Miksei viime viikolla ollut mitään ylöstempausta? Osa 3 Kiireellinen/tärkeä
Hei kaikki,
Oli budjetin tekoaika raamattukoulussa, jossa olin toiminnanjohtajana ja se merkitsi, että noin kaksi miljoonaa dollaria piti käydä läpi yksityiskohtaisesti, erityisesti koska pastori ja taloudenhoitaja olivat pyytäneet kaikkia osastopäälliköitä leikkaamaan 10 % - olin päättänyt tehdä sen ilman työpaikkojen karsimista.
Koska oli kyse raamattukoulusta, tuntien välillä oli aina oppilaita ryntäämässä toimistoon haluten tavata Johnin. Mutta assistenttini kanssa ei tapeltu. Hän piti itseään dobermanni-vahtikoirana ja minua sinä asiana, jota hän vartioi. Hän kohtasi jokaisen – päätellen tavasta jolla jotkut oppilaat asian ilmaisivat – haukkuen, näyttäen hampaansa ja muristen.
Halusin tavata jokaisen opiskelijan, koska oli hauskempaa ja tyydyttävämpää auttaa opiskelijoita kuin pureskella budjetin numeroita. Mutta toisaalta onkin aina hauskempaa toimia omissa lahjoissaan, mutta olin oppinut sen, että ne, jotka oppivat tekemään sitä mikä ei tule heille luonnostaan liike-elämässä, ovat menestyviä.
Assistenttini sanoi minulle: "John, sinulla on tosi suuri sydän, ja kaikki nämä opiskelijat luulevat, että heillä on jotakin sellaista kiireellistä, jonka vain sinä voit ratkaista. Mutta budjetti on tärkeä ja jos et saa sitä tehtyä, pastori tulee olemaan tosi vihainen, joten aion antaa nämä oppilaat muun henkilökunnan hoidettaviksi." Tajusin viisauden sen nähdessäni.
Opin tuona päivänä tekemään eron kiireellisen ja tärkeän välillä
On aikoja, jolloin meidän täytyy hoitaa kiireellisiä asioita, älä ymmärrä minua väärin, koska joskus kiireellinen on myös tärkeä. Jos leikkaa varpaansa irti moottorisahalla, se on sekä kiireellistä ETTÄ tärkeää.
Mutta hyvin usein voimme valita hoitaa kiireellisen asian myöhemmin, jotta voimme pysyä keskittyneenä suurempaan tärkeään asiaan, koska tärkeä asia on se mikä hahmottaa kulkusuuntamme tulevaa vuotta varten tai pidemmäksi aikaa. Nuo opiskelijat olivat kiireellisiä asioita, mutta budjetti oli tärkeä asia. Ilman budjettia ei olisi mitään opiskelijoita!
Kiireellinen on asia, joka huutaa sinulle saadakseen huomiota. Tärkeä asia määrittää tulevaisuutesi, se on hiljaa taustalla eikä usein ole mukava hoidettava. Se vaati tarkoituksellista huomiota.
Juuri tuo tärkeä johtaa meidät kypsyyteen ihmisolentoina ja Kristuksessa. Kiireellistä on halu kiljua ja huutaa ihmisille, joka on tehnyt sinulle vääryyttä. Tärkeää on, että kasvat Kristuksessa ja käsittelet asian, kuten Hän tekisi. Kiireellistä on tuo automaattinen reaktio ja tärkeää se, että näkee suuremman näkökulman.
Kiireellisiä ovat kaikki ne äänet, jotka kiljuvat, että saattaa olla ylöstempaus ja emmekö me kaikki olekin innoissamme; tärkeää on kasvaa niillä alueilla jossa Kristus pyytää sitä sinulta tänään. Tärkeää on Paimenen sisäinen ääni. Kiireellisiä ovat kaikki ne muut äänet, jotka kilpailevat huomiostamme.
