He tells the finished vision from the start, # 2 Personal transparency
Hän kertoo loppuun viedyn näyn alusta, osa 2 Henkilökohtainen läpinäkyvyys
 
Hei kaikki,
 
Barb ja minä tulimme Herran luo 1970-luvun puolivälin karismaattisessa uudistuksessa, jolloin miljoonat ihmiset perinteisissä kirkkokunnissa tulivat Herran luo. Vastaanotimme Pyhän Hengen kasteen, kuten miljoonat tekivät ja aloimme kokoontua kodissa ‘rukouskokouksissa’ viikolla samalla kun pysyimme uskollisina perinteiselle kirkkokunnallemme sunnuntaiaamuna.
Lupauksia, lupauksia
Tämä oli ennen kuin Uskon sanan liike 1980-luvulla opetti Jumalan Sanan tinkimättömyyttä. Siihen saakka monista karismaattisista kotikokouksista puuttui tasapainoinen opetus – vallitsi ikään kuin villi länsi, kaikki käy. Meidän täytyi luottaa Totuuden Pyhän Hengen olevan erotuomarina kaiken sen suhteen, mitä kuulimme ja näimme, ja juuri tuossa kohdassa opin ensimmäistä kertaa tukeutumaan Häneen ja tuntemaan Hänen äänensä ja sisäisen ‘todistuksen’.
Mutta Uskon sanalla oli omat ongelmansa ihmisluonnon ollessa se mikä on, jotkut äärimmäisyyksiin karismaattisessa uudistuksessa menevät menivät äärimmäisyyksiin Uskon sana –liikkeessä, ja siinä kohdin se vaikutti Barbiin ja minuun.
Teistä meidät tuntevat tietävät vanhimman poikamme olevan vammainen
Tässä joulukuussa hän täyttää 39, mutta synnytyksen aikana olleen hapenpuutteen vuoksi, joka johtui napanuorasta hänen kaulansa ympärillä, hän on mieleltään noin nelivuotias. Hän on meille ilo ja myös raskas taakka. Diagnoosi on CP-vamma, joka tarkoittaa aivovauriota, joka tapahtuu synnytyksen aikana, ja tuo aivovaurio voi olla hyvin vaikea tai hyvin lievä: kyse on siitä, kuinka kauan aivot ovat jääneet ilman happea. CP ei ole sairaus, vaan synnytyksessä saatu aivovamma.
Uskon sanan –liikkeen vaikutus karismaatikkoihin kuten meihin 1980-luvulle oli enemmän kuin vain Jumalan Sanan tinkimättömyyden oppimista. Tuo osa Uskon sanasta toi tasapainoa villille ja hullulle 1970-luvulle ja se oli suuresti tarpeen. Mutta siitä seurasi myös epätervettä seurakuntakulttuuria.
Epätasapainoinen osa parantumiseen liittyen on juuri se osa, jonka koimme poikamme suhteen
Moni sellainen, johon Sanan uskon –liike vaikutti, asetti meidät kyseenalaisiksi sen suhteen, miksi poikamme ei parantunut. He kysyivät, olinko paastonnut. He antoivat meille sananpaikkoja tunnustettavaksi ja julistettavaksi. Jotkut totesivat CP-aivovaurion aikaansaavan sen, että osa aivoista kuoli, joten he tarjosivat ideoita korkeapainekammiosta ilmaa koskeviin jakeisiin, joita tunnustaa.
Jotkut halusivat karkottaa hänestä riivaajia. Mutta CP on vamma eikä siihen liity mitään riivaajia. (Herra ei vain kertonut minulle niin eräässä näyssä ilmestymisessään, vaan opetti minulle Sanaa, joka osoitti Hänen yksinkertaisesti parantaneen vammoja, koska ne ovat vain vammoja. Hän näytti minulle vammautuneita lähtien miehestä, jolla oli surkastunut käsi aina eri raajarikkoihin miehiin Hänen ja Paavalin edessä (Apt. 14:8-10), joista kenelläkään ei ollut riivaajia, vain vammoja, jotka tarvitsivat parantamista.)
Sitten henkilökohtaisiin profetioihin erikoistuneita, jotka sanoivat eri tavoin: ‘Näin sanoo Herra’ – mitä seurasi jokin seuraavista: teillä on salainen synti, Jumala yrittää siunata teitä antamalla teille vammaisen pojan, Jumala yrittää opettaa teille jotakin. Eikä unohdeta niitä, jotka panivat aikarajoja parantumiselle: noin vuoden kuluttua hän tulee parantumaan tai “minusta vain tuntuu, että se on hyvin lähellä” tai “aivan nurkan takana”. Ja sitten oli yleinen kulttuuri, joka katsoi meitä nenänvartta pitkin ajatellen “Mikä teissä on vikana, kun ette näe Jumalan lupausten toteutuvan elämässänne”.
Mitä Herra kertoi Chrisille
Siitä illasta lähtien, jolloin olimme juuri kuulleet Chrisin aivovauriosta hänen ollessaan noin puolivuotias aina tähän päivään saakka, meillä on ollut rauha koskien hänen parantumistaan. Joka ilta Chrisin mennessä nukkumaan viimeinen hänelle sanomani asia on “Hänen haavojensa kautta” ja hän vastaa “minä parannuin”. Hänen vammansa on kuitenkin estänyt häntä ymmärtämästä aikaa ja mennyttä aikamuotoa, joten hän vastaa, koska olemme tehneet niin vuosia, ei siksi, että hän kykenisi ymmärtämään ilmauksen ‘noiden haavojen kautta sinä PARANIT’ menneen aikamuodon.
Chrisillä on kuitenkin toinen näkökulma. Kun hän oli noin 22-vuotias, hän tuli ryömien pitkin käytävää (hän ei kykene kävelemään, joten hän veti itseään eteenpäin mahallaan ollen armeijatyyliin) sanoen: “Isi! Isi! Tiedätkö mitä Jeesus sanoi minulle?! Hän sanoi, että Hän tulee kävelemään vuorten poikki minun kanssani! Jep, niin Hän sanoi! Jihuu! Eikö se ole hienoa? Jihuu! Jep, niin Hän sanoi, Hän tulee kävelemään vuorten poikki minun kanssani! Jihuu!”
Siitä hetkestä lähtien Chris on sanonut nähdessään lasten juoksevan televisiossa: “Kun pääsen taivaaseen, juoksen tuolla tavalla.” Ja: “Kun pääsen taivaaseen; ei pyörätuolia.”
Viime viikkoista jatkaakseni, voimme nähdä Herran antaneen Chrisille lupauksen loppuun saatetusta, täysin kehittyneestä näystä. Jeesus ei koskaan sanonut, että Hänen kävelynsä vuorten poikki Chrisin kanssa ei olisi TÄSSÄ maailmanajassa, mutta Chris olettaa Hänen puhuneen taivaasta.
Hänelle annetun sanan suuruuden tähden
Herran Chrisille antaman lupauksen ihmeellisen vaikutuksen takia Chris on rauhassa sen suhteen, että odottaa taivaaseen asti ennen kuin parantuu. En voi olla ristiriidassa hänen uskonsa kanssa. Mutta meidän täytyy käydä läpi valtavan paljon vaikeutta tässä elämässä siihen päivään saakka, kunnes hän on ehyt. On aina maksettava hinta ennen kuin näkee lupauksen toteutuvan.
Rehellisesti sanoen en tiedä mitä tehdä sen rauhan kanssa, joka minulla on ollut nämä yli kolme vuosikymmentä koskien Chrisin parantumista – ehkä tuo rauha tarkoittaa sitä, että tapahtuu, kuten Chris uskoo, taivaassa hän on terve. Ehkä tuo rauha tarkoittaa, että tulen näkemään sen taivaan tällä puolen.
Avain minulle ja ‘haaste’ on pysyä rauhassa, kun on saanut henkilökohtaisen lupauksen. Tuo lupaus tulee olemaan loppuun viety näky, valmis paketti. Pysy rauhassa ja lakkaa etsimästä sitä, miten ja milloin se tapahtuu. Kun Chris oli noin viisivuotias ja olin jatkuvasti tunnustanut, julistanut, lainannut Raamatunkohtia parantumisesta valtavasti ja intensiivisesti keskittyen joka päivä suurella tunteella ja lujuudella sanojeni suhteen, sillä halusin näyttää Herralle, että tarkoitin sitä, ja yhtäkkiä Isä kysyi minulta jotakin. Hän keskeytti tunnustukseni, kuvittele!
“Millä Raamatunkohdalla seisot?” (Meihin vaikutti vielä Uskon sana –liike, joten olin tunnollisesti valinnut jakeen ja ‘seisoin’ sen päällä). Vastasin: “1. Piet. 2: 24.” Hän vastasi: “Mikä se on?” Niinpä siteerasin sen Hänelle: “joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette paratut".”
Hän vastasi: “Oikein hyvä. Voitko vain uskoa lupauksen hakematta sen ilmenemistä?” Se yllätti minut, mutta vastasin sen jälkeen, kun olin arvioinut sen, mitä Hän pyysi minua tekemään: “Kyllä. Voin.” Johon Hän vastasi: “Oikein hyvä. Sitten vain usko lupaus. Lepää lupauksessa. Irrota katseesi ilmenemisestä.”
Tuosta tuli rauhani tässä asiassa – lakkasin hakemasta ilmenemistä ja tuosta päivästä lähtien yli 34 vuotta sitten olen pysynyt rauhassa. Olenko paastonnut Chrisin parantumisen puolesta? Kyllä, 15 päivää vain vettä, kunnes tajusin, etten tulisi muuttamaan Isän tai Herran mieltä tässä asiassa.
Jos tunnet minut, tiedät, että Herra on ollut armollinen ja vieraillut luonani monta kertaa siitä lähtien, kun näin Hänet ensimmäistä kertaa vuoden 1986 huhtikuussa. Koska Hän tulee tavallisesti ollessani kotona, Chris on ollut vähän matkan päässä käytävää pitkin ja minä olen NIIN halunnut Hänen vain kulkevan sinne parantamaan poikani. On myös ollut kertoja, jolloin Chris on ollut aivan vierelläni pyörätuolissa ja Herra on seissut vierelläni käsivarren päässä pojastani – mutta ainoa mitä Hän tuossa ilmestymisessään teki, oli että Hän kertoi minulle, kuinka vaikea on pitkän aikaa jotakin tautia sairastaneen parantua. Siltikin pysyn rauhassa enkä ole hylännyt rauhaa kaikkina näinä vuosina. Vartioin rauhaa mustasukkaisesti.
Pyydän, että palaat siihen viimeisimpään asiaan, jonka Hän on sinulle kertonut rakkaastasi tai jostakin tilanteesta, ja löydä rauha lupauksesta irrotettuasi katseesi ilmenemisestä – ja pysy siinä rauhassa. Chris pienenä lapsena on pysynyt siinä. Minä olen pysynyt. Niin voit sinäkin.
Lisää ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn

He tells the finished vision from the start, #1
Hän kertoo loppuun viedyn näyn alusta, osa 1
 
Hei kaikki,
 
Tuntuuko sinusta, että olet missannut Jumalan näyn elämääsi varten tai etsitkö Hänen suunnitelmaansa? Tai ihmetteletkö, mitä seuraavalla maailmanajalla on sinua varten?
 
2. Moos. 3: 7-8:ssa, kun Mooses seisoi Herran edessä palavan pensaan luona, Herra sanoi näin: "... minä olen astunut alas vapauttamaan heidät egyptiläisten kädestä ja johdattamaan heidät siitä maasta hyvään ja tilavaan maahan, maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä."
 
Ja 2. Moos. 4: 30-31:sta luemme: " Ja Aaron puhui kaikki, mitä Herra oli Moosekselle sanonut, ja Mooses teki tunnusteot kansan silmien edessä. Ja kansa uskoi. Ja kun he kuulivat, että Herra oli pitänyt huolta israelilaisista… kumartuivat he maahan ja rukoilivat." 
 
Muttei yksikään heistä Joosuaa ja Kaalebia lukuun ottamatta, nähneet tuon maan vuotavan maitoa ja mettä. Valehteliko Jumala vai voimmeko me missata Hänet siinä määrin, ettemme koskaan näe lupausten täyttyvän?
 
Meillä on tässä puutetta kommunikoinnissa – vai onko?
 
Huomaa, että Herran kertoessa Moosekselle, että veisi heidät maahan, joka vuotaisi maitoa ja mettä, Herra kertoi korkeimmat ja parhaimmat ja vetoavimmat puolet suunnitelmastaan. Hän ei kertonut yksityiskohtia vaelluksesta autiomaan halki. Hän ei kuvannut sitä tosiasiaa, että heidän täytyisi voittaa siellä asuvat ihmiset. Hän antoi heille näyn sen loppuun saatetussa muodossa, kypsän ja valmistuneen tuloksen – maan, joka vuosi maitoa ja mettä. Tuon näyn oli määrä kannatella heitä.
 
1. Moos. 12:ssa yli 400 vuotta aiemmin näemme Herran toimineen samoin Aabrahamin kanssa. Jakeissa 1-3 meille kerrotaan tämä: " Ja Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä."
 
Mikä suuri lupaus! 
 
Hän levitti nähtäväksi valmiin ja täysin kehittyneen näyn, parhaan mahdollisen lopputuloksen mukaisen tilanteen. Ja tietysti Aabraham alkaa vaeltaa. Jos katsot asiaa kartasta, matka on yli 1.000 mailia (1.609 km). Mutta kun hän pääsee sinne, minne Jumala hänet haluaa, 12:7 sanoo: "Silloin Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan". Olet tullut perille, Aabraham. Kotiudu!
 
Ja meille kerrotaan Aabrahamin rakentaneen alttarin Herralle juuri sinne, minkä jälkeen hän lähti kävelemään uuden maansa ympäri. Hänen yhä tutkiessa maata jae 10 sanoo: "Niin tuli nälänhätä maahan, ja Abram meni Egyptiin, asuakseen siellä jonkun aikaa, sillä nälänhätä maassa oli kova." 
 
Nälänhätä maassa ei välttämättä ole merkki siitä, että olet missannut Jumalan.
Mutta sinun täytyy ehkä muuttaa suunnitelmia sopeuttaaksesi ne nälänhätään ja palata näkyyn myöhemmin – kuten Abraham joitakin vuosia myöhemmin palasi maahan.
 
Näetkö kehittymässä olevan toimintamallin?
 
Herra kertoo meille aina lopullisen tuotteen, täysin kehittyneen näyn, valmiiksi viedyn suunnitelman parhaimmassa mahdollisessa tapauksessa. Hän jättää aina pois yksityiskohdat siitä, mitä meiltä vaaditaan nähdäksemme tuon näyn toteutuvan. Hän saattaa antaa sinun ymmärtää, että tulee olemaan vaikeaa, mutta harvoin Hän täydentää aukot millään todellisilla yksityiskohdilla. Loppujen lopuksi me vaellamme uskossa, emme näkemisessä.
 
Jopa apostoli Paavali koki tämän. Kun hän kertoi uudelleen todistuksensa kuningas Agrippalle Apt. 26:15-19:ssä, hän sanoo näin: "'Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn. Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut (engl. Raamatun lisäys: nyt) lähetän." 
 
Herra puhui suurista asioista
 
Minä ilmestyn sinulle nyt ja tulen ilmestymään sinulle myöhemmin antaakseni lisätietoa. Vapautan sinut kansaltasi ja lähetän sinut ei-juutalaisten luo. Vau, tuo kuulostaa ihmeellisetä. Mutta luetaanpa, mitä Paavali kävi läpi nähdäkseen tuon näyn toteutuvan, 2. Kor. 11: 24-27: 
 
"Juutalaisilta olen viidesti saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille (195 ruoskaniskua selkään viidessä eri ruoskinnassa). Kolmesti olen saanut raippoja (tapa, jolla jalkapohjia hakattiin kepillä), kerran minua kivitettiin (kuoliaaksi Apt. 14:19-20 mukaan, milloin useimmat uskovat hänen tulleen temmatuksi taivaaseen/paratiisiin 2. Kor. 12:ssa kerrotulla tavalla)
 
Kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen meressä ajelehtinut... ja hän jatkaa puhuen petetyksi tulemisista, vaaroissa ryöstäjien takia, väsymyksestä, uupumisesta, kylmästä kärsimisestä ja siitä, ettei ollut riittävästi vaatteita pysymään lämpimänä plus siitä tunnepohjaisesta verosta, jonka ihmisistä huolehtiminen aiheutti.
 
Me tiedämme, että Herra sanoi Ananiakselle Apt. 9: 16:ssa, että Herra aikoi kertoa Paavalille joitakin niistä asioista, joita hän tulisi kärsimään, jos hän hyväksyisi elämäänsä annetun kutsun – mutta jos tämä toimintamalli sopii, Herra ei kertonut paljoakaan yksityiskohtia.
 
Luuletko Pietarin tienneen, kun Herra kertoi hänelle, että tekisi hänestä ihmisten kalastajan, että hän eräänä päivänä kuolisi marttyyrikuoleman? Hänelle ei kerrottu sitä ennen kuin Joh. 21: 18-19:ssa. Tuossa kohdassa hän tiesi liian paljon, oli liian syvällä. Tiesikö hän jättäessään kalastusbisneksensä Lk. 5: 9-11:ssa, että hän oli jättämässä sen kuollakseen marttyyrikuoleman?  ’Ihmisten kalastajat’ kuulostaa niin sävyisältä ja lauhkealta ja ylevältä – ja vain mukavalta. Muuten, tulet kuolemaan ristiinnaulitsemisella ollessasi vanhempi, ihmiset vievät sinut sinne, minne et halua mennä – tuntuuko sinusta yhä siltä, että haluat olla ihmisten kalastaja?
 
Olet normaali
 
En keksi ketään, joka on onnistunut täysin koko elämänsä ajan. Aabraham päätti 'auttaa' Jumalaa saamalla Ismaelin aikaan Hagarin kanssa, ja katso sitä sotkua, minkä hän maailmalle jätti sen tuloksena. Hän on uskomme isä, ja silti, katso häntä. Mooses ei koskaan päässyt näkemään luvattua maata. Joona nielaistiin, Elia piiloutui luolaan, Johannes Kastaja kysyi, oliko Jeesus todella Messias vai pitäisikö jatkaa etsimistä, Pietari kielsi Herran kolmasti jne jne.
 
Älä unohda sitä yksinkertaista tosiasiaa, että sinä ja minä, me olemme jo ikuisuudessa. Me katsomme Jumalan meille kertomia asioita, emmekä näe niiden tapahtuvan ja merkkaamme kuolevaisuutemme kalenteriin ihmetellen, mikä meni väärin tai jatkamme kauan aikaa sitten anteeksi annettujen syntien katumista. Unohdamme olevamme jo ikuisuudessa, elävämme jo ikuisesti.
 
Mikä ei tapahdu tässä elämässä, voi toteutua seuraavassa maailmanajassa – itse asiassa ajattelen monien Hänen meille sanomien asioiden kohdalla Hänen tarkoittavan niiden koskevan vuosia tai vuosikymmeniä sen jälkeen, kun tämä ruumis on kuollut. Elämämme, Jeremia sanoo, on elämää tässä maailmanajassa, mikä on kuin hengityksemme, jonka voimme nähdä kylmänä aamuna. Tuo on Herran näkökulma, joten Hän investoi meihin pitkäksi ajaksi.
 
Vanhassa testamentissa on paljon profetiaa, joka ei tule täyttymään ennen kuin seuraavassa maailmanajassa, joten miksi on niin vaikea uskoa, että jokin asia, jonka Hän kertoo meille tänään, toteutuu 50 tai 100 tai 200 vuoden kuluttua? Hänen Sanansa ei palaa tyhjänä, vaan tulee aikaansaamaan sen, minkä Hän sanoi. Katso yli elämän tässä kehossa ja tajua, että olet jo ikuisuudessa.
 
Tällä tavalla paine on ikään kuin Hänellä, ei meillä. Jos Jumala antaa sinulle joskus jotakin ja ajattelet 'En voi tehdä sitä', niin sitten kysymys ei ole Jumalasta. Jos olisi, silloin ottaisit itse kunnian siitä itsellesi ja voisit seistä Hänen edessään sanoen 'katso, mitä tein puolestasi omin neuvoin!' Sitä ei tule tapahtumaan. Näky, joka on LIIAN iso, LIIAN loistelias – se on Jumalan näky. Sellainen, joka vaatii ihmeitä toteutuakseen.
 
Ihmeitä? Kyllä, niin kuin silloin kun aivan liian vanhat nainen ja mies saavat vauvan. Niin kuin änkyttävä kaveri, joka vaatii veljeään puhumaan puolestaan ja jolla on puusauva, joka tekee ihmeitä. Niin kuin apostoli, jonka luo ihmiset toivat sairaita, jotta edes hänen varjonsa ohittaisi heidät tai niin kuin mies, jonka koskettamat kangaspalat paransivat ihmisiä. Jos voit tehdä asian itse, se ei ole Jumalasta lähtöisin. Jos tarvitset ihmeitä nähdäksesi näyn käyvän toteen, kyse saattaa olla Jumalasta, jotta kunnia on Hänen, ei meidän.
 
Enemmän ensi viikolla … kuinka se toimii, päätökset, jotka meidän täytyy tehdä, entä sitten kaikki se menetetty aika?
 
Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn

Rosh haShanah explained, Yom Kippur, Tabernacles #6 Tabernacles and the 1000 year reign.
Rosh hashana selitettynä, jom kipur, lehtimajajuhla, osa 6 lehtimajajuhla ja tuhatvuotinen valtakunta
 
Hei kaikki,
Me kaikki tiedämme, että Matteus 24 koskee olosuhteita maan päällä Jeesuksen palatessa takaisin. Mutta Matteus 25 koskee niitä toimenpiteitä, joita Hän tulee tekemään tuona aikana.
 
Juuri Matt. 25: 31-46:ssa Jeesus sanoo, että palatessaan Hän istuu 'kirkkautensa valtaistuimella' ja jakaa kansat vanhurskaisiin ja epävanhurskaisiin. Se merkitsee, että maan päällä tulee olemaan ihmisiä, jotka säilyvät hengissä Harmagedonista ja näkevät Jeesuksen tulevan kuninkaaksi yli koko maan piirin ja panemaan täytäntöön Jumalan vanhurskauden maailmanlaajuisesti – ja jotkut eivät halua sitä.
 
Kuinka ihmiset reagoivat Hänen paluuseensa – tulossa maantieteellisiä muutoksia
 
Sakarja 14 antaa meille selvän kuvan tästä ajasta todeten jakeessa viisi: "Ja Herra, minun Jumalani, tulee; kaikki pyhät sinun kanssasi." (Etkö olekin iloinen, että pyhät tulevat Hänen KANSSAAN Hänen palatessaan – eivät kohtaa häntä ilmassa U-käännöksen tehdessään. Katso myös Ilm. 19: 6-14).
 
14:8-9: "Sinä päivänä elävät vedet virtaavat Jerusalemista: toiset puolet niistä Idänmerta (Kuollutta merta) kohti, toiset puolet Länsimerta (Välimerta) kohti. Herra on oleva koko maan kuningas."
 
Joel 3: 18 sanoo, että Herran huoneesta juoksee lähde. Tämä käy yksiin Hes. 47: 1-2:n kanssa, joka sanoo, että Lähde alkaa temppelistä ja virtaa Kuolleeseen mereen. Jakeet 8-12 kertovat meille, että niin paljon (makeaa) vettä virtaa Kuolleeseen mereen, että siitä tulee makean veden järvi ja vain suoalueet jäävät suolaisiksi. Sanotaan, että tulee kalastajia ja he heittävät verkkoja virtaa ja järveä pitkin ja pitkin virran rantoja kasvaa kaikenlaisia hedelmäpuita.
 
Muutama vuosi sitten juttelin erään suuresti kunnioitetun rabbin israelilaisen tyttären kanssa ja hän kertoi, että Israelissa varttuessaan hänelle kerrottiin, että Jerusalemin alla on suuri vesivarasto Nooan tulvan ajoista lähtien. Hänelle kerrottiin, että kun Messias tulee, Hän vapauttaa tuon veden temppelistä ja se on tuon virtauksen lähde.
 
Sakarja 14: 10 sanoo, että tuolloin alue Gebasta Jerusalemin pohjoispuolelta (nykyajan Jeba, noin 5.5 mailia/9,9 km Jerusalemista pohjoiseen) Rimmoniin (noin 70 mailia/112 km Jerusalemista etelään) muuttuu jättiläismäiseksi tasaiseksi tasangoksi. Tuo jae hahmottelee Juudan kaukaisimman pohjoisen rajan ja eteläisen rajan, karkeasti ottaen Kuolleen meren keskikohdasta länteen –  on valtava alue, joka muuttuu tasangoksi – mutta miksi?
 
Tästä syystä
 
Mahduttamaan kaikista maista tulevat miljoonat ihmiset, jotka tulevat Jerusalemiin käymään Kuninkaan luona.  "Mutta kaikki niiden pakanakansain tähteet, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, käyvät vuosi vuodelta sinne ylös kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa. Ja mitkä maan sukukunnista eivät käy ylös Jerusalemiin kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, niille ei tule sadetta. Ja jos egyptiläisten sukukunta ei käy eikä tule sinne ylös, ei tule sitä heillekään; vaan heitä on kohtaava se vitsaus, millä Herra rankaisee niitä pakanakansoja, jotka eivät tule sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa. Tämä on oleva egyptiläisten synnin palkka ja kaikkien niiden pakanakansojen synnin palkka, jotka eivät käy sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa." Sakarja 14: 16-19
 
Hän hallitsee rautaisella valtikalla. Mutta toisaalta… tuo on myös meitä varten. Paavali kertoi korinttilaisille 1. Kor. 6:3:ssa: "Ettekö tiedä, että me tulemme tuomitsemaan enkeleitä, emmekö sitten maallisia asioita?"
 
Sana tuomita tarkoittaa johtaa tai hallita, ei kuten meidän päivinämme oikeudessa tuomita syylliseksi tai syyttömäksi, vaan sen sijaan hallituksen virkamiehenä, joka hallinnoi Jumalan valtakuntaa. Miksi tämä koskee meitä ja myös näitä ensimmäisen vuosisadan korinttilaisia? Koska Jumala tiesi, että Raamattu tultaisiin kirjoittamaan ja kokoamaan ja sen tähden tiesi myös, keitä se koskisi – niinpä meidät on sisällytetty tähän yhtä paljon kuin olemme Joh. 3:16:ssa tai missään muussa lupauksessa meidän Uudessa testamentissamme.
 
Hepr. 6:5 kutsuu Hengen lahjoja 'tulevan maailmanajan voimiksi'.  Se tarkoittaa, että kirkastetuissa ruumiissamme meillä on kaikki Hengen lahjat virtaamassa sisälle, kun päätämme asioita, joissa tarvitaan viisautta joka ylittää Salomonin viisauden. Kuvittele ratkaisevasi kiistoja naapureiden välillä, kun sinulla on Jumalan Henki antamassa tiedon ja viisauden sanoja. Ne, jotka rakastavat vanhurskautta, rakastavat sinua ja sitä – ne noilla on kapinallinen sydän, vihaavat maan päällä olevaa pakollista vanhurskautta.
 
Muinaisessa Israelissa lehtimajajuhla oli tunnettu myös elävien vetten juhlana, suurelta osin johtuen näistä Raamatun kohdista, joissa puhuttiin veden virtaamisesta temppelistä, kun Messiaan valtakuntaa pystytettiin. Koko lehtimajajuhlaviikon ajan pidettiin päivittäinen seremonia.
 
Ryhmä pappeja meni kaupungista ulos hakemaan pajunoksia ja sitten rinta rinnan seisten samassa tahdissa astellen heilutti kulkiessaan oksia saaden aikaan tuulen, Hengen, äänen suunnatessaan temppelin alttaria kohti. Samanaikaisesti ylipapin avustaja kantoi hopeista vaasia, jossa oli viiniä ja ylipapilla oli kultainen vaasi, johon hän haki Siloamin altaalta vettä, jota kutsuttiin eläväksi vedeksi.
 
Ryhmät kohtasivat toisensa temppelissä olevien pappien asettaessa uhrieläimet alttarille, mitä seurasi ylipappi, joka vuodatti viiniä ja elävää vettä uhrin päälle, samalla kun muut papit asettivat pajunoksat teltaksi uhrin ylle suoden siten yhteen paikkaan ja aikaan Pyhän Hengen, uhrin, veden ja viinin – Hengen ja veren.
 
Sitten he lauloivat kaikkien ihmisten kokoontuessa Jes. 12: 2-3: "Katso, Jumala on minun pelastukseni (Jeshua); minä olen turvassa enkä pelkää, sillä Herra, Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, hän tuli minulle pelastukseksi (Jeshua). Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen (Jeshua) lähteistä. " 
 
Onko siis ihme, että sen jälkeen, kun on katsellut ja nähnyt sekä laulanut tätä kaikkea koko viikon ajan, Joh. 7: 37-8 sanoo Jeesuksesta: "Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat..." 
 
Tule pian, Herra Jeesus! Uusi aihe ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn

Rosh haShanah explained, Yom Kippur, Tabernacles #5
Rosh hashana selitettynä, jom kipur, lehtimajajuhla, osa 5
Hei kaikki,
Varttuessani yksi veljistäni oli syntipukki, joka aina sai isämme vihastumisen kohdistumaan itseensä. Osittain siksi, että he olivat persoonallisuudeltaan niin samanlaisia, osittain niiden ongelmien vuoksi, joita hän oli työstämässä ja jotka hän purki veljeeni, joka näytti aina saavan kaikista isän antamista rangaistuksista pahimman. Mutta mistä sana ‘syntipukki’ tulee? Miksi sitä käytetään vielä tänäkin päivänä kuvaamaan ihmistä, johon rangaistus keskittyy?
 
Tästä se tulee
 
Lokakuussa 1536 englantilaismies William Tyndale telotettiin polttoroviolle sidottuna, hänet kuristettiin kuoliaaksi ja sitten hänen ruumiinsa poltettiin. Kuningas Henrik VIII syytti häntä vääräoppisuuden rikoksesta – siitä, että tämä oli protestantti. Tuohon aikaan Raamatun kääntäminen englanniksi oli kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty, joten Tyndalen 1530 yleisenglanniksi julkaisema Raamattu teki hänestä merkityn miehen. Mielenkiintoinen huomautus: Hänen 1530 Raamattunsa oli ensimmäinen englanninkielinen Raamattu, jossa Jumalasta käytettiin englanniksi nimeä ‘Jehovah’.
 
Hänen rukouksensa kuoleman edellä oli, että Englannin kuninkaan silmät avautuisivat, ja alle kahta vuotta myöhemmin kuningas Henrik virallisti Englannin kirkolle ‘Suuren Raamatun’, joka suurelta osin oli Tyndalen Raamattu. On ironista, että noin 70 vuotta myöhemmin, kun 1611 julkaistiin kuningas Jaakon käännös (KJV), saatiin tietää, että ne 54 tutkijaa, jotka kirjoittivat KJV:n, olivat käyttäneet lähteenään runsaasti Tyndalen Raamattua. Ihmeellistä.
 
Mutta kuusi vuotta ennen kuolemaansa, v. 1530, Tyndalen Raamattu toi tähän päivään saakka säilyneen sanan englanninkieleen ja se on tämän aiheen kannalta merkityksellinen: syntipukki.
 
Alun perin sana kirjoitettiin englanniksi siten, että sen merkitys oli ‘pakovuohi’, mikä tuli heprean sanasta ‘azazel’ 3. Moos.16: 8:sta ja joka tarkoittaa ‘pois lähtevä vuohi’ tai ‘synnit pois lähettäjä’. Matkan varrella englanninkielinen sana lyheni yhdellä kirjaimella ja tänään monissa toimistoissa, monissa perheissä, monissa sosiaaliryhmissä kaikki tietävät sen yhden henkilön, johon viha tai rangaistus kohdistuu – syntipukin.
 
Suuri sovituspäivä – jom kipur
 
Jeesuksen uhria ristillä edustavat kaksi vuohta suurena sovituspäivänä. Eivät karitsat, vaan vuohet. Olen puhunut siitä, kuinka jom kipur on esikuva Jeesuksen paluusta, ja se onkin. Siinä missä pääsiäinen (karitsa) ja Happamattoman leivän juhla keväällä esittävät yksityiskohtaisesti Hänen synnitöntä uhriaan ja syntiemme ohikulkemista, syksyinen jom kipurin paasto selostaa tarkasti synnin lopullisen lopun. Tämä on se kohta, missä jokainen ja kaikki tulee Jumalan luo tekemään tiliä elämästään. Hänen paluunsa hetki merkitsee ihmisen hallintavallan loppua ja Jumalan hallintavallan fyysistä ja kirjaimellista alkua maan päällä.
 
3.Moos.16: 11-14 esittää yksityiskohtaisesti, miten ylipappi uhraa sonnin omasta puolestaan ja sitten vie suitsuketta kaikkein pyhimpään, niin, että suitsukkeen savu* peitti armoistuimen – Jumalan läsnäolon paikan. Vielä 400 vuotta myöhemmin Daavid tunsi Jumalan ‘Hänenä joka asuu *** kerubien välissä’ – kultaisten kerubien ollessa liiton arkin, armoistuimen, päällä. *Ilm. 5: 8, suitsuke on ‘pyhien rukoukset’. **2. Sam. 6: 2 (suomennokset tässä)
 
Sen jälkeen, kun papille oli annettu hänen syntinsä anteeksi, hän nyt kykeni olemaan kansan sijainen. Käytettiin kahta vuohta: syntiuhrivuohta ja erämaahan ajettavaa vuohta (syntipukkia). Kumpikin näistä ovat Jeesuksen ristintyön esikuvia, ja Hänen kaksoisluonteensa esikuva, kun Jumala tuli ihmiseksi.
 
“Sitten hän teurastakoon kansan syntiuhrikauriin ja vieköön sen verta esiripun sisäpuolelle…näin hän toimittakoon pyhäkölle sovituksen israelilaisten saastaisuudesta ja heidän rikoksistaan, olivatpa heidän syntinsä minkälaiset tahansa…” 3.Moos. 16: 15-16
 
Huomaa tämä
 
Ajatus siitä, että Jumala vaati Pyhän tulevan puhdistetuksi verellä, näyttää olevan vieras monille kristityille. Päätellään, että taivas itse tarvitsi puhdistusta, että taivas tai Jumala olivat jotenkin saastuneita Hänen kansansa synneistä. Huomaa myös, että Jumala mainitsee kolme ongelmaa: saastaisuuden, synnit ja rikkomukset (rikokset).
 
Synti on vertikaalinen, pystysuora rikkominen Jumalaa vastaan, rikkomus on horisontaalinen, vaakasuora synti toista ihmistä vastaan (mikä on myös synti Jumalaa vastaan) ja saastaisuus on yleinen ihmiskunnan synnillisyys. Se liittyy ihmisen langenneeseen luontoon. Kuitenkin Pyhän, liiton arkin, täytyi saada uhratun syntiuhrivuohen veri pirskotetuksi päälleen tullakseen puhdistetuksi.
 
Jeesus ristillä on taivaan puhdistavan syntiuhrivuohen täyttymys, sillä luemme Hepr.  9: 23-24:sta:
 
“On siis välttämätöntä, että taivaallisten kuvat tällä tavalla (sonnien ja vuohien verellä) puhdistetaan, mutta että taivaalliset itse puhdistetaan paremmilla uhreilla kuin nämä. Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkein pyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme…”
 
Jeesus oli siten ‘syntiuhrivuohen’ kirjaimellinen täyttymys siinä mielessä, että Hän vei uhrinsa taivaaseen esittääkseen itsensä Isälle. “Mutta Herra (Isä) näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi…, …Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi… hän...vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa…  sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.” Jes. 53: 10-12
 
Samalla kun Jeesus täytti syntiuhrivuohen uhrin, Hän myös samanaikaisesti täytti syntipukin työn – ja sen tähden Jumala käski uhrattavan kaksi vuotta suurena sovituspäivänä – näyttääkseen Israelille sen Messiaan kaksoisluonteen ja sen, että ristintyö tultaisiin tekemään maan päällä, mutta hyväksyttämän taivaassa.
 
Syntipukki
 
Kun syntiuhripukki oli uhrattu, ylipappi käänsi huomionsa syntipukkiin – pakovuoheen. 3.Moos. 16: 20-22 sanoo, että Aaronin tuli laskea kätensä syntipukin päälle ja tunnustaa Israelin vääryydet, rikkomukset ja synnit “pannen ne vuohen päälle”, ja sitten lähettää vuohi pois erämaahan. Teksti sanoo: nuoren miehen viemänä erämaahan, jossa kukaan ei asu – tullakseen Herran yksityisesti käsittelemäksi.
 
Näemme tässä erämaakokemuksessa Jeesuksen, todellisen syntipukin, kun Hän huusi ääneen: “Jumalani! Jumalani! Miksi sinä minut hylkäsit ?!” ristillä. “…Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme…” Jes. 53: 6
 
Miksi vuohi eikä karitsa?
 
Vuohi merkitsee syntiä ja Jumalan suosion ulkopuolella olemista. Matt. 25: 31-32:ssa sanotaan, että kun Jeesus palaa, Hän tulee istumaan kirkkautensa valtaistuimella ja erottamaan kansat toisistaan niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän sanoi asettavansa lammaskansat oikealle puolelleen ja vuohikansa vasemmalle. Jae 34 sanoo, että Hän sanoo lammaskansoille, että tulkaa ja astukaa sisälle siihen valtakuntaan, joka on heille valmistettu maailman perustamisesta alkaen. Mutta vuohikansat Hän saa lähtemään luotaan.  
 
Valitsemalla vuohen syntiuhriksi ja syntipukiksi Isä korostaa Kansan syntiä, kuolemaa rikkojana ristillä. Kyllä, hän oli pääsiäiskaritsa, joka kuoli kansansa puolesta. Kulki ohi heidän syntiensä. Mutta loppujen lopuksi Hän oli vuohi, synnin kantava uhri, joka sekä kuoli erämaassa Jumalan käden kautta yksityisesti ja samanaikaisesti täydellisenä Ihmisenä ilmestyen taivaaseen esittäen uhrinsa. Ihmeellistä armoa.
 
Ensi viikolla päätän maan olosuhteisiin lehtimajajuhlan aikana. Keskityn Hänen valtakuntansa pystyttämiseen ja Hänen tuhatvuotiseen hallitsemiseensa, mikä alkaa yllä olevalla kansojen erottelulla. Siihen saakka siunauksin,
 
John Fenn