Patrick or Constantine?  
Patrick vai Konstantinus?
 
Hei kaikki,
Näin erään kristityksi tunnetun kuuluisan näyttelijättären haastattelun ja muutamaa päivää myöhemmin erään kristityksi itseään väittävän tunnetun näyttelijän haastattelun – kuitenkin kumpikin nainen sekoitti haastatteluunsa kiroilua ja niitä maailmallisia piirejä, joissa he elävät osana elämäntyyliään.
 
Ajattelin silloin välittömästi, että he olivat ainoastaan lisänneet Jeesuksen elämäänsä, mutteivät halunneet Hänen muuttavan heitä – tee vain heidän elämänlaatunsa paremmaksi, ole niin hyvä, kunhan se ei ole liian haasteellista tai vaadi minkään muuttamista heissä itsessään.
 
Sen vastakohtana kun vaimoni ja minä pelastuimme, emme vain pyytäneet Jeesusta elämäämme kohentamaan elämänlaatuamme – me tulimme Hänen luokseen, jotta Hän muuttaisi meidät ja käyttäisi meitä millä tahansa tavalla, jolla Hän halusi meitä käyttää.  
 
Halusimme Häntä ja Hänen muutoksiaan meissä niin paljon, että menetimme ystäviä ja tunsimme surua heidän tähtensä, luovuimme koulutus- ja bisnesmahdollisuuksia, koska verrattuna Isän ja Herran tuntemiseen ne kalpenevat, ja vuosien aikana jatkuvasti kieltäydyimme bisnesmahdollisuuksista, jotka olisivat tehneet meistä maallisesti rikkaita, mutta taivaallisesti köyhiä.
 
Tänään näemme tämän kamppailun Kristuksen ruumiissa – ne jotka haluavat Jeesuksen elämäänsä vain siinä määrin, kun Hän ei haasta heitä eikä vaadi muutoksia, vastaan ne, jotka vievat itsensä kokonaan Jeesuksen luo ja pyytävät Häntä muuttamaan, kasvattamaan, hajottamaan ja rakentamaan uudelleen heidän elämänsä antaen vapaat kädet, riippumatta siitä, mitä se vaatii.
 
Nämä samat asiat voidaan nähdä vertaamalla keisari Konstantinusta Suurta Patrick Irlantilaiseen
Vuonna 313 jKr, vähän yli 200 vuotta apostoli Johanneksen kuoleman jälkeen, keisari Konstantinus Suuri allekirjoitti Milanon ediktin, joka laillisti kristinuskon. On tärkeä huomata, että Milanon ediktillä kristittyjä alettiin sietää, mutta se antoi uskonrauhan kaikille ihmisille riippumatta siitä, mitä jumaluutta he palvoivat.
 
Konstantinus ei käännyttänyt Rooman valtakuntaa Jeesukselle; hän toi Jeesuksen Rooman valtakuntaan.  Rooman jumalien ja jumalattarien palvonta jatkui keskeytyksettä Jeesuksen rinnalla. Rooma halusi Jeesuksen, mutta vain siinä määrin, kun Hän ei vaatinut heitä luopumaan epäjumalistaan.
 
Tällä tavoin monet kristityt elävät; he sanovat rakastavansa Jeesusta, mutta itse asiassa he rakastavat Häntä vain siihen pisteeseen asti, josta eteenpäin Hän pyytäisi heitä kasvamaan, muuttumaan, nöyrtymään ja/tai tottelemaan Häntä. Jos Hän antaa heille tilaisuuden kasvaa heidän ollessaan loukkaantuneita jostakin, heidän mielipidettään haastettaessa tai jonkun tehdessä jotakin sellaista, josta he eivät ole yhtä mieltä, he perääntyvät valiten sen, että oikeuttavat toimensa syyttämällä tuota toista henkilöä.
 
He haluavat Jeesuksen vastaavan rukoukseen, antavan suosionosoituksen, parantavan, pitävän huolen heidän tarpeistaan, mutta kun Hän pyytää heitä antamaan anteeksi, käsittelemään katkeruuden, vaeltamaan rakkaudessa ja kärsivällisyydessä, he kääntyvät pois lopettaen ystävyyssuhteita, jättäen seurakuntia, kieltäytyen puhumasta, lähettämästä sähköpostia, soittamasta tai lähettämästä tekstiviestejä sille, jolle ovat vihaisia, jotta päästäisiin sovintoon.
 
Niin kauan kuin Jeesus ei sekaannu heidän lihallisuuteensa ja kypsymättömyyteensä (jumalia & epäjumalia), Jeesus on tervetullut.  
 
Antakaapa minun tutustuttaa teidät Patrick Irlantilaiseen
Patrickin Irlannin-palvelutyö kesti vaivaiset 30 vuotta, karkeasti ottaen vuodesta 431 noin vuoteen 461 jKr. Häntä pidetään yleisesti ensimmäisenä lähetystyöntekijänä alkuperäisten apostolien jälkeen! Tässä jotakin muuta huomionarvoista: hänen kuollessaan 461 jKr. Rooman valtakunta oli murenemassa kaaokseen, Irlannin samanaikaisesti noustessa kaaoksesta rauhaan ja turvallisuuteen, mikä kaikki oli hänen ansiotaan. Mitä Patrick teki sellaista, mitä Konstantinus ei tehnyt?
 
Konstantinus toi Jeesuksen roomalaiseen kulttuuriin; Patrick toi Irlannin Jeesuksen kulttuuriin Kaikki hänen opettamansa voitiin jäljittää taaksepäin Jumalaan ihmisen, luonnon ja kaikkien hyvien asioiden Luojaan, joka pitää ihmistä tilivelvollisena itselleen, ja niin jokainen päätös, jossa ihmisiä on mukana, tulisi tehdä tuo asia mielessä.
 
Hän näytti heille kristityn, joka oli rohkea, rehellinen ja rauhan ihminen jopa murhatuksi tulemisen uhalla, joka tunsi Jumalan ja jolle uskon omistaminen merkitsi sitä, että Hän korjaisi kaiken lopussa.
 
Kun klaaninjohtajat halusivat hyökätä naapuriklaanin kimppuun ja ottaa nämä orjiksi, Patrick nousi vastustamaan heitä Raamatun tekstiä osoittaen ja heille Filemonin kirjeestä käsin kertoen, että orjat olivat Jumalan luomia ihmisiä, minkä tähden orjuus on väärin. Hänen perustansa ja koko hänen opetuksensa oli rakennettu sen ympärille, että Jumala oli Luoja, ja että kaikki kärsimys oli väliaikaista ja että Hän oli kaikkien Suuri Tuomari ja korjaisin kaiken lopussa.
 
Hän opetti heille, että koska Jumala oli heidät luonut, heillä oli luonnollisesti joitakin Hänen piirteistään itsessään ja kulttuurissaan, jota he niin ihailivat, kuten lojaalisuus ja avokätisen elämän eläminen. Se merkitsi, että heillä voisi olla noiden piirteiden elämäntyyli, jos he vaeltaisivat Jumalan kanssa, ja Hän toisi esiin vielä enemmän heidän ihailemiaan piirteitä – elämäntapana, joka olisi kokosydämisesti Hänelle omistettu.
 
Hän otti heidän kulttuurissaan olevan hyvän ja yhdisti nuo piirteet Jumalan hyvyyteen, ja 30 vuoden sisällä Irlanti hylkäsi vanhat jumalansa ja jumalattarensa ja tuli ainoaksi maaksi, joka palvoi elävää Jumalaa.  
 
Kysymys jokaiselle joka kohtaa tilaisuuden kasvaa: olemmeko Konstantinus vai Patrick?
Jos joku ystävä loukkaa meitä ja tiedämme Jeesuksen haluavan, että annamme anteeksi ja teemme kaikkemme tuon ihmissuhteen korjaamiseksi, mitä teemme, kun Hän käsittelee meitä? Viemmekö tuon loukkaantumisen Hänelle ja työstämme sen, asettaen suuttumuksemme ja anteeksiantamattomuutemme ristin juurelle kuten Patrick tekisi, vai säilytämmekö tuon katkeruuden toisten elämässämme olevien jumalien osana ja vain jatkamme elämistä sallien epäjumalien ja Jeesuksen olla rinta rinnan kuten Konstantinus tekisi?
 
Hellimmekö syntiä sydämessämme päästäen Jeesuksen sisälle vain siihen pisteeseen saakka, jossa Hän ei haasta meitä vai onko meillä suoraselkäisyyttä olla raa’an rehellisiä itsemme ja Hänen suhteensa ja viemme itsemme Hänen luokseen, jotta Hän muuttaisi meitä?  
 
Kasva aikuiseksi tai jää jälkeen
Rakastamme Jeesusta, kun voimme ottaa Hänet mukaan sille ihanalle matkalle, joka meidän elämämme on – hieno työmme, hieno kotimme ja asuinalueemme, yhteisömme ja seurakuntamme – hei kaikki, eikö Jeesus olekin upea? Mutta annammeko Hänen koskettaa sydäntämme, motiivejamme, ajatuksiamme, jotta Hän muuttaisi ne Hänen sydämekseen, Hänen motiiveikseen, Hänen ajatuksikseen?
 
Sen kun seurakunnan komitea vain valitsee pyhätön maton värin, josta en ole samaa mieltä – no, meillä on oikeus olla loukkaantuneita, koska tuo viininpunainen vain on liian tumma sävyltään! Minä aion yhdessä samaa mieltä olevien kanssa pyytää vanhemmistoon kuuluvaa Jimiä olemaan meidän pastorimme ja me vuokraamme tilat adventisteilta, jotka eivät käytä seurakuntatilaansa muutenkaan sunnuntaiaamuisin. Tai viemmekö sydämemme Jeesukselle, kuten Irlanti teki?
 
Sen kun ystäväsi vain kertoo sinulle, ettei ole hyvä hetki puhua juuri nyt, koska hänen elämänsä on liian täynnä stressiä, jotta hän voisi kuunnella turhanaikaisia ongelmiasi, ja sinulla on oikeus olla loukkaantunut, eikö niin Jeesus? Ajattele nyt tuota, ystävän elämä on niin stressaavaa, että hän ei voi kuunnella ongelmiani… ja hän kutsuu itseään ystäväksi! Sallitko sydämeesi loukkaantumisen ja vihan yhdessä toisten epäjumalien kanssa kuten Konstantinuksen Rooma, vai vietkö itsesi kokonaan Jeesuksen luo kuten Irlanti teki Patrickin johdolla?
 
Otatko henkilökohtaisesti sen kun joku haastaa sen mitä uskot ja jos hän ei ole samaa mieltä kanssasi, mieluummin lopetat tuon ihmissuhteen kuin valitset keskittyä niihin kaikkiin muihin asioihin Jeesuksesta ja Isästä Jumalasta, joista olette yhtä mieltä? Käännätkö selkäsi ihmiselle, jonka tulet tuntemaan 10.000 vuoden päästä vain siksi, että muutamalla opillisella alueella ette ole yhtä mieltä, mikä paljastaa sinun pitävän itseäsi ja omia uskomuksiasi epäjumalanasi, vai luovutko epäjumalastasi säilyttääksesi ystävän? Konstantinus vai Patrick?
 
Muista tämä ero, etsi sitä toisissa – voit nähdä tuon päätöksentekoprosessin toimivan heissä – epäjumalanpalvelijat, jotka valitsevat Konstantinuksen tavan erottuvat kuten erottuvat myös ne, jotka valitsevat Patrickin tavan.
 
Monet haluavat mieluummin antaa sielussaan olevien epäjumalien esiintyä Jeesuksen rinnalla kuin olisivat eheytä ja puhtaita ja kypsiä Kristuksessa – se on vain liian vaikeaa. He rakastavat Jeesusta, kyllä, he rakastavat! He menevät taivaaseen, mutta kuten Paavali sanoi korinttilaisille, jotka olivat kateellisia, riiteleviä ja kuppikuntiin jakautuneita eläen hänen sanojensa mukaan kuin uudestisyntymättömät... he pääsevät taivaaseen, mutta ikään kuin tulen läpi, sillä heidän elämänsä ei ole mitään muuta kuin puuta, heinää ja olkia. *1. Kor. 3:1-15
 
Rooma mureni salliessaan Jeesuksen olla rinta rinnan epäjumalien kanssa, mikä on esikuva ihmisen sielun murennustilasta hänen salliessaan epäjumaliensa olla rinta rinnan Jeesuksen kanssa. Sen vastakohtana Irlanti nousi eheyteen osoittaen meille, että kun viemme elämämme Jeesuksen luo, tuloksena on eheys. Konstantinus vai Patrick? Uusi ajatus ensi viikolla… siihen saakka, siunauksin!
John Fenn
 

1 Slave changed the world 
Yksi orja muutti maailmaa
 
Hei kaikki,
Oletteko koskaan ihmetelleet, miksi 25 jaetta lyhyt Paavalin Filemonille karanneesta orjasta kirjoittama kirje sisällytettiin Uuteen testamenttiin? Ehkä olette, ehkä ette – mutta saamme kiittää melkein kaikesta Paavalin kirjeen aihetta, Onesimusta.
 
Ilman häntä meillä ei olisi Uutta testamenttiamme. Aivan oikein. Käsissänne oleva Uusi testamentti tai puhelimissanne oleva sovellus ei olisi olemassa ilman häntä – yllätyittekö? Antakaapa, kun kerron teille tarinan…
 
Olipa kerran kaukaisessa maassa...
Siellä asui teinipoika nimeltä Onesimus. Hän varttui orjana Filemonin kotitaloudessa, miehen, joka asui muinaisessa Kolossassa, nykyisen Turkin kaupungissa, joka sijaitsee noin 120 mailia (193 km) Efesosta itään.
 
Kun Paavali vietti yli kaksi vuotta Efesossa Apt. 19:10 kertoo meille, että kaikki tuolla Aasiana tunnetulla alueella kuulivat sanan. (Koti)seurakunnat Kolossassa syntyivät epäilemättä tuona aikana kun Epafras* vei Sanan Kolossaan. *Kol. 1:7 & 4:12 
 
Kolossa oli tärkeä kaupunki kauppareitillä, joka kulki Efesosta kohti Lähi-itää, kuten oli sen lähin naapuri Laodikea, ja se oli niin tunnettu (värjätystä) villastaan, että Rooman valtakunta julisti sen verovapaaksi.
 
Mutta kaikki tuo ei merkinnyt mitään nuorelle Onesimukselle, ei-kristitylle orjalle kristityssä kodissa, jonne tämän uuden uskonnon kannattajat kokoontuivat palvomaan miestä nimeltä Jeesus ja kuulemaan kertomuksia Hänen elämästään. Onesimuksella oli suurempia unelmia, unelmia nähdä maailma, olla maailmanmies – hän murehtisi kuolemanjälkeistä elämää myöhemmin.
 
Karkuri...
Ja niinpä jossain vaiheessa myöhäisessä teini-iässä tai parikymppisenä Onesimus, jonka nimi tarkoittaa 'hyödyllinen', karkasi suurkaupunkiin, Roomaan. Emme tiedä, kuinka hän pääsi koko matkan Turkista Italiaan, mitä riskejä hän otti, kuinka hän esittäytyi niille, jotka kyseenalaistivat tämän nuoren, itselleen tietä raivaavan miehen valtuudet, mutta tiedämme hänen selviytyneen Roomaan.
 
Paavali on jo Rooman vanki tuohon aikaan, noin vuosina 60-62, missä kohdassa Luukas päättää Apostolien teot. Hän toteaa Paavalin olleen kotiarestissa kahden vuoden ajan, mutta saaneen ottaa vastaan vieraita, ja juuri tänä aikana Paavali tapaa tietyn karkuteillä olleen orjan Kolossasta, tuon nuoren miehen nimeltä Onesimus.
 
Kirjeessään Filemonille Paavali sanoo näin Onesimuksesta: "...minä vanha Paavali, ja nyt myös Kristuksen Jeesuksen vanki- pyydän sinua poikani puolesta, jonka minä kahleissani synnytin, Onesimuksen puolesta, sinulle ennen hyödyttömän, mutta nyt sekä sinulle että minulle hyödyllisen..." jakeet 9-11
 
Ja hän jatkaa jakeissa 12 - 13 sanoen: "…hänet minä lähetän sinulle takaisin, hänet, se on: oman sydämeni. Olisin tahtonut pidättää hänet tykönäni, että hän sinun sijassasi olisi palvellut minua, joka olen evankeliumin tähden kahleissa; mutta ilman sinun suostumustasi en tahtonut tehdä mitään..."
 
Niinpä saamme kuulla, että Onesimus pyrkiessään karkaamaan pois tuosta kristittyjä täynnä olevasta talosta kotona Kolossassa törmää suoraan Paavaliin Roomassa ja tulee kristityksi.  Se tosiasia, että Paavali kohtasi hänet ollessaan vanki voisi viitata siihen, että teini-ikäiseltä Onesimukselta olivat rahat lopussa eikä hänellä ollut mitään mahdollisuuksia saada työpaikkaa suuressa kaupungissa ja viimeisenä oljenkortenaan hän kääntyi isäntänsä ystävän Paavalin puoleen. Emme tiedä. Mutta me tiedämme, että pyrkiessään karkaamaan pois kotoa hän törmäsi suoraan Paavaliin ja uuteen elämään Kristuksessa.
 
Toimi oikein
Nyt kun Onesimuksesta on tullut uskova, Paavali sanoo hänelle, että hänen täytyy palata Filemonin luo ja ottaa rangaistuksensa vastaan, mikä voisi merkitä kuolemaa. Mutta Paavalin kirje Filemonille meidän Uudessa testamentissamme on hänen suosituskirjeensä ja pyyntönsä osoittaa armeliaisuutta, itse asiassa viitaten jakeissa 12-16, että Jumalan suurempi suunnitelma oli, että Onesimus, joka lähti karanneena orjana, hänet Jumala on nyt palauttanut orjaa parempana, esittäen tämän sanaleikin muodossa: nyt (hyödyllisenä/onesimus) veljenä Kristuksessa.
 
Paavali jopa sanoo Filemonille jakeessa 19, että hän maksaisi Onesimuksen aiheuttaman minkä tahansa vahingon tai mitä tahansa hän isännälleen onkin velkaa sekä sinetöidäkseen asian muistuttaa Filemonia siitä, että tämä on velkaa oman hengellisen elämänsä Paavalille. Kuitenkin ikään kuin lisätäkseen vielä enemmän painoa pyynnölleen Paavali päättää lisäämällä:  "valmista minulle maja luonasi; toivon näet, että minut rukoustenne kautta lahjoitetaan teille. "Hän tulee henkilökohtaisesti katsomaan, kuinka Onesimusta kohdellaan!
 
Ja niinpä kävi siten, että Onesimus, joka kerran oli karannut orja, palaa nyt kotiin taskussaan rahaa maksaa velkansa takaisin ja tuoden kädessään isännälleen kirjeen suurelta apostoli Paavalilta. Mitä iloa ja hermostuneisuutta hänen on täytynytkään tuntea. Kuinka hän nöyrtyisi ja pyytäisi anteeksiantoa? Olisiko Filemon niin vihainen, ettei hän edes lukisi Paavalin kirjettä ja sen sijaan määräisi Onesimuksen kuolemaan välittömästi?
 
Kun ei ollut mitään seuraavana päivänä tai kahden päivän päästä perillä olevaa postia, ei puhelimia eikä tekstiviestejä, ei mitään tapaa lähettää sana etukäteen Onesimuksen tulosta, eräänä päivänä hän vain ilmestyy ovelle kirje kädessään. Mikä olisi hänen kohtalonsa?  
 
Historia kirjaa...
Filemon tosiaan antoi anteeksi Onesimukselle ja teki enemmänkin: hän antoi tälle vapauden ja lähetti tämän työskentelemään Paavalin kanssa, sikäli kun tiedämme Paavalin viimeisiksi osoittautuneiden neljän vuoden ajaksi. Seuraavan kerran historia näkee Onesimuksen työskentelevän Efesossa, vähän Kolossasta länteen kuten muistanette, työskentelemässä Timoteuksen kanssa, joka valvoo kaikkia (koti-) seurakuntia siellä.
 
Monet tutkijat arvioivat Efesossa olleen n. 25.000 uskovaa tai 10% väestöstä joka oli 250.000. Ja tuohon aikaan he kaikki kokoontuivat kodeissa vaihdellen kokousta isännöiviä ja johtavia, aterioivat yhdessä, antoivat toisilleen tarpeen ilmetessä ja oli monia kokoaikaisesti työskenteleviä koordinoimassa kaikkia noita resursseja ja kommunikaatiota.
 
Pikakelaus eteenpäin 30 vuotta: Foxen marttyyrien kirja kertoo meille...
Vuonna 97, vain yli 30 vuotta Pietarin ja Paavalin kuolemien jälkeen Timoteus oli nyt vanha mies ja valvoi yhä pyhiä Efesossa, jossa hän oli 30 vuotta aiemmin kun Paavali lähetti hänet Efesoon ja kirjoitti hänelle ensimmäisen ja toisen kirjeensä sinne. Kuvitelkaa, hän pysyi uskollisena viimeiselle Paavalin hänelle antamalle tehtävälle yli 30 vuotta. Hän ei etsinyt Jumalaa koskien seuraavaa tehtäväänsä, hän pysyi uskollisena juuri siinä, mihin Paavali hänet asetti.
 
Mutta vuonna 97 kaupunkilaiset juhlivat pakanafestivaalia nimeltä Catagogion, joka oli tunnettu siitä, että kannettiin epäjumalankuvia käsissä kuljettaessa juhlien pitkin kaupungin katuja. Iäkäs Timoteus meni saarnaamaan väkijoukolle sen epäjumalanpalveluksesta ja ihmisjoukko hakkasi hänet lähes kuoliaaksi ja kaksi päivää myöhemmin hän lopulta menehtyi vammoihinsa.
 
Entinen orja saapuu
Timoteuksen kuoleman myötä entisestä karkumatkalla olleesta orjasta nimeltä Onesimus tuli Efeson valvoja ja hän pysyi siellä omaan kuolemaansa saakka vuonna 108 jKr. (Vaikka joissakin lähteissä hänen kuolemansa ajoitetaan vuoteen 68, tuo ajankohta ei osu yhteen tunnetun historian kanssa, joka kertoo hänen olleen Timoteuksen seuraaja vuonna 97 ja kuolleen vankina Roomassa kivitettynä ja/tai mestattuna vuonna 108.
 
Mitä sellaista hän teki, joka muutti meidän elämämme
Mutta tiedämme hänen tehneen tämän yhden asian tultuaan Timoteuksen seuraajaksi vuonna 97, mitä kukaan muu ei ollut siihen mennessä tehnyt: hän alkoi kerätä Paavalin kirjeitä, jotka olivat säilyneet yli nuo 50 vuotta.
 
Voimme vain kuvitella hänen ajatuksiaan, kun hän piti käsissään Paavalin kirjettä Filemonille, mikä nyt oli arvossa pidetty henkilökohtainen aarre, joka oli muuttanut hänen elämänsä suunnan. Kellastunut ja reunoista hapero näiden 50 vuoden jälkeen – lyhyt kirje, jossa oli vain vähän yli 400 sanaa, mutta mitä jos hän voisi lisätä Paavalin toiset kirjeet tähän yhteen arvossa pidettyyn henkilökohtaiseen aarteeseen? Mitä jos toiset voisivat lukea Paavalin kirjeitä, kuten hän teki hänen assistenttinaan? Mitä jos toiset voisivat tulla Paavalin kirjeiden vapauttamiksi, kuten hän oli tullut tämän lyhyellä vetoomuksella Filemonille?
 
Ja niinpä meillä on Paavalin kirjeitä Uudessa testamentissamme. Kiitokset sinulle Onesimus siitä, että sisällytit oman kirjeesi, tuon pienen vihjeen meitä varten, ikään kuin omana allekirjoituksenasi tehtävääsi koota yhteen Paavalin kirjeet antaaksesi meidän tietää, että Jumalan käden pani liikkeelle yksi ystävällinen teko. Ja nyt te tiedätte, miksi tuo pieni 25 jaetta sisältävä vetoomus karkuteillä olleen orjan puolesta on meidän Uudessa testamentissamme.
 
Kuten on monien hyvien tekojen kohdalla, seurauksena tulee usein odottamattomia tuloksia – jotka valuvat vuosisatojen halki meidän elämäämme muuttuneina, koska yksi mies osoitti laupeutta ja kertoi Jeesuksesta karkumatkalla olevalle orjalle eikä tuo entinen orja antanut itselleen suodun Jumalan armon olla turha.
 
Me kosketamme toisten elämiä, mutta jää nähtäväksi, kuinka investointimme jokaiseen elämään kantaa hedelmää. Suurimmat ihmeet eivät ole aina silloin kun joku pääsee pois pyörätuolista, vaan pikemminkin silloin, kun hänen sydämensä muuttuu. Sillä tuon muutoksen heijastusvaikutukset saattavat näkyä sukupolvien päässä nykyhetkestä, kuten tapahtui silloin kun Paavali tapasi tietyn karkumatkalla olevan huonoa onnea kokeneen teini-ikäisen suuressa Rooman kaupungissa…
 
Uusi hajanainen ajatus ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin!
John Fenn
 

The cross spans time
Risti ulottuu ajan yli
 
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin siitä kuinka Jeesus elää ainaisesti ylösnousemuksensa kirkkaudessa ja voimassa, ja että uudestisyntymisen kautta myös meidän henkemme elää aina nykyhetkisessä ja ikuisessa 'on ylösnoussut' – tilassa.
 
Ajatukseni tänään on kuinka se, että Jeesus maksoi meidän synneistämme ristillä, ulottuu ajan ja avaruuden yli, mutta eri tavalla. Antakaapa kun selitän.
 
Meidän henkemme on uudestisyntynyt ja voimaannutettu Jumalan elämällä, minkä on järjestänyt Jeesus, joka elää 'on ylösnoussut ' -tilassa. Sieluamme uudistetaan 'on ylösnoussut' –totuuksiin prosessissa, jota kutsutaan opetuslapseuttamiseksi. Mutta henkemme ja sielumme ovat vankeina langenneessa, maisessa ruumiissa, joka haluaa jatkuvasti kulkea maailman tietä. Eräänä päivänä meillä tulee olemaan taivaallisesta materiaalista tehty kirkastettu ruumis, joka luonnostaan tahtoo aina miellyttää Jumalaa kuten henkemme haluaa, mutta toistaiseksi olemme maisissa kehoissa.  
 
Tämä aiheuttaa meille elämän mittaisen köydenvedon meidän 'on ylösnoussut' – voimaannutetun henkemme ja meidän 'tee oma juttusi' - ruumiimme välillä sielumme ollessa taistelukenttä sodan osapuolten välillä*. (*Gal. 5:17, Jaak. 4:5) 
 
Yhtenä päivänä olemme tunteidemme ja mielemme puolesta maailman huipulla valmiina tappamaan lohikäärmeen, ja seuraavana päivänä me annamme myöten synnille (synneille), joita hengessämme vihaamme, mutta joita lihamme rakastaa.
 
Risti joka ulottui ajan yli
Kun Paavali kirjoitti: "Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme" Room. 5:8:ssa, se tapahtui vain noin 20 vuotta ristin jälkeen. Se merkitsi sitä, että hän kirjoitti ihmisille, jotka itse asiassa olivat elossa ja asuivat Roomassa siihen aikaan kun Jeesus oli ristillä Israelissa. Hänen roomalaiskirjeensä alkuperäiset lukijat saattoivat nyökätä päätään ollen samaa mieltä lukiessaan tuon rivin ja kertoa toisilleen, mitä he olivat tekemässä sen vuoden keväällä kun Jeesus kuoli.
 
Elämme 2.000 vuotta myöhemmin ja vaikka tuota ilmausta on käytetty lukuisissa saarnoissa, meidän ei ole oikein sanoa " Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme", koska emme olleet edes syntyneet ennen kuin yli 1.900 vuotta myöhemmin!
 
Paljon tarkempi käsitys meitä koskien löytyy 2. Tim.1:9:ssä, joka on kirjoitettu juuri ennen Paavalin kuolemaa 60-luvun jKr. puolivälissä Timoteukselle Efesossa. Sitä lukivat ihmiset, joista suurin osa tuohon aikaan tultaessa oli syntynyt ristin jälkeen:
 
"Hän (Isä Jumala), joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman (Isän) aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja."
 
Aikatornado
Me puhumme siitä kuinka syntimme olivat tuolla ristillä katsoen taaksepäin 2.000 vuotta. Ja me luemme sellaisista pyhistä Uuden testamentin kuten *Aabraham ja **Daavid, jotka katsoivat ajassa eteenpäin ja näkivät Hengen kautta ristin, joka tulisi eräänä päivänä maksamaan hinnan heidän synneistään. (*Hepr. 11:17-19, ** Apt. 2:25-28, 31)
 
Se tarkoittaa, että Isä teki ristillä jotakin sellaista, joka ylitti luonnonlait; samalla kun hän tarkkaili Poikaansa ristillä ajan tietyssä kohdassa, Hän nousi ajan yläpuolelle vetämällä kaikki synnit ensimmäisestä Aadamin synnistä ristin kohdalle ja pani ne Jeesuksen päälle, samalla kun Hän myös tuosta ristin kohdasta katsoi ajassa eteenpäin kaikkiin niihin meidän tuleviin synteihimme, joita tulisimme koskaan tekemään, ja pani menneet, nykyiset ja tulevat synnit kaikki ristille samanaikaisesti. 
 
Niin kuin jokin taivaallinen jättiläinen seisomassa ristin yläpuolella Hän olisi ikään kuin yhdellä käsivarrellaan kurkottanut taaksepäin ajan halki ihmisen historian alkuun ja kahmaissut kaikki ihmisen synnit suunnattoman suureen kurotukseensa samalla kun Hän yhtäaikaisesti toisella käsivarrellaan kurkotti eteenpäin ajassa ihmisen historian loppuun kahmien kaikki tulevat synnit jänneväliinsä ja sitten käsivartensa yhteen tuoden kanavoi ne kaikki ristillä olevan Jeesuksen päälle. 
 
Paavali toteaa 2. Tim.1:9:ssä, että Isä Jumalaa teki tämän omassa mielessään ennen kun Hän loi fyysisen maailmankaikkeuden ja toteutti sen ristillä, joka oli se kohta, jolloin aika sai Suunnitelman kiinni.
 
Hän toi yhteen kaikki menneet, nykyiset ja tulevat synnit, yhteen aikaan ja yhteen maantieteelliseen paikkaan tuolla ristillä olleen Poikansa päälle. Ei olekaan ihme, että Jeesus, joka oli aina kutsunut Isää Isäksi, huusi nyt tuskissaan tuntiessaan maailman synnin painon päällään:
"Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" 
 
Testi onko jokin ihmisestä vai jumalallisesta lähtöisin
Ihminen kuvaa asioita siten kuin ihminen sen tuntee, mikä tarkoittaa esimerkiksi, että jos voisimme viedä modernin lentokoneen 500 vuotta ajassa taaksepäin, sen näkevät ihmiset kuvaisivat sitä jättiläismäiseksi linnuksi. Tämä näyttää kuvauksessa ihmislähtöisyyden, sillä he yksinkertaisesti samastavat asian sellaiseen, minkä he jo tuntevat. Ulkopuolinen – toisin sanoen jumalallinen – tiedon lähde tässä esimerkissä olisi kuvata se tarkasti sellaisena joka se oli, lentävä ihmisen rakentama kone, joka kuljettaa ihmisiä ja tavaroita.
 
Samalla tavoin luomiskertomukset jotka selostavat maailman luomista ihmisen tuntemien asioiden avulla, paljastavat inhimillisen – ei jumalallisen – lähteen. Niinpä kun useat muinaiset uskonnot sanovat, että maailmaa kannetaan eteenpäin kilpikonnan selässä, tiedämme sen olevan luonnollista tietämystä. Kuitenkin antaakseni vain yhden esimerkin Job 26:7 toteaa yksinkertaisesti, että Jumala  
"ripustaa maan tyhjyyden päälle", osoittaen muinaisen ymmärryksen maasta ja avaruudesta, mikä paljastaa tuon tiedon annetun ihmiskunnan ulkopuolelta.
  
Risti ja ylösnousemus – kumpikin paljastavat jumalallisen tietämyksen
Ja niinpä näemme, etteivät sekä ristin että ylösnousemuksen väitteet ole lähtöisin ihmisestä, sillä niiden väitteissä on tietoa yli sen, että ihmiset vain jakavat tietoa, joka liittyy luonnollisiin asioihin heidän ympärillään.
 
Uuden testamentin kirjoittajat eivät välittäneet, että kertomus yhden miehen roikkumisesta ristillä maailman syntien tähden olisi rajoittunut tuohon aikaa ja paikkaan ja asioihin, joihin he saattoivat samastua elämänkokemuksessaan, vaan sen sijaan he kirjoittivat siitä, kuinka Jumala kattoi (kaiken) ajan kerätäkseen kaikki menneet, nykyiset ja tulevat synnit sekä pani ne tuon yhden Ihmisen, Poikansa päälle ostaakseen ihmisen takaisin kuolemasta.
  
Se että muinainen ihminen, jolla ei edes ollut kykyä matkustaa nopeammin kuin mitä hevonen saattoi häntä kantaa, kirjoitti rististä, joka kattoi menneen ajan ja tulevaisuuden ja kokosi kaikki synnit tuohon yhteen tapahtumaan, ylittää hänen kykynsä ajatella tai edes kuvitella.
 
Samoin ne miehet ja naiset, jotka väittivät Jeesuksen nousseen kuolleista, eivät kertoneet kokemuksistaan tavalla, joka olisi rajoittunut ihmisen luonnolliseen tietämykseen – ikään kuin Jeesus olisi vain virvoitettu henkiin tai edes että joku varasti ruumiin. Kukaan ei väittänyt esimerkiksi jättiläismäisen kilpikonnan kantaneen Häntä taivaaseen. Ylösnousemuskertomuksen asiayhteyden asettivat enkelit, jotka käyttivät (aikamuotona) gnoomista aoristia "Hän on ylösnoussut", viitaten siihen, että Hänen ylösnousemuksensa on olemassaolon tila, joka ulottuu ajan yli ja menee yksinkertaisesti yli sen, mitä nuo muinaiset miehet ja naiset kykenivät edes kuvittelemaan.
 
Lisätkää siihen silminnäkijäkertomukset mukaan luettuina ne yli 500, jotka näkivät Hänet samanaikaisesti elävänä Hänen ylösnousemuksensa jälkeen, mikä paljastaa, ettei ollut mitään juonta tai valhetta tai heidän itse kertomaansa juttua, ja ainoa johtopäätös on, että ylösnousemuksella on jumalallinen alkuperä ihmisen tietämyksen ulkopuolella. (* 1. Kor. 15:6) 
 
Täten meidän synneillämme on äärellinen ja määriteltävä loppu ristillä, samalla kun se, että meidät on liitetty 'on ylösnoussut' – elämään ja voimaan on ikuinen olemassaolon tila. Vau.
 
Olen päätellyt sen, minkä Pietari päätteli Apt. 2:24:ssä: "Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niin kuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää", minkä johti Hänen ainaiseen tilaansa, olemassaolon tilaan jota "on ylösnoussut" heijastaa – ikuisesti vapaana ja elävänä – ja niin olemme mekin... Hänen ihmeellisestä armostaan.
 
Paavalin kanssa tunnustakaamme, ettemme vielä ole tulleet perille, mutta teemme tämän yhden asian, unohdamme sen, mikä on takana ja kurkotamme sitä kohti, mikä on edessäpäin … riennämme kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon meidät on taivaallisella kutsumisella kutsuttu Kristuksessa Jeesuksessa.
 
Toinen hajanainen ajatus ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn

Is risen or has risen?
On ylösnoussut vai ylösnousi?
 
Hei kaikki,
Tämän vuoden huhtikuussa Hollannin konferenssissa monet meistä olivat 'Hengessä' palvonnan aikana. Ilmaisua 'Hengessä' käytti apostoli Johannes Ilm. 1:10:ssä and 4:2:ssa kuvaamaan tilaa, jossa hänen silmänsä avautuivat Hengen maailmaan ja hän näki Herran.
 
Ollessamme palvonnassa useat olivat Hengessä ja näkivät ja kuulivat enkeleitä ja Herran, joka käveli ympäriinsä puhuen ihmisille. Tuo toimii sillä tavalla, että jos ihmiset eivät kuulleet suoraan, Hänen sanoistaan tuli talletus heidän henkeensä, jotakin sellaista, jonka Hän voi vetää esiin myöhemmin tai joka vaikuttaa heihin sisältä ulospäin. Mutta sitten Hän kääntyi minun puoleeni ja sanoi: "Oletko huomannut, että sanotaan 'on ylösnoussut'? Mikset ottaisi siitä selvää." Tuo ehdotus vaikutti oudolta ja välitön reaktioni oli olla uteliaampi sen suhteen, miksi Hän sitä ehdotti kuin Hänen huomautustaan koskien ilmaisua 'on ylösnoussut'.
 
Mutta aivan rehellisesti
Tuon palvonnan aikana tapahtui paljon ja omat päiväni ja iltani olivat täynnä keskeytyksetöntä ohjelmaa enkä koskaan ryhtynyt toimiin, itse asiassa unohdin jutun. Minusta ei ole mukava myöntää sitä, mutta se on totta.
 
Elämämme on kuin viiva, jossa aloitamme a-kohdasta syntyessämme ja lopetamme ö-kohdassa kuollessamme, ja heti kun olemme menneet c-kohdan ohi, ei ole mitään tapaa viedä c:tä d-, e- tai m-kausiin paitsi muistoissamme. Emme voi viedä suosikkihetkeämme mukanamme elämän halki astuaksemme siihen hetkeen silloin kun haluamme… kunpa se olisi mahdollista…
 
Mutta ihmiskunnan historiassa on yksi tapahtuma, jossa Isä on saanut tuon yksittäisen hetken ajassa pysymään tuossa hetkessä. Tuo hetki todetaan ilmauksessa 'on ylösnoussut', ei 'ylösnousi'.
 
Kaksi kuukautta myöhemmin – eräänä päivänä kesäkuussa olin tekemässä parannusta sydämessäni näkemistä asioista
Olin puhumassa Herralle, en Isälle siitä yksinkertaisesta syystä, että Jeesus voi samastua inhimillisiin vajavuuksiin, koska Hän on ihminen. Isä on aina ollut 'Hengessä' ja kuten Jaak.1:13 sanoo, ei ole pahan houkuteltavissa, kiusattavissa tai koeteltavissa, eikä Hän houkuttele, kiusaa tai koettele pahalla. Jaakob jatkaa sanomalla, että älkää eksykö, sillä jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.
 
Isä ei tiedä, millaista on olla kiusaukseen saatettu, väsynyt, nälkäinen tai synnin kokenut. Mutta Jeesusta paholainen houkutteli, kiusasi ja koetteli. Niinpä olin puhumassa Jeesukselle nähdessäni sydämessäni asioita, joiden kitkemistä tiesin tarvitsevani. En pitänyt itsestäni kovinkaan paljon tuona aamuna ja olin melkoisen 'alamaissa'.
 
Juuri tuossa tilanteessa Hän keskeytti rypemiseni (en nähnyt Häntä, Hän vain puhui minulle) sanoen: "Oletko huomannut, että sanotaan 'on ylösnoussut'? Mikset ottaisi siitä selvää." Kun Hän sanoi noin, muisto samanlaisesta lausunnosta kahta kuukautta aiemmin alkoi tulvia takaisin minuun ja kaduin, etten ollut seurannut tuota kehotusta.
 
Tällä kertaa oli kyse terveellisestä parannuksen tekemisestä sen suhteen, että unohdin ja jätin huomiotta Hänen pyyntönsä huhtikuulta. Minusta oli hämmästyttävää, että keskellä sitä, kun näin itsessäni asioita, joita kerta kaikkiaan vihasin ja kerroin Hänelle, että hoitaisin asiat, Hän antoi tämän ohjeen. Tiesin, että sen täytyi liittyä siihen, että olin niin kielteisesti itseeni keskittynyt tuona päivänä.
 
On ylösnoussut, ei 'ylösnousi'
Nousin välittömästi ja aloin tutkia, miksi Matt. 28:6-7, Mk. 16:6 ja Lk. 24:6, 34 jokainen kirjaavat, että enkelit tuolla nyt tyhjällä haudalla tuona ylösnousemusaamuna sanovat naisille "Hän on ylösnoussut" Kuningas Jaakon käännöksessä ja joissakin muissa versioissa.
 
Paavali käytti tuota samaa ilmausta Room. 8:34:ssä: "Kristus on se, joka kuoli, kyllä vain, joka on ylösnoussut jälleen, joka on Jumalan oikealla puolella ja joka myös rukoilee puolestamme." (suomennos tässä)
 
Ja myös 1. Kor. 15:20:ssa: "Mutta nyt on Kristus ylösnoussut kuolleesta ja tullut ensihedelmäksi niistä, jotka kuolivat." (suomennos tässä)
 
Miksei 'Hän ylösnousi' käyttäen mennyttä aikamuotoa, koska ilmiselvästi he olivat haudalla juuri siksi, että Hän oli noussut ylös eikä ollut siellä enää. Mutta kyse on enemmästä kuin vain Kuningas Jaakon käännöksen kielen runollisuudesta. Mutta siinä on vihje – englanniksi 'on ylösnoussut' on preesensissä (eli nykyhetken aikamuodossa, suomessa perfektissä, suom. huom.) Ei mennessä aikamuodossa, vaan nykyhetken aikamuodossa. Jeesus on ylösnoussut… nykyhetken aikamuodossa, mutta kyse on enemmästäkin.
 
Enkelien sanat totesivat sen alkuperäisen ymmärryksen, joka on yhtä pätevä vielä tänäänkin; Hän on ylösnoussut.
Ilmaus 'on ylösnoussut' on kirjoitettu 'gnoomisen aoristin' aikamuodossa, joka viestii tapahtuman tosiasian ilman, että liittäisi siihen ajankohdan. Se ei ole vain nykyhetken aikamuoto, vaan ainaisesti nykyhetkessä, ainaisesti muuttumaton ajan kuluessa.
 
Toisin sanoen 'on ylösnoussut' on olemisen tila, joka on olemassa ikuisesti. 'On ylösnoussut' on ikuinen olemisen tila, jossa Jeesus elää – tuo voima, tuo kirkkaus, tuo elämä saa Hänet olemaan ainaisesti tuossa ylösnousemuksen voiman ja kirkkauden hetkessä.
 
Kyse ei ole jostakin, joka tapahtui menneisyydessä, paitsi ajanlaskussa historiallisesti. Hengellisesti puhuen Jeesus 'on ylösnoussut'. Taivas ei näe sitä menneenä tapahtumana, vaan jatkuvana ja ainaisena. Kirkkauden Herra on ainaisessa ylösnousemuksen voiman ja kirkkauden tilassa, joka alkoi tuona ylösnousemuksen aamuna.
  
Syy siihen, miksi Paavali yhdisti uuden elämämme Kristuksessa Jeesuksen ylösnousemukseen, on enemmän kuin symboliikkaa. Hän tunnusti sen tosiasian, että Jeesus on ainaisessa ylösnousemuksen tilassa. Paavali käytti ilmausta 'on ylösnoussut' puhuessaan Kristuksen paikasta Isän luona sekä meidän oman ylösnousemuksemme takuuna – koska Hän 'on ylösnoussut', tuo sama 'on ylösnoussut' on uudestisyntyneen henkemme tila. Olemme Hänessä ja Hän on meissä, hengessämme eläen aina 'on ylösnoussut' -tilassa, meidän ainaisessa olemisen tilassamme.
 
Kuolemalla ei ole meihin mitään otetta, koska Jeesus elää aina 'on ylösnoussut' -tilassa. Synnillä ei ole mitään otetta hengessämme, koska meidän uudestisyntymisen kokemuksemme vei meidät hengessämme ainaiseen 'on ylösnoussut' -tilaan – tuo sama voima, tuo sama kirkkaus, on meissä pysyvästi ja on se, mistä meidän henkemme on nyt tehty – ainaisesti, ikuisesti, iankaikkisesti 'on ylösnoussut'.  
 
Toistaiseksi rajoittuneena ainoastaan voimaannuttamaan meidän elämäämme, mutta eräänä päivänä tullakseen vapautetuksi muuttamaan kuolevaiset ruumiimme kuolemattomiksi, toistaiseksi 'on ylösnoussut' on pysyvästi meissä auttaakseen meitä elämään vapaina synnistä ja tuomiosta. Olemme olemassa samassa ylösnousemusvoimassa, joka sai enkelit toteamaan oikein: Hän on ylösnoussut!
 
'On ylösnoussut' elää hengessämme virratakseen ulospäin mieleemme, jonka tulee alkaa ajatella sillä tavoin ja nähdä elämä niiden linssien läpi. Siitä se virtaa ulospäin kehoomme, jonka koulutamme uudelleen virtaamaan Jumalan asioissa alemman luonnon ja alemman ihmisen asioiden sijaan… virraten hengestä sieluun ja sielusta ruumiiseen siitä todellisuudesta käsin, että olemme ajattomia, olemme jo astuneet ikuisuuteen ja elämme ainaisesti 'on ylösnoussut' - voimassa!
 
Ja sen tähden...
Taannoin huhtikuussa, kun Herra sanoi minulle: "Oletko huomannut, että sanotaan 'on ylösnoussut'? Mikset ottaisi siitä selvää" Hän katsoi eteenpäin kaksi kuukautta kesäkuuhun ja parannuksen tekemisen ja itseinhon aamuuni ja piti huolen siitä, että opettaisi minulle jotakin. Lempeydellään ja armollaan Hän nykäisi minut tuosta tilasta ja vei minut takaisin ylösnousemuksen voimaan, joka voitti synnin ja ihmisluonnon rajoitukset. Käskemällä minua tutkimaan ilmausta 'on ylösnoussut' Hän näki tuon päivän kahta kuukautta myöhemmin avaimena siihen, että irrottaa katseeni pois itsestäni, synnistä ja kiinnittää sen Hänen ylösnousemuselämäänsä.
 
En ole unohtanut tuota läksyä ja jaan sen nyt kanssanne. Tutkin yhä ilmauksen 'on ylösnoussut' syvyyksiä ja ymmärrän nyt selvemmin tuon ilmauksen. Opiskelen nyt sitä kuinka ja miksi Uuden testamentin kirjoittajat käyttivät ilmauksia 'ylösnousi' ja 'on ylösnoussut' riippuen siitä, mitä he yrittivät viestiä.
 
Ponnistelen elääkseni tuon ylösnousemuksen voimassa. Kun teen syntiä tai näen itsessäni jotakin, mistä en pidä ja tiedän, että minun täytyy käsitellä se, olipa sitten kyse ajatuksessa tai teosta, en liu’u tuomion ja itseinhon valtaan. Sen sijaan puhun itselleni siitä tosiasiasta, että Hän on ylösnoussut, ja myös minä elän tuossa Elämässä.
 
Toivon, että tämän häivähdyksen elämästäni jakaminen on ollut teille siunaus – Isä avatkoon ymmärryksemme silmät antamalla meille viisauden ja tiedon Hengen Hänessä, että me voisimme elää 'on ylösnoussut' -todellisuudessa. Toinen hajanainen ajatus tähän liittyen ensi viikolla, siihen saakka siunauksin,
John Fenn