Why doesn't God heal more often? 3 of 4, Old body, ignorance. 
Miksei Jumala paranna useammin? 3/4; Vanha keho, tietämättömyys.
 
Hei kaikki,
 
Tämä sarja käsittelee esteitä parantumisen tiellä, ei juurikaan sitä, kuinka parantua. Minulla on kyllä (englanninkielinen) opetussarja nimeltä 'Healing School' (suom. parantumiskoulu) kiinnostuneille. 
 
Mahdollisista esteistä kuuleminen auttaa, vaikkei olekaan mitään yhtä yksittäistä 'taika-avainta', joka avaisi parantumisen kaikille. Kuten olemme nähneet korinttilaisten kohdalla, sydämen ongelmat voivat olla syy siihen, että ruumis sairastuu, mikä on jotakin sellaista, jonka vasta viime aikoina lääketiede on 'saanut selville'. 
 
Tietämättömyys ei ole suoja
 
Olemme myös nähneet, että synnit ruumista vastaan pysyvät ruumiissa, mikä tarkoittaa, että meidän vastuullamme on hoitaa ne. Ongelmana on, että tietämättömyys ei estä meitä kärsimästä vahinkoa, sairautta tai tautia. 1800-luvun lopulla terveyttä edistävänä tarjottiin 'radium pillereitä' ja tupakointia mainostettiin terveellisenä. Vasta, kun ihmiset alkoivat kuolla, tajuttiin, että oltiin väärässä – mutta tietämättömyys ei estänyt monia hyviä ihmisiä olemasta sairaita ja kuolemasta varhain.
 
Se merkitsee, että tänään maailmassamme meillä saattaa olla asioita, jotka sairastuttavat tai antavat meille kroonisen fyysisen vaivan, mutta olemme tietämättömiä siitä, mikä sen aiheutti. Se saa meidät ihmettelemään, kuinka Jumala saattoi antaa tämän tapahtua. Mutta me asumme langenneessa maailmassa kehoissa, jotka ovat tuosta langenneesta maailmasta. Se tarkoittaa, että perinnöllisyystieteellä ja ympäristöllä ja asioilla, joita syömme ja hengitämme ja kosketamme ja haistamme, voi kaikilla olla vaikutusta.
 
Ja koska lisäännymme, mikä merkitsee geeniemme eteenpäin välittämistä jälkeläisillemme, mikä tahansa noissa geeneissä oleva virheellisyys tulee välitetyksi eteenpäin. Kyse ei aina ole paholaisesta tai kirouksesta, joskus kyse on vain yksinkertaisesta lisääntymisestä.
 
Kyse ei ole siitä, etteikö Jumala olisi paikalla, kyse on siitä, että olemme langenneella maapallolla kehoissa, jotka ovat tuosta maasta (jotka sen tähden ovat väliaikaisia ja tilapäisiä), joten täällä on asioita, jotka vaivaavat meitä. Kun lisäämme mukaan hyvin pahan paholaisen, joka kuljeksii ympäriinsä etsien, kenet voisi niellä, asia tulee vielä monimutkaisemmaksi.
 
Älä ole pelon vallassa ja piileskele 'uskon' takana
 
Olen myös tuntenut monia ihmisiä, jotka julistavat uskoa, koska totta puhuen heitä pelottaa mennä lääkäriin sen vuoksi, mitä tämä saattaisi sanoa. Tai ehkä he epäilevät tarvitsevansa leikkausta tai toimenpiteitä, jotka merkitsisivät vakavaa muutosta heidän elämälleen. Joten pelon vallassa he julistavat uskoa – mutta se ei ole uskoa, se on typeryyttä. En ole koskaan nähnyt Jumalan parantavan jotakuta, joka käytti ns. uskoa piileskelläkseen pelkojensa takana. Olen nähnyt Hänen kulkevan ihmisen kanssa leikkauksen ja toimenpiteiden läpi Hänen pyytäessään ihmistä käsittelemään sydäntään. Ole aina rehellinen suhteessa Häneen, joka tietää ajatuksesi ennen kuin muodostat ne mielessäsi.
 
Ja toisinaan on hengellistä ylpeyttä – olen tuntenut useita ihmisiä, joilla on syöpädiagnoosi, mutta he ovat valinneet olla menemättä mihinkään hoitoihin valiten sen, mitä he kutsuivat 'uskoksi', koska ihmiset luottivat heidän olevan esimerkkejä niin sanotuista 'uskon ihmisistä'. Mutta Jumala vastustaa ylpeitä, ja kun he torjuivat lääketieteellisen hoidon, he ottivat elämänsä omiin käsiinsä ja kuolivat varhain.
 
Kun poikamme olivat pieniä, seurasimme tätä yleisohjetta: Laskimme kätemme heidän päälleen parantumista varten, mutta jos he eivät olleet paremmassa kunnossa seuraavaan päivään tultaessa, menimme lääkäriin. En ole hyvä isä, jos annan lapseni kärsiä vain siksi, että haluan hänen parantuvan uskon kautta, mutta niin ei tapahdu. Seuraamme tuota yleissääntöä myös oman itsemme suhteen.
 
Sain tämän vaivan ennen kuin opin tuntemaan Herran – voinko parantua?
 
Kysymys 'vanhasta jenkkifutisvammasta' tai muusta vaivasta, jonka sait ennen kuin opit tuntemaan Herran ja joka on säilynyt tai tulee esiin myöhempinä vuosina ja vaatii leikkausta tai muuta hoitoa, herättää kysymyksen, parantaisiko Jumala minut?
 
Pohdi sitä, ettei yksikään ihminen evankeliumeissa ollut uudestisyntynyt. Mistä sitten heidät tulikin parantua, vaiva oli saatu ennen kuin he tapasivat Jeesuksen. Heidän tavatessaan Jeesuksen nuo vaivat parantuivat. Joten miksei uskova voisi Jeesuksen kohdatessaan odottaa parantumista? Kyllä, uskova voi odottaa parantumisen olevan hänen ulottuvillaan vaivaan nähden, joka oli 'ennen Kristusta'. 
 
