Blog Archives

Elämän nivomista, osa 2/4, Lupauksia ja pitkä muisti

1/28/2023

Weaving life 2 of 4. Promises and a long memory
Elämän nivomista, osa 2/4, Lupauksia ja pitkä muisti

Tämä on kertomus Jumalan pitkästä muistista, Hänen kyvystään pitää lupauksensa. Jos tunnet Herran antaneen sinulle lupauksia koskien rakasta ihmistä, mutta et näe luvattua vielä tapahtuvan, tämä tulee rohkaisemaan sinua. Jos ihmettelet, tuleeko jokin sinulle luvattu koskaan tapahtumaan, tämä tulee rohkaisemaan sinua.

Ajankohta karkeasti ottaen 1400 eKr.
2.Moos. 17 kertoo meille, että Israel oli juuri tullut upouutena kansakuntana meren jakautumisesta, vain saapuakseen Refidimiin, joka tarkoittaa hepreaksi: 'Lepäämisen paikka'. Yksi ongelma: heillä ei ollut yhtään vettä.

Herra kertoi Moosekselle, että Hän tulisi seisomaan kallion päällä ja ohjasi Moosesta lyömään kalliota kerran sauvallaan, ja kallio antaisi vettä. Tämän symboliikka on kaunista. Kallio ja se, että Herra seisoo kallion päällä, on ennakkokuva Kristuksesta Jeesuksesta. Kallion lyöminen kerran sauvalla (Jumalan Sana/profetia) on ennakkokuva rististä, jonka tuloksena on veden (Pyhä Henki) vuodattaminen Kalliosta. Tuo vesi tyydytti kansan janon.

Myöhemmin 4. Moos. 20: 8:ssa Mooses tulisi kohtaamaan toisen tämän kaltaisen tilanteen, ja Herra käski sillä kertaa pelkästään puhua kalliolle ja se synnyttäisi vettä. Ensimmäinen esimerkki vaati Kallion lyömistä ennakkokuvana Jeesuksesta ristillä, mutta pelastus on sydämessä uskomista, sitten suullamme tunnustamista, että Jeesus on Herra.

Sen vuoksi tuona toisena kertana Mooseksen oli määrä vain puhua kalliolle veden tuomiseksi. Koska hän tempautui seurakunnan riitaan mukaan, hän iski kalliota, kuten teki ensimmäisellä kerralla rikkoen ankarasti sitä, minkä hän tiesi Herrasta, Hänen pelastussuunnitelmastaan ja mikä oli itse asiassa melkoinen loukkaus Herralle. Tuo synti aiheutti sen, että Herra tuomitsi hänet ja kielsi häntä astumasta Luvattuun maahan. Mitä enemmän tiedät, sitä vähäisempää on armo joissakin asioissa.

Heti kun Mooses oli lyönyt kalliota ja vesi tullut ulos

Israelin kimppuun hyökkäsivät heidän serkkunsa amalekilaiset 2. Moos. 17:8:ssa. 1. Moos. 36:12 kertoo meille, että Amalek oli Eesaun pojan avioton poika, ja juuri hänen jälkeläisensä hyökkäsivät serkkujensa, juuri muodostuneen Israelin kimppuun. Meille kerrotaan kysymyksessä olleen väijytyksen.

Täällä 2. Moos. 17: 10-15:ssa taistelu serkusten välillä oli niin pitkä ja ankara, että se raivosi koko päivän. Meille kerrotaan myös, että niin kauan kuin Mooses piti käsiään kohotettuna, Israel oli voitolla, mutta kun hän väsyi ja laski kätensä alas, Amalek alkoi voittaa.

Ratkaisuna oli, että Aaron ja Hur asettivat Mooseksen istumaan kallion päälle ja he pitivät Mooseksen käsiä ylhäällä. Jälleen meillä on varjo pelastuksesta: Mooses tarkoittaa 'ulos vedetty' sillä hänet vedettiin ulos joesta vastaamaan korkeampaan kutsuun, asettuen istumaan lepoon Kallion päälle.

Lisäksi Aaron tarkoittaa 'vahvuus' tai 'korotettu' tai 'vahva' ja Hurin (harar) juuri merkitsee kuumuuden lähdettä tai palamista. Johdannainen tarkoittaa 'kuoppa tai kolo', kuten sellainen kohta, johon rakennettaisiin valkea lämmittämään jotakin paikkaa, tulen lähde.

Joten meillä on ulos vedetty istumassa pelastuksensa kalliolla, korotettuna yhden käden puolelta hänen palaessaan innosta Herraa kohtaan toisen käden puolelta voittamassa taistelua! Tässä näemme Herralle annetun lunastavan nimen Jahve Nissi, Herra minun voitonlippuni.

Amalekin väijytyksen tuloksena jakeet 14-16 kertovat meille Herran lupaavan Moosekselle, että Hän olisi sodassa Amalekin kanssa kautta kaikkien sukupolvien, kunnes heidät on täysin hävitetty.

Kelataan eteenpäin 400 vuotta noin voiteen 1000 eKr.

