How to experience His presence #1
Kuinka kokea Hänen läsnäolonsa osa 1

Hei kaikki,
Olemme oppineet paljon elokuvista ja TV:stä emmekö olekin? 

·                                 Kuka tahansa voi hoitaa lentokoneen laskeutumisen niin kauan kuin joku lennonjohtotornissa puhuen opastaa häntä laskeutumisessa.

·                                 Kun sankari osaa taistelulajeja ja on 10 kaverin ympäröimä, nuo käyvät vuorotellen sankarin kimppuun sen sijaan, että kaikki hyökkäisivät hänen päälleen yhtaikaa.  

·                                 Naisen hiukset, meikki ja huulipuna kestävät yön, pommiräjähdysten ja synnytyksen.

·                                 Lakanat on leikattu niin, että naisen puolella sänkyä ne ylettyvät hänen kainaloihinsa, mutta miehen puolella vain hänen vyötäröönsä.

·                                 Jos alakerrasta kuuluu yöllä outoa ääntä, hallissa on aina baseball–maila, johon tarttua.

·                                 Kaikissa pommeissa on suurikokoiset numerot, joista näkyy, paljonko aikaa on jäljellä.

·                                 Jos sinua ajetaan takaa, mene juna-asemalle ja juokse raiteiden poikki ja junien taakse, koska karistat takaa-ajajasi aina tuolla tavoin.

Me olemme oppineet paljon seurakunnalta ja kristillisistä konferensseista emmekö olekin?

·                                 Jumala edellyttää 3 ‘innostunutta’ laulua ja 4 ‘hidasta palvovaa’ laulua, ennen kuin Hän antaa yhden ainoan profetian seurakunnalle. Mikä tarkoittaa, että...

·                                 Jumala tietää, koska on Hänen vuoronsa puhua: Juuri silloin kun viimeinen palvova laulu päättyy ja palvonnasta tulee lähes kuulumatonta. Sen jälkeen, kun Hän on puhunut kerran, Hän tietää, että on ilmoitusten aika.

·                                 Koet läpimurron laittamalla rahaa lavalla olevan puhujan jalkojen juureen. 

·                                 Jos huudat ja kiljut ja karjut niin lujaa kuin pystyt, Jumala kuulee sinua paljon paremmin.

·                                 Jos puhuja luulee demonin olevan läsnä, vaaditaan kielillä puhumista niin kovaäänisesti kuin mahdollista (ja jos ojentelet käsiäsi näin tehdessäsi, saat sen TODELLA pelkäämään).

·                                 Vierailevan Herran palvelijan edessä todellista nöyryyden ilmausta on kaatua taaksepäin kun hän koskettaa tai tönäisee sinua otsaan. Jos voit rojahtaa ja heittäytyä taaksepäin dramaattisen vaikutuksen aikaansaamiseksi, se tuo paljon enemmän ‘voitelua’.

·                                 Niiden ihmisten lukumäärä, jotka kantavat Herran palvelijan takkia, Raamattua ja vesipulloa,  on suorassa suhteessa tuon palvelijan ’voiteluun’, suosioon, statukseen ja varallisuuteen.

Aivan kuten elämää ei näytetä täsmällisesti oikein TV:ssä, sitä kuinka tulla Hänen läsnäoloonsa ja vastaanottaa Häneltä ei aina näytetä myöskään täsmällisesti oikein seurakunnassa. Tämä sarja käsittelee tosiasiallisia Raamatun kohtia ja oman elämäni kokemusta, jotka näyttävät sinulle, kuinka kokea Hänen läsnäolonsa.

Isä on Henki
Jeesus sanoi Joh. 4:24:ssä, että Hänen Isänsä on Henki ja Joh. 3:5-8:ssa, että me olemme ’syntyneet Hengestä’, mitä kutsumme ’uudestisyntymiseksi’, mikä merkitsee, että Isän Henki on luonut uudelleen meidän ihmisen henkemme. Juuri hengessämme meillä on Jumalan läsnäolo ja aistiaksemme Hänet meidän täytyy oppia kuinka kääntää huomiomme hengen ihmiseemme.

Heti kun meidät on luotu uudelleen hengessämme uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, on kyse samantapaisesta asiasta kuin vastasyntyneenä vauvana olemine. Pietari sanoi: ’ halatkaa niin kuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa että te sen kautta kasvaisitte (pelastukseen).’ (1 Piet. 2:2)

Gal. 4:19:ssa Paavali sanoi: ‘Lapsukaiseni, jotka minun jälleen täytyy kivulla synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä.’

Saatamme olla monta vuotta tai vuosikymmentä vanhoja astuessamme tuon Jeesukseen uskomista tarkoittavan askeleen, mutta tuossa uskomisen hetkessä meidän hengen ihmisessämme olemme kuin vastasyntynyt lapsi. Kasvamisemme Herrassa on, kuten Paavali yllä kuvasi, samantapainen kun synnyttäminen, on pysähdyksiä ja alkamisia, supistuksia ja lepoaikoja, mutta tuo opetuslapseuden prosessi on sitä, että Kristus saa muodon meissä.

Sana ‘(saada) muodon’ yllä on ‘morphoo’, mikä tarkoittaa ‘henkilön muotoa tai piirrettä’. Paavali oli jälleen synnyttämässä – ei heidän uutta syntymistään, vaan heidän opetuslapseuttaan varten – rukoillen, että Kristuksen piirteen muodon täyteys kasvaisi heissä. Vaikka hengen ihmisemme vie yhtä paljon tilaa kuin kehomme, viattomuudessa ja tietämättömyydessä synnymme uudesti aikuisen kokoisen vauvan kaltaisena ja meidän täytyy kypsyä.

Mieti sitä, että vastasyntyneellä vauvalla on kaikki tarvittavat kehon osat autolla ajamiseen, mutta vie monia vuosia ennen kuin hänen kehonsa kasvaa sopivaksi ajajan istuimelle ja hänellä on myös mielensä puolesta kyky käsitellä autolla ajamista. Mutta hän syntyy kaikkine oikeine osineen, hän vain ei ole kasvanut (autolla ajamisen) kykyynsä. Tämä on samantapaista kun se, että synnymme uudesti hengessämme ja meillä on ikään kuin kaikki oikeat ’osat’, mutta emme vielä ole kypsiä Kristuksessa.  