Mutta näkemästäni päätellen silloin, kun olemme valinneet lääketieteellisen reitin, Jumalan armo on läsnä kulkemaan kanssamme. Ja Hän näyttää liikehtivän samalla tavalla vuosien varrella jonkun henkilön kohdalla. Jokaisella meistä on elämässämme malleja siitä, kuinka Herra käsittelee sydäntämme, kehoamme, tunteitamme – jos Hän paransi sinut yhdellä tavalla joitakin vuosia sitten, näkemäni perusteella Hän todennäköisesti toimii samoin tällä kertaa. Jos kyse on siitä, ettei ollut mitään leikkausta ja toipuminen oli hidasta, se toistuu. Jos kyse oli leikkauksesta, mutta täydellisestä toipumisesta, se toistuu. Vain huomautus: opettele se, kuinka Hän käsittelee sinua, etsi toimintamalleja vuosien varrelta, ja mene sitä reittiä, sillä usein Hän tulee olemaan siellä.
 
Rajanvetoa ikääntymisen ja parantumiseen uskomisen välillä
 
Kuten yllä mainitsin, ruumiimme ovat maasta ja sen tähden matkalla omaksumaan sisälämpötilan. Tiedemiehet kertovat, että noin 35 vuoden iässä ruumis alkaa rapistua ja jokainen tuon iän ylittänyt voi antaa todistuksen tuon tosiasian paikkansa pitävyydestä. Joten missä parantuminen tulee kuvaan mukaan, jos osa siitä, mitä on meneillään, on kehon järjestelmän luonnollista rapistumista?
 
Olen kertonut aiemmin siitä, kuinka menneinä vuosina koin huimausta väsyttyäni voimakkaasti. Ei pyörrytystä, vaan huimausta, joka on hyvin erilaista. Pyörrytyksessä huone kieppuu, huimauksessa et tiedä, mihin suuntaan on ylös ja mihin alas, missä on vasen tai oikea. Se tapahtui muutama vuosi sitten EU-konferenssissamme Hollannissa. Saatoin tuntea sen alkavan torstaina päivää ennen kuin konferenssi alkoi.
 
Aloitimme kokoukset tuona perjantaina ja illan ylistyksessä taistelin vastaan. Yhtäkkiä silmäni avautuivat Herran maailmaan ja näin Hänet. Toiset joko näkivät tai tunsivat Hänet niin ikään. Hän tuli luokseni ja kertoi minulle joitakin henkilökohtaisia asioita, elämän suunnan kaltaista asiaa ja kulki ympäriinsä toisten luo.
 
Lauantaiaamuun tultaessa saatoin tuskin pysyä pystyssä, mutta selvisin aamiaisesta ja aamun kokouksesta. Minulla oli määrä olla kyselytunti tuona iltapäivänä, mutta saatoin tuskin päästä ylös sängystä, joten pyysin Barbia ja Briania huolehtimaan kyselytunnista. Ollessani vuoteessa kysyin Isältä, mitä oli meneillään ja kerroin Hänelle: "Herra oli täällä eilen illalla ja Hän tuli luokseni puhumaan, Hän olisi voinut parantaa minut, miksei Hän tehnyt niin?" 
 
Isä vastasi: "Aiheutit tämän itsellesi. Olen käsitellyt sinua jo jonkin aikaa sen suhteen, että pitäisit viikoittain vapaapäivän, muttet ole piitannut minusta. Myös Barb on käskenyt sinun pitää vapaapäivä joka viikko ja olet jopa ollut tottelematta omaa vaimoasi. Ruumiisi on kulkemassa maan tietä; sinun täytyy oppia sopeutumaan. Olet aiheuttanut tämän itsellesi."
 
Kuten sanoin, tämä sarja on käsitellyt mahdollisia parantumisen esteitä ja sen tarkoituksena on herättää ajattelemaan ja itsehavainnointiin. Olin varmaankin noin 40-vuotias ennen kuin tajusin, että oli joitakin asioita, joita en vain tietäisi taivaan tällä puolen. Siinä lepääminen yhdistettynä Hänen uskollisuudessaan lepäämiseen on antanut minulle niin paljon enemmän rauhaa kuin mitä minulla oli aiemmin vaeltaessani Hänen kanssaan.
 
Sellaiset jakeet, kuten 5. Moos. 29:29, tuovat nyt rauhan sen sijaan, että olisi pakottava tarve venyttää rajoja: "Se, mikä on salassa, se on Herran, meidän Jumalamme; mutta mikä on ilmoitettu, se on meitä ja meidän lapsiamme varten..." (Mikä on suurenmoinen jae rukoilla lapsillesi, että Hän tulee paljastamaan heille sen, mitä heidän pitäisi tietää). Mutta olen tyytyväinen, että on salaisia asioita joita en tiedä ennen kuin olen toisella puolella.
 
Ja Apt. 1: 7: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut." 
 
Siinä on rauha – rauha on lakkaamista omista teoistamme levätäksemme Hänessä. Ensi viikolla joitakin asioita, joista Herra on kertonut näyssä vieraillessaan koskien parantumista ja sitä, kun Hän käsittelee meitä. Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL

Why doesn't God heal more often? 2 of 4: Healing and our responsiblity?
Miksei Jumala paranna useammin? 2/4; Parantuminen ja meidän vastuumme?
 
Hei kaikki,
 
Viime viikolla kerroin, kuinka parantuminen on ennen kaikkea vahvistava merkki Jeesuksen ylösnousemuksesta. Mutta entäpä me uskovat? Eikö parantuminen kuulu meille?
 
Parantumista koskevat kysymykset – mennään yksityiskohtiin
​ 
Kun siirrymme pois parantumisen olemisesta merkki uskosta osattomille Jeesuksen väitteiden vahvistamiseksi, siihen, että parantuminen on yksi uskovaisena olemisen 'eduista', vastuu parantumisesta siirtyy Jumalalta meille. Mutta monet uskovat mielessään yhä luottavat siihen, että Jumala toimii suvereenisti kuten Hän toimisi uskosta osattoman kohdalla. Usein he päätyvät uskonkriisiin ymmärtämättä, mitkä tekijät ovat vaikuttamassa. Tutkitaanpa vastuuseemme kuuluvia tekijöitä.
 
Korinttilaisten ennakkoluulot ja riidat
 
1. Kor. 3: 3-15 Paavali paljasti, että joidenkuiden keskuudessa Korintissa oli kateutta ja riitaa. Hän kertoo heille tuollaisen olevan puuta, heinää ja olkia niin, että jos he pitävät sitä sydämessään aina kuolemaan saakka, silloin heidän seistessään Herran edessä tuo kaikki palaa. Hän sanoo heidän pelastuvan, mutta ikään kuin tulen läpi.
 
Myöhemmin 1. Kor. 11: 17-31:ssa hän paljastaa joidenkin olevan niin kateellisia ja riitaisia, etteivät he nauti Herran ehtoollista tai tapaa toisia uskovia. He tapaavat ensin keskenään ja sitten tulevat pääkokoontumista varten yhteen. Hän kertoo heille, että heillä on omat kotinsa, jossa he voivat syödä ja juoda, mutta heidän täytyy tulla yhteen kaikkien muiden kanssa sen sijaan, että olisivat erillään keskenään, ja oikein erottaa muusta Kristuksen ruumis, Kristuksen, joka teki meidät yhdeksi Hänessä.
 
Korintin seurakunnan tausta kerrotaan Apt. 18:ssa, missä näemme juutalaisten, roomalaisten ja kreikkalaisten kaikkien kokoontuvan yhdessä roomalaisen Justuksen talossa. Tiedämme historiasta, että Korintti oli satamakaupunki, jossa oli laaja skaala sosiaalisia kerroksia laivanvarustajista merimiehiin, kaupanomistajista myymälähenkilökuntaan ja kaikista eri roduista edustajia. Kulttuurin näkökulmasta roomalaisten yläluokkien edustajat eivät tavanneet alempien luokkien kanssa eivätkä juutalaiset koskaan seurustelleet sosiaalisesti pakanoiden kanssa – sitten he tulivat Jeesuksen luo ja alkoivat kokoontua Justuksen kotona. Joten heillä oli sydämessään käsiteltävää. 
 
Kun Paavali keskittyi joidenkuiden ennakkoluuloisuuteen – rodulliseen ja sosioekonomiseen – hän sanoi, että koska "he eivät ole erottaneet Herran ruumista, monet teistä ovat heikko ja sairaalloisia, ja monet ovat kuolleet varhain." Tänään sanoisimme, että heidän immuniteettijärjestelmänsä oli vaarantunut vihan, riitaisuuden ja ennakkoluuloisuuden johdosta ja se teki heidät heikoksi, sairaalloisiksi ja monet jopa olivat kuolleet ennenaikaisesti niiden sairauksien tuloksena, joista heidän nyt heikentynyt immuniteettijärjestelmänsä kyennyt selviytymään.
 
Mutta jos ystäväsi, sanotaanko vaikka Hengellä täyttynyt roomalainen, sairastui, et välittömästi ajatellut, että hänen juutalaisia kohtaan tuntemansa vihan olevan syy sille, miksi hän sairastui. Rukoilit hänen puolestaan, laskit kätesi hänen ylleen, karkotit jonkin tuntemattoman riivaajan ihan siltä varalta, että jokin sellainen oli sairastumisen syynä ja rukoilit ystäväsi puolesta ihmetellen, miksi Jumala ei häntä parantanut. Saatoit jopa voidella hänet öljyllä ihmetellen, missä parantuminen oli.
Parantuminen on saatavilla, mutta hänen ennakkoluulonsa, kateutensa, riidoissa oleminen, viha tai hänen tunteidensa ja sydämensä tila estävät häntä ottamasta vastaan. Jos hän kuoli, et ehkä koskaan saanut tietää, miksi Jumala ei häntä parantanut. Paavali kehotti korinttilaisia:
"tutkikaa itsenne, sillä jos me tutkimme (tuomitsemme) itsemme, Herra ei meitä tuomitse." Herra salli hänen kuolla varhain sen sijaan, että hänen vihansa olisi vienyt hänet syvemmälle syntiin. Se on Hänen tuomionsa asiassa Paavalin mukaan.
 
Yhteenveto: Meidän vastuullamme on rakkaudessa vaeltaminen ja synnistä kiinni pitäminen merkitsee, että avaamme itsemme sairaudelle, jota Jumala ei tule parantamaan, koska sydämemme on omalla vastuullamme. Jos parantaa katkeruuden ja vihan vallassa olevan ihmisen, se vain mahdollistaisi sen, että hän jatkaisi yhä syvemmälle syntiin eikä Jumala halua olla siinä osallinen. Niinpä Hän antaa hänen kokea sydämensä (tilan) seuraukset.
 
Toinen esimerkki: synnit ruumista vastaan. 
 
Paavali sanoo 1. Kor. 6:18:ssa, että seksuaaliset synnit ovat ruumista vastaan ja käyvät ilmi ruumiissa. Tuo on yleisperiaate, jonka hän esittää laajemmassa asiayhteydessä: synnit ruumista vastaan pysyvät ruumiissa.
 
Francis Hunter, joka yhdessä miehensä Charlesin kanssa, oli hyvin tunnettu 1970-luvun karismaattisen uudistuksen aikana parantumisen palvelutyöstään. Hän kertoi luoksensa turhautuneena tulleesta naisesta, joka sanoi: "Karkotan kalorit jälkiruoastani, mutta olen silti lihonut 10 paunaa (5 kg), mitä teen väärin?" Francis kertoi naiselle, että voimme karkottaa riivaajia, mutta kalorit ovat meidän vastuullamme. Hetki huulilla, ikuisesti lanteilla – tuo synti ruumistasi vastaan pysyy ruumiissasi.
 
Sama on totta huumeiden/lääkkeiden tai alkoholin väärinkäytön kohdalla, liiallisella työnteolla, tupakoimisella tai jopa liiallisella kuntoilulla. Liikaa juokseminen tai hölkkääminen tai painojen nostaminen niin ikään. Mikä sitten onkin ruumistamme kohtaan tekemämme synti, tuo synti pysyy ruumiissa. Se tarkoittaa, että se on meidän vastuullamme. Et voi olla 110 paunaa (50 kg) ylipainoinen ja jalkasi ja nivelesi ovat kipeät ja käännyt Jumalan puoleen, jotta Hän parantaisi nuo jalat ja nivelet – Hän voi antaa armoa, mutta sinä ylensöit, joten sinun täytyy ottaa tuo paino pois. Muuten se, että Jumala parantaa sinut, mahdollistaa ruumiin väärin käyttämisen ja mahdollistaa sinun lisätä vielä enemmän painoa noille ylityöllistetyille nivelille.
 
Eräs ortopedi kertoi minulle, että jokainen ylimäärinen 5 paunaa (2,2 kg), jonka ihminen painaa, rasittaa kumpaakin polvea 100 paunan (45 kg) verran joka askelella. Se tarkoittaa, että 50 paunan (22 kg) ylipainoa lisää 1000 paunaa (453 kg) joka askelella. Se on meidän vastuullamme, ei Jumalan.
 
Jeesus paransi ihmisiä, jotka tarvitsivat parantumista ilman omaa syytään.
 
Evankeliumeissa näemme Jeesuksen parantaneen vammautumisia, jotka eivät johtuneet ruumista vastaan tehdyistä synneistä. Miehellä, jolla oli surkastunut käsi Mk 3: 1-5:ssä, tila oli epäilemättä vammautumisen aikaan saama, sillä sitä kuvattiin sanalla 'surkastunut', mikä tarkoittaa sen olleen ehjä, mutta jotain tapahtui ja se teki kädestä käyttökelvottoman. Matt. 15:30:ssa sanotaan Jeesuksen parantaneen raajarikkoja, mikä tarkoittaa vammautumista. Näemme parantumisia sokeana syntyneen, rampojen, kuurojen ja mykkien jne. kohdalla, ne ovat tiloja, joita he eivät ole itse aiheuttaneet. Emme näe Jeesuksen parantaneen ihmisiä, jotka aiheuttivat oman sairautensa laiminlyömällä tai käyttämällä väärin ruumistaan.
 
Usko ei ole mitään sellaista, jonka takana piileskelemme, koska meitä pelottaa mennä lääkäriin. Emmekä voi vedota uskoon silloin, kun kykyjemme rajoissa on tehdä jotakin käytännöllistä parantumiseksemme. Eräs lähetystyöntekijäystävä huomautti kerran, että syy sille miksi he näkivät niin monia ihmeitä, oli: heidän asuinpaikassaan ei ollut lääkäreitä, apteekkeja tai lääkkeitä, joten Jumala paransi heidät. Mutta kun nuo asiat tulivat ihmisten ulottuville, ihmeiden lukumäärä laski. Kuinka tasapainoilemme lääketieteen ja Jumalan ja pelkojemme välillä ja onko parantumista niille vaivoille, jotka saimme ennen kuin opimme tuntemaan Herran?
 
Jatkamme tästä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
 

Why doesn't God heal more often? 1 of 4; What is healing for?
Miksei Jumala paranna useammin? 1/4; Mitä varten parantuminen on olemassa?
 
Hei kaikki,
 
Rukoukset parantumisen puolesta ovat todennäköisesti tavallisimpia vastaanottamiani rukouspyyntöjä sellaisten viestien ohella, joissa kysytään, miksei Jumala paranna jotakuta rakasta ihmistä tai miksei Hän paranna kysymyksentekijää. Tämä neliosainen sarja tulee vastaamaan joihinkin noista kysymyksistä, mutta aihe on liian suuri yksityiskohtaiseen käsittelyyn.
 
Ne, jotka ovat kiinnostuneita siitä, kuinka Herra tosiaan parantaa, kuinka Hän ohjaa meidät tilaan, jossa kykenemme ottamaan parantumien vastaan, saattavat olla kiinnostuneita englanninkielisestä opetussarjastani nimeltä 'Healing School' (parantumiskoulu) ja sen jatko 'The Most Important Thing I've Learned about Healing' (tärkein asia, jonka olen parantumisesta oppinut), jotka ovat saatavilla CD-levyinä tai MP3-tiedostoina.
 
Miksi parantuminen?
 
Laajimmassa merkityksessään ruumiin tai sielun (tunteiden) parantuminen on olemassa, koska Jumala toimii palauttaakseen eheyden, joka maapallolla oli ennen kuin Aadam ja Eeva tekivät syntiä. Sairaus, tauti, väärät ajatukset ja väärät tunteet tulivat maailmaan synnin myötä. Risti ja ylösnousemus aloittivat ikään kuin liikkeen takaisin kohti eheyttä saaden aikaan sen, että Jumalan eheys on koko ihmiskunnan tavoitettavissa.
 
Hän myös suunnitteli ihmiskehon parantamaan itsensä – voimme nähdä, että koko maapallo on suuntautunut parantumista kohti. Rääkätyn maan 'luonto valtaa takaisin' ja se palautuu ylenpalttiseen elämään ajan kuluessa. Joten tuossa merkityksessä koko luomakunta tehtiin parantumaan, palauttamaan itsensä luonnolliseen järjestykseen ja tasapainoon. Tuossa yleisessä merkityksessä ruumiimme, joka on maasta, pyrkii eheyteen, pyrkii siihen tasapainoon ja rauhaan, joka sen myötä tulee.
 
Isän Jumalan tarjoama todistus siitä, että Hän tuo päivän, jona me kaikki tulemme parantumaan, luomakunta mukaan luettuna, on Jeesuksen Kristuksen elämä ja sen historiallinen asiayhteys. Hän on Isän Jumalan todistus Isän rakkaudesta meitä kohtaan, Hänen hyvästä tahdostaan ihmisiä kohtaan, ja Hänen lupauksestaan saattaa kaikki oikealle tolalle.
 
Uusi testamentti tekee selväksi, ettei risti ole se todistus, vaan ylösnousemus on tuo todistus. Ylösnousemus osoittaa Jeesuksen Herruuden, johon sisältyy vakuus siitä, että Jumala tulee tuomitsemaan maailman ja saattaa kaiken oikealle tolalle. (Acts 17: 24-31)
 
Väite edellyttää todistajien osoittavan todeksi tuollaisen väitteen
 
Jos jotakuta syytetään myymälävarkaudesta, täytyy olla todisteita, häntä vastaan täytyy olla todisteita. Ei voi olla vain hänen sanansa myyjän sanaa vastaan. Hänet kiinni saaneen myyjän lisäksi hänet ehkä sai kiinni tavaroita taskussa kaupan vartija, ehkä valvontavideo tallensi hänen tekonsa. Mutta täytyy olla todiste tai kaksi, ennen kuin hänet voidaan vielä tuomarin eteen. Jollei, kyse on vain hänen sanastaan kaupan myyjän sanaa vastaan eikä mitään voida todistaa.
Ketään ei voida viedä tuomarin eteen pelkkien vastakkaisten lausumien perusteella – täytyy olla muita todisteita.  
 
Isä Jumala käsittelee ikuista elämää, sen tähden tuollainen väite edellyttää, että Hän antaa todisteen, että Hän antaa silminnäkijätodistuksen osoittaakseen oikeaksi Poikansa, Jeesuksen väitteet. Olisi epäoikeudenmukaista, että ihmisen ikuinen kohtalo päätettäisiin ilman, että olisi todisteita tukemassa Hänen väitteitään.
 
Meillä on Sana ja Henki. Jumala ei ole mieli, niin että voisimme järkeillä jonkun kanssa ikuiseen elämään. Et voi taivutella ihmistä uskomiseen. Mutta Jeesus sanoi Joh. 4:24:ssä, että Jumala on Henki – Hän on todellinen, “kiinteää ainetta”, mutta Hengen maailmassa.  Sen tähden sekä Sana että Henki ovat yhtä mieltä ja toimivat antaakseen todisteita Jeesuksen väitteelle ja ikuiselle elämälle. Henki antaa Elämän Jumalan Sanalle ja Totisen Sanan, Jeesuksen Kristuksen Persoonan väitteille.
 
Kuka on meille silminnäkijätodistaja noin kaksi tuhatta vuotta ylösnousemuksen jälkeen?
 
Apt. 5:32:ssa Pietari puolustautuu juutalaisten johtajien edessä Jeesuksen elämästä ja palvelutyöstä sanoen näin: "Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat." 
 
Pyhä Henki oli silminnäkijätodistaja – ristin luona. Ylösnousemuksessa. Hän tuli helluntaina täyttämään uskovat. Hän on ajaton silminnäkijä, joka näki sen kaiken. Sen tähden noin kaksi tuhatta vuotta myöhemmin meidän aikanamme, kun kuulit Jeesuksesta, jokin paloi sisälläsi, jokin ei päästänyt irti, vaistosit, että jokin, jollain tavoin oli todellista ja aitoa Jeesuksen väitteissä.
 
Tuo 'jokin' oli silminnäkijä, Totuuden Henki, joka todisti, että ystäväsi tai tuon julistajan väitteet Jeesuksesta olivat totta. Toimit tuon tuntemuksen pohjalta tajuamatta, että otit vaarin silminnäkijäkertomuksesta koskien Jeesuksen elämää, Pyhän Hengen todistuksesta, ja annoit sydämesi Hänelle. Tuo oli ehkä ensimmäinen kerta, jolloin olit tietoinen siitä, että Jumala käsitteli sinua ja kommunikoi sinulle – koska Henki oli Jeesuksen elämän silminnäkijätodistaja.
 
Apt. 2:33:ssa ja 3:15:ssa ja yllä mainitussa 5:32:ssa ja muualla Pietari ja toiset sanoivat olleensa Jesuksen kuolleista ylösnousemuksen todistajia – ja pointtini on, että Pyhän Hengen kautta, sinä ja minä olemme myös Hänen ylösnousemuksensa todistajia.  Meillä on sisällämme Pyhä Henki, joka oli paikalla, joka osoittaa ja 'todistaa' henkemme kanssa, että me olemme Hänen lapsiaan ja että kaikki Jeesuksen väitteet ovat tosia. Meillä on Hänet sisällämme todistuksena, sillä Isä ei halua kenenkään uskovan ilman, että Hän todistaa väitteensä.
 
Perussyy parantumiselle ...
 
Isä tukee Henkensä silminnäkijätodistusta Jeesuksesta antamalla parantumisia, merkkejä ja ihmeitä. Apt. 4:33:ssa sanotaan: "Ja apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta..."
 
Apt. 3:15-16:ssa puolustaa jälleen uskoaan liittyen ramman miehen parantumiseen: "...hänet Jumala on herättänyt kuolleista, ja me olemme sen todistajat. Ja uskon kautta hänen nimeensä on hänen nimensä vahvistanut tämän miehen, jonka te näette ja tunnette, ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne. " (Hän toisti sen myös 4:10:ssä)
 
Pietari sanoi, että ramman parantuminen on todistus siitä, että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista. Parantuminen on todistus.
 
Apt. 8: 1-12:ssa meille kerrotaan, että Stefanuksen kuoleman jälkeen noussut suuri vaino (luvussa seitsemän) oli niin Ankara, että joka ikinen Herran opetuslapsi muutti pois Jerusalemista apostoleita lukuun ottamatta. Ihmeellinen rakkauden ja ihmeiden vuosi helluntain Apt. 2:ssa ja 8:1:n välissä päättyi äkillisesti, kun he kaikki muuttivat pois kaupungista peläten henkensä puolesta, useimmat heistä Juudeaan ja Samariaan.
 
Perhepohjalta he jatkoivat kokoontumista kodeissaan, ja Filippus tuli Samariaan julistamaan Jeesusta ystäviensä joukkoon ja myös paikallisille, jotka näkivät uusien ihmisten muuttavan alueelle sen vallaten ja ihmettelivät, mistä oli kyse. Apt. 8: 5-8 kertoo Filippuksen 'julistaneen Kristusta' heille, ja he uskoivat 'kuultuaan ja nähtyään kaikki hänen tekemänsä ihmeet', ja jae 12 sanoo: "...he kaikki uskoivat evankeliumin Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimeen..."
 
Huomaa, että Jeesuksen nimi ja heidän uskomisensa oli sidoksissa tehdyistä ihmeistä kuulemiseen ja niiden näkemiseen. Apostolien tekojen todistus on, että parantumiset ja vapautuminen ovat ennen kaikkea todistus Jeesuksen ylösnousemuksesta uskosta osattomalle.
 
Kauan aikaa sitten tunsin Les-nimisten miehen, joka omisti huonekaluliikkeen. Hänellä oli selkävamma, joka esti häntä nostamasta, joten eräänä päivänä hän palkkasi kaksi collegessa opiskelevaa nuorta lastaamaan kuorma-auto täyteen pöytiä ja tuoleja, jotka hän oli ostanut myymäläänsä. Lastatessaan huonekaluja pojat kertoivat hänelle Jeesuksesta päättäen puheensa: "Jos se, mitä sanoimme, on totta, Jumala on halukas vahvistamaan sen, mitä kerroimme sinulle Jeesuksesta. Jos Hän parantaa selkäsi vahvistuksena sille, että se, mitä sanoimme Hänestä, on totta, uskotko?" Hän oli sanansa mittainen mies ja suostui. Kun he laskivat kätensä hänen päälleen, hän parani välittömästi ja hän piti sanansa rukoillen pelastusrukouksen. Hänen juutalainen vaimonsa tuli myös uskoon tämän seurauksena. Tein töitä hänelle vuoden verran.
 
Mutta Uudessa testamentissa on kertomuksia siitä, että Jumala parantaa uskovia… eikö olekin? Miten meistä jo uskovista pidetään parantumisen alueella huolta? Onko parantuminen saatavilla uskomisen 'luontoisetuna'? Jatkamme tästä ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL

Death #3 of 3, People in heaven.
Kuolema osa 3/3, Ihmisiä taivaassa.
 
Hei kaikki,
 
Heprealaiskirjeen lukua 11 kutsutaan usein 'uskon sankareiden näyttelyksi' koska se luettelee niin monta Vanhan testamentin 'uskon sankareita'. Noiden ihmisten joukosta löydämme mainittuina tai elämänsä tapahtumien pohjalta tiedettyjä: 
 
Aabel, Eenok, Nooa, Aabraham, Saara, Iisak, Jaakob, Joosef, Mooses, Joosua, Raahab, Gideon, Baarak, Simson, Jefta, Daavid, Samuel, 'profeetat', Daniel, Sadrak, Meesak, Abednego. Ja monet muut: "pääsivät miekanteriä pakoon, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot, vaimoja, jotka ylösnousemuksen kautta ovat saaneet kuolleensa takaisin, toiset ovat antaneet kiduttaa itseään, kokeneet kahleita ja vankeutta, rikki sahattu (Jesaja)", jne.
 
Kirjoittaja jatkaa:" Sen tähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen." Hepr. 12: 1-2
 
Nämä ihmiset eivät ole unessa, sillä hän kutsuu heitä 'todistajien pilveksi', ei horroksissa oleviksi, vaan eläviksi ja hyvin voiviksi. Ilmauksen 'todistajien pilvi' käyttäminen viittaa siihen, että he ovat taivaassa. Pilven käyttäminen piirtää täydellisen kuvan taivaasta, sillä jos he eivät olisi taivaassa, hän olisi voinut sanoa 'heidän elämänsä antaa todistuksen meille', tai jotakin muuta sanoakseen, että he ovat 'sielun unessa' tai muuten tietämättömiä meidän elämästämme. Mutta hän ei tehnyt niin, vaan sen sijaan sanoi heidän olevan 'pilvi', joka ikään kuin leijailee yläpuolellamme todistaen elämäämme. 
 
Sana 'todistajat' on kreikan sana 'martus' (josta saamme sanan marttyyri) ja tarkoittaa "silminnäkijä katsojana" tai "hän, joka voi vahvistaa mitä on nähnyt, todistanut tai tietää". 
 
Hepr.11:ssa olevista sanotaan, että he ovat nyt todistajia elämällemme kuten katsojat urheilutapahtumassa, minkä tähden kirjoittaja sanoi ' juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa'. He eivät tiedä kaikkea, mitä elämässämme on meneillään, mutta he tietävät perusasiat siitä, mitä Kristuksen ruumiissa tapahtuu: Mooses ja Elia ilmestyivät Jeesukselle puhumaan Hänen lähestyvästä ristinkuolemastaan ja Ilm. 6:ssa Johannes näki marttyyrien kysyvän Isältä, kuinka kauan kestäisi, kunnes heidän kuolemansa kostettaisiin.
 
Mielipiteeni ja havaintoni pohtimista varten
 
Paholainen vain vääristelee aitoa, ja me kaikki tiedämme, että maailmassa on monia, jotka keskittyvät aaveisiin, henkioppaisiin ja sen sellaisiin. Mutta väärennetyn olemassaolo todistaa aidon olemassaolon, muuten ei olisi mitään tarvetta väärennetylle.
 
Sen tähden ne aidot ja totiset ovat niitä, jotka ovat kuolleet Kristuksessa ollen tämän elämän todistajia. Varmasti on totta, että Jeesus vierailee näyssä ihmisten luona kaikkialla maailmassa taivaaseen astumisensa jälkeen – ei mikään haamu, ei henkiopas – vaan todellinen Jeesus. Lähtien Apt. 9:stä, jossa hän ilmestyi Paavalille ja Ananiaalle, Apt. 18:aan Korintissa, missä Hän antoi ohjeita Paavalille, vuosisatojen halki ihmiset ovat nähneet ja todella näkevät Hengen maailmaan ollen puolestaan tietoisia tästä maailmasta. Mooseksen ja Eliaan ilmestyminen Jeesukselle Lk. 9:ssä puhumaan Hänen lähestyvästä ristinkuolemastaan tulisi myös mainita.
 
Mutta monilla meissä on tärkeinä hetkinä elämässämme ollut hengessämme tietoisuus siitä, että 'äiti ja isä' tai joku muu läheinen perheenjäsen tai ystävä on ollut hengellisesti läsnä ja/tai on tietoinen ja todistaa tuosta tapahtumasta. Kuulemme usein lapsenlapsen syntyessä, että joku tunsi tai vain tiesi syvällä sisimmässään, että joku tietty henkilö taivaassa katseli. Samaa voisi sanoa häistä ja jopa hautajaisista. Monilla jollei useimmilla meistä on ollut elämässämme tilanteita, jolloin olemme olleet tietoisia, mutta emme ole rohjenneet sanoa peläten kuulostavamme oudoilta, että joku nyt taivaassa olevista rakkaistamme oli katselemassa todistajien pilvessä olevien joukossa ollen.
 
Kyllä, on olemassa väärennyksiä, ja on kiellettyä olla aloitteellinen ottamaan yhteyttä niihin jotka ovat kuolleet, mutta on tilanteita, jolloin taivas tekee aloitteen ja ilmoittaa, että joku meille läheinen ja rakas poisnukkunut itse asiassa on todistamassa sitä, mitä elämässämme täällä maan päällä tapahtuu.
 
Mitä ystäväni näki, kenen kanssa hän puhui
 
Eräs ystäväni meni sairaalaan operaatioon, jota piti yksinkertaisena, mutta jokin meni hirvittävällä tavalla väärin ja hän sai sydänkohtauksen ja kuoli. Häntä elvytettiin noin 40 minuuttia. Tuona aikana hän oli taivaassa puhuen ihmisten kanssa, joita ei tuntenut, mutta jotka, kuten hän myöhemmin sai selville, tunsivat ihmisiä, jotka hän tunsi. Hänen ihmetyksekseen he tiesivät, mitä oli meneillään eräiden heidän sukulaistensa elämässä.
 
Toivuttuaan ja seuraavien viikkojen aikana hän vain jatkoi tavalliseen tapaan arkielämäänsä ja sitten kohtasi jonkun, jonka tajusi olevan henkilö, jonka joku hänen taivaassa tapaamansa mainitsi.
 
Yksi esimerkki on nainen, jonka hän näki taivaassa ja joka käski hänen kertoa 'Jamesille', että tämän tulisi tehdä lujasti töitä, ja hän selviäisi siitä, saadakseen päätettyä opintonsa.  Ystäväni ei tuntenut naista, joten hän ei tiennyt, kuka 'James' oli. Mutta eräänä päivänä noin viikkoa myöhemmin hän puhui naapurilleen, joka mainitsi poikansa Jimmyn. Heidän puhuessaan ystäväni ohjasi keskustelua ja sai selville, että he olivat menettäneet naapurin äidin, Jimmyn isoäidin noin vuotta aiemmin – ja että Jimmy oli collegessa, mutta ajatteli keskeyttämistä. Hän kykeni välittämään tarinan suoraan Jimmylle, vahvistamaan, että hänen isoäitinsä oli aina kutsunut häntä nimellä James, kertomaan miltä nainen näytti ja kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että kyseessä todellakin oli hänen isoäitinsä.
 
Yksi perhe
 
Olen kertonut useita kertoja 'kiertokäynnistäni' taivaassa ja kuinka näin pikku tytön ja pojan istumassa puun alla samalla kun yli tusinan verran sukulaisia useista sukupolvista oli heidän kanssaan jonkinlaisella piknikillä tai jonkinlaisessa kokoontumisessa. Kun huomasin useiden sukupolvien suvusta olevan paikalla, lasten vanhemmat eivät olleet.
 
Kun kysyin 'omalta' enkeliltäni, joka käveli kanssani, hän sanoi: "Nämä lapset kuolivat auto-onnettomuudessa, mutta heidän vanhempansa ovat yhä maan päällä. Silloin kun mahdollista, sukulaiset kasvattavat lapset taivaassa. " Sanoin hänelle tarvitsevani Raamatun kohdan asiasta ja hän vastasi: "Etkö ole lukenut Ef. 3:14:a, missä Paavali sanoi, että hän 'notkistaa polvensa Herramme Jeesuksen Kristuksen Isälle, josta koko perhe taivaassa ja maan päällä saa nimensä' (suomennos tässä). On vain yksi perhe, ei ole väliä sillä, jos jotkut ovat nyt maan päällä ja jotkut ovat taivaassa, olette kaikki yksi perhe." 
 
Maallinen puku joka meillä on
 
Kun olin nuori Herrassa ja oppimassa tuntemaan Isää, Hän kertoi minulle jotakin, joka pyyhki pois kaiken epäilyn mielestäni. Olin ollut lukemassa ja pohtimassa Kol.1: 12-13:a: 
 
"kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä (kaikilla) pyhillä on valkeudessa, häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan." 
 
Olin ajattelemassa eroa auktoriteetin, vallan, jota käytetään tässä (vaikka virheellisesti joissain käännöksissä se on käännetty 'voimaksi'). Voima on poliisin lanteilla oleva ase, auktoriteetti on hänen kykynsä kohottaa käsi ja saada liikenne pysähtymään. Poliisilla on auktoriteetti pysäyttää liikenne ja hänellä on voima aseessaan antamaan tuen auktoriteetilleen.
 
Olin ajattelemassa sitä, kuinka sanottiin, että minut oli vapautettu pimeyden auktoriteetista – että paholaisella ei ollut mitään valtaa minuun enää – mikä tarkoitti, että olen nyt taivaan kansalainen ja minulla on oikeus käskeä henkiä pois, minulla oli oikeus olla tekemättä syntiä jne. Ja että minut oli muutettu, siirretty Isän Pojan valtakuntaan, tehty kykeneväksi olemaan osallinen kaikessa siinä olevassa. Ihmeellistä.  
 
Isä puhui minulle ollessani ajattelemassa näitä asioita: "Ruumiisi antaa sinulle auktoriteetin maan päällä. Mutta kun ruumis kuolee, henkesi ja sielusi tulevat automaattisesti sen valtakunnan alamaiseksi, jonka kansalainen olet. " 
 
Se teki selväksi sen tosiasian, että maailmankaikkeudessa on tarkalleen kaksi valtakuntaa: Jumalan ja paholaisen. Valo ja pimeys. Juridisesti ja hengellisesti se, että olen Kristuksessa, tarkoittaa, ettei paholaisella ole mitään auktoriteettia minun ylitseni millään tavalla, sillä tulin Jeesuksen valtakunnan kansalaiseksi. Hänessä minulla on auktoriteetti pimeyden yli.
 
Mutta tuo pieni Hänen minulle sanomansa virke teki myös selväksi, että joka ikinen maan päällä kulkeva ihminen on juuri nyt toisen noista kahdesta valtakunnista kansalainen. Koska hänen henkensä ja sielunsa ovat tilapäisesti asustamassa fyysisessä ruumiissa, se antaa hänelle kyvyn valita, mihin valtakuntaan kuulua niin kauan, kuin tuo ruumis on elävä tässä fyysisessä maailmassa. Tajusin myös, että jokainen ihminen, joka koskaan on elänyt ja kuollut, on juuri nyt elossa toisessa noista valtakunnista.
 
Jeesus kertoi yksityiskohtaisesti yllä mainitussa kertomuksessa Lasarus-kerjäläisestä ja rikkaasta miehestä, että ihmisolennot jatkavat elämistään heidän ruumiinsa kuollessa ja säilyttävät kaiken muistinsa ja aistinsa toimien täysin siinä maailmassa, joka on näkymätön fyysisille silmille. Mutta tuo maailma loi fyysisen maailman ja se on aivan yhtä todellinen ja vakaa ja toimiva kuin tämä luonnollinen maailma.
 
Me emme kuole ja sitten astu ikuisuuteen, juuri nyt me jo elämme ikuisuudessa. Eräänä päivänä jokainen meistä liittyy Hepr. 11 luvun todistajien pilveen. Jos ajattelemme niin ja pidämme tuon totuuden lähellä sydäntämme, havaitset, että maailman huolet, tämän maailman tuskat ja kivut menettävät ison osan satuttamisen kyvystään. Herran läsnäolosta hengessäsi tulee niin paljon selvemmin huomattava ja Hänen armonsa auttaa sinua selviytymään.
 
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL

​Death; What about 'sleep' to describe death? 2 of 3
Kuolema; Entäpä 'nukkumisen' käyttäminen kuvaamaan kuolemaa? osa 2/3
 
Hei kaikki,
 
Daniel 12:2 on jae, joka hämmentää ihmisiä sen suhteen, 'nukkuuko' ihminen kun kuolee vai menee taivaaseen: 
 
"Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun." (1992 suomennos)
 
Meidän moderniin korvaamme tämä näyttää olevan suoraan vastakkaista siihen Paavalin lausumaan nähden, että 'muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö' 2. Kor. 5: 8:ssa. 
 
Meillä on tässä kyse kommunikoinnin epäonnistumista
 
Modernille mielellämme nukkumisen käyttäminen kuolemasta puhuttaessa synnyttää kuvan tiedottomuudesta, syvästä unesta, jossa et ole tietoinen mistään. Mutta raamatullinen nukkumisen käyttäminen voi olla erilaista. Meidän täytyy käydä läpi Uusi ja Vanha Testamentti, käännökset ja kulttuuriset näkökohdat, jotka kaikki saattavat näyttää olevan toisiinsa nähden vastakkaisia.
 
Jeesus sanoi naisille, jotka olivat itkemässä Jairuksen 12-vuotiaan tyttären ennenaikaista kuolemaa: "Mitä te hälisette ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu." Mk. 5: 39
 
"Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta.' 'Herra, jos hän nukkuu, niin hän tulee terveeksi.' Mutta Jeesus puhui hänen kuolemastaan; he taas luulivat hänen puhuneen unessa-nukkumisesta." Joh.11: 11-13
 
"Sillä kun Daavid oli aikanansa Jumalan tahtoa palvellut, nukkui hän ja tuli otetuksi isiensä tykö ja näki katoavaisuuden." Apt.13: 36
 
"Sen tähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois."
"Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme." 1. Kor.11:30, 15: 51
 
"Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan." 
"…joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan." 1. Tess. 4: 14, 5:10
 
Raamattu käyttää nukkumista tarkoittamaan tietysti luonnollista unta
 
Ja melko usein Raamatussa käytetään nukkumista viittaamaan hengellisesti unessa olemiseen. Yksi suosikkialbumeistani oli Keith Greenin vuodelta 1978 oleva albumi "No Compromise" (Ei mitään kompromissia), jossa yksi laulu on "Unessa Valossa". Valitettavasti tuo laulu on yhtä relevantti meidän aikanamme kuin se oli vuonna 1978. 
 
Kolmas nukkumisen käyttö on tietysti meidän aiheemme; kuoleman kutsuminen 'nukkumiseksi'. 
 
Ikivanha temppelirukous, jota yhä rukoillaan pasuunansoiton juhlan aikana – juhlan, joka on kuva siitä, mitä me kutsumme tempaukseksi – käsittelee vanhurskaiden kuolleiden heräämistä, jota Paavali selitti omin sanoin Ef. 5:14:ssä:
 
"Sen tähden sanotaan (temppelirukous pasuunansoitin juhlan aikana): "Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee..."
 
Tässä on selitys: nukkumista tarkoittavan ilmauksen käyttäminen Raamatussa viittaa ruumiiseen, ei sieluun.
 
Ruumis nukkuu, muttei ole yhtäkään Raamatun kohtaa, joka sanoisi, että ihmisen sielu nukkuu.
 
Kun Daniel 12:2:ssa sanotaan: '… maan tomussa nukkuvat heräävät (kohtaamaan tuomion)', kohde on maan tomu, mikä tarkoittaa ruumista. Ei sielua. 
 
Joh. 11:11:ssä, kun Jeesus sanoi: "Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta", Hän käyttää sanaa 'kekoimatai', joka tarkoittaa 'asettua makuulle'. Toisin sanoen 'Lasaruksen ruumis on asettunut makuulle (nukkuu)' – aiheena on ruumis, ei sielu.
 
Kun Saarn. 9:5:ssä sanotaan: "Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu", puhutaan selvästi ruumiista, ei sielusta.  
 
VT:n juutalainen ja UT:n kristillinen näkökulma
 
Koska Vanha ja Uusi Testamentti opettaa kuolleiden fyysisestä ylösnousemuksesta, Raamatun näkemys ruumiin kuoleman osalta on, että kyse on väliaikaisesta tilasta riippumatta siitä, onko ihminen uskova tai uskosta osaton. (Daniel 12:2 esimerkiksi)
 
Ajatus 'sielun unesta' ei vain ole vastoin juutalaisuutta ja kristinuskoa 1. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan saakka, mutta meillä on Raamatun kohtia, jotka toteavat, että menemme suoraan Herran luo.
 
Kun Paavali kirjoitti filippiläisille, että hän halusi kuolla ja mennä Herran, mikä olisi 'monin verroin parempi', hän ei sanonut, että hänen sielunsa tarvitsi pitkät torkut. Hän sanoi olevansa ikuinen ja ruumiin kuollessa hän olisi Herran luona. Tuo on ainoa tapa, jolloin on 'monin verroin parempi' kuolla – että olisi Herran luona.
 
Olemme nähneet, mitä Jeesus opetti Lk. 16: 19-31:ssa; kumpikin kuollut mies meni omaan paikkaansa ja näki toisensa, eivätkä he selvästi olleet 'unessa'. Jeesuksen kieliopin todistus kertoo meille, että tämä ei ollut vertaus, vaan todellinen tilanne. Ja rehellisesti sanoen, niin Hän kertoi myös minulle 1.10.86, kun Hän opetti minulle näistä asioista.
 
Sitten meillä on Mooses ja Elia, jotka ilmestyivät Hänelle ja puhuivat Hänen kanssaan Hänen kuolemastaan Jerusalemissa lähtien laista ja profeetoista, joten he eivät selvästikään olleet 'sielun unessa'. Jeesus sanoi parannuksen tehneelle miehelle ristillä: 'tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa', joten Jeesus ei suunnitellut, että kumpikaan heistä 'nukkuisi', ja Ilm. 6: 9-11:ssa Johannes näki tuhansittain ihmisiä Isän valtaistuimen edessä pyytämässä (marttyyri-)kuolemiensa kostamista. 
 
Ruumis 'nukkuu' ja se on jokaisen sellaisen Raamatussa olevan jakeen asiayhteys, jossa puhutaan nukkumisesta kuolemana. Meidän kohdallamme ruumiimme saattaa nukkua ts. menettää yhteytensä fyysiseen maailmaan, mutta meidän ikuisten sielujemme kannalta ruumista poissa oleminen merkitsee Herran luona olemista, mikä on, kuten Paavali sanoi, 'monin verroin parempi'. Ensi viikolla: ihmiset taivaassa sekä Raamatussa esiintyvät että jotkut niistä, jotka olen myös nähnyt siellä.
 
Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL