Have you ever heard a teaching on this? 1 of 4
Oletko koskaan kuullut opetusta tästä? osa 1/4
Hei kaikki,
Ollessani raamattukoulussa 1979 siellä oli kurssi vanhurskaudesta. Oli myös kurssi Kristuksen elämästä. Oli monia muita kursseja, mutta mikään niistä ei opettanut, minkä Uusi testamentti itse asiassa sanoo olevan uskomme perusta.
Vuosia myöhemmin tullessani raamattukoulun johtajaksi ja tarjotessani 'Uskomme perustat' –kurssia pakollisena, opiskelijoilla ei ollut harmainta aavistustakaan siitä, mistä oli kyse. Oli nurinaa ja valitusta siitä, että oli pakko käydä tuo kurssi, koska opiskelijat luulivat edenneensä perustoja pidemmälle.
Meidän aikanamme väitellään ja kiistellään, ystävyyssuhteita on rikkoutunut, ihmiset ovat jättäneet seurakuntia niiden johdosta. Voisiko olla niin, että jos perustat olisi opetettu ihmiselle pian hänen uudestisyntymisensä jälkeen, olisiko niitä kiistoja, joiden näemme pyörivän ympärillämme? Näitä oppeja kuullaan harvoin saarnoissa missään. Mitä ovat nuo perustavanlaatuiset opinkappaleet?
Perusta: Hepr. 6: 1-3
"Jättäkäämme sen tähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: 1) parannusta kuolleista töistä ja 2) uskoa Jumalaan, 3) oppia kasteista ja 4) kätten päälle panemisesta, 5) kuolleitten ylösnousemisesta ja 6) iankaikkisesta tuomiosta. Ja niin me tahdomme tehdä, jos vain Jumala sallii."
Parannus kuolleista töistä, usko Jumalaan, kasteet, kätten päälle paneminen, kuolleitten ylösnouseminen, iankaikkinen tuomio. Huomaa eteneminen parannuksesta tuomioon. Miksei näitä opeteta yleisesti seurakunnassa?
Yksi: Parannus kuolleista töistä
Raamattu tulkitsee Raamattua, mikä tarkoittaa, että meidän täytyy katsoa ilmausta 'kuolleet työt' ymmärtääksemme, mistä Heprealaiskirjeen kirjoittaja puhuu. Muutama jae myöhemmin 9:13-15:ssä hän käyttää samaa termiä kuvailemaan sitä, joka panee uskonsa uhriponnisteluihinsa lähestyäkseen Jumalaa verrattuna siihen, että tulee Jumalan luo Jeesuksen uhriveren kautta.
Kuolleet työt tarkoittavat siis luottamuksen panemista uskonnolliseen järjestelmään sen sijaan, että hyväksyisi Jeesuksen toimesta armosta tapahtuneen pelastuksen. Parannus on tässä parannuksen tekoa elämästä, jossa uskonnollisia tekoja on tehty Jumalaan vaikutuksen tekemiseksi tai Hänen luokseen pääsemiseksi.
Kaksi sanaa parannukselle
Lukiessamme UT:tä oli se sitten englanniksi tai jollain toisella kielellä, se käyttää pelkästään 'parannuksen tekemistä' kaikista tapauksista, jolloin joku muuttaa mielensä. Mutta kreikka on paljon täsmällisempi.
"Metanoia" on juurisana, jota käytetään puhuttaessa 'parannuksesta kuolleista teoista'. Se on aito ja sydämessä koettu parannuksen tekeminen. Sitä käytetään, kun joku on saanut ilmestyksen siitä, että hän on loukannut Jumalaa ja vastaa siihen mielensä muuttamisella. Johannes Kastaja käyttää sitä Matt. 3:2:ssa kehottaessaan ihmisiä tekemään parannuksen kuolleista teoista ja tulemaan Herran luo. Sitä käytetään 2. Kor 7: 10:ssä kuvamaan 'parannusta jota ei kukaan kadu)'.