Tärkeät asiat jotka ovat tapahtumassa kaikkialla maan päällä
Paavali sanoi Apt. 14:16:ssa ja 17:29-31:ssa Jumalasta: "...Menneitten sukupolvien aikoina hän on sallinut kaikkien pakanain vaeltaa omia teitänsä..." ja "...Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista."
Hän sallii yhä kansakuntien vaeltaa omia teitänsä eron ollessa nyt se, että Hän "käskee kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen" (engl. Raamatun käännös). Ja tässä on se vaikeus: yksilöt ja kansakunnat eivät halua tehdä parannusta ja seurata Jumala ja Hänen teitään. Kiireellistä on se hälinä ja toiminta, joka liittyy siihen, että kansakunnat vaeltavat omia teitään alituisessa sodassa Kristuksen kanssa. Kiireellistä on myös uskovien juoksentelu edestakaisin etsien viimeisintä merkkiä Hänen tulostaan, kun tärkeää on evankeliumin levittäminen, joka on SE merkki, että tämän maailmanajan loppu on lähellä.
Samaan aikaan kun kansakunnat vaeltavat omia teitään evankeliumi etenee näiden kansakuntien sisältä aikaansaaden sen, että yksi ihminen toisensa jälkeen tekee parannuksen ja tulee Jumalan luo ruohonjuuritasolla tapahtuvana leviämisenä kautta koko maailman. Samalla tavoin kuin kristinusko muutti Rooman valtakunnan alhaalta ylöspäin 300 vuoden kuluessa – kristittyjen tavatessa kodeissa, yhdessä kodissa kerrallaan ja siitä ylös- ja ulospäin heidän kulttuuriinsa – niin myös Jumala on liikehtimässä yksilöissä, kodeissa ja perheissä ihmissuhteisiin perustuvassa uskossa (ei ohjelma- tai rakennusperusteisessa uskossa), kaikkialla ympäri maapalloa.
Sen tähden Jeesus sanoi Matt. 24:14:ssa, että tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja SITTEN tulee loppu. Kun evankeliumia saarnataan kautta koko maailman kaikkien ihmisten ja kaikkien kansakuntien täytyy päättää seurata Häntä – tai ei. Hän antaa kansakuntien mennä omia teitään, mutta hän etenee kuitenkin miljoonien sydämiin.
Herätys?
Jos käyt auditorioseurakunnassa, olet vuosia kuullut 'herätyksestä', joka on tulossa maailmaan. Auditoriopastorin mielessä se merkitsee enemmän kokouksia, suurempaa pyhäkköä ja kasvavaa budjettia näiden ihmisten tullessa hänen seurakuntaansa.
Mutta todellisuus on se, että 'herätys' tapahtuu jo, on vain niin, että useimmat pastorit eivät vain ole ihan kartalla sen suhteen, mitä Jumala on tekemässä heidän neljän seinänsä ulkopuolella, ollen vain hämärästi siitä tietoisia, jos lainkaan. Tarkista lähteesi, mutta useat tahot sanovat, että Kiina ja Intia kilpailevat suurimman valtaosaltaan kristityn maan tittelistä. Kiina vuoteen 2025, Intia 2030 nykyisillä kasvumäärillä. Kuulin erään kotiseurakunnan johtajan Kiinassa sanovan, että 1.000 000 (yksi miljoona) kiinalaista tulee Herran luo joka kuukausi. Tässä vain yksi (englanninkielinen) artikkeli ei-kristillisestä mediasta viime vuodelta: http://www.huffingtonpost.com/2014/04/22/china-largest-christian-country_n_5191910.html
Nyt se alkaa
Kulttuurien yhteentörmäys on siten väistämätön: Kristityt ja konservatiivit nousevat kansakuntien sisältä omaksumaan Jumalan asiat samalla kun poliittinen järjestelmä, joka on torjunut Jumalan hallintavallan, tekee kaiken voitavansa tukahduttaakseen Jumalan Hengen uskovissa kansalaisissaan ja kulttuurissaan.
Lievin tuomion muoto on sallia ihmisen tai kansakunnan kokea päätöstensä ja toimiensa seuraukset. Kuten erämaassa Israelin kohdalla, joka 10 kertaa tiukasti piti kiinni siitä, että Jumala vain teki heidän elämänsä surkeaksi ja toivoi voivansa kuolla erämaassa, Hän lopulta antoi heidän saada mitä he sanoivat haluavansa.
SE on sitä mitä on tapahtumassa maan päällä. Jos joltakulta on jäänyt se huomaamatta ennustaessaan ylöstempausta, se johtuu siitä, että Jumala sallii kaikkien kansakuntien vaeltaa omia teitään, sillä he ovat torjuneet Hänet jokaisella askelella. Niille kansakunnille, jotka kieltäytyvät Jumalan teistä poliittisesti, taloudellisesti, yhteiskunnallisesti, kulttuurisesti, se merkitsee lopulta romahdusta koska Jumalan tiet toimivat ja ihmisten tiet, jos ne sallitaan lopulliseen päättymiseensä saakka, eivät toimi.
Ja kuitenkin kansakunnissa on jäännös, joka SEURAA Jumalaa ja Hänen teitään katsellen kauhistuneena sitä mitä heidän ympärillään tapahtuu. Niille jotka vaeltavat Hänen kanssaan on aina armo ja huolenpito ja tarkoitus.
Pohdi tätä pienessä mittakaavassa
Mitä jos naapurustossasi on perhe ja se tekee selväksi, ettei halua sinun Jumalaasi. Huomaat heidän vajoavan suurempiasteiseen toimintahäiriöön ajan kuluessa; ehkä päihteisiin, avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin, lapset ovat tottelemattomia ja ongelmallisia koulussa, ehkä mies ei pysty pitämään työpaikkojaan jne. Nuo ovat kiireellisiä tarpeita heidän elämässään, mutta heillä ei ole aavistustakaan siitä, mikä on tärkeää tai kuinka hahmottaa suurempi kulkusuuntansa. Tuo perhe on kuva suuremmasta kansallisesta toimintahäiriöstä.
Jos he olisivat jokin kansakunta, jotkut kristityt sanoisivat, että Jumala tuomitsee heitä tai ehkä se, että musta kissa juoksi kadun poikki heidän autonsa edestä eilen, oli merkki tulevasta romahduksesta. Mutta he ovat vain perhe, joka vaeltaa omia teitään, ja koska he eivät halua Jumalaa, Hän sallii heidän kokea päätöksensä seuraukset – Hän ei tee sitä heille, kyse oli heidän valinnastaan. Teknisesti Hän ei tuomitse heitä, Hän vain antaa heidän olla vastuussa teoilleen, mikä on reilua ja oikein.
Jossakin vaiheessa tuolta perheeltä loppuvat omat konstit ja yksi heistä, sanotaan vaikkapa vaimo, avautuu sinulle etsien vastauksia ja sinä kerrot hänelle Herrasta. Hän ja sinä alatte rukoilla hänen perheensä puolesta ja ajan kuluessa hänen aviomiehensä tulee Herran luo, sitten lapset ja perhe muuttuu.
TUO on meidän toivomme kansakunnillemme. Ihmisen hallitseminen kulkee omaa tietään samalla kun vastaukset ovat heidän keskellään. Jossakin kohdassa asiat romahtavat oman toimintahäiriönsä painosta kuten tuo perhe esimerkissäni. Saammeko katseemme pois taivailta (kiireellinen) keskittyäksemme ympärillämme romahtaviin ihmisiin, koska perheiden muuttuminen merkitsee, että muutamme kansakuntamme (tärkeä). Seurakunnan täytyy pienentyä perhekokoon tullakseen riittävän isoksi muuttamaan kansakunta.
Ensi viikolla uusi sarja kertomuksineen juustohampurilaisesta ja itsekkyydestä, siihen saakka siunauksin,
John Fenn