Questions I get asked: Women in church, women in ministry 2 of 2
Kysymyksiä, joita minulle tehdään: Naiset seurakunnassa ja palvelutyössä, osa 2/2
Hei kaikki,
Valettuani perustan, että Kristuksessa ei ole miestä tai naista, juutalaista tai kreikkalaista, orjaa tai vapaata, sillä te kaikki olette yhtä Kristuksessa, jatketaan katsomalla sitä, kuinka Paavali opetti panemaan täytäntöön tätä tasa-arvoa ja vapautta sellaisissa kulttuureissa ja tavoissa, jotka eivät tunnusta Kristusta.
Kysymys hunnuista
1.Kor. 11: 1-16:ssa Paavali käsittelee kysymystä siitä, että jotkut vaimoista olivat luopuneet huiveistaan, kun seurakunta kokoontui yhteen kokoukseen. Luvun 11 toisessa puoliskossa hän käsitteli rikkaita ihmisiä, jotka eivät halunneet ateriayhteyttä alempien luokkien kanssa. Ennen sitä hän käsitteli luvussa viisi miestä, jolla oli seksisuhde äitipuoleensa eikä kukaan ottanut asiaa miehen kanssa esille. Luvussa kuusi kaksi miestä oli nostanut siviilioikeudelliset kanteet toisiaan vastaan ja Paavali käski käsitellä asia seurakunnan sisällä. Luvuissa kahdeksan ja 10 oli kyse joistakuista, jotka kokivat olevansa vapaita Kristuksessa syömään lihaa, joka oli aiemmin uhrattu epäjumalille, kun taas jotkut pitivät syntinä tehdä niin. Luvussa yhdeksän Paavali totesi, että vaikka hän oli viettänyt niin paljon aikaa heidän kanssaan ja he olivat hänelle velkaa hengellisen elämänsä, kukaan ei ajatellut tukea hänen palvelutyötään.
Luvussa 12 hän käsitteli Hengen lahjoja kokouksessa, luvussa 13 on kyse heidän rakkaudestaan toisiaan kohtaan, minkä tulisi ohjata kaikkia asioita. Ja luku 14 käsittelee itse kokouksen järjestystä sekä henkilökohtaista 'rukouskieltä'. Kaikkiin näihin kysymyksiin liittyi se, että ihmiset olivat vapaita Kristuksessa, mutta heillä ei ollut kuitenkaan mitään vastuun tai tilivelvollisuuden tunnetta tekemisistään. Se koski asiaa, jota voisimme nykyään kutsua hyperarmoksi. Heillä oli niin suuri vapaus Kristuksessa, etteivät he kokeneet mitään velvollisuudentunnetta ketään muuta kuin itseään kohtaan.
Syynä on osittain paikallinen kulttuuri. Korintilla oli kaupunginmottona: "Vapaus ja tieto". Pohjimmaltaan tämä merkitsi, että jos jokin asia tuntuu hyvältä, tee se. Ei ihme, että Paavalin täytyi käsitellä 10 eri asiaa liittyen 'vapauteen' ensimmäisessä kirjeessään heille.
He kokivat tasa-arvoa Kristuksessa ja näkivät vain vapauden vailla pidäkkeitä. Paavali opetti, että armolla on aina rajat ja odotukset. Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen Poikansa, mikä on armoa. Että kaikilla, jotka uskovat Häneen, on ikuinen elämä, on raja, se tapa jolla armo voidaan ottaa vastaan. Armolla on aina rakenne ja tilivelvollisuus ja tarkoitus.
Pane vihkisormuksesi takaisin sormeesi
Voitko kuvitella naimisissa olevan naisen poistavan vihkisormuksensa kulkiessaan seurakuntansa ovesta, kun hän 'menee kokoukseen'?
Tuolla alueella tuolloin hunnut olivat naiselle vihkisormus. Korinttilaiset naiset löysivät vapautensa Kristuksessa ja ottivat pois huntunsa tullessaan Justuksen kotiin pyhien kokoontumiseen. (Ks. Apt. 18: 7-8 nähdäksesi, että juutalaiset, roomalaiset ja kreikkalaiset kaikki tapasivat Justuksen kodissa)
Paavali käsittelee asiaa selittäen ensin luomisjärjestystä ja sitä, kuinka miehen 'peitteenä' on Jumala ja sen tähden se, että aviomies peittäisi päänsä rukoillessaan tai profetoidessaan, olisi häpeäksi Herralle, miehen 'peitteelle'. Mutta vaimo peittää päänsä kunnioittaakseen aviomiestään, naisen 'peitettä'.
Kreikan kielessä ei ole Sanaa 'vaimo', joten luotamme asiayhteyteen tehdessämme eron yleensä naisten ja vaimon välillä. Tässä Paavalin puhuessa siitä, että mies 'peittää' naisen, se on selvä viittaus avioliittoon. Saatat muistaa muinaisen juutalaisen hääseremonian nimeltä 'morsiamen hunnuttaminen'. Sulhanen, seurassaan rabbi ja sulhasen ja morsiamen isä, peittää morsiamensa hunnulla. Se merkitsee sekä sitä, että sulhanen peittää ja suojelee morsiantaan, että morsiamen omistautumista sulhaselle ja heidän avioliitolleen.
Sen tähden Korintin vaimot poistaessaan huntunsa seurakunnan kokoontuessa häpäisivät aviomiehensä, heidän perheestään vastuussa olevat enkelit ja Herran. Paavali käski vaimoja panemaan hunnut jälleen ylleen. Kyllä, he ovat tasa-arvoisia Kristuksessa, mutta Paavali viittaa huntutapaan ja –perinteeseen kahdesti. Jakeessa 13 hän kehottaa heitä päättelemään itse. Jakeessa 16 hän kutsuu sitä tavaksi. Kyllä, he ovat vapaita Kristuksessa ottamaan pois avioliittonsa merkin, mutta miksi järkyttää paikallisia tapoja?
Naiset 'seurakunnan' kokouksessa
1. Kor.14:26-40:ssä Paavali käsittelee järjestystä kotiseurakunnan kokouksessa. Apt. 18: 1-8 paljastaa, että uudet uskovat olivat juutalaisia, roomalaisia ja kreikkalaisia, jotka kaikki kokoontuivat roomalaisen Justuksen kodissa. Nyt ensimmäistä kertaa kaikki kolme kulttuuria tulivat heitetyiksi yhteen saman katon alle ja aina asia, joka heillä oli yhteinen, oli Kristus heissä, kirkkauden toivo.
1. Kor. 14:26:ssa Paavali kirjoittaa, että "on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi." Sitten hän alkaa luetella joiltakuilta puuttuvia sosiaalisia taitoja, heidän kuin myös meidän aikanamme:
Jos on kaksi tai kolme, joilla on selitystä vaativa kieli, vuorotelkaa ja varmistakaa, että on selitys. Jos ei ole ketään, jolla on kielen selittämisen lahja, pysy hiljaa ja pidä viesti sinun ja Jumalan välisenä. (Et ole tehnyt syntiä, ei vain ole tilaisuutta antaa viestiä, joten pidä se itsesi ja Jumalan välisenä.) Antakaa niiden puhua, joilla on inspiroituja viestejä, mutta antakaa toisten arvioida se, mitä he sanovat. (Tämä on varoitus, että mikä tahansa sanomasi saatetaan torjua, joten älä loukkaannu, olet ystävien joukossa.)
Jos jollakulla toisella on sana ja myös sinulla on, anna hänen puhua. Vuorotelkaa, puhukaa järjestyksessä, jotta kaikki voitte tulla lohdutetuiksi. Henkesi on sinulle alamainen, yksin se seikka, että sinulla on jotakin Jumalalta, ei tarkoita, että sinun täytyy sen jakaa. Sillä Jumala on järjestyksen ja rauhan Jumala, ei hämmennyksen. Vaimot olkoot hiljaa kokouksessa ja olkoot alamaiset, kuten laki sanoo, jos heillä on kysymyksiä, he voivat kysyä aviomiehiltään kotona.
Selvästi asiayhteytenä on järjestys ja kohteliaisuus kokouksessa siihen sisällyttäen nämä jakeet vaimoista. Paavali ei sano, että laki kieltää heitä puhumasta, vaan sanoo, että laki vaatii, että he ovat aviomiehilleen alamaiset. Jälleen näemme Paavalin puhuvan järjestyksestä, ja luomisjärjestyksestä avioliitossa.
Muista, että synagogassa juutalaisvaimot oli erotettu miehistä eikä heidän sallittu osallistua kokoukseen. Tässä Kristuksessa he olivat ensimmäistä kertaa istumassa aviomiestensä vieressä kokouksessa. Tuloksena oli, että heillä oli monia kysymyksiä, mikä oli uhkana sille, mitä Herra oli tuossa kokouksessa tekemässä.
Kun tasapainotamme tämän sen kanssa, että oli monia naisapostoleja, seurakunnanpalvelijoita ja seurakunnan johtajia, näemme asiayhteytenä tässä olevan järjestyksen kokouksessa ja sen varmistamisen, että asiat tehdään kunnioittavalla tavalla.
Mitä näemme koskien naisia seurakunnassa ja palvelutyössä? Näemme halki historian, että naisilla on tärkeitä johtorooleja, kuten näemme Paavalin kirjeistä. Didakesta Clemensiin ja Ignatiukseen ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla, he eivät asettaneet mitään rajoituksia naisille johtoasemassa. Vasta puolivälissä kolmatta vuosisataa, kun kristinusko laillistettiin, näemme naisille asetettavan rajoituksia.
Alkuseurakunta päätti johtajuuden jokaisen yksilön hengen lahjojen ja luonteen pohjalta, eikä nähnyt mitään eroa miesten ja naisten välillä – kyse oli vain siitä, mitä Pyhä Henki oli heille lahjoittanut. Mutta kun kutsuttiin pois kodeista, auditorion aiempi pakanatemppelirakenne vaati hierarkiaa ja yhtäkkiä maailma oli miesten. Voitolle pääsi ajatus 'virasta' yli 'lahjan', ja naisilta kiellettiin lahjojensa ja kutsumuksensa Kristuksessa käyttäminen.
1.Tim. 2: 11-12:ssa: " Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena, mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa."
Tämä on yhtäpitävää hänen korinttilaisille kirjoittamansa viestin kanssa, joka käsitteli avioliitossa vallitsevaa järjestystä ja sitten järjestystä kokouksessa. Ja jälleen kyse on oppimisesta samalla kun säilytetään jumalallinen järjestys. Joten se ei ole kaiken kattava opillinen lausuma siitä, että kaikkien vaimojen täytyy olla hiljaa, sillä tekstikatkelmat hunnuista, järjestyksestä kokouksessa, ja tässä, kaikki liittyvät vaimoihin ilman, että mainitaan naimattomia naisia.
Sana ja Henki ovat aina yhtä mieltä, ja voimme nähdä niissä Paavalin kolmessa tekstikohdassa, jossa hän käsittelee naisia kokouksessa, että kyse on avioliittojärjestyksestä, ei kaiken kattavasta opillisesta lausumasta, että kukaan nainen, naimisissa oleva tai naimaton, tyttö tai teini, ei voi puhua. Tämän vahvistavat eri vuosisatojen naiset merkittävissä johtoasemissa apostoli Juniasta ja seurakunnanpalvelija Foibesta ja muista Paavalin aikoina, huomattaviin naisprofeettoihin ja opettajiin ja pastoreihin meidän aikanamme. Sana ja Henki ovat yhtä mieltä, olemme tasa-arvoiset Kristuksessa, mutta meidän täytyy elää kulttuureissa, jotka eivät tunnusta tasa-arvoa sukupuolten, rotujen tai sosioekonomisten tasojen välillä.
Toivottavasti tämä auttaa – ajattelemisen aihetta ainakin. Suosittelisin myös Ank Kleinmeulmanin kirjaa (englanniksi), joka on saatavilla nettisivuiltamme tästä aiheesta. Se on hyvä ja lyhyt luettavaksi ja on paras näkemäni kirja aiheesta. Uusi aihe ensi viikolla! Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Kysymyksiä, joita minulle tehdään: Naiset seurakunnassa ja palvelutyössä, osa 2/2
Hei kaikki,
Valettuani perustan, että Kristuksessa ei ole miestä tai naista, juutalaista tai kreikkalaista, orjaa tai vapaata, sillä te kaikki olette yhtä Kristuksessa, jatketaan katsomalla sitä, kuinka Paavali opetti panemaan täytäntöön tätä tasa-arvoa ja vapautta sellaisissa kulttuureissa ja tavoissa, jotka eivät tunnusta Kristusta.
Kysymys hunnuista
1.Kor. 11: 1-16:ssa Paavali käsittelee kysymystä siitä, että jotkut vaimoista olivat luopuneet huiveistaan, kun seurakunta kokoontui yhteen kokoukseen. Luvun 11 toisessa puoliskossa hän käsitteli rikkaita ihmisiä, jotka eivät halunneet ateriayhteyttä alempien luokkien kanssa. Ennen sitä hän käsitteli luvussa viisi miestä, jolla oli seksisuhde äitipuoleensa eikä kukaan ottanut asiaa miehen kanssa esille. Luvussa kuusi kaksi miestä oli nostanut siviilioikeudelliset kanteet toisiaan vastaan ja Paavali käski käsitellä asia seurakunnan sisällä. Luvuissa kahdeksan ja 10 oli kyse joistakuista, jotka kokivat olevansa vapaita Kristuksessa syömään lihaa, joka oli aiemmin uhrattu epäjumalille, kun taas jotkut pitivät syntinä tehdä niin. Luvussa yhdeksän Paavali totesi, että vaikka hän oli viettänyt niin paljon aikaa heidän kanssaan ja he olivat hänelle velkaa hengellisen elämänsä, kukaan ei ajatellut tukea hänen palvelutyötään.
Luvussa 12 hän käsitteli Hengen lahjoja kokouksessa, luvussa 13 on kyse heidän rakkaudestaan toisiaan kohtaan, minkä tulisi ohjata kaikkia asioita. Ja luku 14 käsittelee itse kokouksen järjestystä sekä henkilökohtaista 'rukouskieltä'. Kaikkiin näihin kysymyksiin liittyi se, että ihmiset olivat vapaita Kristuksessa, mutta heillä ei ollut kuitenkaan mitään vastuun tai tilivelvollisuuden tunnetta tekemisistään. Se koski asiaa, jota voisimme nykyään kutsua hyperarmoksi. Heillä oli niin suuri vapaus Kristuksessa, etteivät he kokeneet mitään velvollisuudentunnetta ketään muuta kuin itseään kohtaan.
Syynä on osittain paikallinen kulttuuri. Korintilla oli kaupunginmottona: "Vapaus ja tieto". Pohjimmaltaan tämä merkitsi, että jos jokin asia tuntuu hyvältä, tee se. Ei ihme, että Paavalin täytyi käsitellä 10 eri asiaa liittyen 'vapauteen' ensimmäisessä kirjeessään heille.
He kokivat tasa-arvoa Kristuksessa ja näkivät vain vapauden vailla pidäkkeitä. Paavali opetti, että armolla on aina rajat ja odotukset. Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen Poikansa, mikä on armoa. Että kaikilla, jotka uskovat Häneen, on ikuinen elämä, on raja, se tapa jolla armo voidaan ottaa vastaan. Armolla on aina rakenne ja tilivelvollisuus ja tarkoitus.
Pane vihkisormuksesi takaisin sormeesi
Voitko kuvitella naimisissa olevan naisen poistavan vihkisormuksensa kulkiessaan seurakuntansa ovesta, kun hän 'menee kokoukseen'?
Tuolla alueella tuolloin hunnut olivat naiselle vihkisormus. Korinttilaiset naiset löysivät vapautensa Kristuksessa ja ottivat pois huntunsa tullessaan Justuksen kotiin pyhien kokoontumiseen. (Ks. Apt. 18: 7-8 nähdäksesi, että juutalaiset, roomalaiset ja kreikkalaiset kaikki tapasivat Justuksen kodissa)
Paavali käsittelee asiaa selittäen ensin luomisjärjestystä ja sitä, kuinka miehen 'peitteenä' on Jumala ja sen tähden se, että aviomies peittäisi päänsä rukoillessaan tai profetoidessaan, olisi häpeäksi Herralle, miehen 'peitteelle'. Mutta vaimo peittää päänsä kunnioittaakseen aviomiestään, naisen 'peitettä'.
Kreikan kielessä ei ole Sanaa 'vaimo', joten luotamme asiayhteyteen tehdessämme eron yleensä naisten ja vaimon välillä. Tässä Paavalin puhuessa siitä, että mies 'peittää' naisen, se on selvä viittaus avioliittoon. Saatat muistaa muinaisen juutalaisen hääseremonian nimeltä 'morsiamen hunnuttaminen'. Sulhanen, seurassaan rabbi ja sulhasen ja morsiamen isä, peittää morsiamensa hunnulla. Se merkitsee sekä sitä, että sulhanen peittää ja suojelee morsiantaan, että morsiamen omistautumista sulhaselle ja heidän avioliitolleen.
Sen tähden Korintin vaimot poistaessaan huntunsa seurakunnan kokoontuessa häpäisivät aviomiehensä, heidän perheestään vastuussa olevat enkelit ja Herran. Paavali käski vaimoja panemaan hunnut jälleen ylleen. Kyllä, he ovat tasa-arvoisia Kristuksessa, mutta Paavali viittaa huntutapaan ja –perinteeseen kahdesti. Jakeessa 13 hän kehottaa heitä päättelemään itse. Jakeessa 16 hän kutsuu sitä tavaksi. Kyllä, he ovat vapaita Kristuksessa ottamaan pois avioliittonsa merkin, mutta miksi järkyttää paikallisia tapoja?
Naiset 'seurakunnan' kokouksessa
1. Kor.14:26-40:ssä Paavali käsittelee järjestystä kotiseurakunnan kokouksessa. Apt. 18: 1-8 paljastaa, että uudet uskovat olivat juutalaisia, roomalaisia ja kreikkalaisia, jotka kaikki kokoontuivat roomalaisen Justuksen kodissa. Nyt ensimmäistä kertaa kaikki kolme kulttuuria tulivat heitetyiksi yhteen saman katon alle ja aina asia, joka heillä oli yhteinen, oli Kristus heissä, kirkkauden toivo.
1. Kor. 14:26:ssa Paavali kirjoittaa, että "on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi." Sitten hän alkaa luetella joiltakuilta puuttuvia sosiaalisia taitoja, heidän kuin myös meidän aikanamme:
Jos on kaksi tai kolme, joilla on selitystä vaativa kieli, vuorotelkaa ja varmistakaa, että on selitys. Jos ei ole ketään, jolla on kielen selittämisen lahja, pysy hiljaa ja pidä viesti sinun ja Jumalan välisenä. (Et ole tehnyt syntiä, ei vain ole tilaisuutta antaa viestiä, joten pidä se itsesi ja Jumalan välisenä.) Antakaa niiden puhua, joilla on inspiroituja viestejä, mutta antakaa toisten arvioida se, mitä he sanovat. (Tämä on varoitus, että mikä tahansa sanomasi saatetaan torjua, joten älä loukkaannu, olet ystävien joukossa.)
Jos jollakulla toisella on sana ja myös sinulla on, anna hänen puhua. Vuorotelkaa, puhukaa järjestyksessä, jotta kaikki voitte tulla lohdutetuiksi. Henkesi on sinulle alamainen, yksin se seikka, että sinulla on jotakin Jumalalta, ei tarkoita, että sinun täytyy sen jakaa. Sillä Jumala on järjestyksen ja rauhan Jumala, ei hämmennyksen. Vaimot olkoot hiljaa kokouksessa ja olkoot alamaiset, kuten laki sanoo, jos heillä on kysymyksiä, he voivat kysyä aviomiehiltään kotona.
Selvästi asiayhteytenä on järjestys ja kohteliaisuus kokouksessa siihen sisällyttäen nämä jakeet vaimoista. Paavali ei sano, että laki kieltää heitä puhumasta, vaan sanoo, että laki vaatii, että he ovat aviomiehilleen alamaiset. Jälleen näemme Paavalin puhuvan järjestyksestä, ja luomisjärjestyksestä avioliitossa.
Muista, että synagogassa juutalaisvaimot oli erotettu miehistä eikä heidän sallittu osallistua kokoukseen. Tässä Kristuksessa he olivat ensimmäistä kertaa istumassa aviomiestensä vieressä kokouksessa. Tuloksena oli, että heillä oli monia kysymyksiä, mikä oli uhkana sille, mitä Herra oli tuossa kokouksessa tekemässä.
Kun tasapainotamme tämän sen kanssa, että oli monia naisapostoleja, seurakunnanpalvelijoita ja seurakunnan johtajia, näemme asiayhteytenä tässä olevan järjestyksen kokouksessa ja sen varmistamisen, että asiat tehdään kunnioittavalla tavalla.
Mitä näemme koskien naisia seurakunnassa ja palvelutyössä? Näemme halki historian, että naisilla on tärkeitä johtorooleja, kuten näemme Paavalin kirjeistä. Didakesta Clemensiin ja Ignatiukseen ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla, he eivät asettaneet mitään rajoituksia naisille johtoasemassa. Vasta puolivälissä kolmatta vuosisataa, kun kristinusko laillistettiin, näemme naisille asetettavan rajoituksia.
Alkuseurakunta päätti johtajuuden jokaisen yksilön hengen lahjojen ja luonteen pohjalta, eikä nähnyt mitään eroa miesten ja naisten välillä – kyse oli vain siitä, mitä Pyhä Henki oli heille lahjoittanut. Mutta kun kutsuttiin pois kodeista, auditorion aiempi pakanatemppelirakenne vaati hierarkiaa ja yhtäkkiä maailma oli miesten. Voitolle pääsi ajatus 'virasta' yli 'lahjan', ja naisilta kiellettiin lahjojensa ja kutsumuksensa Kristuksessa käyttäminen.
1.Tim. 2: 11-12:ssa: " Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena, mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa."
Tämä on yhtäpitävää hänen korinttilaisille kirjoittamansa viestin kanssa, joka käsitteli avioliitossa vallitsevaa järjestystä ja sitten järjestystä kokouksessa. Ja jälleen kyse on oppimisesta samalla kun säilytetään jumalallinen järjestys. Joten se ei ole kaiken kattava opillinen lausuma siitä, että kaikkien vaimojen täytyy olla hiljaa, sillä tekstikatkelmat hunnuista, järjestyksestä kokouksessa, ja tässä, kaikki liittyvät vaimoihin ilman, että mainitaan naimattomia naisia.
Sana ja Henki ovat aina yhtä mieltä, ja voimme nähdä niissä Paavalin kolmessa tekstikohdassa, jossa hän käsittelee naisia kokouksessa, että kyse on avioliittojärjestyksestä, ei kaiken kattavasta opillisesta lausumasta, että kukaan nainen, naimisissa oleva tai naimaton, tyttö tai teini, ei voi puhua. Tämän vahvistavat eri vuosisatojen naiset merkittävissä johtoasemissa apostoli Juniasta ja seurakunnanpalvelija Foibesta ja muista Paavalin aikoina, huomattaviin naisprofeettoihin ja opettajiin ja pastoreihin meidän aikanamme. Sana ja Henki ovat yhtä mieltä, olemme tasa-arvoiset Kristuksessa, mutta meidän täytyy elää kulttuureissa, jotka eivät tunnusta tasa-arvoa sukupuolten, rotujen tai sosioekonomisten tasojen välillä.
Toivottavasti tämä auttaa – ajattelemisen aihetta ainakin. Suosittelisin myös Ank Kleinmeulmanin kirjaa (englanniksi), joka on saatavilla nettisivuiltamme tästä aiheesta. Se on hyvä ja lyhyt luettavaksi ja on paras näkemäni kirja aiheesta. Uusi aihe ensi viikolla! Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed