Church WithOut Walls International-Europe
  • Home
    • Privacy Verklaring
  • DE
    • Weekly Thoughts (D) Wöchentliche Gedanken >
      • Weekly Thoughts (D) Wöchentliche Gedanken - PDF
  • EN
    • Weekly Thoughts >
      • WEEKLY THOUGHTS >
        • John's Monthly Newsletter
      • Weekly Thoughts serie in PDF format
      • HouseChurch Thoughts
    • About John Fenn
    • About Wil & Ank Kleinmeulman
    • Books written by Ank Kleinmeulman >
      • About Ank - author
    • Online Bibleschool
  • ES
    • PENSAMIENTOS SEMANALES (Weekly Thoughts) John Fenn >
      • PENSAMIENTOS SEMANALES (PDF)
    • Boletín electrónico de CWOWI
  • F
    • Pensées Hebdomadaires
    • PDF à lire et/ou imprimer
    • A propos de John Fenn
    • A propos de Wil & Ank Kleinmeulman
    • Vidéo en anglais
    • Nous contacter
  • FI
    • Viikottaisia ajatuksia >
      • WEEKLY THOUGHTS / Viikottaisia ajatuksia
      • Weekly Thoughts / Viikottaisia ajatuksia - PDF
    • John Fennistä
    • TV7
    • Kontaktihenkilö Suomessa
  • HU
    • Video John Fenn @ Sid Roth's It's Supernatural
    • John Fenn
    • Wil & Ank Kleinmeulman
  • LT
    • Weekly Thoughts (LT) Savaitės Mintys >
      • E-Book
    • Straipsniai >
      • Kaip mes suprantame, koks turi būti surinkimas
      • Krikštai
      • Kaip veikia 5 tarnavimo dovanos namų surinkimuose?
      • Grįžimas prie paprasto tikėjimo
      • Garbinimas
      • Namų surinkimai Naujajame Testamente
      • Išgelbėjimas
      • Tikėjimo išpažinimas
      • Kaip prasidėjo CWOWI?
      • Dažnai pasitaikantys klausimai
    • Video LT
  • LV
  • NL
    • Weekly Thoughts - nederlands >
      • WEEKLY THOUGHTS (NL) Wekelijkse Gedachten >
        • Weekly Thoughts NL pdf
    • Over / bio van John Fenn
    • Over / bio Wil & Ank
    • Wat wij geloven
    • Onderwijs - Online Bijbelschool
    • Onderwijs - MP3
    • Boeken van Ank Kleinmeulman
    • Doneren / gift overmaken?
    • Conferentie
    • Artikelen >
      • Hoe “Church Without Walls International” is ontstaan
      • Hoe een samenkomst van een CWOW huisgemeente eruit ziet
      • Waarom samenkomen in een huis?
      • Wat is een huiskerk en een huiskerk netwerk?
      • HuisKerken: Waarom – Wat – en Hoe?
      • Ank deelt over Wat & Hoe van Huiskerken (VIDEO'S)
    • Lokaties van Huiskerken (in NL)
  • PL
  • RU
    • Джон Фенн
    • Сид Рот «Это сверхъестественно»
  • Locations
  • Donate
  • Events
  • TV
  • Contact

Seksi, seksuaalisuus ja kristityt, osa 1/4

4/30/2022

0 Comments

 
Sex, Sexuality, and Christians #1 of 4
Seksi, seksuaalisuus ja kristityt, osa 1/4
 
Hei kaikki,
 
Jokaiselle joka on tietoinen siitä, miten tutkin Raamattua, tietää asiayhteyden merkitsevän kaikkea. Varmasti saa paljon, kun lukee pinnallisesti jotakin Raamatun kohtaa, mutta suurempi ymmärryksen syvyys tulee silloin, kun asetamme sen historialliseen ja kulttuuriseen asiayhteyteensä.
 
Yksi esimerkki on 1. Sam. 24: 3-5, jossa Daavid yllättää kuningas Saulin luolassa ja leikkaa tämän viitan helman, mikä vain saa hänen sydämeensä synnin tuntoon ja saa hänet pyytämään anteeksi. Kohdan lukeminen ilman kulttuurista ymmärrystä on varmasti riittävä siihen, että näkee Daavidin lempeän sydämen, mutta asiaan liittyy enemmän.
 
Tuohon aikaan kuten vielä tänäänkin joissakin ortodoksijuutalaisissa hautajaisissa on tapana leikata kuolleen henkilön vaatteen helma hänen hautajaisissaan. Tupsut ja helma edustivat Jumalan Sanaa, ja helman pois leikkaamisen seremonia on rakkaiden tekemä symbolinen vapauttaminen, joka kertoo, että heidän rakkaansa ei ole enää maan päällä ja Jumalan Sanan sitoma, vaan hän on vapaa laista. 
 
Kun Daavid leikkasi kuningas Saulin viitan helman, hän kertoi Saulille ‘Olet kuollut mies’, muistuttaen siitä tosiasiasta, että Jumala oli valinnut Daavidin korvaamaan Saul, joka eli laina-ajalla. Tuo antaa siihen lyhyeen Raamatun kohtaan kokonaan uuden syvyyden, eikö totta? Se ei ole epätäydellinen ilman tuota kulttuurista ja historiallista informaatiota, se vain syvenee.
 
Näin on myös koskien varhaiskristillistä ymmärrystä ja opetusta seksuaalisuudesta. Voimme lukea Aadamista ja Eevasta ja siitä, kuinka nuo kaksi tulevat yhdeksi lihaksi ja saamme tiettyä ymmärrystä, mutta asiaan liittyy enemmän. Voimme lukea Paavalin sanat avioliitosta ja jopa seksuaalisista suhteista ja saada pinnallista ymmärrystä, jolla on merkitystä, mutta kun me asetamme UT:n tuon ajan kulttuuriin ja siihen laajempaan juutalaiseen kulttuuriin, jossa Paavali kasvoi, saamme paljon suurempaa syvyyttä.
 
Kuinka kaikki alkoi
 
1.Moos.  2: 15-24.ssa on ensimmäisiä yksityiskohtia ihmisestä ja hänen suhteestaan Luojaansa sekä puolisoonsa, ja puolisoiden suhteen seksuaalisesta puolesta.
 
Jakeissa 18-20 meille kerrotaan Jumalan sanoneen Itsessään, ettei ollut hyvä Aadamin olla yksin. Mutta Herra Jumala ei sanonut mitään Aadamille siitä. Sen sijaan tämä oli jotakin sellaista, joka vaati sen, että Aadam tulee omaan johtopäätökseensä. Auttaakseen prosessin liikkeelle Herra Jumala sai kaikki eläimet kulkemaan Aadamin ohi, jotta hän saattoi nimetä ne.
 
Kuulin erään rabbin puhuvan siitä, kuinka eläinten nimeäminen tehtiin, sillä Aadam oppi tuntemaan niiden luonnon ja sen, mihin ne sopivat luomakunnassa. Aadam ei vain nähnyt eläimiä, hän oppi tuntemaan niiden luonnon, niiden paikan eläinmaailmassa jne.
 
Itse asiassa juutalaishistorioitsija Josefus kertoo meille, että Aadamille, Seetille ja Heenokille annettiin Herran Jumalan, heidän Luojansa toimesta täydellinen ymmärrys koko maapallosta, tähdistä ja maailmankaikkeudesta ja kuinka se kaikki toimi yhdessä. Aadam ei vain nähnyt jotakin eläintä ja keksinyt sille nimeä, nimi annettiin sen jälkeen, kun oli täysin ymmärretty sen paikka luonnollisessa järjestyksessä.
 
Josefus kirjoittaa myös, että tuolloin eläimet pystyivät vastaamaan, että Aadam ymmärsi niiden ajatukset ja tunteet. Uskon Josefuksen kuvailevan tiedon sanoja, että Hengen kautta Aadam tiesi eläinten ajatukset ja tunteet, sillä olen kokenut saman asian ‘kiertokäynnilläni’ taivaassa suhteessa lemmikkeihin ja eläimiin siellä.
 
Vasta nimettyään kaikki eläimet Aadam itse tajusi, että niillä kaikilla oli kumppani, oli uros ja naaras, mutta hänellä ei ollut ketään. Vasta sitten meille kerrotaan, että Herra Jumala sai Aadamin vajoamaan syvään uneen ja Hän otti osan Aadamin kehoa, kylkiluun, muovatakseen Eevan kehon, luoden hänet.
 
Kuka loi heidät? Kristus ja seurakunta
 
Raamatun tulkitsemisen yksi sääntö on, että ymmärrämme Vanhaa testamenttia Uuden testamentin silmin. Paavali kirjoitti Ef. 5: 25-32:ssa, että avioliitto miehen ja vaimon välillä on kuva liitosta Kristuksen ja seurakunnan välillä. Se tekee seksuaalisen aktin miehen ja vaimon välillä hengelliseksi, mystiseksi, luomiseen ja suurempaan maailmankaikkeuteen liittyväksi.
 
1.Moos. 1:26:ssa meille kerrotaan ‘Jumala sanoi: Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme’, ja tuo on sana ‘Elohim’ tai jumalat. Isä, Poika, Pyhä Henki. Mutta luvussa kaksi on Hän, joka astuu ulos Elohimista (Isä, Poika, Henki) tullakseen henkilökohtaisesti mukaan ihmisen luomiseen. Hänet identifioidaan Herraksi Jumalaksi tai Jehovah Elohimiksi.
 
Herra Jumala nähdään kautta koko 1. ja 2. Mooseksen kirjan Hänenä, joka teki ihmisen ja henkäisi tämän saviruumiiseen muuttaakseen sen ihmislihaksi. Hän ilmestyi Aabrahamille ja Sarahille. Toiset VT:n profeetat näkivät Hänet. Ja meidän pointtiimme tullakseni, Hänet identifioidaan Häneksi, joka puhui Moosekselle palavasta pensaasta.
 
2. Moos. 3: 14-15:ssa Mooseksella on palavan pensaan kokemus. Herra ilmestyi hänelle ja identifioi itsensä "Minä olen se, joka minä olen". Ja hän sanoi vielä: "Sano israelilaisille näin: 'Minä olen' lähetti minut teidän luoksenne".” Ja Jumala sanoi vielä Moosekselle: "Sano israelilaisille näin: Herra Jumala (Jehovah Elohim), teidän isienne Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, lähetti minut teidän luoksenne…”
 
Näemme, että Herra Jumala on MINÄ OLEN. Kun Jeesus lausui uskonnollisille johtajille Joh. 8: 54-59:ssa, että Aabraham riemuitsi siitä, että oli näkevä Hänen päivänsä ja että Hän tunsi Aabrahamin, Hän lisäsi: “Ennen kuin Aabraham oli; MINÄ OLEN.” He ymmärsivät välittömästi, että Jeesus väitti olevansa se, joka oli puhunut Moosekselle palavasta pensaasta ja oli ilmestynyt Aabrahamille ja oli ollut Hän, joka oli Eedenin puutarhassa – joten he poimivat kiviä tappaakseen Hänet jumalanpilkasta. Mutta Hän ‘poistui näkyvistä’ ja käveli heidän joukkonsa halki.
 
Yhdistä nuo asiat
 
Jeesus myös totesi nimekseen MINÄ OLEN Joh. 18: 5-6:ssa, kun Häntä tultiin pidättämään, todeten: “Olen sanonut teille, MINÄ OLEN, antakaa nyt näiden toisten mennä. Ja kun Hän oli sanonut ‘MINÄ OLEN’, he kaikki liikkuivat taaksepäin ja kaatuivat maahan.”
 
Hän myös välitti olevansa MINÄ OLEN Matt. 14: 27-28:ssa, kun opetuslapset näkivät Hänen kävelevän veden päällä: “Olkaa turvallisella mielellä, MINÄ OLEN, lakatkaa olemasta peloissanne. Sitten Pietari vastasi sanoen: ‘Herra, jos olet (MINÄ OLEN), käske minua tulemaan kävellen veden päällä luoksesi.” (Se ei ollut kysymys siitä, oliko Hän aave vai ei, se oli kysymys Hänen väitteestään olla MINÄ OLEN)
 
Voimme jäljittää Herramme suhteen ihmiseen näistä lausunnoista. Hän oli MINÄ OLEN joka oli nyt tehty lihaksi, joka aiemmin ilmestyi Moosekselle palavassa pensaassa, Aabrahamille 1. Moos. 18:ssa ja 15:ssä, ja käveli Aadamin ja tämän vaimon kanssa puutarhassa. Jehovah Elohim kutsui Itseään MINÄ OLEN 2. Moos. 3: 14-15:ssa, Häneksi, joka teki Aadamin ja Eevan.
 
Kun Paavali puhuu Kristuksesta ja seurakunnasta, on suora viittaus siihen, että Herra Jumala, meidän Herramme teki ihmisen ja hänen vaimonsa ja käski heitä tulemaan yhdeksi lihaksi muinoin Eedenin puutarhassa. Se liittää miehen ja vaimon välisen seksiaktin suoraan luomiseen, Kristuksen ja seurakuntaan, tekee siitä mystisen. Olipa sitten kyse huvin vuoksi tai jälkeläisen saamisen tarkoituksessa, miehen ja vaimon seksuaalinen liitto on hengellinen ja liittyy suoraan suurempaan maailmankaikkeuteen, johon ihminen luotiin.
 
Jokainen kasvi, jokainen eläin luotiin jatkamaan sukuaan. Korkeammat eläimet tehtiin uroksiksi ja naaraiksi. Aadam ja Eeva olivat niin paljon yhtä, että Eeva ei saanut nimeään ennen kuin vasta SEN JÄLKEEN, kun he olivat tehneet syntiä. 1. Moos. 5:2 kertoo meille: “Hän kutsui heidän nimekseen Aadam sinä päivänä, jolloin heidät luotiin.”
 
He olivat yhtä. Kun Kristus, Herra Jumala huusi ääneen: “Aadam, missä olet?” Sekä Aadam että hänen vaimonsa tulivat, sillä heitä kutsuttiin Aadamiksi. Eeva luotiin siten kuten näemme solujen jakaantuvan mikroskoopilla katsottaessa – Herra otti kirjaimellisesti miehen kylkiluun ja alkoi moninkertaistaa eri ruumiinosien soluja, kunnes täysin muovattu nainen luotiin. He olivat yhtä, samasta materiaalista tehtyjä, kuitenkin yksilöllisiä kummallakin ollessa henki ja sielu.
 
Tämän mystisen, luomiseen liittyvän seksuaalisuuden elementin on seurakunta kadottanut. Näemme välähdyksiä siitä, kun Paavali kirjoittaa miehestä ja vaimosta ja “puhun Kristuksesta ja seurakunnasta”, ja mielemme vain sulkeutuvat kykenemättöminä ymmärtämään raamatullisen seksuaalisuuden mystisiä elementtejä.
 
Joten aloitamme tämän sarjan juurtuneina siihen tosiasiaan, joka on ollut kadoksissa meidän modernissa maailmassamme: miehen ja vaimon välinen seksiakti on fyysinen vahvistus syvemmästä armosta ja rakkaudesta heidän sydämessään, kuvana Kristuksesta ja seurakunnasta. Ensin yksityiskohtaisesti todettuna kun he seisoivat alastomina Luojansa edessä, Hänen, joka eräänä päivänä tulisi ihmiseksi kuollakseen maailman synnin tähden. Mutta tässä, ihmisen tarinan alussa, seksi ymmärretään sen asianmukaisessa yhteydessään. Mystinen, kuva liitosta Jumalan ja ihmisen välillä, ja puhuu ihmisen asemaan luomakunnassa Jumalan korkeimpana ja parhaana luomuksena.
 
Jatkamme tuosta ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL
 

0 Comments

Pitäisikö meidän viettää kristillistettyjä pakanallisia juhlapyhiä? osa 2/2

4/23/2022

0 Comments

 
Should we celebrate pagan holidays made Christian? 2 of 2
Pitäisikö meidän viettää kristillistettyjä pakanallisia juhlapyhiä? osa 2/2
 
Hei kaikki,
 
Jatkan siitä mihin lopetettiin ja kysyn: pitäisikö meidän viettää entisiä pakanallisia juhlapyhiä, jotka on muutettu kristillisiksi? 
 
Kuinka menettelemme, kun juhlapyhiä tulee ja meillä on jokin mielipide ja joku meille rakas uskoo jotakin muuta? Yhdysvalloissa on ilmaus ‘korkeamman tien valitsemisesta', mikä tarkoittaa, että pidättäytyy sellaisesta, mikä voisi aiheuttaa kiistaa tärkeämmän asian vuoksi. Se tarkoittaa rakkaudessa vaeltamista ja eroavaisuuksien sivuuttamista ihmissuhteen tähden. Vau, tuo on kristittynä olemista! Se on niin hullua, että se saattaisi toimiakin!
 
Mene joulujuhliin pariksi tunniksi ja kunnioita pomoasi tai sukulaistasi, et kannata joulua, jollet usko siihen, vahvistat suhdettasi tuohon toiseen ihmiseen tai toisiin ihmisiin. Ole se jalompi ihminen. Ihmiset erehtyvät rakkauden suhteen. He eivät tajua, että jonkun rakastaminen ei tarkoita tämän henkilön tai hänen elämäntyylinsä hyväksymistä, on vain kyse hänen rakastamisestaan siksi, että Jumala loi hänet.
 
Onko asiasi vanhurskas? 
 
Room. 14:ssä Paavali haastoi paikallisseurakunnassa esiintyvät mielipiteet. Muista, kuten jokainen Apostolien teoista Ilmestyskirjaan, he kaikki kokoontuivat kodeissa. Paavali kirjoittaa ihmisille, jotka kokoontuivat kodeissa 'seurakuntana'. Mutta joillakuilla oli vahvoja näkemyksiä toisista, jotka istuivat heitä vastapäätä jossakin 'olohuoneessa'. "En ole samaa mieltä kuin ..." kaikuu Room. 14:n sivuilta.  
 
"Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä." Heti ensimmäisessä jakeessa Paavali astuu mielipideareenalle. Hän sanoo, että puhukaa eroavaisuuksistanne, mutta ei väittelyn pisteeseen saakka. Hän erottaa absoluuttisen, ehdottoman moraalisen totuuden ja asianosaisten henkilökohtaiset näkemykset. Mielipiteet täytyy tuoda kuuliaisiksi Kristukselle. Kuinka se tehdään?
 
Ongelmia oli kolme: 
 
Jotkut kehottivat syömään vain vihanneksia eivätkä he olleet yhtä mieltä niiden kanssa, jotka söivät lihaa. Jotkut valitsivat yhden päivän viikosta jumalanpalvelukselle eivätkä he olleet samaa mieltä kenenkään muun kanssa. Kolmas ongelma oli viini, joka mainittiin vain kerran tässä, jakeessa 21. Jotkut sanoivat, että oli ok juoda viiniä, jotkut sanoivat, ettei se ollut ok. Näitä samoja asioita käsiteltiin 1. Kor. 8:ssa ja 10:ssä. Jotkin liittyivät epäjumalanpalvelukseen, jotkut liittyivät juutalaisiin sapatteihin ja ruokavalioihin, jotkut vain henkilökohtaisiin valintoihin.  
 
Jakeeseen 10 saakka hän kertoo heille, että jokainen meistä on Herran palvelija ja Hän hyväksyy meidät kummankin, riippumatta siitä, mikä on mielipiteemme erityisestä päivästä tai ruokavaliostamme. Hän kysyy: Miksi tuomitset toisen palvelijaa? Auts. Tuo toinen henkilö on Herran palvelija, ja jos Hän hyväksyy tämän, sitten asia ei kuulu meille. Jos Hän haluaa tämän muuttuvan, sitten Hän käsittelee tuota henkilöä, asia ei kuulu meille. Kyse on tuon henkilön ja Herran välisestä asiasta.
 
Hän sanoo myös, että jos joku valitsee jonkin päivän jumalanpalvelusta varten, hän tekee sen Herralle. Joku toinen ei valitse mitään tiettyä erityistä päivää, se myös on Herralle. Älä tuomitse toisen palvelijaa.
 
Kol. 2: 10-23:ssa Paavali kertoo Jeesuksen täytetystä ristin työstä ja siitä, kuinka me olemme täydelliset Hänessä. Sitten hän sanoo: 'Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta...' Miksi? Koska olet täydellinen Kristuksessa. Asia on niin yksinkertainen. Minulle jokainen päivä on erityinen päivä palvoa Häntä. Minulle jokainen ruokapala on erityinen, koska Hän on sen antanut. Olen täydellinen Hänessä, joten minulla on vapaus jumalanpalvelukseen minä tahansa päivänä minkä haluan ja vapaus syödä tai olla syömättä, mitä haluan. Elän elämää jo voittaneen asemasta käsin, sillä Kristus on minussa. Vau.
 
Joulu? Pääsiäinen?
 
Älä sivuuta pääpointtia. Paavali sanoi, ettei jokin asia kuulu kenellekään muulle silloin, kun on kyse henkilökohtaisesta mielipiteestä. Hän kehotti niitä, joista puhutaan Room. 14:ssä: 'kukin olkoon omassa mielessään täysin varma' – meidän ei pitäisi toimia oman erityisen mielipiteemme puolustajana tai evankelistana. Tuo toinen ihminen elää ja kuolee Kristukselle. Niin teemme mekin. Joten tuo jokin asia ei kuulu meille.  
 
Vuosia sitten kuulin Kenneth E. Haginin kertovan siitä, kuinka joku mies hänen seurakunnassaan arvosteli hänen vaimonsa hattua. KEH sanoi miehelle jotakin sellaista kuten 'Pidä huoli omista asioistasi, hän pukeutuu itseään ja minua, ei sinua varten.' lol. 
 
Juttu on todellakin noin yksinkertainen. Tämä periaate, jos sen ymmärtää, asettaa ihmisen polulle, joka tuo mielipiteet kuuliaisiksi Kristukselle jokaisella elämänalueella. Voit sanoa: "Tekisin homman toisin" tai "En usko tuolla tavalla" ja sitten jättää asian siihen. Se merkitsee, että mielipiteesi eivät koskaan ulotu siihen pisteeseen asti, että sydämessäsi on riitaa tai jakautumista.
 
Mitä siitä, jos jonkun elämässä on asioita, joista et ole samaa mieltä? Mitä siitä, jos hän hoiti jonkin asian eri tavalla kuin odotit tai halusit? Kun muodostamme mielipiteitä ja toiset eivät ole kanssamme samaa mieltä, meillä on valinta tehtävänä. Kun saamme selville, mitä Sana sano tässä ja muualla, ettei pidetä tuomita jonkun toisen palvelijaa, meidän täytyy käskeä tunteemme ja ajatuksemme kuuliaisiksi Kristukselle. Kun Jeesus sanoi, että ota ensin hirsi omasta silmästäsi, ennen kuin otat rikan jonkun toisen silmästä, Hän itse asiassa tarkoitti elämästä tuolla tavalla. Se merkitsee ajatusten ja tunteiden kurinalaisiksi tekemistä.
 
Jos jollakulla perheenjäsenellä tai ystävällä on joulukuusi, sinun ei tarvitse näyttää inhoasi tai paheksuntaasi eikä karsastaa häntä. Hän juhlii joulua kaikkine tykötarpeineen tehden sen Herralle tai koska kyse on vain perinteestä, ja sinä et juhli joulua tehden sen Herralle – joten olette tasa-arvoisia. Kasvakaa aikuisiksi ja oppikaa elämään rauhassa toistenne kanssa.
 
Jos joku haluaa lasten etsivän pääsiäismunia, lapset eivät palvo pakanajumalatarta, vaan he vain pitävät hauskaa eivätkä edes ajattele mitään pakanallista tuhannen vuoden takaa. He vain värjäävät kananmunia, mikä itse asiassa juontaa juurensa tuhat vuotta taakse päin, jolloin itäisen tradition mukainen (ortodoksi-)kirkko värjäsi kananmunia punaiseksi muistuttamaan uudesta elämästä Kristuksessa ja Hänen heidän puolestaan vuodattamastaan verestä.
 
Rakentaen näille:  
 
Paavali käski ottaa huomioon lieventäviä asianhaaroja suhteessa kanssaihmisiin, kärsiä heitä Ef. 4:2:ssa ja Kol. 3:13:ssa. Sanaksi 'kärsiä' käännetty tai ilmaisu 'ottaa huomioon lieventäviä asianhaaroja' tarkoittaa 'kestää, sietää, ottaa huomioon lieventäviä asianhaaroja, olla kärsivällinen jonkun tai jonkin suhteen'. Kuinka moni kristitty osoittaa tuota toista kohtaan? Jotakuta seurakuntaa kohtaan? 

Eivätkö kristityt ole huonossa maineessa siitä, että vaihtelevat seurakuntia fyysisesti tai etäyhteyksien päässä, arvostelevat ja jättäytyvät pois postituslistoilta tai puhuvat jotakuta sellaista vastaan, joka uskoo eri tavalla kuin he? Eivätkö korona ja Yhdysvaltain vaalit ole osoittaneet monien uskovien kypsymättömyyden tällä luonteen alueella?
 
Paavalin kirjoittaessa ensimmäistä kirjettään korinttilaisille kirjeen 11 luku käsitteli sitä, että jotkut 'valkokaulus-' uskovat eivät halunneet aterioida siten, että samassa yhteydessä vietettiin Herran ehtoollista 'ruumiillista työtä tekevien' uskovien kanssa. Niinpä he söivät jonkun kotona etukäteen ja jopa juopuivat ennen kuin liittyivät mukaan kokouksen loppuajaksi. Paavali kertoi heille, etteivät he ennakkoluulonsa tähden oikein erottaneet Kristuksen ruumista ja se oli vaikuttanut heidän immuunijärjestelmäänsä (kuten me asian nykyään ilmaisemme) ja monet olivat 'heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois'. 
 
1. Kor. 11:19:ssä hän kertoi heille, että tämä ennakkoluulo paljasti ne, jotka olivat kypsiä ja täydellisiä ja jotka olivat kypsymättömiä. Se on hyvä läksy tämän päivän maailmalle. Kun näet jonkun muodostavan mielipiteitä ja vetäytyvän riidoissa tai loukkaantuneena, tiedä kokonaiskuvassa tämän osoittavan sen, kuka on kypsä ja vaeltaa Jumalan asioissa ja kuka ei. Mahdollisuus kasvaa on jokaisessa elämän tapahtumassa. Jos pidämme niitä haasteina, jossa egolla ei ole väliä ja vain Kristuksella on, kasvamme nopeasti.
 
Käytännön tasolla
 
Annapa kun kerron jotakin, mitä Herra kertoi vaimolleni Barbille vuosia sitten, kun lapsemme olivat pieniä ja meillä oli vastattavana kysymys halloweenista ja naamiaispuvuista. Teini-ikäisestä lähtien olemme eläneet niin, että heitämme mielipiteemme Jumalan ehdottomuuksien seinään ja se mikä putoaa pois, sen annamme pudota pois ja pidämme sen mikä pysyy Hänen seinällään, jos tässä ilmauksessa on teille järkeä. Barb kamppaili sen kanssa, että poikamme halusivat pukeutua naamiaispukuihin ja päästä kierrokselle hakemaan karkkia, mutta hän ei täysin voinut osoittaa sormella sitä, mikä teki halloweenista modernina juhlana, jossa on kaikkea pahaa ja pimeää, erilaisen kuin muista juhlista, joilla oli pakanalliset juuret. Sitten hänellä välähti: "Muut juhlat on onnistuneesti tehty Kristuksen juhliksi, mutta halloweenia ei koskaan. Se pysyy yhä sellaisena, että siinä juhlitaan paholaista ja kaikkea, mikä on pahaa ja pimeää" ja vastaavanlaisia sanoja. 
 
Emme voineet muuttaa kansallista halloween-kulttuuria, mutta saatoimme vaikuttaa ja vaikutimme perheeseemme ja seurakunnan kulttuuriin. Lapset, jotka leikkivät pukeutumisleikkejä eivät sinänsä ole ongelma, mutta olemme pysytelleet erossa pimeämmistä teemoista, ja lapset tulevat aina haluamaan karkkia. Niinpä löysimme eri tapoja juhlistaa elämää Kristuksessa halloweenina – sadonkorjuufestivaaleina, joissa juhlitaan ihmisten tuloa Herran luo Hänen satonaan, kiitetään runsaasta sadosta puutarhassa, ja on muita perhe- ja seurakuntapainotteisia juhlia.  
 
Pitäisikö meidän viettää entisiä pakanallisia juhlapyhiä, jotka on kristillistetty?
 
Tähän vastaa kukin sydän. Olen oppinut, että valheuskonto vihaa vapautta. Se yrittää sijoittaa jokaisen elämän osan hyvin määriteltyyn käyttäytymisen järjestykseen. Olipa sitten kyse Vanhan testamentin uhreista – jos tein tämän, merkitsee kaksi kyyhkyä ja x-määrä shekeleitä, tai jos tein tuon, se merkitsee vuohen ja jonkin verran viljaa uhrattavaksi – uskonto yrittää määritellä jokaisen mahdollisen teon ja seurauksen elämässä. 
 
Armo on paljon vaikeampaa kuin Vanhan testamentin laki. Laki mittasi tekoa, muttei sydäntä. Armo mittaa sydäntä, Herra Itse meissä, mittaa ja arvioi ajatuksiamme ja motiivejamme (Hepr. 4:12-13). Jokainen on tilivelvollinen Hänelle Persoonana.
 
On huomautettu, että tuomitsemme toisia heidän tekojensa mukaan, mutta tuomitsemme itsemme aikomuksemme mukaan. Vaella rakkaudessa. Pidättäydy muodostamasta mielipiteitä asioista, jotka eivät sinulle kuulu. Se on helppoa sitten, kun otat tavaksi tarttua itsestäsi kiinni ja tajuat, että nuo toiset vastaavat Herralle, eivät meille… se tosiaan vie paineen ja stressin pois… heidän tarinansa on heidän.
 
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL
0 Comments

Pitäisikö meidän viettää kristillistettyjä pakanallisia juhlapyhiä? osa 1/2

4/16/2022

0 Comments

 
Should we celebrate pagan holidays made Christian? 1 of 2
Pitäisikö meidän viettää kristillistettyjä pakanallisia juhlapyhiä? osa 1/2
 
Hei kaikki,
 
Pääsiäinen, joulu, halloween ja voitaisiin lisätä ystävänpäivä (Valentinuksen päivä), ovat kaikki aiempia pakanajuhlia, jotka on 'kristillistetty' tavalla tai toisella roomalaiskatolisen kirkon toimesta vuosisatoja sitten. Missä määrin, jos lainkaan, tulisi meidän ottaa niihin osaa?
 
Käsittelikö Paavali tuollaisia kysymyksiä? Mitä ymmärrystä tähän voimme saada Uuden testamentin kirjoituksista?  
 
Ensin vähän historiaa
 
Ajattelen olevan yleisesti tiedossa, että Jeesus syntyi syksyllä tai keväällä. Olen aiemmin kirjoittanut asiasta osoittaen tuon Raamatusta ja historiasta. Ja ajattelen meidän ymmärtävän, etteivät Maria ja ne toiset naiset etsineet pääsiäismunia, kun he menivät hautausmaalle tuona sunnuntaiaamuna niin kauan aikaa sitten.  
 
Useimmat myös tajuavat halloweenilla olleen pakanalliset juuret, yleisesti uskotaan sen olleen kelttiläinen juhla, joka eri roomalaiskatolilaisilla edikteillä ja käytännöillä 'kristillistettiin' vuosisatojen kuluessa.  
 
Ystävänpäivässä eli Valentinuksen päivässä ei ollut mitään romanttista elementtiä ennen kuin 'Englannin kirjallisuuden isä' Chaucer kirjoitti runon 1300-luvulla Valentinuksen päivästä. Monet katsovat sen juontavan juurensa roomalaisesta pakanajuhlasta Lupercalia, joka oli helmikuun 15 päivä ja jossa nuorten miesten sanottiin valitsevan naiset, joiden kanssa … no, tiedätte.
 
Antiikin Kreikassa syntymäpäiviä juhlittiin tekemällä pyöreä kakku ja panemalla kynttilöitä sen päälle. Syntymäpäiviä juhlittiin kunnioittamalla Artemista, kuun jumalatarta (Diana oli roomalainen vastine, ks. Apt. 19: 24-35). Kakku oli pyöreä kuin kuu ja kynttilät sytytettiin uhrina. Sitten juhlinnan kohteena oleva sanoi äänettömän rukouksen Artemisille/Dianalle ja puhalsi kynttilät sammuksiin uskoen, että savu kantoi hänen rukouksensa ylös (kuun) jumalattarelle.
 
Kysymys sen tähden on....
 
Vain periaatteen pohjalta: palvooko kukaan meistä muinaisten kansojen jumalia ja jumalattaria, kun toivotamme jollekulle hyvää syntymäpäivää? Kun mummo toivoo jotakin puhaltaessaan syntymäpäiväkakkunsa päällä olevat 93 kynttilää, tai kaksivuotias tekee niin, rukoilevatko he kuun jumalatarta?? 
 
Jos viemme meille erityisen ihmisen päivälliselle 14. helmikuuta ja ilmaisemme rakkautemme tai ystävyytemme, palvommeko hedelmällisyyden jumalatarta? Merkitseekö jonkin sellaisen, joka sai alkunsa pakanallisena symbolina kuten joulukuusi, sitä, että kannatamme germaanista pakanajumalaa Odinia koristelemalla kodissamme ole van kuusen? Palvommeko tai kunnioitammeko roomalaisen jumalan Mithran syntymäpäivää joulukuun 25. päivä antaessamme lahjoja?
 
Onko mahdollista kunnioittaa Herraa ja toisiamme ilman, että liitämme sydämemme ja tekomme johonkin muinaiseen pakanalliseen käytäntöön tuhannen vuoden takaa?
 
Antamalla lastemme ja lastenlastemme etsiä pääsiäismunia kannatammeko pakanallisen hedelmällisyyden jumalatarta? Missä kohdassa, jos missään, voimme sallia moderniin elämäämme muinaiset pakanalliset tavat, jotka ovat siirtyneet merkityksettömään historiaan? Voimmeko erottaa pakanallisen historian sydämestämme ja nykyaikaisista tavoista?   
 
Paljastuuko tekopyhyytemme, jos puhallamme kakkumme päällä olevat kynttilät tai osallistumme syntymäpäiväjuhliin kunnioittaen rakasta ihmistä, joka puhaltaa kynttilät, kun samaan aikaan kieltäydymme juhlimasta joulua?
 
Ehkä jonkun kunnioittaminen syntymäpäivänään tai Herran syntymäpäivän juhlistaminen ei merkitse, että kannatamme tai tuemme sellaisten juhlapäivien pakanallisia juuria. Ehkä kunnioitamme Herraa sydämessämme ja teoillamme, kun emme liitä mitään pakanallista merkitystä juhliimme.
 
Ehkäpä se vain tarkoittaa, että kunnioitamme Herran ylösnousemusta pääsiäisenä tai Hänen syntymäänsä jouluna – ilman mitään muita liitännäisiä sydämessämme. Kun joku vastustaa sanomalla 'Mutta Hän ei syntynyt tuona päivänä', kysyn, onko vastalauseen esittäjä tai joku hänen tuntemansa koskaan pitänyt syntymäpäiväjuhlia minään muuna päivänä kuin varsinaisena syntymäpäivänä? Kun hän sanoo kyllä, kysyn, että jos hän kunnioittaa itseään tai jotakuta toista valitsemanaan päivänä, miksi hän ei voi kunnioittaa Herraansa erityisenä Hänelle valittuna päivänä?  
 
Mielipide vastaan moraalisesti oikein
 
Moraalista ehdottomuutta vastaan ei ole mitään argumenttia. On väärin murhata, esimerkiksi. Se ei ole mielipide, se on fakta. Ihmiselämällä on arvo. Tuosta lähtee toisia totuuksia: jos on väärin murhata, koska kunnioitamme Jumalan kuvaksi tehtyä ihmistä, sitten on myös väärin osoittaa epäkunnioitusta heille, jotka antoivat meille elämän tässä maailmassa, vanhemmillemme ja siitä edeten, on väärin varastaa, himoita, kadehtia, valehdella jollekulle. Kunnioitamme elämää ja nuo totuudet ovat ehdottomia, absoluuttisia.
 
Mielipide kuitenkin määritellään seuraavasti: "Uskomus tai johtopäätös, josta pidetään kiinni luottavaisesti, mutta sitä ei tue tosiasia tai henkilökohtaisesti todistettu näyttö, tai henkilökohtainen arvio, joka on tehty jostakusta henkilöstä tai asiasta." 
 
Mielipiteellä ei ole absoluuttisuutta. On jokaisen ihmisen oma asia hallita tunteensa ja ajatuksensa toisten elämän suhteen. Paavali kirjoitti 2 Kor. 10: 4-6:ssa, jakeessa 5: "Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle."
 
Suutumme jollekulle, koska hän tekee jotakin sellaista, jota emme hyväksy. Loukkaannumme tai tulkitsemme loukkaantumiseksi jostakin sellaisesta, jota joku sanoo meidän mielipiteemme vastaisesti. Kuulemme tai luemme sitä tai tätä, joten yhdistämme pisteitä, joita ei ole ja päädymme vielä uuteen mielipiteeseen, joka vain tekee meidät vihaisemmaksi.
 
Suutumme tai loukkaannumme, kun joku uskoo eri tavalla kuin me asiasta x, … korvaa x… politiikalla, vaaleilla, seurakuntarakennuksen maton värillä, sillä mitä joku katsoo televisiosta tai elokuvissa, millaisessa talossa hän asuu, miten hän pukeutuu… ja niin se jatkuu loputtomiin. Muodostamme mielipiteen, joku asettuu sitä vastaan, me vihastumme tai loukkaannumme tai katkaisemme välimme tuntien olevamme siihen täysin oikeutettuja, koska hän on jotakin sellaista mieltä tai tekee jotakin sellaista, jota emme hyväksy.
 
Syyt ovat erilaiset, mikä avaa meidät vahvojen, voimakkaiden mielipiteiden muodostamisen elämälle: hän on määräilevä kuten äitini. Hän kontrolloi kuten entinen pomoni. Hän karjuu kuten setäni minulle, mikä loukkasi minua niin syvästi. Hän on kuin entinen pastori, joka… ja niin se jatkuu.  Kasvaaksemme Kristuksessa meidän ei pidä oikeuttaa mielipidettämme menneiden kokemustemme perusteella, vaan ainoastaan käsillä olevan asian olennaisilla näkökohdilla. Erota tehdyt johtopäätökset faktoista. Vain faktat.
 
Ja mikään tuosta ei perustu ehdottomaan moraaliseen totuuteen. Kyse on vain siitä, mitä uskomme. Totisesti kun se tapahtuu, ongelmamme on Herran kanssa, ei tuon toisen henkilön. Meidän tehtävämme on olla pitämättä kiinni mistään mielipiteestä siinä määrin, että tuo mielipide aikaansaisi riitaa tai erkaantumista tuosta toisesta henkilöstä.
 
Jaakob kirjoitti myöhemmin 3:14:ssa: " Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan." Toisien sanoen, tiedät, mitä Sana sanoo, älä valehtele vastoin sitä mitä tiedät, omilla teoillasi ja mielipiteilläsi oikeuttaen riitasi/hajaannuksen – tunnet totuuden, myönnä se ja korjaa sydämesi oikealle tolalle.
 
Nämä jakeet kertovat meille, että Jumalan tuntemus lopettaa mielipiteemme ja meidän tulee korjata mielipiteemme, kun ne eroavat siitä, mitä Raamatun ehdottomuudet ja Herramme meille opettavat.
 
Käytännön tasolla kuitenkin, kun pidämme mielipiteet itsellämme, mitä me teemme, kun me vietämme joulua, mutta joku ystävä tai perheenjäsen ei? Jos emme vietä joulua, mutta meidän täytyy mennä joulujuhliin ja –päivällisille? Mitä jos lapset haluavat pääsiäismunia etsimään, mutta me haluamme korostaa Herran ylösnousemusta? Kuinka vaellamme rakkaudessa näissä asioissa? Kuinka pidämme mielipiteemme itsellämme niin, että emme tee syntiä ja kuitenkaan emme osoita kunnioitusta jotakin riivaajaa kohtaan jostain muinaisesta pakanallisesta juhlasta? Ja kuinka meidän pitäisi neuvoa ystäviä, jotka kysyvät mitä tehdä?  
 
Ensi viikolla käytännön vastauksia siitä, kuinka elää tämä todeksi… siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL
 

0 Comments

Itsemurha; anteeksiantamatontako? osa 2/2

4/9/2022

0 Comments

 
Suicide; unforgivable? 2 of 2
Itsemurha; anteeksiantamatontako? osa 2/2
 
Hei kaikki,
 
Viime viikoilla kerroin muutamista henkilökohtaisista kokemuksista ja herätin myös kysymyksiä itsemurhan määrittelemisestä. Syy näin toimimiselle on, että yksi kirkkokunta opettaa, että ihminen menee automaattisesti helvettiin, jos surmaa itsensä, ja tuo oppi on levinnyt joidenkuiden kristittyjen uskomuksiin tuon kirkkokunnan ulkopuolelle.
 
Kokemukseni on ollut, että useimmilla kristityillä on kysymyksiä, joten tämän tarkoitus on auttaa ajattelemaan perusteellisesti sitä, mitä uskomme ja miksi, sen tähden olen ottanut esiin monia esimerkkejä ja kysymyksiä.
 
Kun joku alkaa ajatella itsensä surmaamista, hän ei ajattele oikein. Hänen tunteensa eivät ole oikeat, ja usein hänen ympärillään olevien on vaikea nähdä kaikki tämä. Ihminen voi painia itsemurha-ajatusten kanssa vuosia ilman, että kukaan tietää siitä.
 
Tuomitsemmeko fyysisesti sairaan ihmisen?
 
Tunne-elämän ja psyykkinen sairaus voidaan pitää piilossa katseilta vuosia samalla tavalla, kuin ihminen voi salata kipeän selkänsä tai polvensa, niveltulehduksensa tai muun vaivan jatkaessaan työntekoa ja elämän halki kulkemista. 
 
Jos joku fyysisesti sairas ihminen kuolee, pohdimmeko sitä, onko hän helvetissä hänen sairautensa perusteella? Tietenkään emme. Joten kun ihminen on tunne-elämältään sairas ja riistää oman henkensä, miksi pohdimme sitä, onko hän taivaassa? Oman hengen riistäminen on osoitus tunne-elämän sairaudesta, mutta miksi meidän pitäisi ajatella, että tuo sairaus automaattisesti tuomitsee hänet helvettiin?
 
Itsemurha on itsensä murhaamista. Onko se anteeksiantamatonta vai voiko sen antaa anteeksi?
 
Meidän täytyy muistaa, että Jeesus kuoli toisten, ei Itsensä puolesta. Koska se tapahtui toisten puolesta, Hän ei voinut kuolla Itsensä puolesta, mikä tarkoittaa, että on tarkalleen ottaen vain yksi synti, jota risti ei kata: Hänen torjumisensa.
 
Pelastuksen torjuminen merkitsee pilkata Pyhää Henkeä, joka on yksi ja ainoa pelastuksen välittäjä. Hänen työnsä torjuminen, Hänen ponnistelujensa tuoda meidät Kristuksen luo, torjua Jeesus ja Pyhän Hengen ponnistelu, sitä ei risti kata.  
 
Se tarkoittaa, että risti kattaa itsemurhan. Jos tunnet jonkun, joka teki itsemurhan, oletko ajatellut pyytää Isää antamaan hänelle anteeksi tuon murhan, kun työstät hänelle anteeksi antamista tuon itsekkään teon johdosta? Olen tehnyt tuon sellaisten ihmisten kohdalla, joiden tiedän päättäneen oman elämänsä.
 
Ihminen ei vain päätä surmata itseään hetken mielijohteesta. Se on huipentuma pitkästä ajatusten sarjasta, joka on ollut ihmisen sisällä pitkän aikaa. Kuten sen naisen kohdalla, jonka mainitsin ja joka alkoi vihata itseään 12-vuotiaana, koska häneen sattuivat hänen äitinsä sanat ja hän alkoi pitää niitä ehdottomana totuutena. Itsemurhaa koskevat ajatukset ja yritykset muodostuivat ajan myötä vieden hänet jyrkänteelle. Nyt kun olemme määritelleet sen, että ainoa synti, joka lähettää ihmisen helvettiin, on Jeesuksen torjuminen, mitkä ovat käytännön askeleet jonkun auttamiseksi?
 
Kuinka paikallisseurakunta käsittelee jotakuta, jolla on itsemurha-ajatuksia?
 
Ei ole väliä sillä, kokoontuvatko pyhät kotiseurakuntaan kuten verkostossamme vai auditorioon, itsemurha-ajatuksia omaavan käsitteleminen on hyvin käytännöllistä. Se vaatii sitä, että yksi tai useampi ystävä auttaa häntä käymään läpi syyt siihen, miksi hän ajattelee niin kuin ajattelee ja mitkä ovat tuon ajattelun juuret. Kuten on kroonisesta fyysisestä sairaudesta kärsivän kohdalla, joka tarvitsee pitkäaikaista hoitoa, niin voi myös tunne-elämän sairaus vaatia pitkän ajan parantuakseen.
 
Ja meidän täytyy muistaa, että jos joku on vakavissaan asian suhteen, kukaan ei kykene estää häntä surmaamasta itseään. Häntä rakastaneiden kohdalla tunteet vaihtelevat vihasta tuota itsekästä tekoa kohtaan syyllisyyteen siitä, ettei nähnyt merkkejä tai sen toivomiseen, että olisivat tehneet enemmän estääkseen häntä riistämästä henkeään. Mutta tavallisesti ihminen surmaa itsensä ollessaan aivan yksin, kun kukaan ei ole paikalla puuttumassa asiaan.
 
Varoitusmerkkeihin voivat kuulua kuolemasta puhuminen tai kuolemaan keskittyminen. On taipumus vetäytyä pois sosiaalisista yhteyksistä, ystävistä, toiminnasta. Myös isot mielialan vaihtelut, päivittäisen rutiinin muuttaminen mukaan luettuina kykenemättömyys nukkua, tunne ansassa olemisesta, puhuminen itsemurhasta, ajatteleminen, ettei ole muuta ulospääsytietä. Jopa käyminen tuntemiensa ihmisten luona varmistamassa, että on heidän kanssaan hyvissä väleissä, voi olla merkki.  
 
Meillä oli naapuri jota emme tunteneet hyvin, mutta ymmärsimme toisten naapureiden puheista, että hänen kanssaan asuvat hänen aviomiehensä ja aikuinen poikansa olivat väkivaltaisia ja alkoholisteja.  Naisen työ oli hänen pakopaikkansa, mutta kun hän sai työtapaturman, hän ei voinut enää tehdä työtä. Hän oli kivuissa joka hetki, kotona jumissa. Hänen aikuinen poikansa oli varastanut muilta naapureilta ja kohdisti kaikkiin lähellä oleviin raivokohtauksia. Hänen miehensä ja poikansa juopuivat ja monet naapurit saattoivat kuulla heidän tappelunsa. Usein poliisi sekaantui asiaan – naisen työ oli ollut hänen päivittäinen pakopaikkansa, mutta loukkaantumisen myötä hänellä ei enää ollut sitä.
 
Eräänä päivänä satuimme kohtaamaan ollessani ulkona pihatöissä. Nainen tuli luokseni rupattelemaan ja sitten sanoi: "Siis, ollaanko me ok? Ovatko välimme kunnossa?" Sanoin kyllä tietysti ja mainitsin rukoilevani heidän puolestaan – nainen sanoi kiitos ja että hän rukoili joka päivä ja sitten hän lähti. Minusta se oli outoa, mutta palasin jatkamaan sitä mitä olin tekemässä. Noin kuukautta myöhemmin olin jalkeilla kävelläkseni ennen aamun koittoa ja näin ambulanssin ajavan heidän talolleen. Nainen oli mennyt takapihan vajaan ja ampunut itseään päähän ja kuollut.
 
Tuleeko meidän rakastaa itseämme?
 
Itsemurha-ajatukset ovat yksityisiä, joten jos joku tietää siitä, usein tämä joku on perhettä tai läheisin ystävä. Useimmissa yhteiskunnissa ja yhteisöissä on monia mahdollisuuksia auttaa jotakuta, mutta kokemukseni mukaan juurisyyt liittyvät siihen, ettei tunneta absoluuttista, ehdotonta Isän rakkautta. Hänen tuntemisensa ja tosiasiallisesti kokemisensa, ei vain pään tietona, ei vain mielessä sen hyväksyminen, että Isä ja Herra rakastavat häntä, vaan tosiasiallisesti Isän tunteminen, on avain.
 
Ef. 3: 15-20:ssa Paavali rukoili efesolaisten puolesta, että Isä vahvistaisi heitä heidän sisäisessä ihmisessään Henkensä kautta, että he tuntisivat Kristuksen rakkauden, joka ylittää tietämisen – noin hän sanoi – Kristuksen rakkaus ylittää sen, mitä mielemme tietää, ja se täytyy kokea. Tuo kokemus johtaa itsensä rakastamiseen.  
 
Samalla kun jotkut voivat väittää, ettei missään kohdassa Raamatussa sanota, että meidän tulee rakastaa itseämme, vastaan sillä tosiasialla, että asia on itsestään selvää. Jos meillä on asianmukainen ymmärrys siitä, että Isä Jumala loi meidät, silloin ymmärrämme, että olemme pyhiä, erityisiä, ainutlaatuisia. Se saa aikaan tunnon itsensä rakastamisesta sen ainutlaatuisuuden vuoksi, jollainen jokainen persoona on. Elämästä tulee pyhää. Otan tuon pois teologisesta viitekehyksestä luonnolliseen lisäten tämän tieteellisen tosiasian: hedelmöittymisen taistelun aikana noin 300.000.000 siittiösolua kiitää munasolua hedelmöittämään ja tuosta 300.000.000:sta sinä voitit. Ajattele sitä. Olet kirjaimellisesti yksi 300.000.000:sta – olet taistelemisen arvoinen.
 
Asianmukaisessa asiayhteydessä ihminen voi rakastaa itseään tajutessaan, kuinka ainutlaatuinen ja erityinen on, mikä vetää nöyräksi ja minkä pitäisi kääntää hänen sydämensä hänen Luojansa puoleen nöyränä ja kiitollisena tietäen, että häntä rakastetaan ja että hän on erityinen luomus. Juuri tuon rakkauden ja ainutlaatuisuuden tajuaminen saa aikaan sen, että ajatuksen oman elämän riistämisestä häviävät, kun mielen valtaa Isän suuri rakkaus.
 
Mitä tulee ihmiseen, joka miettii oman elämänsä päättämistä, pohdi sitä, että rukoilet omia sanoja käyttäen sen, mitä Paavali rukoili Ef. 3:15-20:ssä. Että Isä vahvistaisi häntä Oman Henkensä kautta voimalla hänen sisäisessä ihmisessään niin, että hän voi tuntea Kristuksen rakkauden korkeuden, syvyyden, leveyden, pituuden ja täyden voiman, mikä ylittää pään tiedon. Että hän voi todella kokea Hänen ehdottoman rakkautensa.
 
Mutta vastatakseni kysymykseeni, ei, ihminen joka tekee itsemurhan ei automaattisesti mene helvettiin. Hän ei ollut tunne-elämältään terve ja ihmisen ikuisen kohtalon määrää hänen suhteensa Herraan tai sen puuttuminen.
 
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL

0 Comments

Itsemurha; anteeksiantamatontako? osa 1/2

4/2/2022

0 Comments

 
Suicide; unforgivable? 1 of 2
Itsemurha; anteeksiantamatontako? osa 1/2
 
Hei kaikki,
 
Antiikin Roomasta on monia dokumentoituja tapauksia kristityistä, jotka ovat niin onnettomia tässä elämässä ja kaipaavat taivaaseen, että he antautuvat viranomaisille pidätettäviksi tietäen, että heidät surmattaisiin. Tekivätkö he itsemurhan? Itsemurha määritellään teoksi, jossa tarkoituksellisesti aiheutetaan oma kuolema. Se on itsensä murhaamista. Onko se Jumalan anteeksi annettavissa? 
 
Kahden teini-ikäisen naimisissa oleva 42-vuotias äiti oli urheasti taistellut syöpää vastaan kaksi vuotta. Hän uskoutui minulle: "John, ole niin hyvä ja kerro miehelleni ja seurakunnalle, että lopettavat puolestani rukoilemisen. En aio ottaa lisähoitoja, viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet niin ihmeellisiä Herrassa, olen väsynyt taistelemaan ja vain haluan mennä kotiin taivaaseen." 
 
Puhuimme naisen miehelle yhdessä ja tämä lupasi olla vaatimatta naista jatkamaan taistelua. Nainen kuoli muutaman viikon sisällä. Tekikö hän itsemurhan kieltäytymällä hoidoista ja vain haluamalla 'mennä kotiin'? 
 
Tuntemani nuori mies taisteli psyykkistä sairautta vastaan nähden riivaajia aitojen päällä ja pensaissa ajaessaan tietä pitkin ja yritti ajaa niiden yli romuttaen autoja ja tuhoten aitoja, postilaatikoita ja ympäristöä niinä monina kertoina, kun hän sen teki. Hänen sairautensa ajoi häntä tuhoon ja eräänä päivänä saimme sanan, että eräässä tienmutkassa hän oli ajanut suoraan ja törmännyt penkereeseen ja kuollut välittömästi.
 
Kun kysyin Isältä siitä, mikä henki sai hänet tekemään noin, Hän sanoi: "Itsemurhan henki." Tuon nuoren miehen tuntien olen varma, että hän näki riivaajan ja yritti ajaa sen yli avolava-autollaan, ja että tuo henki kirjaimellisesti vei miehen ulos tieltä kuolemaan. Mutta oliko kyse itsemurhasta vain siksi, että riivaaja miehen toiminnan takana oli itsemurhan henki, mutta se ei itse asiassa saanut miestä panemaan asetta ohimolleen tai ottamaan yliannostusta lääkkeitä tai jotakin sellaista?
 
Miehen vanhemmille ja kaikille muille kyse oli vain traagisesta yhden ajoneuvon onnettomuudesta. Miehen hautajaisten jälkeisenä sunnuntaina keskellä jumalanpalvelustamme silmäni avautuivat Herran maailmaan ja siellä tuo nuori mies seisoi virnistellen niin leveästi kuin saattoi palvoen kanssamme. Kaksi muutakin henkilöä näki hänet. Sitten muutaman sekunnin jälkeen hän oli poissa. Herra teki tuon antaakseen vakuutuksen siitä, että mies oli Hänen luonaan ja tällä meni hyvin taivaassa.
 
Tekeekö tupakoiva ihminen hitaan itsemurhan? Onko alkoholin juominen maksavaurioon asti ja ehkä avioliiton ja työpaikkojen menetys matkan varrella hitaan itsemurhan tekemistä? Entäpä sitten anorektikkotyttö, joka näännyttää itsensä tai syöppö, joka syö itsensä kuolemaan? Leimammeko heidän riippuvuutensa ja elämäntyylinsä joksikin muuksi kuin vain 'tuhoisaksi', sisältämään 'itsemurhan'? Itsemurhan ymmärretään olevan yksittäinen itsensä surmaamisen teko, mutta monet elävät heitä itsetuhoisessa elämäntyylissä vuosikymmenien ajan hitaassa kierteessä kohti kuolemaa.
 
Mikä on erona?
 
Mikä on erona näiden välillä: 'Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä' Joh. 15:13 ja sillä, että joku tietoisesti elää itsetuhoisella tavalla?
 
Onko henkensä toisen edestä antamisen teko itsemurha? Eikö Joh. 15:13 ole verhottu viittaus, jonka Herra teki ristille menemisestään? Hän teki sen tarkoituksellisesti. Kuinka se ei ollut itsemurha? Mihin vedämme rajan?
 
Useimmat itsemurhan tehneet ovat ajatelleet asiaa pitkän aikaa
 
Eräs keski-ikäinen nainen näytti minulle viiltelynsä arvet käsivarsistaan ja ranteistaan. Hän vahvisti tiedon sanan, jonka olin puhunut jumalanpalveluksen aikana siitä, että paikalla oli nainen, jonka äiti oli kertonut hänelle hänen ollessaan 12-vuotias: "Et ole nätti etkä kovin fiksu, joten sinun täytyy tehdä ankarasti työtä elämässä mennäksesi eteenpäin." 
 
Isä oli kertonut minulle, että tyttö uskoi sen mitä äiti sanoi ja tytölle se oli totuus. Noilla sanoilla hauraalle 12-vuotiaalle, joka oli juuri käymässä läpi murrosikää ja kamppaili omakuvansa kanssa, kun asiat muuttuivat hänen sisällään, oli syvälliset seuraukset.  Hän lannistui, sitten tuli alakuloisuus, toivo lähti ja sen korvasivat viha ja masennus, sitten itseviha ja itsemurha-ajatukset. Teininä hän alkoi viillellä itseään. Yli 20 vuotta myöhemmin tuossa keskiviikkoillan jumalanpalveluksessa nainen vapautui. Kuukausia myöhemmin näin hänet ja hän vahvisti olevansa vapaa ja tietävänsä olevansa rakastettu ja rakastaen itseään.  
 
Erona oli Isän rakkaus; että nainen kerrankin elämässään tiesi syvällä hengessään ja mielessään, että Isä rakasti häntä ehdoitta ja sen jälkeen hän itse saattoi siirtyä eteenpäin. Mutta käytännön tasolla itsemurha oli tullut hänen elämäänsä pitkän kipujen, pettymysten, tuomion ja toivottomuuden sarjan kautta.
 
Jos nainen olisi riistänyt henkensä, olisiko hän mennyt helvettiin? 
 
Olin puhumassa pienessä maalaisseurakunnassa Tennesseen keskiosan läntisillä kukkuloilla eräänä sunnuntaiaamuna. Kun katselin noin 40 hengen seurakuntaa näin takatakaosassa noin 2/3 kohdalla penkissä istumassa naisen lapsineen. Naisen yläpuolella näin yhtäkkiä kuvan talon etuovesta ja kuistista ja miehestä istumassa siellä ase kädessään. Tuon näyn vieressä oli tuo mies taivaassa katsomassa perhettään ja ilmaisemassa vaimolleen, kuinka pahoillaan hän oli siitä kivusta, jonka oli aiheuttanut hänelle ja heidän lapsilleen ja kuinka hän odotti innolla päivää, jolloin he kaikki olisivat taas yhdessä. 
 
Sitten Isä sanoi minulle: "Tuo mies teki itsemurhan tuolla kuistilla. Hän oli taistellut alkoholismin ja masennuksen kanssa vuosia, osittain siksi, koska halusi perheelleen paremman elannon, mutta oli aina kamppaillut. Kerro vaimolle, että mies on minun luonani ja voi hyvin ja odottaa innolla sitä, että he ovat jälleen yhdessä." 
 
Tein juuri niin selittäen tarkalleen, mitä näin ja nainen purskahti itkuun sanoen, että asia oli juuri niin kuin sen näin ja hän oli niin kiitollinen, koska oli hyvin peloissaan, että mies olisi helvetissä. Hän ymmärsi 'ja voivan hyvin' tarkoittavan henkisesti ja tunne-elämältään hyvin ja hän oli hyvin kiitollinen Herralle.
 
Nainen kykeni antamaan itselleen ja miehelleen anteeksi ja saamaan rauhan siitä, että kaikki tulee lopulta olemaan hyvin. Hän oli tuominnut itsensä siitä, ettei ollut yrittänyt lujemmin auttaa miestä. Mies oli uudestisyntynyt, mutta alkoholisti. Nainen oli ollut täynnä tuomiota ja syyllisyyttä – ja oli niin helpottunut siitä, että mies oli taivaassa, nainen nyyhkytti raskaasti, kun painolasti nousi hänen päältään.
 
Vuosien varrella Isä on useita kertoja antanut minulle näyn ja/tai sanan jostakusta, joka oli tehnyt itsemurhan ja oli taivaassa. Mutta voimmeko löytää vastauksia Raamatusta koskien itsemurhaa ja ajatuksia, jotka johtavat tuollaiseen päätökseen? Siitä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin
 
John Fenn/LL

0 Comments
    Picture
    Picture

    John Fenn

    Arkisto

    June 2022
    May 2022
    April 2022
    March 2022
    February 2022
    January 2022
    December 2021
    November 2021
    October 2021
    September 2021
    August 2021
    July 2021
    June 2021
    May 2021
    April 2021
    March 2021
    February 2021
    January 2021
    December 2020
    November 2020
    October 2020
    September 2020
    August 2020
    July 2020
    June 2020
    May 2020
    April 2020
    March 2020
    February 2020
    January 2020
    December 2019
    November 2019
    October 2019
    September 2019
    August 2019
    July 2019
    June 2019
    May 2019
    April 2019
    March 2019
    February 2019
    January 2019
    December 2018
    November 2018
    October 2018
    September 2018
    August 2018
    July 2018
    June 2018
    May 2018
    April 2018
    March 2018
    February 2018
    January 2018
    December 2017
    November 2017
    October 2017
    September 2017
    August 2017
    July 2017
    May 2017
    April 2017
    March 2017
    February 2017
    January 2017
    December 2016
    November 2016
    October 2016
    September 2016
    August 2016
    July 2016
    June 2016
    May 2016
    April 2016
    March 2016
    February 2016
    January 2016
    December 2015
    November 2015
    October 2015
    September 2015
    August 2015
    July 2015
    June 2015
    May 2015
    April 2015
    March 2015
    February 2015
    January 2015
    December 2014
    November 2014
    October 2014
    September 2014
    August 2014
    July 2014
    June 2014
    May 2014
    April 2014
    March 2014
    February 2014
    January 2014
    December 2013
    November 2013
    October 2013
    September 2013
    August 2013
    July 2013
    June 2013
    May 2013
    April 2013
    March 2013
    February 2013
    January 2013
    December 2012
    November 2012
    October 2012
    September 2012
    August 2012
    July 2012

    All

    RSS Feed

Church WithOut Walls International.eu (C) 2022
to donate
Photo used under Creative Commons from widakso