Miltä henkesi tuntuu
Lk. 24:32:ssa kaksi Emmauksen tien miestä, jotka kulkivat Jeesuksen kanssa 5 mailia tai 8 km, sanoivat tämän: “Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?”

Nämä miehet olivat äskettäin uudestisyntyneitä uskottuaan Jeesuksen olevan Herra ja nousseen kuolleista. He kokivat ensimmäistä kertaa uudestisyntyneen henkensä, joka todisti heille ne asiat, joista Jeesus heille opetti.

Sana ‘palaa’ yllä tarkoittaa ‘sytyttää tuli, sytyttää’. Huomaa, että heidän mielensä huomasi palamisen heidän kävelleessään, mikä todennäköisesti vei tunnin verran, mutta he eivät tajunneet kenestä oli kysymys ja mitä oli meneillään ennen kuin vasta SEN JÄLKEEN kun Herra oli lähtenyt.

Ajattele eteenpäin...
Kokemukseni on ollut, että hyvin älyllisillä tai ylistyksen aikana ajattelemiseen keskittyvillä ihmisillä on usein vaikeuksia kääntää mielensä siihen, mitä heidän henkensä sisällä tapahtuu. Älyllisellä en tarkoita näsäviisaita, vaan sellaisia ihmisiä, jotka ovat niin tottuneet ajattelemaan, prosessoimaan asioita mielensä kautta, eivätkä sen perusteella, mitä he ’tuntevat’ sisällään, että sen aistiminen, mitä heidän hengessään tapahtuu, on heille uutta. Jotkut ovat useita vuosia vanhoja Herrassa, mutta yhä tietämättömiä Hengen liikehdinnän suhteen omassa sydämessään tai kokouksessa tai siitä, kuinka kokea Hänen läsnäolonsa.

Mutta jotta kykenee kokemaan Hänen läsnäolonsa, olemaan ’Hengessä’ tunteakseen ja aistiakseen, mitä hengessä tapahtuu, ihmisen täytyy olla halukas kääntämään huomionsa sisinpäänsä ja etsimään tuota ’palamista’ tai läsnäoloa hengessään.


Pysähdy ja huomaa
Se tarkoittaa, että kun ensi kertaa aistimme tuon palaamisen kuten nuo yllä mainitut, meidän täytyy pysähtyä ja kiinnittää siihen huomiota. Ollessani teini ja koettuani tuon palavuuden tai läsnäolon hengessäni eräässä teinien rukouskokouksistamme, tein ankarasti työtä löytääkseni tuon ’aaltopituuden’ jälleen.

Oli kuin vanhan radion kohdalla (mikä ei ollut vanha silloin, kun olin teini-ikäinen), jossa löytääkseni radioaseman ja selvimmin kuuluvan signaalin, siirsin osoitinta hitaasti edestakaisin kuunnellen löytääkseni haluamani aseman ja heti kun löysin sen, hienosäädin signaalia aivan kevyellä osoittimen kosketuksella vasemmalle tai oikealle.

Minulla oli tapana ajatella, mitä laulua lauloimme, mitä olin ajattelemassa, kun tunsin Hänen läsnäolonsa sisälläni. Ahersin päästäkseni takaisin tuolle ’aaltopituudelle’ asettaen itseni mielessäni takaisin siihen samaan asiayhteyteen, jossa Hänet tunsin. Ja sitten tunsin Hänen läsnäolonsa virtaavan ylöspäin hengestäni... kyllä tunsin, aistin, tulin jälleen tietoiseksi Hänen läsnäolostaan sisälläni.


Muistatko?
Saatoin olla ajamassa autoa ajatellen Herran asioita, kun sain suuren ilmestyksen. Vau, ajattelin, tuo on niin hyvää, etten koskaan unohda sitä, joten kirjoitanpa sen muistiin myöhemmin. Kun koitti ’myöhemmin’, en kyennytkään muistamaan, mikä tuo ilmestys oli. Se sai sydämeni palamaan sisälläni, näin kuinka tuo ilmestys liittyi toisiin asioihin Raamatussa ja elämässä, se oli ihmeellistä... mutta tuona iltana en kyennyt muistamaan mitään.

Syy siihen on, että tuo ilmestys Jumalalta on hengen ihmisessäsi, ja ellet kirjoita sitä muistiin tai puhu sitä julki – tee jotakin, jossa mielesi ja kehosi on mukana ja joka rekisteröi sen, tuo ilmestys menetetään, koska se ei koskaan päässyt mieleesi saakka. Se pysyi hengessäsi.

Saadaksesi sen takaisin sinun täytyy sijoittaa itsesi mielessäsi ja hengessäsi takaisin tuohon samaan tilanneyhteyteen. OK, olin siis ajamassa tuota tietä pitkin tuossa kohdassa, ajattelin ...hmm... kuuntelin tuota kristillistä ylistyslaulua... ajattelin sen jälkeen... ja sitten menin takaisin tilanteeseen mielessäni, hengessäni, löytäen tuon aaltopituuden... rukoillen kielillä niin toimiessani... sitten tuo ilmestyksen virta alkoi uudelleen, aivan kuten oli tapahtunut aiemmin päivällä... kyse oli sen ’aaltopituuden’ löytämisestä, joka avasi jonkin sellaisen oven mielessäni, joka salli Elämän virran hengessäni huuhtoutua mieleeni.

Mutta...noista vuosista lähtien olen aina säilyttänyt kynää ja paperia jokaisessa ajamassani ajoneuvossa, kuormurissa, autossa, vuokra-autossa...aina. Koska en halua ilmestyksen pysyvän hengessäni, haluan oppia sen ulkoa, ja niin tehdäkseni minun täytyy ottaa mukaan mieleni ja kehoni, siitä syystä nuo kynä ja paperi.

Hän on ‘todellinen'
Jumala on Henki ja synnymme uudesti hengessämme, joten jos haluat kokea Hänen läsnäolonsa, sinun täytyy oppia hengestäsi ja Hänen Hengestään. Hän on hyvin nöyrä,’todellinen’, ei sekoa inhimillisistä heikkouksistamme ja epätäydellisyyksistämme ja on sitoutunut meihin.

Ja koska Hän elää sisällämme, sinun ei tarvitse huutaa ja kiljua saadaksesi Hänen huomionsa. Hän on yhtä lähellä kuin ajatus...ala katsoa sisällesi löytääksesi tuon ’palamisen’, tuon läsnäolon, tuon rauhan... löydä tuo ’aaltopituus’ jälleen syvältä sisältäsi, ei korviesi välistä... sillä henkesi on syvällä sisälläsi ja juuri siellä me löydämme yhteyden Hänen kanssaan... enemmän ensi viikolla, siunauksin,


John Fenn
www.supernaturalhousechurch.org

Connected but alone # 4

Hei kaikki,

Nuori mies oli hyvin hermostunut ohjatessani hänet istumaan työhuoneeni sohvalle. Olin Raamattukoulun johtaja ja hän oli oppilas, joten luulin hänen olevan hermostunut siitä, että oli toimistossani. Hän oli noin 18 ja muistan hänen istuneen etuosan lähellä vasemmalla puolellani ja aina valppaana ja muistiinpanoja kirjoittaen.

Epäily 
"Olen pahoillani, että häiritsen, mutta olen kursseillasi ja vaikutat sellaiselta, että kerrot minulle totuuden, enkä halua kuulostaa tyhmältä tai mitään sellaista, mutta se mitä todella haluan tietää on: Onko mikään tässä todellista?”

Olin hämmentynyt: ”Mitä tarkoitat sanoessasi ’Onko mikään tässä todellista”’ Yhtäkkiä hänen kysymyksensä syvällisyys iski minuun kun hänen hermostuneisuutensa syy selvisi: hän kyseenalaisti Jumalan todellisuuden.

Hän jatkoi: “Tiedäthän, kaikki tämä. Onko Jumala todellinen vai onko seurakunta vai show, esitys joka nostattaa tunteita ja saa ihmiset tuntemaan olonsa hyväksi? En yksinkertaisesti tiedä enää. Tarkoitan, että otin Herran vastaan ollessani lukion alaluokalla nuorisoryhmässämme ja todella koin jotakin ja ajattelin Hänen olevan todellinen. Mutta nyt en ole varma.”

Kysyin miksi hän ihmetteli asiaa ja hän sanoi, että hän ei kokenut Jumalaa enää. Hän oli hyvin kiireinen koulun vuoksi aamukahdeksalta puoleen päivään ja toimi vapaaehtoisena lastenseurakunnassa sunnuntaisin ja yhtenä lauantaina kuukaudessa toimi seurakunnan käsinukkeaktiossa köyhemmillä asuinalueilla. Hänellä oli myös työpaikka, opinnot ja sosiaalista toimintaa. Mutta hän ei enää tuntenut Jumalan läsnäoloa sisällään.

Kiireisyys ei ole yhtä kuin jumalisuus
Olin vierailemassa lähetystyöntekijän luona Meksikossa vuonna 1986 ja eräänä iltana hän ojensi minulle paperinpalan, jossa oli kirjoitettuna noin 20 nimeä: “Olet profeetta, rukoilisitko näiden nimien ylitse, sillä jokainen heistä on sanonut haluavansa tulla töihin meille, mutta en tunne useimpia heistä ja minun täytyy tietää Herran tahto.” Vastasin, että hänen täytyi viettää aikaa rukouksessa ja näiden ihmisten haastattelemisessa, eikä saada minua hankkimaan sanaa Herralta asiaan liittyen. Hänen vastauksensa: Olen liian kiireinen palvelutyön tekemisessä, että ehtisin rukoilla.”

Hän oli kuin tuo Raamattukoulun oppilas: Liian kiireinen tehdessään kristillisiä juttuja tunteakseen todella Jumalan. (Isä oli armollinen. Menin takaisin huoneeseeni ja kerroin Isälle olevani siellä vieraana, näin ollen lähetystyöntekijän auktoriteetin alaisena, joten minulla oli vain vähän valinnanvaraa asiassa, vaikken ollut samaa mieltä siitä ja jos Hän olisi niin armollinen, että antaisi minulle sanan jokaisesta henkilöstä ja heidän mukanaolostaan kyllä/ei koskien lähetystyöntekijää, olisin todella iloinen, minkä Hän tekikin, mitä lähetystyöntekijä sanoi todella arvostavansa ja kertoi sen auttaneen täydentäen joitakin juttuja jotka hän koki saaneensa Herralta.)  

Monet meistä ovat yhtä kiireisiä kuin tuo lähetystyöntekijä tai tuo opiskelija, sitten kun lisäät siihen kaikki ne laitteet, jotka liittävät meidät muuhun maailmaan, ei ole mikään ihme, että kristityt voivat uppoutua enemmän seurakunnan tuotantoon kuin siihen mistä seurakunnan Herran tuntemisessa pitäisi olla kyse.

LPT
Amerikkalaiset internetin käyttäjät viettävät 23 % netissä oloajastaan sosiaalisten verkostojen sivustoilla, 62 % aikuisista maailmanlaajuisesti käyttävät sosiaalista mediaa ja 56 % some-käyttäjistä on myöntänyt käyttäneensä sitä kumppaninsa vakoilemiseen.

Keskiverto amerikkalaisteini lähettää/vastaanottaa 3 339 tekstiviestiä kuukaudessa (111 päivässä). Vuonna 2009 lähetettiin/vastaanotettiin 1,5 biljoonaa tekstiviestiä, vuonna 2011 tuo luku oli hypännyt yli 7 biljoonaan. (7 000 000 000 000) (mashable.com, dhtech.com, thesocialskinny.com)

Yhteydessä olemiseen liittyy tietenkin joitakin positiivisia asioita: se tarjoaa ajanvietettä, tauon rutiinissa, pääsemme uutisissa ajan tasalle ja se avaa meille uusia mahdollisuuksia. Negatiiviseen puoleen kuuluu se, että siitä voi tulla riippuvaiseksi ja että ihmisillä on tapana jakaa Liian Paljon Tietoa (tmi englanniksi jos tunnet tekstiviestikieltä, lol).

Liikaa yhteyksissä oleminen voi olla narsistista – narsismi määritellään liialliseksi itsensä rakastamiseksi, liioitelluksi käsitykseksi oman itsensä tärkeydestä ja perusteettomiksi tunteiksi siitä, että on johonkin oikeutettu. Liian monia ’kavereita’ saattaa merkitä sitä, että vietät liikaa aikaa netin sosiaalisilla sivustoilla,  ja se saa ihmiset tuntemaan olonsa mukavammaksi netti-ihmissuhteissa kuin todellisissa suhteissa, mikä merkitsee tuhansien ystävien tarkoittavan itse asiassa ’ei yhtään’. 

Ja tietysti netin sosiaalisilla verkostoilla on oma osansa oudoista tyypeistä ja valittajista, mutta suurin syy käyttää niitä vaakakupissa on, että netin sosiaaliset verkostot estävät ihmisiä olemasta sosiaalisia ja verkostoitumasta.

Jumala on Henki
Jeesus sanoi: "Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa." (Joh. 4:24)

Tässä sana ‘tulee’ei ole vaatimus tai edellytys kuten ’Sinun tulee tehdä kotitehtäväsi ennen kuin menet otteluun’ tai ’Sinun tulee saada valmiiksi tämä raportti ennen kuin lähdet tänään.’ Se voi merkitä kaikkia näitä asioita Raamatussa, mutta tässä yhteydessä ’tulee’ on enemmän tiekartta, joka opastaa meitä siitä kuinka seurustella Isän kanssa.

Kuten ’Kun saavut kaupunkiin tuota tietä, sinun tulee ajaa suuren kirjaston ohi ennen kuin saavutat meidän katumme.’ Tai ’Jotta ruoka saadaan vatsaan, sen tulee kulkea suun ja ruokatorven läpi ensin.’ 

Niinpä kun Jeesus sanoi todellisten palvojien tulevan palvoa Isää hengessä ja totuudessa (engl. käännös), Hän antoi tiekartan: Jotta kykenee palvomaan Isää, se tulee tehdä hengestä käsin ja totuuden motivoimana. Tuo ’portteihin käyminen’ niin sanoakseni tulee saada aikaan hengestä käsin.

Sana ‘palvonta’ on ‘proskuneo’, yksi koko maailmankaikkeuden suosikkisanoistani, joka koostuu osista ’pros’ tarkoittaen ’kohti’ ja ’kuneo’ tarkoittaen ’suudella’. Sananmukaisesti siis palvonta on Isää kohti suutelemista hengestä, syvimmästä olemuksestasi käsin, ja totuudessa – puhtaista rakkauden motiiveista (et yrittäen muistuttaa hänelle, että sinulla on polttava rukouspyyntö tai yrittäen manipuloida Häntä ikään kuin voisit ylistää Häntä riittävästi motivoidaksesi Häntä vastaamaan pyyntöösi).

Ai siis siksi minulla on niin tyhjä tunne!
Meidän fyysiset kehomme voivat koskettaa vain fyysistä maailmaa. Mielemme voi koskettaa vain mielen maailmaa. Kehosi ei voi loikata kirjan sivuille yhtään sen enempää kuin mielesi voi ajaa ulkopuolella olevaa autoa. Mutta kun saat mielesi ja kehosi yhteen, niin sitten voit avata kirjan ja mennä mielessäsi eri paikkoihin tai astua autoon ja ajaa sitä minne haluatkin.

Kun istumme tietokoneen edessä ollaksemme sosiaalisesti yhteydessä, käytämme mieltämme ja kehoamme sen tekemiseen. Hengen ihmisemme ei ole mukana... pysy kärryillä, puhun nyt yleistyksin... YLEISESTI ottaen meidän sielumme ja kehomme on mukana, ei henkemme.

Mutta Jumala on Henki... emme voi koskettaa Häntä fyysisesti eikä Hän ole mieli niin, että voisimme yhtyä Hänen kanssaan korviemme välissä olevassa tilassa. Hänen kanssaan seurustelemisen tiekartta on, kuten Jeesus sanoi: Meidän henkemme.

Henkesi on sisimmäinen sinä. Juuri hengestäsi nousevat sellaiset kysymykset, jotka virtaavat mieleesi, kuten ’Kuka minä olen?’, ’Miksi olen täällä?’, ’Mikä on tarkoitukseni?’ Henkesi on se, missä Jumala sinussa elää ja kun kuulet Hänen äänensä, se tapahtuu hengessäsi. Henkesi ja sielusi (sielu pitää sisällään mielen) ovat ikuisesti yhteydessä, sillä sielusi itse asiassa lähtee hengestäsi ja on se, joka tekee sinut sinuksi. Ihmiset taivaassa ovat nyt henki ja sielu, heiltä puuttuu fyysinen keho, kuitenkin henkesi ja sielusi näyttävät sinulta – koske ne ovat todellinen sinä.

Uudistaessamme mielemme oppiaksemme ajattelemaan Jumalan tavoin kyse on Elämän prosessista hengessäsi virtaamassa ajatuksiisi muuttamaan ne. Se vaatii ponnisteluja ja on tahdon teko. Henki ja sielu sijaitsevat maisessa puvussa, kehossa.

Eräänä päivänä tulemme saamaan uuden kehon, joka on tehty taivaallisesta materiaalista kuten Jeesuksella nyt, mutta toistaiseksi olemme jumissa maa-planeetalla kehossa, jolla on viimeinen käyttöpäivä. Vain siunatut harvat tietävät viimeisen käyttöpäivänsä ajankohdan, mitä tulee meihin muihin, me vain jatkamme hengittämistä ja eteenpäin kulkemista.

Ihmiset yrittävät täyttää hengessään olevaa tyhjyyttä mieleen ja fyysisyyteen liittyvillä asioilla, mutta koska fyysinen voi koskettaa vain fyysistä ja mieleen liittyvä voi koskettaa vain mieltä, heidän hengen ihmisensä jää vaille kosketetuksi tulemista. Sen tähden itsensä ympäröiminen ’asioilla’ fyysisessä maailmassa osoittautuu tyhjäksi. Sen vuoksi seksi pelkän seksin tähden ei voi koskettaa sisällä olevaa tyhjyyttä. Ja sen vuoksi liian suuri keskittyminen ’yhteydessä’ olemiseen sosiaalisissa nettiverkostoissa edistää pinnallista ja tyhjää kristillistä elämää. Kaikki nämä ’asiat’ koskettavat vain sielua tai kehoa, eivät henkeä.

Yhteyden ottaminen uudelleen
Pyysin toimistossani olevaa nuorta miestä muistelemaan, koska hän viimeksi oli kokenut Herran läsnäolon. Hän muisti erään ajan kotiseurakunnassaan ennen kuin elämästä tuli kiireistä, kun hän vain istui (keho) ylistyksen aikana ja hänen ajatuksensa (sielu) olivat keskittyneet, eivät Herralle puhumiseen, vaan vaihde oli enemmän vapaalla, sitten hitaasti hänen huomionsa kääntyi sisäänpäin, pois musiikista sisäisesti siihen, mitä hänessä tapahtui... (hänen henkeensä), ja siellä hän koki rauhaa ja ylitsevuotavaa rakkautta... ja hän muisti istuneensa siellä epämääräisen pitkän ajan olematta tietoinen mistään muusta kuin hengessään olevasta rakkaudesta ja Läsnäolosta...

Ja tuo on aihe ensi viikolle, sillä en halua kertoa sellaisesta ongelmasta kuten liian paljo sosiaalinen verkostoituminen netissä ilman, että esitän ratkaisun – Ensi viikolla: Kuinka kokea Hänen läsnäolonsa... siihen saakka

siunauksin, John

Connected but alone # 3
Yhteydessä mutta yksin osa 3

Hei kaikki,

Chris ja minä olimme kaupassa hakemassa muutamia tavaroita ja vaikka olimme matkalla kohti ruokaosastoa, pysähdymme aina lelujen kohdalla katsoaksemme autoja ja kuormureita. Hän rakastaa kaikkea autoihin ja kuormureihin liittyvää ’Cars’ –leffojen hahmoista – Salama McQueen ja Tom Mater – Riemukuplaan ja sellaisiin autojuttuihin, mitkä nyt milloinkin häntä miellyttävät. Hänen on helpointa käsitellä ’Matchbox’ –pikkuautoja ja siksi ne ovat hänen suosikkejaan – nuo kaikenlaisia merkkejä ja malleja edustavat pikku metalliautot – joihinkin niistä ovat malleina olleet aidot autot, toiset ovat mielikuvituksen tuotetta.

Normaalisti Chrisin huomio suuntautuu siihen, mikä on käsivarren ulottuvilla, mutta tänä päivänä hän huomasi kaukaa esillä olevat ’Matchbox’ –autot: ”Katso isi, katso! Katso autoja!” Kuten voit nähdä tästä kuvasta (kuva ei valitettavasti näy sähköpostissa, suom. huom.), jos lasket rivit, autoja on esillä 72 kappaletta ja jokaisen eturivissä olevan takana on lisää autoja.

Chris rullasi nopeasti ja määrätietoisesti esillä olevien autojen luo ja alkoi panna niitä koriin niin nopeasti, että aloin nauraa hänen puhtaalle riemulleen ja otin kuvan. Hän tarttui yhteen autoon, tutki sen huolellisesti ja sanoi sitten: ’Haluan tämän’ pudottaessaan sen koriin ja käänsi huomionsa seuraavaan esillä olevaan autoon.

Hän rakastaa hetkiä, jolloin hän hallitsee tilannetta täydellisesti kuten nämä hetket, joten annamme hänelle jonkin verran vapautta kaupassa ja niinpä hänellä lopulta oli kaksi uutta autoa, jotka hän oli valinnut tuona päivänä!

Vaikka hän asui kotona ensimmäiset 24 ikävuottaan ja hänellä oli sanavaltaa sen suhteen, mitä halusi tehdä ja milloin, muutto ryhmäkotiin kahdeksan vuotta sitten merkitsi sitä, että hän luopui suuresta osasta elämänsä hallintaa. Koska kodissa asuu seitsemän muuta ihmistä ja kaksi avustajaa, elämä on hänelle muuttunut sellaiseksi, että tehdään sitä, mitä ryhmä tekee ja suuri osa siitä on muuttumatonta rutiinia.

Bussi työpajalle lähtee 8.30 aamulla, joku työntää hänet pyörätuolissa bussin hissiin, Chris tekee sitä, mitä hänelle työpajassa on asetettu hänen eteensä tehtäväksi, hän palaa kotiin noin 15.30 iltapäivällä, syö välipalaa, nauttii päivällisen noin 17.30, menee nukkumaan noin kello 20.00, lääkitys annetaan klo 8 aamulla, 12 päivällä, 20.00 joka päivä ja niin edelleen, kaikki tapahtuu toisten johtaessa.

Sitä vastoin kun käyn hakemassa hänet kotona käymään joka viikko kahdeksi päiväksi ja yhdeksi yöksi ollessamme kaupungissa, ensimmäinen kysymykseni hänelle on: ’Mitä haluat tehdä?’ Koska haen hänet 8.30 aamulla muiden suunnatessa työpajalle, hänen normaali vastauksensa vaihtelee: ”Hmm, donitseja luulisin” tai ”Mennään Mäkkäriin”, sillä hän rakastaa nro 9 aamiaisburritoja maitotetran kanssa.

Sitten saatamme pysäköidä lähelle jotakin risteystä tai junaraiteita, koska Herra lähes aina näyttää järjestävän niin, että jokin juna kulkee siitä, koska ”Jeesus niin rakastaa junia”, ja sitten aloitamme kierroksemme ’asioidenhoitoa isin kanssa’. Asioiden hoitaminen kestää yleensä noin klo 15 saakka, jotkut asiat tehdään Chrisin johdolla, ja sen tähden olimme kaupassa sinä päivänä, jolloin tämä kuva otettiin.

Välitön kontrolli, välitön kommunikaatio

Elämme ei ole erilaista Chrisiin verrattuna siinä mielessä, että suurimman osan ajasta elämme sen mukaan, mitä ryhmä tekee. Toisinaan heräämme siihen, että muilla on odotuksia meitä kohtaan. Nousemme ylös, syömme ja menemme töihin tai kouluun ollaksemme jossakin jonain määrättynä aikana ja eteemme on asetettu tehtäviä päivittäin, viikoittain ja kuukausittain.

Mutta kun päivämme on loppumassa, meillä on monia valinnan mahdollisuuksia edessämme kuten nuo kaupassa esillä olleet 72 autoa: Mitä valitsen?

Monien ensimmäinen ajatus on ‘ottaa yhteyksiä’ netissä yhdessä tai useammassa sosiaalisessa ryhmässä. Tämä välittömän kommunikaation aika sallii meidän kontrolloivan elämäämme täysin, tai ainakin tarjoaa sen illuusion, että asia on näin. Voimme kohdistaa huomiomme sinne, minne haluamme: katsotaanpa, kuka on mesettämässä Facebookissa juuri nyt. Mitä ihmiset puhuvat niissä ryhmissä, joissa olen mukana? Ehkä minun pitää tarkistaa Farmvillen maatilani tilanne. Annapa kun avaan Skypen ja katson, kuka on linjoilla, jotta voin soitta tai mesettää...

Kaikista mahdollisista vaihtoehdoista valitsemme harvoin ’ei mitään’. ’Ei mitään’ ei ole näytteillä herättämässä huomiotamme.  Tänään yksinolo on usein tulosta siitä, ettei ole yhteydessä sen sijaan, että kyse olisi tekemästämme valinnasta olla yksin.

Ratkaistavana oleva ongelma

Yksinolo tuntuu olevan kuin ongelma, joka tulee ratkaista, ei jotakin jota tulisi haluta. Meillä on niin paljon vaihtoehtoja, ettemme tiedä, mitä tehdä itsemme suhteen.

Jos et opi olemaan yksin, tulet olemaan yksinäinen

Se, että on ihmisiä ympärillä, sähköisesti tai todellisia ihmisiä, ei ole lääke yksinäisyyteen. Yksinäisyys määritellään: Epämiellyttävä tunne, jonka vallassa ihminen kokee suurta tyhjyyden tunnetta.

Mutta tuota tyhjyyttä eivät voi täysin täyttää ’nettiystävät’, koska vaikka vanhurskaus tulee Kristuksen tuntemisen kautta, se itsessään ei ole todistettu tosiasia. Jumala suunnitteli niin, että vanhurskaus todistetaan henkilökohtaisissa ja läheisissä ihmissuhteissa. Vain kybertasolla pysyvät ihmissuhteet eivät niin muodoin itsessään salli meidän todistaa ja elää todeksi vanhurskauttamme.

Tässä on jutun vaikeus: Teknologia vetoaa meihin siinä, missä olemme haavoittuvimpia. Jatkan tässä viime viikosta ja totean, että kun elää epäsuorasti niiden ihmisten kautta, jotka ovat sosiaalisissa nettiyhteisöissämme,  se tarkoittaa sitä, että jos heikkoutemme on aidot ystävyyssuhteet tai yksinäisyys, voimme mennä tasapainosta pois kohti ’yhteydenottoa’ heti kun aikamme on omissa käsissämme. 

Varttuessani ’elektroniikka’ merkitsi radiota tai TV:n neljää kanavaa. Meidän täytyi käyttää aikaa itsemme kanssa, kyse ei ollut harjoituksesta, kyse ei ollut mistään, mikä piti erikseen merkitä kalenteriin. Me olimme viihdettä, joten tunsimme itsemme. Tiesimme, mitä oli olla yksin ja leikkiä itseksemme.

Ensimmäinen vihje monille siitä, että asiat olivat muuttumassa, oli suosittu 1970-luvun TV-mainos, jonka motto oli ”Calgon, vie minut pois’ ja katsoja näki naisen kiireettömässä vaahtokylvyssä päivän huolien sulaessa pois. ’Oma aika’ täytyi nyt määrätä erikseen.

 (http://www.youtube.com/watch?v=MVLzkTuVmrw  teille nuoriso :)

Kun valitsemme olla alituisesti (sähköisesti) yhteydessä ajattelemme, ettemme ole yksin – sosiaaliset verkkoyhteisöt antavat illuusion merkityksellisistä ihmissuhteista, mutta ovat itse asiassa ’riittämättömiä’, ja sen tähden mitä enemmän jotkut ovat yhteydessä sosiaalisiin verkkoyhteisöihin, sitä yksinäisemmiksi he tuntevat itsensä. Se näyttää olevan terveen järjen vastaista; mitä enemmän olemme yhteydessä sosiaalisessa mediassa, sitä yksinäisemmäksi tunnemme itsemme.

Tunnetko olevasi oma itsesi?

Jos emme tiedä, kuinka olla yksin, emme tunne olevamme oma itsemme, jos emme ole yhteydessä. Tuntuu siltä, että jotain on pielessä, ei ihan kunnossa. Käännymme toisten puoleen tunteaksemme itsemme vähemmän huolestuneeksi tai tunteaksemme elävämme, mikä merkitsee sitä, että me käytämme heitä omaksi tyydytykseksemme, oman itsekkään egomme ja tarkoitusperiemme hyväksi tukeaksemme haurasta itseämme.

Meidän täytyy oppia olemaan yksin, käyttää sosiaalisia verkostoja siunaamaan muita sen sijaan, että ne olisivat keino omaan mielihyväämme hauraan egomme tueksi. Mutta kuinka oppia olemaan yksin?

Aaltopituuden löytäminen

Mitä olit tekemässä, kun viimeksi koit Herran läsnäoloa? Mitä olit tekemässä, kun viimeksi tiedät Hänen varmasti näyttäneen sinulle jotakin tai puhuneen sinulle? Oliko se silloin, kun tutkit Sanaa? Olitko kävelyllä, pyöräilemässä, autoajelulla vailla päämäärää, bussin kyydissä, olitko kauan vaahtokylvyssä?

Etsi nyt toimintamalleja vuosien kuluessa, yhdistä pisteet niihin aikoihin, jolloin vastaanotit ilmestystä tai tunsit Hänen läsnäolonsa tai tiesit Hänen puhuneen sinulle – näetkö, että noina hetkinä olit tietyssä mielentilassa, eräänlaisella ‘aaltopituudella’. Kuten on asia vanhojen radioiden suhteen, joiden merkkikohtaa täytyi siirtää edestakaisin löytääkseen vahvimman signaalin, virittäydy vahvimpaan signaaliin, etsi toimintamalleja sen suhteen, missä ja kuinka Hän on kommunikoinut sinulle menneisyydessä ja palaa tuolle ’aaltopituudelle’.

Varaa ‘minä’ –aikaa äläkä tunne siitä syyllisyyttä. Erota itsesi laitteistasi – sammuta tai vaihda äänettömälle ja vie toiseen huoneeseen – ja vie itsesi siihen mielen paikkaan, jossa Herra menneisyydessä kommunikoi/antoi ilmestystä sinulle... ja tunne itsesi... mistä jatkammekin ensi viikolla.

Siihen saakka siunauksin,

John Fenn

 www.supernaturalhousechurch.org

Connected but alone # 2
Yhteydessä mutta yksin osa 2

Hei kaikki,

tällä viikolla minun on tehtävä tunnustus. Mutta anna minun ensin kertoa, kuinka jouduin tähän tilanteeseen.

Barb ja minä olimme lentämässä Billingsistä, Montanasta huhtikuussa matkalla Tulsaan vaihtaen konetta Minneapolisissa.  Barb otti ikkunapaikan ja minä sain käytäväpaikan. Istuutuessamme kolmeakymppiä lähestyvä nuorimies istuutui edessämme olevalle riville suoraan Barbin eteen ikkunan puolelle.

Montanassa on paljon karjatiloja ja siten karjapaimenia, ja tämä nuori mies näytti sellaiselta paitsi että hänellä oli cowboyhatun sijaan baseball-lippis. Mutta jos olet ollut tekemisissä karjatilojen ja karjapaimenten kanssa, niin tiedät lippalakin korvaavan usein hatun julkisilla paikoilla poissa kotoa. Se ei anna selvää viestiä ’cowboy’, jos ollaan isossa kaupungissa poissa karjatilalta.

Tutkailin lentoseuralaistamme. Hän oli selvästi aito cowboy: lyhyet, siististi leikatut hiukset, baseball-lippis, takataskussa pyöreä purutupakkarasia, puhtaat ja uudet tai äskettäin hankitut tiukat farkut ’saapasleikkauksella’, mikä tarkoittaa, että lahkeet vähän liehuvat, jotta ne mahtuvat juhlasaappaiden päälle. Suuri hopeinen vyönsolki, pitkähihainen länkkärityylinen ruutupaita vaikka oli heinäkuu, ja hän kutsui lentoemäntää rouvaksi. Jep, aito pakkaus. Ihmettelin, miksi hän oli menossa Minneapolisiin, mutta sain pian vastaukseni. 

Heti kun Cowboy oli istuutunut, hän pyysi lentoemännältä olutta, minkä nainen toikin viipymättä – kun olimme yhä lähtöportilla! Sitten hän alkoi lähettää tekstiviestejä ja koska oli oikeakätinen, hänen kännykkänsä oli selvästi nähtävissäni istuinten väliköstä. Hänen peukalonsa kiitivät Blackberryn pinnalla ja hän piti sitä tavalla, joka suorastaan huusi kutsua minulle salakuunnella (salakatsella) hänen keskusteluaan.

Anteeksi, Herra

Niinpä katselin. Ensimmäinen näkemäni tekstiviesti sanoi: ‘Sinä aina kritisoit pukeutumistani. Sinä aina kritisoit minua ystävieni läsnä ollessa.’ Nimi tekstiviestin yllä oli ehkä ’Jenny’, ja mies vastasi suurin piirtein ’Enkä, puhutaan asiasta kun tulen sinne.’ Tajusin, että olin lukemassa kiistaa poika- ja tyttöystävän välillä, ja olin nolona, mutta samalla sitäkin uteliaampi. He eivät käyttäneet lyhenteitä eivätkä symboleja, he kirjoittivat toisilleen jokaisen sanan ja pisteen; kyse oli todellisesta tekstiviestikeskustelusta, ja minä loukkasin heidän yksityisyyttään.

Sanoin itselleni suunnilleen ‘Tiedäthän, että sinun ei pitäisi lukea miehen tekstiviestejä, mutta anteeksi Isä, rukoilen hänen puolestaan, jos se yhtään parantaa tilannetta’, kun hykertelin itselleni tajutessani välittömästi kuinka typerää se oli ja vain rukoilin...(tässä vaiheessa lyhyt rukous Cowboyn ja Jennyn puolesta)... sitten jatkoin vaivihkaa heidän keskustelunsa vilkuilua.

Cowboy ei halunnut hellittää, ikään kuin hän olisi voinut riittävästi selvittää tekstiviestein miksi hän kritisoi tyttöystävänsä pukeutumista viimeisimmillä treffeillä ja miksi hän kritisoi naista tämän ystävien läsnä ollessa, kun hän tiesi, että puhelin oli suljettava viiden minuutin sisällä suunnilleen...

Tunsin haluavani kertoa miehelle, että ensimmäinen asia, jotta pääsee ulos kuopasta, on lakata kaivamasta! Pyydä vain anteeksi, opi, että nainen tuntee olonsa epävarmaksi sinun suhteesi ja suhteenne osalta ja tuki jo suusi tai kukaan ei tule olemaan sinua kentällä vastassa, tyyppi! 

Mutta ehei, hänen täytyi vastata... ja sitten nainen otti esille sen, kuinka kriittisesti mies suhtautuu hänen sanomisiinsa, hänen valitsemaansa ravintolaan, jossa he söivät viimeisimmillä treffeillään – ja mies vastasi, että hän vain yritti auttaa naista ja kertoa, miltä tämän käytös ihmisistä vaikuttaa – ja kuten ensimmäisen maailman sodan vanhaa kaksitasoa lentävä pilotti tuli ammutuksi alas, mies oli putoamassa liekeissä nopeasti.

Pian olin miehen maailmassa, mielessäni pyöri etsiessäni vastauksia ja odotin nähdäkseni, miten Jenny seuraavaksi reagoisi. Pulssini kiihtyi, yritin siirtää huomioni sylissäni olevaan lentoyhtiön lehteen, jota olin lukevinani, mutta jatkoin miehen tekstiviestien vilkuilua... kiirehdi Jenny, ovea ollaan sulkemassa!  

Lyhyen aikaa leikittelin ajatuksella, että olisin tunnustanut miehelle salakatseluni ja tarjonnut hänelle neuvoja, mutta päätin jättää väliin. Niillä main koneen ovi sulkeutui, kaikki elektroniset laitteet oli suljettu ja pantu talteen, istuinten selkänojat olivat pystyasennossaan, kuulimme n:nen kerran sen, kuinka istuinvyöt kiinnitetään ja avataan, ja sitten lähdettiin lentoon.

Vielä yksi olut, rouva

Niin pian kun mies saattoi avata taas puhelimensa, lentokonetilassa oletan, hän teki niin sekä luki ja luki uudelleen tekstiviestikeskustelun Jennyn kanssa, vaikkei voinut lähettää tai vastaanottaa viestejä samalla juoden sinä aikana kolme olutta lisää. Heti kun olimme laskeutuneet, puhelin oli normaalissa käyttötilassa ja tekstiviestien lähettely alkoi uudelleen. Tällä kertaa rukoilin vilpittömämmin ja rehellisemmin hänen puolestaan, koska arvelin, että juotuaan koneessa neljä olutta ja Jennyn odottaessa katukäytävällä ja ottaen huomioon tekstiviestikeskustelun, joka heillä oli ollut kaksi tuntia aikaisemmin, hän tarvitsi rukousta!

Välillistä elämistä

Cowboyn ja Jennyn salakuuntelemisen synti salli minun elää välillisesti heidän kauttaan. Välillisyys määritellään: ”Elää ikään kuin jonkun toisen kautta, ei kokea sitä itse, vaan käyttää jonkun toisen kokemuksia ominaan.”

Heidän kauttaan saatoin elää uudelleen menneet kiistani Barbin kanssa ollessamme parikymppisiä, kun olin juuri oppinut lopettaa kaivamisen väiteltyäni itseni kuoppaan... (voi, tuota juttua opettelen yhä) lukemalla heidän tekstiviestejään olin taas ajassa, jolloin poikamme olivat vielä lapsia.

Olen yhteydessä, siis olen olemassa

Ihmiset ovat eläneet välillisesti siitä lähtien, kun Aatami ja Eeva istuivat päivällispöydän ääressä kertoen lapsilleen millaista ennen oli Eedenin puutarhassa. Se ei välttämättä ole synti (vaikka kuten mitä tahansa Jumalan antamaa lahjaa, sitä voi käyttää synnin tekemiseen); itse asiassa se on Jumalan antama osa mielikuvitustamme. Kirjat, leffat, TV, radio, Internet ja muut kytkevät meidät mielikuvitukseemme ja ihmiset elävät jonkinasteisesti välillisesti osana viihdettä. 

Mutta tänään kun on niin monia tapoja yhdistää ihmisiä, monet ovat ottaneet nuo ajoittaiset välilliset hetket ja muuttaneet ne elämäntyyliksi. Sen tuloksena heidän elämänsä on ’tuolla jossain’ kyberavaruudessa samalla kun he laiminlyövät lähellään olevia ihmisiä. Jotkut ovat niin ’tuolla jossain’, että ovat unohtaneet, keitä ovat, mitkä pitäisi olla heidän todellisia prioriteettejaan, ja ovat jopa menettäneet sosiaaliset taitonsa todellisten ihmisten suhteen.

Jumalan kokeminen välillisesti

Muutamassa vuodessa olemme siirtyneet siitä, että elimme välillisesti vain kaksi tuntia lauantai-iltapäivän elokuvan ajan siihen, että välillinen eläminen on elämäntyyli. Olemme mukana ihmisten elämässä sosiaalisten nettisivustojen kautta, olemme ’kavereita’, tviittaamme ja muuta. Tunteemme virtaavat aivan kuten aidossa ihmissuhteessa, vaikka voimme pitää ’kaverit’ välimatkan päässä. Me tunnemme sitä, mitä he tuntevat, olemme huolissamme ja rukoilemme, iloitsemme virtuaalisten ystäviemme kanssa. Elämme välillisesti heidän kauttaan.

Sitten menemme seurakuntaan ja odotamme kokevamme Jumalan välillisesti – ylistyksen, saarnaamisen tai opettamisen, kokonaiskokemuksen. On kuitenkin surullista, että useimmat kokevat seurakunta sen sijaan, että kokisivat Jumalaa, mikä on ’välillisen’ tilassa elämisen tulosta. Heidän suhteensa Herran kanssa tulee ontoksi, eivätkä he tiedä miksi. Seurakunta on tylsä, eivätkä he tiedä kuinka olla yhteydessä ylistyksessä, Sanassa, he eivät tunne Hänen läsnäoloaan.

Et voi kokea tai tuntea Jumalaa välillisesti

Heidän vaelluksessaan Jumalan kanssa vallitsee sama pintapuolisuus kuin heidän suhteissaan Facebook-kaverien kanssa ja samasta syystä: ihmissuhteet toimivat parhaiten henkilökohtaisesti. Sanoakseni asian toisella tavalla: et voi todella tuntea jotakuta persoonaa (tai Jumalaa), jos koet hänet vain välillisesti.

Niinpä ihmiset etsivät tiettyä profeettaa sanan saadakseen, kokousta, jossa on nähty enkeleitä, pyhää ihon nousemista kananlihalle ja muuta sellaista, kaikkea tätä kokeakseen jotakin todellista uskonelämässään. Vakaina pitämäsi kristityt pohtivat yhtäkkiä, onko Jumala todellinen – kaikki tämä siksi, koska heidän uskonsa on ollut välillistä uskoa, ei aitoa Herran tuntemista. He ovat eläneet uskonelämäänsä muiden silmien ja korvien ja kokemusten kautta sen sijaan, että todella tuntisivat itse Herran ja Isän.

Ja tästä jatkamme ensi viikolla... kotiseurakuntaystävilleni tämän pitäisi osoittautua hyväksi tutkimisen ja keskustelun aiheeksi tällä viikolla, jos sattuisitte valitsemaan tämän aiheen. Siihen saakka siunauksin, 

John Fenn
www.supernaturalhousechurch.org