When Rapture? Body, Bride #1
Koska tempaus? Ruumis, morsian, osa 1

Hei kaikki,
Kun ihmiset kysyvät minulta, uskonko 'tempaukseen', kysyn heiltä: "Mihinkä niistä? Niitä on 7."

Se järkyttää heitä jonkin verran, ja selitän alla, mutta tavallisesti seuraava kysymys on, jos he uskovat tempaukseen, jotakin sellaista kuin: "Lähdemmekö kaikki, koska teen parhaani elääkseni Herralle, mutta ystäväni elävät maailman tavoin. Miksi heidän pitäisi päästä tempaukseen?"

Ennen kuin voin vastata tuohon kysymykseen, minun täytyy kertoa niistä seitsemästä tempauksesta…   

Mikä tempaus? Niitä on 7
Voin todeta heti alkuun kronologisesti edettäessä ette voin todistaa tempaukset 1 -3 ja 5 & 6 vain yhdellä jakeella tempausta kohti. Ja huono uutinen – 1-3 ovat jo tapahtuneet ja 5 & 6 eivät ole meitä varten. L

Neljäs tempaus, kronologisesti puhuen, on se, minkä tulen todistamaan teille tässä kirjoitussarjassa.

Tässä ne kolme, jotka meiltä jäivät väliin
1) Hanok – 1. Moos. 5:24: " Ja kun Hanok oli vaeltanut Jumalan yhteydessä, ei häntä enää ollut, sillä Jumala oli ottanut hänet pois."

2) Elia – 2. Kun. 2:11: "Kun he niin kulkivat ja puhelivat, niin katso, äkkiä ilmestyivät tuliset vaunut ja tuliset hevoset, ja ne erottivat heidät toisistansa, ja Elia nousi tuulispäässä taivaaseen."

3) Jeesus – Apt. 1:9: "Kun Hän oli tämän sanonut, kohotettiin Hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään."

Tässä ovat tempaukset 5 & 6, jotka eivät sisällä meitä
5) Kaksi todistajaa – Ilm.11:12: ("Ja niiden kolmen ja puolen päivän kuluttua meni heihin Jumalasta elämän henki... Ja he kuulivat suuren äänen taivaasta sanovan heille: "Nouskaa tänne!" Niin he nousivat taivaaseen pilvessä, ja heidän vihollisensa näkivät heidät."

6) 144.000 miespuolista juutalaista evankelistaa jotka nähdään Ilm.7:1-8:ssa, sitten temmataan 14:3:ssa: "Ja he veisasivat uutta virttä valtaistuimen edessä ja neljän olennon ja vanhinten edessä..."

Rehellisesti sanottuna, en ole mielessäni vakuuttunut siitä, että nuo 144.000 temmataan – he saattavat joutua marttyyreiksi ja havaitsevat yhtäkkiä olevansa valtaistuimen edessä. Mutta tempaus voi hyvinkin olla mahdollinen.

7) Pyhien U-käännöstempaus Jeesuksen paluun yhteydessä. Jotkut uskovat meidän menevän ylös Hänen palatessaan, kohtaavan Hänet ilmassa, kääntävän suuntaa palataksemme maan päälle. Ymmärrän joidenkuiden voivan uskoa tämän, jos he eivät ymmärrä tempausta nro 4, mutta kaikki se, mitä olen lukenut niistä, jotka uskovat nro 7:ään, on yksinkertaisesti nro 4:n väärinymmärrystä, joten en näe U-käännöstempausta.

Mutta koska en voi selittää sitä, mitä en tiedä, pysyttelen minulle annetussa armossa ja kerron sen, mitä tiedän. Ja anna kun sanon, että opillisten erojen ei pitäisi jakaa meitä – meidän pitäisi juhlia Jeesusta, joka on meillä yhteinen – mutta minun täytyy kertoa siitä, mitä Raamatusta ja ilmestyksen kautta tiedän, ja kun me kaikki pääsemme taivaaseen, Jeesus voi oikaista meitä kaikkia jokaisessa sellaisessa osassa ymmärrystämme, jossa asioita pitää järjestellä uudelleen. J

Tuo jättää meille tempauksen nro4
Neljäs tempaus kronologisessa järjestyksessä on se, jota käsittelemme tänään. Se ei perustu 1800-luvun julistajaan eikä sairaan tytön mystiseen näkyyn tai myyntimenestyskirjaan eikä "Haluan pois täältä" – teologiaan. Se perustuu Herran Moosekselle antamaan juhlaan 3. Moos. 23:ssa.

Tarkoitukseni tässä kirjoitussarjassa on selittää sitä juhlaa, joka opettaa, että on tempaus, milloin se tulee tapahtumaan, sitten kuka voi odottaa tulevansa temmatuksi. Joten kiinnittäkääpä turvavyönne, pojat ja tytöt, koska nyt sitä lähdettiin.

3. Moos. 23 luetteloi 7 Herran antamaa juhlaa: Neljä kevään juhlaa täyttyivät omina päivinään. Ne ovat Pääsiäinen (risti), Happamaton Leipä (risti/synnitön elämä), Uutislyhteet/ensi hedelmät (ylösnoussut) ja Helluntai (Apt. 2:1). Kolme syysjuhlaa on: Pasuunansoitonjuhla, Suuri Sovituspäivä, ja Lehtimajanjuhla.

Sakarja 14:16 sanoo koko maapallon juhlivan Lehtimajanjuhlaa, Jumalan asumista ihmisten parissa, Jeesuksen Tuhatvuotisen hallitsemisen aikana. Niinpä tiedämme viiden seitsemästä juhlasta täyttyneen tai täyttyvän tarkasti omana päivänään kuten on hahmoteltu 3. Moos. 23:ssa. On järkevää olettaa, että jäljellä olevat kaksi; Pasuunansoitonjuhla ja Suuri Sovituspäivä, tulevat myös täyttymään. Suuri Sovituspäivä on ennakkokuva Kristuksen paluusta, kun taas Pasuunansoiton juhla on ennakkokuva…

Rosh haShanah
Pasuunansoitonjuhlaa kutsutaan myös nimillä Rosh haShanah (Vuoden Alkupää), Yom Teruah (Herätyssoiton Päivä), Yom haDin (Tuomion Päivä), ja Yom haZikkaron (Muistamisen Päivä).

Miksi nämä eri nimet samalle juhlalle? Sen tähden, mitä tapahtuu tässä ajankohdassa: Uusi vuosi, Messiaan kruunaus ja häät, kuolleiden ylösnousemus, muistokirjojen avaaminen, tuomioistuimen palkkiot, valtakunnan kuninkaallisten kokoontuminen.

Ennen kuin pääsemme yksityiskohtiin näistä tapahtumista, jotka Pasuunansoitonjuhlassa tapahtuvat, tietäkää, että tämä juhla on ainoa noista seitsemästä joka alkaa uudenkuun aikana – vaihe, jolloin kuuta ei nähdä sen ollessa piilossa näkyvistä maan varjossa. Psalmi 81:3 viittaa tähän: "Puhaltakaa pasuunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi." Muut juhlat ovat täydenkuun vaiheessa, jolloin se on täysi ja kirkas – joten miksi Jumala aloitti Pasuunansoitonjuhlan uudenkuun vaiheessa, jolloin kuuta ei voi nähdä maapallolla?