Kuningas Saul hallitsee, ja heti kun hän on vakiinnuttanut asemansa, Herra käskee hänen lähteä sotimaan Amalekin kanssa 1. Sam. 15: 1-3 kertoen hänelle: "Minä kostan Amalekille sen, mitä hän teki Israelille asettumalla hänen tielleen, kun hän tuli Egyptistä... Mene siis ja voita nämä syntiset (jae 18) amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on..."

Mutta Saul säästi amalekilaisten kuninkaan Agagin ja hänen perheensä hengen sekä parhaat eläimet. Vaikka Agag teloitettiin myöhemmin tuona päivänä, on selvää, että jotkut hänen perheestään jäivät eloon. Kuinka tiedämme sen?

Kelataan jälleen eteenpäin 600 vuotta noin vuoteen 480 eKr.

Olemme nyt karkeasti ottaen ajassa 1000 vuotta Mooseksen jälkeen, 600 vuotta kuningas Saulin jälkeen ja löydämme erään tietyn miehen nimeltä Haaman, joka vihaa juutalaista kansaa. Tunnet tarinan: Haaman juonittelee juutalaista kansaa vastaan asettaen ansan tajuamatta kuningattaren olevan juutalainen. Kuningattaren rohkeuden kautta hänen vaarantaessaan elämänsä juoni paljastuu ja Haaman teloitetaan hirsipuussa, jonka hän oli valmistanut Esterin sedälle Mordekaille.

Saatamme ihmetellä, miksi Esterin kirja on Raamatussamme. Se on ainoa Raamatun kirja, joka ei mainitse Jumalaa eikä siinä esiinny kenenkään merkittävän Jeesuksen sukulinjassa olevan ihmisen syntymää. Esitän yhdeksi syyksi sille, että Herra varmisti sen olevan meidän Raamatussamme, sen, että se näyttää Herran pitkän muistin ja uskollisuuden.

Haaman identifioidaan Esterin kirjassa viisi kertaa 'agagilaiseksi Haamaniksi'. (3:1, 10; 8: 3, 5; 9:24) Agag, kuten muistanet, oli se kuningas, jonka Saul oli säästänyt noin 600 vuotta aiemmin. Hänen eloon jäänyt perheensä piti nimen elossa aina Esterin kirjaan asti yhä tuon serkkuaan Israelia kohtaan tuntemansa vihan sitomana.

Haaman agagilainen edusti samaa Israelia kohtaan koettua vihaa, kuin Amalekilla oli ollut niin kauan aikaa sitten alkuperäisessä väijytyksessä. Herra antoi pahan saada palkkansa siinä, että myös Haaman oli virittänyt ansan, väijytyksen juutalaiselle kansalle ja jälleen Herra voitti. Puurim-juhla juhlistaa sitä, Herran lopullista voittoa amalekilaisista.

Meidän läksymme?

Monet meistä ovat saaneet lupauksia Herralta koskien kaikkea lähtien omasta elämästämme aina rakkaiden ihmisten ikuisiin kohtaloihin. Joskus olemme levottomia ja huolissamme, kun näemme lupaukselle vastakkaisia olosuhteita.

Olosuhteet eivät ole mittari Herran sinulle antaman sanan edistymisestä. Hepr. 11:13 luettelee useita suuren uskon ihmisiä päättäen: " Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet..."

Elätkö vai kuoletko, sillä ei ole merkitystä Jumalan lupausten toteutumisen kannalta. Olet jo ikuisuudessa, joten jos sinulla on lupaus tai elämällä kutsu, eikä se tule toteutumaan tässä maailmanajassa, anna sille 200 tai 500 vuotta. Hänen Sanansa tulee toteutumaan.

Hän tulee tekemään sen minkä Hän sinulle lupasi, joten lepää siinä. Lakkaa yrittämästä ajatella asiaa selväksi ja lepää. Lakkaa yrittämästä omin neuvoin ja lepää. Lopeta. Pysy Hänen rauhassaan. Palaa alkuperäiseen lupaukseen ja löydä tuo rauha jälleen. Anna Hänen hoitaa asia.

Hän tulee tekemään sen! Hänellä on pitkä muisti eikä Hän ole ihminen, niin että Hän valehtelisi.

Yksi tilanne lisää ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,

John Fenn/LL

0 Comments

Elämän nivomista, osa 1/4, Ole varovainen sen suhteen, ketä loukkaat

1/21/2023

0 Comments

Weaving life 1 of 4, Careful who you offend.
Elämän nivomista, osa 1/4, Ole varovainen sen suhteen, ketä loukkaat

Hei kaikki,

Mitä pidemmän aikaa olen elänyt, sitä enemmän näen Isän Jumalan nivovan yhteen elämän kaikkia osatekijöitä paljastaakseen mukanaolonsa jokaisessa yksityiskohdassa.

On ikään kuin Hän 'iskisi silmää' meille hienovaraisin tavoin, joka silloin kun se huomataan, on kuin Hän sanoisi 'Olen täällä'. Nämä 'Jumalan silmäniskut' antavat meille vakuuttuneisuuden ja luottamuksen Hänen kykyynsä kutoa kokonaisuudeksi elämämme kangas.

