'Abba' does not mean 'daddy'
'Abba' ei tarkoita 'iskä'
Hei kaikki,
Puhuin äskettäin tästä aiheesta viikoittaisen Facebookin/YouTuben video-opetukseni aikana, mutta useimmat “viikoittaisia ajatuksiani” saavat eivät katsele noita videoita ja niille, jotka katsovat, tässä voidaan mennä enemmän yksityiskohtiin kuin 9-minuuttisessa videossa.  

Monia vuosia sitten olin eräässä tietyssä kaupungissa palvellakseni eräässä 'auditorioseurakunnassa'. Kun pastori ja minä puhelimme, hän viittasi jatkuvasti Isään  'iskänä: "Saapa nähdä, mitä iskä ajattelee siitä", ja "Iskä on ollut niin armollinen meitä kohtaan" ja niin edelleen. 

Minun täytyy olla rehellinen – se ei tuntunut oikealta sisälläni, itse asiassa Pyhä Henki minun hengessäni oli hirvittävän murheissaan, enkä tiennyt miksi. Loppujen lopuksi liikkeellä oleva opetus oli, että 'abba' tarkoitti 'iskä' hepreaksi, joten miksi ei puhuttelisi Isää Jumalaa iskäksi; Jeesus teki niin, eikö tehnytkin?

​Ryhdyin tutkimaan ja ajattelemaan perusteellisesti sitä, miksi Henki ja minun henkeni murehtivat, kun tuo pastori ja vuosien aikana monet muut, käyttivät 'iskää' puhuessaan taivaallisesta Isästä. 
Englannin kielessä sanaa ‘daddy’ (suom. iskä, isi) käyttävät pienet lapset, joilla ei ole älyllistä ymmärrystä siitä, mitä tarkoittaa olla isä. Minun iskäni voi tehdä mitä tahansa. Minun iskäni on maailman vahvin mies. Minun iskäni on täydellinen. On vain minä ja iskäni.
Kaikki nuo iskä-sanan käyttämiset ovat tyypillisiä englannissa (ja suomessa, suom. huom.) ja toistan, sitä käyttää pieni lapsi, joka ei tiedä mitään siitä, mitä on olla isä. Iskä on osittain sankari, osittain täydellinen, osittain leikkikaveri, osittain kiistaton auktoriteetti, mutta aina se, joka saa sinut tuntemaan, että olet hänen silmissään ainoa maailmassa. Iskä.
Sana isä pitää sisällään älyllisen ymmärryksen po. miehestä, heidän isästään. Isä on aviomies. Isä tekee ankarasti työtä elääksemme hankkiakseen katon pääni päälle ja ruoan pöytään. Isä on kiistaton auktoriteetti. Isä on sellainen, jota en halua vihastuttaa. Isä kantaa raskasta taakkaa harteillaan. Sana isä pitää sisällään ymmärryksen, mitä tarkoittaa olla mies ja elättäjä sekä vastuullisuudesta. 
Jossain kohdassa teinivuosiani ero 'isin' ja 'isän' välillä tuli ymmärrykseeni ja käytin jompaakumpaa asianmukaisesti. 'Tietty, iskä' tarkoitti, että kiirehdin tyhjentämään roska-astian vastauksena siihen, että hän pyysi minua tekemään niin. "Kyllä, isä" tarkoitti, että hän käski minua tyhjentämään roskiksen tai kuritti minua pari esimerkkiä antaakseni.
Vastaus tuohon on ei, Hän ei kutsunut Isäänsä 'iskäksi'.
Opettaessaan Jeesus ei koskaan viitannut Isäänsä 'Abba Isä'. Hän ei käskenyt meitä rukoilemaan: 'Isä Abba meidän, joka olet taivaassa..." Hän ei koskaan sanonut, että Abba Isä haluaa meidän kantavan paljon hedelmää, vain että Isä haluaa meidän kantavan paljon hedelmää.  
Mikään Paavalin rukouksista ei ole osoitettu Abba Isälle. Ef. 1: 17:ssa, 3: 14-20:ssa, se on meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen isälle. Ei meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Abba Isälle. Kun Paavali puhuu Isän tuomasta pelastusteosta, Paavali ei koskaan puhu Isästä 'Abba Isänä' joka toi pelastuksen. Ei edes Joh. 3: 16 sano: "Sillä niin on Abba Isä maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen poikansa…" 
Jos 'abba' tarkoittaa 'iskä', miksei sitä käytetä rukouksessa? Miksei viitata Isään Abba Isänä, kun opetetaan pelastuksesta? 
Sanaa 'abba' käytetään vain kolme kertaa Uudessa testamentissa: Mk. 14: 36:ssa, Room. 8: 15:ssa, Gal. 4: 6:ssa. 
Se on aramealainen sana – ei kreikkaa, ei hepreaa. Jokaisessa kohdassa jossa sitä käytetään, sitä seuraa kreikaksi: pater (Isä)
"...lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!" Niinpä sinä et siis enää ole orja (lain alla), vaan lapsi..." Gal. 4: 5-7
"… Sillä te ette ole saaneet orjuuden (lain) henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme (iloisesti): "Abba! Isä!" Room. 8: 15
"...ja sanoi: "Abba, Isä, kaikki on mahdollista sinulle; ota pois minulta tämä malja. Mutta ei, mitä minä tahdon, vaan mitä sinä!" Mk. 14: 36, Jeesuksen rukous Getsemanen puutarhassa ennen Hänen (vapaaehtoista) pidättämistään.
Nuo ovat ne kolme 'Abba, Isä' ilmauksen käyttöä Uudessa testamentissa. Huomaa, että  'abba'- sanaa seuraa aina 'isä', mikä tarkoittaa, että 'Isä' on siinä auttamassa muokkaamaan ja antamaan 'abba' -sanalle asiayhteys ja määritelmä. Abba ei ole koskaan yksin. Se on aina Isän kanssa. 