Parannukselle/katumukselle on toinen sanan "metameletheis", joka tarkoittaa jonkun katumista sen tähden, että jäi kiinni tai että hänen suunnitelmansa ei toiminut tai että oli jotain muuta harmittelun tunnetta. Sitä käytetään Matt. 27:3:ssa Juudaksesta, joka 'katui' Jeesuksen pettämistä. Jeesus ei tehnyt parannusta Jumalalle, hän "katui", oli pahoillaan, ettei asia onnistunut. Harmittelua. Katumusta.
Yllätyksellisesti tämä on sana, jota käytetään Jumalasta Room. 11:29:ssa: "Ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu."
Se tarkoittaa, ettei Jumala koskaan tunne harmia sitä, että Hän antoi sinulle lahjoja. Hänellä ei ole katumuksen tunteita tai ajatuksia siitä, että Hän lähetti Jeesuksen sinua varten. Ne lahjat ja kutsu, joka Hänellä sinua varten on – vaikka elämässä tapahtui ollessasi matkalla Hänen korkeimpaansa ja parhaimpaansa – Hän ei koskaan pahoittele sitä, että se ei onnistunut. Hän ei koskaan kadu sinun kutsumistaan. Hänen näkökulmastaan Hän tulee osoittamaan tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Hän ei koskaan tule pahoittelemaan.
Mutta tuo ensimmäinen parannusta tarkoittava sana on perusta. Parannus kuolleista töistä. Sillä ei ole mitään tekemistä synnin katumisen kanssa, muun kuin sen synnin, että yrittää päästä Jumalan luo omien ponnistelujen perusteella. Synti on tietysti juuri tuo juttu. Mutta kyse on parannuksen tekemisestä uskonnollisista kaavoista. Kyse on täydellisestä mielen muuttamisesta ja kääntymisestä pois ihmistekoisesta kaavasta.
Näkemäni perusteella monet itseään kypsänä pitävät kristityt syyllistyvät yhä kuolleiden tekojen syntiin. He elävät uskonnollisen kaavan mukaan. He ovat moderneja esimerkkejä Kainista, joka uhrasi Jumalalle oman ponnistelunsa ja työnsä tuotoksia. Hän halusi tulla Jumalan luo omien ponnistelujensa pohjalta - 'Katso mitä tein sinua varten!' – ja hänet torjuttiin.
Uskonnolliset teot tekevät Isästämme vastustajan samalla kun samanaikaisesti yritämme lähestyä Häntä. Tuloksena on skitsofreeninen kristityn elämä. Ei ole kykenevä luottamaan Jumalaan, koska luulee tekonsa olevan jotakin sellaista, mitä Hän haluaa, kun totuus on, että Hän ei halua kenenkään tulevan luokseen omien tekojensa perusteella. Kun olemme syntyneet Hänen Hengestään, meidän odotetaan elävän tuosta Elämästä käsin rakkaudessa kanssaihmisiämme kohtaan, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että lähestyy Jumalaa omin ehdoin.
Tee parannus jokaisesta ponnistuksesta, joka perustuu omaan voimaasi, perustuu pelkoon, tuon tai tämän tekemiseen Jumalalle saadaksesi sitä tai tätä Häneltä.
Tee parannus kuolleista teoista. Eräs nainen kertoi, että kun hänen miehensä makasi kuolemassa kroonisen sairauden kourissa, joka oli etenemässä kohti loppua, nainen toimi vapaaehtoistyössä seurakunnassaan 65 tuntia viikossa uskoen, että jos hän tekisi työtä Jumalalle, niin Jumala sitten parantaisi hänen miehensä. Vasta kun hänen miehensä oli kuollut, nainen tajusi mitä oli tekemässä ja teki parannuksen.
"Parannus kuolleista töistä, usko Jumalaan, kasteet..." Jatkamme siitä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Oletko koskaan kuullut opetusta tästä? osa 1/4
Hei kaikki,
Ollessani raamattukoulussa 1979 siellä oli kurssi vanhurskaudesta. Oli myös kurssi Kristuksen elämästä. Oli monia muita kursseja, mutta mikään niistä ei opettanut, minkä Uusi testamentti itse asiassa sanoo olevan uskomme perusta.
Vuosia myöhemmin tullessani raamattukoulun johtajaksi ja tarjotessani 'Uskomme perustat' –kurssia pakollisena, opiskelijoilla ei ollut harmainta aavistustakaan siitä, mistä oli kyse. Oli nurinaa ja valitusta siitä, että oli pakko käydä tuo kurssi, koska opiskelijat luulivat edenneensä perustoja pidemmälle.
Meidän aikanamme väitellään ja kiistellään, ystävyyssuhteita on rikkoutunut, ihmiset ovat jättäneet seurakuntia niiden johdosta. Voisiko olla niin, että jos perustat olisi opetettu ihmiselle pian hänen uudestisyntymisensä jälkeen, olisiko niitä kiistoja, joiden näemme pyörivän ympärillämme? Näitä oppeja kuullaan harvoin saarnoissa missään. Mitä ovat nuo perustavanlaatuiset opinkappaleet?
Perusta: Hepr. 6: 1-3
"Jättäkäämme sen tähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: 1) parannusta kuolleista töistä ja 2) uskoa Jumalaan, 3) oppia kasteista ja 4) kätten päälle panemisesta, 5) kuolleitten ylösnousemisesta ja 6) iankaikkisesta tuomiosta. Ja niin me tahdomme tehdä, jos vain Jumala sallii."
Parannus kuolleista töistä, usko Jumalaan, kasteet, kätten päälle paneminen, kuolleitten ylösnouseminen, iankaikkinen tuomio. Huomaa eteneminen parannuksesta tuomioon. Miksei näitä opeteta yleisesti seurakunnassa?
Yksi: Parannus kuolleista töistä
Raamattu tulkitsee Raamattua, mikä tarkoittaa, että meidän täytyy katsoa ilmausta 'kuolleet työt' ymmärtääksemme, mistä Heprealaiskirjeen kirjoittaja puhuu. Muutama jae myöhemmin 9:13-15:ssä hän käyttää samaa termiä kuvailemaan sitä, joka panee uskonsa uhriponnisteluihinsa lähestyäkseen Jumalaa verrattuna siihen, että tulee Jumalan luo Jeesuksen uhriveren kautta.
Kuolleet työt tarkoittavat siis luottamuksen panemista uskonnolliseen järjestelmään sen sijaan, että hyväksyisi Jeesuksen toimesta armosta tapahtuneen pelastuksen. Parannus on tässä parannuksen tekoa elämästä, jossa uskonnollisia tekoja on tehty Jumalaan vaikutuksen tekemiseksi tai Hänen luokseen pääsemiseksi.
Kaksi sanaa parannukselle
Lukiessamme UT:tä oli se sitten englanniksi tai jollain toisella kielellä, se käyttää pelkästään 'parannuksen tekemistä' kaikista tapauksista, jolloin joku muuttaa mielensä. Mutta kreikka on paljon täsmällisempi.
"Metanoia" on juurisana, jota käytetään puhuttaessa 'parannuksesta kuolleista teoista'. Se on aito ja sydämessä koettu parannuksen tekeminen. Sitä käytetään, kun joku on saanut ilmestyksen siitä, että hän on loukannut Jumalaa ja vastaa siihen mielensä muuttamisella. Johannes Kastaja käyttää sitä Matt. 3:2:ssa kehottaessaan ihmisiä tekemään parannuksen kuolleista teoista ja tulemaan Herran luo. Sitä käytetään 2. Kor 7: 10:ssä kuvamaan 'parannusta jota ei kukaan kadu)'.
Parannukselle/katumukselle on toinen sanan "metameletheis", joka tarkoittaa jonkun katumista sen tähden, että jäi kiinni tai että hänen suunnitelmansa ei toiminut tai että oli jotain muuta harmittelun tunnetta. Sitä käytetään Matt. 27:3:ssa Juudaksesta, joka 'katui' Jeesuksen pettämistä. Jeesus ei tehnyt parannusta Jumalalle, hän "katui", oli pahoillaan, ettei asia onnistunut. Harmittelua. Katumusta.
Yllätyksellisesti tämä on sana, jota käytetään Jumalasta Room. 11:29:ssa: "Ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu."
Se tarkoittaa, ettei Jumala koskaan tunne harmia sitä, että Hän antoi sinulle lahjoja. Hänellä ei ole katumuksen tunteita tai ajatuksia siitä, että Hän lähetti Jeesuksen sinua varten. Ne lahjat ja kutsu, joka Hänellä sinua varten on – vaikka elämässä tapahtui ollessasi matkalla Hänen korkeimpaansa ja parhaimpaansa – Hän ei koskaan pahoittele sitä, että se ei onnistunut. Hän ei koskaan kadu sinun kutsumistaan. Hänen näkökulmastaan Hän tulee osoittamaan tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Hän ei koskaan tule pahoittelemaan.
Mutta tuo ensimmäinen parannusta tarkoittava sana on perusta. Parannus kuolleista töistä. Sillä ei ole mitään tekemistä synnin katumisen kanssa, muun kuin sen synnin, että yrittää päästä Jumalan luo omien ponnistelujen perusteella. Synti on tietysti juuri tuo juttu. Mutta kyse on parannuksen tekemisestä uskonnollisista kaavoista. Kyse on täydellisestä mielen muuttamisesta ja kääntymisestä pois ihmistekoisesta kaavasta.
Näkemäni perusteella monet itseään kypsänä pitävät kristityt syyllistyvät yhä kuolleiden tekojen syntiin. He elävät uskonnollisen kaavan mukaan. He ovat moderneja esimerkkejä Kainista, joka uhrasi Jumalalle oman ponnistelunsa ja työnsä tuotoksia. Hän halusi tulla Jumalan luo omien ponnistelujensa pohjalta - 'Katso mitä tein sinua varten!' – ja hänet torjuttiin.
Uskonnolliset teot tekevät Isästämme vastustajan samalla kun samanaikaisesti yritämme lähestyä Häntä. Tuloksena on skitsofreeninen kristityn elämä. Ei ole kykenevä luottamaan Jumalaan, koska luulee tekonsa olevan jotakin sellaista, mitä Hän haluaa, kun totuus on, että Hän ei halua kenenkään tulevan luokseen omien tekojensa perusteella. Kun olemme syntyneet Hänen Hengestään, meidän odotetaan elävän tuosta Elämästä käsin rakkaudessa kanssaihmisiämme kohtaan, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että lähestyy Jumalaa omin ehdoin.
Tee parannus jokaisesta ponnistuksesta, joka perustuu omaan voimaasi, perustuu pelkoon, tuon tai tämän tekemiseen Jumalalle saadaksesi sitä tai tätä Häneltä.
Tee parannus kuolleista teoista. Eräs nainen kertoi, että kun hänen miehensä makasi kuolemassa kroonisen sairauden kourissa, joka oli etenemässä kohti loppua, nainen toimi vapaaehtoistyössä seurakunnassaan 65 tuntia viikossa uskoen, että jos hän tekisi työtä Jumalalle, niin Jumala sitten parantaisi hänen miehensä. Vasta kun hänen miehensä oli kuollut, nainen tajusi mitä oli tekemässä ja teki parannuksen.
"Parannus kuolleista töistä, usko Jumalaan, kasteet..." Jatkamme siitä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed