What is Taking up Cross? #1, Cheeseburger
Mitä on ristin ottaminen? Osa 1 Juustohampurilainen
Hei kaikki,
Aloitan synnin tunnustamisella, asian, jota minun on täytynyt käsitellä vuosien ajan ja jonka olen vasta äskettäin voittanut ja tuo voitto johtuu sellaisesta asiasta, josta Isä minulta kysyi.
Silloin kun Barbin kanssa olimme lukioikäisiä ja olimme ravintolassa, Barb kysyi usein, voisiko hän maistaa sitä, mitä olin tilannut eikä minulla tietenkään ollut mitään sitä vastaan - hänhän oli kuitenkin tyttöystäväni. Hän yritti vastata palvelukseen kysymällä, halusinko maistaa hänen annostaan, mutta vastasin lähes aina 'Ei kiitos', mikä merkitsi miehisin termein: "Jos olisin halunnut sitä mitä sinä tilasit, olisin tilannut sitä."
Tässä tulee
Jossakin vaiheessa aviovuosiamme Barb lakkasi kysymästä lupaa maistaa sitä mitä olin tilannut ja vain kurotti haarukkansa ottaakseen maistiaisen. Se alkoi närkästyttää minua. Jossakin vaiheessa vuosia sitten suljin seisovan pöydän ja kielsin oman lautaseni hänen harhailevalta ruokahalultaan.
Barb pyysi anteeksi sanoen, ettei tajunnut kuinka paljon asia häiritsi minua, selitin sen häiritsevän ja hän oppi pyytämään luvan, minkä olen aina mielelläni antanut. Jaamme aina alkupalat ja jälkiruoan, mutta jotain erityistä liittyi aina itse ateriaan.
Ja niinpä tänä kesänä palatessamme palvelutyöhömme liittyvältä matkalta löysimme itsemme paikallisesta ravintolasta nimeltä "Freddy's", joka on tunnettu hyvin ohuista hampurilaispihveistään grillattuna niin, että reunat ovat mukavasti ruskistuneet… ja jäätelöstään… nam. Barb oli tilannut pekonijuustopurilaisen ja minä olin tilannut heidän kaksoispihvin sisältävän "California burgerinsa", mikä viittaa suoraan Kaliforniassa toimivaan "In-N-Out Burger" –ketjun hampurilaiseen, jossa on erikoiskastike ja Freddy's-ravintolan versio on hyvin, hyvin lähellä sitä.
Syödessämme Barb kommentoi minun hampurilaiseni näyttävän hyvältä ja vastasin sen olevan herkullisen. Hän koetti kepillä jäätä, tajuan sen nyt, mutta sinä hetkenä en tiennyt, että minulle oltiin virittämässä ansaa. Soveliaan pitkän hiljaisuuden jälkeen ja kun kumpikin oli ottanut palan omasta hampurilaisestaan, hän kysyi: "Saisinko maistaa sinun hampurilaistasi?"
Hänen sanoessaan tuon viha minussa alkoi nousta, mutta siinä sekunnin murto-osassa kun verenpaineeni alkoi kohota, Isä murtautui suoraan tuohon hetkeen kysyen minulta näin:
"Tiedän, että uhraisit itsesi hänen puolestaan, antaisit henkesi hänen edestään; joten miksi sinun on niin vaikea antaa hänelle palaa juustohampurilaisestasi?"
Tuossa hetkessä sydämeni avattiin nähtäväkseni niin kuin Isä sen näki ja olin kauhuissani. Tuomitsin itseni kun koko elämän ajan kestänyt 'oman alueeni suojeleminen syömisellä' välähti silmieni edestä hänen kysymyksensä jälkeisen ensimmäisen ja toisen sekunnin välissä. Tuossa sekunnin murto-osassa vastasin Barbille: "Tietysti, ota niin paljon kuin haluat" ja tarkoitin sitä. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että ruokani suojeleminen omana, kokonaan minun ruokanani vuosien ajan oli sydämeen liittyvä ongelma.
Barb on ehdottanut, että tulin reviiritietoiseksi ruokani suhteen siksi, että isäni lähdön jälkeen raha oli tiukalla äidilläni, jolla oli neljä lasta ruokittavana ja me jokainen varjelimme sitä, mikä oli lautasellamme, koska ehkä ei ollut enää lisää otettavana. En tiedä miksi, mutta en pitänyt siitä mitä näin sydämessäni tuona päivän.
Henkesi antaminen, ristin ottaminen?
Arvelisin useimpien kristittyjen pohtineen sitä, että jos joku ryntäisi ovesta aseen kanssa, pakottaisi kaikki riviin ja kysyisi, ovatko he kristittyjä ja sitten surmaisi kaikki kristityt yksitellen, olisiko heillä rohkeutta olla KIELTÄMÄTTÄ Herraa sillä hetkellä.
Tuon kaltainen tilanne oli ennen hypoteettinen kunnes viime vuosina juuri tuota on tapahtunut eri paikoissa ympäri maailmaa ISISin hallitsemilta alueilta collegen kampukselle Oregonin osavaltiossa.
Kuitenkin henkensä antaminen jonkun edestä ei ala eikä pääty aseen piippuun. Ei, anna henkesi pienin tavoin joka päivä lähtien juustohampurilaisen palan jakamisesta iäkkään naapurin pihanurmikon ajamiseen vaikka olet hyvin väsynyt pitkän työpäivän jälkeen, hyvien ajatusten valitsemiseen ihmisestä rukoillessasi hänen puolestaan vaikka haluat huutaa hänelle kovaa ja korkealta.
Kuinka ristin ottaminen on henkensä antamista – ja mitä se tarkoittaa
Matt.16:16:ssa Pietari huudahti Jeesuksen olevan Jumalan Poika ja Jeesus sanoi hänelle Isän osoittaneen sen hänelle. Sen jälkeen kun ilmestys Hänen olemisestaan Jumalan Poika tehtiin tunnetuksi, Jeesus jatkaa kertomalla heille jakeessa 21, että Hän tulisi kuolemaan johtajien käsissä ja nousemaan kolmantena päivänä. Pietari veti Hänet sivuun ja nuhteli Herraa sanoen: "… se ei tule sinulle koskaan tapahtumaan!"
Jakeissa 23-24 Herra vastasi: " Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten.Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua."
Risti, josta Hän puhuu, ovat Pietarin ajatukset koskien Jeesuksen elämää vastakohtana Isän ajatuksille koskien Jeesuksen elämää.
Kuinka annat henkesi?
Pietari ei halunnut Jeesuksen menevän ristille, Jeesus käski hänen naulita nuo ihmisen ajatukset ristille. Sen tähden Ristin ottaminen merkitsee sitä, että otat pois itseltäsi omat maailmaan ja lihaan perustuvat mielipiteet jostakusta ihmisestä tai jostakin tilanteesta, ja muutat ajatuksesi Jumalan ajatuksiksi hänestä/siitä.
Se tosiasia, että Jeesus käytti ristiä esimerkkinä ihmisten ajatuksista Jumalan ajatuksiin vaihtamisesta, kertoo meille sen, että Hän tiesi tuon prosessin voivan olla mutkikkaan ja lihalle kivuliaan. Jeesus jatkoi sanomalla, että jos haluat pelastaa elämäsi – omat ihmiseen perustuvat ajatuksesi, menetät elämäsi. Mutta jos teet tuon vaihdon Jumalan ajattelutapaan, löydät elämäsi.
Vaikka minun ajatukseni ovat vääriä, ne ovat tuttuja ja mukavia! Uudet ajatukset pelottavat minua!
Pietarille ajatus Jeesuksen menemisestä ristille oli vastoin kaikkea sitä mitä hän Messiaasta uskoi – mutta Jeesus käski panna pois nuo vanhat ajatukset, koska ne ovat ihmisen ajatuksia. Ristiinnaulitse ne. Älä haudo niitä mielesi sopukoissa. Tapa ne.
Kuinka vaikeaa Pietarille oli luopua, tappaa kaikki ne ajatukset, joihin hän oli koko elämäänsä harjaantunut koskien sitä, kuinka Messias potkaisisi roomalaiset ulos ja toisi tullessaan Israelille toisen kulta-ajan? Jeesus käski: ristiinnaulitse nuo ajatukset, Pietari. Anna niiden kuolla mutkikas kuolema, jos on tarvis – pyristele, sano vastaan, kilju, huuda, mutta lopulta, anna noiden ajatusten kuolla. Työstä ne. Tuo prosessi on se matka.
Oman ristinsä ottaminen ei ole jokin sairaus, jota kannetaan elämän halki, eikä se ole iäkkäästä sukulaisesta huolehtimista hänen viimeisinä vuosinaan, eikä se ole hirvittävän naapurin sietämistä. Ristin ottaminen on ihmisen ajattelun lopettamista ja ryhtymistä Jumalan ajatteluun. Sitä kutsutaan 'mielen uudistukseksi' Room. 12:1-2:ssa.
Juustohampurilainen uusversiona
Luulin sen olevan normaalia miehen ja vaimon välistä kinastelua. Olen nähnyt monien muiden pariskuntien ja vaimo-osapuolten tekevän aivan saman asian kuin oma vaimoni. (Täytyy olla jokin naispuolinen geeni, joka pakottaa vaimot koemaistamaan miestensä ruokaa J )
Ihmisen ajatuksia olisi oikeuttaa lautaseni suojeleminen menneisyyteni takia – "Kun isä lähti, saimme jokainen lautasellisen ruokaa ja siinä kaikki." Ihmisen ajatuksia olisi "Sinun olisi pitänyt tilata mitä minä tilasin, joten ei, tyydy siihen mitä tilasit." Mikä on tarkalleen (ilmeisesti) sitä mikä oli ollut sydämessäni vuosien ajan kunnes tein parannuksen.
Kun Isä sanoi: "Tiedän, että uhraisit itsesi hänen puolestaan...", Hän tunnusti sydämeni tilan laajemman kokonaisuuden kannalta, mutta Hän halusi minun 'uhraavan' sen, että annan hänelle suupalan lounaastani – Isä osoitti tekopyhyyteni, että osoituksena halukkuudestani aidosti uhrata henkeni oli se pieni uhraus, että annan Barbille lounaastani.
Se aloitti melkoisen itsehavainnoinnin, jossa kysyin itseltäni, missä muissa asioissa en kohtele Barbia kuten Kristus kohtelee seurakuntaa antaen Itsensä sen puolesta? Kuinka voin enemmän uhrata henkeni perheeni, ystävieni, lähimmäisteni, ja niiden edestä, joita palvelutyössä palvelen? Mitä muita sellaisia ihmisen ajatuksia väijyy sydämessäni, jotka minun täytyy ristiinnaulita, jotta saatan ajatella, kuten Isä ajattelee?
Ja siitä jatkamme ensi viikolla. Siihen saakka… voi, tuo mitä syöt näyttää hyvältä, saanko maistaa vähän?
Siunauksin,
John Fenn
Mitä on ristin ottaminen? Osa 1 Juustohampurilainen
Hei kaikki,
Aloitan synnin tunnustamisella, asian, jota minun on täytynyt käsitellä vuosien ajan ja jonka olen vasta äskettäin voittanut ja tuo voitto johtuu sellaisesta asiasta, josta Isä minulta kysyi.
Silloin kun Barbin kanssa olimme lukioikäisiä ja olimme ravintolassa, Barb kysyi usein, voisiko hän maistaa sitä, mitä olin tilannut eikä minulla tietenkään ollut mitään sitä vastaan - hänhän oli kuitenkin tyttöystäväni. Hän yritti vastata palvelukseen kysymällä, halusinko maistaa hänen annostaan, mutta vastasin lähes aina 'Ei kiitos', mikä merkitsi miehisin termein: "Jos olisin halunnut sitä mitä sinä tilasit, olisin tilannut sitä."
Tässä tulee
Jossakin vaiheessa aviovuosiamme Barb lakkasi kysymästä lupaa maistaa sitä mitä olin tilannut ja vain kurotti haarukkansa ottaakseen maistiaisen. Se alkoi närkästyttää minua. Jossakin vaiheessa vuosia sitten suljin seisovan pöydän ja kielsin oman lautaseni hänen harhailevalta ruokahalultaan.
Barb pyysi anteeksi sanoen, ettei tajunnut kuinka paljon asia häiritsi minua, selitin sen häiritsevän ja hän oppi pyytämään luvan, minkä olen aina mielelläni antanut. Jaamme aina alkupalat ja jälkiruoan, mutta jotain erityistä liittyi aina itse ateriaan.
Ja niinpä tänä kesänä palatessamme palvelutyöhömme liittyvältä matkalta löysimme itsemme paikallisesta ravintolasta nimeltä "Freddy's", joka on tunnettu hyvin ohuista hampurilaispihveistään grillattuna niin, että reunat ovat mukavasti ruskistuneet… ja jäätelöstään… nam. Barb oli tilannut pekonijuustopurilaisen ja minä olin tilannut heidän kaksoispihvin sisältävän "California burgerinsa", mikä viittaa suoraan Kaliforniassa toimivaan "In-N-Out Burger" –ketjun hampurilaiseen, jossa on erikoiskastike ja Freddy's-ravintolan versio on hyvin, hyvin lähellä sitä.
Syödessämme Barb kommentoi minun hampurilaiseni näyttävän hyvältä ja vastasin sen olevan herkullisen. Hän koetti kepillä jäätä, tajuan sen nyt, mutta sinä hetkenä en tiennyt, että minulle oltiin virittämässä ansaa. Soveliaan pitkän hiljaisuuden jälkeen ja kun kumpikin oli ottanut palan omasta hampurilaisestaan, hän kysyi: "Saisinko maistaa sinun hampurilaistasi?"
Hänen sanoessaan tuon viha minussa alkoi nousta, mutta siinä sekunnin murto-osassa kun verenpaineeni alkoi kohota, Isä murtautui suoraan tuohon hetkeen kysyen minulta näin:
"Tiedän, että uhraisit itsesi hänen puolestaan, antaisit henkesi hänen edestään; joten miksi sinun on niin vaikea antaa hänelle palaa juustohampurilaisestasi?"
Tuossa hetkessä sydämeni avattiin nähtäväkseni niin kuin Isä sen näki ja olin kauhuissani. Tuomitsin itseni kun koko elämän ajan kestänyt 'oman alueeni suojeleminen syömisellä' välähti silmieni edestä hänen kysymyksensä jälkeisen ensimmäisen ja toisen sekunnin välissä. Tuossa sekunnin murto-osassa vastasin Barbille: "Tietysti, ota niin paljon kuin haluat" ja tarkoitin sitä. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että ruokani suojeleminen omana, kokonaan minun ruokanani vuosien ajan oli sydämeen liittyvä ongelma.
Barb on ehdottanut, että tulin reviiritietoiseksi ruokani suhteen siksi, että isäni lähdön jälkeen raha oli tiukalla äidilläni, jolla oli neljä lasta ruokittavana ja me jokainen varjelimme sitä, mikä oli lautasellamme, koska ehkä ei ollut enää lisää otettavana. En tiedä miksi, mutta en pitänyt siitä mitä näin sydämessäni tuona päivän.
Henkesi antaminen, ristin ottaminen?
Arvelisin useimpien kristittyjen pohtineen sitä, että jos joku ryntäisi ovesta aseen kanssa, pakottaisi kaikki riviin ja kysyisi, ovatko he kristittyjä ja sitten surmaisi kaikki kristityt yksitellen, olisiko heillä rohkeutta olla KIELTÄMÄTTÄ Herraa sillä hetkellä.
Tuon kaltainen tilanne oli ennen hypoteettinen kunnes viime vuosina juuri tuota on tapahtunut eri paikoissa ympäri maailmaa ISISin hallitsemilta alueilta collegen kampukselle Oregonin osavaltiossa.
Kuitenkin henkensä antaminen jonkun edestä ei ala eikä pääty aseen piippuun. Ei, anna henkesi pienin tavoin joka päivä lähtien juustohampurilaisen palan jakamisesta iäkkään naapurin pihanurmikon ajamiseen vaikka olet hyvin väsynyt pitkän työpäivän jälkeen, hyvien ajatusten valitsemiseen ihmisestä rukoillessasi hänen puolestaan vaikka haluat huutaa hänelle kovaa ja korkealta.
Kuinka ristin ottaminen on henkensä antamista – ja mitä se tarkoittaa
Matt.16:16:ssa Pietari huudahti Jeesuksen olevan Jumalan Poika ja Jeesus sanoi hänelle Isän osoittaneen sen hänelle. Sen jälkeen kun ilmestys Hänen olemisestaan Jumalan Poika tehtiin tunnetuksi, Jeesus jatkaa kertomalla heille jakeessa 21, että Hän tulisi kuolemaan johtajien käsissä ja nousemaan kolmantena päivänä. Pietari veti Hänet sivuun ja nuhteli Herraa sanoen: "… se ei tule sinulle koskaan tapahtumaan!"
Jakeissa 23-24 Herra vastasi: " Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten.Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua."
Risti, josta Hän puhuu, ovat Pietarin ajatukset koskien Jeesuksen elämää vastakohtana Isän ajatuksille koskien Jeesuksen elämää.
Kuinka annat henkesi?
Pietari ei halunnut Jeesuksen menevän ristille, Jeesus käski hänen naulita nuo ihmisen ajatukset ristille. Sen tähden Ristin ottaminen merkitsee sitä, että otat pois itseltäsi omat maailmaan ja lihaan perustuvat mielipiteet jostakusta ihmisestä tai jostakin tilanteesta, ja muutat ajatuksesi Jumalan ajatuksiksi hänestä/siitä.
Se tosiasia, että Jeesus käytti ristiä esimerkkinä ihmisten ajatuksista Jumalan ajatuksiin vaihtamisesta, kertoo meille sen, että Hän tiesi tuon prosessin voivan olla mutkikkaan ja lihalle kivuliaan. Jeesus jatkoi sanomalla, että jos haluat pelastaa elämäsi – omat ihmiseen perustuvat ajatuksesi, menetät elämäsi. Mutta jos teet tuon vaihdon Jumalan ajattelutapaan, löydät elämäsi.
Vaikka minun ajatukseni ovat vääriä, ne ovat tuttuja ja mukavia! Uudet ajatukset pelottavat minua!
Pietarille ajatus Jeesuksen menemisestä ristille oli vastoin kaikkea sitä mitä hän Messiaasta uskoi – mutta Jeesus käski panna pois nuo vanhat ajatukset, koska ne ovat ihmisen ajatuksia. Ristiinnaulitse ne. Älä haudo niitä mielesi sopukoissa. Tapa ne.
Kuinka vaikeaa Pietarille oli luopua, tappaa kaikki ne ajatukset, joihin hän oli koko elämäänsä harjaantunut koskien sitä, kuinka Messias potkaisisi roomalaiset ulos ja toisi tullessaan Israelille toisen kulta-ajan? Jeesus käski: ristiinnaulitse nuo ajatukset, Pietari. Anna niiden kuolla mutkikas kuolema, jos on tarvis – pyristele, sano vastaan, kilju, huuda, mutta lopulta, anna noiden ajatusten kuolla. Työstä ne. Tuo prosessi on se matka.
Oman ristinsä ottaminen ei ole jokin sairaus, jota kannetaan elämän halki, eikä se ole iäkkäästä sukulaisesta huolehtimista hänen viimeisinä vuosinaan, eikä se ole hirvittävän naapurin sietämistä. Ristin ottaminen on ihmisen ajattelun lopettamista ja ryhtymistä Jumalan ajatteluun. Sitä kutsutaan 'mielen uudistukseksi' Room. 12:1-2:ssa.
Juustohampurilainen uusversiona
Luulin sen olevan normaalia miehen ja vaimon välistä kinastelua. Olen nähnyt monien muiden pariskuntien ja vaimo-osapuolten tekevän aivan saman asian kuin oma vaimoni. (Täytyy olla jokin naispuolinen geeni, joka pakottaa vaimot koemaistamaan miestensä ruokaa J )
Ihmisen ajatuksia olisi oikeuttaa lautaseni suojeleminen menneisyyteni takia – "Kun isä lähti, saimme jokainen lautasellisen ruokaa ja siinä kaikki." Ihmisen ajatuksia olisi "Sinun olisi pitänyt tilata mitä minä tilasin, joten ei, tyydy siihen mitä tilasit." Mikä on tarkalleen (ilmeisesti) sitä mikä oli ollut sydämessäni vuosien ajan kunnes tein parannuksen.
Kun Isä sanoi: "Tiedän, että uhraisit itsesi hänen puolestaan...", Hän tunnusti sydämeni tilan laajemman kokonaisuuden kannalta, mutta Hän halusi minun 'uhraavan' sen, että annan hänelle suupalan lounaastani – Isä osoitti tekopyhyyteni, että osoituksena halukkuudestani aidosti uhrata henkeni oli se pieni uhraus, että annan Barbille lounaastani.
Se aloitti melkoisen itsehavainnoinnin, jossa kysyin itseltäni, missä muissa asioissa en kohtele Barbia kuten Kristus kohtelee seurakuntaa antaen Itsensä sen puolesta? Kuinka voin enemmän uhrata henkeni perheeni, ystävieni, lähimmäisteni, ja niiden edestä, joita palvelutyössä palvelen? Mitä muita sellaisia ihmisen ajatuksia väijyy sydämessäni, jotka minun täytyy ristiinnaulita, jotta saatan ajatella, kuten Isä ajattelee?
Ja siitä jatkamme ensi viikolla. Siihen saakka… voi, tuo mitä syöt näyttää hyvältä, saanko maistaa vähän?
Siunauksin,
John Fenn
RSS Feed