What is Taking up Cross? #3, Poison
​Mitä on ristin ottaminen? Osa 3 Myrkkyä

Hei kaikki,

Aina silloin tällöin minun alkaa tehdä mieli kaurapuuroa aamiaiseksi, ja nyt oli sellainen päivä. Meillä oli irlantilaistyyppisiä pieniä kokojyväkaurahiutaleita hyllyllä ja vaikka käytettävä ennen päivämäärä pakkauksessa oli jo ohi, en nähnyt siinä ryömivän mitään matoja, joten otin itselleni ison kulhollisen, lol.

Kaadettuani vähän maitoa päälle ja sekoitettuani puuroa ei vienyt kauaa aikaa, kun olin ahminut koko kulhollisen neljän kuuman voidellun paahtoleipäviipaleen kanssa. Minusta puuro maistui vähän erikoiselta, siinä oli kitkerä, terävä maku, mutta päättelin sen johtuvan siitä, että irlantilaisversion kaurapuurosta täytyi olla sellaista. 

Tuntien Barbin ja tietäen hänen haluavan maistaa kaikkea mitä syön (katso tämän sarjan ensimmäistä osaa), tehdessäni kaurapuuroani tein riittävästi niin, että hänellekin riittäisi kun hän nousisi ylös ja olisi liikkeellä. Hän kaatoi puuroa kulhoon, kaatoi vähän maitoa päälle ja sekoitti sen, istuutui alas, pani lusikallisen suuhunsa… ja sitten sylkäise sen heti pois: "Yäk! Nuo kauraryynit ovat menneet pahaksi. Aivan kamalaa. Puuro on härskiintynyttä. Heitä se pois; toivottavasti et syönyt yhtään! Se voi aiheuttaa sinulle pahoinvointia, sinun täytyy syödä jotakin muuta!"


Vastasin: "Liian myöhäistä, söin jo suuren kulhollisen. Minusta se maistui erikoiselta, mutta myrkky ei voi satuttaa minua, koska en tiennyt sen menneen pahaksi – joten läksy opittu, mitään vahinkoa ei sattunut. Se erikoinen maku ei sitten johtunutkaan siitä, että kyse oli eri merkistä." Barb päätyi syömään sen sijaan kulhollisen kylmiä muroja. Jatkoin päivääni ihan ok.

Vanhat ajatukset, jotka täytyy viedä ristille ja myrkky
Olen kertonut Pietarin sanoneen Herralle, ettei Hänen pitäisi mennä ristille ja Jeesuksen sanoneen hänelle, että hän ajatteli ihmisen, ei Jumalan ajatuksia, ja että hänen täytyi ristiinnaulita nuo ajatukset ja ottaa vastaan Jumalan ajatukset. 

Viime viikolla kerroin, kuinka ensimmäiset ajatukset, jotka pitäisi ristiinnaulita ilmestyksen perusteella, ovat itsensä vihaamista koskevat ajatukset, sillä käskyä rakastaa Jumalaa ja rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme ei voi toteuttaa, jollemme ensin rakasta itseämme. 

Kerroin siitä, kuinka jotkut uskovat eivät koskaan todella vastaanota tuota ilmestystä ennen kuin hyppäävät eteenpäin 'syvällisempiin' totuuksiin. Jos he ryntäävät eteenpäin etsien ja vastaanottaen ilmestystä toisista uskon aiheista ennen kuin todella tuntevat Isän ilmestyksen rakkaudesta heitä kohtaan, virheellisen perustan vuoksi he voivat joutua epätasapainoon uskossaan. 

Aivan kuin kooten suurta hengellistä aamupalaa he saattavat koota hengellistä paahtoleipää, hengellistä maitoa, hengellisiä kaurahiutaleita eivätkä koskaan tajua, että yksi noista tekijöistä on myrkkyä toisiin sekoitettuna. Ulospäin ne näyttävät hengellisesti terveiltä, mutta todellisuudessa he sisällyttävät seokseen myrkkyä.

Heti kun minulla on nuo ilmestykset, mitä seuraavaksi?
Pietari totesi 2. Piet.1:ssä alkaen jakeesta 5:"...soveltaen uutteruuttanne uskonne harjoittamisessa kehittääksenne moraalista erinomaisuutta, ja moraalisessa erinomaisuudessa tietoa ja tiedossanne itsekuria ja itsekurissanne päättäväisyyttä ja päättäväisyydessänne jumalisuutta ja jumalisuudessanne veljellistä kiintymystä (rakkautta) ja veljellisessä kiintymyksessänne kristillisen rakkauden (agape) kehittämistä, mikä merkitsee oppimista epäitsekkäästi etsimään toisille parasta ja tekemään asioita heidän edukseen." (suomennos tässä)


Huomaa, että 'moraalinen erinomaisuus' on ensimmäinen luonteenpiirre kehitettäväksi noiden perusilmestysten jälkeen siitä, että Jeesus on Kristus ja että meitä rakastetaan ehdoitta. 

Ihminen, joka tietää, että Jeesus on Herra ja että me jokainen seisomme Hänen edessään eräänä päivänä tehdäksemme tiliä elämästämme ja joka tietää, että Hän rakastaa ehdoitta, ei enää halua varastaa, valehdella, pettää saadakseen tahtomansa. Moraalinen erinomaisuus on siten ensimmäinen luonteenpiirre lisättäväksi omaan uskoon noiden ilmestysten jälkeen. 

Missä vanhat ajatukset kuolevat ja uudet ajatukset alkavat elää 
Sanotaan vaikka, että juuri uudestisyntynyt teini, jolla ON nuo hämmästyttävät ilmestykset antamassa energiaa ajatuksilleen, tapaa vanhoja ystäviään, jotka haluavat lähteä näpistelemään koulun jälkeen. Aivan heti tämän nuori mies kohtaa sen, että hän on tilivelvollinen Jeesukselle, ja että koska hän rakastaa itseään ja tietää, että häntä ja hänen ystäviään rakastetaan niin paljon, hän astuu mielen taisteluun siitä, lähtisikö mukaan vanhojen ystävien kanssa pieneen rikossarjaan.

Enää ei ole varastamiselle mitään motivaatiota, vaikka hänellä olisi tarve saada uusi kenkäpari. Varastamisen vimmaa ei ole, joten hänen täytyy kehittää selkärankaa sanoa ystävilleen 'ei' ja olla halukas tulemaan pilkatuksi, nimitellyksi, suljetuksi pois ryhmästä. 
Hän lisää moraalista erinomaisuutta uskoonsa ristiinnaulitsemalla vanhat ajatukset antaakseen uusien ajatusten tulla hänen omiksi ajatuksikseen.

Entäpä teinityttö, jotka hyväksikäytettiin lapsena
Hän tuli Herran luo viimeisenä yrityksenään tulla onnelliseksi ja sai selville, että Jumala on todellinen ja että Hän rakastaa häntä, mutta tyttö kamppailee itsensä rakastamisen kanssa. Hän ei voi antaa itselleen anteeksi ja siksi hänen on vaikea uskoa Jumalan rakastavan häntä. 

Mutta hetkinä jolloin hän tutkii Sanaa ja vielä enemmän kun hän palvoo ja rukoilee oppien tuntemaan Itse Sanan sen sijaan, että tuntisi musteena paperilla Sanan, joka virtaa Hänestä tulevana jatkeena, hän vähitellen lakkaa taistelemasta niitä uusia ajatuksia vastaan, joiden mukaan häntä rakastetaan ehdoitta, ja hän antaa niiden täyttää hänen mielensä varmuudella. 

Ja niinpä ollessaan treffeillä pojan kanssa, joka haluaa seksiä, aiemmin tyttö olisi antanut periksi, koska oli toivonut syvällä sisimmässään pojan todella rakastavan häntä sellaisena kuin hän on, ehdoitta, toivoen seuraavan pojan olevan 'se' joka täyttää hänen sydämessään olevan tyhjiön. 

Mutta nyt hänellä on se ilmestys, että Jeesus on Kristus ja että häntä rakastetaan ehdoitta. Hän ei enää etsi sitä, että hänen sydämessään oleva tyhjyys täyttyisi rakkaudella, hänellä on jo rakkaus. Mennyttä on halu harjoittaa seksiä, jotta voittaisi itselleen pojan, joka saattaisi olla 'se', joka täyttäisi tuon tyhjiön – ja hän sanoo pojalle 'ei' ja tarkoittaa sitä. Hän lisää moraalista erinomaisuutta uskoonsa ristiinnaulitsemalla vanhat ajatuksensa ajatellakseen Jumalan ajatuksia. 

Liikeyrityksen omistaja
Tämä henkilö omistaa pienen putkityövirman ja vuosien ajan, kun kohdalle on tullut tilaisuus siihen, hän on pyytänyt asiakkaalta käteismaksua, jonka hän on pistänyt omaan taskuunsa ilmoittamatta sitä tuloksi ja siten välttänyt lomakkeiden täyttämisen ja verojen maksut. 

Mutta nyt hän on uudesti syntynyt ja tietää olevansa ehdoitta rakastettu. Hän alkaa katsella asiakkaita eri tavalla tietäen, että Kristus on hänessä ja että kun hän korjaa wc-pöntön tai lavuaarin, kyse on Kristuksesta hänessä, joka korjaa tuon ihmisen viemäröinnin, ja hän on Hänen kätensä ojentuneina tekemään hyvää ihmisille. 

Eräänä päivänä hän on pyytämäisillään käteismaksua, jos asiakkaalla on käteistä, ja hän pysähtyy. On kuin Jeesus katselisi häntä sisältä päin ja todellisuudessa Hän katseleekin. Yhtäkkiä ilmestys hänen omasta korruptiostaan kolahtaa häneen lujasti ja hän sanoo asiakkaalle, että jos tämä haluaa käyttää korttiaan tai kirjoittaa shekin, sekin käy. Hän lisää moraalista erinomaisuutta ristiinnaulitsemalla vanhat ajatukset siitä, kuinka hoitaa liikeyritystään ja ilmestyksen perusteella ajattelee uusia ajatuksia ja toimintatapoja. 

Tässä kohtaa myrkky tulee mukaan...
Jos jokainen yllä oleva henkilö päättää toimia vastoin saamaansa ilmestystä ja vastoin sitä, minkä he tietävät, että tulee tehdä ja minkä suhteen he tietävät Jumalan heitä käsittelevän lisätäkseen heidän uskoonsa moraalista erinomaisuutta, heidän omatuntonsa kärventyy kuin grillattava liha. Tuo kärventyminen (paatuminen) sinetöi sisälle mehut, elämän eikä anna sen tulla julki ulospäin heidän elämäänsä ja tuoda Jumalan elämää heidän elämäänsä. 

Ei vain heidän omatuntonsa ole vähän paatunut, vaan sallimalla vähän varastelua, vähän siveettömyyttä, vähän veronkiertoa, he sallivat itsensä nauttia vähän myrkkyä sen ohella, mikä on hyvää ja terveellistä heidän hengelliselle elämälleen. He näyttävät kaikista heidät näkevistä olevan suurenmoisia kristittyjä, mutta sisimmässään he sallivat myrkyllisen puun kasvaa heidän uskonsa rinnalla. 

Tässä kohdassa he alkavat mennä epätasapainoon, koska jättämällä huomiotta sisällään olevan Totuuden Hengen, joka kerta kun he tekevät niin, he paaduttavat omaatuntoaan ihan vain vähän ja menettävät vähän herkkyydestä Pyhälle Hengelle, joka kertoo heille, että käyttäytyminen x on väärin, ja se johtaa turtumiseen, kun opettaja x tai opetus x on epätasapainossa… ja he alkavat poiketa pois polulta. 

Jossakin kohdassa he joko ryhdistäytyvät ja tekevät niin kuin oikein on tappaen ihmisen ajatukset sisäisellä ristillään, mikä on sitä mitä Jeesus käski Pietarin tehdä niille ajatuksilleen, joiden mukaan Jeesuksen ei pidä mennä ristille. Tai he pitävät vähän ihmisen ajatuksia niiden suurenmoisten ajatusten rinnalla, joita he saavat matkan varrella. Usein kuten minun kohdallani kun nautin myrkkykaurapuuroa, Jumalan armo on siinä estämässä sen, ettei mitään ikuista vahinkoa tule JOS he näkevät virheensä ja korjaavat sen. Jos eivät, he korjaavat mitä ovat kylväneet ja kärsivät sen mukaisesti, joskin armo on aina olemassa, jos he kääntyvät Hänen puoleensa. 

Ja… minulta on tila loppunut tältä päivältä, jatkamme ensi viikolla. Siihen saakka siunauksin,

John Fenn

What is Taking up Cross? #2, Rhino
Mitä on ristin ottaminen? Osa 2 Sarvikuono
 
Hei kaikki,
 
Elämässä on ollut kaksi merkittävää tapausta, jota ovat vahvistaneet jotakin sellaista, jonka olin yrittänyt pitää hiljaisena, mieleni takaosaan survottuna vuosien ajan, mutta joka minun nyt täytyy myöntää: minä vanhenen.
 
Ensimmäinen tuli odottamatta kun olin ajamassa Barbin kanssa moottoritietä aurinko vasemmalla puolellani piirtäen täydellisesti profiilini Barbille. Yhtäkkiä hän alkoi nauraa. Itse asiassa nauru alkoi hykertelynä, sitten kasvoi nauruksi ja yhtäkkiä tajusin, että hän nauroi MINULLE. 
 
"Kulta, en halua olla julma, mutta nenänpäästäsi sojottaa karva suoraan ylöspäin", hänen onnistui sanoa kikatuksensa läpi. Ajattelin, että kyseessä ei ollut mikään iso asia, mitä haittaa nyt vähäisestä "haituvasta", olenhan loppujen lopuksi nisäkäs. Hänen vastauksensa särki tuon kuvan nopeasti kun hän yritti alla niin lempeä kuin mahdollista: "Ei kulta, näytät ihan sarvikuonolta." Kauhistuneena vein oikean etusormeni nenänpääni yläpuolelle ja totta totisesti, leikkurilta karanneen rikkaruohon tapaan yksi karva sojotti suorana ja pitkänä.
 
Minusta tuntui siltä kuin nenänpäässäni olisi ollut jättiläismäinen punapuu. Olen unohtanut minne olimme matkalla, mutta jonnekin julkiseen kokoukseen ja yhtäkkiä tunsin olevan kuin teini juuri ennen treffejä ja jättiläismäinen finni putkahtaa yhtäkkiä esiin kaikkien nähtäväksi. 
 
Toinen tapaus sattui kun olin leikkauttamassa hiuksiani – nainen nimeltä Viva leikkaa Chrisin ja minun tukan täällä kaupungissa. Hän on aina ystävällinen Chrisille, joka rakastaa hänen odotustilassaan olevia autolehtiä ja hän antaa tämän aina viedä yhden lehden kotiin. Kun hiustenleikkaukseni oli melkein valmis, Viva kysyi:
 
"Haluaisitko, että siistin kulmakarvasi?"
 
Nyt riitti. Olen nyt virallisesti vanha. Sarvikuonon karvoja, ylikasvaneen pihanurmen tavoin siistimistä tarvitsevia kulmakarvoja, viimeinen pystyssä ollut kulissi, jonka avulla kerroin itselleni olevani yhä nuori, romahti kuin korttitalo. Mitä seuraavaksi, korvakarvoja? Ehei, liian myöhäistä, niistä olen huolehtinut jo vuosia. Olen vanha! 
 
Ok John, nyt kun minua kuvottaa, mihin olet tätä juttua viemässä?
 
Tätä kirjoittaessani olen 57. Olen tuntenut Isän ja Herran 16-vuotiaasta lähtien. Kun olin 16, näytti siltä kuin pyhyyden valtatie olisi kahdeksankaistainen supermoottoritie kumisine suojakaiteineen – ja toisinaan harhailin tuon armon supermoottoritien yhdeltä reunalta toiselle. Tänään yli 40 vuotta myöhemmin, pyhyyden valtatie näyttää olevan korkealla vuorenharjalla oleva kinttupolku, jonka kummallakin puolella on 1.000 jalan (304 m) pudotus. 
 
Vakavat luonneongelmat on työstetty kauan sitten, mutta hienosäätö ei lopu koskaan. Niin kuin karva joka putkahtaa esiin paikoissa, joissa minusta ei karvan pitäisi kasvaa, Isä paljastaa jatkuvasti sydämessäni kasvavan jotakin sellaista, joka minun tulee kesyttää, ajella pois tai nyhtäistä ulos juurineen. Sarvikuonon karvan tavoin ne ovat vähäisiä asioita, jotka tavallisesti vain Hän ja minä havaitsemme (ja myös Barb jostakin syystä, lol), mutta niin pikkuruisia kuin ne ovatkin, heti kun ne on osoitettu, ne saavat osaksensa täyden huomioni ja näyttävät NIIN valtavilta.   
 
Siitä kahdeksankaistaisesta supermoottoritiestä kumisine suojakaiteineen
Kerroin viime viikolla siinä kontekstissa, että 'ristisi ottaminen' Jeesuksen mukaan merkitsee ihmisen ajatusten kuolettamista Jumalan ajatusten ajattelemisen hyväksi koskien tiettyä ihmistä tai tilannetta. Ristisi ottaminen ei ole jokin olosuhteista johtuva vaikeus tai paine; sen sijaan se on vanhojen ajatusten surmaamista sen hyväksi, että tekee Jumalan ajatuksista omia ajatuksiaan. 
 
Sen jälkeen, kun ihminen on syntynyt uudesti ja rohkenee tuolle kahdeksankaistaiselle armon valtatielle, mitkä ovat ensimmäiset maiset ajatukset, jotka pitäisi surmata Jumalan ajatusten ajattelemisen hyväksi? Ne maiset ajatukset ovat: "Kukaan ei rakasta minua ehdottomasti sellaisena kuin olen" ja ne tulee korvata ilmestyksellä Isältä siitä, että sinua rakastetaan ehdottomasti ja että Hänellä on armon ruokkima tarkoitus elämällesi.
 
JOS joku kristitty etenee toisiin ilmestyksiin ENNEN kuin tietää Häneltä suoraan tulevan ilmestyksen kautta, että häntä rakastetaan ehdottomasti, hänellä tulee olemaan viallinen perustus ja hänestä tulee usein suoristuskeskeinen yrittäen aina miellyttää taivaalla olevaa Hirviö Jumalaa sen sijaan, että vaeltaisi armon perustalta rauhassa Isänsä kanssa. 
 
Mutta monet kristityt ovat kuin ihminen, joka keskittyy omaan hengelliseen 'sarvikuonon karvaansa'
...unohtaen samalla suuremman tarpeen ajella leukansa aamulla. He keskittyvät yhteen opinkappaleeseen toisensa jälkeen siihen pisteeseen saakka, että heidän teologiansa on yhtä sekavaa kuin epäjärjestyksessä kasvavat kulmakarvani samalla kun unohtavat suuremman tarpeen kammata tukkansa. He suuntautuvat pikkuasioihin niin, että näkevät vain pienet asiat ja ovat sokeita isoille asioille. 
 
Kun synnyin uudesti ja sitten täytyin Hengellä 1970-luvun karismaattisessa uudistuksessa, oli niin monia opetuksia ja tyhmiä (niin kutsuttuja) Hengen ilmenemismuotoja kuin vain tohti toivoa. Sen tuloksena monista ihmisistä tuli 'asiantuntijoita' sellaisissa asioissa kuten henkilökohtainen profetia, vapauttaminen, toisten paimentaminen, sisäinen parantuminen jne. 
 
Mutta jokaisessa tapauksessa, jossa tunsin nämä ihmiset henkilökohtaisesti, he eivät olleet hidastaneet riittävän pitkään, jotta olisivat surmanneet itseinhon ja epävarmuuden ajatuksensa ja korvanneet nuo ajatukset Isän ajatuksilla heistä. 
  
He eivät koskaan saaneet tuota ilmestystä ennen kuin hyppäsivät eteenpäin 'syvällisempiin' asioihin. Sen tuloksena meillä on nyt miljoonia kristittyjä, jotka eivät tunne Isäänsä, ja kuitenkin he voivat kertoa hengellisen tutkimuksensa erityisalastaan kaiken: sisäisestä parantumisesta, messiaanisuudesta, lopun ajoista – valitse jokin opetus ja he tuntevat SEN, mutta eivät tunne Isää, eivät ainakaan hyvin. 
 
Heidän täytyy hidastaa ja koko sydämestään oppia tuntemaan Isä keskittymällä Häneen ja puhumalla Hänelle sallien Hänen ilmestyksensä suuresta rakkaudestaan tulla niin todelliseksi, että se korvaa heidän omat ajatuksensa heistä itsestään. 
Minun kohdallani sen jälkeen kun isä lähti ollessani 11 kertoen meille: "Otan eron äidistänne ja otan eron teistä lapset. Ei tule mitään syntymäpäiviä, lomia, otteluita, ei mitään.", kaikki terve itseni rakastaminen kuihtui kuin vastaistutettu taimi kesän kuumuudessa. 
 
Tullessani 16 vuoden ikään ja ystäväni Jannyn kertoessa minulle, että tunsi sunnuntaiaamun liturgian takana olevan Jumalan, en rakastanut itseäni, en uskonut olevani hyvä missään, en välittänyt koulusta tai elämästä. Aloitin ja lopetin kaikki (kurssit ja harrastukset) koska en vain välittänyt enää niistä tai itsestäni enää. 
 
Korkein käsky on rakastaa Jumalaa kaikesta sydämestäsi ja rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. On mahdotonta rakastaa lähimmäistään ellei rakasta itseään. Se merkitsee sitä, että itsesi rakastaminen koska sinua rakastetaan ehdottomasti, on olennaisen tärkeää Kristuksessa kasvamiselle.
 
Nämä ovat usein ne ensimmäiset ajatukset, jotka ihmisen täytyy surmata henkilökohtaisella ristillään:
Vihaan itseäni, olen arvoton, minulla ei ole tarkoitusta, kukaan ei rakasta minua ehdottomasti, Jumala rakastaa minua, muttei pidä minusta. Tarvitsin noin vuoden jatkuvaa Isän kanssa vietettyä aikaa, Sanan tutkimista etsien jokaista kohtaa Uudessa testamentissa siitä, että Isä on Rakkauden Lähde ja Hänellä on Suunnitelma, ennen kuin Hänen ajatuksistaan minusta tuli minun ajatuksiani. Tein sen niin, että joka kerran kun ajatukseni kääntyivät sisäänpäin itseäni vastaan, vastasin heti takaisin sillä, mitä tiesin Isän sanoneen minusta ja ajatelleen minusta.  
 
Taistelu noiden ajatusten ristiinnaulitsemiseksi vaati (ainakin minulta) koko tuon kahdeksankaistaisen supermoottoritien leveyden. Ne ajatukset eivät helposti vaipuneet unohduksen yöhön, mutta palasin jatkuvasti takaisin kirjoituksiin pakottaakseni itseni ajattelemaan Jumalan ajatuksia ja tartuin itsestäni kiinni joka kerran kun aloin ajatella sitä kuinka vihasin itseäni. Tässä yksi tekstikohta, joka auttoi tapaamaan maiset ajatukseni tuolla ristillä: 
 
Ef. 3:14-20:
"Tästä syystä minä notkistan polveni Herramme Jeesuksen Kristuksen Isälle, että Hän antaisi teille… tullaksenne vahvistetuiksi väkevyydellä Hänen Henkensä välityksellä sisäisessä ihmisessänne… että te ollen juurtuneina ja perustautuneina (ehdottomaan, agape-) rakkauteen voitte olla kykenevät ymmärtämään kaikkien pyhien kanssa sen leveyden, pituuden, syvyyden ja korkeuden ja tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on tiedon tuolla puolen, niin että voitte tulla täytetyiksi kaikella Jumalan täyteydellä."(suomennos tässä)
 
Teidän täytyy olla "juurtuneita ja perustautuneita ehdottomaan rakkauteen" ENNEN kun voitte tuntea sen mikä on luonnollisin keinoin tietämisen tuolla puolen, Kristuksen rakkauden. Jos tunnet tuon rakkauden, voit tulla täytetyksi kaikella Jumalan rakkaudella! Eikö se ole sitä mitä haluamme, että meillä on kaikki se mikä meillä voi Hänestä olla?!
 
Ja jatkan tästä ensi viikolla, siihen saakka siunauksin, 
John Fenn

What is Taking up Cross? #1, Cheeseburger
Mitä on ristin ottaminen? Osa 1 Juustohampurilainen
 
Hei kaikki,
Aloitan synnin tunnustamisella, asian, jota minun on täytynyt käsitellä vuosien ajan ja jonka olen vasta äskettäin voittanut ja tuo voitto johtuu sellaisesta asiasta, josta Isä minulta kysyi.
 
Silloin kun Barbin kanssa olimme lukioikäisiä ja olimme ravintolassa, Barb kysyi usein, voisiko hän maistaa sitä, mitä olin tilannut eikä minulla tietenkään ollut mitään sitä vastaan - hänhän oli kuitenkin tyttöystäväni. Hän yritti vastata palvelukseen kysymällä, halusinko maistaa hänen annostaan, mutta vastasin lähes aina 'Ei kiitos', mikä merkitsi miehisin termein: "Jos olisin halunnut sitä mitä sinä tilasit, olisin tilannut sitä."
 
Tässä tulee
 
Jossakin vaiheessa aviovuosiamme Barb lakkasi kysymästä lupaa maistaa sitä mitä olin tilannut ja vain kurotti haarukkansa ottaakseen maistiaisen. Se alkoi närkästyttää minua. Jossakin vaiheessa vuosia sitten suljin seisovan pöydän ja kielsin oman lautaseni hänen harhailevalta ruokahalultaan. 
 
Barb pyysi anteeksi sanoen, ettei tajunnut kuinka paljon asia häiritsi minua, selitin sen häiritsevän ja hän oppi pyytämään luvan, minkä olen aina mielelläni antanut. Jaamme aina alkupalat ja jälkiruoan, mutta jotain erityistä liittyi aina itse ateriaan. 
 
Ja niinpä tänä kesänä palatessamme palvelutyöhömme liittyvältä matkalta löysimme itsemme paikallisesta ravintolasta nimeltä "Freddy's", joka on tunnettu hyvin ohuista hampurilaispihveistään grillattuna niin, että reunat ovat mukavasti ruskistuneet… ja jäätelöstään… nam. Barb oli tilannut pekonijuustopurilaisen ja minä olin tilannut heidän kaksoispihvin sisältävän "California burgerinsa", mikä viittaa suoraan Kaliforniassa toimivaan "In-N-Out Burger" –ketjun hampurilaiseen, jossa on erikoiskastike ja Freddy's-ravintolan versio on hyvin, hyvin lähellä sitä.   
 
Syödessämme Barb kommentoi minun hampurilaiseni näyttävän hyvältä ja vastasin sen olevan herkullisen. Hän koetti kepillä jäätä, tajuan sen nyt, mutta sinä hetkenä en tiennyt, että minulle oltiin virittämässä ansaa. Soveliaan pitkän hiljaisuuden jälkeen ja kun kumpikin oli ottanut palan omasta hampurilaisestaan, hän kysyi: "Saisinko maistaa sinun hampurilaistasi?"
 
Hänen sanoessaan tuon viha minussa alkoi nousta, mutta siinä sekunnin murto-osassa kun verenpaineeni alkoi kohota, Isä murtautui suoraan tuohon hetkeen kysyen minulta näin:
 
"Tiedän, että uhraisit itsesi hänen puolestaan, antaisit henkesi hänen edestään; joten miksi sinun on niin vaikea antaa hänelle palaa juustohampurilaisestasi?"
 
Tuossa hetkessä sydämeni avattiin nähtäväkseni niin kuin Isä sen näki ja olin kauhuissani. Tuomitsin itseni kun koko elämän ajan kestänyt 'oman alueeni suojeleminen syömisellä' välähti silmieni edestä hänen kysymyksensä jälkeisen ensimmäisen ja toisen sekunnin välissä. Tuossa sekunnin murto-osassa vastasin Barbille: "Tietysti, ota niin paljon kuin haluat" ja tarkoitin sitä. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että ruokani suojeleminen omana, kokonaan minun ruokanani vuosien ajan oli sydämeen liittyvä ongelma. 
 
Barb on ehdottanut, että tulin reviiritietoiseksi ruokani suhteen siksi, että isäni lähdön jälkeen raha oli tiukalla äidilläni, jolla oli neljä lasta ruokittavana ja me jokainen varjelimme sitä, mikä oli lautasellamme, koska ehkä ei ollut enää lisää otettavana. En tiedä miksi, mutta en pitänyt siitä mitä näin sydämessäni tuona päivän. 
 
Henkesi antaminen, ristin ottaminen?
Arvelisin useimpien kristittyjen pohtineen sitä, että jos joku ryntäisi ovesta aseen kanssa, pakottaisi kaikki riviin ja kysyisi, ovatko he kristittyjä ja sitten surmaisi kaikki kristityt yksitellen, olisiko heillä rohkeutta olla KIELTÄMÄTTÄ Herraa sillä hetkellä.
 