Ei ole 'abba' –sanan suoraa käännöstä englanniksi (tai suomeksi)
Niinpä meidän täytyy katsoa sanaa historiallisesti, kuinka sitä käytettiin juutalaisessa kulttuurissa ja sitten panna se edellä olleiden kolmen jakeen asiayhteyteen, jotta ymmärrämme tarkasti.
Talmudissa sanaa 'abba' käytettiin, kun puhuttiin kunnioitetuista rabbeista, joilla oli kunnia- ja auktoriteettiasema. Arvoasteikossa vähempiarvioinen tai vähemmän arvostettu rabbi ei koskaan viittaisi ylempäänsä 'iskänä', vaan abbaa käytettiin 'isän' kanssa hellittelysanana. Siihen sisältyi ymmärtämisen älyllinen elementti, miksi sen kanssa käytettiin sanaa 'isä'.
Juutalaisessa yhteiskunnassa aikuiset lapset kutsuivat omaa isäänsä 'abba isäksi' hellittelynimenä jälleen. Ei vain ytimessä olevana 'isänä' tarkoittaen heidän elämässään olevan miehen luokittelua, vaan 'abba' isänä tarkoittaen, että hän on heidän isänsä, heidän rakas isänsä. 
Lähin käännös 'abballe' meidän ymmärrykseksemme on: 'Rakas' tai 'Kallis/kallisarvoinen'. (Rakkainpani, kalleinpani)
Huomaa Raamatusta, että kummallakin kerralla Paavalin käyttäessä noita sanoja, hän asettaa vastatusten eroavaisuuden siinä, että on Mooseksen lain sitoma ja että on Jumalan lapsi. Kummallakin kerralla hän sanoo, että meidät on adoptoitu, SEN TÄHDEN me tai meidän hengen ihmisemme, huutaa 'abba isä'. 
Vaihda 'iskä' noissa jakeissa sanaksi 'rakkain' tai 'rakas' ymmärtääksesi abba isän.
"... koska olemme saaneet lapseuden hengen… henkemme huutaa '(Minun) rakas Isäni!' '(Minun) rakkain Isäni!'
"...koska teidät on adoptoitu lapsiksi, sen tähden me (iloisesti) huudamme: 'Kallein ja rakkain Isä!'
Ja Jeesus puutarhassa: "(Minun) Rakkain Isäni. (Minun) kallein Isäni, kaikki on mahdollista sinulle; ota pois minulta tämä malja. Mutta ei, mitä minä tahdon, vaan mitä sinä." 
Sano noin, huuda Hänelle tuolla tavoin: Rakkain Isäni, kallein Isäni! Katso kuinka se koskettaa henkeäsi, tuntuu oikealta hengessäsi… jos seuraat tätä kuten minä olen nämä (tätä kirjoittaessa) runsaat 44 vuotta Isän kanssa vaeltamista, maailmasi voi muuttua...
Hän ei ole iskä, Hän on sinun ja minun, meidän rakkain Isä, meidän kallisarvoisin Isä… abba ilmentää lapsen kaltaista uskoa, johon liittyy älyllinen ymmärrys siitä, kuka Hän on ja keitä me olemme…
Uusi aihe ensi viikolla, siunauksin,
John Fenn

He tells the finished vision from the start, # 5, too cross-minded, Perspective
Hän kertoo loppuun viedyn näyn alusta, osa 5, liian ristimielinen, näkökulma
Hei kaikki,
Olen käynyt Rooman katakombeissa muutaman kerran viettäen tuntikausia pohtimassa niiden ihmisten elämää, joiden luiden ohi olin nyt rennosti turistina kulkemassa. Joka kerran olen ollut syvästi liikuttunut. Roomassa olevat katakombit ovat sarja käytäviä ja hautahyllyjä, jotka on kaivettu pehmeään vulkaaniseen kiviainekseen syvälle maan alle (noin 20 – 60 jalkaa tai 6-20 metriä). 
Kristinusko laillistettiin v. 312 ja tuli valtionuskonnoksi 380. Löydämme miljoonien uskovien jäännökset niistä toistaiseksi löydetystä 40 katakombista 250 vuoden roomalaisvainon ajalta. Löydetyt katakombit kattavat noin 600 eekkeriä (2,4 km2) Rooman alla, ja yksin Pyhän Callixtuksen katakombeihin on haudattuna yli 500.000 varhaista veljeämme ja sisartamme Herrassa. Pyhän Domitillan katakombeissa on noin 150.000 ja nuo ovat vain kaksi 40:stä.
Noiden maanalaisten kammareiden taide on aivan ällistyttävää, ei pelkästään sinne haudattujen ihmisten elämää koskevien kuvien ja kuvattujen Raamatun kertomusten vuoksi, vaan yleisteeman takia: kuolemalla ei ole mitään valtaa ja taivas on varma.

Taiteesta puuttuu jotakin
Silmiinpistävää oli ja mieleeni jäi, ettei siellä ollut kuvattuna mitään ristikohtauksia. Oli sellaisia kohtauksia Raamatusta kuten Nooa arkista ja '3 lasta' tulisessa pätsissä, muttei yhtään ristiä. Kaikki, ja tarkoitan kaikki, koski ylösnousemusta. Evankeliumi ei ollut ristin, vaan ylösnousemuksen evankeliumia.
Heidän taiteessaan ilmaisema oli yhdenmukaista Uuden testamentin kirjoittajien kanssa: Kristus on teissä! Ylösnoussut Kristus, Hänen ylösnousemuksensa voima, asuu sisällänne!
Tajuatteko...
...että 'risti' mainitaan vain 12 kertaa kirjeissä, ja yhteensä vain kuudessa kirjeessä: 1. Korinttolaiskirjeessä, galatalaiskirjeessä, efesolaiskirjeessä, kolossalaiskirjeessä, heprealaiskirjeessä. Siinä kaikki! Sana "ristiinnaulittu" mainitaan vain 12 kertaa viidessä kirjeessä yhteensä.  
Sitä vastoin olen maininnut aiemmin ja olen lähettänyt sähköpostin liitteenä sitä pyytäneille listan (ja lähetän, jos haluatte, pyytäkää vain sähköpostiosoitteestani [email protected]) niistä vähintään 108:sta maininnasta siitä, että olemme 'Hänessä' tai Hän on meissä; Kristus meissä tai me Hänessä.
Jos tutkitte erityisesti Paavalin kirjeitä, havaitsette, että hän viittasi ristiin vain opettaakseen siitä keinona, jolla Isä toi pelastuksen, mutta ei jonakin sellaisena, johon keskittyä. Hän jatkoi aina eteenpäin siitä keskittyäkseen ylösnousemukseen ja Kristukseen meissä. "Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut." 2. Kor. 5: 17
Tuossa jakeessa ei ole mitään ristiä – fokuksena on meissä oleva Kristuksen ylösnousemusvoima, uusi luomus Kristuksessa.
Hyvä esimerkki on Ef.1: 3-14, joka sanoo, että juuri Isä on siunannut meitä kaikilla hengellisillä siunauksilla taivaallisissa (jae 3), ja Isä adoptoi meidät käyttäen Jeesusta tekemään sen (jae 5), ja juuri Isä osti meidän anteeksiantomme Oman Poikansa veren välityksellä (jae 7). 
Paavali esittää Jeesuksen keinona, jolla Isä toteutti pelastuksemme ja sitten hän siirtyy eteenpäin siihen, mitä kuninkaallisessa perheessä oleminen merkitsee. Jeesus on palvomisen ja kunnioituksen arvoinen roolinsa tähden tietysti, mutta Isä käytti Poikaansa toteuttaakseen tahtonsa – suurenmoista tiimityötä, mutta risti on vain keino, jonka avulla he toivat meidät pelastukseen ja siihen, mitä meillä nyt on Hänessä.
Ef. 2:7:ssa Paavali sanoo, että meidät on pelastettu tässä maailmanajassa, "jotta tulevina maailmanaikoina Hän (Isä) voisi jatkaa hyvyytensä rikkauksien osoittamista meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa." (suomennos tässä)
Paavali ei ole ristimielinen muutoin kuin opettaessaan sitä välineenä, jota käytettiin tuomaan pelastus – ja sitten hän siirtyy eteenpäin Kristukseen meissä.
Pohdi...
Kun kävelet kristilliseen kirjakauppaan, vertaa näkemiesi ristien määrää tyhjien hautojen määrään. Ylösnousemuspäivää lukuun ottamatta nuo kohtaukset eivät ole näkyvästi esillä. Kuinka moni meistä kasvoi tunnustuskunnassa, johon liittyi kulkue, jossa pappi kantoi suurta ristiä jokaisen jumalanpalveluksen alussa? Entäpä jos tuo pappi olisi kantanut näkymää tyhjästä haudasta? Kuinka monilla tätä lukevilla on kotonaan ristejä seinällä roikkumassa tai hyllyllä? Kuinka monta tyhjän haudan näkymää sinulla on? Oletko ristimielinen vai kuten Paavali ja varhaiskristityt olivat, ylösnousemusvoimamielinen?   
Saatat pitää tätä kyynisenä, mutta pohdi...
Historiallisesti puhuen Uusi testamentti ei keskity ristiin, vaan ylösnousemukseen, Kristukseen meissä ja taivaan varmuuteen. Katakombien taide ja varhaisten kirkkoisien kirjoitukset ovat tämän ylösnousemukseen keskittymisen kanssa yhdenmukaisia.
Tuo kaikki muuttui, kun kristinusko laillistettiin 312 ja tuli valtionuskonnoksi 380 ja monet pakanallisista temppeleistä otettiin uuden valtionuskonnon haltuun. Kuten matkaopas meille kertoi siellä, pakanalliset temppelit sopivat täydellisesti siihen, että väkijoukot tulivat pois kodeista, sillä pakanallisissa temppeleissä oli istuimia, lava, saarnastuoli – ja auditorioseurakunta syntyi.
Anna minulle tämä havainto anteeksi, jos sinun täytyy, mutta siitä mitä olen tutkinut ja nähnyt, alituinen ristin muistuttaminen ja se, ette menneisyydessä olimme syntisiä, palvelee osaksi sitä, että se ylläpitää lauma edelleen auditorioon saapumista, pitää heidät heikkoina uskossaan ja aina katsomassa olkansa yli menneisyyttä. Ei voi katsoa eteenpäin ylösnousemusvoimaan, jos alituisesti muistutetaan siitä, millainen on ennen ollut.
Kun tutkitte kotiin ja perheeseen perustuvan alkuseurakunnan dynamiikkaa, joka keskittyi Kristukseen teissä ja ylösnousemuksen voimaan elää pyhää ja tarkoituksen täyttämää elämää ja vertaatte sitä alituiseen muistuttamiseen siitä, millaisia me ennen Kristusta olimme, vastakohta on hätkähdyttävä.
​
Suurin loppuunviety näky
Minkä tahansa lupauksen olemmekin saaneet nyt koskien omaa elämäämme, rakkaitamme, tässä elämässä, nuo lupaukset ovat loppuunviedyn näyn suurempien lupausten sisällä. Niin kuin venäläiset 'maatuskanuket', joista yksi sopii hienosti suuremman sisälle, ja se toisen suuremman sisälle jne, niin on myös laita minkä tahansa lupauksen kohdalla, jonka me tässä elämässä saamme. Se on sisäkkäin suuremman (lupauksen) Kristus meissä –kanssa, taivas odottaa meitä – kanssa. Loppukohtaus ilmestyskirjassa on se, että meidän taivaaksi kutsuma kaupunki tulee maan päälle. 
Paavali opasti filippiläisiä kahdesti muistamaan, että kansalaisuutemme on taivaassa (3: 17, 20), ja kolossalaisille hän sanoi: "Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa." (3: 1-4)
Opi mitä sinulla on Kristuksessa – voitko kuvitella, Kuka meillä on sisällämme!? Hän, joka puhui Moosekselle palavasta pensaasta, asuu sinussa! (2. Moos. 3: 14, Joh. 8: 58) Ole kaikin mokomin kiitollinen rististä, mutta tuo risti toi meille elämän Kristuksessa, meidän uudeksi luodun hengen ihmisemme, jonka Jumalan Henki loi, jotta voisimme vaeltaa Isän ja Pojan kanssa – joten tee niin – keskity vaeltamaan Isän, meidän lopullisen päämäärämme, kanssa!
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn

​He tells the finished vision from the start, # 4, gaps, different vision than what was shown, 
Hän kertoo loppuun viedyn näyn alusta, osa 4, aukot, eri näky kuin se mikä näytettiin
Hei kaikki,
Ennen kuin aloitimme CWOWIn kodissamme ollessamme vielä auditorioseurakunnassa, Barb oli nähnyt näyn tulevaisuudestamme, vaikka siihen aikaan meillä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä se koski, vaikka luulimme ymmärtäneemme sen. Tuo on tämän päivän pääpointti – me luulimme ymmärtäneemme, mutta kommunikoitu oli eri asia kuin se mitä itse asiassa tapahtui.
Näky
Barb seisoi talomme avoimella ulko-ovella ulos katsoen ja tervehtien loppumatonta jonoa ihmisiä, jotka olivat tulossa kotiimme ja joita palvelimme – parantamalla fyysisesti, tunne-elämän osalta, hengellisen tasapainon ja terveyden suhteen, jotkut syntyivät uudesti, mutta kaikki tehtiin eheiksi.
Sitten hän näki näiden ihmisten jonkin ajan jälkeen lähtevän ulos talostamme kykenevinä elämään ehyttä ja tasapainoista elämää. Jokaisen ihmisen ensimmäisen askeleen kohdalla, kun hän lähti talosta, hänen jalkansa koskettivat maata ja loivat kareita kuin heitetty kivi tyyneen lammen pintaan, mikä edusti niitä muita elämiä, joita hän kosketti.  Tämä jatkui ja jatkui aina siihen saakka, kunnes Barb saattoi nähdä vain ihmisiä astumassa ulos ja luoden kareita, jotka puolestaan koskettivat toisia.
Tuohon aikaan olimme auditorioseurakunnassa, joten me ajattelimme, että kyse oli kirjaimellisesti tuhansista ihmisistä, jotka tulisivat kotiimme. Otimme tuon näyn ja välittömästi näimme sen palvelutyön päämajana, toimivana karja- ja maatilana, koulutuskeskuksena ja uskovien yhteisönä, joka oli keskittynyt kotimme ympärille. Kyse oli pohjimmiltaan pienestä kristillisestä naapurustosta, joka kykenisi olemaan omavarainen, jos yhteiskunta romahtaisi.
Vasta kun Herra ilmestyi minulle kahdesti vuonna 2001 kertoakseen minulle: "Haluan sinun aloittavan kotiseurakunnan ja kotiseurakuntaverkoston, ja organisoi se sillä tavalla, että se helpottaa kotiseurakuntien kehittämistä ympäri maailman " ymmärsimme, että Barbin näkemä oli CWOWI, sillä aloitimme sen kodistamme käsin. Vaikka verkosto on nyt monissa maissa, hengellisesti puhuen, ihmiset tulevat kotiimme, tulevat eheiksi ja sitten jatkavat eteenpäin eheys elämässään.  
Tuo kirjaimellinen näky ei tapahtunut, mutta se hengellinen totuus, joka näyssä kommunikoitiin, on toteutunut.
Paavalin näky
Englanninkielisessä opetussarjassani siitä, kuinka olla Hengen johdatuksessa, osassa 2, puhun eräästä tilanteesta Paavalin elämässä, jolloin Jumalan hänelle antama näky ei täyttynyt tarkalleen sillä tavalla kuin näky kuvasi.
Tässä kohdassa joudumme vaikeuksiin. Meillä on sydämessämme jotakin Herralta ja oletamme sen olevan kirjaimellista, juuri nyt, ja se täytyy tehdä juuri niin kuin sana/näky/taakka Herralta meille kerrottiin. Mutta niin ei ole aina laita, kuten tässä näemme ja meidän elämässämme yllä kerrotusti.
Apt. 16: 6-10:ssa Paavali ja hänen ryhmänsä on ollut kulkemassa idästä länteen halki nykyään Turkkina tunnetun maan poikki. Useissa kohdissa he yrittivät kääntyä vasemmalle mennäkseen etelään rannikolle, mutta Herra ei sallinut heidän mennä, teksti sanoo.
Koska Herra kielsi kääntymästä etelään, Paavali jatkoi kulkemista länteen, kunnes hän löysi itsensä Troaksen rannikkokaupungista: häneltä loppui maa ja hänen edessään oli vain meri. Juuri silloin hän näki näyn miehestä Makedoniassa, meren toisella puolella, sanomassa 'tuli ylitse tänne Makedoniaan auttamaan meitä'. Tämä näky oli vahvistus jatkaa kulkemista länteen, Eurooppaan. 
Ja tämä on pointtina:
Paavali ei koskaan tavannut näyn miestä. Apt. 16:11-15 kertoo meille, että sen sijaan hän löysi liikenaisen nimeltä Lyydia, ja hän emännöi ensimmäistä filippiläisten kotiseurakuntaa. Paavalin myöhempi kirje hänelle ja heille on lämpimin ja läpinäkyvin hänen kirjeistään, ja on selvää, että heillä oli erityinen paikka Paavalin sydämessä. He myös antoivat säännöllisesti Paavalin palvelutyöhön.
Joitakin vuosia sitten Barb ja minä veimme ryhmän seuraamaan Paavalin askeleita ja kävimme Filippissä ja Lyydian kotona, josta tuli kappeli sen jälkeen, kun kristinusko tuli lailliseksi. Jäljellä ei ole paljoakaan, vain seinien alaosa ja kaunis mosaiikkinen tiililattia. Mutta ei ole mitään kirjausta siitä, että Paavali olisi koskaan tavannut näyn miehen – miehen, joka pyysi häntä tulemaan Makedoniaan auttamaan.
Ihmisluonnon ollessa mikä on...
Alamme kyseenalaistaa itseämme miettien, miksi 'näky' ei ole tapahtunut tai missä kohtaan olemme missanneet sen. Joskus, kuten näyssä ihmisistä meidän ovellamme ja kotonamme tai Makedonian miehen kohdalla, näky, uni, lupaus on hengellinen. Tuo sana sinulle ilmaisee hengen siitä, mitä Jumalalla on mielessään, ei yksityiskohtia. Kyse ei ole rakennuspiirustuksista, kyse on impressionistin maalauksesta hengestä sen takana. Hän hahmottelee ääriviivat, mutta antaa sinun ja minun maalata kuvan.
Esimerkkejä
Joku mies sanoo olevansa kutsuttu palvelutyöhön pastorina, mutta on kiinni urassaan ajatellen tuottaneensa Jumalalle pettymyksen. Syynä on se, että hän ymmärsi kutsun tarkoittavan saarnastuolia, mutta UT:n totuus on, että Kristus on meissä, eikä pastorin lahjalla ole mitään tekemistä sen kanssa, miten hän ansaitsee leipänsä. Hän ei tajua, että työssään hän on palvelutyössä, sillä Kristus on hänessä, joten se kuinka hän käyttäytyy, työtovereille annetut ohjeet, hänen johtamansa osaston rauha ja eheys, merkitsevät sitä, että hän palvelee heitä heidän pastorinaan. Ne, jotka tekevät hänelle työtä, tuntevat olonsa turvallisiksi, turvatuiksi, rakastetuiksi, toimistossa on vapaus ja rauha -  tuo on pastorin voitelua.
Olen nähnyt lasten olevan pastoreina toisille lapsille, pitäen hellästi huolta ystävistään. Teollisuuden palveluksessa on johtajia, joiden toimisto on kuin henkilökohtaisen ohjauksen toimisto johtajan rakastaessa vastuullaan olevia ihmisiä enemmän kuin työtään, antaen heille elämänohjeita samalla kuin ohjeita heidän työtään varten. 
Pariskunta, joka ei voi olla auttamatta toisia pariskuntia perheeseen, raha-asioiden budjetointiin ja liikeasioiden suunnittelemiseen liittyvin neuvoin. Kaupan omistaja, joka etsii tilaisuuksia antaa kauppansa tuotteita vähemmän onnekkaille tai työtä jollekulle, joka tarvitsee ylimääräistä rahaa. Kaikki nämä jutut ja muutkin ovat hengellinen lahja nimeltään 'pastori' tai sananmukaisesti 'hän, joka pitää huolta lampaista'. Lampaista huolehtiminen ei tapahdu saarnastuolissa, useimmat pastorit ovat miehiä ja naisia ja teinejä ja lapsia kaikilla elämänalueilla. Kristus on meissä, missä me sitten olemmekin, joten työtehtävän tittelillä on vain vähän merkitystä Hänelle.
Voin kuvitella...
UT:n totuus on tämä: olin nälkäinen ja sinä ruokit minut. Janoinen ja sinä annoit minulle juotavaa. Muukalainen ja sinä otit minut kotiisi. Alaston ja sinä vaatetit minut. Sairas tai vankilassa ja sinä vierailit luonani. Se on UT:n totuus. SE on palvelutyötä. Saarnastuoli ei ole siinä. Evankelioivat kampanjat eivät ole siinä. Perustavaa laatua oleva rakkaus, ympärillämme olevista huolehtiminen, SE on palvelutyötä. Se virtaa yksilön sydämestä käsin, sitten hänen kodistaan, sitten ulospäin toisille.   
Voin kuvitella naisen saapumassa taivaaseen pitkän elämän päätyttyä, mutta tuntien olonsa kauheaksi, ettei hän koskaan ryhtynyt siihen palvelutyöhön, jonka hän koki Herralla olevan häntä varten, tuntien tuottaneensa Hänelle pettymyksen. Hän tunsi olevansa kutsuttu palvelutyöhön lapsena, sitten hän rakastui, meni naimisiin, sai perheen, ja sitten seitsemänkymppisenä ihmetteli, mitä Jumala hänestä ajatteli, koska hän ei koskaan ollut 'palvelutyössä.'
Mutta kun Hän arvioi naisen elämää, Hän vakuuttaa tälle, että tämä oli ollut palvelutyössä koko elämänsä, nainen vain sovelsi uskonnollista kulttuuriaan siihen, mitä Hän oli pannut naisen sydämeen, ja sen tähden ymmärsi väärin elämällään olevan kutsun.
Hän näyttää naiselle tämän lapsesta asti auttaneen toisia, olleen ensimmäinen, joka puhui uudelle luokkatoverille, oli teininä soppajonon vapaaehtoisena, luopui urasta jäädäkseen kotiin kasvattamaan lapsiaan, vei ruokaa monituiset kerrat kriisissä oleville, kirjoitti rohkaisuviestejä toisille… ja Herra saa naisen ymmärtämään, että kyse oli naisessa olevasta Hänestä, joka huolehti noista ihmisistä, rakasti heitä, huolehti heistä pastorina… nainen oli palvelutyössä koko ajan, hän oli vain soveltanut omia ajatuksiaan siihen mikä oli Hänen sydämellään, mikä johti siihen, että naisella oli koko elämän mittainen tunne siitä, että oli tuottanut Hänelle pettymyksen.
Kun olin pienen seurakunnan pastori, Barb sai ensin osakseen halveksuntaa ja pilkkaa joidenkuiden taholta, kun hän kertoi heille, ettei laulanut tai soittanut urkuja tai pianoa, ei ollut opettaja, että hänen palvelutyönsä oli olla kulissien takana, mikä mahdollisti minun toimia pastorina ja johtaa seurakuntaa.
Hänen tuntiensa olonsa kauheaksi ja noloksi siitä, ettei vastannut joidenkuiden seurakunnan naisten odotuksiin, Herra sai hänet vakuuttuneeksi omasta arvostaan kertoen hänelle, että olemme yhtä miehenä ja vaimona ja että Barbin palvelutyö oli ensin minua ja lapsiamme kohtaan, ja sen jälkeen toisia kohtaan sen mukaan kuin hän kykenee. Tuo sana Herralta ja se rauhan antama turvallisuus, jonka se jätti hänen sydämeensä, kannatteli häntä moninaisten asioiden läpi noina aikoina. Toivottavasti tämä tarjoaa samanlaista rohkaisua sinulle.
Enemmän ensi viikolla...siihen saakka, siunauksin,
John Fenn

He tells the finished vision from the start, # 3 why the promises
Hän kertoo loppuun viedyn näyn alusta, osa 3 miksi lupaukset
 
Hei kaikki,
 
Viime viikolla kerroin meidän (vammaisesta) pojastamme Chrisistä ja hänen suuresta, mutta lapsen kaltaisesta uskostaan.
 
Sydämessäni on jonkinasteinen rauha tietäessäni Herran puhuneen hänelle ja kertoneen, että Hän 'kävelisi vuorten halki' hänen kanssaan. Tuo rauha sydämessämme sallii Barbin ja minun kestää Chrisin elämän järjestämisen sekä kotona että hänen ryhmäkodissaan. Hän asui kotona ensimmäiset 24 elinvuottaan, mutta sen jälkeen, kun hänen veljensä varttuivat aikuisiksi ja menivät opiskelemaan ja naimisiin tajusimme, että Barb ja minä emme voisi pitää hänestä huolta yksin. Niinpä teimme elämämme vaikeimman päätöksen sijoittaa Chris ryhmäkotiin, sitten muutimme lähemmäksi häntä pysyäksemme mukana hänen elämässään. Tätä kirjoittaessani hän täyttää joulukuussa 39 vuotta, vaikka mieleltään hän on noin nelivuotias, mutta omaa kyvyn omaksua ja ymmärtää enemmän kuin mitä hänen mielensä ikä antaa ymmärtää.
Jos olet koskaan huolehtinut kenestäkään pitkän aikaa, voit samastua elämäämme. On niitä onnellisia ja huolettomia perjantaipäiviä, jolloin Chris ja minä käymme asioilla ympäri kaupunkia: haen hänet hänen ryhmäkodistaan noin aamukahdeksalta, suihkutan hänet ja ajan hänen partansa, ja sitten lähdetään ulos, yleensä Soniciin, paikallisen pikaravintolan autokaistalle. Kun olemme painaneet nappia ajettuamme 'meidän' paikallemme nro 21, Melissa-päällikkö tervehtii napinpainallusta sanomalla 'Hei John ja Chris', ja me vastaamme aina... ja niin päivä alkaa tuolla tavalla ihmisten tuntiessa meidät joka puolella kaupunkia.
Noin klo 16 suuntaamme kotiin, jossa Barb on valmistanut aterian iltaa varten… ja lauantaiaamuna vien Chrisin kylpyyn, sitten hän katsoo televisiota samalla kun minä valmistan suuren aamupalan; hän rakastaa isin 'juustokananmunia', jotka ovat vain munakokkeli juuston kera, mutta ryhmäkodissa hänen vakituinen aamiaisensa on muroja, joten kyse on viikoittaisesta herkusta. Suuri osa lauantaista käytetään katsomalla hänen suosikkielokuviaan tai televisio-ohjelmiaan – ainoa aika viikosta, jolloin hän voi kontrolloida mitä hän tekee, mitä syö, mitä katsoo televisiosta – ryhmäkotiympäristö tarkoittaa, että toiset päättävät kaikki nuo asiat.
Meillä on hauskaa yhdessä ja hän saa meidät nauramaan – ja Herra käyttää häntä. Kerroin, kuinka eräänä aamuna velloin lievästi itsesäälissä sisäisesti ja murehdin hiljaisesti kysellessäni Isältä, kuinka voin pitää huolta Chrisistä kahtena päivänä viikossa, tehdä kaiken sen mitä CWOWI:n kanssa täytyy tehdä, matkustaa, pitää kodin kunnossa ja sen sellaista, ja yleisesti ottaen ollen itsesäälin vallassa. Päätin valitukseni Isälle sisäisesti 'Mikä minä olen, kuormajuhtako?' sillä hetkellä olin polvistuneena Chrisin edessä pannen sukkia hänen jalkaansa ja juuri silloin hän taputti minua päähän ja sanoi: "Sinä olet hyvä hevonen." Viesti vastaanotettu, Isä. Muutan asenteeni ja mielialani ja lakkaan säälimästä itseäni. LOL.
Sen ihmiset tuntevat ja näkevät – John ja Chris eri puolilla kaupunkia
Mutta se, mitä ihmiset eivät näe, ovat kokoukset ryhmäkodissa. Sähköpostit ja puhelut henkilökunnan kanssa. Viime viikolla kyse oli Chrisin ruoka-annosten säätämisestä, koska siellä tarkkaillaan hänen painoaan. Edellisellä viikolla oli kyse vuosittaisen näkötarkastuksen ajankohdan sopimisesta. Sitä edellisellä viikolla oli kyse hänen viemisestä sairaalaan laboratoriokokeisiin. Tällä viikolla hänen halutaan menevän hammaslääkäriin, joka käyttää nukutusainetta ja jonka luona olemme käyneet aiemmin, sillä on kulunut kaksi vuotta hänen viimeisimmästä puhdistuksestaan (hänen täytyy olla tiedottomana sitä varten, koska hän ei siedä hammashoitoa), mutta se maksaa 1.500 dollaria, jotka meidän täytyy säästää suunnitelmallisesti ja niin edelleen… jatkuvaa huolehtimista.
Eivätkä ihmiset näe aivovaurion toista puolta, olipa tuo vaurio sitten syntymästä saakka ollut tai sodan, auto-onnettomuuden tai kaatumisen aiheuttamaa, aivovauriosta kärsivät ihmiset eivät pidä äkillisistä muutoksista siihen, mitä he ovat tekemässä. Kovat äänet, muutokset aikataulussa tai suunnassa, johtavat usein välittömään ja rajuun reaktioon – huutamiseen, lyömiseen, minkä tahansa kädessä tai lähellä olevan esineen heittämiseen, puremiseen, äärimmäiseen käytökseen. Sitten heti kun tuo jännite on lauennut, he ovat nöyriä, anteeksipyytäviä ja taas normaaleja rakastavia omia itseään. Tuo on Chris. Tuota on elämä Chrisin kanssa.
En pysty laskemaan niiden kertojen määrää, jolloin minua on lyöty, läimäytetty, purtu, raavittu, kynsitty hänen puristaessaan niin lujaa kuin hän voi, hän on kiljunut ja kumauttanut minua silloin kun olen pelkästään työntänyt ostoskärryä kaupan käytävää pitkin ja odottamatta peruuttanut tai muuttanut suuntaa – tuo käytös tulee aivovauriosta.
 
Miksi kerron tämän?


Koska samalla kun Chrisillä (ja meillä) on lupaus siitä, että eräänä päivänä Herra kävelee vuorten poikki Chrisin kanssa, siihen saakka meidän täytyy tulla toimeen yllä olevan kanssa lopun elämäämme tai lopun hänen elämäänsä tai kunnes tuo parantuminen tapahtuu. Ja Herra tietää tämän. Herra näki sen, kun Hän antoi tuon lupauksen. Ja silti elämämme Chrisin kanssa on jatkuva taakka ja ilo.
Jopa Chrisin ryhmäkodissa pohdimme; mitähän Chris tekee nyt? Onko hänellä lämmin? Täytyykö hänen mennä vessaan? Onko hänellä nälkä, käyttäytyykö hän kunnolla, millaisen viikon meille kerrotaan hänellä olleen, kun noudan hänet perjantaina? Riippumatta siitä, missä päin maailmaa olen, Chris on aina, aina, mielen perukoilla. Hän on pohjimmiltaan nelivuotias, josta huolehtivat toiset, jotka eivät koskaan voi pärjätä siinä yhtä hyvin kuin Barb ja minä. (Kuten sanoin, hän on lähes 39-vuotias). 
 
Kuitenkin Herra tietää tämän. Isä tietää tämän. Herra antoi Chrisille loppuun viedyn näyn, täysin kehittyneen ja loppuun saatetun lupauksen: Minä tulen kävelemään vuorten halki kanssasi. Mutta nykyhetken ja tuon hetken välissä on suuri taakka, ahdistus ja tunne-elämän vero hänen ja meidän maksettavana. Kuitenkin Chrisin positiivinen asenne on ilo, meille inspiraatio. Meille esimerkki.
2.Piet.1: 3-4:ssä Pietari sanoo näin: 
"...Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, ... joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi..." 
 
Saitko tuosta kiinni? Hän antoi meille suuria lupauksia, jotta me voisimme tulla osalliseksi Hänen jumalallisesta luonnostaan. Tuo lausuma on sataprosenttisesti vastaan Uskon sanan, karismaattisen, etsijäystävällisen, evankelikaalisen tai minkä tahansa muun uskovien 'ryhmän' leiman kanssa: lupaukset on annettu, jotta voimme olla osallisia Hänen luonnostaan.  
 
Ei rukousvastausten takia. Ei siksi, että meille annettaisiin mitä sydämemme halajaa (tai himoitsee). Ei siksi, että meille annettaisiin unelmoimamme asia (täytä tyhjä kohta: koti, auto, työpaikka, puoliso, loma, pankkitili jne.) Vaan lupaukset on annettu, jotta saattaisimme olla osallisia Hänen luonnostaan.
Me näemme Häneltä vastaanotetun lupauksen rukousvastauksena tarpeeseen tai halajamiseen. Hän antaa nuo lupaukset, jotta voimme kasvaa Hänessä. Kumpikin on totta, kumpaakin tarvitaan. Toisessa maa katsoo ylös taivaaseen, toisessa taivas katsoo alas maan päälle. Hän hallitsee tilanteen, Hän on Jumala. Hän antaa lupauksen, jotta me voisimme tulla Hänen kaltaisekseen. Se on ensimmäisenä prioriteettina.  
 
Hän antaa loppuun viedyn näyn, täysin kehittyneen ja kauniin lopputuloksen – mutta sinne pääseminen vaati tulemista osalliseksi Hänen jumalallisesta luonnostaan. Jokainen annettu lupaus vaatii kasvamista, jotta voitaisiin nähdä sen täyttyminen riippumatta siitä, milloin tuo täyttyminen tulee: tässä elämässä tai seuraavassa.
Selvitä tuo sydämessäsi. Muuta näkökulmaasi sydämessäsi ja etsi sitä, miten voit kasvaa pitäessäsi kiinni Hänen antamastaan lupauksesta samalla kun odottaen etsit sen täyttymistä. Tajua, että jokaisessa lupauksessa on ehto, ja tuohon ehtoon liittyy aina luonteen muuttuminen jumalisuuden suuntaan.
Ensi viikolla ilmeisistä vastakohtaisuuksista Hänen lupauksissaan sekä aukoista elämämme aikajanalla… siihen saakka, siunauksin,  

John Fenn