In the Present & Presence #1
Nykyhetkessä ja läsnäolossa osa 1
Hei kaikki,
Aiemmin tänä vuonna Herra kävi luonani, kertoi minulle jotakin ja ehdotti, että tutkisin sitä tarkemmin saadakseni enemmän ilmestystä. Se oli Hänen lempeä tapansa suunnata minut toisaalle, hieman vähemmän kuin nuhtelu, mutta riittävän selkeä suuntaamaan huomioni keskipiste toisaalle.
Mitä Hän sanoi
"MINÄ OLEN. Sen tähden Minä olen aina läsnä. Joten ollaksesi minun läsnäolossani sinun täytyy olla nykyhetkessä." Kun pyysin lisää, Hän sanoi yksinkertaisesti: "Ajattele sitä, tutki sitä perusteellisesti, ja tulet saamaan enemmän ilmestystä."
Niin suuri osa modernista seurakuntakulttuurista on takertunut tulevaisuuteen – profetiasta lähtien aina verisiin kuihin ja velkasykleihin ja niistä vapautumisiin ja yrityksiin päätellä kuka Antikristus on – käytämme auliisti aikaa ja rahaa etsien näitä asioita kun taas jätämme nykyhetken huomiotta – perhe-elämän, raha-asiat, ajatukset, tunteet ja tavat ollaksemme Kristuksen kaltainen ja enemmän sellainen. On NIIN paljon hauskempaa spekuloida tulevia tapahtumia kuin käsitellä tätä hetkeä.
Ja osta Kristuksen ruumiista on takertunut menneisyyteen. Katsotaan olan yli tapahtumia, jotka sattuivat kun oltiin x vuotta vanhoja tai mitkä riivaajat ovat seuranneet sukulinjassa tehden elämät surkeiksi tai tarvitaan vain se yksi kosketus Herralta 'sisäiseen parantumiseen'. Pitäisikö meidän elää menneisyydessä, nykyisyydessä vai tulevaisuudessa?
Muinaisen Egyptin kulttuuri oli monin tavoin kuin meidän kulttuurimme
Muinaisella Egyptillä oli pakkomielle sekä menneisyyden että tulevaisuuden suhteen. Egyptiläisten hautaholveista näemme ao. ihmisen elämästä maalatun historian seinillä ja samalla kun hänet haudattiin, haudattiin tarvikkeita, joita tarvittiin kuolemanjälkeisessä elämässä. Moosesta ja tulevaa Israelin kansakuntaa ympäröi kulttuuri, joka palvoi menneisyyttä samalla kun se uhrasi lepyttääkseen jumalat siunaamaan tulevat sadot, karja, liiketoimet ja kuoleman jälkeinen elämä.
Ja tuon alueen ympärillä tuohon aikaan eri jumalat ja jumalattaret pitivät toiset kansakunnat keskittyneinä sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen loppumattomassa syklissä, jossa kunnioitettiin tai palvottiin kuolleita samalla kun uhrattiin jumalille ja jumalattarille suotuisan tulevaisuuden saamiseksi. Mikään kulttuuri ei ollut keskittynyt elämiseen tässä ja nyt.
Tämä jumalien sykli esti ihmisiä olemasta tilivelvollisia elämästään, koska he saattoivat aina syyttää käytöksestään tai emotionaalisesta traumastaan kuolleiden sukulaisten henkiä tai elämässä epäonnistumisestaan sitä, etteivät jumalat siunanneet heitä.
He saattoivat käyttää jumalia tekosyynä siihen, miksi olivat tehneet jotakin väärin – En voi maksaa verojani, koska jumalat lähettivät tulen, joka poltti osan sadostani, sen sijaan että hän olisi myöntänyt olleensa nukkumassa kotona tuona yönä sen sijaan että olisi ollut vartiovuorossaan, niinpä hän oli nukkunut koko sen ajan jolloin pelloilla tuli teki tuhojaan.
Tänään joku kristitty saattaisi sanoa, ettei voi ottaa haltuunsa parantumista tai kutsuaan tai kohtaloaan Kristuksessa, koska henki x isoisästä tai isoäidistä meni isään ja äitiin ja sitten häneen ja on haitannut häntä koko hänen koko elämänsä ajan. Hän saattaa myös olla alituisesti pelon vallassa tulevaisuuden suhteen, koska käyttää nettisivuja, joihin on liittyneinä pelon henkiä tai jotka ovat ilmeisen hölmöjä.