Uusi kuu
Paavali kirjoitti Kol. 2:16-17:ssa " Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo..."

Voimme ymmärtää, kuinka ruoka ja juoma ovat varjo vielä tulossa olevasta Karitsan hääateriasta ja kuinka pyhät päivät ja sapatit ovat täyttyneet Kristuksessa, joka on myös meidän lepomme, ja kun Hän hallitsee, maapallolla tulee olemaan levon aika. Mutta miksi uusi kuu on jonkin tulevaisen varjo?

Juutalaisuudessa aurinko edustaa Herraa, ja kuu on kuva uskovista, mukana seuraavat tähdet edustavat enkeleitä. Kuulla ei ole omaa valoa, vaan se heijastaa auringosta tulevaa valoa, se tehtiin hallitsemaan pimeyttä tähtien avustuksella. Joten uusi kuu on kuva uskovista, jotka ovat piilossa näkyvistä, ja Pasuunansoitonjuhla alkaa uuden kuun aikaan.

Rabbi Gaonin mukaan, joka luetteloi 10 asiaa, jotka tulevat tapahtumaan Pasuunansoitonjuhlan aikana, se torvi jota soitetaan, on sen oinaan oikea sarvi, joka oli tarttunut pensaaseen Aabrahamin uhratessa Iisak. Jumala hankki Sijaisen, ja esikuvana* olleen poikansa ylösnousemuksen muistoksi Aabraham puhalsi oinaan sarveen – (shofar). (*Hepr. 11:19)

Sen tähden Talmud, rabbiinisten kirjoitusten kokoelma, joka yhdessä Mishnahin kanssa tarjoaa juutalaisuuden opetuksia ja suullisia traditioita, sanoo kuolleiden ylösnousemuksen tapahtuvan Pasuunansoitonjuhlan aikana uuden kuun aikaan. (Rosh haShanah 3:3, 16a, 16b)

Tätä sarvea, jota puhalletaan vain Pasuunansoitonjuhlan aikana, kutsutaan nimellä 'Viimeinen pasuuna'. Se on 'viimeinen' koska se herättää kuolleista vanhurskaat kuolleet, muuttaa elävät, ja kätkee heidät pois Messiaan kanssa. (englanninkielinen kirja The High Holy Days (suom.tärkeät pyhäpäivät), Herman Kieval, sivu 120)

Viimeinen pasuuna
Paavali opetti Pasuunansoitonjuhlasta: " Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa; sillä pasuuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme." 1. Kor. 15:51-52

Käyttämällä termiä 'viimeinen pasuuna' Paavali sitoo 'tempauksen' Pasuunansoitonjuhlaan, joka on juhla, joka tapahtuu uudenkuun vaiheessa, jolloin uskovat tulevat olemaan kätkettyinä maapallolta Messiaan kanssa. Jos henkesi riemuitsee juuri nyt niin kuin minun henkeni, se johtuu siitä, että Totuuden Henki sisällä todistaa näistä totuuksista… ja me olemme vasta aloittaneet…

Ensi viikkoon, siunauksin,

John Fenn

www.cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen cwowi@aol.com

Like Kids at Christmas # 3
Kuin lapset jouluna, osa 3

Hei kaikki,
Olen vanhin neljästä lapsesta ja olimme iältämme 11, 9,7 ja 5 kun isä jätti perheemme.

Yhdenlaista kunnioitusta
Koska olen vanhin, minulla on isästäni muistoja, joita veljilläni ja sisarellani ei ole. Heidän muistonsa ovat harvalukuiset ja sameat vain muutaman selvän hetken ollessa syöpyneenä heidän muistiinsa.

Näin monet näkevät Isä Jumalan – sameana ja vain vähin yksityiskohdin. Heidän kunnioituksensa Häntä kohtaan lähtee ennemminkin siitä tosiasiasta, että Hän on Jumala, kuin että se perustuisi sen muistamiseen, kuinka Hän on vaeltanut heidän kanssaan halki elämän.

Muistan painineeni isän, 'Patch'-koiramme ja veljieni kanssa, kaikki pyörivässä, kiinni ottavassa, nauravassa kasassa, kunnes olimme hikisiä ja koira oli niin kiihdyksissään, että se juoksi ympäri taloa sen yhdestä päästä toiseen. Sisarukseni muistavat nuo ajat vain hämärästi, jos lainkaan.

Muistan katselleeni kun isä korjasi ruohonleikkuutraktorin, jota käytettiin ruohonleikkuuseen meidän lähes 3 eekkerillämme (n. 1,2 ha) ja auttaneeni häntä nuorena poikana pitäen jakoavainta, ojentaen hänelle pihtejä ja vastaavia. Olin paikalla, kun isä viilsi auki vasemman käden pikkusormensa ja sitten katselin kun hän otti neulan ja lankaa ja yhdellä kädellä kursi lihaksen ilman mitään kivunlievitystä. Veljeni ja sisareni eivät muista siitä yhtään mitään.

Hän opetti minulle kuinka kätellä, kiillottaa kengät, solmia solmio, katsoa ihmistä silmiin tervehtiessäni, ja enemmän. Veljilläni ja sisarellani ei ole mitään noista muistoista, joten kunnioitukseni isää kohtaan on erilaista kuin heidän kunnioituksensa, koska he eivät vaeltaneet elämän halki hänen kanssaan kun taas minä tein niin.

Mukaan kuvaan tulee Taivaallinen Isä
Jokaisen elämää koskevan opetuksen myötä rakkauteni ja kunnioitukseni häntä kohtaan kasvoi. Tämä on osa siitä eroa, joka vallitsee sellaisen lapsen, joka leikkii Isän lahjoilla kuin lapsi jouluna, ja Jumalan Jumalana kunnioittamisen välillä: kypsä henkilö muistaa Isänsä ajan kanssaan, kun taas lapsi ei muista joko omasta valinnastaan tai kypsymättömyydestään johtuen, tai hän ei ole vielä elänyt riittävän pitkään omatakseen historiaa Isänsä kanssa.

Koska isälläni ja minulla on tuo historia, jossa korjattiin ruoholeikkuutraktoria ja solmittiin solmioita yhdessä ja sellaista, niin silloin kun hän lähti ja opin tuntemaan taivaallisen Isäni 16 vuoden iässä, Isä jatkoi siitä mihin maanpäällinen isäni oli lopettanut.

Eräänä päivänä olin korjaamassa tuota samaa ruohonleikkuutraktoria, jota isä ja minä olimme korjanneet, mutta tällä kertaa paikalla olin vain minä katsomassa sitä tietämättä, mitä tehdä, tuntien koko maailman painon harteillani, sillä minulla oli 3 eekkeriä leikattavana ja äiti laski minun varaani. Aloin kysellä Isältä, mikä oli vialla, ja pyytäen viisautta ja kuulin selvästi: "Katso vähän lähempää, vähän syvemmältä. Yksi pultti on löystynyt ja löydät sen, jos katsot tarkemmin."