Tuon kaltainen tilanne oli ennen hypoteettinen kunnes viime vuosina juuri tuota on tapahtunut eri paikoissa ympäri maailmaa ISISin hallitsemilta alueilta collegen kampukselle Oregonin osavaltiossa. 
 
Kuitenkin henkensä antaminen jonkun edestä ei ala eikä pääty aseen piippuun. Ei, anna henkesi pienin tavoin joka päivä lähtien juustohampurilaisen palan jakamisesta iäkkään naapurin pihanurmikon ajamiseen vaikka olet hyvin väsynyt pitkän työpäivän jälkeen, hyvien ajatusten valitsemiseen ihmisestä rukoillessasi hänen puolestaan vaikka haluat huutaa hänelle kovaa ja korkealta.
 
Kuinka ristin ottaminen on henkensä antamista – ja mitä se tarkoittaa
Matt.16:16:ssa Pietari huudahti Jeesuksen olevan Jumalan Poika ja Jeesus sanoi hänelle Isän osoittaneen sen hänelle. Sen jälkeen kun ilmestys Hänen olemisestaan Jumalan Poika tehtiin tunnetuksi, Jeesus jatkaa kertomalla heille jakeessa 21, että Hän tulisi kuolemaan johtajien käsissä ja nousemaan kolmantena päivänä. Pietari veti Hänet sivuun ja nuhteli Herraa sanoen: "… se ei tule sinulle koskaan tapahtumaan!"
 
Jakeissa 23-24 Herra vastasi: " Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten.Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua."
 
Risti, josta Hän puhuu, ovat Pietarin ajatukset koskien Jeesuksen elämää vastakohtana Isän ajatuksille koskien Jeesuksen elämää. 
 
Kuinka annat henkesi?
Pietari ei halunnut Jeesuksen menevän ristille, Jeesus käski hänen naulita nuo ihmisen ajatukset ristille. Sen tähden Ristin ottaminen merkitsee sitä, että otat pois itseltäsi omat maailmaan ja lihaan perustuvat mielipiteet jostakusta ihmisestä tai jostakin tilanteesta, ja muutat ajatuksesi Jumalan ajatuksiksi hänestä/siitä. 
 
Se tosiasia, että Jeesus käytti ristiä esimerkkinä ihmisten ajatuksista Jumalan ajatuksiin vaihtamisesta, kertoo meille sen, että Hän tiesi tuon prosessin voivan olla mutkikkaan ja lihalle kivuliaan. Jeesus jatkoi sanomalla, että jos haluat pelastaa elämäsi – omat ihmiseen perustuvat ajatuksesi, menetät elämäsi. Mutta jos teet tuon vaihdon Jumalan ajattelutapaan, löydät elämäsi. 
 
Vaikka minun ajatukseni ovat vääriä, ne ovat tuttuja ja mukavia! Uudet ajatukset pelottavat minua! 
Pietarille ajatus Jeesuksen menemisestä ristille oli vastoin kaikkea sitä mitä hän Messiaasta uskoi – mutta Jeesus käski panna pois nuo vanhat ajatukset, koska ne ovat ihmisen ajatuksia. Ristiinnaulitse ne. Älä haudo niitä mielesi sopukoissa. Tapa ne. 
 
Kuinka vaikeaa Pietarille oli luopua, tappaa kaikki ne ajatukset, joihin hän oli koko elämäänsä harjaantunut koskien sitä, kuinka Messias potkaisisi roomalaiset ulos ja toisi tullessaan Israelille toisen kulta-ajan? Jeesus käski: ristiinnaulitse nuo ajatukset, Pietari. Anna niiden kuolla mutkikas kuolema, jos on tarvis – pyristele, sano vastaan, kilju, huuda, mutta lopulta, anna noiden ajatusten kuolla. Työstä ne. Tuo prosessi on se matka.
 
Oman ristinsä ottaminen ei ole jokin sairaus, jota kannetaan elämän halki, eikä se ole iäkkäästä sukulaisesta huolehtimista hänen viimeisinä vuosinaan, eikä se ole hirvittävän naapurin sietämistä. Ristin ottaminen on ihmisen ajattelun lopettamista ja ryhtymistä Jumalan ajatteluun. Sitä kutsutaan 'mielen uudistukseksi' Room. 12:1-2:ssa. 
 
Juustohampurilainen uusversiona
Luulin sen olevan normaalia miehen ja vaimon välistä kinastelua. Olen nähnyt monien muiden pariskuntien ja vaimo-osapuolten tekevän aivan saman asian kuin oma vaimoni. (Täytyy olla jokin naispuolinen geeni, joka pakottaa vaimot koemaistamaan miestensä ruokaa J )
 
Ihmisen ajatuksia olisi oikeuttaa lautaseni suojeleminen menneisyyteni takia – "Kun isä lähti, saimme jokainen lautasellisen ruokaa ja siinä kaikki." Ihmisen ajatuksia olisi "Sinun olisi pitänyt tilata mitä minä tilasin, joten ei, tyydy siihen mitä tilasit." Mikä on tarkalleen (ilmeisesti) sitä mikä oli ollut sydämessäni vuosien ajan kunnes tein parannuksen. 
 
Kun Isä sanoi: "Tiedän, että uhraisit itsesi hänen puolestaan...", Hän tunnusti sydämeni tilan laajemman kokonaisuuden kannalta, mutta Hän halusi minun 'uhraavan' sen, että annan hänelle suupalan lounaastani – Isä osoitti tekopyhyyteni, että osoituksena halukkuudestani aidosti uhrata henkeni oli se pieni uhraus, että annan Barbille lounaastani. 
 
Se aloitti melkoisen itsehavainnoinnin, jossa kysyin itseltäni, missä muissa asioissa en kohtele Barbia kuten Kristus kohtelee seurakuntaa antaen Itsensä sen puolesta? Kuinka voin enemmän uhrata henkeni perheeni, ystävieni, lähimmäisteni, ja niiden edestä, joita palvelutyössä palvelen? Mitä muita sellaisia ihmisen ajatuksia väijyy sydämessäni, jotka minun täytyy ristiinnaulita, jotta saatan ajatella, kuten Isä ajattelee? 
 
Ja siitä jatkamme ensi viikolla. Siihen saakka… voi, tuo mitä syöt näyttää hyvältä, saanko maistaa vähän? 
Siunauksin,
John Fenn

Why no rapture last week? #3 Urgent/Import
Miksei viime viikolla ollut mitään ylöstempausta? Osa 3 Kiireellinen/tärkeä
 
Hei kaikki,
Oli budjetin tekoaika raamattukoulussa, jossa olin toiminnanjohtajana ja se merkitsi, että noin kaksi miljoonaa dollaria piti käydä läpi yksityiskohtaisesti, erityisesti koska pastori ja taloudenhoitaja olivat pyytäneet kaikkia osastopäälliköitä leikkaamaan 10 % - olin päättänyt tehdä sen ilman työpaikkojen karsimista.
 
Koska oli kyse raamattukoulusta, tuntien välillä oli aina oppilaita ryntäämässä toimistoon haluten tavata Johnin. Mutta assistenttini kanssa ei tapeltu. Hän piti itseään dobermanni-vahtikoirana ja minua sinä asiana, jota hän vartioi. Hän kohtasi jokaisen – päätellen tavasta jolla jotkut oppilaat asian ilmaisivat – haukkuen, näyttäen hampaansa ja muristen. 
 
Halusin tavata jokaisen opiskelijan, koska oli hauskempaa ja tyydyttävämpää auttaa opiskelijoita kuin pureskella budjetin numeroita. Mutta toisaalta onkin aina hauskempaa toimia omissa lahjoissaan, mutta olin oppinut sen, että ne, jotka oppivat tekemään sitä mikä ei tule heille luonnostaan liike-elämässä, ovat menestyviä.  
 
Assistenttini sanoi minulle: "John, sinulla on tosi suuri sydän, ja kaikki nämä opiskelijat luulevat, että heillä on jotakin sellaista kiireellistä, jonka vain sinä voit ratkaista. Mutta budjetti on tärkeä ja jos et saa sitä tehtyä, pastori tulee olemaan tosi vihainen, joten aion antaa nämä oppilaat muun henkilökunnan hoidettaviksi." Tajusin viisauden sen nähdessäni. 
 
Opin tuona päivänä tekemään eron kiireellisen ja tärkeän välillä
On aikoja, jolloin meidän täytyy hoitaa kiireellisiä asioita, älä ymmärrä minua väärin, koska joskus kiireellinen on myös tärkeä. Jos leikkaa varpaansa irti moottorisahalla, se on sekä kiireellistä ETTÄ tärkeää.
 
Mutta hyvin usein voimme valita hoitaa kiireellisen asian myöhemmin, jotta voimme pysyä keskittyneenä suurempaan tärkeään asiaan, koska tärkeä asia on se mikä hahmottaa kulkusuuntamme tulevaa vuotta varten tai pidemmäksi aikaa. Nuo opiskelijat olivat kiireellisiä asioita, mutta budjetti oli tärkeä asia. Ilman budjettia ei olisi mitään opiskelijoita! 
 
Kiireellinen on asia, joka huutaa sinulle saadakseen huomiota. Tärkeä asia määrittää tulevaisuutesi, se on hiljaa taustalla eikä usein ole mukava hoidettava. Se vaati tarkoituksellista huomiota. 
 
Juuri tuo tärkeä johtaa meidät kypsyyteen ihmisolentoina ja Kristuksessa. Kiireellistä on halu kiljua ja huutaa ihmisille, joka on tehnyt sinulle vääryyttä. Tärkeää on, että kasvat Kristuksessa ja käsittelet asian, kuten Hän tekisi. Kiireellistä on tuo automaattinen reaktio ja tärkeää se, että näkee suuremman näkökulman.
 
Kiireellisiä ovat kaikki ne äänet, jotka kiljuvat, että saattaa olla ylöstempaus ja emmekö me kaikki olekin innoissamme; tärkeää on kasvaa niillä alueilla jossa Kristus pyytää sitä sinulta tänään. Tärkeää on Paimenen sisäinen ääni. Kiireellisiä ovat kaikki ne muut äänet, jotka kilpailevat huomiostamme. 
 
Tärkeät asiat jotka ovat tapahtumassa kaikkialla maan päällä  
Paavali sanoi Apt. 14:16:ssa ja 17:29-31:ssa Jumalasta:  "...Menneitten sukupolvien aikoina hän on sallinut kaikkien pakanain vaeltaa omia teitänsä..." ja "...Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista."
 
Hän sallii yhä kansakuntien vaeltaa omia teitänsä eron ollessa nyt se, että Hän "käskee kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen" (engl. Raamatun käännös). Ja tässä on se vaikeus: yksilöt ja kansakunnat eivät halua tehdä parannusta ja seurata Jumala ja Hänen teitään. Kiireellistä on se hälinä ja toiminta, joka liittyy siihen, että kansakunnat vaeltavat omia teitään alituisessa sodassa Kristuksen kanssa. Kiireellistä on myös uskovien juoksentelu edestakaisin etsien viimeisintä merkkiä Hänen tulostaan, kun tärkeää on evankeliumin levittäminen, joka on SE merkki, että tämän maailmanajan loppu on lähellä. 
 
Samaan aikaan kun kansakunnat vaeltavat omia teitään evankeliumi etenee näiden kansakuntien sisältä aikaansaaden sen, että yksi ihminen toisensa jälkeen tekee parannuksen ja tulee Jumalan luo ruohonjuuritasolla tapahtuvana leviämisenä kautta koko maailman. Samalla tavoin kuin kristinusko muutti Rooman valtakunnan alhaalta ylöspäin 300 vuoden kuluessa – kristittyjen tavatessa kodeissa, yhdessä kodissa kerrallaan ja siitä ylös- ja ulospäin heidän kulttuuriinsa – niin myös Jumala on liikehtimässä yksilöissä, kodeissa ja perheissä ihmissuhteisiin perustuvassa uskossa (ei ohjelma- tai rakennusperusteisessa uskossa), kaikkialla ympäri maapalloa.
 
Sen tähden Jeesus sanoi Matt. 24:14:ssa, että tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja SITTEN tulee loppu. Kun evankeliumia saarnataan kautta koko maailman kaikkien ihmisten ja kaikkien kansakuntien täytyy päättää seurata Häntä – tai ei. Hän antaa kansakuntien mennä omia teitään, mutta hän etenee kuitenkin miljoonien sydämiin. 
 
Herätys?
Jos käyt auditorioseurakunnassa, olet vuosia kuullut 'herätyksestä', joka on tulossa maailmaan. Auditoriopastorin mielessä se merkitsee enemmän kokouksia, suurempaa pyhäkköä ja kasvavaa budjettia näiden ihmisten tullessa hänen seurakuntaansa. 
 
Mutta todellisuus on se, että 'herätys' tapahtuu jo, on vain niin, että useimmat pastorit eivät vain ole ihan kartalla sen suhteen, mitä Jumala on tekemässä heidän neljän seinänsä ulkopuolella, ollen vain hämärästi siitä tietoisia, jos lainkaan. Tarkista lähteesi, mutta useat tahot sanovat, että Kiina ja Intia kilpailevat suurimman valtaosaltaan kristityn maan tittelistä. Kiina vuoteen 2025, Intia 2030 nykyisillä kasvumäärillä.  Kuulin erään kotiseurakunnan johtajan Kiinassa sanovan, että 1.000 000 (yksi miljoona) kiinalaista tulee Herran luo joka kuukausi. Tässä vain yksi (englanninkielinen) artikkeli ei-kristillisestä mediasta viime vuodelta: http://www.huffingtonpost.com/2014/04/22/china-largest-christian-country_n_5191910.html
 
Nyt se alkaa
Kulttuurien yhteentörmäys on siten väistämätön: Kristityt ja konservatiivit nousevat kansakuntien sisältä omaksumaan Jumalan asiat samalla kun poliittinen järjestelmä, joka on torjunut Jumalan hallintavallan, tekee kaiken voitavansa tukahduttaakseen Jumalan Hengen uskovissa kansalaisissaan ja kulttuurissaan. 
Lievin tuomion muoto on sallia ihmisen tai kansakunnan kokea päätöstensä ja toimiensa seuraukset. Kuten erämaassa Israelin kohdalla, joka 10 kertaa tiukasti piti kiinni siitä, että Jumala vain teki heidän elämänsä surkeaksi ja toivoi voivansa kuolla erämaassa, Hän lopulta antoi heidän saada mitä he sanoivat haluavansa. 
 
SE on sitä mitä on tapahtumassa maan päällä. Jos joltakulta on jäänyt se huomaamatta ennustaessaan ylöstempausta, se johtuu siitä, että Jumala sallii kaikkien kansakuntien vaeltaa omia teitään, sillä he ovat torjuneet Hänet jokaisella askelella. Niille kansakunnille, jotka kieltäytyvät Jumalan teistä poliittisesti, taloudellisesti, yhteiskunnallisesti, kulttuurisesti, se merkitsee lopulta romahdusta koska Jumalan tiet toimivat ja ihmisten tiet, jos ne sallitaan lopulliseen päättymiseensä saakka, eivät toimi. 
 
Ja kuitenkin kansakunnissa on jäännös, joka SEURAA Jumalaa ja Hänen teitään katsellen kauhistuneena sitä mitä heidän ympärillään tapahtuu. Niille jotka vaeltavat Hänen kanssaan on aina armo ja huolenpito ja tarkoitus.
 
Pohdi tätä pienessä mittakaavassa
Mitä jos naapurustossasi on perhe ja se tekee selväksi, ettei halua sinun Jumalaasi. Huomaat heidän vajoavan suurempiasteiseen toimintahäiriöön ajan kuluessa; ehkä päihteisiin, avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin, lapset ovat tottelemattomia ja ongelmallisia koulussa, ehkä mies ei pysty pitämään työpaikkojaan jne. Nuo ovat kiireellisiä tarpeita heidän elämässään, mutta heillä ei ole aavistustakaan siitä, mikä on tärkeää tai kuinka hahmottaa suurempi kulkusuuntansa. Tuo perhe on kuva suuremmasta kansallisesta toimintahäiriöstä. 
 
Jos he olisivat jokin kansakunta, jotkut kristityt sanoisivat, että Jumala tuomitsee heitä tai ehkä se, että musta kissa juoksi kadun poikki heidän autonsa edestä eilen, oli merkki tulevasta romahduksesta. Mutta he ovat vain perhe, joka vaeltaa omia teitään, ja koska he eivät halua Jumalaa, Hän sallii heidän kokea päätöksensä seuraukset – Hän ei tee sitä heille, kyse oli heidän valinnastaan. Teknisesti Hän ei tuomitse heitä, Hän vain antaa heidän olla vastuussa teoilleen, mikä on reilua ja oikein. 
 
Jossakin vaiheessa tuolta perheeltä loppuvat omat konstit ja yksi heistä, sanotaan vaikkapa vaimo, avautuu sinulle etsien vastauksia ja sinä kerrot hänelle Herrasta. Hän ja sinä alatte rukoilla hänen perheensä puolesta ja ajan kuluessa hänen aviomiehensä tulee Herran luo, sitten lapset ja perhe muuttuu.
 
TUO on meidän toivomme kansakunnillemme. Ihmisen hallitseminen kulkee omaa tietään samalla kun vastaukset ovat heidän keskellään. Jossakin kohdassa asiat romahtavat oman toimintahäiriönsä painosta kuten tuo perhe esimerkissäni. Saammeko katseemme pois taivailta (kiireellinen) keskittyäksemme ympärillämme romahtaviin ihmisiin, koska perheiden muuttuminen merkitsee, että muutamme kansakuntamme (tärkeä). Seurakunnan täytyy pienentyä perhekokoon tullakseen riittävän isoksi muuttamaan kansakunta.  
 
Ensi viikolla uusi sarja kertomuksineen juustohampurilaisesta ja itsekkyydestä, siihen saakka siunauksin, 
John Fenn

Why no rapture last week? #2
Miksei viime viikolla ollut mitään ylöstempausta? Osa 2
 
Hei kaikki,
Kerran, joka näyttää tapahtuneen kauan aikaa sitten kaukaisessa galaksissa, omistin kaksi noutopizzaravintolaa. Toisessa niistä oli esimies, joka oli hyvin pidetty, tuli kaikkien kanssa toimeen ja oli kohtelias asiakkaille… mutta ei vain kyennyt ymmärtämään ajoissa töihin ilmaantumisen käsitettä. 
 
Lukuisat kerrat menin ravintolaan klo 11 (avaamisaika) ja puhelimet pärisivät villisti, pizzakuskit seisoivat ulkopuolelle odottamassa sisäänpääsyä, jotta voisivat ryhtyä töihin… eikä esimies ollut paikalla. 
 
Lisäksi esimerkiksi meidän isoissa (16 tuumaa/40,6 cm) pizzoissa oli määrä olla 16 unssia (453 g) juustoa ja 52 pepperoniviipaletta, mutta hän pani 18 unssia ja 62 viipaletta niihin. Ja hän piti niin paljon työntekijöiden kanssa puhumisesta, että kun bisnes hiljeni lounas- tai päivällisajan jälkeen, hän ei kyennyt käskemään heitä leimaamaan itseään ulos. Sen tuloksena hänen elintarvike- ja työkulunsa olivat 2.000 dollaria liian suuret joka kuukausi. 
 
Mutta minä todistin hänelle Jeesuksesta, joten tammikuusta aina syyskuuhun saakka anoin hänelle jatkuvasti varoituksia ja puhuin hänelle. Jokaisena kuluneena kuukautena tai palkkakautena annoin hänelle aikamäärän ja tavoitteen. Kun hän epäonnistui, hän pyysi vilpittömästi anteeksi kertoen omasta näkökulmastaan perusteltuja syitä sille, mitä tapahtui jonakin tiettynä iltana ja sille, mikä sai kulut niin suuriksi… niinpä hellyin.
 
Lokakuun 3 päivänä valitin Barbille jälleen kerran kuinka tuo mies maksoi meille 2.000 dollaria kuussa elintarvike- ja työkuluina, ja oli epäonnistunut jokaisen asettamani tavoitteen saavuttamisessa aina jostakin syystä, ja Barb sanoi: "Sinä rakastat häntä enemmän kuin rakastat minua, koska hän maksaa meille vähintään 2.000 dollaria kuussa kuten sanoit. Se on rahaa, joka on viety pois minulta ja lastemme suusta ja sinä annat sen hänelle." Barb oli oikeassa. 
 
Annoin hänelle potkut seuraavana aamuna.  
 
Päätin viime viikolla sen kertomiseen, kuinka Stefanus kertoi meille Apt. 7:42:ssa Jumalan saavuttaneen pisteen, jossa Hän päätti, ettei Hän jatkaisi sitä, että antaa Israelille mahdollisuuksia katua. Hän sanoi: "… ja Jumala kääntyi heistä pois ja hylkäsi heidät palvomaan taivaan joukkoja." 
 
Israel torjui Jumalan 10 kertaa
Kuullessaan, että Jumala oli kääntynyt heistä pois eikä antaisi heille vielä yhtä mahdollisuutta, vaan pakottaisi heidät vaeltamaan erämaassa 49 vuotta, yhden vuoden jokaista päivää kohtaan, jona he olivat vakoilleet maassa ja päättäneet olla menemättä sinne, ihmiset surivat ja katuivat – mutta heidän katumuksensa tuli liian myöhään*.
 
Osoittaakseen Herralle, kuinka vilpittömiä he olivat, he kokosivat armeijan ilman Moosesta tai Joosua ja menivät Luvattuun maahan ja hyökkäsivät siellä asuvien amalekilaisten ja kanaanilaisten kimppuun vastoin Mooseksen neuvoa. Hän oli käskenyt heitä olemaan menemättä, sillä 'Jumala ei ole kanssanne'; mutta he hyökkäsivät silti ja heidät löylytettiin perin juurin ja heidän täytyi vetäytyä takaisin leiriinsä. * 4. Moos. 14:39-45
Israel on tuo esimies...
Yllä olevassa esimerkissäni voisimme tehdä Israelista esimiehen ja minun asemani omistajana oli kuten Jumala oli Israelille. 
 
Jumala saavutti Israelin suhteen pisteen, jossa Hän päätti antaa heidän kokea sanojensa ja tekojensa seuraukset. Vanhemmat saavuttavat nuo pisteet lastensa suhteen. Opettajat oppilaiden. Jossakin pisteessä armon osoittamisesta heille tulee sitä, että mahdollistetaan heidän jatkamisensa häiriintyneessä käyttäytymisessä tai synnissä tai laiskuudessa ja tulee piste, jossa heidän täytyy kokea ne seuraukset, joista heitä on varoitettu. Juuri tämän Jumala teki Israelille. Heidän tekonsa saivat Hänet (ja meidät) tekemään asioita, joita emme halua tehdä, mutta meidän täytyy tehdä. 
 
Joosuan ja Kaalebin sallittiin päästä Luvattuun maahan
Pohdipa Joosuan ja Kaalebin näkökulmaa, sillä se on meidän näkökulmamme kristittyinä riippumatta maasta jossa elämme. Joosua ja Kaaleb olivat jäännös, joka näki kansakuntansa lankeavan pois Jumalan teiltä. 
 
Jäännös on pieni kankaanpala, joka jää jäljelle kun muu osa siitä on myyty tai käytetty – sen on jäljelle jäävä kappale. Tuota sanaa 'jäännös' käytetään 540 kertaa Raamatussa ja usein se merkitsee 'se mikä on jäljellä sen jälkeen, kun yhteisö tai kansakunta käy läpi suuronnettomuuden tai katastrofin'.  
 
Sitä käytettiin kuvaamaan jäljelle jäänyttä ruokaa tai öljyä ja 'jäljelle jäänyttä' kansaa. Se on uskovien asema keskellä kansakuntaa ja kulttuuria, joka ei palvele Jumalaa. Se kuvaa Joosuaa ja Kaalebia, jotka olivat sukupolvensa jäännöksiä ja kuvaa niitä 7.000 polvea, jotka kieltäytyivät notkistumasta Baalin edessä Elian aikoina. 
 
Ajattele, mitä jäännös näki olevan meneillään ympärillään, kun Israel kokonaisuutena alkoi seurata muita jumalia ja jumalattaria. Kuinka heidän on täytynytkään surra ja rukoilla ja jopa pelätä, mitä heille ja heidän kansakunnalleen voisi tapahtua. Olemmeko me yhtään sen erilaisempia tänään riippumatta siitä, mikä maa on kotisi?
 
On aina jäännös, joka katselee kauhuissaan maataan kohtaavia asioita jumalattomien ihmisten harjoittamien pahojen tapojen vuoksi – mutta se tapahtuu heidän kansakunnilleen siitä huolimatta. 
 
Häiriköitä?
Kun Ahab ensi kertaa tapasi Elian, hän kysyi 1. Kun 18:17:ssä: "Oletko sinä se, joka häiritsee koko Israelia?"  Pahoille Jumalan seuraajat, jäännös ovat ne, jotka näyttävät olevan häiriköitä ja heidän mukaansa näistä pitää tehdä loppu. 
 
Tuo henki, joka antaa pahoille ihmisille tuon näkökulman, on voitu nähdä kautta historian – läntien Babylonin hallitsijoista jotka olivat Danielia ja ystäviä vastaan, Hitleriin asti, joka ajatteli juutalaisten ja kristittyjen häiritsevän Saksaa, sekä Yhdysvalloissa ja muissa maissa jatkuvasti kasvavalla rohkeudella liberaalien joukossa oleviin saakka, jotka syyttävät konservatiiveja, kristittyjä ja juutalaisia oman maansa vaikeuksista. 
 
Heidän näkökulmastaan me aikaansaamme sen, ettei heidän suunnitelmaansa panna täytäntöön, joten me olemme häiriköitä ja jos vain heidän sallittaisiin tehdä mitä he haluavat, maa olisi rauhassa. 
 
Ihmiset ovat kysyneet minulta...
Matkustaessani minulta usein kysytään, tunnenko pahoja henkiä jonkin kaupungin yllä. Ja jos käännän huomioni siihen, voin usein aistia tietyn demonisen toiminnan alueita tai sen, mitkä 'isot' henget jotakin aluetta hallitsevat, mutta totuuden kertoakseni olen niin tietoinen Kristuksesta minussa ja Jumalan läsnäolosta minussa, ympärilläni ja kanssani ja etsin niin sitä mitä Hän on tekemässä jollakin alueella, niin että vain näen ja koen Hänet. Minä vain en luonnostani etsi sitä mitä paholainen on tekemässä. 
 
Jeesus sanoi Matt. 24:14:ssä "Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi (merkit/ihmeet) kaikille kansoille; ja sittentulee loppu.", SE on minun mittatikkuni siinä, missä olemme maailmantapahtumissa – se mitä Jumala on tekemässä – ei se mitä paholainen on tekemässä. 
 
Minusta on kiehtovaa kuinka Hesekiel 38:n liittouma Venäjän, Turkin, Iranin (Persia VT:n aikoina, joten se voi helposti pitää sisällään Irakin) välillä on saamassa muotoaan päivittäin aivan meidän silmiemme edessä, jopa tätä kirjoittaessani näemme uutisia siitä, kuinka Venäjä, Iran ja Irak perustavat venäläistukikohtia Irakiaan ja Syyriaan – hämmästyttäviä päiviä! 
 
MUTTA...henkilökohtaisella tasolla huomioni kohdistuu siihen, että kuuntelen Yhden ääntä: Kristuksen minussa, kirkkauden toivon ääntä. 
 
Monia, monia kristillisiä ääniä ajaa asiassa pelon henki – lähtien salaliittoteorioista aina maailman talouden romahtamiseen, monet kristityt ovat saavuttaneet sen pisteen, etteivät he välitä enää, koska ovat vain niin väsyneitä kaikkiin ääniin. Ne ovat vain aamiaismurohöttöä: hedelmiä, pähkinöitä ja hiutaleita.
 
Kun Jeesus sanoi Joh. 10:3:ssa, että Hänen lampaansa tuntevat Hänen äänensä ja Hän kutsuu jokaista nimeltä, se oli vain ensimmäinen osa Hänen lausumaansa. Hän päättää sen sanomalla jakeessa 5: "Eivätkä ne seuraa vierasta, sillä ne eivät tunne vieraiden ääntä."
 
Liian monet uskovat kuuntelevat muita ääniä kuin heissä olevaa Hyvää Paimenta. Meidän täytyy kuulla Hänen äänensä sisällämme, sillä olemme niissä päivissä, jolloin silloin kun Jumala on kääntynyt ja antaa kaikkien kansakuntien vaeltaa omia teitään samalla kuin me jäännöksenä katselemme lumoutuneen kauhistuneina maailman hajoamista ympärillämme. Ja kuten on aiemmin tapahtunut, meitä syytetään. 
 
Minulta on tila loppunut – ensi viikolla – nivon tuon kaiken yhteen, miksi ylöstempaus ei tapahtunut, mitä Jumala on tekemässä. 
 
Siunauksin,
John Fenn