Jumala pani Israelin elämään nykyhetkessä
Kun Herra antoi Moosekselle kymmenen käskyä, oli kyse ensimmäisestä kerrasta, jolloin jokin jumala (Jumala) oli koskaan julkistanut 10 ehdotonta sääntöä. Ja pohdipa tätä; mikään toinen jumala ei ollut koskaan aiemmin käskenyt alamaisiaan ottamaan vapaapäivää töistä. Tämä ei ollut armoton jumala, vaan jumala, jolla oli empatiaa, silkka vapaapäivän sisällyttäminen ehdottomaan käskyyn osoitti Hänen olevan myötätuntoinen ja elävän tässä ja nyt.
Kymmenen käskyä ja Mooseksen laki toivat julki sen tosiasian, että mennyt oli mennyttä eikä sitä voinut muuttaa, mutta sitä voi katua ja sen voi saada anteeksi, ja tulevaisuus oli Jumalan käsissä. Sen tähden ihminen ei voi muuttaa menneisyyttä eikä hallita tulevaisuutta – mutta kymmenen käskyä sanoi, että ihminen voi kontrolloida toimintaansa nykyhetkessä. Mikään jumala ei ollut koskaan aiemmin kohdellut kansaansa tuolla tavoin.
Kymmenen käskyä toivat huomion keskipisteen käsillä olevaan hetkeen, nykyisyyteen, mikä on se, missä Jumala on ollessaan MINÄ OLEN – aina läsnä oleva niin että voimme käsitellä edessämme olevat asiat.
Jos joku varasti lampaan naapuriltaan, ei ollut mitään Jumalan syyttelyä tyyliin "Baal vaati uhria, mutta laumani laiduntaa kaukana joten minun täytyi varastaa sinun lampaasi jotta minulla olisi eläin uhrattavaksi hänen lepyttämisekseen." Jumala sanoi 'Älä varasta' – piste. Käsittele luonneongelmasi juuri nyt, tässä hetkessä.
Se, mitä Jumala teki kymmenessä käskyssä, oli, että jokainen tehtiin tilivelvolliseksi juuri nyt, tässä paikassa ja tässä ajassa elämästään, mikä pakotti ihmisen käsittelemään sydäntään, sieluaan kehoaan – NYT-hetkessä.
Kun Hän käski, ETTEI pitänyt olla seksuaalista suhdetta naapurin vaimon kanssa, se voimaannutti yksilön päättämään juuri silloin: 'Menenkö naisen luo kun hänen aviomiehensä on pelloilla, vai en?' Hän käski ihmisiä käsittelemään himoaan juuri nyt – ei syyttämään sukujumalaa, ei syyttämään tuntematonta tulevaisuutta niin että pidä hauskaa kun voit. Julkistamalla kymmenen käskyä Jumala voimaannutti jokaisen israelilaisen elämään hetkessä.
Hänen käskynsä pakottivat heidät elämään nykyhetkessä. Eikö olekin ihmeellistä, kuinka kauaksi nykyhetkessä elämisestä niin suuri osa seurakuntakulttuurista on tullut?
Miksi niin epämääräistä?
Vaikka Mooseksen laissa on kaikkiaan 613 lakia, useimmat niistä kuuluivat sääntöihin, jotka liittyivät pappeihin ja siihen, kuinka uhrata, tai olivat ruoka- tai puhtauslakeja. Kun Uudessa testamentissa puhutaan 'laista', kirjoittajat tavallisesti puhuvat niistä suhteellisen harvoista moraalilaeista, joissa oli yllättävän vähän yksityiskohtia.
Esimerkiksi kun Hän sanoi 2. Moos. 20:8-11, että ottakaa sapatti työstä, Hän ei antanut muita ohjeita kuin että teki selväksi sen, että kenenkään tai minkään eläimistä työntekijöihin ja poikiin ja tyttäriin ei tullut tehdä työtä tuona yhtenä päivänä viikossa.
Fariseusten aloittama perinne kokoontua lauantaina palvomaan alkoi aluksi kotikokoontumisista * noin vuonna 200 eKr. Vuosien kuluessa tämä epämääräisyys on johtanut lukuisiin uskonnollisiin lakeihin siihen pisteeseen saakka, että tänään nykyaikaisessa Israelissa sapattina hissit pysähtyvät joka kerroksessa koska napin painamista hissin pysäyttämiseksi omassa kerroksessa pidetään työnä. (* heprean sana 'kokoontumiselle' on synagoga)
Jeesuksen aikaan tultaessa johtajat olivat päättäneet etäisyydestä, joka tuli tunnetuksi sapatin matkana, mikä mainitaan Apt. 1:12:ssa – karkeasti ottaen ¾ mailin (1,2 km) etäisyys – kaikki kävely noin pitkälle asti oli okei, mutta jos menee sen yli, no, se on työtä ja on kiellettyä!
Miksi Jumala oli niin epämääräinen Israelille näiden elintärkeiden kymmenen käskyn suhteen?
Koska olemalla epämääräinen jokaista ihmistä vaadittiin kulkemaan Hänen kanssaan jokapäiväisessä elämässä, tässä ja nyt ymmärtääkseen käskyn takana olevan hengen. Suhteen poistaminen käskyistä jättää vain sääntöjä ja määräyksiä, jotka johtavat siihen, ettei voi painaa hissin nappulaa sapattina siitä pelosta, että loukkaa Jumalaa.
Mitä Jeesus käski
Ja sen tähden Jeesus sanoi Joh. 15:12:ssa: "Tämä on minun käskyni: rakastakaa toisianne niin kuin Minä rakastan teitä."
Hän ei kertonut meille kuinka tehdä se – Hän vain sanoi, että tehkää niin. Miksi? Koska Hänet täytyy löytää käskyn epämääräisyydestä. Hänet täytyy löytää hetken intensiteetistä. Ollakseni selvä: kun joku valehtelee sinusta ja sinua muistutetaan, että tulee rakastaa toisia niin kuin Hän rakastaa meitä, menneisyys tai tulevaisuus ei merkitse mitään. Hänet täytyy löytää ajan tuossa hetkessä. Ei niin kuin 'nyt jatkan suhdetta sinuun ja juoksen luoksesi saadakseni apua', vaan sen yhteydessä olemisen jatkeena, joka teillä on yhdessä ollut, niin kuin ystävä joka ei koskaan lähde ja on aina paikalla antamassa viisasta opastusta siitä, kuinka soveltaa epämääräistä käskyä rakastaa toisia.
Jeesus kertoi minulle että Hänen läsnäolossa ollakseni minun täytyi olla läsnä noin epämääräisellä tavalla, jotta Hän saattoi osoittaa tärkeäksi juuri tuon pointin jonka tässä kerron. Hän halusi minun etsivän syvemmän merkityksen HÄNEN KANSSAAN, vastaanottaen ilmestystä Häneltä Pyhän Hengen välityksellä – ei käskynä 'olla läsnä', vaan Hän oli tarkoituksellisesti epämääräinen jotta etsisin Häntä ja löytäisin Hänet… ja tästä jatkamme ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
Nykyhetkessä ja läsnäolossa osa 1
Hei kaikki,
Aiemmin tänä vuonna Herra kävi luonani, kertoi minulle jotakin ja ehdotti, että tutkisin sitä tarkemmin saadakseni enemmän ilmestystä. Se oli Hänen lempeä tapansa suunnata minut toisaalle, hieman vähemmän kuin nuhtelu, mutta riittävän selkeä suuntaamaan huomioni keskipiste toisaalle.
Mitä Hän sanoi
"MINÄ OLEN. Sen tähden Minä olen aina läsnä. Joten ollaksesi minun läsnäolossani sinun täytyy olla nykyhetkessä." Kun pyysin lisää, Hän sanoi yksinkertaisesti: "Ajattele sitä, tutki sitä perusteellisesti, ja tulet saamaan enemmän ilmestystä."
Niin suuri osa modernista seurakuntakulttuurista on takertunut tulevaisuuteen – profetiasta lähtien aina verisiin kuihin ja velkasykleihin ja niistä vapautumisiin ja yrityksiin päätellä kuka Antikristus on – käytämme auliisti aikaa ja rahaa etsien näitä asioita kun taas jätämme nykyhetken huomiotta – perhe-elämän, raha-asiat, ajatukset, tunteet ja tavat ollaksemme Kristuksen kaltainen ja enemmän sellainen. On NIIN paljon hauskempaa spekuloida tulevia tapahtumia kuin käsitellä tätä hetkeä.
Ja osta Kristuksen ruumiista on takertunut menneisyyteen. Katsotaan olan yli tapahtumia, jotka sattuivat kun oltiin x vuotta vanhoja tai mitkä riivaajat ovat seuranneet sukulinjassa tehden elämät surkeiksi tai tarvitaan vain se yksi kosketus Herralta 'sisäiseen parantumiseen'. Pitäisikö meidän elää menneisyydessä, nykyisyydessä vai tulevaisuudessa?
Muinaisen Egyptin kulttuuri oli monin tavoin kuin meidän kulttuurimme
Muinaisella Egyptillä oli pakkomielle sekä menneisyyden että tulevaisuuden suhteen. Egyptiläisten hautaholveista näemme ao. ihmisen elämästä maalatun historian seinillä ja samalla kun hänet haudattiin, haudattiin tarvikkeita, joita tarvittiin kuolemanjälkeisessä elämässä. Moosesta ja tulevaa Israelin kansakuntaa ympäröi kulttuuri, joka palvoi menneisyyttä samalla kun se uhrasi lepyttääkseen jumalat siunaamaan tulevat sadot, karja, liiketoimet ja kuoleman jälkeinen elämä.
Ja tuon alueen ympärillä tuohon aikaan eri jumalat ja jumalattaret pitivät toiset kansakunnat keskittyneinä sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen loppumattomassa syklissä, jossa kunnioitettiin tai palvottiin kuolleita samalla kun uhrattiin jumalille ja jumalattarille suotuisan tulevaisuuden saamiseksi. Mikään kulttuuri ei ollut keskittynyt elämiseen tässä ja nyt.
Tämä jumalien sykli esti ihmisiä olemasta tilivelvollisia elämästään, koska he saattoivat aina syyttää käytöksestään tai emotionaalisesta traumastaan kuolleiden sukulaisten henkiä tai elämässä epäonnistumisestaan sitä, etteivät jumalat siunanneet heitä.
He saattoivat käyttää jumalia tekosyynä siihen, miksi olivat tehneet jotakin väärin – En voi maksaa verojani, koska jumalat lähettivät tulen, joka poltti osan sadostani, sen sijaan että hän olisi myöntänyt olleensa nukkumassa kotona tuona yönä sen sijaan että olisi ollut vartiovuorossaan, niinpä hän oli nukkunut koko sen ajan jolloin pelloilla tuli teki tuhojaan.
Tänään joku kristitty saattaisi sanoa, ettei voi ottaa haltuunsa parantumista tai kutsuaan tai kohtaloaan Kristuksessa, koska henki x isoisästä tai isoäidistä meni isään ja äitiin ja sitten häneen ja on haitannut häntä koko hänen koko elämänsä ajan. Hän saattaa myös olla alituisesti pelon vallassa tulevaisuuden suhteen, koska käyttää nettisivuja, joihin on liittyneinä pelon henkiä tai jotka ovat ilmeisen hölmöjä.
Jumala pani Israelin elämään nykyhetkessä
Kun Herra antoi Moosekselle kymmenen käskyä, oli kyse ensimmäisestä kerrasta, jolloin jokin jumala (Jumala) oli koskaan julkistanut 10 ehdotonta sääntöä. Ja pohdipa tätä; mikään toinen jumala ei ollut koskaan aiemmin käskenyt alamaisiaan ottamaan vapaapäivää töistä. Tämä ei ollut armoton jumala, vaan jumala, jolla oli empatiaa, silkka vapaapäivän sisällyttäminen ehdottomaan käskyyn osoitti Hänen olevan myötätuntoinen ja elävän tässä ja nyt.
Kymmenen käskyä ja Mooseksen laki toivat julki sen tosiasian, että mennyt oli mennyttä eikä sitä voinut muuttaa, mutta sitä voi katua ja sen voi saada anteeksi, ja tulevaisuus oli Jumalan käsissä. Sen tähden ihminen ei voi muuttaa menneisyyttä eikä hallita tulevaisuutta – mutta kymmenen käskyä sanoi, että ihminen voi kontrolloida toimintaansa nykyhetkessä. Mikään jumala ei ollut koskaan aiemmin kohdellut kansaansa tuolla tavoin.
Kymmenen käskyä toivat huomion keskipisteen käsillä olevaan hetkeen, nykyisyyteen, mikä on se, missä Jumala on ollessaan MINÄ OLEN – aina läsnä oleva niin että voimme käsitellä edessämme olevat asiat.
Jos joku varasti lampaan naapuriltaan, ei ollut mitään Jumalan syyttelyä tyyliin "Baal vaati uhria, mutta laumani laiduntaa kaukana joten minun täytyi varastaa sinun lampaasi jotta minulla olisi eläin uhrattavaksi hänen lepyttämisekseen." Jumala sanoi 'Älä varasta' – piste. Käsittele luonneongelmasi juuri nyt, tässä hetkessä.
Se, mitä Jumala teki kymmenessä käskyssä, oli, että jokainen tehtiin tilivelvolliseksi juuri nyt, tässä paikassa ja tässä ajassa elämästään, mikä pakotti ihmisen käsittelemään sydäntään, sieluaan kehoaan – NYT-hetkessä.
Kun Hän käski, ETTEI pitänyt olla seksuaalista suhdetta naapurin vaimon kanssa, se voimaannutti yksilön päättämään juuri silloin: 'Menenkö naisen luo kun hänen aviomiehensä on pelloilla, vai en?' Hän käski ihmisiä käsittelemään himoaan juuri nyt – ei syyttämään sukujumalaa, ei syyttämään tuntematonta tulevaisuutta niin että pidä hauskaa kun voit. Julkistamalla kymmenen käskyä Jumala voimaannutti jokaisen israelilaisen elämään hetkessä.
Hänen käskynsä pakottivat heidät elämään nykyhetkessä. Eikö olekin ihmeellistä, kuinka kauaksi nykyhetkessä elämisestä niin suuri osa seurakuntakulttuurista on tullut?
Miksi niin epämääräistä?
Vaikka Mooseksen laissa on kaikkiaan 613 lakia, useimmat niistä kuuluivat sääntöihin, jotka liittyivät pappeihin ja siihen, kuinka uhrata, tai olivat ruoka- tai puhtauslakeja. Kun Uudessa testamentissa puhutaan 'laista', kirjoittajat tavallisesti puhuvat niistä suhteellisen harvoista moraalilaeista, joissa oli yllättävän vähän yksityiskohtia.
Esimerkiksi kun Hän sanoi 2. Moos. 20:8-11, että ottakaa sapatti työstä, Hän ei antanut muita ohjeita kuin että teki selväksi sen, että kenenkään tai minkään eläimistä työntekijöihin ja poikiin ja tyttäriin ei tullut tehdä työtä tuona yhtenä päivänä viikossa.
Fariseusten aloittama perinne kokoontua lauantaina palvomaan alkoi aluksi kotikokoontumisista * noin vuonna 200 eKr. Vuosien kuluessa tämä epämääräisyys on johtanut lukuisiin uskonnollisiin lakeihin siihen pisteeseen saakka, että tänään nykyaikaisessa Israelissa sapattina hissit pysähtyvät joka kerroksessa koska napin painamista hissin pysäyttämiseksi omassa kerroksessa pidetään työnä. (* heprean sana 'kokoontumiselle' on synagoga)
Jeesuksen aikaan tultaessa johtajat olivat päättäneet etäisyydestä, joka tuli tunnetuksi sapatin matkana, mikä mainitaan Apt. 1:12:ssa – karkeasti ottaen ¾ mailin (1,2 km) etäisyys – kaikki kävely noin pitkälle asti oli okei, mutta jos menee sen yli, no, se on työtä ja on kiellettyä!
Miksi Jumala oli niin epämääräinen Israelille näiden elintärkeiden kymmenen käskyn suhteen?
Koska olemalla epämääräinen jokaista ihmistä vaadittiin kulkemaan Hänen kanssaan jokapäiväisessä elämässä, tässä ja nyt ymmärtääkseen käskyn takana olevan hengen. Suhteen poistaminen käskyistä jättää vain sääntöjä ja määräyksiä, jotka johtavat siihen, ettei voi painaa hissin nappulaa sapattina siitä pelosta, että loukkaa Jumalaa.
Mitä Jeesus käski
Ja sen tähden Jeesus sanoi Joh. 15:12:ssa: "Tämä on minun käskyni: rakastakaa toisianne niin kuin Minä rakastan teitä."
Hän ei kertonut meille kuinka tehdä se – Hän vain sanoi, että tehkää niin. Miksi? Koska Hänet täytyy löytää käskyn epämääräisyydestä. Hänet täytyy löytää hetken intensiteetistä. Ollakseni selvä: kun joku valehtelee sinusta ja sinua muistutetaan, että tulee rakastaa toisia niin kuin Hän rakastaa meitä, menneisyys tai tulevaisuus ei merkitse mitään. Hänet täytyy löytää ajan tuossa hetkessä. Ei niin kuin 'nyt jatkan suhdetta sinuun ja juoksen luoksesi saadakseni apua', vaan sen yhteydessä olemisen jatkeena, joka teillä on yhdessä ollut, niin kuin ystävä joka ei koskaan lähde ja on aina paikalla antamassa viisasta opastusta siitä, kuinka soveltaa epämääräistä käskyä rakastaa toisia.
Jeesus kertoi minulle että Hänen läsnäolossa ollakseni minun täytyi olla läsnä noin epämääräisellä tavalla, jotta Hän saattoi osoittaa tärkeäksi juuri tuon pointin jonka tässä kerron. Hän halusi minun etsivän syvemmän merkityksen HÄNEN KANSSAAN, vastaanottaen ilmestystä Häneltä Pyhän Hengen välityksellä – ei käskynä 'olla läsnä', vaan Hän oli tarkoituksellisesti epämääräinen jotta etsisin Häntä ja löytäisin Hänet… ja tästä jatkamme ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
RSS Feed