Niinpä tein juuri sen – tulin likaiseksi, sain rystyseni naarmuille, mutta päätä kääntäen alas pedon mahaan näin varjoissa pultin, jonka mutteri oli pudonnut – toinen löytyi tilalle ja ruohonleikkuri tuli korjatuksi. Sanoin 'Kiitos Isä' ja aloin leikata ruohoa. Hän on harvoin kertonut minulle täsmällisesti, mikä on vialla, vaan sen sijaan osoittaa minut oikeaan suuntaan ja antaa minun selvittää asian siitä lähtien. (Sama juttu elämässä, olen oppinut)

Nyt olen aikuinen ja pyydän yhä Hänen apuaan asioiden korjaamisessa tai missä tahansa elämän päätöksessä. Meillä on elämän halki yhdessä vaeltamisen historia, ja Hänellä on minun kunnioitukseni ja arvostukseni siitä, että Hän on vaeltanut kanssani niin uskollisesti. Se, että säilytämme muistomme Hänen toiminnastaan elämässämme jatkuvasti sitä sydämessämme arvostaen, saa Hänet vastaamaan meille niin paljon enemmän uudelleen.

Teille annettu armo
Voin vain kerto siitä armosta, mikä minulle on annettu, mutta myös teillä on ollut kertoja, jolloin tiedätte Isän antaneen teille viisautta, pitäneen huolta silloin kun ei muuta huolenpidon lähdettä ole ollut, vaeltaneen kanssanne laaksojen halki. Juuri noiden tapahtuminen mieleen palauttaminen muodostaa perustan, jolle kunnioitus ja arvostus Häntä kohtaan rakentuu.
 
Pohtikaa ihmeitänne
Sen jälkeen kun Jeesus oli juuri ruokkinut 5.000 miestä plus naiset ja lapset, sitten varhain aamulla kävellyt veden päällä opetuslasten luo ja tyynnyttänyt tuulen ja aallot, Markus havainnoi: "Ja he olivat mittaamattoman ällistyneitä, sillä heidän sydämensä oli paatunut koska he eivät pohtineet leipien ihmettä." Mk. 6:51-52 (suomennos tässä)

Huomatkaa – heidän sydämensä tuli turraksi ja tunnottomaksi Hengen asioiden suhteen, toisin sanoen paatuneeksi – "koska he eivät pohtineet leipien ihmettä." Pysähdymmekö me pohtimaan Hänen ihmeitään elämässämme?   

Vain kaksi lukua myöhemmin on sama juttu. Markus 8:14 - 21:ssä Jeesus on juuri ruokkinut 4.000 ihmistä, mutta fariseukset vaativat Häntä tekemään vielä ihmeen. Kun Jeesus oli opetuslasten kanssa järvellä, Hän alkoi käskeä heitä varoa fariseusten ja Herodeksen 'hapatetta'. Opetuslapset, tajuten unohtaneensa ottaa leipää, ajattelivat Jeesuksen olevan harmistunut, koska he olivat unohtaneet tuon pikku yksityiskohdan.

Mutta Jeesus kysyi: "Miksi te keskustelette siitä tosiasiasta, ettei meillä ole yhtään leipää? Ettekö te vielä näe tai ymmärrä? Onko teillä paatunut (tunnoton, turta) sydän? Kun Minä mursin 5 leipää 5.000:lle, kuinka monta murrettua leipää sisältävää koria keräsitte?" He vastasivat: "Kaksitoista." "Kun Minä mursin ne 7 niille 4.000:lle, kuinka monta suura korillista murrettuja palasia te keräsitte?" Ja he sanoivat Hänelle: "Seitsemän." Ja Hän sanoi heille: "Kuinka on, ettette ymmärrä?" Kreikan kielessä se on sananmukaisesti: "Kuinka te ette ole panneet asioita yhteen?"

Huomatkaa kummassakin tapauksessa kuinka heidän sydämensä paatuivat, kuinka heistä tuli tunnottomia Hengelle – He olivat todistamassa ihmeitä elämässään, mutteivät koskaan pysähtyneet pohtimaan niitä. He eivät koskaan varanneet aikaa 'asioiden yhteen panemiseksi'.  

Aikuiseksi kasvaminen
Lapset näkevät ihmeen tai muun ilmentymän Jumalan asioista ja pitävät sitä 'uutena asiana, jolla leikkiä'. Hengelliset aikuiset pysähtyvät pohtimaan ihmettä, pohtivat Isän uskollisuutta, pohtivat kunnioituksella sitä tosiasiaa, että maailmankaikkeuden Luoja ja Jumala asuu heissä ja vaeltaa heidän kanssaan elämän halki.

Hengellisesti kypsä ihminen katsoo tarkoituksellisesti sitä kuinka Isä on vaeltanut hänen kanssaan elämän halki, vaikka jotkut noista muistoista näyttävät vähän sameilta – silti hän tietää Isän auttaneen häntä elämän halki. Hengellinen lapsi, joka voisi kasvaa, valitsee sen sijaan lapsena pysymisen sillä, ettei hän pysähdy pohtimaan näitä ihmeitä.

Niin monet ihmiset haluavat olla herkkiä Hengen asioille, ja kuitenkaan he eivät ole koskaan pohtineet sitä, että avaintekijä tälle kypsyydelle on pysähtyminen pohtimaan niitä ihmeitä, joita Hän on tehnyt heidän elämässään. Kun me tulemme herkiksi näkemään ja pohtimaan meidän omaa 'leipien ihmettämme' menneisyydessä, se herkistää meidät nykyhetken ihmeille.   

Lapsi vastaanottaa lahjan ilman että hänellä on aavistustakaan siitä, mitä tuo lahja maksaa, kun taas kypsä ihminen tajuaa, että lahjan antamiseen liittyy uhraus ja hinta ja kunnioittaa sitä ja Antajaa sen mukaisesti. Kasvakoon Kristuksen ruumis kypsyyteen.

Ensi viikolla uusi, mutta asiaan liittyvä aihe – Kristuksen ruumista vai Kristuksen Morsian? Onko olemassa jokin ero?

Siunauksin,
John Fenn

www.cwowi.org ja muistakaa kirjoittaa sähköpostit minulle osoitteeseen cwowi@aol.com

Like Kids at Christmas # 2
Kuin lapset jouluna, osa 2

Hei kaikki,
Eräällä ystävälläni oli kerran tapaaminen erään afrikkalaisen maan presidentin kanssa. Ystäväni yritti tuoda kristillistä opetusmateriaalia sekä raamattukoulun tuon maan kansalle ja pyyntö meni käskyketjua ylöspäin kunnes presidentti päätti, että hän kuulisi itse näistä suunnitelmista.

Keskustelu oli kohteliasta, mutta päättyi ilman mitään viitettä siitä, että ystäväni saisi luvan. Presidentti nousi seisomaan viitaten siten tapaamisen päättyneen, mutta pysähtyi ovella kysyen: "Haluaisitteko nyt ottaa valokuvia minusta ja teistä? Tiedän amerikkalaisten pastoreiden käyttävän tällaisia kuvia auttamaan heidän palvelutyötään varojenkeruussa."

Ystäväni vastasi: "Ei kiitos, herra presidentti. En koskaan käytä yhteyttämme hyödyn saamiseksi enkä julkista tämänpäiväistä tapaamistamme. Kunnioitan teitä ja kiitän teitä, että annoitte aikataulustanne aikaa ja sain vierailla luonanne. Olkaa ystävällinen ja kertokaa sitten, kun olette tehnyt päätöksenne." Tai vastaavin muin sanoin.

Presidentti oli ällistynyt. Hän pysähtyi pohtimaan ystäväni suoraselkäisyyttä, kääntyi sitten erään avustajansa puoleen ja kertoi tälle, että ystävälleni tulisi antaa kaikki tarvittava hänen työssään. Ystävälläni oli avoin ovi tuohon maahan vuosia sen jälkeen, ja Jumalan tuntemus ja Hänen tiensä levisivät kymmenille tuhansille sen tuloksena.

Ystäväni kunnioitti ja arvosti sekä presidentin virkaa että virkaa hoitavaa ihmistä, ja sen tähden hänellä oli suoraselkäisyyttä kieltäytyä kehuskelemasta tapaamisellaan tai käyttämästä presidenttiä henkilökohtaiseksi tai palvelutyön hyödyksi.

180 asteen ero
Tämä tarina kuvaa Kristuksen ruumiissa olevia jyrkkiä eroja koskien tämänpäiväistä aihettani –

Näemme joidenkuiden käyttävän Jumalaa henkilökohtaiseksi hyödykseen tai leikkivän Hengen lahjoilla kuten lapset leikkivät lahjoilla jouluna, koska he eivät kunnioita ja arvosta Isää ja Herraa Jeesusta Jumalana.

Heillä ei ole ilmestystä siitä, että Jumala on Jumala ja että valtakunnan asiat eivät ole leluja. Jumalan lahjat annetaan ylenpalttisen elämän tuomiseksi ihmiskunnalle, meidän kaikkien muuttamiseksi kaikkeen siihen, mitä Jumala aikoo, minkä tuloksena on Kristuksen kaltainen luonne ja pyhät elämät. Hän haluaa vaeltaa kanssamme pitkin pyhyyden valtatietä. Haluammeko me vaeltaa Hänen kanssaan?

Näemme pastoreiden käyttävän sitä vaikutusvaltaa, jonka Jumala on heille Kristuksen ruumiin rakentamiseksi antanut, manipuloimaan sen sijaan seurakuntia liittymään mukaan monikerroksisiin markkinointihankkeisiin tai bisnessijoituksiin kasatakseen itselleen rikkauksia, jopa manipuloimaan vaikutusvallallaan haavoittuvat laittomiin rakkaussuhteisiin.

Toiset niin rakastavat ja arvostavat ja kunnioittavat Isää ja Herraa Jeesusta ja Hengen asioita, että he vain haluavat olla enemmän Hänen kaltaisensa ja palvella toisia etsien sitä, että ovat vain Jumalan, eivät ihmisten tuntemia. He haluavat olla kokouksissa, jossa Henki virtaa kunnes Pyhä Henki saattaa sen päätökseen. He todellakin rakastavat Häntä ja kaipaavat saada olla Hänen läsnäolossaan! He eivät edes uneksi Jumalan käyttämistä omaksi hyödykseen, sillä heidän rakkautensa on puhdasta perustuen ilmestykselle siitä, mistä heidät on pelastettu ja kuka Hän on. Mikä jyrkkä vastakohtaisuus näiden kahden ihmisryhmän välillä Kristuksen ruumiissa onkaan!

Paavali sanoi: "Mutta tämä aarre (Kristus meissä) on meillä saviastioissa." Aarteita arvostetaan korkealle, niitä suojellaan, niille annetaan turvallinen paikka, ja ne tarjoavat elämälle varman perustan. Kuinka moni tänään arvostaa Kristusta meissä aarteena?

Vaali sitä mitä meillä on
Muistan kun Herra ilmestyi minulle helmikuussa 2001 ylistysjumalanpalveluksen aikana juuri ennen kuin minun oli määrä puhua. Silmäni olivat auki, mutta yhtäkkiä olin Hengessä, kykenin näkemään Hänet sekä kaiken ympärilläni, vaikka kun katsoin noihin silmiin, kaikki muu häipyi näkyvistä. Hän käveli luokseni ja sanoi;

"Näe se mitä Minä näen. Ihmiset juoksentelevat edestakaisin tähän ja tuohon kokoukseen etsien suurta show'ta luullen SEN olevan yliluonnollista; Samalla heiltä jää huomaamatta yliluonnollinen työ heidän keskellään, jopa heidän sydämessään, sillä opetuslapseuttamisen prosessi ON yliluonnollinen… niin kuin oli alussa, niin täytyy olla nytkin; Minä liikun ihmissuhteissa."

Sen tähden nettisivustomme on www.supernaturalhousechurch.org – yliluonnollista (engl. supernatural) tarkoittavalla osalla ei ole mitään tekemistä niiden monien ihmeiden kanssa, joita olemme nähneet parantumisissa ja muuttuneissa elämissä, kyse on siitä, että opetuslapseuttamisen prosessi on yliluonnollinen, ja parantumiset ja eheys ovat yksinkertaisesti tulosta opetuslapseuttamisesta.

Tämä on sitä mikä on pysynyt matkassani
Hänen avaussanansa ovat pysyneet matkassani: "Näe se mitä Minä näen." Ymmärrän "Näe se mitä Minä näen"- lauseen olevan jatkuva käsky ja elämäntapa, ei ehdotus kerran tapahtuvaa näkyä varten. Olen päättänyt tarkoituksellisesti nähdä sen mitä Hän näkee sellaisena kuin Hän sen näkee siitä lähtien. Hän sanoi: 'Teen vain sitä mitä näen Isän tekevän' Joh. 5:19:ssä – haluan olla sen kaltainen!

Apostolien teoissa ihmiset näkivät elämän sellaisena kuin Jeesus sen näki, mikä merkitsi sitä, että he valitsivat valtakunnan kulttuurin Imperiumin kulttuurin sijaan. "Näe se mitä Minä näen" merkitsee ensiksi valintaa sydämessä nähdä se mitä Jeesus näkee, mikä perustuu ilmestykseen Isältä.

Heti kun ihminen todella "Näkee sen mitä Minä näen", se merkitsee murtautumista institutionaalisesta seurakunnasta (IS), joka vahvistaa jonkun henkilön ulkoisilla aisteilla kuten näkö- tai kuuloaistilla. Se merkitsee sitä, että tekee päätöksen olla vaikuttumatta 'nimekkäästä' puhujasta, 'ylistystiimistä', marmorilattiasta, kahvibaarista eteisessä. Se merkitsee päätöstä sydämessä torjua 'Hollywood Jeesus' kulttuuri, joka on vaihtanut ihmissuhteiden sijaan kokoukset ja voitelun sijaan tunteen.

Se merkitsee rehellistä arviota
Meidän täytyy tehdä rehellinen arvio elämästä ja kulttuurista ympärillämme verrattuna Isän elämään ja kulttuuriin sisällämme. Sitten meidän täytyy toimia sen pohjalta, mitä havaitsemme. (Opetussarjani 'Minut on pilattu' käsittelee 10 eroa Kristus-meissä – kulttuurin ja nykypäivän seurakuntakulttuurin välillä)  

Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, niinpä se merkitsee Hänen etsimistään samoista paikoista, joista Hänet evankeliumeissa löytää. Täten 'Näe mitä Minä näen' voidaan löytää Jeesuksen evankeliumeissa kuvatun elämän kautta.

Hän muutti veden viiniksi häissä kääntäen sen jälkeen kunnian Itsestään ja salli ansion mennä isännälle.  Hän paransi ihmisiä ja sen jälkeen käski heitä olemaan kertomatta kenellekään. Hän 'kulki ympäriinsä tehden hyvää'. Hän sanoi olevansa lempeä ja nöyrä sydämeltään, ja meidän on määrä olla Hänen kanssaan iestettyinä siinä, jotta saatamme oppia Hänestä.
 
Kuinka monet tänään ja kuinka paljon tämän päivän institutionaalisessa seurakuntakulttuurissa etsitään lempeyttä ja nöyryyttä, pyritään antamaan vesimuki lapselle, käydään katsomassa sairaita ja vankeja, pidetään huolta leskistä ja orvoista, joilla ei ole mitään muita tukikeinoja? "Näe se mitä Minä näen." Voimmeko panna syrjään luonnolliset aistimme tullaksemme sellaisiksi, että keskitymme, ei, meidät valtaa ja meidät tekee nöyriksi se, että näemme sen mitä Hän näkee, miten Hän näkee elämän?

Koko valtakunta toimii… tavalla
Ihmiset sanoivat Jeesuksen olevan jälleensyntynyt Johannes Kastaja tai Jeremia. Pietari näki luonnollisten tapahtumien läpi kuten röntgennäön omaava ihminen, koska hän oli saanut ilmestyksen Isältä. Ilmestys Isältä saa meidät näkemään sen mitä todella on tapahtumassa, mikä on todella tärkeää, näkemään sen mitä Jeesus näkee.

Pietari huudahti: "Sinä ole Kristus! Elävän Jumalan Poika!" Matt. 16:17:ssä koska Isä oli paljastanut sen hänelle. Jeesus sanoi sitten, että tuolle ilmestyksen kalliolle Hänen tulisi rakentamaan uskovien kokoontumisensa, niin että he voivat hoitaa valtakunnan asioita.  

Ystävälläni oli ilmestys tuon maan presidentin tapaamisen tärkeydestä. Hän ei sallinut itsensä tulla vaikuttuneeksi presidentin toimiston ylellisyydestä, ovella olevista aseistetuista vartijoista, sivulla odottavista korkeista virkamiehistä – hän näki kaiken sen läpi, mikä mahdollisti sen, että hän säilytti sen kunnian ja arvostuksen tunteen koko tapaamisen ajan. Sen tähden hän ei käyttäisi presidenttiä tai kertoisi keskustelun yksityiskohdista henkilökohtaiseksi hyödykseen. Hän antoi arvoa etuoikeudelle saada aikaa presidentiltä.  

Se että elää ilmestyksessä Isältä ja Isästä, vaeltaa Hänen kanssaan elämän halki, pitää meidät nöyrinä, tietäen Kenen kanssa olemme tekemisissä, ja saa meidät näkemään niin kuin Hän näkee… ja ne jotka vaeltavat Hänen kanssaan pitävät sitä mikä heillä on aarteena maallisissa saviastioissaan.

Syy siihen, että suuri osa seurakuntakulttuurista käyttää Jumalaa henkilökohtaiseksi hyödyksi tai leikkii Hänen kanssaan kuten lapset jouluna on, että heillä ei ole mitään ilmestystä Hänestä tai Häneltä. Heillä on muistikirjoja Hänestä, he lukevat Hänestä, mutta he eivät tunne Häntä, sillä Hänen tuntemisensa merkitsee ilmestyksen saamista Häneltä ja sitä että on nöyrän kunnioituksen vallassa sen suhteen, että Jumala nyt asuu maallisissa astioissa.

Enemmän ensi viikolla …siihen saakka siunauksin,
John Fenn

www.cwowi.org ja lähetä sähköpostit minulle osoitteeseen cwowi@aol.com

Like Kids at Christmas # 1
Kuin lapset jouluna, osa 1

Hei kaikki,
Vartuin isossa talossa, jossa pitkä käytävä vei neljään makuuhuoneeseen ja yhteen kylpyhuoneeseen. Toisessa päässä taloa oli meidän perhehuoneeksi kutsumamme tila tai soppi kuten se Teksasissa ja suuressa osassa Yhdysvaltain eteläosia tunnetaan. (Ja muualle siirtyneiden etelävaltiolaisten tai heidän jälkeläistensä joukossa jotka ovat levinneet ympäri Yhdysvaltoja).

Perhehuone oli paikka, jossa vietimme aikaa TV:tä katselleen ja hengaillen. Se oli myös paikka, jonne äidillä ja isällä oli tapana kerätä meidän neljän lapsen joululahjat ennen auringonnousua jouluaamuna, levittää ne neljään eri pinoon, joiden välissä oli riittävästi tilaa, jotta lahjat eivät sekoittuisi. 

Isällä oli yksi noista silloin hyvin uudenaikaisista mutta nyt ikivanhoista kotielokuvakameroista, jossa oli 3 jalkaa (1 m) pitkä valotanko, jossa oli neljä kohdelamppua, jotka valaisivat perhehuoneen kuin ydinräjähdyksessä. Oli ensimmäinen kerta kun kuulin fraasin: 'Älä katso valoon'.

Meillä oli tapana mennä riviin hallin päähän kuin olympiasprintterit, jotka odottavat lähtömerkkiä juostaksemme perhehuoneeseen lahjojemme hakemista varten. Tiesimme ajankohdan olevan lähellä, kun isän kohdelamput syttyivät, koska tuo pää talosta tuli yhtäkkiä päivänvaloa kirkkaammaksi.  

Pikku kello ja mitä seuraavaksi tapahtui
Äiti ja isä viettivät avioliittonsa kaksi ensimmäistä vuotta Saksassa, lähellä Stuttgartia, koska tuolloin jokainen mies Yhdysvalloissa palveli kaksi vuotta armeijassa ja siellä oli isän asemapaikka. Jossain vaiheessa noina kahtena vuonna he kävivät Oberammergaussa ja ostivat seimiasetelman, jonka paikalliset puunveistäjät olivat tehneet ja siinä oli Joosef ja Maria, paimenia ja eläimiä, Itämaan tietäjät, enkeli asetelman yläosassa sekä Jeesus-vauva seimessä.

Äiti oli myös ostanut hauraan pienen posliinisen kellon joulukuusenkoristeeksi, joka laitettiin viimeisenä paikoilleen joulukuuseemme. Meitä oli tiukasti varoitettu olemasta koskematta siihen, sillä se oli äidille hyvin tärkeä – yksin hänellä oli lupa soittaa kelloa ja hän soitti sitä vain kerran vuodessa. Hänen mielessään hänen kellonsoittonsa merkitsi sitä, että Kristus oli tullut Isän koskaan antamana suurimpana lahjana ihmiskunnalle, ja joulu oli alkanut virallisesti.

Mutta sillä oli kahtalainen tarkoitus; meille neljälle käytävän päässä odottavalle lapselle tuon kellon soittaminen oli samaa kuin lähettäjän merkkipistooli yleisurheilukilpailussa – NYT! Me ryntäsimme pitkin käytävää, tai siis toiset ryntäsivät, koska olin vanhin, olin liian cool näyttääkseni innostusta kuten pikkuveljeni ja – sisareni.

Sanottuani tuon epäilen, että kun pääsen taivaaseen ja pyydän saada nähdä nuo kohtaukset uudelleen, saatan havaita osoittaneeni vähän enemmän innostusta ja kiitäneeni pitkin käytävää kuin mitä tässä nyt muistan. Ja olen varma, että talo myös tulee näyttämään pienemmältä kuin muistan sen olleen. 

Syöksyessämme valaistuun perhehuoneeseen, jossa isä seisoi sivulla kuvaten kaiken, äiti pysäytti meidät katsomaan seimiasetelmaa. Tuo seimiasetelma oli ollut paikoillaan viikkoja ennen joulua täydellisenä lukuun ottamatta yhtä osaa. Joulua edeltävinä viikkoina ei Jeesus-vauvaa voinut löytää siitä, vaan Hän oli piilossa näkyvistä, kuten äiti selitti, piilossa ihmiskunnalta syntymäänsä saakka.  

Jouluaamuna ennen kuin meidän sallittiin avata lahjamme, kaikki huomio kääntyi äitiin, joka toi esille Jeesus-vauvaa kuvaavan veistetyn hahmon ja varovaisesti asetti Hänet seimeen – ilmaisten, että Hän oli nyt tullut ja on syy siihen, miksi annamme lahjoja toisillemme. Kun Hän oli paikallaan, kävimme innokkaasti lahjojen kimppuun.

Kunnioitus, arvossapito, syvä arvonanto
Monet kristityt ottavat mitä tahansa sitten leimataankin Jumalan tekemäksi 'uudeksi jutuksi' ja leikkivät sillä kuin lapsi jouluaamuna pysähtymättä osoittamaan syvää arvonantoa sitä kohtaan, mitä meille on annettu. Kuten voit päätellä siitä, että kirjoitan tästä, äidin vuosittainen pysähtyminen kunnioittamaan Suurinta Lahjaa on säilynyt matkassani tähän päivään saakka. Minä perin tuon seimiasetelman ja kellon ja jatkan perinnettä.

Jopa silloin kun me neljä lasta kävimme innokkaasti lahjojemme kimppuun, meidän ihmetyksemme perustana oli Tosi Lahjan syvällinen kunnioitus ja sen arvostaminen. Missä on tuo perusta uskovien joukossa tänään? Voi olla olemassa tasapainoinen sekoitus Jumalaa kohtaan tunnetusta syvästä kunnioituksesta ja arvonannosta sekä lapsen kaltaisesta innostumisesta siitä, mitä Jumala on tekemässä, aivan kuten me pidimme tuota kelloa ja Jeesus-vauvan asettamista seimeen pyhänä keskellä nelilapsista kotia jouluaamuna.

Kun tutkin Uutta Testamenttia ja heidän koteihin ja suhdeperusteeseen pohjautuvaa uskoaan sekä vertaan sitä tämän päivän institutionaalisen seurakuntaan havaitsen, että Uuden testamentin varhaisessa kotiseurakunnassa Jumalan asioilla oli kunnioituksen ja arvostuksen paikka ja näen tuon saman syvän kunnioituksen Häntä kohtaan kotiseurakunnassa tänään, ainakin CWOWI:n piirissä. Voin puhua vain minulle annetun armon mukaan, joten en osaa sanoa tuota kaikista kotiseurakunnista enkä kotiseurakunnille sukua olevista eri seurakunnista, jotka kuuluvat 'yksinkertainen seurakunta' virtaukseen.

Paavali kirjoitti, että EI tullut olla kuin lapset, joita viskellään 'kaikissa opintuulissa'. Hän puhui järjestyksestä avioliitossa 'enkelien tähden' joiden tehtäväksi on annettu vartioida avioparia ja epäjärjestyksessä oleva avioliitto vaikeuttaa heidän työtään. Hän kirjoitti ahkeroimisesta pelolla ja vavistuksella pelastuaksemme ja siitä, että pidämme yhteisiä kokouksiamme pyhinä ja niissä on tarkoitus. Vaikka toiset hänen aikanaan (kuten meidänkin) käsittelisivätkin Jumalan Sanaa petollisesti.  (Ef. 4:14, 1. Kor. 11:10, Fil. 2:12, 2. Kor. 4:2)

Villitykseen perustuva usko
Villitystä tarkoittava sana 'fad' ilmaantui Amerikkaan 1800-luvun alkuaikoina ja tarkoitti 'tyhjänpäiväistä tavoittelua'. Vuoteen 1881 mennessä sitä käytettiin kuvaamaan uusimpia muoteja. Se voidaan jäljittää ranskankieliseen sanaan 'fadaise', joka tarkoittaa 'hölynpölyä' tai 'tyhjänpäiväistä', sekä kauemmas latinan sanaan 'fatus', joka tarkoittaa 'tyhmää'. 

Tänään villitys on jokin ohimenevä mieltymys, hetkellinen asia, johon ihmisryhmät keskittävät huomionsa ja joka pian haalistuu muistoksi. Niitä on ollut monia kristillisissä piireissä, aina niiden on väitetty olevan sitä uusinta uutta, mitä Jumala on tekemässä, kuitenkin Herran täytyy muuttaa mielensä usein – muutama vuosi myöhemmin uusi villitys ilmaantuu ja SEN julistetaan nyt olevan ihan uusinta uutta mitä Jumala on tekemässä, ja aiempi unohtuu.

Jotkut ihmiset keskittyvät niin paljon johonkin villitykseen, että he pysyvät siinä, tekevät pienen hengellisen ja mielen kodin mieleensä ja pitävät tuon lempiprojektinsa elämänsä keskipisteenä. Usein he eräänä päivänä heräävät, tajuavat hohdon himmenneen ja ihmettelevät, minne kaikki ovat menneet. Kun se tapahtuu, tapahtuu usein hämmennystä ja kyselyä, joihin liittyy itsensä epäileminen ja tunne siitä, että on jäänyt jotain huomaamatta tai että on tullut petetyksi. He tajuavat panneensa uskonsa johonkin ihmiseen tai liikkeeseen Isän ja Herramme sijaan.

En ole ikivanha, mutta olen riittävän vanha muistaakseni sen, kun aikuiset leikkivät henkilökohtaisella profetialla 1970-luvun puolivälissä kuten lapset jouluna, kuvaan mukaan kuuluessa 'profeetat', jotka olivat innokkaita istuttamaan ihmiset 'piirin keskelle tuoliin' ja antamaan laajoja henkilökohtaisia profetioita, jotka rönsyilivät loputtomiin mutta harvoin sanoivat mitään. Sunnilleen 25 vuotta myöhemmin uudesta ja modernista versiosta henkilökohtaisesta profetiasta oli ollut viimeisin juttu, jota Jumala jälleen kerran oli tekemässä, vain haipuakseen näkyvistä kuten se teki 1970-luvulla. Vaikka kuten tapahtuu minkä tahansa villityksen kanssa, joukoittain ihmisiä tulee pitämään siitä kiinni vuosien ajan.

Käyttikö Isä meidän lapsen kaltaista kypsymättömyyttämme, että leikimme Hänen kanssaan kuin lelun kanssa jouluna? Varmasti, Hän on Mestari siinä, että muuttaa minkä tahansa kunniakseen. Haavoittiko henkilökohtaisen profetian liike ihmisiä? Varmasti, yhtä varmasti kuin kiiltävä joululahja tulee olemaan kolhittu ja rikki uuden vuoden päivään mennessä.

Jumalan asiat turhaan
Ensimmäiset kaksi käskyä, jotka Jumala antoi, olivat kunnioittaa yksin Häntä Jumalana ja olla käyttämättä turhaan Hänen nimeään. Sanaa 'turha' käytetään esimerkiksi silloin, kun työskentelemme ahkerasti jonkin asian parissa eikä siitä tule mitään. "Se kaikki oli turhaan". Me käytämme sitä myös kuvaamaan ihmistä, joka on niin uppoutunut itseensä, että hänestä tulee hyödytön ja tarpeeton. Hän on turha tai hyödytön elämän oikeille asioille. 'Turha' merkitsee 'ilman tarkoitusta' tai 'hyödytön'.

Hänen nimensä turha käyttö ulottuu siitä, että huudahtaa 'Voi hyvä Jumala!' siihen, että sanoo 'Ylistys Herralle' ilman, että sen takana on mitään aitoa ylistystä, vaan se on vain tyhjä huudahdus.  On eräs teksasilainen tv-opettaja, jonka kuuntelemisen lopetin vuosikymmeniä sitten, koska hän usein opettaessaan huudahti "VOI HYVÄ JUMALA!" – se murehdutti henkeäni niin paljon, etten vain voinut jatkaa.

Joskus kun kuulen uskovien käyttävän Hänen nimeään turhaan tai leikittelevän Hänen asioillaan kuin lapsi uusilla leluillaan jouluna, haluan huutaa: "Pysähdy, ennen kuin avaat Hänen lahjansa ja aseta Jeesus Hänen oikealle paikalleen!" Kuinka me jouduimme tämänhetkiseen tilaan, jossa ei osoiteta mitään kunnioitusta ja arvonantoa Jumalalle Kristuksen ruumiissa? Siitä ensi viikolla… siihen saakka siunauksin,

John Fenn

www.cwowi.org ja muista lähettää sähköpostit minulle osoitteeseen cwowi@aol.com

Scriptural Blood Moon # 2
Raamatullinen verinen kuu, osa 2

Hei kaikki,
Eräs mies ja vaimo olivat kutsuneet kaksi hyvää ystäväpariskuntaa päivälliselle. Mies tuli myöhään töistä, joten ystävät olivat saapuneet jo häntä ennen. Miehen tullessa ovesta sisään kaikki tervehtivät häntä ja hänen vaimonsa kysyi: "Kuinka päiväsi meni, kulta?" Mihin mies vastasi hänelle ja kaikille: "Ok, hyvä päivä, mukava lounas, esitys meni hyvin, jonkin verran liikennettä kotimatkalla. Melko normaalia."

Ja tuon sanoen hän ajatteli kertoneensa kaikille kaiken päivästään. Hän ei voinut kuvitellakaan, miksi kukaan haluaisi yhtään enemmän tietoa kuin sen, mitä hän oli juuri kertonut. Hän oli väärässä.

Miehen vaimon ajattelun mukaan mies ei ollut kertonut hänelle mitään. Aiemmin heidän avioliittonsa aikana nainen oli saattanut pohtia itsekseen: 'Miksei hän puhu minulle?', mutta vuosien saatossa hän oli oppinut, ettei kysymys ollut siitä, että mies salaisi tietoa, kyse oli vain siitä, että hän oli mies. Joten miestä ei voinut täysin syyttää.

Se alkaa
Toinen vieraspariskunnan vaimoista, joka tiesi jonkin verran miehen työstä, kysyi: "Miten sen uuden myyntimiehen kanssa sujuu?"  Mies vastasi: "Aika hyvin. Hän on nuori ja innokas, muttei omaa paljoakaan kokemusta. Sotki vähän papereita. Laitoin hänet työpariksi Jimille, joka on ollut meillä 15 vuotta, joten se tulee auttamaan aika lailla."

Tuon vaimon aviomies liittyi keskusteluun: "Luulen menneeni ohitsesi lounasaikaan, missä söit?" Mies vastasi: "Luultavasti näitkin minut. Meitä meni joukko uuteen meksikolaiseen ravintolaan kaupungin laidalle, se oli aika hyvä; siellä on niitä ohuita valkoisia maissilastuja, joista pidän sen sijaan, että olisi niitä paksuja keltaisia lastuja, joita useimmilla ravintoloilla on, joten se oli hyvä juttu. Meidän kaikkien pitäisi mennä sinne joskus."  

Niin kauan kun kerran kaikki saivat tietoonsa yksityiskohtia, hänen vaimonsa puuttui puheeseen: "Ja mitä isot pomot tykkäsivät esityksestäsi?" "Tosi paljon itse asiassa, vaikka Fred kyseenalaisti johtopäätökseni, mutta se nyt oli sitä, että hänen täytyi olla äänessä. Kaikki ajattelivat minun onnistuneen hyvin ja juttu viedään firman hallitukselle ensi viikolla."

Suunnilleen noissa main toinen vieraspariskuntien miehistä heitti kaikille kysymyksen: "Näkikö kukaan teistä sitä kolaria tänä iltana?" Mihin isännän vaimo kääntyi miehensä puoleen ja kysyi, oliko kolari osa sitä liikennejuttua, josta hän oli aiemmin maininnut.

"Joo, näin sen kyllä. Kolari oli rakennustyömaan kohdalla, siinä  missä kaksi kaistaa yhtyy, peltikolari, kukaan ei loukkaantunut, mutta se ruuhkautti liikenteen ja poliisin oli vaikea päästä paikalle sen takia."

Ja tuon kuultuaan miehen vaimosta tuntui, että hän oli lopultakin kuullut miehen päivästä. Mies ajatteli tulleensa juuri kovien etsivien puhuttamaksi kohdevalossa näiden urkkiessa jokaista hänen elämänsä yksityiskohtaa.

Vastuuvapauslauseke: Nimiä ei ole kerrottu syyllisten suojelemiseksi. Kaikki yhtäläisyydet kehenkään oikeaan aviomieheen ovat pelkästään sattumaa. Yllä olevan kertomuksen ei ole tarkoitettu olla stereotypia jokaisesta avioliitosta, mutta jos olet mies ja kärsit 'Informaation Salaamisen' oireista, ole hyvä ja suorita "Miehen Rukous" sellaisena kuin se on nähty tv-sarjassa 'Red Green' (kanadalainen komediasarja, suom. huom.): "Olen mies, mutta voin muuttua, jos minun täytyy, luulisin."

Yksi keskustelu
Mies tuli ovesta sisälle ja antoi päivästään perushahmotelman, mutta hänen ystävänsä saivat kuulla enemmän yksityiskohtia keskustelun jatkuessa päätyen päivän loppuosan liikenneonnettomuuden yksityiskohtiin.

Mutta nuo lisäyksityiskohdat olivat kaikki osa keskustelua, joka alkoi epämääräisellä hahmotelmalla ja päättyi pikkuruisiin yksityiskohtiin. Jos olisit kirjannut keskustelun myöhemmin tarkastelua varten ja irrottanut yhden keskustelun osan asiayhteydestä, saisit väärän ajatuksen miehen päivästä. Hänen päiväänsä kuului enemmän kuin lastuja ja salsa-kastiketta. Älä keskity lastuihin ja salsa-kastikkeeseen.  

Ajattele nyt tuota ja sitä mikä koskee ympäri Raamattua ripoteltuja eri profetioita verisestä kuusta. Ne kaikki ovat osa yhtä keskustelua.

Nyt se alkaa
Joelin profetia 850 eKr. pimeästä auringosta/kuusta on osa samaa keskustelua kuin Jeesuksen profetia Matteus 24:ssä pimeästä auringosta/kuusta, samaa kuin Pietarin Joel-laina Apt. 2:ssa pimeästä auringosta/kuusta, samaa kuin Johanneksen raportti näystään noin vuonna 100 jKr. Jeesuksen tulevasta paluusta ja pimeästä auringosta/kuusta. Ne kaikki ovat samaa keskustelua yhtä paljon kuin yllä oleva miehen ja vaimon ja heidän vieraidensa keskustelu.

Teemme virheitä, kun katsomme profetiaa aikajanalla ikään kuin rautatiekiskon tapaisena, joka alkaa vasemmalta ja menee oikealle, ja jota erottavat segmentit ja kulttuuri ja aika, mutta MINÄ OLEN on aina nykyhetkessä, joten aika ja kulttuuri sulavat pois ja jättävät vain sen mitä Henki sanoi. Se on kaikki yhtä keskustelua, jonka Pyhä Henki on innoittanut.

Vuosia sitten Isä kertoi minulle jotakin, mikä auttoi minua ymmärtämään: Hän käski ajatella (Hänestä) ja kaikista jotakin aihetta koskevista profetioista niin, että ne on laitettu pöydän päälle ja katsot alaspäin ylhäältä tuota pöydän pintaa. Ne kaikki (profetiat) ovat samalla pöydällä. Voit siirtyä itsenäisesti Joelista Jeesukseen ja edelleen Pietariin ja edelleen Johannekseen halki 950 vuoden historian, koska olet pöydän yläpuolella – ajan yläpuolella. Tuo on MINÄ OLEN. Ei viivalla kuten ihmisolento, vaan ajan ulkopuolella kuten MINÄ OLEN. Tuosta näkökulmasta voit nähdä kaikkien profetioiden (ja Sanan yleensä) olevan osa samaa keskustelua.

Näitä profetioita ei erota 950 vuotta kuten luonnollisessa näyttää, todellisuudessa ne kaikki ovat toistensa vieressä samalla pöydällä kaikkien sanoessa mitä Pyhä Henki kertoi heille, kaikkien ollessa samassa keskustelussa koskien Kristuksen paluun ympärillä olevia merkkejä.

Niinpä yllä olevassa vertauksessani Jeesus evankeliumeissa on…
Miesten ja naisten eroja koskevan hauskuuden ohella yllä olevassa vertauksessani Jeesus on mies, joka kävelee sisään ovesta antaen vain perushahmotelman päivästä – Jeesuksen profetian viimeisistä päivistä Matteus 24.ssä, joka on tuo perushahmotelma:

"Sitten välittömästi noiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko tulee pimenemään, kuu ei tule antamaan valoaan, ja tähdet tulevat putoamaan taivaalta, ja taivaitten voimat tulevat järkkymään. Ja sitten Ihmisen Pojan merkki tulee ilmestymään taivaalla, ja sitten kaikki maapallon heimot tulevat suremaan..."

Mutta enemmän yksityiskohtia tulee Joelin luvusta kaksi hänen osuudestaan keskusteluun: "Puhaltakaa pasuunaan Siionissa, soittakaa hälytys pyhällä vuorellani. Vapiskoot kaikki maan asukkaat, sillä Herran päivä tulee… pimeyden ja synkkyyden päivä, pilvien ja paksun pimeyden päivä… maa tulee järisemään heidän edessään; taivaat tulevat vapisemaan, aurinko ja kuu tulevat olemaan pimeät ja tähdet vetävät pois loistonsa… aurinko tulee muuttumaan pimeydeksi ja kuu vereksi, ennen tuota suurta ja hirvittävää Herran päivää..."

Ja Pietari Helluntaina Apt. 2:ssa toistaa jotakin Joelin osuudesta keskusteluun, mutta ymmärtää osan siitä eri näkökulmasta:"...Ja Minä tulen näyttämään ihmeitä ylhäällä taivalla, ja merkkejä maassa alapuolella; verta ja tulta ja savua, aurinko tulee muuttumaan pimeydeksi ja kuu vereksi ennen kuin tuo suuri ja huomionarvoinen Herran päivä tulee. Ja tulee tapahtumaan niin, että kuka tahansa kääntyykin Herran nimen puoleen, tulee pelastumaan."

Samalla yhä samassa keskustelussa Johannes näkee Ilmestyskirjan 6:ssa vielä eri yksityiskohtia: "Ja katsoin, kun Hän mursi kuudennen sinetin, ja katso, oli suuri maanjäristys; ja aurinko tuli mustaksi kuin karvasta tehty säkkikangas, ja koko kuu tuli veren kaltaiseksi; ja taivaan tähdet putosivat maan päälle niin kuin viikunapuu heittää raa'at viikunansa, kun suuri tuuli ravistelee sitä. Taivas halkesi kuin kirjakäärö kun se keritään kasaan, ja jokainen vuori ja saari liikkui pois paikaltaan."

"Ja maan kuninkaat ja suuret miehet, rikkaat miehet, ja päämiehet, ja väkevät miehet, ja jokainen mies, vapaa ja orja, kätki itsensä vuorten luoliin sanoen: Kaatukaa päällemme ja kätkekää meidät Hänen kasvoiltaan, Hänen joka istuu valtaistuimella ja Karitsan vihalta, sillä Hänen vihansa päivä on tullut, ja kuka voi kestää Hänen edessään?" (suomennokset englannista tässä)

Johtopäätös: Voimme nähdä aurinkoa/kuuta koskevan kuvauksen, josta Jeesus, Joel, Pietari ja Johannes puhuivat, olevan neljä osaa yhdestä keskustelusta. Se tapahtuu Hänen palatessaan, mikä tulee tapahtumaan sen jälkeen kun Antikristus nähdään Jerusalemin temppelissä, kuten meidän Kalliomme valoi keskustelun asiayhteyttä koskevan perustan.

Jos haluat hyvin tukitun kirjan juhlapäivistä ja siitä kuinka historialliset tapahtumat ovat järjestäytyneet kautta historian, suosittelen edesmenneen Grant Jeffreyn kirjaa "Appointment with Destiny" (suom. Tapaaminen kohtalon kanssa, ei ilmeisesti suomennettu). Jos haluat tietää enemmän siitä, mitä kuudennella sinetillä, pasuunalla ja maljalla kaikilla näillä on tekemistä Kristuksen paluun kanssa ja muista sineteistä, pasuunoista ja maljoista, suosittelisin Ilmestyskirjaa koskevaa opetussarjaani (ei suomennettu).

Muista vain ettet kiistele lastuista ja salsa-kastikkeesta, suurempi keskustelu on käynnissä.

Uusi aihe ensi viikolla, siunauksia!

John Fenn

www.cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen cwowi@aol.com