Why no rapture last week? #1
Miksei viime viikolla ollut mitään ylöstempausta? Osa 1

Hei kaikki,

Yhdysvalloissa esitetään parhaillaan hyvin tehtyä pientä elokuvaa nimeltä 'Mr. Holmes' (suom. herra Holmes). Se on sijoitettu vuoteen 1947 ja se käsittelee etsivä Sherlock Holmesia 93-vuoden iässä yrittämässä ratkaista viimeistä tapaustaan 35 vuoden takaa ja sitä, miten hän saattoi erehtyä niin suuresti. Tajuttuaan totuuden tuosta tapauksesta hän esittää toteamuksen, jota voisi myös soveltaa niihin, jotka keskittyivät siihen odotettuun  ylöstempaukseen, jota ei tapahtunut muutama viikko sitten:
"Olin koonnut kaikki tosiasiat, mutta minulta jäi ymmärtämättä niiden merkitys." 

Tämä sarja koskee sitä, miksei se tapahtunut 'aikataulun mukaisesti'

Ilmeisesti monet ihmiset ajautuivat lähes kiihkon valtaan odottaessaan ylöstempausta, jos yhtään kiinnitti huomiota sosiaaliseen tai kristittyyn median. Toiset odottelivat globaalia taloudellista romahdusta tuona päivänä tai molempia.
 
Mutta säännölliset lukijat muistavat äskettäisen 'uni' –sarjani ja sähköiset uutiskirjeeni ja kuinka kerroin siitä, että Herra käski minua etsimään ei mitään yhtä tapahtumaa, vaan suurempaa käynnissä olevaa prosessia, vaikka tuon prosessin sisällä tulee olemaan useita tapahtumia. Mutta ylöstempaus ei ole vielä. Tämä sarja käsittelee suurempaa prosessia. 
 
Ja anna kun totean, että ainakin seuraavien kahden vuoden ajan Yhdysvalloissa ja maailmassa tulee olemaan taloudellisia ja poliittisia vaikeuksia, joten älä ajattele minun väittävän, että kaikki on hyvin eikä vaikeuksia ole – en väitä niin. Yhdysvalloissa ja maailmassa ovat koittamassa ajat, jolloin jos et tunne Häntä johon uskot etkä tiedä kuinka vaeltaa nyt Hänen kanssaan, saatat kohdata suuria vaikeuksia. Mutta loppu ei ole vielä. 

Miksi siis ylöstempausta ei tapahtunut?

Loppujen lopuksi vuosina 2001 ja 2008 taloudellinen ja muu myllerrys iski maailmanmarkkinoihin massiivisina 'korjausliikkeinä/tapahtumina' juutalaisen kalenterin Elul 29:nä – kuitenkaan vuonna 2015 mitään ei ole tapahtunut huolimatta siitä, että se on Shemitah-vuosi, huolimatta verikuista, huolimatta miljoonista myydyistä kirjoista ja siitä, että internet kihisee odotusta. 

Jos haluat lukea hyvin kirjoitetun ja helppotajuisen kirjan Jumalan vuosipäivämääristä, ehdotan edesmenneen Grant Jeffreyn kirjaa "Armageddon; Appointment with Destiny" (suomeksi Harmageddon; tapaaminen kohtalon kanssa, ei suomennettu), jossa hän kertoo yksityiskohtaisesti juutalaisista pyhäpäivistä ja historiallisista tapahtumista, jotka ovat kautta vuosisatojen tapahtuneet noina päivämäärinä. 
 
Miksei mitään tapahtunut kun niin edellytettiin? Katsommeko sen vain johtuvan siitä, että Jumala on ennalta arvaamaton vai onko käynnissä suurempi prosessi? (Kyllä) Vastaus on paljon vakavampi kuin useimmat tajuavatkaan. Sen tähden tämä sarja liittyy jumalanpelkoon – meille on koittanut viimeisintä ja suurinta villitystä koskevan koulutyttömäisen typeryyden lopettamisen aika jumalanpelon korvatessa sen tätä aikakautta varten, jossa olemme. 
Ensiksi: Miksi jokin profetia EI tapahdu kuten on ennustettu? Mahdollisia vastauksia on useita. 
 
Tilanne nro 1: profetoiva oli lihassa
Tähän useimmat ensimmäisenä tarttuvat selitykseksi – profetian antanut henkilö puhui lihallisesti ja 'meni harhaan'. Ja se on mahdollista. Voi olla ihmisiä, jotka tutkivat Sanaa ja päätyvät joihinkin johtopäätöksiin yksistään Sanan pohjalta ilman Pyhän Hengen opastusta, ja kuitenkin he luulevat olevansa oikeassa uskoa kohtaan omaavasta älyllisestä tai tieteellisestä lähestymistavastaan käsin. Yksi esimerkki on se, mitä ei tapahtunut tässä kuussa ja myös se kuuluisa kirja, joka profetoi ylöstempauksen tapahtuvan 1988 ja sen jatko-osa, miksi ylöstempaus tulee tapahtumaan 1989.

Tilanne nro 2: ihmiset katuvat
Toinen tilanne jossa profetia ei ehkä tapahdu on silloin kun ihmiset katuvat kuten Joonan profetoidessa Ninivelle, että se tuhoutuisi 40 päivässä, mutta sitä ei tapahtunut. Heidän katumuksensa tähden Herra pidätti tuomion eikä profetia toteutunut. Joona ei mennyt harhaan, Jumala muutti mielensä heidän tuhoaan koskevan profetian aikaansaaman reaktion perusteella. 
 
2a liittyy numeroon 2:
Ihmiset eivät kadu, vaan kääntyvät pois Jumalasta, vaikka heille on annettu voimallisia profeetallisia sanoja, mikä saa aikaan sen, ettei profetia toteudu. Yksi esimerkki on Mooses, kun hän tuli palavan pensaan luota profetoimaan Israelille, että Herra toisi heidät pois Egyptistä maitoa ja hunajaa virtaavaan maahan*. Kuitenkaan tuo profetia ei toteutunut kansakunnalle, koska ihmiset olivat muuttaneet mielensä Herran seuraamisen suhteen. Se toteutui vain Joosualle ja Kaalebille, jotka täysin seurasivat Herraa. (* 2. Moos. 3:17, 4:29-31)

Tilanne nro3: ymmärretään väärin paholaisen suunnitelmaa koskeva ilmestys
Yksi tilanne lisää nähdään Apt. 27:10:ssa, kun Paavali havaitsee hengessään, että jos he lähtisivät matkalle: "… menettäisimme laivan, lastin ja henkemme". Mutta tämä oli tilanne, jossa Herra näytti hänelle paholaisen suunnitelman siitä, mitä tapahtuisi, jos Jumala ei puuttuisi asiaan. Meille kerrotaan myöhemmin luvussa, että 14. paastopäivän jälkeen enkeli vieraili Paavalin luona ja kertoi hänelle, että Jumala oli säästänyt kaikki (276 ihmistä), mutta he menettäisivät yhä laivan ja lastin. Se oli tapaus, jossa Jumala paljasti paholaisen suunnitelman, jotta se voitiin pysäyttää rukouksen kautta. 

Monet hyvää tarkoittavat kristityt ovat nuhdelleet Pyhää Henkeä, koska he ovat ajatelleet ilmestyksen siitä, että jotain pahaa on tapahtumaisillaan, olevan paholaisen aikaansaamaa. He eivät ole tajunneet, että hyvin usein kyse on Isästä, joka paljastaa vihollisen suunnitelman, jotta tuo ihminen voi rukoilla Häntä niin että Hän voi laillisesti puuttua asiaan ja estää sen tapahtumisen. 

Tilanne nro4: 'Ja Jumala kääntyi heistä pois' – mikä koskee tätä sarjaa
Raamatussa on vielä yksi syy siihen, miksi profetia ei toteudu ja siitä puhutaan tai edes tiedetään luullakseni hyvin harvoin. Siinä on mukana sellaisia suurempia prosesseja taivaan näkökulmasta, joita ei helposti nähdä maan perspektiivistä.  
 
Edessämme on kysymys, kuinka kuten Sherlock Holmes edellä mainitussa elokuvassa, keräsivätkö he kaikki faktat ja kuitenkin heiltä jäi ymmärtämättä niiden merkitys? 
 
Lyhyt vastaus on, että lukuisia asioita tapahtuu jollekin kansalle vuosien aikana merkkinä heille siinä toivossa, että he muuttavat tapansa ja jossakin kohdassa, kun nuo varoitukset jätetään huomiotta, ihmisten sallitaan kokea se mitä he haluavat. 

Sen tähden joskus jokin yksittäinen tapahtuma tapahtumien ketjussa ei tapahdu, vaikka sen pitäisi, koska Jumala osoittaa taas kerran laupeutta. Mutta joskus se ei tapahdu, koska Jumala on liikkunut ja luovuttanut heidät kokemaan toimiensa seuraukset, mikä on kaikkein miedoin tuomion muoto. 

Paavali kehottaa Gal. 6:1-8:ssa ojentamaan sävyisyyden hengessä sitä, joka tavataan syntiä tekemässä, mutta jos hän pitää kiinni siitä, että menee omaa tietään, anna vain hänen mennä, sillä Jumala ei salli itseään pilkattavan, Hän antaa jokaiselle meistä mitä olemme kylväneet. Toisin sanoen sinä yritit, tuo toinen piti kiinni siitä että kulkee omaa tietään, joten vaikka sinä tiedät asian paremmin, täytyy sallia tuon toisen kokea toimiensa seuraukset – se on Jumalan tapa. 
 
Se on sitä mitä Israel teki
4.Moos. 14:2:ssa israelilaiset valittavat kymmenettä kertaa Jumalan suunnitelmasta heille sanoen: "Jospa olisimme kuolleet Egyptin maahan tai tähän erämaahan!" Egyptiin palaaminen ei ollut vaihtoehto, mutta lopulta tämän Egyptistä lähdön jälkeen tapahtuneen kymmenennen valituksen jälkeen Herra sanoi alkaen jakeesta 20 Moosekselle:
 
"Minä olen antanut anteeksi, niin kuin sinä pyysit... mutta niin kuin he ovat puhuneet minun korviini, niin Minä tulen heille tekemään… te tulette kaikki kuolemaan erämaassa (kuten pyysitte)… jokainen 20-vuotias ja siitä vanhempi joka tuli Egyptistä…"
 
(Jos lukija ei ymmärrä sitä, kuinka heille voitiin antaa anteeksi ja kuitenkin pakottaa maksamaan hinta kapinastaan, ehdotan mitä tahansa  'anteeksiantoa' koskevista opetussarjoistani, joissa selitetään, että rikkomus on sekä pystysuoraa (synti) että vaakasuoraa (vaurio/vahinko). Synti voidaan antaa anteeksi taivaasta, mutta maan päällä aiheutetusta vauriosta/vahingosta täytyy tehdä tili.) 

Jos jäljität nuo kymmenen kertaa, jolloin Israel nurisi ja valitti, havaitset Herran halunneen käsitellä heitä jokaisessa kohdassa, mutta Mooses rukoili heidän puolestaan ja Herra leppyi.  Mutta lopulta Hän saavutti pisteen, jossa Hän ei ollut enää halukas menemään pidemmälle ja salli heidän kokea juuri sen mitä he sanoivat haluavansa: kuolla erämaassa. 

Kun Stefanus pitää puolustuspuhettaan Apt. 7 jakeessa 42 hän kertoo tämän kohdan Israelin historiasta sanoen sen tällä tavoin: "Ja Jumala kääntyi heistä pois ja hylkäsi heidät palvomaan taivaan joukkoja…" Sellaisen kansan kohdalla, joka pitää kiinni oman tiensä kulkemisesta Jumalan tien sijasta, on piste, jossa Hän 'kääntyy heistä pois' ja antaa heidän tehdä mitä he haluavat. Tämä antaa vihjeen siihen, miksi nähtävästi ennakoitavissa olevat jumalalliset tapahtumat eivät toteudu, joten pysy mukana.
 
Minulta on tila loppunut tältä päivältä… jatkuu ensi viikolla… siihen saakka siunauksin, 
John Fenn

Knowing Sacred/Fear God #2, Chris/the Girl
Pyhän tunteminen/Jumalanpelko osa 2, Chris/Tyttö

Hei kaikki,

Chris ja minä olimme Lowe-kaupassa – joka on rautakauppa ja myy työkaluja ja puuta, valaisimia ja kodinkoneita ja muuta – ja tapanamme on, että Chris tarttuu kiinni ostoskärryistämme pyörätuolissa istuessaan ja sitten minä menen kärryjen eteen ja vedän kärryjä ja häntä. Näytämme kolmiosaiselta junalta rullatessamme pitkin hyllyjen välikäytäviä ja tunnetusti saatamme tyhjentää hyllyjä liikkuessamme liian leveälti kulman ympäri ja Chrisin käsivarren pyyhkäistessä tavaroita hyllyltä. (katso kuva)

Tänä nimenomaisena päivänä käännyimme eräässä kulmassa ja näimme vähintään 75-vuotiaat miehen ja naisen seisomassa kohdassa, jonne Chrisin pyörätuoli oli rullaamaisillaan. Hän näki heidät mennessään kulman ympäri ja huudahti naiselle: "Varo tyttö, tässä sitä tullaan, suo anteeksi!"

He katsahtivat ylöspäin ajoissa ja ohi mennessään Chris sanoi: "Suo anteeksi, tyttö, hyvin tehty, kiitos!" kun me vältimme törmäämästä heihin vain muutamalla sentillä. Tuo kaikki tapahtui hitaassa kävelyvauhdissa, mutta Chris piti itseään kilpa-auton ajajana. 

Kun olimme saaneet asiamme hoidettua muutamaa minuuttia myöhemmin, menimme naapuriin Walmartiin, koska Barb oli säästänyt ruokaostoksia listalle meidän ostettavaksemme. Mennessämme jälleen erään kulman ympäri lähes törmäsimme tähän pariskuntaan ja taas Chris huudahti naiselle: "Varo tyttö! Tässä sitä tullaan!" Siinä kohdassa mies kääntyi tervehtimään Chrisiä: "Emmekö nähneetkin sinut naapurissa, nuori mies?" ja kääntyen minun puoleeni sanoi: "Teette hyvää työtä, herra, todella hyvää työtä" ojentaessaan kättään kädenpuristukseen. "Hän on hieno nuori mies. Vaimoani ei ole kutsuttu 'tytöksi' pitkään aikaan ja se sai meidät nauramaan – pelastitte päivämme! Kiitokset." Chris ojensi kätensä nähdessään minun kättelevän miestä pyytäen: "Voinko kätellä teitä, herra?"

Käteltyään miestä Chris sanoi: "Kiitos teille, herra, meidän täytyy nyt mennä, mennään isi kilpa-auto, mennään!" äännellessään kuin varikkoalueelta lähtevä kilpa-auto ja me rullasimme eteenpäin. Olin jälleen kerran ällistynyt siitä, että Chris oli siunannut jotakuta ilman että oli siitä tietoinen ja siitä, kuinka hyväntahtoisesti tämä pariskunta reagoi Chrisiin kummankin osapuolen kunnioittaessa toista; Chris puhuttelemalla heitä niin kohteliaasti kuin vain osasi ja he antamalla tunnustusta hänen kunnioittavalle ja hyvälle sydämelleen. 

OIen puhunut...

...siitä kuinka jumalanpelko, tuo Häneen kohdistuva syvä kunnioitus ja kunnioittava arvostus, alkaa ilmestyksellä Hänestä. Chrisin kaulan ympärillä oli hänen syntyessään napanuora vetosolmussa, mikä jätti hänet mieleltään noin nelivuotiaaksi, vaikka tätä kirjoitettaessa hän on lähes 36-vuotias.

Kuitenkin hänellä on enemmän ilmestystä Jumalasta kuin useimmilla 'normaaleilla' uskovilla. Eräänä päivänä hän ryömi pitkin eteistä (hän kykenee tukemaan painoaan ollessaan jaloillaan, muttei voi kävellä) sanoen: "Isi! Isi! Tiedätkö mitä Jeesus kertoi minulle?!" Vastasin: "En Chris, mitä Hän sanoi?" "Hän sanoi, että eräänä päivänä Hän aikoo kävellä vuorten poikki kanssani, jep, niin Hän sanoi, jihuu! Niin Hän sanoi! Jep, Hän aikoo kävellä kanssani vuorten poikki!" naureskellen ja hekotellen itsekseen. 

Herra on ilmestynyt näyssä minulle niin että Chris on myös ollut läsnä – kerran kun Chris ja minä osallistuimme kristilliseen konserttiin ja Herra tuli ja seisahti tuolini oikealle puolelle opettamaan minua useiden minuuttien ajan parantumisesta Chrisin istuessa pyörätuolissaan oikealla puolellani. Kuitenkaan Herra ei milloinkaan tuosta ensimmäisestä huhtikuussa 1986 tapahtuneesta ilmestymisestä lähtien ole millään ilmestymiskerrallaan sanonut mitään Chrisin parantamisesta. 

Chrisin usko, vastakohtana minun uskolleni, on odottaa kunnes hän pääsee taivaaseen, jolloin hän sitten voi kävellä Jeesuksen kanssa. Hän sanoo: "Kun pääsen taivaaseen, aion juosta" ja sen kaltaisia juttuja. Juuri siinä hänen uskonsa on, eikä Jeesus ole koskaan antanut mitään viitettä siitä, että Hän toimisi vastoin Chrisin uskoa. Chrisillä on voimakas ja syvällinen kunnioitus Herraa kohtaan ilmestyksestä syntyneessä lapsen kaltaisessa yksinkertaisuudessa. Herra on Jumala, Chris ei ole. Mutta Hän on myös hänen ystävänsä. Yksinkertaista. 

Jokaisen ambulanssin kiitäessä ohi, jokaisen paloauton ohittaessa meidät kiitäessään hätätilanteeseen, jokaisen ihmisen kohdalla, jonka Chris havaitsee olevan surullinen tai yksinäinen tai muussa sellaisessa tilassa jonka Chris huomaa, hänen ensimmäinen reaktionsa on tarttua käteeni ja sanoa: "Meidän on paras rukoilla", ja me teemme niin. Hänen paras ystävänsä ryhmäkodissa on nuori nainen, lähetystyössä olevan pariskunnan tytär, ja Chris lohduttaa tyttöä tämän ollessa poissa tolaltaan: "Tilanne on ok, Frankie, Jeesus on kanssamme, se on ok, annapa kun rukoilen puolestasi." 

Muita kohtaan oleva kunnioitus on luonnollista seurausta ilmestyksestä Jumalasta, sillä jumalanpelkoon sisältyy kunnioitus niitä kohtaan, jotka Hän on luonut kuvakseen ja kaltaisekseen. 

Vastakohtana: Liittyen jumalanpelon puuttumiseen on tilivelvollisuuden puute toisille ja Hänelle, kevytmielisen epämuodollisuuden tunto koskien Jumalan asioita sekä itsepetos, joka järkeilee pois synnin tai maailmallisuuden omassa elämässä, seurakunnassa tai maassa. 

'Sonic'–pikaravintolan nainen

Chris ja minä olimme paikallisen Sonic-nimisen pikaravintolan autokaistalla. Nämä ravintolat ovat malliltaan klassisia amerikkalaisia 1950-luvun drive-in -ravintoloita – ajetaan tilaan, jossa on ruokalistataulu ja napin painalluksen jälkeen joku sisällä ottaa tilauksen, ja tällaisten paikkojen liikkuva tarjoilija, joka ainakin meillä päin on joskus rullaluistimilla, tuo tilauksen muutamaa minuuttia myöhemmin. Mutta tässä tietyssä Sonicissa on myös autokaista, ja odotimme ikkunan luona tilaustamme. 

Odottaessamme huomasin, että edessämme olevan auton asiakas oli pysähtynyt kahden roskasäiliön luo, jotka olivat alueen reunalla juuri ennen kadulle poistumista. Koska kyse oli drive-inistä, se tarkoittaa, että ruoka syödään autossa, niinpä nuo säilöt ovat asiakkaita varten kohteliaana eleenä, jotta he voivat heittää niihin ateriaansa liittyvät roskat ennen kuin ajavat pois. 

Mutta edellämme oleva nuori nainen pysähtyi roskasäiliöiden luo ja sen sijaan, että olisi vain heittänyt ateriaansa liittyviä juttuja säiliöön, hän pysäköi auton, astui ulos ja alkoi tyhjentää kaikkia erilaisia roskia takaistuimeltaan, takaosan lattialta ja mistä tahansa kohdasta autoa hän roskia löysikin ja täytti yhden kokonaisen roskasäiliön muualta kuin ravintolasta tulleilla roskillaan. 

Katsellessani ajattelin itsekseni: "Hänellä ei ole mitään ymmärrystä siitä, miksi nuo säiliöt on sijoitettu tuonne tai jos on, niin sitten hän ei välitä. Missä on kunnioitus oikeaa ja väärää kohtaan? Naisella ei selvästi ole jumalanpelkoa. Onkohan hän uskova? Miksei hän tiennyt tai välittänyt kunnioittaa sitä ilmeistä syytä, miksi nuo roska-astiat ovat siellä? Miksei hänellä ollut mitään sisäistä kurinalaisuutta pidättämässä häntä väärinkäyttämästä niiden tarkoitusta?"


Yhteiskunta

Kaikkialla, minne katsomme, näemme, ettei ole mitään kunnioitusta yksinkertaisia yllä kerrotun kaltaisia sääntöjä kohtaan, ei mitään kunnioitusta ihmiselämää kohtaan. Onpa sitten kyse jostakin maasta, joka etenee toisen maan rajojen yli eikä kunnioita tämän suvereenisuutta, tai ISISistä, joka tappaa jokaisen muslimin tai 'epäuskoisen', joka ei usko kuten he uskovat, suuressa osassa maailmaa ei ole mitään jumalanpelkoa. 

Ja on hyvä juttu, että minulta loppuu kirjoitustila, sillä puhuisin seurakuntien hajoamisista maton värin vuoksi sekä pastoreista, jotka saarnastuolista kutsuvat tuon seurakunnan jättäneitä paholaisen vaikutuksen alaisena ja paholaista täynnä oleviksi. Jatkaisin aina sellaisiin kristittyihin johtajiin saakka, joilla on avioliiton ulkopuolisia suhteita, avioeroja, ja jotka odottavat kolme kuukautta sihteerinsä tai ylistyksenjohtajansa kanssa solmimansa uuden avioliiton jälkeen ja sitten yhtäkkiä kaikki on hyvin… vau, missä on jumalanpelko uskovien joukossa?

Vastaus: tarvitaan henkilökohtaista vaellusta Jumalan kanssa, jotta on ilmestys Hänestä Jumalana. Ja sen täytyy olla vaellusta, jossa tuo ihminen ei halua mitään vastalahjaksi – hän vain keskittyy rakastamaan Jumalaa Jumalan tähden. Kuitenkin jopa Room. 1 sanoo, että ne, jotka haluavat nöyrän ja rehellisen sydämen, voivat nähdä jopa Hänen ominaisuutensa luomakunnassa, perustavimmassa ilmestyksessä Hänestä. Kun näen luontoa rakastavan ihmisen, joka myös tunnustaa, että Hän on Luoja, ajattelen, että tämä ihminen on lähempänä Jumalan valtakuntaa kuin monet kirkonpenkissä ja saarnastuoleissa.

Jumala ei ole mieli, niin että jumalanpelko voitaisiin keksiä. Hän on Henki, ja Pyhä Sellainen, ja Hänet täytyy siksi tuntea ihmishengessä. Juuri siellä Jumala paljastetaan, juuri siellä muodostuu kunnioittava arvostamisensa ja Hänen ja kaiken Hänen luomansa kunnioittaminen. 

Ensi viikolla tavallaan tähän liittyvä uusi aihe, ja relevantti tähän kuukauteen nähden: tempausmielenlaatu… pysy mukana. Siihen saakka 

Siunauksin,

John Fenn

Knowing Sacred/Fear of God #1, Solomon
Pyhän tunteminen/Jumalanpelko osa 1, Salomon 

Hei kaikki, 

Olen kuullut ja lukenut toistuvasti vuosien mittaan, että minulla on määrä olla jumalanpelko, mutta mikään saarna tai kirja ei ole koskaan kertonut minulle, kuinka voisin sen saada. Herran pelko on tiedon ja viisauden alku*, mutta mitä se on? Tiedän varmasti sitä mitä se ei ole, koska olen joskus ihmetellyt toisten tekoja havainnoidessani: 'Eikö heillä ole yhtään jumalanpelkoa?' * Sananlaskut 1:7, 9:10 

Tässä sarjassa on kysymys tuosta 'kunnioittavasta arvostuksesta' tai 'Herran pelosta' sekä siitä, miksi Kristuksen ruumiilla ja yhteiskunnalla ei ole mitään käsitystä pyhästä, ei mitään Jumalan pelkoa, ei mitään kunnioitusta sellaisia asioita kohtaan kuten syntymättömän elämä ja sellaisen ihmisen elämä, jonka kanssa ei olla samaa mieltä poliittisesti tai opillisesti, ynnä siitä, kuinka voi saada 'Jumalanpelon'.  

Salomon 

Herra ilmestyi Salomonille kahdesti, mikä on merkitty muistiin 1. Kun. 3:5-15:ssä sekä 9:2-9:ssä. Ensimmäisellä ilmestymiskerrallaan Herra kysyi häneltä, mitä hän halusi ja hän pyysi: "…ja ymmärtävää sydäntä kansasi hallitsemiseksi, jotta saatan hyvän ja pahan…" ja Herra antoi hänelle hänen pyyntönsä mukaisesti viisautta sillä ehdolla, että Salomon vaeltaisi Hänen kanssaan.  

Toinen kerta, jolloin Hän ilmestyi Salomonille, tapahtui temppelin pyhittämisen jälkeen siinä tarkoituksessa, että solmittaisiin liitto, jolla vahvistettaisiin jonkun Daavidin suvusta olevan aina Israelin valtaistuimella niin kauan kuin tämä vaelsi Herran kanssa.  

Mutta Salomon ei seurannut Herraa, luku 11:6 toteaa: "Ja Salomo teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, eikä uskollisesti seurannut Herraa niin kuin hänen isänsä Daavid." Jae 9 jatkaa: "Niin Herra vihastui Salomoon, koska hänen sydämensä oli kääntynyt pois Herrasta, Israelin Jumalasta, joka kahdesti oli ilmestynyt hänelle." 

Ilmestyksen tuloksena on tilivelvollisuus 

Huomaa se tilivelvollisuus, jota Salomonilta odotettiin. Herra oli vihainen, koska Hän oli ilmestynyt Salomonille kahdesti, eikä sillä kuitenkaan ollut mitään vaikutusta Salomonin käytökseen. Hän jatkoi toisille jumalille uhraamista muiden syntien lisäksi. 

Herran näkeminen kahdesti oli ilmestys, jonka oli määrä tuoda tilivelvollisuuden ja vastuullisuuden tunto yhdessä kunnioittavan Jumalan pelon kanssa – Hän oli lopultakin se, joka kirjoitti sananlaskut 1:7 ja 9:10 Herran pelosta. Mutta Salomon käänsi selkänsä noille ilmestyksille eikä pitänyt niitä pyhinä ja jonain sellaisina, joille hän tunsi olevansa tilivelvollinen.  

Sen tähden Salomon ei tuntenut mitään jumalanpelkoa uhratessaan toisille jumalille. Se, ettei pidä ilmestystä henkilökohtaisena sydämessä ja se, ettei anna sen vaikuttaa omaan elämään, johtaa paatuneeseen sydämeen, joka on välinpitämätön Jumalan asioiden suhteen.  

Ilmestys JumalaSTA muuttaa elämiä – jos me annamme sen muuttaa   

Sydämessä oleva ilmestys muutti Pietarin elämän Matt. 16:16-17:ssä hänen julistaessaan: "Sinä olet Kristus! Elävän Jumalan Poika!" Jeesus sanoi, että Isä oli se, joka näytti hänelle tuon tosiasian. Tosiasiallisesti Isä näytti jokaiselle meistä Jeesuksen Kristuksena, ja me vastasimme siihen.  

Mikä oli se prosessi, jolla Pietari sai tuon ilmestyksen? Teksti sanoo, että ihmiset puhuivat siitä, kuka Jeesus mahtaisi olla – ehkä Elia, Jeremia vai joku toinen profeetta joka oli palannut kuolleista? Pietari kuuli kaikki nuo spekulaatiot, ajatteli asiaa perusteellisesti mielessään ja syvällä hänen sydämessään Isä Henkensä kautta osoitti hänelle, että Jeesus oli Hänen Poikansa. Sama asia tapahtui sinulle ja minulle – Isä osoitti meille Jeesuksen, ja me vastasimme pohtiessamme kaikkia muita 'ääniä' ja mielipiteitä, joita on liikkeellä.  

Vain kaksi lukua aikaisemmin* 

Jeesus oli tullut vetten päällä kävellen heidän luokseen sanoen (kreikaksi): "Olkaa rohkeat. MINÄ OLEN. Lakatkaa nyt olemasta peloissanne!" mihin Pietari vastasi: "Herra, jos sinä olet (MINÄ OLEN), käske minun tulle luoksesi vetten päällä!" *Matt. 14:27, 2. Moos. 3:14 Amplified Version- käännös suomennettuna 

Tuo kokemus luvussa 14 mitä todennäköisimmin myötävaikutti Pietarin ilmestykseen luvussa 16: Sinä olet Kristus, Elävän Jumalan Poika!  

Niinpä näemme ilmestyksen tulleen Jumalan henkilökohtaisen kokemisen kautta, ja sitten ajattelemalla sitä perusteellisesti – henkilökohtaisesti. 

Paatuneet sydämet

Mk. 6:51-52:ssa kun Jeesus tulee veneeseen sen jälkeen kun Hän ja Pietari kävelivät vetten päällä takaisin sen luo, ja tuuli ja aallot laantuivat, sanotaan: "Ja he hämmästyivät aivan mittaamattoman paljon. Sillä he jättivät pohtimatta tai ymmärtämättä leipäihmeiden opetusta ja merkitystä; itse asiassa heidän sydämensä oli tullut paatuneeksi, sumentuneeksi ja menettänyt ymmärryksen voiman." Amplified Version 

Jokaisella opetuslapsella oli henkilökohtainen ilmestys Jeesuksesta ruoan moninkertaistamisen muodossa ja jokainen oli jopa osallistunut siihen kun Hän käytti jokaista heistä jakamaan ruokaa – kuitenkaan yksikään ei pysähtynyt pohtimaan sitä, mitä he olivat kokeneet – siten he olivat mittaamattoman hämmästyneitä kun Hän käveli vetten päällä.  

Mutta ajattele tätä – heidän ilmiselvästi odotettiin pohtineen ruoan moninkertaistumista siinä lyhyessä ajassa auringonlaskun, jolloin he astuivat veneeseen, ja aamu kolmen ja kuuden välillä soutaessaan koko yön, kun Jeesus tuli vetten päällä kävellen heidän luokseen – sillä jos he olisivat pohtineet, tuo jae sanoo, he eivät olisi olleet ällistyneitä eikä heidän sydämensä olisi paatunut.  

Elämme kiireisessä maailmassa, ja kuitenkin Jumalan odotusarvo siitä, että pysähdymme välittömästi pohtimaan vastaanottamiamme ilmestyksiä, pohdimme kokemiamme ihmeitä, pysyy samana.  

Vietä aikaa ja pohdi Häntä. Vaali yksinoloa. Heräjä ja tiedä, että Hän on Jumala.

Ilmestys Jumalalta on ensin henkilökohtaista, ei seurakunnallista 

Jokaisen tapauksen, jossa ilmestys Jumalasta johtaa Jumalan pelkoon/kunnioitukseen Raamatussa, pohjana on henkilökohtainen, ei ison joukon seurakunnallinen ilmestys. Jumalanpelon pitäminen sydämessämme on henkilökohtaista – tuon kunnioittavan pelon, että Jumala on Jumala ja me tulemme tekemään itsestämme tilin eräänä päivänä.  

Jokaisen auditoriomuotoisen jumalanpalveluksen, kotikokoontumisen, tai jopa kokoontumisen ystävän kanssa rukoilemaan ja palvomaan, tulee virrata siitä syvemmästä ja henkilökohtaisemmasta kahdenkeskisestä vaelluksesta Jumalan kanssa, joka meillä on. "Seurakunnan" ei pitäisi olla siellä minne menemme saadaksemme ilmestystä; sitä tulee päivittäin vaeltaessamme Hänen kanssaan. "Seurakunta" on pelkästään sellainen osa elämäämme, joka vain täydentää henkilökohtaista vaellustamme Hänen kanssaan sekä Häneen liittyvää ilmestystämme, ja on siihen nähden toisarvoista.  

Sen tuloksena on kristittyjä, joilta puuttuu aito ilmestys, joka tulee vain olemisesta Hänen kanssaan, he ovat huijanneet itsensä ajattelemaan, että 'hyvään jumalanpalvelukseen' tai 'hyvään opetustapahtumaan' meneminen merkitsee Jumalan kokemista. Useimmilla ei ole mitään hajua siitä, millaista on aito Jumalan kokeminen. Ikään kuin yrittäen nähdä yksityiskohtia sumun läpi he tietävät Hänen olevan tuolla jossain, mutta useimmat kieltäytyvät varaamasta aikaa ja sitkeästi ponnistelemaan oppiakseen itse kotona, kuinka tulla Hänen läsnäoloonsa vain kahden kesken, vain he ja Hän.  

Koolla oleva seurakunta voi saada aikaan Hänen läsnäolonsa tuntemisen yhteisesti, mutta ilmestyksen täytyy virrata seurakunnalliselta tasolta henkilökohtaiselle tasolle, jotta sillä olisi mitään elämää muuttavaa vaikutusta. 'Hyvä opetus' voi saada vastakaikua ja synnyttää innostusta jonkun ihmisen hengessä hänen kuunnellessaan sitä, ja tuhannet voivat merkitä muistiin uusia asioita, joita Sanassa nähdään, mutta jollei jokainen yksilö sovella tuota ilmestystä henkilökohtaisesti, he jäävät muuttumattomiksi.  

MUTTA: Se että omaa ilmestyksen JumalaSTA, ei JumalaLTA on sitä, mikä muuttaa elämiä. 

Upeiden palvontalaulujen soittolista ei merkitse mitään, ellet ensin palvo Jumalaa sydämessäsi ilman mitään säestystä. Muistikirja täynnä opetusta ei merkitse mitään, ellet ensin sovella sitä jonka suhteen Hän on sinua sydämessäsi käsitellyt vain Hänen ja itsesi välillä, ensiksi.  

Herran pelko – tuo kunnioittava arvostus Jumalaa kohtaan – alkaa henkilökohtaisella ilmestyksellä. Mutta ei vain ilmestyksellä, ponnistelun antaa tuon ilmestyksen upota sydämiimme tullakseen osaksi elämäämme noiden ilmestysten soveltamisen kautta.  

Ensi viikolla Chris ja 'tyttö'. Siihen saakka siunauksin, 

John Fenn

Self-center/righteous? # 4 (Giving tzedakah)
Itsekeskeisyys/vanhurskaus? osa 4 /(Tsedekan antaminen) 

Hei kaikki,

Olen puhunut tsedekasta, joka usein käännetään 'vanhurskaudeksi' Raamatuissamme ja siitä kuinka tsedeka heprealaisessa kulttuurissa ja Raamatussa on sekä vertikaalista ETTÄ horisontaalista. Tsedeka toteaa, että jotta ihminen on oikeassa tilassa Jumalan suhteen vertikaalisesti, hänen täytyy myös olla oikeassa tilassa kanssaihmistensä kanssa 'horisontaalisesti'.  

Antaminen ja tsedeka

Sana tsedeka merkitsee vanhurskautta, mutta se korostaa niin horisontaalista puolta, että usein se käännetään almujen antamiseksi, antamiseksi tai hyväntekeväisyydeksi. Niin tärkeää on vanhurskaus, että se myös merkitsee 'toisille antamista'. 

Ajattele tuota vastakohtaisuutta hetken ajan – meille on opetettu perinteisessä seurakunnassa, että vanhurskaus merkitsee 'oikeaa asemaa Jumalan suhteen', mutta ihan jo tsedeka-sana merkitsee 'toisille antamista', mikä on luonnollinen osa virtausta ihmisestä, joka on oikeassa asemassa Isän suhteen.  

Vastakohta sille miksi ihmiset antavat rahaa, taitoja, lahjakkuutta, resursseja

Modernissa seurakuntakulttuurissa ihmiset antavat joskus saadakseen – joko satakertaisesti takaisin tai yrittäessään lahjoa tai manipuloida Jumalaa keinona tarpeensa tyydyttämiseksi. Joskus ihmiset antavat muistuttaakseen Häntä siitä, että heillä on tarve ja se on kiireellinen. Meille on kerrottu "kylvä siemen, anna saadaksesi ja Jumala auttaa, ihan varmasti."  

Suhteellisen harvinainen on ihminen, joka antaa puhtaasti rakkaudesta Jumalaa kohtaan ja arvostuksestaan jonkun palvelutyötä kohtaan, ilman että odottaa saavansa mitään takaisin. Siinä on aito siunaus. Rabbit huomauttivat omina päivinään samasta ihmisluonteesta ja totesivat, että puhtain antamisen muoto on auttaa kuolleiden hautaamisessa, sillä se on ainoa antamisen tapa, jossa on takeet siitä, ettei ihminen saa takaisin heiltä, lol. Pidän parempana sanoa: "antaminen on itsessään palkkio".  

Tsedekassa antaminen on luonnollista ulosvirtausta oikeasta asemastamme Jumalan edessä elämäntapana, ei jokin tapahtuma. Jeesuksen päivinä opetettiin, että almuja vastaanottavien ihmisten – spitaalisten, raajarikkojen, sokeiden, leskien, leeviläisten ja pappien – odotettiin ottavan siitä mitä he saavat ja antavan siitä osan jollekulle toiselle puutteenalaiselle, niinpä antamisen ja vastaanottamisen sykli Israelissa ei koskaan päättynyt, vaan teki suuren kierroksen.  

Vanhan testamentin kymmenykset olivat itse asiassa neljässä osassa kuuden vuoden aikana seitsemästä vuodesta: ensihedelmät, ensimmäiset kymmenykset, kymmenysten kymmenykset ja toiset kymmenykset. Mitään kymmenyksiä ei annettu vuonna seitsemän.  

Vuosina yksi, kaksi, neljä ja viisi toiset kymmenykset vietiin Jerusalemiin ja uhrattiin Herralle temppelissä, ja sitten kymmenykset tuoneet ihmiset veivät ne takaisin ja söivät ne isoissa juhlissa kutsuen kaikki köyhät, maahanmuuttajat, leeviläiset ja papit tulemaan mukaan syömään*. Vuosina kolme ja kuusi noita toisia kymmenyksiä ei viety temppeliin, vaan ne säilyivät yhteisön sisällä juhlien olevan vain paikallisille ihmisille. 5. Moos. 14:22-29, 15:1-11 

Ensihedelmät, sen jälkeen kun ne oli uhrattu Herralle temppelissä, menivät pappien käyttöön, ja ensimmäiset kymmenykset menivät heille ja lopuille leeviläisistä. Sitten leeviläiset antoivat omat kymmenyksensä siitä papeille, ja heidän toiset kymmenyksensä annettiin sitten ihmisille. Pappien ja leeviläisten katsottiin olevan samalla tasolla kuin köyhät, sillä heidän ei sallittu omistaa liikeyrityksiä ja he saattoivat siksi odottaa tukea ihmisiltä, joita he palvelivat, mutta he myös maksoivat kymmenykset vastaanottamistaan kymmenyksistä takaisin ihmisille – joten näet, että se kaikki kulki suuren kierroksen takaisin ihmisille.  

Se merkitsee sitä, että kymmenykset ja antaminen eivät olleet koskaan tarkoitettu tukemaan valtavaa rakennetta ja byrokratiaa, vaan on ollut aina Jumalan kansan, ml. pastoreiden suoraksi tukemiseksi.  

Apt. 2:sta 6:een näemme ihmisten antavan omassa joukossaan ja johdolle siihen pisteeseen saakka, ettei heidän keskellään ollut mitään puutetta, vastaavasti kuten yllä: jokaisen, jolta jäi puuttumaan jotain sitoumustensa suhteen, tarpeet täyttivät muut. Mutta kun seurakunta siirtyi pois kodeista auditorioon 300-luvulla jKr., se muutti ihmissuhteet suhteiksi rakennuksiin ja ohjelmiin.  

Tilivelvollisuus mitataan sen tähden auditoriossa paikallaololla, antamisella ja vapaaehtoistyöllä, kun taas tilivelvollisuus terveissä perhepohjaisissa seurakunnissa, jotka kokoontuvat kodeissa, on, kuten Jeesus totesi: jos veljelläsi on jotakin sinua vastaan, mene hänen luokseen ja sovi asia. Se on niin yksinkertaista, mutta vaatii kypsyyttä ja rakkautta kaikilta.  

Kymmenysten antamisen ja tsedekan ymmärtäminen

Valitettavasti joissakin uskovien ryhmissä kymmenyksille on annettu yhtä tärkeä asema tai jopa suurempi kuin vesikasteelle ja Pyhän Hengen kasteelle ja Herran ehtoolliselle. Jumala on meihin suhteessa Jeesuksen veren kautta, ei pankkitiliemme. Et ole kirottu antaessasi 9,99 % etkä yhtäkkiä tule siunatuksi 10,01 % kohdalla.   

Kymmenyksistä ei edes opeteta Uuden testamentin kirjeissä, koska UT:n kirjoittivat kotiseurakunnissa toimivat apostolit kirjoittaen kotiseurakunnissa oleville ihmisille. Sen takia kaiken omistamansa antaminen puutetta ilmeni, mitä hallitsi rakkaus ja kunnioitus, oli tapa jolla he elivät. Kristus on sinussa, joten sinun ja Hänen täytyy kokoontua ja päättää, kuinka sinun on määrä antaa rahaa ja kenelle; resursseja, lahjoja, taitoja, aikaa sekä kenelle. Sinä ja Hän tapaatte. UT:ssa tärkein asia on Kristus teissä, kirkkauden toivo. Joten puhu Hänelle siitä. 

On hyvin selvää, että antajat, ne joille antamisessa on kyse elämäntyylistä, joka on luonnollista ulosvirtausta heidän tsedekastaan – vanhurskaudestaan – ovat siunattuja sillä, mikä, elettyään siinä vuosikausia, on sellainen suojan ja ajoituksen peite, jota ei-antajilla ei ole. Kun elät tsedekan elämäntyyliä, havaitset antavasi paljon enemmän kuin 10 % etkä edes pidä lukua – koska se on elämäntyylisi!  


Jeesus sanoi, että niille jotka antavat, annetaan takaisin*, ja Paavali sanoi antajilla 'olevan ylenpalttisesti kaikkea armoa' elämässään ja että heidän antamisensa moninkertaistuu*. Kaiken tuon lisäksi Paavali sanoi olevan oikein, että jos pastorit jakavat hengellisiä asioita, jotka ovat korkeimpia totuuksia, niin sitten heidän, jotka ottavat vastaan nuo totuudet, pitäisi antaa takaisin (alempi luomakunta) materiaalisia asioita*. Lk. 6:38, 2. Kor. 9:8-11, 1. Kor. 9:7-14

Sarjassani "Juutalaisin silmin" mainitsen jopa Herran Jes. 40:1-3:ssa käyttämän termin, joka liittyy suoraan tsedekaan, sillä se liittyy toisille antamiseen: "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani", sanoo teidän Jumalanne. "Puhukaa suloisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt, että sen velka on sovitettu, sillä se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä." Huutavan ääni kuuluu: "Valmistakaa Herralle tie..." 

Meidän korvillemme, koska emme ymmärrä tsedekaa antamiseen liittyen, Jerusalemille puhuminen lohduttavasti, koska se on saanut kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä, koska sen vääryys on annettu anteeksi, ei ole ymmärrettävä. 

Se tapa, että vanhurskautta osoitetaan antamalla, nähdään tuossa 'kaksinkertaisesti saamisessa'.  Jos ihminen oli vararikossa ennen vapauttamisen vuotta, hän kirjoitti muistiin papyrukselle kaikki velkansa loppusumman kera ja kiinnitti tuon paperin etuoveensa tai porttiinsa toiveissaan se, että joku yllä mainituista kymmenysten saajista ottaisi osan tai koko kymmenyksensä ja maksaisi hänen velkansa pois. Jos tämä joku teki niin, hän käänsi tuon paperin kaksinkerroin ja sinetöi sen omalla sinetillään, merkiten tuon velan täysin maksetuksi. Sitä kutsuttiin 'kaksinkertaisesti saamiseksi' omista veloistaan.  

Herra käskee Jes. 40:2:ssa puhumaan lohduttavia sanoja Jerusalemille, koska hänen vääryytensä on annettu anteeksi, koska hän on saanut Herran kädestä 'kaksinkertaisesti' synneistään. Hän on se Persoona, joka antoi omista resursseistaan maksaakseen heidän velkansa liittäen suoraan vanhurskauden antamiseen.  

Hän maksoi niin sanotusti omasta 'taskustaan' meidän velkamme. Ei siksi että Hän halusi jotakin, ei siksi että Hänellä olisi ollut puutetta, vaan koska Hän ON vanhurskas ja sen tähden Hän antoi. Vertikaalista ja horisontaalista.  

Tässä sarjassa olen selittänyt, miksi aidon opetuslapsen, ei vain uskovaan, vaan opetuslapsen, on mahdoton olla alituisesti itsekeskeinen. Ollakseen vanhurskas Jumalan edessä täytyy olla vanhurskas myös ihmissuhteissaan toisten kanssa. Rakkaudestamme meidät tunnetaan. Se ei ole rakkautta, joka pidetään hiljaa ja salaisesti sydämissämme toisia varten, vaan rakkautta jota osoitetaan toisille. Sitä on tsedeka – vanhurskaus.

Uusi sarja ensi viikolla… siihen saakka… siunauksin!  

John Fenn