30th Anniversary the Lord appearing to me # 2 
30 vuotta siitä kun Herra ilmestyi minulle, osa 2
 
Hei kaikki,
Kerron näinä parina viikkona yksityiskohtia siitä Herran minulle ilmestymisestä, joka muutti eniten elämääni. Olin ensimmäisen kerran nähnyt Hänet huhtikuussa 1986, mutta lokakuun ensimmäisenä päivänä tuona vuonna Hän ilmestyi minulle sanoen: "Haluan opettaa sinulle, kuinka kuulla Isän äänen." Hänen minulle opettamansa ei ollut sellaista, jota olisin ajatellut siihen mennessä. Ajattelin, että Isän äänen saattoi kuulla vain kaiuttimena aivoissani. Hän kertoi minulle ei vain sanallisesta tavasta, vaan monista niistä 'ei-verbaalisista' tavoista, joilla Isä myös kommunikoi. Tämä on se osa, josta kerron.
 
Keskellä sitä kun puhuttiin rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta...
Hän muistutti minua Joh.16:13:sta, joka sanoo, ettei Pyhä Henki puhu Hänestä itsestään olevaa, vaan puhuu vain sitä mitä Hän kuulee ja johdattaa meidät kaikkeen totuuteen, ja julistaa (engl. Raamatussa: näyttää) meille tulevaiset. Hän mainitsi vain yhden noista kolmesta (puhua, johdattaa, näyttää) on sanallista – puhumista. Täten se, että vain kuuntelee ääntä, aiheuttaa sen, että meiltä jää huomaamatta suuri osa siitä, mitä Hän meille kommunikoi.
 
Hän muistutti minua myös 1. Kor. 2:9-16:sta, joka on sama asia vähän eri tavalla: Siinä sanotaan, että Isän asioita ei kommunikoida sen kautta, mitä me voimme nähdä, kuulla tai ajatella mielessämme (olosuhteet & mielikuvitus), vaan Pyhän Hengen kautta, joka tutkii Isän syvyydet koskien Hänen huolenpitoaan meidän elämämme suhteen.
 
Tuo ilmestys – se ettei lue olosuhteita Hänen tahtonaan tai ei Hänen tahtonaan – järjesti oman teologiani suuresti, kuitenkin se oli yhtä selvää kuin kirkas vesi niissä Raamatun kohdissa, joita Hän lainasi: "Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.  Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin."
 
Hänen sanansa olivat räjähtäviä ilmestyksiä sisälläni – henkilökohtainen ilmestys merkitsee sitä, että on lähes mahdotonta kertoa toiselle ihmiselle kaikesta siitä, mitä yhtäkkiä ymmärtää, sillä kaikki loksahtaa yhtäkkiä paikalleen ja tiedetään sisäisesti.
 
Voin rehellisesti kertoa teille, että minun on täytynyt näyttää hämmentyneeltä, koska jokainen lukemani kirja, jokainen palanen seurakuntakulttuuria, oli rakentunut sille perustalle, että Jumala 'tuolla jossain' pudotteli aihetodisteellisia vihjeitä leivänmuruja polulleni pudottelevan ihmisen tapaan toivoen, että halajan Häntä riittävästi tulkitakseni oikein jokaisen 'merkin'. Koko seurakuntakulttuuri teki Isästä vastustajan, joka täytyi vakuuttaa ja manipuloida vastaamaan rukoukseen, mikä teki meistä jokaisesta Hänen kryptisen kommunikaatiotapojensa koodinmurtajan. 
 
Nyt Jeesus seisoi edessäni puhtaassa valossa ja lainasi Raamattua kohta kohdalta ja sai minut muistamaan elämässäni olleita tilanteita, joissa olin vahingossa kompastunut kuuntelemaan Hänen todistustaan, ilmestystään, ääntään hengessäni … Tajusin, että kun seurasin henkeäni ja rauhaa, kaikki järjestyi, ja kun yritin pakottaa jotakin asiaa tai pakottaa itseäni 'kuulemaan' Hänen äänensä, mitään ei tapahtunut. Yhtäkkiä tuossa kaikessa oli järkeä.
 
Keskustelu jatkuu: Katon läpi alas laskettu mies… mitä kirjanoppineet ajattelevat...
Kysyin, auttoiko kehon kieli millään tavoin ja Hän vastasi: "Kehon kieli voi luonnollisessa vetää huomiosi johonkuhun, kun Isällä tai minulla on jotakin kerrottavana, vaikka ei aina. En lukenut heidän ajatuksiaan." (Kirjanoppineet ajattelivat sydämessään: 'Kuka tämä mies luulee olevansa, vain Jumala voi antaa syntejä anteeksi') Mutta kun katsoin heitä ja heidän kasvojensa ilmettä, tiesin hengessäni Hengen kautta mitä he ajattelivat."
 
"Muistelepa, kun luit siitä, kun menin Jairuksen kotiin ja verenvuototautia sairastanut nainen kosketti vaatteitani. (Yhtäkkiä tuo muisto Mk 5:30:sta & Lk 8:46:sta oli elävänä mielessäni). Katu oli kapeampi kuin mitä ajattelet. (Pienensin kadun koon ajatuksissani) Se oli täydempi ihmisistä kuin mitä ajattelet. (Mukautin ajatukseni). Tuo on kutakuinkin oikein. Fyysiset aistini kaikki suorastaan räjähtivät – väkijoukko tungeksi ympärilläni, näkemäni asiat, tuoksut, äänet – mutta siirtelin jatkuvasti ajatuksiani fyysisten aistieni ja hengellisten aistieni välillä. Sen tähden Lk. 8:46 sanoo minun 'havainneen voimaa lähteneen minusta.'" (Kuningas Jaakon käännös, suomennos tässä)
 
"Sinun täytyy harjoittaa itsesi jatkuvasti siirtelemään huomiotasi luonnollisen maailman ja luonnollisten aistien sekä hengen ihmisesi ja hengen ihmisen aistien välillä. Totean jälleen niiden olevan yhteydessä, mutta jollet harjoita itseäsi reagoimaan ympäristöösi ja erityisesti siihen, mitä näet ja kuulet tarkistaen asiat hengelläsi, sekä vertaat näkemiäsi ja kuulemiasi asioita henkeesi, sinulta jää huomaamatta monia asioita, joita Isä yrittää kommunikoida."
 
"Muistatko sen kaupan Boulderin Pearl Street – ostoskeskuksessa?  Menitte sisään etsimään lahjaa, mutta välittömästi aistitte toisen läsnä olevan hengen. Vasta kun katsoitte kaikkia niitä buddhalaisuuden patsaita ja esineitä sekä puhuitte myyjälle, tajusitte, että se, mitä aistitte hengessänne ja mitä silmillänne näitte, vahvistivat toisiaan ja lähditte tuosta kaupasta."
 
"Tiedät, miltä tuohon uskontoon liittyvä henki tuntuu hengessäsi ja mielesi muistaa tuon todistuksen. Näin ne ihmiset, joilla on kokemuksia hengistä, jotka olivat läsnä heidän varttuessaan – kuten riippuvuudet, himo ja muut asiat – voivat nyt Minussa välittömästi tunnistaa ihmisen, joissa on tuollaisia henkiä. He muistavat omat kokemuksensa ja miltä ne (henget) tuntuivat. Joten kun he kohtaavat jonkun sellaisen, joissa on tuollaisia henkiä, he saavat henkeensä todistuksen sisällään olevan Totuuden Hengen välityksellä. Heidän mielensä 'huomaa' tuon todistuksen, joten he tietävät, mitä tuossa ihmisessä on."
 
Toinen esimerkki
"Annan toisen esimerkin. Muistatko Paavalin Lystrassa (jälleen Hengen kautta Raamatun kohta nousi mieleeni kirkkaana ja tuoreena) ja sen miehen, joka ei koskaan ollut kävellyt? Apt. 14:9 sanoo Paavalin huomanneen, että tällä oli uskoa tulla terveeksi katsottuaan tätä 'vankkumattomasti' (engl. Raamattu). Tiedätkö mitä Paavali teki? Kun hän puhui, hän keskittyi johonkin sellaiseen, minkä havaitsi hengessään koskien tuota miestä ja hänen uskoaan, ja tarvittiin sitä, että hän keskittyi mieheen, jotta hän pystyi määrittelemään tilanteen oikein. Paavalin täytyi tuijottaa miestä puhuessaan huomatakseen tämän uskon. Sinun täytyy harjoittaa itseäsi tuolla tavoin. Kun aistit jotakin hengessäsi, keskity siihen saadaksesi selvyyden, muuten sinulta jää huomaamatta se, mitä Isällä on." 
 
Olen käyttänyt tuota monta kertaa siitä lähtien, usein silmäillen seurakuntaa ja aistien Hengen olevan painavammin yhden henkilön yllä, joten opettaessani palaan takaisin tuohon ihmiseen, otan katsekontaktin, pitäen joskus tauon kun havaitsen, mitä Isällä on tuota ihmistä varten. Usein heti silloin kun keskityn, näen hänen yläpuolellaan tai vieressään esitettävän mininäkyä kuin ilmestystä ja näen sekä Hengen maailmaan että luonnolliseen samanaikaisesti. Hän jatkoi...
 
"Kun annat profetian, kuinka teet sen?" Vastasin: "No, aistin jotakin hengessäni, esimerkiksi virkkeen ensimmäiset rivit tai minulla on yhtäkkinen tieto siitä, mitä sinä tai Isä haluatte hänelle sanoa, sitten odotan tilaisuutta kertoa se, mitä minulla on. " "Annatko tuon profetian silmiesi ollessa auki vai kiinni?"
 
"Kiinni." "Miksi?", Hän kysyi. "Jotta voin keskittyä siihen, mitä hengessäni on. Se auttaa sulkemaan kaiken ulkopuolellani olevan pois (yhtäkkiä tajusin Hänen pointtinsa) niin että voin keskittyä siihen, mitä hengessäni on." "Juuri niin. Teet voitavasi sulkeaksesi fyysiset aistisi, jotta voit keskittyä hengellisiin aisteihisi. Kun jatkat näiden asioiden parissa ja tulet kokeneemmaksi, et kykene vain profetoimaan silmät auki, vaan kykenet näkemään sekä fyysiseen että hengen maailmaan samanaikaisesti – sitä mitä kutsut avoimeksi näyksi tai mininäyksi..."
 
Pikakelaus
Opetusta oli paljon enemmän, mutta minulla ei ole tässä tilaa.
Loput voit lukea kirjasta Pursuing the Seasons of God (Jumalan määräaikojen seuraaminen), enkä yritä hankkia lisää ostajia kirjalle, mutta minulta loppuu tila tässä ja tajusin, että 30 vuotta oli kulunut tuosta, ja jotkut voivat olla kiinnostuneita siitä näystä, joka on eniten muuttanut elämääni. Herra on ihmeellinen, sävyisä, nöyrä sydämeltään ja Hän todella rakastaa meitä. Mutta Hän on vahva siinä mielessä, että Hän ei ruoki meidän lihaamme tai jousta sen mukaan – Hän on Totuus – joten jos haluamme kasvaa Hänessä, se vaatii sitä, että elämme Totuudessa, koska Hän etenee ja jatkaa omien asioidensa parissa kuitenkin.
 
Mutta jos haluamme kasvaa, muuttua, kypsyä, teemme päätöksen hengen hedelmän ja Kristuksen kaltaisen luonteen puolesta, Hän on läsnä tehden meidät herkistyneiksi Hänen teilleen... En taatusti ole täydellinen tai 'menestynyt', kysykää vain Barbilta tai lapsiltamme tai miniöiltämme tai CWOWI:n johtajilta (vaikka luulen useimpien lastenlastemme olevan riittävän pieniä ajatellakseen ukin olevan melko lailla täydellisen, lol) – mutta olen oppinut joitakin asioita. Toivon olevani siunaus. Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
 

 30th Anniversary the Lord appearing to me # 1 
30 vuotta siitä kun Herra ilmestyi minulle, osa 1
 
Hei kaikki,
Lokakuun ensimmäisenä on kulunut 30 vuotta siitä, kun Herra ilmestyi minulle näyssä, mikä muutti elämäni ikuisiksi ajoiksi, ja haluan jakaa tuon ilmestyksen opetusosuudesta seuraavien kahden viikon aikana. Sen lisäksi olemme alentaneet joidenkin sellaisten cd-levyjen ja MP3-tallenteiden sekä yhden DVD:n (amerikkalainen formaatti) hintoja, jotka liittyvät siihen mitä Hän minulle opetti, jos joku haluaa yksityiskohtaisempaa opetusta. Katso nettisivujemme ao. valikosta tarkempia tietoja niistä ja myös tämän kuun uudesta (cd/MP3) opetussarjasta.
 
Laguna de Sanchez, pieni vuoristokylä koillisessa Meksikossa
Carl, lähetystyöntekijä, Dora, tulkki joka oli tuntenut Herran vain kaksi kuukautta, ja minä olin tuossa kylässä, koska minun oli määrä palvella tuona iltana siellä olevassa pienessä Assembly of God – seurakuntiin kuuluvassa helluntaiseurakunnassa.
 
Kun me kolme kävelimme kivisiä katuja sillä aikaa kun isäntäperheemme luona valmistettiin päivällistä, jäin jälkeen keskittyen siihen, mitä Isä haluaisi minun opettavan tuona iltana. Yhtäkkiä tunsin hengessäni sellaisen innostuksen, jota en aiemmin ollut tuntenut. On ollut tilanteita, jolloin olen herännyt ja henkeni on riemuinnut ja olen oppinut, että usein se johtuu jostakin vielä siinä vaiheessa näkymättömästä huolenpidosta tai hengellisestä voitosta, joka tulee tiettäväksi luonnollisessa seuraavana päivänä tai seuraavalla viikolla, mutta tämä oli erilaista.
 
Katsoin alas katukiviin, jotten nyrjäyttäisi nilkkaani ja keskityin siihen, miksi olin niin innoissani, kun kuulin itseni sanovan, se tuli sanamukaisesti ylös ja ulos hengestäni kun nostin pääni: 'Se on Jeesus!' Ja tuolla hetkellä näin Herran. Hän seisoi kadun kaarteessa vain 15 jalan (4,5 m) päässä kun Carl ja Dora jatkoivat kukkulaa ylöspäin sinne missä pääosa kylästä sijaitsi.
 
Pikakelaus eteenpäin muutama minuutti...
Tilanpuutteen vuoksi hyppään ilmestysten muutaman seuraavan minuutin yli ja siirryn heti opetukseen, joka tuli heti kun mieleeni juolahti, että Carl ja Dora haluaisivat tietää Herran olevan paikalla. Olin kääntämäisilläni päätäni ja huutamaisillani heille, kun yhtäkkiä Jeesus muuttui edessäni 'normaalien' ensimmäisen vuosisadan vaatteiden käyttäjästä puhtaaksi valoksi ja tuo valo virtasi Hänestä hitaasti ulospäin peittäen kaiken ympärillämme. Kun taivas, maa, kylä sekä Carl ja Dora hävisivät, valossa oli vain Jeesus ja minä: "Haluan opettaa sinulle kuinka kuulla Isän äänen."
 
"Muistat varmaan kertomuksen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta*", Hän aloitti, ja alkoi sitten siteerata sitä, kun sisälläni nuo jossain kohtaa elämääni lukemani sanat tulivat yhtä tuoreiksi kuin olisin painanut ne juuri mieleen kouluesitelmää varten. *Lk. 16:19-31
 
Kertomus (ei vertaus, vaan kertomus kahdesta todellisesta miehestä) käsittelee rikasta mistä ja Lasarus-nimistä kerjäläistä, joka toivoo saavansa ruoakseen rikkaan miehen pöydästä tulevia muruja ja jopa koiria tuli nuolemaan Lasaruksen paiseita. Ajan myötä kerjäläinen kuoli ja enkelit kantoivat hänet Aabrahamin helmaan, kun taas rikas mieskin kuoli jossain vaiheessa ja havaitsi olevansa helvetissä. 
 
Rikas mies huusi nähdessään "kaukana" Aabrahamin ja Lasaruksen pyytäen, että Lasarus lähetettäisiin tuomaan vettä ja sammuttamaan hänen janonsa. Mutta Aabraham vastasi, että helvetin ja paratiisin välissä oli leveä kuilu eivätkä jälkimmäisessä kuilun ylittämistä auttaakseen haluavat voineet ylittää sitä, eivätkä ensimmäisestä paikasta pois haluavat voineet ylittää kuilua.
 
Perustavaa laatua oleva ymmärtäminen
Minulla oli jo asianmukainen ymmärrys kuvatuista paikoista, joten Herra ei oikonut ymmärrystäni puhuessamme, mikä on tärkeä ymmärtää huomioiden sen, mitä Hän sanoi myöhemmin. Maassa oli aiemmin kaksi säilytyspaikkaa: helvetti ja Aabrahamin helma tai paratiisi, jona se myös oli tunnettu. Helvetti on paikka, jonne epävanhurskaat ihmiset menivät ja paratiisi oli vanhurskaita ihmisiä varten. Sen sanottiin olevan puiston kaltainen paikka, jossa oli paljon ruohoa, puita, vettä ja kyky olla yhteydessä kaikkien vanhurskaiden kanssa.
 
Vanhurskaita kuolleita pidettiin vangittuna Aabrahamin helmassa/paratiisissa heidän odottaessaan lunastustaan. Ylösnousemuksen jälkeen Herra vei Paratiisin tai vangit saaliina taivaaseen, ja siitä on tullut osa sitä mitä tänään kutsumme taivaaksi.
 
Paavali opetti Ef. 4:8-10:ssä, että Jeesus laskeutui ensin maan alempiin osiin ja sitten nousi korkeuksiin johtaen vangit (omaksi) saaliikseen. Tästä syystä Herra ylösnoustessaan käski Mariaa olemaan koskematta Häneen*, sillä Hän ei vielä ollut noussut ylös Isän luo – Hän ei puhunut astumisestaan taivaaseen 40 päivää myöhemmin, vaan Hän nousi ylös viedäkseen Aabrahamin helman ja paratiisin pyhät taivaaseen ja astuakseen Isän eteen viimeisenä uhrina ihmiskunnan synneistä. *Joh. 20:17-19, **Hepr. 9:23-24
 
Maassa on jäljellä yksi säilytyspaikka, helvetti, minne epävanhurskaat edelleen menevät. Ylösnousemuksen jälkeen uskovat menevät nyt suoraan taivaaseen, kuten Paavali sanoi 'muuttaaksemme pois ruumiista ja päästäksemme kotiin Herran tykö", ja hänet temmattiin (ylös, engl. Raamatun käännös) paratiisiin* tai kolmanteen taivaaseen. (Ensimmäinen taivas on ilma/ilmakehä, toinen avaruus.) *2. Kor. 5:8, 12:1-4
 
Olemme tuominneet itsemme ja ottaneet Isän parannuskeinon syntiimme, Jeesuksen, ja meidät tullaan tuomitsemaan vain sen mukaisesti, mitä olemme tehneet pelastumisemme jälkeen. Epävanhurskaiden täytyy odottaa helvetissä, kunnes heidät tuomitaan tämän maanilmanajan lopussa*. Ilm. 20:11-15.
 
Jatkan...
Tuo oli ymmärrykseni tuona päivänä vuonna 1986 ja on yhä edelleenkin. Esitettyään tuon Raamatunkohdan Luukkaan evankeliumista ja tehden sen Hengen kautta tuoreeksi minussa, ikään kuin olisin tuijottanut tuota tekstiä, Hän jatkoi: "Huomaa, kuinka he olivat kuolleita ja kuitenkin heillä säilyi muisto tästä elämästä, he puhuivat toisilleen, kuulivat toisensa, rikas mies jopa koki helvetin kuumuuden ja tunsi suurta janoa. Heillä oli edelleen ne, mitä te kutsutte viideksi fyysiseksi aistiksi, vaikka fyysisesti he olivat kuolleita."
 
Hän kertoi minulle, että meidän viidellä fyysisellä aistillamme on juurensa hengen ihmisessämme ja nuo aistit itse asiassa virtaavat ulospäin fyysiseen kehoomme ja ovat yhteydessä, ja he, jotka haluavat olla herkkiä sille, kuinka ne toimivat, he voivat oppia. Hän sanoi tämän olevan sitä, miten ihmiset haistoivat taivaallisen tuoksun tai jopa kuoleman ja/tai riivaajien löyhkän ja miten toiset kuulivat enkelien laulavan – Hän sanoi, ettei se tapahdu fyysisin aistein, koska fyysiset aistit koskevat vain fyysistä maailmaa. 
 
Tarvitsen tästä raamatunkohdan!
Sanoin Hänelle: "Pietari sanoi, että vaikka hän näki Sinun muuttuvan hänen edessään vuorella, 'meillä on lujempi profeetallinen sana'*, mikä tarkoittaa sitä, että niin suurenmoinen kuin tuo kokemus olikin, Raamatun tekstin täytyy aina käydä yksiin minkä tahansa hengellisen kokemuksen, näyn, tai unen kanssa, tai tuo kokemus täytyy panna sivuun Raamatun vastaisena – joten tarvitsen Raamatun kohdan tästä, Herra!" *2. Piet. 1:16-21
 
Hän hymyili ja viittasi sitten esimerkkeihin omasta elämästään: "Annan sinulle muutaman esimerkin: muistat, kun olin talossa, jonka katon läpi laskettiin alas eräs mies." Välittömästi näin Hengen kautta tuon raamatunkohdan Mk. 2:1-12:ssa yhtä  tuoreena kuin jos olisin lukenut sen hetkeä aiemmin. Kuvittelin mielessäni, miltä tuon tilanteen on täytynyt näyttää ja Hän keskeytti ajatukseni: "Se talo oli pienempi kuin se mitä ajattelet." Joten kutistin sitä mielessäni silmäillen ympäri huonetta vasemmalta oikealle kaiken tapahtuessa niin luonnollisesti ja nopeasti, ettei minulla ollut aikaa analysoida keskusteluani Herran kanssa. "Tuo on suunnilleen oikea, ja ikkunoiden äärellä oli ihmisiä. Tuo on tarpeeksi lähellä. ", kun sopeutin ajatukseni siihen, miltä tilanteen on täytynyt näyttää.
 