Tarkoitti pahaa?
Tämä opetussarja tutkii elämiä neljässä tilanteessa, joita Herra käytti saadakseen tahtonsa tapahtumaan, toisiaan näistä ihmisitä itsestään huolimatta. Joskus on niin, että vasta tapahtuneen jälkeen kykenemme katsomaan taaksepäin ja näkemään Hänen kätensä työn.

Esimerkkinä on Joosef, jonka ensiksi näemme kopeana 17-vuotiaana. 1. Moos. 37:ssä hänellä oli otsaa kertoa profeetallisista unistaan perheelleen ml. mustasukkaisille vanhemmille veljilleen. Vaikka hän oli paljon nuorempi, hän oli heidän pomonsa ja selvästi heidän isänsä suosikki. Veljet myivät hänet orjuuteen, valehtelivat isälleen Joosefin tulleen tapetuksi ja sitten hoitelivat jokapäiväisiä askareitaan seuraavat 13 vuotta.

Tunnet tarinan: myytiin Potifarille, ylennettiin johtamaan tämän taloutta, syytettiin väärin perustein, vangittiin, ylennettiin johtamaan vankilaa, tulkitsi unia, tuotiin faaraon eteen, pantiin vastaamaan Egyptin turvaamisesta nälänhädässä, jonka kertoi etukäteen tulevan seitsemän vuotta myöhemmin.

Kun Joosefin veljet tulivat Egyptiin nälänhädän toisena vuonna*, Joosef paljasti, kuka oli. 1. Moos. 50: 20:ssa Joosef kommentoi katsoessaan taaksepäin näitä tapahtumia: "Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi." (1992 suomennos) *45:6

Hepreankielinen teksti on selvempi ja se voidaan kääntää tällä tavoin: "Te tarkoititte pahaa, mutta Jumala mitätöi suunnitelmanne omilla ajatuksillaan kääntäen sen hyväksi." Toinen käännös ilmaisee asian tähän tapaan: "Te tarkoititte pahaa, mutta Jumala kutoi sen yhteen tehden siitä hyvää."

Tässä sarjassa käsitellään sitä, kuinka Jumala nivoo asioita yhteen
Toivon, että se saa meidät pysähtymään ja katsomaan taaksepäin, sitten katsomaan nykytilaa, näkemään Hänen kätensä olevan työssä nivomassa yhteen elämämme osatekijöitä.

Tilanne 1: Daavid ja Batseba
2. Sam. 11: 1:ssä meille kerrotaan, että 'seuraavana keväänä oli taas kuninkaiden sotaan lähdön aika' ja Daavid lähetti armeijansa sotaan, mutta jäi itse kaupunkiin. Tämä on ensimmäinen vihje siitä, että jotakin on menossa pieleen – hän ei ollut siellä, missä hänen olisi pitänyt olla, ei ollut tekemässä sitä, mitä hänen olisi pitänyt olla tekemässä.

Tuloksena oli, että hänellä oli vapaata aikaa, ja kuten monille miehille käy silloin kun he ovat pitkästyneitä, hänen ajatuksensa kääntyivät naisiin. Hän näki Batseban, Urian vaimon peseytymässä talonsa katolla.

Tunnet varmastikin tarinan: Hän otti Batseban, heidän salaisen tapaamisensa seurauksena Batseba tuli raskaaksi, Daavid sai Batseban aviomiehen sijoitetuksi sotajoukon eturiviin, jotta hän saisi surmansa. Tämä vapautti Daavidin menemään naimisiin leskeksi jääneen vaimon kanssa. Natan kohtasi Daavidin, ja hänen syntinsä annettiin anteeksi – meillä on psalmi 51, jonka Daavid kirjoitti parannuksen tehdessään. Erityisesti jae 10 erottuu: "Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki."

Kuka katsoo?
Tuohon aikaan kuningas Daavidilla oli useita kuninkaallisia neuvonantajia, joiden joukossa pääneuvonantajana oli Ahitofel. Hänen viisautensa oli legendaarista ja kuningas Daavid luotti häneen syvästi.

Daavidin poika Absalom kapinoi, kuten 2. Sam. luvut 15-17 kertovat meille. Ahitofel sekaantui Daavidin vastaiseen juoneen antaen tälle tarkoituksellisesti huonoja neuvoja, jotka pelasivat suoraan kapinallisten pussiin. Lopulta kapinalliset eivät kuitenkaan seuranneet hänen neuvoaan ja tietäen joutuneensa tappiolle Ahitofel teki itsemurhan hirttäytymällä.

Hän oli auttanut aloittamaan koko jutun rohkaisemalla Absalomia kapinoimaan, neuvonut häntä siitä, kuinka tehdä se, suunnitellut kuninkaan surmaamisen ja pilannut kaikki mahdollisuudet sovintoon. Miksi?

Paholainen on yksityiskohdissa
On olemassa amerikkalainen ilmaus, jollainen tai vastaava on myös monilla muilla mailla: Paholainen on yksityiskohdissa. Tuota ilmausta käytetään selittämään se, että jokin suunnitelma näyttää hyvältä, mutta todellinen työ ja todelliset ongelmat tulevat suunnitelman toteuttamisessa. Tässä tapauksessa tuo sanonta on aivan kirjaimellinen: paholainen todellakin oli Daavidin vastaisen juonen yksityiskohdissa.

Meille kerrotaan 2. Sam. 11: 3:ssa, että Batseba oli Eliamin tytär. Se itsessään on jo riittävän mielenkiintoista, mutta kun luemme 2. Sam. 23:34:stä, että Eliamin isä oli ei kukaan muu kuin Daavidin suosikki neuvonantaja Ahitofel. Se tarkoittaa, että Batseba oli Ahitofelin pojantytär.

Miksi Ahitofel kapinoi kuningas Daavidia vastaan?
Koska hän oli paikalla näkemässä koko ruman totuuden. Hänen pomonsa kuningas otti omakseen hänen pojantyttärensä tuhoten kaiken kunnioituksen, joka hänellä oli kuningasta kohtaan. Hänen pojantyttärensä aviomies murhattiin, jotta kuningas saattoi kätkeä rakkaussuhteensa ja naisen raskauden. Ahitofel kantoi tuota loukkaantumista sydämessään, missä siitä tuli vihaa, lopulta hän juonitteli pomonsa, kuninkaan kuolemaa.

Jokaisen niiden neljän tilanteen pointti, joita tulemme tutkimaan, on se, kuinka Jumala nivoo asioita yhteen saadakseen suuremman tahtonsa toteutettua, joskus meistä itsestämme huolimatta. Kyse ei ole Ahitofelista ja Absalomista ja heidän juonestaan.

Ei, kyse on Isän Jumalan kyvystä antaa meille Salomo, Vanhan testamentin kaikista miehistä viisain. Kyse on siitä, kuinka huolimatta Daavidin synnistä, huolimatta hänen petoksestaan, Isä Jumala yhä antoi meille Salomon avioliitosta, joka alkoi mitä huonoimmissa olosuhteissa.

Se, että Salomolla oli läheinen ja rakastava suhde isänsä (Daavid) ja äitinsä (Batseba) kanssa, on ilmeistä Sananlaskujen ensimmäisestä yhdeksästä luvusta.

Noissa yhdeksässä ensimmäisessä luvussa Salomo siteeraa sitä, mitä hänen isänsä hänelle kertoi. Sananlaskut 1:1-8 tekee sen selväksi:

"Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta (tooraa)." (Hän toisti käskyn olla unohtamatta äitinsä sanoja 6:20:ssa)

Kaikkialla kolmessa ensimmäisessä luvussa hän sanoo 'poikani' toistuvasti, kun hän siteeraa isäänsä kuningas Daavidia. Ja luvussa 4: 3-5:ssa Salomo kirjoittaa: "Olin isäni poika, hento ja äitini (Batseba) silmissä rakas… Hän (isäni) opetti minua sanoen… poikani… hanki viisautta ja viisauden myötä hanki ymmärrystä…" (suomennos tässä)

Onko mikään ihme, että Salomon varttuessa tässä rakastavassa perheessä, jossa hänellä oli niin omistautuneet vanhemmat, jotka kehottivat häntä hankkimaan viisautta, että silloin, kun Herra ilmestyi hänelle hänen ollessaan nuori kuningas ja kysyi, mitä hän halusi, Salomo vastasi haluavansa viisautta ja ymmärrystä? (1. Kun. 3: 1-10)

Rohkaistukaamme niin, että riippumatta siitä kuinka pahoin sotkemme asiat, riippumatta siitä kuinka huonoja ne olosuhteet olivat, jotka saimme aikaan ja mitä noista olosuhteista johtui, Herra yhä kykenee toteuttamaan tahtonsa.

Sitäkin enemmän, tuomaan siunauksen tuosta sotkusta!

Etsi sitä, että Isä nivoo elämäsi langat yhteen ja muista, että Daavid kuoli ennen kuin näki poikansa nousevan Israelin valtaistuimelle. Herra oli uskollinen Daavidin lihallisuudesta huolimatta, hänen synneistään huolimatta, toteuttamaan tahtonsa. Vei Daavidin elämää kauemmin saada se toteutumaan, mutta tosiasiassa Hän sai tahtonsa täytetyksi.

Irrota katseesi itsestäsi, rukoillen 'siunaa tämä sotku', ja tartu elämään luottaen Isän kykyyn nivoa asiat yhteen olemaan siunaus.

Uusi esimerkki ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,

John Fenn/LL

0 Comments

Elia ja Elisa, osa 3/3

1/14/2023

0 Comments

Elijah & Elisha, 3 of 3
Elia ja Elisa, osa 3/3
Hei kaikki,

Elia ja Elisa ovat nyt lähteneet Gilgalista 2. Kun 2:ssa ja saapuvat Beteliin. Betel tarkoittaa 'Jumalan talo'.

Betel on paikka, jossa Jaakob näki näyn enkeleiden kulkemisesta ylös ja alas. (1. Moos. 28)
Myöhemmin Jaakobin elämässä 1. Moos 35:1:ssä Herra ilmestyi hänelle ja käski häntä palaamaan Beteliin muistuttaen hänen paenneen sinne veljensä Eesaun vihaa (ennen kuin he tekivät sovinnon) – ja kohdanneen Jumalan silloin kun vähiten sitä odotti.

Eikö tuo ole niin Herralle tyypillistä? Jaakobin tavoin me toisinaan löydämme kohtalomme juostessamme sitä pakoon. Löydämme 'Jumalan talon' keskellä pelkoa ja konfliktia, keskellä sitä, kun juoksemme pakoon jotakin ja jotakuta; ja juostessamme törmäämme Jumalaan.

Elia kysyy Elisalta, haluaako tämä jäädä, mutta hän kieltäytyy. Virkistäytyminen Betelissä on mukavaa, Elisan täytyy jatkaa liikkeellä oloa löytääkseen kohtalonsa. Jopa Jumalakaan ei voi ohjata pysäköityä auta.

He saapuvat Jerikoon – voiton paikkaan.

Muistanette, että vuosia aiemmin Joosua oli johdattanut Israelin Luvattuun maahan vain löytääkseen muurien ympäröimän Jerikon. Näemme Elisan etenemisen: Gilgalista pohjoisen raja-alueelta kävelemistä etelään itkun paikkaan, edelleen Jumalan taloon ja virkistäytymiseen. Nyt Jerikoon, ensimmäiseen rajamaahan, jonka Israel koki, ensimmäisen Jumalan heidän puolestaan voittaman taistelun paikkaan, esikuvat ensimmäisestä taistelusta, jonka Hän voitti puolestamme sen jälkeen, kun synnyimme uudesti. Muurit vaikuttivat ylitsepääsemättömiltä, mutta Jumala teki sen puolestasi, Hänen toimestaan nuo muurit sortuivat! Mikä ilo!

Elia pyysi häntä jäämään. Ehei. Ei ikimaailmassa. Elia kertoo hänelle, että Herra lähettää hänet Jordanin virralle ja Elisa sanoo, että hän menee myös. 2. Kun. 2:6.

Vuosia ennen kuin Joosua johdatti nuoren kansakunnan pois erämaasta, liiton arkkia kantaneet papit astuivat Jordaniin. Vedet jakaantuivat ja he astuivat Luvattuun maahan vesien välissä ollutta kuivaa maata pitkin. (Joos. 3: 15-17).

Joten tästä löydämme viimeisen pysähdyspaikan Elialle ja Elisalle, ja jälleen kerran vedet jakaantuvat, kun Elia ottaa viittansa ja lyö vettä. Heidän saavuttaessaan toisen puolen tulinen tuulenpuuska erottaa heidät eikä Eliaa enää nähdä. Hänen viittansa putoaa maahan ja Elisa noukkii sen omakseen. 2. Kun. 2:8

Elia edustaa kaikkia profeettoja ja Vanhan testamentin profeetallisia sanoja. Kirkastusvuorella Mooses (Laki) ja Elia (profeetat) puhuivat laista ja profeetoista Jeesukselle Hänen kuolemastaan. (Lk. 9: 30-31)

Elia on suoraan kytköksissä Johannes Kastajaan, jonka Jeesus sanoi Elian tyyppinen. (Matt. 11:14) Tämä merkitsee, että Elian kohdalla oli kyse Israelin tuomisessa parannuksen teon paikalle. Jos Elia siis edustaa parannuksen tekemistä, Elisa edustaa pelastusta ja elämää Kristuksessa, 'seuraavaa askelta' parannuksen tekemisen jälkeen, mikä on 'usko Jumalaan'. (Hepr. 6: 1-2)

Elia teki kaksinkertaisesti Elian ihmeet, ja useimmat niistä oli 'yhteiskunnallisia' ihmeitä.
Useimmat Elisan tekemistä ihmeistä eivät olleet persoonakohtaisia parantumisia, jotka vaikuttivat vain parantuneeseen ihmiseen. Useimmat hänen ihmeistään olivat sellaisia, joita kutsuisimme 'yhteiskunnallisiksi' ihmeiksi, mikä on ennakkokuva Jeesuksesta ja siitä, mihin meidän huomiomme 'ihmeiden' kohdalla pitäisi suuntautua.

2.Kun. 4 alkaa leskellä, jolla on kaksi poikaa ja jonka aviomiehen yllättävä kuolema on jättänyt raskaisiin velkoihin. Elisa sai hänet käyttämään jokaisen omistamansa ja lainaamansa astian, ja ihmeellisesti öljy moninkertaistui täyttäen jokaisen astian. Nainen myi sitten öljyn ja maksoi velkansa. Sureva perhe saattoi elää velattomana, 'yhteiskunnallinen' ihme.

Suuri joukko oli tehnyt padallisen keittoa vain havaitakseen sen olevan myrkyllistä ja sairastuttavan heidät melkein kuolleiksi. Elisa neutraloi yliluonnollisesti myrkyn, jotta he kykenivät syömään keittonsa.

