Oletko koskaan kuullut opetusta tästä? – ylösnousemus ja tuomio, osa 5/5
Hei kaikki,
Nyt olemme tulleet kahteen viimeiseen kiveen, jotka on laskettu uskon perustaan: kuolleiden ylösnousemus ja ikuinen tuomio.
Hepr. 6:1 kreikaksi on kirjoitettu tällä tavoin: "Sen tähden jätettyämme Kristus-opetuksen kypsyyteen meidän pitäisi jatkaa, ei jälleen perustaa valaen..."
Sana 'kypsyys' on 'teleiotes' ja tarkoittaa "Päättäminen totuuksien yhdistelmän kokoamisen kautta, mikä johtaa tulevaan päättämiseen tai loppuun saattamiseen." Juurisana vihjaa täyttymiseen loppuvaiheessa.
Niinpä tämä kertoo meille, että kypsyys on totuuden kerrosten rakentamista, ja kuten tiedämme, ei vain tietoa, vaan noiden totuuksien soveltamista elämäämme elämäntyylinä. Tuota elämäntyyliä kutsutaan jumalisuudeksi. Ei täydellisyydeksi, vain jumalisuudeksi armossa.
Sana 'perusta' on 'themelios', josta saamme 'teeman'. Se tarkoittaa 'laskettu kivi' osana perustaa suoran linjan mukaisesti, mitä käytetään rakentamaan loppuosaa rakennuksesta. Sitä käytettiin myös jokapäiväisessä elämässä kuvaamaan opettajan opetuksen kulkua; viiva viivan päälle, totuus totuuden päälle, täällä vähän, tuolla vähän. Heti kun kulmakivi on laskettu, loppu rakennuksesta seuraa Mestariarkkitehdin, Herran suunnitelmaa. Tuota elämä on opetuslapsille.
Kaikki tuo sanoakseni tämän...
'Kuolleiden ylösnousemuksen' perusta ei tarkoita väittelyä tempauksesta ennen vaivan aikaa vaiko sen keskellä. Perusta on, että tulee olemaan kuolleiden ylösnousemus. Yksityiskohdilla ensimmäiseen ja toiseen ylösnousemukseen liittyen ei oikeastaan ole merkitystä. Totuus on, että me kaikki, jokainen meistä kokee ylösnousemuksen kuolleista ja kohtaa tuomion. Jae kaksi on kirjoitettu kreikaksi yhtenä ajatuksena: "...ja sekä kuolleiden ylösnousemus ja ikuinen tuomio."
Ne nähdään yhtenä yksikkönä. Ei vain ylös nousseet. Ja ei vain tuomitut. Vaan yhtenä yksikkönä: 'sekä kuolleiden ylösnousemus ja ikuinen tuomio'. Meidät herätetään seisomaan luojamme eteen tekemään tili. Loppu on kiinnostavaa keskustella, mutta ei jakaantumiseen tai riitelemisen pisteeseen saakka. Meidän täytyy olla varmoja, että meillä on tuo perusta, tuo fokus.
Kristitylle
Olemme tuominneet itsemme ja vastaanottaneet parannuskeinon, Jeesuksen. Niinpä meidän tuomiomme ei ole taivas vai helvetti – tuomio, vaan seistä Herran edessä vastaanottamassa sen mukaan mitä 'olemme tehneet ollessamme (maallisessa) ruumiissamme *.' Mutta kyse on yhä ylösnousemuksesta ja tuomiosta. Paavali sanoi, että jos me kannamme hautaan jumalatonta luonnetta kuten kateutta, riitaa, jakaantumisia, ne tulevat olemaan kuin puu, heinä ja olki: ne tulevat palamaan pois, kun seisomme Herran edessä. "mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikään kuin tulen läpi." (1. Kor. 3: 3-15)*2. Kor. 5:10
Sen tähden en tässä nyt tee eroa Raamatussa profetoitujen ylösnousemusten välillä – profetia on täysin tarkkaa jälkikäteen katsottuna ja voimme aina löytää syitä, miksemme ole samaa mieltä toistemme kanssa. Kirjoittajan pointti on, että tulevaisuudessamme on itse asiassa ylösnousemus ja tuomio.
Suosittua joissakin piireissä...
...viime vuosina on se uskomus, että helvetti/tulinen järvi ja tuomio eivät ole ikuisia; että jossakin kohdassa Herra antaa helvetissä tai tulijärvessä oleville uuden mahdollisuuden. Kysymys on, kuinka joku voisi olla kidutettuna ikuisesti, kun hän vain eli muutaman vuoden maan päällä? Mutta voisimme myös kysyä, miksi kristitty uskoo viettävänsä ikuisuuden taivaassa vain muutaman maan päällä vietetyn vuoden tähden? Pointti on, että kirjoittaja käyttää sanaa 'ikuinen tuomio'. Sana 'tuomio' on 'krima' ja tarkoittaa 'tuomio, päätös'. Ikuinen tuomio.
Toinen hypoteesi on, että jossakin kohdassa joidenkuiden ollessa tulisessa järvessä, Isä yksinkertaisesti sammuttaa noiden yksilöiden elämän. He lakkaavat olemasta olemassa. Olemme kuitenkin tähän mennessä nähneet henkiolentojen olevan ikuisia. Miksei Hän siis vain sammuttaisi Lusiferin ja langenneiden enkeleiden elämää? Ne ovat henkiä, joten ikuisia. On typerää pitää kiinni uskomuksista, joita ei voi todistaa Raamatulla ja vielä typerämpää on väitellä siitä mitä emme voi todistaa, sillä näiden tyyppiset ajatukset ovat vain keinoja joihin kiinnittävät mielensä ihmiset, jotka tietävät Jumalan olevan hyvä ja joka (ei siis voisi) lähettää ihmisiä ikuiseen kärsimykseen.
Mutta jos otamme askeleen taaksepäin ja katsomme Isän Jumalan kanssa olemista ikuisesti sekä katsomme tulijärven käsitettä, asia tiivistyy niihin, jotka rakastavat vanhurskautta, jota osoitetaan hyvyydellä, rehellisyydellä, rakkaudella, moraalisella suoraselkäisyydellä ja sen sellaisella. Ainoat ihmiset Isän valtakunnassa ovat niitä, jotka rakastavat sellaisia asioita. Anna kun kysyn sinulta tätä: jos käyt ihanassa seurakunnassa, joka on täynnä intensiivistä palvontaa ja hyvää Jumalan Sanan opetusta, kuinka moni uskosta osattomista ystävistäsi on innostunut liittymään mukaasi jokaiseen jumalanpalvelukseen? Juuri niin. Ja jos jokin satanisti kutsuisi sinut noitien kokoukseensa palvomaan paholaista ja luontoa ja luonnon henkiä, kuinka innokas olet osallistumaan ja jatkamaan osallistumistasi siihen? Juuri niin.
Kuinka emme sitten ymmärrä, että ainoat ihmiset taivaassa ovat ne, jotka haluavat olla siellä?
Mitä Isän on tehtävä ihmisten kanssa, jotka eivät rakasta Häntä ja yllä olevia ominaisuuksia, jotka virtaavat Hänestä? Jos joku rakastaa epärehellisyyttä ja käyttää ihmisiä hyväksi valehtelemalla ja sen sellaista, olisiko hän onnellinen taivaassa? Jos joku omaksi edukseen on ihmisten hyväksikäyttäjä, olisiko hän onnellinen valtakunnan kulttuurissa, jossa palvellaan toisia läpinäkyvästi ja puhtaista motiiveista, joissa etsitään lähimmäisten parasta?
Täytyi valmistaa paikka, ei luotu, vaan valmistettu* niitä varten, jotka torjuvat kaiken sen, mikä on Jumalasta. Ne ovat henkiolentoja, joten ne ovat ikuisia sikäli, kun tiedämme ja tähän saakka on osoitettu, mutta minne sijoittaa ne, jotka torjuvat rakkauden, ilon, rauhan, moraalisen suoraselkäisyyden, jumalisuuden, hyvyyden, kärsivällisyyden jne? Eikö rakkauden Jumala antaisi heille sitä, mitä he rakastavat?? Eikö ainoa reilu tuomio olisi antaa heille sitä mitä he halajavat? (*Matt. 25:41. Helvetti/tulinen järvi on täydellinen Jumalan puuttuminen, paikka josta Hän on vetäytynyt, sen tähden sitä ei voitu luoda, vaan vain valmistaa.)
Ja sellainen on pimeyden valtakunta. Tuon valtakunnan kulttuurissa on kyse kaikesta sellaisesta joka EI ole Jumalasta. Rakkauden sijaan siellä on vihaa ja pelkoa. Toistensa rakastamisen sijaan, mitä osoitetaan hyvällä tahdolla ja ystävyydellä, siellä on itsekkyyttä ja vastaavaa. Tässä maallisessa elämässä on monia asioita, joilla voi turruttaa aistinsa siitä helvetin kidutuksesta, jossa jo on – muista se – pelastuksesta osattomat ovat jo helvetin kansalaisia aivan kuten sinä olet jo taivaan kansalainen: helvetin todellisuuden häiriötekijöihin kuuluvat huumeet, alkoholi, pelaaminen, syöminen, alituinen juhliminen ja vastaava. Mutta heti kun kuolee, henki ja sielu menevät siihen valtakuntaan, jonka kansalainen tuo ihminen on. Se on helvettiä. Se on kidutusta. Mutta sitä he haluavat.
Emme tunne tulevaisuutta...
Esittämällä yllä mainitut kohdat yritän saada meidät ajattelemaan sitä tosiasiaa, että ainoat ihmiset taivaassa tulevat olemaan niitä, jotka haluavat olla siellä koska he rakastavat vanhurskautta, suoraselkäisyyttä, rehellisyyttä, rakkautta ja kaikkia niitä jumalisia ominaisuuksia, jotka virtaavat Isältä. Meille ei Raamatussa kerrota paljoakaan sitä enempää.
Mutta me tiedämme Jeesuksen opetuksen perustan olevan parannus kuolleista teoista, uskosta Jumalaan, kasteista, kätten päälle paneminen, kuolleiden ylösnousemus ja ikuinen tuomio. Me tiedämme, että suurelle osalle Kristuksen ruumista ei ole koskaan opetettu näitä perustavaa laatua olevia totuuksia, ja sen tähden se perusta, mikä heillä sitten onkin, on epätäydellinen. Se saa minkä tahansa uskon rakennelman, jonka he ovat rakentaneet sen perustan päälle, vinoksi ja hauraaksi niin kuin rakennuksen, joka on rakennettu ilman lujaa perustusta.
Olin opettaja raamattukoulussa, joka tarjosi kaikenlaisia 'korvasyyhy-' kursseja, mutta hyvin harvat kurssit (vain minun) koskivat uskon perusperusteita. Joten siellä oli ihmisiä, jotka luulivat olevansa kypsiä, kun oppivat niin paljon, mutta kun kuulit heidän rukoilevan tai puhuit heidän kanssaan, heillä ei ollut aavistustakaan, kun heitä pyydettiin selittämään, mitä vesikaste tekee ihmiselle tai miksi meidät pitäisi kastaa. He eivät tienneet, että parannus on pelastuksen ensimmäinen sana silloin kun kääntyy uskoon Jumalaan. Niinpä kun he rukoilivat, tuli selväksi se hyvin epätäydellinen ja heikko pohja, jolle he olivat rakentaneet virheellisen uskon rakennelman. He eivät tienneet, että heidän tuli käyttää Jeesuksen nimeä karkottamaan riivaajia. He eivät tienneet, että heidän tuli pyytää Isältä, ei Jeesukselta toiveitaan. Ja niin monia muita tuon kaltaisia asioita.
Omatkaamme vahva perusta uskossamme, vaikka meidän täytyisi repiä alas joitakin asioita, joita olemme rakentaneet virheelliselle perustallemme ja alkaa rakentaa uudelleen noilla alueilla. Joskus pienen remontin tekeminen on hyväksi 'rakennuksen' kokonaisterveydelle. Siunauksia ja uusi aihe ensi viikolla. Siihen saakka,
John Fenn/LL