 
"Siinä sanotaan, että kirjanoppineet ajattelivat sydämessään, kun kerroin miehelle, että hänen syntinsä oli annettu anteeksi, ja että tunsin hengessäni, mitä he ajattelivat. En lukenut heidän ajatuksiaan, havaitsin hengessäni.  Sana käyttää useita sanoja kuvaamaan sitä prosessia, jonka kautta mieli tarttuu hengessä oleviin aisteihin: havaita, erottaa, todistaa, ovat niiden joukossa."
 
Tässä kohdassa keskeytän siksi, että tila loppuu. Usean kerran opetuksessa Hän sanoi: "Sinun täytyy harjoittaa itseäsi tässä." Hän vertasi sielua/mieltä keinulaudan keskikohtaan, joka ensin katsoo yhteen suuntaan, toisessa päässä olevaan lihallisuuteen ja katsoo toiseen suuntaan henkeen. Hän puhui sopimisen voimasta, että jos mieli ja henki ovat yhtä mieltä, ruumis seuraisi niitä, ja kun ruumis ja mieli ovat yhteisymmärryksessä, henki seuraisi – joskus murehtien meidän tekemiemme päätösten vuoksi. Hän puhui elämisestä hengestä ulospäin sieluun ja siitä ulospäin ruumiiseen ja siitä, että jatkuvasti vaihtelen huomiotani fyysisten aistien ja hengellisten aistien välillä.   
 
Hän käytti esimerkkejä minun omasta elämästäni yhden niistä ollessa se, kun kaupassa huomasin vanhemman naisen, joka kehonkielen perusteella näytti masentuneelta. Kun pysähdyin aistimaan hengessäni hänen tilaansa, sain juuri sen: masennuksen ja köyhyyden. Autoin häntä ottamaan jotakin korkealta hyllyltä, mutta hän ei ollut vastaanottavainen keskustelulle. Herra muistutti minua tuosta tapauksesta ja kävi kanssani läpi sen, kuinka huomasin naisen kehonkielen, joka kiinnitti huomioni ja sitten pysähdyin tarkistamaan hengellisesti, mitä oli tekeillä.
 
Jatkan ensi viikolla. Viimeinen asia, jonka sanon, on että hengessä/Hengessä rukoileminen on havaintoni mukaan paras tapa olla herkkä Isän asioille. Teen niin puoliääneen koko ajan, joskus muistuttaen itseäni siitä jos laiskistun, että minun täytyy ryhtyä siihen jälleen – kun rukoilet kielillä kuten Paavali sanoi, henkesi on aktiivinen ja se elämä virtaa ulospäin henkeesi – jos annat sen – jos mielesi ajattelee siihen suuntaan… enemmän ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin.
John Fenn
 

We are light # 3 (heaven's light)
Me olemme valoa, osa kolme (taivaan valo)
 
Hei kaikki,
Olen puhunut valosta – olemme valon kaupungin, taivaallisen Jerusalemin kansalaisia, kaupungin, joka eräänä päivänä laskeutuu maan päälle, jotta Jumala voi asua ihmisten joukossa.
 
Kun kävin taivaassa
Noin vuonna 1990 olin rukoilemassa seurakunnassamme eräänä iltapäivänä ja yhtäkkiä olin Hengessä ja näin enkelini käsivarren ilmestyvän ilmaan vasemman käsivarteni yläpuolelle. Kuulin hänen sanovan: "Tartu käteeni", ja tein niin katsoen lumoutuneena sitä, kun hengen ihmiseni vasen käsi ja käsivarsi tulivat ulos fyysisestä käsivarrestani ja kun tartuin hänen käteensä, minut vietiin välittömästi pois Hengessä halki avaruuden…
 
...tunsin meidän hidastavan ja käännyin ja näin meidän tulevan edessämme roikkuvan valtavan kaupungin luo, jossa oli kirkkaana hohtavat noin 20 kerrosta korkeat valkeat muurit ja noin 300 mailin (n. 482 km) välein (näkökykyni oli niin hyvä kuin oli tarvis, joten etäisyys ei ollut ongelma) oli suuria, korkeita portteja muurin juurella ja niistä jokainen näytti olevan tehty puolikkaasta helmestä tai helmiäisestä. Olin ällistynyt, koska ei ollut mitään, mihin portit olisivat johtaneet, oli vain avaruuden tyhjyys … minulla ei ollut silloin aikaa ajatella sitä … myöhemmin tajusin, että meidän taivaaksi kutsumamme kaupunki tulee maan päälle*, ja siihen aikaan noilla porteilla tulee olemaan käyttöä.* Ilm. 21: 2-3, 25 - 27 
 
Minua ällistytti se puhtaan valkoinen valo, joka huokui kaupungin muureista; kuitenkaan se ei vahingoittanut silmiäni. Havaitsin, että kun kohdistin katseeni tuohon valoon ja katsoin suoraan muureja, saatoin nähdä suunnattoman määrän muita värejä. Kun katsoin pois tai kun en kohdistanut katsettani yhteen kohtaan, näin vain valkoista, mutta kun kohdistin katseeni, oli kuin olisin nähnyt sen, mistä tuo valkoinen valo koostui ja kaikki värit kaikessa näkyivät yhtäkkiä. Epäilen, että nuo värit ovat loput valon spektristä, jota ei voi nähdä maallisin silmin – siitä johtuu tämän kirjoitussarjan ensimmäisen osan kaavio.
 
Muureissa oli erivärisiä jalokiviä ja monet noista jalokivistä olivat valtavia ja näyttivät melkein ulospursuavilta, eivät hiotuilta kuten nykyään käytettävissä kaulakoruissa ja sormuksissa. Monet olivat sileitä ja pitkiä ja erivärisiä sekä erimuotoisia, ja ne oli upotettu muureihin ja olivat niiden osia. Monet olivat vähintään 3 jalkaa (1 m) pitkiä. Minkä ihmeellisen kaupungin kiertokäynnin olinkaan saamassa! (Voit lukea enemmän tästä englanninkielisistä kirjoistani suom. Jumalan määräaikojen noudattaminen sekä sen jatko-osa Jumalan teiden tunteminen, jotka kumpikin on saatavina e-kirjoina)
 
Me olemme tuo kaupunki!
"Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon*: Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä, … valmistettuna niin kuin morsian, miehellensä kaunistettu..." *Ilm. 21:2, 9-27
 
Useimmat ihmiset eivät tajua, että kun he tekevät päätöksen kasvaa Kristuksessa sen sijaan, että antaisivat myöten vanhalle luonnolleen, nuo voitot painavat enemmän kuin vain tekevät meistä parempia ja kypsempiä ihmisiä Kristuksessa täällä maan päällä. Suurempi totuus on, että Kristuksen morsiamen elämät muuttuvat taivaalliseksi rakennusmateriaaliksi, suureksi taivaalliseksi kaupungiksi, jota me kutsumme taivaaksi – ja kun me elämme elämämme Kristuksessa, nuo Jumalan tien valitsemista koskevat päätökset, nuo voitot ja uhraukset, kyyneleet ja rukoukset tehdään taivaalliseksi materiaaliksi.  
 
Apostoli (Johannes) kuvaa sitä, että muurien perustuksissa on kirjoitettuna apostolien nimet ja muurit on koristettu kaikenlaisilla jalokivillä. Kuinka heidän elämänsä uhraukset tulivat muutetuiksi kaupungin muurien perustuksiksi? Emme tiedä, mutta Herra kyllä sanoi, että Hän oli menossa valmistamaan meille paikkaa.
 
Jokainen 12:sta portista on nimetty Israelin heimon mukaan. Paavali sanoi korinttolaisille*, että heidän kateutensa, riitansa ja jakautumisensa olivat puuta, heinää ja olkia, joka palaa (vaikka he itse selviytyvät taivaaseen) ja käski heitä rakentamaan Jeesuksen Kristuksen perustalle kullan, hopean ja jalokivien tapaan. *1. Kor. 3:3-15
 
Pietari sanoi, että olemme eläviä kiviä*, joita rakennetaan hengelliseksi taloksi tehdessämme hengellisiä uhrauksia Jumalalle, ja että Jeesus on tuon rakennuksen kulmakivi. *1. Piet. 2:5-6
 
Pohtikaa sitä, että enkeli sanoi Korneliukselle*, että tämän almut ja rukoukset ovat 'tulleet muistoon (englanniksi myös muistomerkki) Jumalan edessä'. Muistomerkki on jotakin kiinteää, joka sijoitetaan muistuttamaan tapahtumasta tai tapahtumista, jotka ovat muistamisen arvoisia.
Daavid sanoi* Jumalan panneen hänen kyynelensä leiliin ja kirjoittaneen ne kirjaansa, ja Johannes näkee* taivaassa kultaisia maljoja täynnä suitsutusta, jotka ovat pyhien rukouksia. *Apt. 10:4, ps. 56:8, Ilm. 5:8
 
Paavali sanoi edelleen*, että meidän elämämme on rakennettu Jeesuksen Kristuksen ja apostolien perustalle "(Jeesuksessa Kristuksessa) koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa eläväksi temppeliksi, Jumalan asumukseksi..." *Ef. 2:19-22
 
Hän ottaa meidän kyyneleemme, meidän uhrauksemme Hänen tähtensä, meidän voittomme ihmisluonnon alemmista aineksista ja muuttaa nuo fyysiset ja sielun alueen toiminnot, joita elämämme ovat, hengelliseksi materiaaliksi, joka on osa meidän taivaaksi kutsumaamme kaupungin rakennusta. Jotenkin Isä ottaa Hänessä tehdyt päätökset, ystävälliset teot ja kyyneleet ja muuttaa ne taivaalliseksi materiaaliksi. Samalla tavoin kuin on yhteys niiden välillä, että Isä on valo Hengen maailmassa ja että fyysinen valo tuli Hänestä, samoin on myös yhteys, joka kulkee toiseen suuntaan; meidän sielumme ja tämän fyysisen elämän alueet muuttuvat materiaaliksi Hänen maailmassaan.
 
Ainetta ei voi tuhota, ja se pitää sisällään valonsäteet (fotonit)
Yksi maailmankaikkeuden laeista on, ettei ainetta voi tuhota, se vain muuttaa muotoa. Julius Caesarin ruumis on yhä olemassa maa-aineksen ja mineraalien muodossa maaperässä jossakin. Syömänne ruoka sulatettiin, ja siitä tuli osa teitä ja se mikä oli jätettä, on muuttanut muotoa, mutta on kuitenkin olemassa kemiallisessa muodossa maaperässä, tai se käsiteltiin ja huuhdottiin maahan tai jokeen tai mereen… ja niin se jatkuu ja jatkuu.
 
Ne puista pudonneet lehdet, jotka poltit viime syksynä, muuttuivat tuhkaksi, josta tulee osa maata. Suuri osa siitä lensi ilmaan pieninä savuhiukkasina, joiden ympärille muodostui vesimolekyylejä ja mistä sitten tuli pilviä, jotka lopulta satoivat maahan tai mereen… mutta ne ovat yhä olemassa.
 
Ja valo – tuo taskulampun säde, jonka suuntasit yötaivaalle lapsena, kiitää yhä valon nopeudella maailmankaikkeuden halki ohentuneena ja muuhun meidän silmillemme näkymättömään valoon imeytyneenä tultuaan osaksi suurempaa kirkasta valoa, joka täyttää maailmankaikkeuden. Teknisesti sanottuna tuon valonsäteen muodostaneet fotonit ovat joko imeytyneet ja tulleet osaksi sitä, mihin se iskeytyi kun se (valonsäde) iskeytyi johonkin, tai se heijastuu takaisin avaruuteen… mutta nuo fotonit ovat yhä olemassa jossakin muodossa.
 
Ja se tarkoittaa, että kaikkien elämämme tapahtumien heijastukset ovat yhä olemassa. Kun lapsena sait polvesi verille jalkakäytävällä, näit sen päivänvalon läpi ja tuo valo sinänsä on olemassa jossakin, hajaantuneena, imeytyneenä maailmankaikkeuteen, mutta yhä olemassa ollen. Tuollaista hengellinen valo on ja yksi syy siihen, että voimme tehdä tilin elämästämme Herralle – Hänen muistissaan kaikki asiat Hänessä ovat yhä olemassa.
  
Tämä antaa meille vihjeen siitä tosiasiasta, että Hän voi säilyttää maallisia kyyneliä leilissä Hänen maailmassaan ja kirjata ahdistuksen kirjaansa. Tällä tavoin Hän muuttaa rukoukset ja palvonnan taivaalliseksi suitsukkeeksi.  Tällä tavoin rahan antaminen ja rukoukset maan päällä tulevat muistoksi Hänen eteensä taivaassa. Tällä tavoin uhrauksistanne, voitoistanne tulee elävää materiaalia, jolla Hän rakentaa tuota kaupunkia ja kaunistaa hänet morsiamena tämän hääpäivänä.
 
Yksin Hänellä on kyky niiden hengellisten lakien avulla, joista voimme nähdä vain välähdyksen, mutta emme vielä voi ymmärtää, pyyhkiä pois menneisyyden synnit, trauman, muistot elämästämme elämästä ennen kuin olimme Kristuksessa. Hän muistaa vain sen, minkä olemme rakentaneet Jeesus Kristus – perustalle – se kaikki jatkaa olemassa oloaan ja joko selviää tuosta päivästä jalokivinä, kultana ja hopeana, tai kuten Paavali kertoi riitaisille korinttilaisille, jotkin palavat puuna, heinänä ja olkena.  
 
Olkaamme voittajia valiten vaikeamman polun vaeltaaksemme rakkaudessa, antaaksemme anteeksi, jättääksemme menneisyyden himot ja lapsellisuudet rakkauden, ilon, rauhan, johdonmukaisuuden, jumalisuuden, uskollisuuden, rehellisyyden ja muiden jumalisten piirteiden sekä Hengen/hengen hedelmän eduksi. Rakentakaamme kultaa, hopeaa, jalokiviä poistaessamme kateuden, riidan, jakautumisten sekä tämän maailman ja sen asioiden rakastamisen puun, heinän ja oljet.
 
Eläkäämme elämämme tietäen, että kun valitsemme kasvaa Hänessä, sitä tarkoittavat päätökset muuttuvat taivaalliseksi materiaaliksi, joka rakentaa taivaallista valon kaupunkia. Kaipaan sitä päivää, jona tuo kaupunki on valmis, sillä jokaisen sellaisen elämä, joka haluaa kasvaa Kristuksessa, tulee olemaan valmis, jotta tuo valmis kaupunki voi olla kaunistettu kuin morsian häissään! Kristus on kaikki kaikessa! Jumala on valo, eikä Hänessä ole mitään pimeyttä, ja me olemme nyt valoa. Eläkäämme kuin valon ihmiset.
 
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka siunauksin,
 
John Fenn
 

We are light # 2
Me olemme valoa, osa kaksi
 
Hei kaikki,
Jatkaen valosta...
 
Osana Uuden testamentin totuutta meille kerrotaan* 'ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus', sekä älkäämme eksykö siinä, mitä uskomme, sillä kun me joudumme koetuksiin, koettelemuksiin ja kiusauksiin, ei Jumala aiheuta sitä meille*, sillä Hänestä on lähtöisin vain jokainen hyvä ja täydellinen lahja, sillä Hän on valkeuksien (me) Isä, eikä Hänen luonteessaan ole muutosta, ei vaihteen varjoa (vilpillisyyttä/taka-ajatuksia).  *Ef. 5:8, Jaak. 1:1-18
 
Nämä ja monet muut jakeet kautta koko Raamatun hämärtävät rajat kahden asian välillä: sen hengellisen totuuden, että Jumala on valo sekä fyysisen valon, jonka näemme silmillämme (ja ne aaltopituudet, joita emme kykene näkemään):
  
Mooseksen kasvot loistivat hänen vietettyään 40 päivää ja yötä vuorella Herran kanssa*. Kun enkelit ilmoittivat Jeesuksen syntymästä paimenille*, 'Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään'. Kun Jeesus muutti muotoaan* Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen edessä, kirkas pilvi varjosi heidät ja Jeesuksesta tuli kirkas valo, ja Herra sanoi, että Hän tulee palaamaan kirkkauteen, joka Hänellä oli Isän luona ennen kuin maailma olikaan.* (*2. Moos. 34: 29 - 35, Lk. 2:9, Mk. 9:3, Joh. 17:5)
 
Se näkymätön kohta, missä hengellinen valo ja fyysinen valo kohtaavat, löytyy Jeesuksen Kristuksen persoonasta:
 
"...Joka (Jeesus) ollen hänen (Isän) kirkkautensa säteily, ja hänen (Isän) persoonan painettu kuva, (Jeesus) ylläpitää (kantaa) kaikkia asioita (Isän) Sanan voimalla, kun Hän oli Itse puhdistanut synnit, istuutui majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa..." *Hepr.1:1-3 (suomennos tässä)
 
(Huomaa: Että se ei ole 'Sanan voimalla', vaan sen sijaan 'Isän voiman Sanalla'. Ehkä tulevaisuudessa 'viikoittainen ajatus' tästä erosta olisi paikallaan?)
 
Ja tämä: "... sillä Hänessä (Kristuksessa Jeesuksessa) luotiin kaikki, näkyväiset ja näkymättömät, ja Hänessä pysyy kaikki voimassa." (kreikaksi: 'Hänessä kaikki asiat pysyvät pystyssä/pidetään kasassa'). Kol.1:16-17
 
Ja: "Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu (sovitettu yhteen/koottu) Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä" Hepr. 11:3
 
Katsokaa tätä pitäen sitä enempänä kuin vain kuvainnollisena puheena ja vertauksina
Uudessa testamentissa (Kuningas Jaakon käännös) juurisanaa 'valo' käytetään 94 kertaa, suuri enemmistö koskee joko sitä, että Jumala on valo, me olemme valo, annamme valomme loistaa tai jotakin sellaista, joka liittyy noihin kolmeen aiheeseen.
 
Mitä jos esimerkiksi Matt. 5:14-16, kun Jeesus kertoo meille, että olemme maailman valo ja että kukaan ei sytytä lamppua ja kätke sitä vakan alle, vaan antaa sen loistaa valaisemaan koko taloa, ja että meidän pitäisi antaa valomme loistaa, niin että toiset voivat nähdä Isän Jumalan hyvyyden – mitä jos se on sekä kuvainnollista puhetta ETTÄ samanaikaisesti hengellistä todellisuutta näkymättömässä maailmassa?
 
Meidän valomme loistaa ja kuinka riivaajat toimivat
Olin palvonnassa eräänä iltana, kun yhtäkkiä olin Hengessä ja Herra seisoi edessäni "Haluan opettaa sinulle joitakin asioita siitä, kuinka riivaajat toimivat." Välittömästi seisoimme pimeydessä ehkä 20 jalkaa (6 m) jonkun kristityn miehen takana, joka oli tietämätön siitä, että me katselimme häntä. Hän katseli suoraan eteenpäin ja häntä ympäröi valopallo, jonka valo säteili hänestä ulottuen noin 10 jalkaa (3 m) kaikkiin suuntiin. Se muistutti sumeaa valkoista valoa voimakkaan kirkkaan valon sijan, oli enemmänkin kuin hehkuva sumu. 
Valo oli rikkoutumaton pallo, joka ulottui pimeyteen, jonka tiesin edustavan maailmassa olevaa hengellistä pimeyttä, ja vaikka me seisoimme ja kävelimme, valo ei pysähtynyt lattialla. Sanon lattia, vaikka minulla ei ole aavistustakaan oliko siinä lattiaa, sillä Jeesus ja minä saatoimme kävellä ympäri ja alitse ja miehen kello 14 suuntaansa hänen päänsä yläpuolelle tai vyötärön korkeudelle tai hänen alapuolelleen ja katsoa ylöspäin hänen jalkapohjiaan miten vain halusimme. Itse asiassa Herra ja minä kävelimme aivan miehen ympäri samalla kun Herra selitti minulle monia asioita siitä, kuinka me synnymme Isästä Hengen kautta ja olemme niin muodoin valo-olentoja ja mitä se merkitsee tosielämän kokemuksissa. 
 
Yksi pysyvimmistä asioista, jotka Herra minulle sanoi kiertäessämme tuota miestä, oli tämä: "Huomaa, kuinka hän on valosta ja kylpee valossa, mutta hän tuskin tunnistaa sitä, kuka hän on Minussa. Katso ja näe, kuinka helposti hän kääntää huomionsa pois valosta ja elämästä hänessä:"
 
Juuri sitten huomasin riivaajan tulevan pimeydestä ja alkavan kierrellä tuota valopalloa etsien niin kiihkeästi tietä sen läpi, ettei edes huomannut Herran ja minun seisovan kutakuinkin 10 jalkaa (3 m) sen takana. Tuo riivaaja oli noin 2 1/2 jalkaa pitkä (0,76 m) ja näytti pieneltä ihmiseltä tai ehkäpä apinalta – sen kasvot olivat pienemmät kuin leikki-ikäisen lapsen niin kuin oli koko sen ruumiinrakennekin – laiha eikä sen jänteikkäässä ruumiissa ollut yhtään rasvaa. Se kierteli palloa kuten mekin, ylhäältä alas, sivulta toiselle katsoen alati miestä niin kuin leijona voisi vaania antilooppia etsin heikkoa kohtaa.
 
Herra jatkoi: "Mies vaeltaa Minun kanssani, mutta noin kahden viikon välein hän alkaa ajatella suosikkisyntiään, sillä hän ei ole harjoittanut itseään pitämään lihan haluja kurissa. Hän tietää taipumuksensa ja heikkoutensa ja niin tietää myös tuo riivaaja, joka on katsellut häntä vuosia, ja joka sen tähden houkuttelee häntä. Ja koska hänen lihansa pitää tuosta synnistä, hän elättelee tuota syntiä koskevia ajatuksia ja kuvitelmia."
 
Juuri silloin mies alkoi katsella ympärilleen sen sijaan että olisi katsellut suoraan eteenpäin, mikä muistutti minua veden päällä kävelemässä olleesta Pietarista, joka irrotti katseensa Jeesuksesta katsoakseen tuulta ja aaltoja ja alkoi upota. Tiesin jotenkin, että mies oli kääntämässä katseensa pois Herrasta tällä pienellä alueella ja ajattelemassa tuota syntiä, ja taas jotenkin tiesin, että tuo prosessi jatkui miehen elämässä useiden päivien ajan – kuten esimerkiksi että hän alkoi ajatella sitä maanantaina suunnitellen tekevänsä sen perjantaina, tuon tyyppisesti. Herra jatkoi: "Katso nyt mitä tapahtuu, kun hänen halunsa tehdä syntiä yhdistyy houkutteluun:"
 
Synti astuu sisään
Juuri sitten osa valopallosta vetäytyi taaksepäin, avautuen piirakkapalan muotoisesti ylhäältä alas noin kahden jalan (0.6 m) leveydeltä ekvaattorin kohdalla ulkopuolella kaventuen ehkäpä kuuteen tuumaan (15 cm) miehen olkapäiden kohdalla. Se oli miehen aiheuttamaa hänen elätellessään tuota syntiä koskevia ajatuksia ja sallien valonsa vetäytyä tältä yhdeltä pieneltä alueelta hänen elämäänsä.
  
Saatoin nähdä tämän miehen mielikuvituksen laukkaavan hänen syntiään koskevien ajatusten myötä, kun riivaaja kääntyi sivuttain hivuttautuessaan lähemmäksi miestä varoen antamasta valopallon koskettaa häntä – ja juuri ennen kuin se saavutti miehen, se hyppäsi hänen olkapäilleen ja alkoi puhua hänelle.
 
Riivaajan istuessa miehen olkapäällä häntä houkutellen yksi Herran esille tuomista asioista oli se, että kun olet tietoinen valostasi ja tapaat sattumalta henkilön, jossa on riivaaja, tulet tietoiseksi siitä, että hänessä oleva riivaaja tietää, että sinä tiedät, kuka olet Kristuksessa, eikä se halua tulla paljastetuksi. Tuo riivaaja alkaa pelätä sinua, mutta niin kauan kuin tuo ihminen haluaa sen olevan siinä, et voi karkottaa sitä, siitä huolimatta se pelkää.
 
Se tulee usein ilmi siinä, että tuo ihminen ei halua olla tekemisissä kanssasi, koska hänessä oleva riivaaja ei halua olla lähelläsi (mikä tarkoittaa sitä, että se voitaisiin karkottaa/ tuon ihmisen täytyisi käsitellä ongelmansa). Tuo ihminen saattaa tietää syyn vain alitajuisesti, vaikka hän usein keksiikin lapsellisen tekosyyn tai syytteen sinua vastaan luonnollisessa, mutta hän tietää ja hänen täytyy selviytyä itse.
 
Herra opetti minulle, kuinka useimmat ihmiset vapautuvat yksinkertaisesti vaeltamalla Hänen kanssaan ja kuulemalla vain Hänen äänensä, ja jopa pitkään perheessä olleet riivaajat eivät sitten löydä mitään tilaisuutta ja siten lähtevät pois etsien toista saalista. Mutta kuinka se aluksi voi olla tahtojen taistelua; kuinka paljon tämä ihminen haluaa vanhurskauden valoa vastaan se, kuinka paljon hän haluaa riivaajaan liittyvää tunnettua ja mukavaa syntiä, ja niin paljon muuta.
 
Hän puhui siitä kuinka pimeys ja riivaajat vetäytyvät valosta ja kuinka uskova aviopuoliso vaikuttaa uskosta osattomaan perheeseensä, kuinka perheet voivat vaikuttaa naapurustoihin ja paljon muuta, kaikki liittyy hengelliseen valoon, joka vaikuttaa pimeyden ja riivaajien maailmoihin. Antakaa valonne loistaa… se on todellisuus teissä!  
 
"Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa." 2. Kor. 4:6
 
Ensi viikolla osa kolme: taivaan valo. Siihen saakka siunauksin,
John Fenn
 

We are light # 1; the universe too
Me olemme valoa, osa yksi, maailmankaikkeuskin
 
Hei kaikki,
Minua ovat pitkään kiehtoneet Raamatussa olevat vihjeet näkymättömän Jumalan ja fyysisen maailman kohtauspisteestä. Meille kerrotaan, että Jumalan Sana muotoili maailman; näkymätön loi näkyvän*. Paavali huomauttaa, että luomakunta opettaa* meille Jumalan asioita (*Hebr.11:3, Room. 1:20)
 
"Jumala on valkeus; Hänessä ei ole mitään pimeyttä." 1. Joh.1:5
 
Tuo pimeä yötaivas ei ole oikeasti lainkaan pimeä – maailmankaikkeus kylpee valossa
Et ehkä tajua, kuinka täynnä valoa sinä ja minä olemme; itse asiassa koko maailmankaikkeus on täynnä valoa. Tarkastelemme yötaivasta ja näemme pimeyttä, mutta se ei ole totuus, koska voimme nähdä vain pienen siivun valospektriä, joka on infrapunaisen ja ultravioletin välissä. Alla (tai liitteenä) on täysi spektri ja se osa valoa, jonka voimme nähdä fyysisillä silmillämme, on tuo hyvin kapea osa keskellä, joka on korostettu värein.
 
Kaikki se, minkä voimme nähdä fyysisillä silmillämme, on tuon kapean näkyvän valon nauhan sisäpuolella, vaikka olen ollut Hengessä ja olen nähnyt värejä, jotka ovat maallisten värien tuolla puolen – enemmän siitä ensi viikolla. Kun aurinko laskee ja päivänvalo hiipuu eikä kuu ole näkyvissä, puhumme siitä kuinka pimeää on. Nousemme ylös keskellä yötä valojen ollessa sammutettuina ja tunnustelemme tien kylpyhuoneeseen.
 
Mutta totuus on, ettei yö ole pimeä, eikä ole kotisikaan keskellä yötä. Totuus on, että fyysiset silmämme on suunniteltu näkemään vain tuon kapean osan valospektriä, joka on kuvassa korostettu. Mutta se ei merkitse sitä, etteikö valoa olisi kaikkialla ympärillämme, itse asiassa meidän ruumiimme (ja henkemme) säteilevät valoa ja ruumiimme läpi kulkee valosäteitä 24 tuntia päivässä, joka elämämme hetki. Maailmankaikkeus kylpee valossa eikä se itse asiassa ole koskaan pimeä.
 
Infrapunainen
Näkyvästä valosta vasemmalle siirryttäessä on infrapunainen. Infrapunainen pitää sisällään lämpöä. Ruumiisi säteilee valoa 10 mikrometrin taajuudella. Aivan niin, vain siinä istuessasi olet valo-olento. Sinun ruumiisi lämpö on valoa ja olet nähnyt sotilaiden, poliisien ja muiden käyttävän infrapunalaseja nähdäkseen elävien olentojen säteilevän valon. Uuni, jolla lämmität ruokasi, on valoa. Laitat ruokasi valolla, olipa kyse avotulesta, uunista tai…
 
Kauempana vasemmalla kuvassa: mikroaallot
Kun käytät mikroa, käytät valoa, sillä myös mikroaallot ovat valoa. Tuon uunin sisäpuolen valaisee todennäköisesti lamppu, joka säteilee valoa, joten silmäsi voivat nähdä ruoan jota laitat valolla.
 
Kauimpana vasemmalla ovat radioaallot
Radio- ja TV- (ja WLAN-) aallot ovat valoa. Vaihtaessasi radioasemalta toiselle tai vaihtaessasi TV-kanavalta toiselle, ainoa asia minkä teet, on että vaihdat yhdestä valonsäteestä toiseen (aaltopituuteen) radion aaltopituuden sisällä. Jos sinulla on TV:ssäsi antenni, se on väline nähdä valoa (radio-/TV-aaltoja), joita emme voi nähdä ja muuttaa ne ääneksi ja kuviksi.
 
Kaikki nuo säteet loistavat kaikkialla ympärillämme ja lävitsemme joka päivä, joka hetki – kotisi seinien läpi radioosi ja televisioosi, jotka on rakennettu 'näkemään' jokaisen yksittäisen valon aaltopituuden ja muuntaman ne puheeksi ja kuviksi.
 
Kun TV-valosignaali tuotetaan (esimerkiksi) urheilutapahtumassa ja välitetään johonkin satelliittiin, tämä lähettää valosäteen (signaalin) maahan verhoten maan tuolla valolla (signaalilla). Huomaa, että meillä on tuhansia TV- ja radioasemia välittämässä signaaleja samanaikaisesti ja kaikki nuo valonsäteet loistavat kaikkialla ympärillämme ja kulkevat lävitsemme – plus kaikki ne tähtien ja galaksien valonsäteet, jotka esiintyvät luonnollisesti luonnossa!
 
Jos sinulla on kaapelitelevisio, yhtiöllä on monia satelliittilautasia, jotka poimivat eri valon aaltopituuksilta (signaaleilta) sadoista lähetyksistä ja lähettävät tuon valon valokaapeleiksi kutsuttujen lasiputkien kautta, jotka vievät valon kotiisi, jossa se muunnetaan eri TV-asemien signaaleiksi televisiossasi. (Tai kuparijohtojen kautta, joita kutsutaan koaksiaalijohdoiksi). Se kaikki on valoa!
 
Röntgensäteet, spektrin oikea puoli
Kun me nyt siirrymme kohti kuvan oikeaa sivua: näkyvä auringonvalo sisältää UV- tai ultraviolettivaloa, joka on aivan näkökykymme rajojen ulkopuolella. Juuri UV-säteet vaurioittavat ihoamme (polttavat tai ruskettavat meidät) ja haalistavat kankaan ja haurastuttavat ulos jätetyn muovin.
 
Siirryttäessä vielä enemmän oikealle tulevat röntgensäteet, joita saamme sairaalassa – meille näkymättömät valonsäteet, jotka kohdistetaan ruumiimme läpi ja joita lääkärit käyttävät, koska osa tuosta röntgensäteestä pysähtyy kiinteisiin asioihin kuten luihin ja tiiviimpään kudokseen ja se voidaan nähdä erityisellä röntgenfilmillä.  Ja maailmankaikkeus on täynnä, sananmukaisesti täynnä röntgensäteitä ja gammasäteitä ja radioaaltoja (ja infrapunaista) sekä paljon näkyvää valoa – vaikka emme voi nähdä valoa tarkastellessamme yötaivasta, niin jos voisimme nähdä näkymättömän valon, tarvitsisimme aurinkolasit, koska se on niin kirkasta. Maailmankaikkeus on sananmukaisesti valon valaisema. Sinun ruumiisi säteilee valoa. Valo täyttää maailmankaikkeuden.
 
Ajattele tuota – maailmankaikkeus on täynnä, kerta kaikkiaan täynnä valoa – mutta kaikki mitä voimme tuosta valosta nähdä, on vain tuo pieni siivu tuossa kuvassa, joten kun aurinko laskee, ajattelemme, että pimenee – ei pimene – on aivan yhtä valoisaa kuin aiemmin, puuttuu vain se hyvin kapea valon taajuusalue, jonka me ihmiset voimme nähdä.  
 
Suuri MINÄ OLEN
Hän on valo Hengen maailmassa ja Hän teki fyysisen valon. Joten katsomalla fyysistä valoa, näemme sen Luojan ominaisuuksia.
 
Isä on valo, ja Jeesus sanoi, että Hän on MINÄ OLEN, tarkoittaen aina nykyhetkessä läsnä olevaa. Nuo ovat hengellisiä totuuksia. Fysiikan alueella Einstein laski, että jos liikut kohti valon nopeutta, massasta tulee suunnaton (ääretön) ja aika pysähtyy.
 
Massan tuleminen suunnattomaksi valon nopeudessa selittää sen, kuinka Isä on kaikkialla Henkensä kautta - Hänen massansa on ääretön, koska Hän on valo. Se myös selittää sen, miksi Kristus on aina nykyhetkessä läsnä oleva, MINÄ OLEN, koska valona olemine merkitsee, että aika on Hänelle pysäyksissä – ei ole mitään aikaa.
 
Aika on Hänelle kuin pöytälevy. Hän seisoo tuon pöytälevyn yläpuolella katsellen alaspäin ja voi nähdä yhdestä reunasta toiseen ja kaiken pöydällä samanaikaisesti. Hän kykenee liikkumaan vapaasti yhdestä päästä toiseen – sillä ei ole mitään väliä Hänelle, sillä Hän on pöydän/ajan yläpuolella ja sen tähden aina nykyhetkessä länsä kaikissa pöytälevyn osissa samanaikaisesti. Hän on MINÄ OLEN, aina nykyhetkessä oleva.  
 
Ef.5:8-9:ssä Paavali kirjoittaa näin: Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina. Dan. 12:3 sanoo "Ja taidolliset loistavat, niin kuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niin kuin tähdet, aina ja iankaikkisesti."
 
Minulta loppui tila tältä päivältä ja kerron laajemman pointtini ensi viikolla… siihen saakka pohdi sitä mitä emme näe ja että me olemme valo-olentoja… ensi viikkoon, siunauksin,
John Fenn