2.Kun. 5:ssa meillä on lepraa sairastava Naaman, koko Syyrian armeijan kenraali, joka paranee, tuo turvallisuuden koko Israelin maalle ja saa Syyrian kunnioittamaan Israelin Jumalaa.

2.Kun. 6:ssa ryhmä kaataa puita rakentaakseen koteja, ja kirveen terä lentää varresta veteen. Elisa sai terän kellumaan niin, että se voitiin ottaa talteen, mikä hyödytti kaikkia, jotta he saattoivat jatkaa rakennusprojektejaan.

Suurin osa seurakuntaa haluaa 'henkilökohtaisen' tai itsekeskeisen ihmeen kokonaisia ihmisryhmiä siunaavan ihmeen sijaan.

Varmasti ihmeet ovat henkilökohtaisia ja yksilöllisiä. Kun Elisan palvelutyö on ennakkokuva Jeesuksesta ja Kristuksen ruumiista, näemme ihmeiden hyödyttävän suoraan ihmisryhmiä ja kansakuntaa.

Pohdi, että Jeesus ruokki tuhansia moninkertaistamalla ruoan ei vain kerran, vaan kahdesti. Hän muutti veden viiniksi, ei jonkun yksilön, vaan kymmenien hääjuhliin kokoontuneiden hyväksi. Surkastuneen käden omannut mies saattoi parannuttuaan heti palata töihin elättämään itsensä ja perheensä. Nainin lesken ainoa poika oli kuollut, mikä olisi jättänyt hänet puutteenalaiseksi, joten Jeesus herätti pojan kuolleista.

Mies, jolla oli legioonittain demoneja, terrorisoi koko kaupunkia, sillä häntä ei pystytty pitämään sidottuna edes ketjuilla – Jeesus vapautti hänet tuoden hänelle rauhan ja pelastuksen, sekä rauhan koko alueelle. Sadanpäämiehen palvelijan parantuminen toi järjestyksen jälleen tämän tärkeän upseerin kotiin ja niin edelleen.

Apt. 9:ssä ompelijatar Dorkas herätettiin kuolleista sen jälkeen, kun surijat näyttivät Pietarille kaiken sen mitä hän oli ommellut paikalliselle Kristuksen ruumiille ja kuinka tärkeä hän heille oli. Apt. 20: 8-12:ssa Paavali herätti kuolleista nuoren miehen, joka oli nukahtanut Paavalin jatkaessa pitkään puhumistaan – tietysti Herra herättäisi hänet kuolleista! Siis jotta kukaan ei voisi syyttää Paavalia tai Herraa hänen kuolemastaan, ja koko ruumis näkisi Jumalan voiman.

Ihmeet ovat ennen kaikkea vahvistus siitä, että Jeesus on Se, joka Hän väittää olevansa. Ihmeet ovat taivaan vahvistus evankeliumin viestille. (Mk. 16:20) Toiseksi ihmeet ovat perheitä, ystäviä, työtovereita ja uskonystäviä varten. Viimeksi, ihmeet ovat ainoastaan yksittäistä koskevia, vain tiettyä yksilöä varten.

Se, mitä olen kertonut tässä viimeisessä osassa, liittyy siihen, mitä Herra minulle kertoi erään ilmestymisensä aikana muutama vuosi sitten, kun Hän sanoi, että kotiseurakunnat tulisivat olemaan pääpaikkoja ihmeiden löytämiselle. Osa Hänen perustelustaan on, että jos on pieni ihmisjoukko kulkemassa elämän halki yhdessä, silloin kun yksi on siunattu, kaikki ovat siunattuja, kun yhtä sattuu, kaikkia sattuu. Joten Hänen prioriteettinsa on niin kuin nähdään Raamatussa ja niin kuin yllä on lueteltu.

Nyt on meille Kristuksen ruumiissa koittamassa aika, jolloin keskellämme näkemämme ihmeet tulevat olemaan kyllä yksilökohtaisia, mutta monissa tapauksissa 'yhteiskunnallisia ihmeitä', koko ruumiille ja niille, joita se eniten koskee. On tulossa aika, jolloin ruoka moninkertaistuu perheille ja suuremmille 'seurakunnan' kokoontumisille kodeissa. Ihmeitä kuten työpaikkoja ja huolenpitoa tullaan näkemään yhä tavallisemmin. Kun muutamme prioriteettimme niiksi, jotka ovat Herran prioriteetteja, alamme etsiä Häntä eri paikoista kuin mistä ennen olemme etsineet, ja tulemme näkemään ihmeitä, jota emme ennen ole nähneet.

Toivon tämän olleen kiinnostavan ja ajatuksia herättävän – siunauksia! Uusi aihe ensi viikolla.

John Fenn/LL

0 Comments

Elia ja tuulispää, osa 2/3, Hengelliset rajamaat

1/7/2023

0 Comments

Elijah and the whirlwind 2 of 3, The spiritual border lands
Elia ja tuulispää, osa 2/3, Hengelliset rajamaat

Hei kaikki,

Jätimme Elian ja Elisan kävelemään pois raja-alueelta, Gilgalista. Olen kertonut siitä, kuinka emme voi elää toinen jalka menneisyydessä ja toinen tulevaisuudessa. Mutta Gilgalin historian liittyy enemmän, ja se on meille tärkeää vaelluksellamme.

Kauan ennen kuin Elia ja Elisa kulkivat tuolla alueella

Tuomarien kirjan luku 1 kertoo meille, että kun Israelin heimot menivät Luvattuun Maahan, ne eivät kukistaneet siellä asuneita kansoja ollen tottelemattomia Herralle. Ne tekivät kompromisseja pakanoiden kanssa luullen olevansa riittävät vahvoja vastustamaan näiden jumalia ja maailmallisia tapoja.

Tuo kompromissi alkoi melkein heti, kun he olivat jättäneet Gilgalin raja-alueen. He tekivät kompromisseja maassa olevien kansojen kanssa, tekivät sopimuksia heidän kanssaan ja sallivat heidän palvella jumaliaan. Herra sanoi Israelille, että he olisivat piikkejä heidän lihassaan ja ansoja heidän vaellukselleen Hänen kanssaan.

Tämä on synnin tapa. Parannuksen tekeminen tarkoittaa täydellistä eron tekemistä menneisyyden kanssa, mutta usein tapahtuu kompromissi ennen kuin aidosti etenemme uuteen elämäämme Kristuksessa. Israelilaiset olivat väsyneitä taistelemaan, joten he tekivät kompromisseja, ja tuo on esimerkki, jonka näemme kristittyjen elämässä tänään. "En voi voittaa tätä, joten minulla vain tulee olemaan tämä elämässäni, kunnes kuolen". Joskus riippuvuudesta kärsivä ajattelee, että 'vain vähän' ei vahingoita. Uuden testamentin fraasi on: "Vähäinen hapatus (hiiva) hapattaa koko taikinan." 1. Kor. 5:6 ja Gal. 5:9

Oman menneisyyden ja synnin 'rajamaasi' jättäminen siirtyäksesi omaan 'Luvattuun maahasi' on prosessi.

Elian ja Elisan täytyi kulkea pois tuolta alueelta. He eivät asuneet rajalla, eikä meidänkään tule asua hengellisellä rajamaallamme – he kulkivat eteenpäin. Gilgal kuten muistat tarkoittaa 'pyörä' tai 'rullaava'. Joten jatka liikkumista eteenpäin. Kertosäe Margaret Beckerin hienossa laulussa nimeltä 'Clay and Water' (suom. savi ja vesi) sanoo: "Minä olen savea ja minä olen vettä, kaadun eteenpäin tässä järjestyksessä, samalla kun maailma pyörii ympäriinsä niin nopeasti, hitaasti olen tulossa siksi, joka olen."

Hitaasti olen tulossa siksi, joka olen. Saat asiat rullaamaan Jumalan kanssa Gilgalissa – paikassa, jossa tehdään parannus ja jätetään vanha uuden tullessa sen sijaan. Mutta kun Israel teki kompromissin maassa olevien pakanoiden kanssa, heti kun he olivat tehneet kompromissin ja sopeutuneet tuohon kompromissiin, Herra kohtasi heidät ja he tekivät parannuksen.

Ja tämä lisää uuden tekijän – he tekivät parannuksen, mutta heidät menneet kompromissinsa olivat olleet vakiintuneita niin pitkän aikaa, että he eivät kyenneet muuttamaan asioita.
Aika käsitellä maan asukkaat oli mennyt ohi, nyt he olivat jumissa päätöksensä seurausten kanssa – vaikka he tekivätkin parannuksen – Jumala ei taianomaisesti hyvittänyt heidän tottelemattomuuttaan – heidän täytyi käytännössä elää seurausten kanssa.

He olivat jumissa kompromissin teon sävyttämän elämän seurausten kanssa, vaikka he tekivät parannuksen.
Paikka, jossa Herra heidät kohtasi lähellä Gilgalia, on nimeltään 'Bokim', tai 'itkevä'.

Tuom. 2: 1-3 kertoo meille, että Herra meni Gilgalista kohtaamaan heidät sanoen: "Minä en riko liittoani teidän kanssanne ikinä." Hän sanoi heille heidän rikkoneen Hänen käskynsä olla TEKEMÄTTÄ sopimuksia maan asukkaiden kanssa ollen suoraan tottelemattomia sekä kysyi heiltä suoraan: "Mitä olettekaan tehneet?" He itkivät suuresti tuolla raja-alueella kutsuen sitä ITKEMISEKSI (Bokim).

Joten kun Elisa kieltäytyi jättämästä Eliaa, hän ilmaisi kieltäytyvänsä tekemästä kompromissia; hän tulisi kulkemaan Elian kanssa loppuun asti. Hän ei palaisi aiempaan elämäänsä maanviljelijänä* Hän liikkuisi eteenpäin Jumalan kutsuun elämässään. *(Elisa oli kyntämässä maata, kun Elia kutsui hänet: 1. Kun. 19: 19)

Enemmän Gilgalin historiasta: se on myös paikka, jossa Saulista tehtiin kuningas: 1. Sam. 11: 14

Kun Saulista tehdään kuningas, Samuel sanoo: '…menkäämme Gilgaliin ja uudistakaamme siellä kuninkuus'. Tämä on Israelille uuden päivän alku – tuomareista siihen, että on kuningas – ja he 'uudistivat' kuninkuuden siellä, se on jälleen omistautumisen ja tarkoituksellisesti vanhan jättämisen paikka uuden hyväksi.

Juuri raja-alueella me itse asiassa teemme muutoksen. Ilmaus 'tehdä parannus' tarkoittaa muuttaa mielensä. Tämä muutos tapahtuu ollessamme yhä synnissämme, kompromississamme, hengellisellä raja-alueellamme. Meidän sydämessämme, yksinkertainen muutos, vahvistamme sen, Kuka on elämässämme kuningas. Kuten Saul kruunattiin kuninkaaksi raja-alueella ja lähellä itkemisen paikkaa, niin myös mekin päätämme sen, Kuka tulee olemaan kuningas elämässämme ollessamme tuolla välissä olevalla maalla. Nyt meidän vain täytyy elää se todeksi.

Juuri Gilgalissa: 1. Sam. 13: 11-13:ssa ...missä
...Saul uhrasi uhrin Herralle, kun Samuel oli nimenomaisesti käskenyt hänen odottaa häntä. Hän anasti Samuelin auktoriteetin ihmispelkonsa takia, sillä kansa oli peloissaan. Sen sijaan, että olisi aloittanut uuden kauden elämässään jättämällä vanhat pelkonsa taakseen, Saul 'lankesi' vanhaan syntiin. Tekemällä niin, kieltäytymällä kasvamasta aikuiseksi Herrassa ja voittamasta menneisyyttään, hän menetti kuninkuuden sukulinjaltaan. Hän oli yhä kuningas ja saattoi elää elämänsä tuon tason hengellisellä ja henkilökohtaisella kasvulla, mutta kuninkuus ei säilyisi hänen suvussaan.

Tuohon pisteeseen asti Jumala olisi tehnyt Israelin kuninkaat Saulin Benjaminin sukulinjasta, mutta koska Saul vaaransi asemaansa uhraamalla uhrin, hän menetti asemansa. Monista kristityistä tuntuu tältä, he kokevat olleensa varhain elämässä Jumalan kutsumia ja sitten, kuten sanonta kuuluu, elämä yllättää. Nyt he ovat vanhoja ja tuo aika, jolloin on voinut tehdä muutoksia elämään, on ohi, ja he ovat lannistuneita ajatellen pettäneensä Jumalan.

Hyvä uutinen on, että olemme Uuden testamentin ajoissa, jotka paljastavat Kristuksen meissä ja että on 'tulevia maailmanaikoja' Ef. 2:7 ja muiden Raamatun kohtien mukaan. Se tarkoittaa, että jos jokin meni sinulta tässä elämässä ohi, Jumalan sana sinulle tulee toteutumaan, mutta se saattaa viedä toiset 200 tai 500 vuotta tai enemmän – mutta tulet vaeltamaan siinä, mihin Hän myös sinut kutsui. Olemme ikuisuudessa, joten parhaat päivämme ovat edessämme.

Viimeinen kappaleemme Gilgalista: 1. Sam. 15: 11-13:ssa Sauli teki sen jälleen – Häntä oli käsketty olemaan tekemättä kompromisseja noiden ihmisten suhteen, mutta hän oli tottelematon, koska hän ei koskaan voittanut ihmispelkoa. Hän piti ne eläimet, jotka piti uhrata Herralle Gilgalissa. Hän luuli voivansa kiertää kuuliaisuutta uhraamalla Jumalalle ja että Jumala tyytyisi siihen.

Juuri täällä Samuel sanoi hänelle jakeissa 22-23: "…kuuliaisuus on parempi kuin uhri ... tottelemattomuus on taikuuden syntiä (taikuus manipuloi Jumalan Sanaa ja faktoja sopimaan omiin suunnitelmiin), , ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta."

Kaikki tuo oli Elian ja Elisan mukana heidän kulkiessaan pois Gilgalista. Pois rajamailta. Pois menneisyydestä. Elisa ei tiennyt tarkkaan, mitä edessäpäin olisi, mutta hän tiesi, ettei tulisi koskaan enää palaamaan raja-alueelle toinen jalka menneisyydessä ja toinen tulevaisuudessa. Oli aika liikkua kohti tulevaisuutta, eikä hän jättäisi Elisaa ennen kuin hänen tulevaisuutensa paljastettaisiin hänelle! Jatkamme siitä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,

John Fenn/LL

0 Comments

Elämän nivomista, osa 2/4, Lupauksia ja pitkä muisti

Elämän nivomista, osa 1/4, Ole varovainen sen suhteen, ketä loukkaat

Elia ja Elisa, osa 3/3

Elia ja tuulispää, osa 2/3, Hengelliset rajamaat

John Fenn

Arkisto