Reflected life #2
Kuvastuva elämä, osa 2

Hei kaikki,
kerroin viime viikolla siitä, kuinka Jaakob paini koko pitkän yön Jumalan kanssa sanoen nähneensä Jumalan kasvot ja jääneensä henkiin.

Tuo koko yön kestänyt paini muutti hänen luontonsa, ei painimisen takia, vaan Jumalan kasvojen näkemisen kautta hänen painiessaan. Tuloksena oli, että Herra muutti hänen nimensä Pettäjästä Jumalan Ruhtinaaksi – Israeliksi.

Tuo peili
1 Mooseksen kirja on alkujen kirja, ja niin suuri osa siitä, mikä siinä tapahtuu, luo pohjan Uuden testamentin totuuksille. Tämä Jumalan kanssa painimisen prosessi on sitä, mitä yhä tänään tapahtuu opetuslapseuttamisen prosessissa.

Toisin kuin suosittu seurakuntakulttuuri sanoo, Raamattu opettaa suurimman osan painimisestamme tapahtuvan Jumalan kanssa aivan kuten Jaakobin päivinä, eikä paholaisen kanssa. Se mikä meidät muuttaa ei ole painiminen sisäisten kipujen kanssa, eivät ympärillä isoisänisästä lähtien hengailevat riivaajat, eivät riippuvuudet eivätkä sukulinjassamme olevat noidat.

Ihmiset viettävät vuosia painien näiden asioiden kanssa ajatellen, että jos he voittavat ne, he sen jälkeen saavuttavat voiton. Mutta tosiasiallisesti painimme tapahtuu usein meissä olevan Kristuksen, kirkkauden toivon kanssa, joka yrittää aina saada meidät kasvamaan Hänessä, soveltamaan Elämäänsä omaan elämäämme, uudistamaan ajatuksemme niin, että elämämme voi muuttua. Meidän elämämme ei muutu riivaajien kanssa painimisen kautta.

Efesolaiskirjeen 6 luvun mainitessa riivaajien kanssa painimisen tuon yhden kerran jokainen muu UT:ssä oleva kirje on keskittynyt kasvamiseen aikuiseksi Kristuksessa. Room. 12:1-2 käskee käymään läpi muodonmuutoksen elämässämme mieli uudistamalla (siitä enemmän myöhemmin), 1. Korinttolaiskirjeen 3 luvussa hän puhuu riidan pois panemisesta, sillä riidoissa oleminen merkitsee käyttäytymistä ikään kuin et olisi edes syntynyt uudesti, sen sijaan rakenna arvokkaita asioita meissä olevan Kristuksen perustalle.

2. korinttolaiskirjeessä hän mainitsee, että meidän tulee vangita kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristuksessa. Galatalaiskirjeen 2-4:ssä kyse on hengen hedelmän eikä lihan mukaan vaeltamisesta ja siitä, että Kristus saa muodon meissä. Efesolaiskirjeen 1-3:ssa on kyse vahvistumisesta ja asemoitumisesta Kristuksessa tietääksemme asioita tietämisen tuolla puolen. Filippiläiskirjeen 1:6:ssa ja 3:ssa on kyse siitä, että sallitaan Hänen, joka on alkanut hyvän työn meissä, jatkaa sitä samalla kun me unohdamme taakse jätetyt asiat ja kurottaudumme eteenpäin korkeaan kutsuun. Kolossalaiskirjeen 1:27:ssä on kyse Kristuksesta sinussa, kirkkauden toivosta... ja se jatkuu aina vain päättyen seitsemään kirjeeseen seitsemälle seurakunnalle Ilmestyskirjassa, jotka käskevät panna pois sen, mikä pidättää sinua ja kuulemaan sitä, mitä Henki sanoo seurakunnille ja vain tekemään sen!

Aivan liian kauan kristityt ovat antaneet paholaiseen perustuvia tekosyitä sille, miksi he ovat sellaisia kuin ovat, mutta jos he alkavat keskittyä sisällään olevaan Kristukseen ja siihen, mitä Hän haluaa tehdä, he voivat lakata katselemasta peruutuspeiliin ja alkaa liikuttaa elämäänsä eteenpäin – ja heidän elämänsä alkaa muuttua. Et sano: ’Jos vain voin voittaa tämän yhden viimeisen asian, niin sitten voin vaeltaa siinä mitä Jumalalla on’ – sinä vain aloitat siitä missä olet NYT Kristuksessa.

Jumala vai paholainen?
Nostattaako tämä Jumalan kanssa painiminen riivaajia ja vanhoja muistoja, tapoja ja ajattelutapoja? Aivan varmasti! 

Kun Paavali tapasi Jeesuksen Damaskoon johtavalla tiellä, se käänsi hänen maailmansa ylösalaisin. Jos luet, mitä hän ajattelee itsestään, itseinhon taso on melkoisen ällistyttävä. (Minulla on opetussarja ’Rakastani sinua Herra, mutten oli järin innostunut itsestäni juuri nyt’, joka pureutuu tähän muodonmuutokseen yksityiskohtaisesti.)

Yhdessä kohdassa, 1. korinttolaiskirjeen luvussa 15 hän sanoi olleensa ’ikään kuin kesken syntynyt’. ’Kesken’ tässä on kreikaksi sana ’ektroma’ ja tarkoittaa ’abortti’ tai ’keskenmeno’. Hän paini ajatusten kanssa, joiden mukaan olisi ollut parempi, jos hän ei olisi koskaan ollut syntynyt, koska hän vainosi seurakuntaa, kuitenkin Jumala sanoi hänellä olevan kutsumus ja palvelutehtävä.

Paavali päätteli tuossa samassa kohdassa: ’Jumalan armosta olen se mikä olen’. Se paini, jonka hän kävi päästäkseen tuohon, on paini Jumalan käsityksestä koskien hänen menneisyyttään ja tulevaisuuttaan ja omasta käsityksestään koskien menneisyyttään ja tulevaisuuttaan. Nostattiko se demonisia juttuja, kyllä vain, mutta hänen kasvunsa tuli sen painimisen kautta, jota hän kävi sen suhteen. mitä Jumala sanoi hänestä ja sen hyväksymisessä, ei painimisella sen kanssa, mitä paholainen sanoi hänestä.

Niin kauan kun olemme tässä elämässä näyttää siltä, että Saatana tulee olemaan veljien syyttäjä, kuten Ilmestyskirja 12 sanoo. Mutta hän on kuin pikkulapsi, joka nykii sellaisen aikuisen lahjetta, joka yrittää ylläpitää keskustelua toisen aikuisen kanssa – lapsi on aina siinä yrittämässä keskeyttää keskustelua. Mutta sen sijaan, että keskittyisit häiriötekijään, opi hyväksymään se, mitä toinen henkilö (Herra) sanoo meille. Anna syyttäjän olla vain kuin lapsi, joka yrittää saada huomiomme – jatka keskittymistä keskusteluun, koska hän lopulta antaa periksi ja menee pois, tai ainakin hänen äänensä hiljenee siinä määrin, että voit tuskin kuulla häntä, koska olet NIIN syventynyt siihen, mitä Jumala on sanomassa ja tekemässä sinussa.

Jaakob ei paininut riivaajan kanssa, hän paini Jumalan kanssa muuttaakseen luontonsa; sen tähden Jumalan kanssa painiminen on se, mikä muuttaa jonkun henkilön luonnon (ei riivaajien kanssa painiminen).

Siirrä katseesi pois siitä, mitä luulet paholaisen tekevän, ja tee vain se mitä Jumala pyytää – tuo hiljainen pieni ääni on hienovaraisempi ja on usein se vaihtoehto, joka on vaikeampi lihalle ja sille, mitä haluat tehdä.  

Muistan helmikuussa 2001 kokemani Herran vierailun näyssä, kun Hän ilmestyi minulle ja sanoi tämän: ”Näetkö sen, mitä Minä näen, ihmiset juoksentelevat edestakaisin tähän kokoukseen ja tuohon kokoukseen etsien suurta show’ta luullen, että SE on yliluonnollista. Samalla heiltä jää huomaamatta yliluonnollinen työ heidän keskellään ja jopa heidän sydämessään, sillä opetuslapseuttamisen prosessi ON yliluonnollinen.”

Sen tähden käytämme nimeä ‘yliluonnollinenkotiseurakunta’ nettisivuinamme (www.supernaturalhousechurch.org) -  kaikki tekemisemme perustuu opetuslapseuteen, ei show’hun – kyse on opetuslapseuttamista koskevasta yliluonnollisesta työstä.

Liha haluaa helpon tavan tulla Kristuksen kaltaiseksi. Liha haluaa oppia tästä tai tuosta uusimmasta jutusta ja täyttää kristityn elämämme häiriötekijöillä ja petämme itseämme ajattelemaan, että olemme kypsiä paljon oppimisemme ansiosta. Mutta ainoa Raamatussa esitetty tapa on nähdä Jumalan kasvot, painia sen kanssa mitä näemme, ja muuttua siinä prosessissa – muuta ajatteluasi, sen jälkeen ole Sanan tekijä.

Kuinka näemme Jumalan kasvot? Peilikuvasta
2. korinttolaiskirjeen 3: 17-18:ssa Paavali puhuu Jumalan kirkkaudesta ja peilissä nähtävästä peilikuvasta.  

“Ja me kaikki, avoimin (verhoamattomin) kasvoin ikään kuin katsoen peiliin tutkiskelemme Herran kirkkautta, ja meitä muutetaan Hänen kuvakseen ainaisesti kasvavalla kirkkaudella, joka tulee Herralta, joka on (Pyhä) Henki.” jakeet 16-18 (suomennos tässä)

Pura se osiin
Paavalin tässä luvussa käyttämä esimerkki koskee Moosesta, joka tulee alas vuorelta 10 käskyn kanssa (Sana), jotka on kaiverrettu kiveen hänen käsissään ja hänen kasvonsa hehkuvat Jumalan kirkkautta (Henki), kuitenkin verhottuna, koska kovasydämiset israelilaiset eivät voineet katsoa Jumalan kirkkautta suoraan.

On olemassa kaksi elementtiä: Sana ja kirkkaus (Henki).  

Perussääntö on: Se, mitä katsot, on sitä, miksi tulet. Jopa onnettomuuksissa, joissa on mukana autoja ja moottoripyöriä ja pyöriä – mihin kiinnität katseesi on se, minne ohjaat ajoneuvon. Mitä katselet, siksi tulet. Jos tämä on totta pornon ja väkivallan ja kiroilun ja synnintäytteisen median suhteen, se on totta koska se on väärennös Jumalan alkuperäisestä tarkoituksesta, jonka mukaan Hänen katselemisensa saa aikaan sen, että tulemme Hänen kaltaisekseen.

Sen vuoksi Paavali sanoi Filippiläiskirjeen 4: 8- 9, että jos ajattelet puhtaita ja rauhaisia asioita, tulet täyttymään rauhalla. Se, mitä katsot, on sitä, miksi tulet. Se, mitä ajattelet, on sitä miksi tulet. Se mitä luet, on sitä, miksi tulet. Vahdi silmän ja korvan porttia, sillä ne avaavat mahdollisuudet sille, miksi saatamme tulla.

Tuo oli se merkitys, joka Jaakobin Jumalan kasvojen näkemisellä oli hänen painiessaan Hänen kanssaan; hän tuli Hänen kaltaisekseen katsoessaan Häntä.

Paavali sanoo, ettemme ole kuin nuo epäuskoiset israelilaiset, jotka tarvitsivat hunnun suojaamaan heitä Sanalta ja kirkkaudelta (Hengeltä), mutta me ’verhoamattomin kasvoin ikään kuin katsoen peiliin tutkiskelemme Herran kirkkautta. Kun näemme Elävän Sanan, joka asuu meissä, ja Hänen kirkkautensa on myös sisällämme, se merkitsee peiliin katsomista.

1. Joh. 3:2 sanoo, että kun Hän tulee, me tulemme olemaan kuin Hän, sillä me tulemme näkemään Hänet niin kuin Hän on (täydessä kirkkaudessa). Me olemme ainaisesti liikkumassa tuota kohti, jopa tässä elämässä.

2 Moos. 34:29:ssa on tapahtuma, josta Paavali puhuu: “Ja tapahtui, kun Mooses tuli alas Siinain vuorelta kaksi todistuksen taulua mukanaan...Mooses ei tiennyt, että hänen kasvojensa iho loisti silloin kun hän puhui heille (israelilaisille).” (suomennos tässä)

Näethän, me todellakin muutumme painiessamme Jumalan kanssa. Näemme Hänet meissä ja meidät Hänessä ja sen kirkkauden, mitä Hän on tehnyt puolestamme, ja kun katselemme tuota kirkkautta, se saa meidät haluamaan sitä, että muutumme, haluamme kasvaa, haluamme nähdä elämämme muuttuvan. Se on painimisen prosessi.

Mutta tässä on se hieno juttu – Mooses ei tiennyt hehkuvansa – ja niin on asia meidän kohdallemme, sillä painiessamme kun katsomme Elävään Sanaan sisällämme, tuo prosessi saa aikaan sen, että hehkumme tavalla, jolloin tuskin tunnistamme sen, mitä Jumala on tekemässä, mutta muut näkevät muutoksen. He näkevät meidän muuttuneen. Ja tuosta jatkamme ensi viikolla. Siunauksin,

John Fenn
www.cwowi.org

Hei kaikki,
ensin selventävä huomautus. Viime viikolla kerroin siitä, kun Barb ja minä olimme valitsemassa, syömmekö meksikolaisessa tai italialaisessa ravintolassa ja mainitsin sen, että tunsin hänen ajatuksensa. Sitten muutin aihetta, minkä saattoi huomata vahvennetusta välirivistä ja uudesta kappaleesta. Kuitenkin (englanniksi) aloitin tuon kappaleen sanalla ’hän’, kun puhuin ylistysryhmässä olevasta naisesta, joka antoi profetian omasta sydämestään.

Koska aloitin sanalla ’hän’, jotkut lukijat ovat saattaneet jättää huomiotta tuon vahvennetun välirivin ja uuden kappaleen alun ja ajatelleet minun puhuvan yhä Barbista – en puhunut hänestä. Luettuani kirjoittamani sen jälkeen kun se lähetettiin, ajattelin, että minun on paras sanoa jotakin varmuuden vuoksi.

Kuvastuva elämä
1 Moos. 32:ssa Eesau on tulossa tapaamaan Jaakobia yli 20 vuotta sen jälkeen, kun Jaakob oli petkuttanut Eesaulta tälle kuuluvan esikoisoikeuden ja siunauksen. Jaakob on veljestään kauhuissaan ja kun hän kuulee Eesaun olevan tulossa 400 miehen kanssa, hän on vakuuttunut siitä, että hän ja hänen perheensä ovat tuhoon tuomittuja, jakeen 7 sanoessa, että hänet valtasi 'suuri pelko ja ahdistus'.

Mutta samanaikaisesti Jaakobilla on lupauksia Jumalalta, joka käski hänen tehdä tuon matkan joka (minkä hän luuli tapahtuvan sattumalta) johti hänen veljensä tapaamiseen. Jakeissa 9-12 hän kertoo Herralle, mitä Hän oli luvannut: ”Sinä sanoit: 'Palaja maahasi ja sukusi luo, niin minä teen sinulle hyvää!' … Olethan sinä sanonut: 'Minä teen sinulle hyvää ja annan sinun jälkeläistesi luvun tulla paljoksi kuin meren hiekka, jota ei voida lukea sen paljouden tähden.' ”

Jumalan kanssa painiminen
Jaakob oli keskellä painiottelua omien ajatustensa ja Jumalan lupausten välillä. Jumala oli se, joka oli käskenyt häntä palaamaan kotimaahansa, mutta Hän oli sopivasti jättänyt kertomatta sen tosiasian, että Jaakob tulisi törmäämään Eesauhun. Miksei Herra ollut kertonut hänelle tuota pientä 'yllätystä', kun Hän antoi Jaakobille käskyn ja lupauksen?

Niinpä hän jakaa tavaransa ja karjalaumansa ja lähettää ne pienissä ryhmissä ennen itseään ja perhettään, yksi toisensa jälkeen annettuaan jokaiselle ryhmälle ohjeen kertoa Eesaulle, että heidän takanaan on tulossa lisää. Tällä tavalla Jaakob toivoo lauhduttavansa Eesaun vihan vähitellen ja paisutella varallisuuttaan ja voimaansa.

Lopulta kun kaikki on lähetetty kulkemaan edellä, Jaakob käskee kahta vaimoaan, 11 poikaansa ja kahta naispuolista palvelijaansa ylittämään Jabbok-puron ja suuntaamaan kohti Eesauta jättäytyen itsekseen yksin autiomaahan jatkamaan sisäistä painia itsensä ja Jumalan välillä.
 
Pettäjä muuttuu
Saatat muistaa, että kun Eesau syntyi ensin, Jaakob oli tarttunut hänen kantapäähänsä heidän syntyessään. Jaakob tarkoittaa 'tarttuu kantapäähän' ja se on heprean puheenparsi 'pettäjälle' – joka pitää kiinni jonkun toisen ponnisteluista tai odottaa tilaisuutta manipuloidakseen asiat omaksi edukseen; tällä tavalla hän varasti esikoisoikeuden ja siunauksen.

Tällä tavoin hän myös lähestyi tätä tapaamista veljensä kanssa – lähettämällä perheestään pieniä ryhmiä edeltä hän yrittää petkuttaa ja tehdä vaikutuksen veljeensä sillä, kuinka mahtava ja rikas hän on. Ja mukana on varmasti hitunen pelkuruutta, kun hän lähettää ensin uhrattavissa olevat ensin ja lähettää jopa vaimonsa ja lapsensa ennen itseään!

'Jabbok'-puro merkitsee 'vuodattamista' , ja kun Jaakob lähettää kaiken omistamansa ja koko perheensä 'vuodattamisen' poikki kohtaamaan Eesaun, yö laskeutuu ja Herra ilmestyy hänelle. He alkavat painia sen sisäisen painin fyysisessä ilmenemismuodossa, jota Jaakob on käynyt läpi.
 
Voi olla, että Jaakob ei aluksi tajua painivansa esiolevaisena esiintyvän Kristuksen kanssa, sillä kertomus alkaa 'luonnollisella' näkökulmalla todettaessa, että eräs Mies paini hänen kanssaan, ja myöhemmin paljastetaan, että kyse oli Herrasta. Eikö tuo ole totta myös meidän kohdallamme? Aloitamme sisäisissä kamppailuissa tajuamatta ennen kuin myöhemmin, että kyse on Jumalasta painimassa kanssamme ajatuksissamme ja tunteissamme.

Jumalan kanssa painiminen
Jaakob ja Herra painivat päivänkoittoon saakka, eikä vieläkään Jaakob halunnut luovuttaa. Mies koskettaa hänen nivustaivettaan, mikä saa lonkan menemään pois paikoiltaan, eikä vieläkään Jaakob halua luovuttaa, ennen kuin hän saa siunauksen. 32:28:ssa Kristus muuttaa hänen nimensä Jaakobista Israeliksi, Pettäjästä Jumalan Ruhtinaaksi.

On hyvä huomata, että he painivat yöllä ja päivänkoitteessa Jaakobin nimi ja luonne oli muuttunut – kertoen symbolisesti meidän omasta painiottelustamme Jumalan kanssa ajatuksissamme ja tunteissamme, joka näyttää tapahtuvan olemuksemme tummimmissa syvyyksissä – ja ehkä kirjaimellisesti yöllä toisinaan, mutta varmasti olemuksemme 'pimeissä' kohdissa, mutta kun päivä koittaa, havaitsemme olevamme voittajia ja aloittavamme uutta lukua elämässämme.

Tämä nimenmuutos Jumalan Ruhtinaaksi on siksi, että 'Sinä olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa, ja voittanut.'

Israel kutsuu paikkaa nimellä 'Peniel' tai 'Jumalan kasvot', koska kuten hän sanoi, hän on nähnyt Jumalan kasvot ja jäänyt henkiin.  

Hypätään eteenpäin
1 Moos. 33:10:ssä Israelin saadessa selville, että hänen veljensä on antanut hänelle anteeksi eikä kanna hänelle kaunaa, hän lausuu näin nähdessään Eesaun: ...olenhan saanut nähdä sinun kasvosi, niin kuin nähdään Jumalan kasvot, ja sinä olet ottanut minut suosiollisesti vastaan.”

Hepreassa jonkun kasvojen näkeminen merkitsee sen luoteen tuntemista. Sen takia 1. Moos. 2:19 sanoo Herran tuoneen kaikki eläimet Aatamin luo nähdäkseen, minkä nimen hän niille antaisi. Niiden näkeminen kasvokkain kun ne tuotiin hänen luo merkitsi, että tunsi ne riittävän hyvin nimetäkseen ne – persoonan näkeminen kasvoista kasvoihin merkitsee luonteeseen tutustumista, olipa sitten kyse eläimestä tai ihmisestä.
 
Niinpä kun Jaakob, uusi Israel, huudahti Miehelle jonka kanssa oli paininut, että hän oli nähnyt Jumalan kasvot, hän sanoi, että koko pitkän yön Jumalan kanssa painiessaan hän oppi tuntemaan Jumalan luonteen, Hänen luontonsa, millainen Hän on. Tuossa prosessissa hän siirtyi Pettäjästä Jumalan Ruhtinaaksi. Näin me opimme myös parhaiten tuntemaan Hänet – painimalla Hänen kanssaan. Ajattele sitä.  

Aika kasvotusten
Se merkitsee sitä, että kun Jaakob/Israel pohti, että oli nähnyt Jumalan kasvot, hän sanoi myös, että oli oppinut tuntemaan Jumalan luonteen näkemällä Hänen kasvonsa sekä painimisen prosessissa. Ja SEN takia hän oli ainutlaatuisella tavalla pätevä lausumaan Eesaun nähdessään, että hänen kasvojensa näkeminen oli 'Jumalan kasvojen' näkemistä.

Koska hän näki Jumalan kasvot, Hänen luoteensa ja luontonsa, hän saattoi katsoa anteeksiantavaan ja armolliseen Eesauhun ja sanoa 'näen Jumalan kasvoissasi'.

Ja tällä tavoin oma muodonmuutoksemme tapahtuu; näemme Jumalan kasvot ja tunnemme Hänen luontonsa ja luonteensa Hänen sisäisen läsnäolonsa välityksellä, ja tuntiessamme Hänet voimme sitten etsiä Häntä toisissa, etsiä Hänen 'kasvojaan' niin sanotusti toisissa.
 
Vuoden 1997 'Titanicissa' yksi alkuosan kohtauksissa 'Vanha Rose', nyt vähintään 100-vuotias, ottaa käteensä vanhan käsipeilin, joka löydettiin hylystä merenpohjasta. Hän sanoo näin: ”Tämä oli minun! Kuinka tavatonta! Ja se näyttää samalta kuin viimeksi kun sen näin...peilikuva on muuttunut vähän.”

Kun Jaakob alkoi painia Jumalan kanssa hänen 'peilikuvansa' oli Pettäjän peilikuva. Mutta siinä prosessissa, jolloin hän paini Jumalan kanssa ja oppi tuntemaan hänet tuon sielun pimeän yön kautta, hänen luontonsa muuttui Jumalan luonnoksi ja hänet nimettiin sen mukaisesti Jumalan Ruhtinaaksi.
 
Niinpä katsomme jatkossa sitä prosessia, kun Jaakob näki Jumalan kasvoissa painiessaan ja kuinka se, mitä hän näki, mahdollisti sen, että hän sanoi totuudenmukaisesti veljensä kasvot nähdessään: Sinun kasvosi näkeminen on kuin Jumalan kasvojen näkemistä. Ja me grillaamme joitakin pyhiä lehmiä matkan varrella – pysy kanavalla!  
 
Ensi viikkoon, siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org

What is the anointing # 4
Mitä voitelu on osa 4

Hei kaikki,
päätin viime viikolla siihen, että puhuin 1. Joh. 2:27:stä, joka sanoo sen voitelun, joka meillä Häneltä on, pysyvän meissä. Se merkitsee, etten etsi ensiksi Hänen ilmeistä läsnäoloaan ja julkituotua tahtoaan kokouksessa nimeltä ’seurakunta’, vaan katson sisälläni Häneen pitkin päivää, niin että voin seurata sinne, minne Hän johtaa.

Carrabba's vai Abuelo's?
Tulsassa on katu, 71. katu , jonka varrella on yli 3 mailia (5 km) kauppoja ja ravintoloita. Tuon kadun varrella olevista ravintoloista suosikkimeksikolaisemme on Abuelo’s ja suosikki-italialaisemme on Carrabba’s. Ne ovat aivan vierekkäin tuon 71.  kadun varrella ja ovat sellaisia,  joissa ’käymme’ silloin kun on ’deittipäivämme’. Eräänä ’deittipäivänä’ Barb kysyi minulta, minne haluan päivälliselle.

Ymmärrä siis, että olemme olleet naimisissa melkein 35 vuotta ja seurustelleet sitä ennen neljä vuotta JA meillä oli samat ystävät ja kävimme samoilla synttäreillä noin kahdeksanvuotiaasta lähtien. Kun olimme 12, hän oli konfirmaatiojumalanpalveluksessani episkopaalisessa kirkossa.  Niinpä tiedän, kun Barb kysyy: ”Missä haluat syödä päivällistä?”, hän todellisuudessa sanoo: ”Tiedän jo missä minä haluan syödä päivällistä ja tämä kysymys on testi nähdäkseni, ajattelemmeko samaa asiaa.”

Vaikeus on siinä, että minä olen sopusoinnussa hänen ajattelunsa kanssa, minkä tiesin tarkoittavan tuona iltana Abuelo’s – ravintolaa. Mutta kysyin itseltäni, pitäisikö minun sanoa, että kaipasin todella Carrabba’sin Filet Marsalaa, joka on yksi parhaista kaupungin pihveistä? Vai kerronko hänelle, että söin meksikolaista ruokaa eilen, kun lounastin erään seurakuntamme miespuolisen jäsenen kanssa? Tiedän, että hän luopuisi haluamastaan hyväkseni, jos kertoisin hänelle, mutta niin paljon kuin halusinkin Filet Marsalaa, halusin miellyttää häntä enemmän.

Hyvä juttu, että rakastan meksikolaista ruokaa, koska sitä me söimme tuona iltana.

Tämän lukeminen tulee olemaan ainoa tapa, jolla hän saa selville, että halusin italialaista ruokaa tuona iltana, koska rakkaus ei tyrkytä omaa tietään. Usein se merkitsee suunnan muuttamista jonkin tarpeen täyttämiseksi tai halun vastaamiseksi samalla kun pysyttelee hiljaa sen suhteen, mitä itse haluaisi. Jumala on rakkaus, joten jos teen niin vaimoni tähden, kuinka paljon enemmän Hän muuttaa suuntaa meidän tähtemme? 

Profetiaa vai hänen omasta hengestään?
Nainen soitti yhtä instrumenttia meidän ylistystiimissämme ja Herra käytti häntä usein profetoimaan seurakunnalle. Mutta aivan yhtä usein se, mitä hän sanoi, ei ollut profetiaa seurakuntaa varten, vaan se oli syntynyt hänen omasta sielustaan. Se oli syntynyt jostakin sellaisesta, mitä Herra oli hänelle tuolla viikolla opettanut ja joka yhä sävähdytti häntä. Hän tunsi ’johdatusta’ panna siihen ’Näin sanoo Herra’ ja profetoida kaikille. Hänellä oli usein tapana keskeyttää ’sanallaan’ juuri ennen kuin joku muu oli puhumaisillaan oikeaa profetiaa tai puhumaisillaan kielillä/selittämällä puhetta.

Minä olin seurakunnan pastori ja ylistyksenjohtajamme tiesi myös, mikä oli Jumalasta ja mikä ei, ja aika usein, kun nainen antoi jonkin profetioistaan, hän ja minä katsahdimme toisiimme ja odotimme kärsivällisesti, kunnes nainen oli päättänyt ennen kuin sallimme tuon jonkun muun puhua sitä, mitä Herra TODELLA halusi sanoa.  

Tiedätkö, en koskaan sanonut sanaakaan naiselle asiasta, sillä vaikka se mitä hän sanoi, ei ollut sitä mitä Herra tuohon hetkeen tarkoitti, se yhä siunasi ihmisiä eikä ollut sisältönsä puolesta epäraamatullista – se ei vain ollut sitä mitä Hän oli suunnitellut tuota ajankohtaa varten. Mutta Hän näytti aina voivan mennä virran mukana jumalanpalveluksessa, joten myös minä opin tekemään niin.  

Olin eräässä jumalanpalveluksessa vierailevana puhujana eikä ylistysryhmä kyennyt menemään todelliseen ylitykseen, vaan heillä oli laulu, joka keskittyi Häneen – Pyhä, Pyhä, Pyhä – ja sen jälkeen he siirtyivät takaisin sanoihin, jossa parahdeltiin kuinka säälittäviä tarvitsevia ihmisiä me olemme ja sitten siirryttiin taas takaisin Häneen keskittymiseen. Koin itseni kiusatuksi ja oli vaikea pysyä keskittyneenä.

Herra ilmestyi minulle tuona iltana erään Häneen keskittyvän laulun aikana ja ilmaisin turhautumiseni ylistykseen ja siihen, että 2/3 seurakunnasta näytti välinpitämättömältä. Hän vastasi: ”Se on OK, teen mitä voin tänä iltana, ja ensi kerran kun tulet takaisin, on erilaista, ja teen silloin enemmän.” Hän kulki sitten ympäriinsä ja puhui joillekuille ihmisille ja sitten hävisi. Jäin hämmästelemään Hänen armollisuuttaan.

Keskeytykset Hänen aikatauluunsa – mene virran mukana
Apt. 10:38 sanoo, että Isä ” oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet.”

Jeesus oli voideltu tekemään hyvää. Ja nyt me olemme Hänen ruumiinsa maan päällä, ainoa Jeesus, jonka useimmat ihmiset koskaan tulevat näkemään. Meidät on voideltu tekemään hyvää.

Meidän täytyy ottaa pois uskonnolliset silmälasimme, ottaa voitelu pois sunnuntaiaamusta ja tajuta, että voitelu saattaa pyytää meitä muuttamaan suuntaamme jonkin sellaisen niin yksinkertaisen ja ‘ei-hengellisen’ asian takia kuin viedä lautasellinen keksejä naapurille tai piipahtaa katsomassa sairaana ollutta naapuria tai soittaa jollekulle, joka on ollut sydämellämme viime aikoina. Vaelsi ympäri ja teki hyvää... voideltu tekemään hyvää...

Vaelsi ympäri ja teki hyvää
Hän muutti veden viiniksi ja teki sen anonyymisti tavalla, joka antoi kunnian isännälle ja emännälle. Hän ruokki 5.000 ja 4.000 miestä kun ei naisia ja lapsia oteta laskuihin mukaan, kun he olivat käyttäneet aikaa ja nähneet vaivaa tulla erämaahan kuuntelemaan Häntä aina päivällisaikaan saakka.

Hän siunasi lapsia, kun he tulivat Hänen luokseen, vaikka Hänen opetuslapsensa yrittivät lähettää heidät pois. Hän maksoi vuokraa kalastusaluksen käytöstä antamalla Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle riittävästi kalaa, niin että heidän aluksensa melkein upposivat ja verkot rikkoontuivat.  (Lk. 5:1-10)

Yleensä Hän palveli ihmisiä siinä missä heidän tarpeensa olivatkin – kuten viime viikolla huomautettiin – kulkien ihmisten kanssa parantaen heidät, heidän lapsensa, palvelijansa, kun he keskeyttivät Hänen matkansa. Hän kulki ja teki hyvää, söi aterioita niiden kanssa, joita ei rakastettu, joita vihattiin tai jotka olivat epäpuhtaita, ja oli Isän voitelema tekemään sitä. Hän teki sitä, koska Hän sanoi, että Hän teki sitä mitä näki Isän tekemän – ollen halukas muuttamaan suuntaa armollisesti.

Kiinnostunut sydämestä, ei opista
Olin puhunut eräässä perinteisessä seurakunnassa ja pastori oli nyt viemässä minua ja muita ulos syömään meksikolaiseen ravintolaan. Meitä oli kaikkiaan kahdeksan. Kun tarjoilijatar kulki edes takaisin tuoden juomia ja maissilastuja ja salsaa ja sellaisia juttuja huomaisin hänen aksenttinsa olevan espanjalaisen, muttei meksikolaisen, joten kysyin, mistä hän oli kotoisin. Hän vastasi vahvalla aksentilla, Argentiinasta, hän opiskeli lähistöllä tullakseen sairaanhoitajaksi.

Kun hän suuntasi keittiötä kohti hakeakseen vielä lisää maissilastuja ja salsaa, kysyin rennosti: ”Onko sinulla jotakin hänelle, Isä?”

Välittömästi, ikään kuin Hän olisi odottanut minun kysyvän, näin suuren suorakaiteen muotoisen, paremman ilmauksen puuttuessa, ‘ikkunan’ tai kuin suuren TV:n ilmassa. Näin 5- tai 6-vuotiaan tytön, jonka tiesin intuitiivisesti olevan meidän nyt noin parikymppisen tarjoilijattaremme, ratsastavan pienellä hevosella. Näin vain hevosen päästä ylöspäin ja pikkutytön vyötäröstä ylöspäin, mutta saatoin nähdä, että hän ponnahteli ylös ja alas ratsastaessaan. Hänen takanaan seisoi ilosta loistava mies, jonka arvasin olevan hänen isänsä, innoissaan vain hänen ratsastamisensa katselusta.

Hauskanpitoa
Isä puhui minulle katsellessani: “Kerro hänelle, että hänen isänsä on luonani ja että hänellä on mahtavaa, niin kuin silloin kun tyttö ratsasti hevosellaan ja isä katsoi hänen ratsastavan ja he leikkivät yhdessä.” Sitten kohtaus hävisi.

Hänen seuraavalla reissullaan pöytämme luo kysyin tytöltä hänen perheestään ja hänen ilmeensä synkkeni. Hän kertoi, että kaipasi perhettään ja että hänen isänsä oli kuollut noin puoli vuotta aiemmin, pyyhkiessään pois kyyneleitään. Mutta, hän kertoi, hän tiesi isän olevan taivaassa ja nyt hän voi rukoilla häntä joka päivä ja hän vartioi häntä, niin että jollakin tavalla hän tunsi olevansa häntä lähempänä nyt. Saatoin päätellä tietysti hänen tulleessaan Argentiinasta ja todetessaan noin, että hänet oli kasvatettu roomalaiskatoliseksi.

Koska Isä antoi minulle ohjeet ja Hän valitsi olla käsittelemättä tytön ilmeistä teologista virhettä, minäkään en tehnyt niin, mutta kysyin häneltä, oliko hänen isänsä ollut rukoileva mies. Tyttö vakuutti ponnekkaasti hänen olleen ja käyneen messussa koko ajan ja sytyttäneen kynttilöitä ihmisille, joiden puolesta hän rukoili.  

Kun kerroin hänelle näkemäni ja kuulemani, hän alkoi itkeä ja selitti kyynelten läpi, että kyse oli keinuhevosesta. Kun hän oli pieni, hänellä ja hänen isällään oli tapana leikkiä yhdessä ja kuvitella, että tyttö ratsasti hevosellaan erilaisiin seikkailuihin. Se, että isä oli taivaassa ja hänellä oli mahtavaa, rauhoitti tytön sydämen sekä myös hänen tuntemaansa syyllisyyttä siitä, ettei ole ollut kotona äitinsä ja perheensä luona isän kuoleman jälkeen.

Vaelsi ympäri ja teki hyvää...voideltu tekemään hyvää...
Tuollainen kertomus saattaa loukata joitakin hengellisiä herkkyyksiä, se, että Hän saattoi olla niin armollinen jotakuta sellaista kohtaan, joka on niin vakavasti väärässä, että rukoilee kuollutta isäänsä. Mutta rakkaus ja sen tähden Isän voitelu, täyttää tarpeet ja jättää huomiotta sellaiset asiat, jotka eivät ole tarpeelliset sillä hetkellä. Hän voi oikaista tyttöä myöhemmin toisella tavalla. Kun Jeesus sanoi aviorikoksesta tavatulle naiselle, ettei Hän tuominnut häntä, mutta kielsi tekemästä enää syntiä tuolla tavoin, Hän ei sättinyt naista oven avaamisesta aviorikosta tarkoittavalle suhteelle. Hän vain täytti tarpeen, sanoi sen mitä tarvittiin, ja jatkoi eteenpäin.

Kun Jeesus sanoi, että on ’sydämessä lempeä ja vaatimaton, tulkaa ottakaa oppia minusta’ (suomennos tässä), Hän tarkoitti sitä. Meidän on määrä tulla lempeiksi ja vaatimattomaksi sydämeltä kuten Hän ja ottaa oppia Hänestä. Valtaa rakkaudessa, seurata voitelua eikä lisätä siihen.

Mitä Hän sanoi Chrisille
Puhun melko usein näissä kirjoituksissa vammautuneesta pojastamme Chrisistä. Hän on 33, mutta mieleltään noin nelivuotias seurauksena siitä, että synnytyksen aikana napanuora oli kietoutunut vetosolmuun hänen kaulansa ympärille, mikä esti hapensaannin, mistä seurasi aivovaurio synnytyksessä eivätkä jalat kasva normaalisti.

Yksi asia, joka Chrisiltä on viety, on käsitys ajasta. Vaikka hän vähitellen oppiikin, niin useimmiten kun kerron hänelle, että minun täytyy mennä kertomaan ihmisille Jeesuksesta ja että näen hänet noin 10 päivän kuluttua, hän sanoo: “OK, nähdään aamulla” tai “Nähdään ensi viikolla!”

Niinpä on osoittautunut hedelmättömäksi saada hänet ymmärtämään ”Hänen haavojensa kautta sinä OLET parantunut”. Hän ei ymmärrä ensi viikkoa, saati sitä käsitettä, että hänen parantumisensa maksettiin 2.000 vuotta sitten. Mutta se mitä hän tietää, on tämä: ”Kun pääsen taivaaseen, ei enää pyörätuolia” ja ”Kun pääsen taivaaseen, aion juosta.”

Eräänä päivänä hän tuli ryömien pitkin eteistä, minkä hän tekee armeijatyyliin, sillä hän ei kykene konttaamaan, joten hän vetää itseään käsin eteenpäin. ”Isi! Isi! Tiedätkö mitä Jeesus kertoi minulle?” sanoin “En Chris, mitä Herra kertoi sinulle?”  

“Jeesus kertoi minulle, että Hän aikoo kävellä vuorten halki minun kanssani! Jep, niin Hän sanoi. Hän aikoo kävellä vuorten halki minun kanssani! Jihuu! (nauraen iloisena) Se tulee olemaan hauskaa, jep. Hän aikoo kävellä vuorten halki minun kanssani.”  

Joka oli voideltu...vaelsi ympäri ja teki hyvää...
Hän teki hyvää pojalleni antamalle hänelle tuon lupauksen tulevasta kävelymatkasta kanssaan.

Voitelu on meissä sisällä, ja tuo läsnäolo on meidän nöyrän, vaatimattoman, maanläheisen Isämme ja Herramme läsnäolo. Älä anna seurakunnassa olemisen ajan olla se ainoa aika, jolloin etsit tuota ’voitelun’ tunnetta, vaan kun heräämme joka päivä, sano ’Hyvää huomenta Isä’ ja katso alaspäin sisällesi nähdäksesi, mitä tuo aina läsnä oleva voitelu haluaa sinun rukoilevan tai tekevän tuona päivänä...se voi olla niinkin yksinkertaista kuin vesimukillinen lapselle, joitakin vaatteita tarvitseville, vierailu sairaan tai vangin luona – meidät on voideltu tekemään hyvää, koska Jeesus on YHÄ voideltu vaeltamaan ympäri ja tekemään hyvää, ja jatkaa sen tekemistä, meidän kauttamme.

Uusi aihe ensi viikolla, siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org

What is the anointing #3
Mitä voitelu on osa 3

Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin voitelussa ylistyksessä, Hänen läsnäoloonsa astumisesta, itsemme antamisesta ylistyksessä.

En tarkoita etten nauti kiitos- ja ylistyslauluista, sillä todella nautin niistä. Rakastan sellaisia lauluja, jossa on omistautuvat sanat ja sydämeni vuodattamisesta Isälle – mutta mitä tulee minuun, en koe Hänen ohjaustaan (voitelua) ennen kuin lakkaan laulamasta sydämestäni ja haluistani ja tarvitsevuudestani ja ala keskittyä 100 % yksin Häneen. SITTEN tuossa yhteydessä, ajatusten ja tunteiden vaihdossa Hänen läsnäolonsa tuntee painavimpana. Noina hetkinä, kun lakkaamme laulamasta Hänelle itsestämme, Hän alkaa laulaa ja puhua meille rakkaudestaan meitä kohtaan. Mutta päästäksesi siihen sinun tulee lopettaa ’oman itsen’ osalta ja keskittyä Häneen.

  
Valtakirja
Jokainen oletti isoisäni kuolevan ennen isoäitiä, mutta niin ei tapahtunut. Tiedäthän kuinka kerrotaan ennen leikkausta, että todennäköisyytesi olla allerginen lääkkeelle on 1:27 000. Isoäiti oli tuo yksi 27 000:sta, joka sai pahan reaktion eikä koskaan herännyt.

Isoisäni oli suunniltaan ja hänen mielentilansa alkoi heiketä lähes yhdessä yössä kun hän luopui elämänhalustaan. Tänään me tunnistamme Alzheimerin taudin, mutta tuolloin se oli ’seniiliyttä’. Hän antoi äidilleni ’valtakirjan’ ennen kuin tilanne meni liian huonoksi, ja äidillä oli tuo valtakirja aina isoisän kuolemaan saakka muutama vuosi myöhemmin.

'Valtakirja' on valtuutus toimia toisen ihmisen puolesta oikeudellisissa tai taloudellisissa kysymyksissä ja sitä odotetaan käytettävän samalla tavalla kuin tuon valtuutuksen antanut ihminen toivoisi. Se ei ole henkilökohtaisen edun saamista varten, vaan pikemminkin on aina tietoinen siitä, että tekee sen, mitä tuo ihminen haluaisi. Juuri sellaisen Isä antoi ensin Jeesukselle, ja on nyt antanut meille sellaisen Kristuksen ruumiina, niin että meillä on valtuutus toimia Hänen puolestaan maan päällä.

Usko, voima, auktoriteetti
Tämä kirjoitussarja alkoi siitä puhumisella, että kun Jeesus oli opettamassa ’voima oli parantaa’ (voima, myös valta, suom. huom.) Lk 5:17:stä, näyttäen että voima/valta on Isä, ja Jeesus on se valtuuden omistaja, joka käyttää tuota voimaa/valtaa.

Jeesus sanoi Itsestään Joh. 5:19:ssä ja 30:ssä: “Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee. En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niin kuin minä kuulen, niin minä tuomitsen...”

Apt. 2:22:ssa Pietari, joka oli ollut Jeesuksen kanssa noin 3½ vuotta, sanoi näin: “Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki...”

Jäähyväisrukouksessaan Joh. 17:ssä ennen Getsemanen puutarhaan menemistään Jeesus sanoi tämän Isälle: “ Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni. Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. Ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille. (4,6,8,14)

Kristuksen ruumis
Isä oli voima/valta kaiken takana, mitä Jeesus sanoi ja teki, antaen Jeesukselle valtuutuksen toimia Hänen puolestaan, mikä on valtakirja modernissa kielenkäytössä.

Jeesus sanoi tämän ennen taivaaseenastumistaan: “Kaikki auktoriteetti (valtuutus) on annettu minulle taivaassa ja maan päällä. Sen tähden menkää ja tehkää opetuslapsia kaikissa kansakunnissa, kastaen heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä, opettaen heitä noudattamaan ja tekemään mitä ikinä olenkaan teitä käskenyt...” jakeet 19-20 (suomennos tässä)

Kaikki auktoriteetti on annettu Minulle... sen tähden menkää... Meillä on valtuutus käyttää Jeesuksen nimeä karkottamaan riivaajia, laskemaan kädet sairaiden päälle, menemään rohkeasti Isän luo rukouksessa toisten puolesta.

Mutta on selvästi näyttänyt Raamatunkohdilla, että valtuutus käyttää Jeesuksen nimeä TÄYTYY olla Isän voiman/vallan yhteydessä – voitelussa – muutoin nimi lausutaan turhaan eikä mitään voimaa vapaudu lainkaan.

Mitä tämä tarkoittaa jokapäiväisessä elämässä?
Jos voitelu on Isän läsnäolon ilmentymää ja ilmestystä Hänen tahdostaan jossakin tilanteessa, mitä se merkitsee sinulle ja minulle?

Saamme vihjeen aloittamalla sillä raamatunkohdalla, jolla aloitin tämän kirjoitussarjan, Lk 5:17:”Kun Jeesus oli opettamassa, voima oli parantaa...”

Huomaa – Jeesus oli tekemässä jotakin muuta, kun äkkiä Voima oli mennä toiseen suuntaan. Se merkitsee, että meidän seurakunta-ajattelumme on aivan väärin. Voitelu ei ole jotakin, mitä tunnet jumalanpalveluksessa, se ei ole jotakin jonne varten sinun täytyy ”mennä” toisten kanssa sen saadaksesi. Voitelu tai voima tehdä jotakin tapahtuu päivittäisessä elämässä ollessamme keskellä jotakin muuta.

Koska meidän pitäisi odottaa 'voitelua’?
Pohdi sitä, että Jeesus sanoi tekevänsä vain sitä mitä Hän näki Isänsä tekevän, kuitenkin suurin osa Hänen ihmeistään oli sen keskeyttämistä, mitä Hän oli tekemässä, ei jotakin sellaista, jota Hän oli suunnitellut. Se tarkoittaa, että kun Hän teki tavanomaista päiväohjelmaansa, Hän alituisesti piti silmällä sitä, mitä Isä oli tekemässä ja sanomassa.

Me olemme todellakin ymmärtäneet sen täysin väärin eikö totta? Meidät on opetettu menemään seurakuntaan tai kokoukseen, jossa on joku erityinen puhuja ja sitten me koemme voideltua opetusta ja voideltua ylistystä – mikä tarkoittaa, että tunsimme Jumalan voiman tai koimme Hänen liikehtivän jollakin tietyllä tavalla. Ylistys Jumalalle noista kerroista, mutta miksi meidät on opetettu etsimään 'voitelua' VAIN sieltä, kun Raamatun esimerkin mukaan voitelu tapahtui päivittäisessä elämässä?
 

Pohdi Joh. 2:1-22, jossa Jeesus oli vain vieras eräissä häissä, kun jonkun laiminlyönnin vuoksi Hän armollisesti muutti veden viiniksi. Katso näitä muita keskeytyksiä:
 
Lepraa sairastava tuli Jeesuksen luo Hänen kulkiessaan vuorelta alas, ja parantui. Matt. 8:1-4
Kun Hän tuli Kapernaumiin, roomalainen sadanpäämies pysäytti Hänet rakkaan palvelijansa puolesta. Matt. 8:5-13
Kun Hän tuli Pietarin äidin taloon, Hän havaitsi Pietarin anopin olevan vuoteessa kuumeessa ja paransi hänet. Mt. 8:14

Kun Hän oli nukkumassa veneessä, opetuslapset herättivät Hänet, koska myrskysi ja he pelkäsivät uppoamista, joten Hän heräsi, käski tuulta ja aaltoja tyyntymään ja ne tyyntyivät. Matt. 8:23-27
 
Voisin jatkaa aina vaan – kun Hän lähti Jerikosta, sokea Bartimeus huusi Hänen puoleensa keskeyttäen Hänen lähtönsä, mutta parantui. Mk 10:46-52
 
Matt. 9:27-31:ssä kaksi sokeaa miestä seurasi Häntä jonkun taloon, jossa Hänen oli määrä syödä päivällistä, mutta parantuivat.

Mk. 5:21-43:ssa Jairus tuli Hänen luokseen ja sai Hänet seuraamaan itseään taloonsa laskemaan kädet hänen tyttärensä päällä, mikä oli ensimmäinen suunnittelematon ihme, ja Hänen ollessaan matkalla sinne nainen, jolla oli krooninen verenvuototauti, kosketti Hänen vaatteitaan ja parani – näin vain jatkuu halki evankeliumeiden.
 
Ehkä voisimme sanoa, että tuo koski vain Jeesusta, mutta Apt. 3:1-7:ssä Pietari ja Johannes ovat matkalla temppeliin, kun raajarikko kerjäläinen pyysi rahaa, mutta päätyi tulemaan parannetuksi. Entäpä sitten Filippus, joka oli hoitamassa omia asioitaan Apt. 8:26:ssa kun enkeli käski häntä menemään autiomaatielle Gazan luo, mistä hän löysi etiopialaisen virkamiehen, joka oli uudestisyntymässä!

Sitten meillä on Pietari oleskelemassa katolla lounasta odottamassa ja näkemässä näyn Apt. 10:ssä, mikä johti roomalaisen Korneliuksen taloon menemiseen, missä hän toi heille Jeesuksen ja Pyhän Hengen kasteen. Ja älä luule, että Paavali suunnitteli Eutykuksen nukahtavan hänen opettaessaan, mutta kun nuori mies putosi kolme kerrosta kuolemaansa, Paavali herätti hänet kuolleista, ja meni sen jälkeen takaisin ylös ja opetti aamunkoittoon saakka! Apt. 20:6-12 

Voitko sopeutua?
Niinpä näet Apostolien tekojen olevan normaalia kristinuskoa ja enimmäkseen näemme ympärillämme vain epänormaalia kristinuskoa. Meidät on opetettu etsimään voitelua seurakunnassa, jopa meidän kotiseurakunnissamme, kun Raamattu itse asiassa osoittaa voitelun, siis ilmitulleen voiman, läsnäolon ja ilmestyksen Isän tahdosta tapahtuvan normaalin elämän kuluessa!
 
Voimmeko sopeutua tuohon? Olin kaupassa ja näin silmänurkasta kun lyhyehkö nainen ponnisteli saadakseen jotakin korkealla olevalta hyllyltä. Olisin voinut vain jatkaa kävelemistä, mutta tunsin kehotusta pysähtyä auttamaan häntä. Muutin suuntaani, keskeytys siihen mitä olin tekemässä, pysähdyin auttamaan häntä ja päädyin rukoilemaan hänen kipeän olkapäänsä vuoksi. Hän sanoi sen tuntuvan yhtäkkiä paremmalta, kiitti minua ja minä jatkoin omia juttujani.

Minua lähestyi parkkipaikalla nuori nainen, joka pyysi rahaa vain kahvikupilliseen, olisin voinut kieltäytyä kun monien kerjäläisten kohdalla, mutta koin kehotusta pysähtyä ja puhua hänelle. Päädyin maksamaan 20 dollaria paikalliselle kahvilalle, jotta naisella olisi luottoa useisiin kahvikupillisiin siellä, ja ainoa mitä tein, oli rohkaista häntä rukoilemaan, sillä tuohon aikaan hän oli avoin vain sille – ja kun valitin Isälle, kuinka halusin, että olisin voinut johtaa hänet pelastusrukoukseen, Hän vastasi: ”Sinä teit, mitä pyysin sinua tekemään, ja se oli kaikki mitä hän kykeni vastaanottamaan tänään.”  

Meidän valtakirjamme Kristuksessa on aivan kuten valtakirja luonnollisessa maailmassa – sitä on tarkoitus käyttää päivittäisessä elämässä, eikä olla poislukittuna jossakin auditoriossa kerran tai kahdesti viikossa.
 
Eikö näiden poikkeusten aikatauluihimme pitäisi olla pääsääntö poikkeuksen sijaan? Ja miksi tämä tapahtuu? Miksi meidän pitäisi etsiä voitelua päivittäisessä elämässämme eikä vain silloin kun 'menemme kokoukseen'? Koska 1 Joh. 2:27:

”Mitä teihin tulee, se voitelu jonka olette Häneltä saaneet, pysyy teissä, ettekä tarvitse ketään opettamaan teitä. (Tämä ei merkitse sitä, että heitetään pois opetetuksi tuleminen, vaan ennemminkin se korostaa Pyhän Hengen meissä opettavan meitä). Hänen voitelunsa opettaa teille kaikki asiat ja on totuus eikä valhe, ja aivan kuten se on opettanut teitä, pysykää Hänessä.”
Ja tästä jatkamme ensi viikolla, siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org

What is the anointing # 2
Mitä voitelu on osa 2


Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin Lk 5:17:stä sen Jeesuksen opettaessa ’Herran voima oli parantaa’. Kerroin myös, kuinka Isä on voima samalla kun Jeesus on auktoriteetti vapauttamaan Hänen voimansa.

Voideltu
Ei-pyhitetystä voitelusta käytetty sana on ’aleipho’, kuten nähdään Mk 16:1, kun naiset ottivat yrttejä voidellakseen (kuten luulivat) Jeesuksen kuolleen ruumiin. Sitä käytetään myös Lk 7:38:ssa kuvaamaan sitä, kun nainen pesi Jeesuksen jalat hiuksillaan ja hajusteella.

Mutta sana ‘Chrio’ merkitsee ‘pyhää voitelua’, mistä saamme sanan ‘Kristus’ ja sitä käytetään vain siitä voitelusta, joka tulee Isältä Jumalalta. Jeesus käytti sitä Itsestään Lk 4:18:ssa:

”Herran (Isän) Henki on minun päälläni, sillä Hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta.”

Huomaa tuo -  Herran (Isän) Henki on minun päälläni, sillä Hän on voidellut minut julistamaan...

Voiteluun liittyy aina tarkoitus, aina jokin ’sillä’. Kulmakivenä on tietysti Voideltu, Kristus, joka tuli tarkoituksellisesti maan päälle kuolemaan syntiemme puolesta.

Mutta päivittäisissä hartaudenharjoituksissamme ja vaelluksessamme Hänen kanssaan se mitä etsimme, on Hänen voitelunsa, joka paljastaa Hänen tarkoituksensa elämässämme vaikkakin se olisi vain juuri tuota päivää varten. Ja jossakin kokouksessa, olipa kyse sitten kotiseurakunnasta tai auditoriokokoontumisesta, meidän kokouksillemme pitäisi olla tunnusomaista halu saada Hänen voitelunsa, mikä paljastaa Hänen tarkoituksensa tuossa kokouksessa.

Aloituskohtani Lk 5:17:ssa sanoo, että Jeesuksen opettaessa voima oli parantaa – tarkoitus on paljastettu, mutta se meni toiseen suuntaan kuin opettaminen. Jeesus sopeutui ja alkoi läsnä olevan voiman mukaisesti parantaa. 

Toiseen suuntaan meneminen
Olin tullut keskiviikkoillan jumalanpalvelukseen myöhässä, joten istuin sivustalla. Lähes välittömästi Isä avasi silmäni Hänen maailmaansa. Näin pitkän enkelin seisovan lavalla ylistyksenjohtajan takana ja Isä sanoi, että Hän haluaa parantaa ja vapauttaa ihmisiä, joten tiesin, että enkelillä oli osansa siinä asiassa, mutten tiennyt kuinka tai mitä.

Olin lumoutunut, koska tällä enkelillä oli kauniit siivet ja hän oli noin 12 jalkaa (3 m) pitkä. Hänen siipensä ulottuivat selässä ylöspäin noin 3 jalan päähän, ennen kuin siiven ’pallonivel’ käänsi siiven suunnan taakse - ja alaspäin. Minua vetivät puoleensa siipien kärkien pisimmät sulat, joita haukalla tai kotkalla kutsuisimme nimellä ’lentosulat’.  Tämän enkelin lentosulat olivat yli 3 jalkaa pitkät. Kuinka kaunis näky olikaan!

Herran voima oli parantaa ja vapauttaa, mutta pohdin, käsittäisikö ylistyksenjohtaja tämän. Enkeli seisoi paikallaan kunnes laulua tai paria myöhemmin ylistyksenjohtaja keskeytti ylistyksen ja sanoi tämän: ”Herran voima on täällä tänään parantamassa ja vapauttamassa ihmisiä, joten jos tarvitset sitä, ylistäkäämme koko sydämestämme...”

Oi noita siipiä!
Noiden sanojen myötä enkeli alkoi liikutella noita jättiläismäisiä siipiä ylöspäin ikään kuin  hidastetusti, sitten alaspäin hitaalla voimalla, työntäen, jos asia olisi tapahtunut luonnollisessa, ilmaa eteenpäin ja yli seurakunnan. Se mitä näin, oli Herran kirkkauden pilvi, sellaisena kuten usein olen sen nähnyt: Jokainen hiukkanen on erivärinen, ikään kuin sumussa jokainen pisara olisi sateenkaaren eri väriä ja sadoittain vivahteita niiden välissä, virraten ihmisjoukon yllä.

Sitten nuo massiiviset siivet vietiin jälleen taakse ja sen jälkeen alaspäin suuremmalla voimalla ja nopeudella tällä kertaa, ja seuraavan kerran vielä nopeammin ja jokaisella alaispäin osuvalla iskulla tämä monitahoinen kirkkauden pilvi pyyhkäisi seurakunnan yli – tämä jatkui niin kauan, kuin ihmiset todella ylistivät (enemmän siitä hetken päästä) ja kun se oli ohi, enkelin siipien räpyttely hidastui ja pysähtyi ja sitten hän hävisi täysin näkyvistä, kun me seisoimme pyhässä hiljaisuudessa lioten isän läsnäolossa. Myöhemmin pastori pyysi sinä iltana parantuneet todistamaan, ja noin 20 tuli puhumaan.

Voima parantaa oli täysin eri suunnassa kuin mitä ylistyksenjohtaja oli suunnitellut - olemmeko me riittävän rohkeita astumaan tuntemattomaan ja luottamaan kykyymme käsittää Hänen voitelunsa (läsnäolonsa) ja mennä voiman suuntaan?

Herran palveleminen
Apt. 13:1-2:ssä löydämme viisi miestä tulemassa yhteen etsimään Herraa:

”Ja heidän toimittaessaan palvelusta Herralle ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: "Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut.”

He etsivät Herralta ohjausta... mutta mitä ’toimittaessaan palvelusta Herralle’ tarkoittaa? Ja voimmeko asettaa itsemme sellaiseen asemaan jokapäiväisessä hartaudenharjoituksessamme?

Omalla kustannuksellasi
Sana ‘toimittaa palvelusta’ tässä on 'leitourgeo', mistä saamme ‘liturgian’. Ensimmäisen vuosisadan merkitys on avain sen ymmärtämiseen, sillä se ei ole lähelläkään sitä toistavaa asiaa, jota kutsutaan ’Liturgiaksi’ roomalaiskatolisissa ja anglikaanisissa jumalanpalveluksissa tänään.

Paavalin aikana se tarkoitti: “Toimittaa julkista tehtävää omalla kustannuksellaan; julkinen palvelu omalla kustannuksella.”

Antiikin Kreikassa kaupungin viranhaltijoille ei maksettu palkkaa, he maksoivat oman palkkansa etuoikeudesta palvella kansaa. Sen tähden tämän sanan käyttö niin että he ’toimittivat palvelusta Herralle’ viittaa siihen, että nämä viisi miestä keskittyivät 100 % Häneen, heittäytyen täyteen omistautumiseen (jonka voi panna merkille myös heidän paastoamisestaan). SEN vuoksi Pyhän Hengen läsnäolo tuli heidän ylleen ja antoi heille ohjausta.

'Minä' sukupolvi
He palvoivat Isää ja Herraa omalla kustannuksellaan – mikä tarkoittaa sitä, ettei ollut mitään rukouksia ’silmieni avaamisesta’, ei ’vedä minut lähellesi’, ei rukouspyyntöjä heidän itsensä tai perheensä puolesta, ei mitään ’minä’ - keskeistä ollenkaan – he antoivat Hänelle itsestään omalla kustannuksellaan ja keskittyivät sen tähden 100 % Häneen ja yksin Häneen.

Kyse on samasta Daavidin periaatteesta 2 Sam. 24:24:ssä, kun Arauna tarjosi kuninkaalle maataan ilmaiseksi, mutta Daavid vastasi: ”Minä en uhraa Herralle sellaista, mikä ei maksa minulle mitään.” (suomennos tässä)

Tämä periaate hallitsee meidän elämäämme, tai sen on määrä hallita. Esimerkiksi kymmenysten ja uhrien on määrä maksaa sinulle jotakin. Sen tähden lesken kaksi ropoa olivat suurempaa antamista kuin rikkaiden, jotka antoivat liiastaan. Siksi Jeesus kommentoi, että jos me vain rakastamme niitä, jotka rakastavat meitä, se ei ole mitään – mutta niiden rakastaminen, jotka vihaavat meitä tai puhuvat meistä pahaa, se on luonteenomaista Isälle ja Hänen rakkaudelleen.

Meidän elämämme Herrassa on määrä maksaa meille. Siitä on mielen uudistumisessa ja opetuslapsena olemisessa kyse – asetamme elämämme alttiiksi, pidämme itseämme kuolleena aiemmalle synnille ja annamme kaiken ollaksemme Hänen kaltaisensa.

Mutta tässä ‘minä’ –sukupolvessa ei ole ihme, että ‘palvonnaksi’ kutsumamme laulut ovat enimmäkseen ‘minä’ –keskeisiä. Nämä miehet eivät olleet ’minä’ –keskeisiä – he toimittivat palvelusta Herralle – he antoivat itsensä Hänelle.

Kuinka palvoa ja tuntea Hänen läsnäolonsa, Hänen voitelunsa
Kuinka he toimittivat palvelusta Herralle? Raamattu vastaa Raamatulle, joten katso totista palvontaa, joka nähdään valtaistuimen ympärillä taivaassa. Kohdista Ilm. 4:8, 11 Isän valtaistuimen edessä (Isä nähdään koko luvussa 4): 

"Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on. Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut"

Sitä seuraa 5: 9-10:ssä Karitsan, Kristuksen palvonta, Kristuksen joka tuli Hänen luo, joka istuu valtaistuimella, ottamaan kirjan Hänen oikeasta kädestään ja avaa sinetit:

"Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä". ja jae 13: "Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti.”

Jos haluat esimerkin palvonnasta nykymusiikissa, kuuntele Michael W. Smithin ’Agnus Dei’(suom. Jumalan Karitsa) hänen albumiltaan ”Worship” (suom. palvonta). Jätä huomiotta kehotus kuulijoille parissa kohtaa ja jätä huomiotta lopussa olevat taputukset. (Taputtaminen ei ole palvontaa, vaan ilon huudahdus kiitosta annettaessa, mutta se ei ole palvontaa ts. Hän ei ole Elvis, Hän on Jumala ja Hänelle pitäisi osoittaa palvontaa, ei taputtaa käsiä)

Amy Grantilla on myös hieno versio ‘Agnus Dei’ – kappaleesta eräällä joulualbumeistaan. Katsasta myös eri versioita kappaleesta ’Revelation Song’ (suom. ilmestyslaulu) – Kari Jobe, Maranatha Music, Phillips, Craig & Dean tai ”Women of Faith Worship Team’.

En välitä siitä, voinko juosta läpi joukon tai loikata jonkun seinän ylitse enkä siitä että olen siunattu ollakseni siunaus. Olen niin rakastunut Isään ja Herraan, että en välitä siitä, ovatko silmäni auki tai siitä, vetääkö Hän minut lähelleen – minun sydämeni huutaa ’Pyhä, pyhä, pyhä olet sinä Oi Herra. Arvollinen, arvollinen, arvollinen olet sinä Oi Herra’... ja siinä on Hänen läsnäolonsa, siinä on totinen palvonta, totinen ilmitullut voitelu... ja Hänessä ei ole MITÄÄN puutetta... niinpä palvo Häntä, astu Hänen läsnäoloonsa, ja enemmän ensi viikolla.

Siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org