How to Experience His Presence #4, Parrot
Kuinka kokea Hänen läsnäolonsa osa 4, papukaija 
Hei kaikki,
isoisäni oli lääkäri, joka aloitti vastaanottonsa pienessä Philippin kaupungissa Länsi-Virginiassa, jossa äitini syntyi 1934. Vielä tänäänkin Philippin asukasluku on vain 2870, joten hän oli aito pikkukaupungin lääkäri 1930-luvun alkupuolella. Myöhemmin hän muutti nuoren perheensä Kokomoon, Indianaan, missä äiti varttui, meni naimisin ja minä synnyn ja kasvoin.

Eräänä päivänä ollessani 17-vuotias ja vierailulla isovanhempieni luona, isoisä käytti vierailuani tekosyynä syödäkseen suosikkivälipalaansa: kulhollisen Breyersin vaniljajäätelöä – sellaista, jossa on tummia vaniljapilkkuja. Istuutuessamme keittiönpöydän ja jäätelökulhojemme ääreen hän alkoi kertoa minulle vastaanottonsa alkuajoista Philippissä: 

Kuume
"Eräänä päivänä rouva Richardson tuli käymään ja sopi isoäitisi kanssa vastaanotolle tulemisesta, koska rouva oli sairas, mutta hän ei ilmaantunutkaan paikalle vastaanottoaikana tuona iltapäivänä. (Isoäitini oli sairaanhoitaja ja avusti isoisääni tuohon aikaan). Olin huolissani ajatellen hänen olevan liian sairas tullakseen vastaanotolle, joten kävelin hänen kotiinsa ja koputin verkkomaiseen ulompaan ulko-oveen.

Oli kesä ja tuohon aikaan meillä ei ollut ilmastointia, me vain avasimme ovet ja ikkunat. Kun olin koputtanut ulko-ovea, rouva Richardson sanoi: ”Hei, kuka siellä?”, joten vastasin: ”Rouva Richardson, täällä tohtori Good. Ette tullut vastaanottoajallenne, joten halusin poiketa tarkistamaan, kuinka voitte. Oletteko kunnossa?”

Isoisä vaikeni hetkeksi, jotta kumpikin meistä saattoi haukata nopeasti sulavaa jäätelöä ja minä hämmennyin, sillä hän pidätteli hymyä ja hänen silmänsä tuikkivat hänen muistellessaan: ”Rouva sanoi jälleen: ’Hei, kuka siellä?’. Niinpä tällä kertaa sanoin vähän kovempaa: ’Rouva Richardson, täällä on tohtori Good. Kuinka voitte, tarvitsetteko apua?’

Houreinen
"Siihen mennessä olin jo alkanut ajatella hänen olevan kuumehoureessa tai liian heikko ja sekava vastatakseen kunnolla, joten olin hyvin huolissani hänestä.  Juoksin nopeasti keittiön takaovelle, jossa oli samanlainen ulko-ovi kuin talon etuosassa. Keittiö oli tyhjä häkissä olevaa papukaijaa lukuun ottamatta, joten koputin ovelle ja kurkistelin verkko-oven läpi kädet kuppimaisiksi silmien ympärille taivutettuna huutaessani melkoisen huolestuneena: ”Rouva Richardson, täällä tohtori Good. Tarvitsetteko apua?” (Istuin ihan tuolin reunalla, sillä nyt minä olin naisesta huolistani)

Mutta isoisä alkoi nauraa niin makeasti, että hänen täytyi pyyhkiä kyyneliä silmistään, mikä jätti minut hämmennyksen valtaan. Muistan, että yhtäkkiä tajusin sen, ettei minulla ehkä olisi jäljellä kovin monta tämänkaltaista hetkeä hänen kanssaan, joten piirsin jokaisen yksityiskohdan nuoreen mieleeni samalla, kun yritin arvailla hänen naurunsa syytä. Isoäiti alkoi häärätä pöydän korjaamisen parissa antaakseen isoisälle aikaa tarinan kertomiseen hädin tuskin omaa kikatustaan pidätellen, minkä epäilen johtuneen yhtä paljon siitä, että hän nautti isoisän naurusta kuin siitä, että hän muisti tarinan.

Itsensä hädin tuskin hilliten isoisä jatkoi: “John, painaessani kasvoni verkko-ovea vasten papukaija puhui minulle selkeällä, kuuluvalla äänellä: “Hei, kuka siellä?”

Ja niin me kaikki purskahdimme nauruun, kun isoisä totesi ilmiselvän asian: “Olin puhunut koko ajan papukaijalle!” Mitä minuun tulee, nauraminen johtui osaksi tarinasta, osaksi siitä näystä, kun isoäiti ja isoisä nauroivat niin makeasti yhdessä; isoäiti kosketti isoisän olkapäätä hellästi muistoa jakaessaan ja yhtäkkiä koin olevani sivullinen, jolle on annettu etuoikeus todistaa jotakin ihmeellistä ja koskettavaa, joka ei koskaan palaisi.

Alle kaksi vuotta myöhemmin isoäiti kuoli yllättäen ja isoisältä katosi elämänhalu. Lähetin tuon tarinan Valittuihin Paloihin julkaistavaksi jollakin huumoripalstalle, mutta minulla oli etuoikeus kuulla juttu suoraan isoisältä. Entäpä rouva Richardson  Isoisä sai myöhemmin kuulla, että rouva oli alkanut tuntea olonsa paremmaksi, joten hän oli kävellyt kaupunkiin ostoksille, muttei ollut vaivautunut perumaan vastaanottoaikaansa.  

Tunnetko Herran, vai tunnetko vain Sanan?
Isoisäni luuli tuntevansa rouva Richardsonin tahdon hänen sanansa tähden. Rouva oli pistäytynyt isovanhempieni kotona, puhunut isoäitini kanssa, kuvaillut oireensa ja sopinut vastaanottoajasta. Sen jälkeen isoäiti kertoi isoisälle sen, mitä rouva Richardson oli sanonut. Isoisä tunsi rouva Richardsonin sen sanan kautta, jonka hänelle oli välittänyt eteenpäin joku toinen.

Jotkut kristityt tuntevat Herran samalla tavalla kuin isoisäni luuli tuntevansa rouva Richardsonin. Välikäsi, välittäjä on kertonut heille Hänestä, kertonut heille, mitä Hän sanoi, joten he luulevat tuntevansa Hänet, sillä heillä on Hänen Sanansa. Mutta kun tulee kriisi, jolloin heillä on todella tarve kuulla Häneltä suoraan, no...

Isoisäni havaitsi, ettei hän tuntenut rouva Richardsonin ääntä tai muuten hän ei olisi puhunut rouvan papukaijalle. Näin on myös asia silloin, kun uskovat yrittävät seurata sitä, minkä he luulevat olevan Jumalan Sanaa jossain kriisissä tai päätöksenteon hetkellä, ja he havaitsevat, etteivät he todella tunne Hänen ääntään – eivätkä voi kuvitella, miksi Hän on niin ilkeä heitä kohtaan tai miksi usko ei toimi tai miksi Hän näyttää etäiseltä ja piittaamattomalta. Mutta he eivät tunne Häntä, he tuntevat Hänen Sanansa, sen mitä muut sanovat Hänestä, joitakin opetuksia periaatteista ja käsitteistä. Mutta he eivät tunne Häntä.

Kuinka he sen tekivät?
Kristityt meidän päivinämme tekevät asiat takaperoisesti ensimmäisen vuosisadan uskoviin verrattuna, ja kuitenkin he mullistivat maailmansa muutamassa vuodessa, kun taas me havaitsemme omaavamme joka vuosi yhä vähemmän vaikutusvaltaa omassa maailmassamme. Uudet kreikkalaiset ja roomalaiset Jeesukseen uskovat eivät tienneet paljoakaan juutalaisesta kulttuurista, he eivät tunteneet Vanhaa Testamenttia, eikä Uutta Testamenttia ollut vielä kirjoitettu. 

Mitä jos kaikki Raamattusi ja opetusta sisältävät cd-levyt, MP3:t ja hakuteokset lakkaisivat yhtäkkiä olemasta olemassa? Mitä jos sinulla ei olisi muistissasi yhtäkään Raamatun lukua ja jaetta, koska ei ollut mitään lukua tai jaetta, jota painaa mieleen? Vastaus: joutuisit kohtaamaan tilanteen, jossa tulee oppia tuntemaan Hänet, joka elää hengessäsi.

Tänään keskitämme kaikki ponnistuksemme kirjoitettuun Sanaan ja Hänen tuntemiseensa Sanan kautta. Hyvä niin, tietenkin, mutta ensimmäisen vuosisadan uskovilla ei ollut Uutta Testamenttia – he oppivat tuntemaan Hänen läsnäolonsa sisällään. Hän oli heidän oppaansa. Hän oli heidän opastajansa. Hän oli heidän johtajansa ja apunsa kriisin ja päätöksenteon hetkellä. Ei ollut kirjakääröjä, joiden puoleen kääntyä löytääkseen jonkun luvun ja jakeen, oli vain Kristus heissä, kirkkauden toivo. Heidän TÄYTYI tuntea Hänet. Me etsimme periaatteita, he etsivät Jumalaa.

Ei resursseja
Klassiset kommentaattorit uskovat, että Markuksen ja Matteuksen evankeliumit kirjoitettiin niinkin myöhään kuin 66 - 70 jKr., Pietarin ja Paavalin kuoleman jälkeen ja noin 40 vuotta ristin jälkeen, vaikka jotkut uskovat Markuksen ja sen jälkeen Matteuksen tulleen kirjoitetuksi 30- tai 40- luvuilla jKr., ja jotkut sanovat aikaväliksi 80 - 90 – luvun. Mutta nuo ovat vain kaksi evankeliumikirjaa siitä kokonaisuudesta, josta tuli meidän Uusi Testamenttimme. 

Luukas päättää Apostolien teot siihen, että Paavali on Roomassa vuokratalossa noin vuonna 62 jKr., joten tiedämme Apostolien tekojen tulleen kirjoitetuksi vuoden 62 jälkeen. Apostolien teot on vain osa kaksi Luukkaan evankeliumia, joista kumpikin osa oli alkujaan kirjoitettu roomalaiselle Teofilus-nimiselle kristitylle, joka halusi tietää tästä Kristuksesta, joka nyt asui hänen uudesti syntyneessä hengessään. (Lk 1:3, Apt. 1:1)

Sekä Pietari että Paavali kuolivat noin vuonna 66 jKr., eikä Johannes kirjoittanut evankeliumiaan, kolmea kirjettään ja Ilmestyskirjaa ennen kuin 90-luvun loppupuolella tai 100-luvun alkupuolella jKr. Ei ollut mitään Uutta Testamenttia, jonka puoleen kristityt olisivat voineet kääntyä!

Kuinka siis uudet uskovat ensimmäisellä vuosisadalla tunsivat Jumalan, jos eivät Hänen kirjoitetun Sanansa kautta? Se tapahtui HÄNEN tuntemisensa kautta. Keskustelua käyden, luonnollisesti, elämän halki Hänen kanssaan vaeltaen. Jos heidän täytyi tietää siitä, mitä Isällä oli heidän tulevaisuuttaan varten, ei ollut mitään rukouspuhelinta johon soittaa, ei mitään kuumaa linjaa johon soittaa ja jossa 20 dollarilla kuukaudessa he saattoivat soittaa ja saada henkilökohtaisen profetian.

Ei ollut mitään kristillistä vapauttamiskonferenssia, ei konferenssia lastesi ja perheesi pelastamisesta, ei kirjakauppoja, joissa on teologiaa koskevien teoksia käytävän kummallakin puolen tai Vanhan Testamentin historian ja kulttuurin tutkimusta. Heillä ei ollut mitään muuta resurssia kuin Jumala, joka asui heissä. Ja tuo riitti mullistamaan Rooman valtakunnan!

Ajattele sitä!
Kun Paavali käski efesolaisia uskovia lakata olemasta enää lapsia, jotka ” ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa, vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus”, kuinka he aikoivat tehdä tuon ilman lukua ja jaetta, jolla seistä? (Ef. 4: 14 - 15)

Kun Paavali kirjoitti roomalaisille opettaen juutalaisesta laista ja kertoi siitä, kuinka osa hänestä halusi tehdä oikein ja osa hänestä halusi tehdä syntiä ja kuinka voittaa synti vaeltamalla uudessa elämässä Kristuksessa, kuinka luulet heidän kyenneen tekemään sen ilman lukua ja jaetta, rukouspuhelinta, johon soittaa kiusauksen hetkellä eikä ollut mitään sivua, jonka puoleen kääntyä jotta voi ’seistä Sanassa’.

Gilliganin saari
Heidän täytyi tuntea Herra sisällään. Heidän uskonsa oli päättävästä uskoa. Määrätietoista uskoa. Heillä oli selkärankaa, he tiesivät, että Kristuksen asuminen heissä tarkoitti enemmistöä missä tahansa tilanteessa, jopa marttyyriuden edessä. Ei mikään paholainen, ei mikään keisari voinut erottaa heitä siitä tosiasiasta, että he tiesivät, he tunsivat, he vaelsivat Jumalan kanssa, joka asui heidän sisällään. Heillä ei ollut mitään lukua tai jaetta jolla seistä, he tiesivät ja tunsivat Hänen läsnäolonsa sisällään.

Heidän täytyi vaeltaa Hänen heissä olevassa läsnäolossaan, sillä ei ollut mitään muuta tietä tuntea Hänet. Oletko sinä liian riippuvainen siitä, mitä muut sanovat Isästä ja Herrasta? Mitä jos sinulla ei olisi Raamattua, ei kristillistä TV:tä, ei lainkaan mitään muuta opetusta kuin ympärilläsi olevien todistukset siitä, mitä Herra on tehnyt heidän elämässään sekä omat muistosi Hänen uskollisuudestaan elämässäsi?

Siis ehkäpä jonkin aikaa ole kuin Gilligan ja haaksirikkoiset: ei puhelinta, ei valoja, ei autoa, ei yhtäkään ylellisyyttä, kuten Robinson Crusoe, niin primitiivinen kuin vain voi olla... pane syrjään modernit apukeinomme ja opi olemaan riippuvainen Hänen tuntemisestaan, eläen Hänen läsnäolossaan, siirtäen huomiotasi päivän kuluessa edestakaisin ympäröivästä maailmasta Häneen sisälläsi ja sitten taas takaisin... ja keskustele, ilmaise jokin ajatus, kysy: ’Mitä ajattelet tästä, Isä?’... ja viritä korvasi Hänen pieneen ja hiljaiseen ääneensä, joka leijuu ylöspäin hengestäsi.

Äläkä koskaan enää kadota päättäväisyyttäsi tuntea ensin ja ennen kaikkea Hänet, joka asuu hengessäsi; anna kaiken muun olla vain tukea, ei ensisijainen keskittymisesi kohde joka on Kristus sinussa, kirkkauden toivo.

Uusi aihe ensi viikolla, siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org

How to Experience His Presence # 3, Peanuts
Kuinka kokea Hänen läsnäolonsa osa 3, Pähkinöitä

Hei kaikki,
Coloradon Rocky Fordin kaupungissa, jossa olin aikoinaan pastorina, kaupungin pastorit tapasivat joka torstai aamiaisella paikallisessa motellissa ja ravintolassa.

Eräänä aamuna yksi pastoreista kysyi, olimmeko kuulleet, mitä tapahtui veli X:lle läheisessä LaJuntan kaupungissa. Monet meistä tunsivat hänet, vanhemmanpuoleisen luterilaisen seurakunnan pastorin.

Hän oli vierailemassa paikallisessa hoitokodissa seurakuntalaisensa luona, naisen, joka oli nyt sokea diabeteksen ja ikänsä vuoksi, ja pastori istuutui tuolille naisen sängyn viereen, kun he alkoivat puhua. Vierailun aikana pastori otti oma-aloitteisesti pähkinöitä naisen sängyn vieressä olevalla yöpöydällä olevasta pikku kulhosta kunnes pähkinät melkein loppuivat.

Kun pastorin vierailua oli kestänyt noin 45 minuuttia, nainen sanoi: “Minulla ei ole paljoakaan tekemistä tässä vaiheessa elämääni. Lähestulkoon ainoa jäljellä oleva ilo on suklaan syöminen. Eräs henkilökunnan jäsen toi minulle suklaapäällysteisiä maapähkinöitä, mutta en pidä maapähkinöistä, joten vain imin pois kaiken suklaan ja sylkäisin pähkinät pieneen kulhoon yöpöydälläni.” (Olen nähnyt tämän tarinan painettuna ja kuullut muiden kertomana vuosien ajan siitä lähtien, mutta voin  kertoa teille, että tämä todella tapahtui.)

Virheellinen identiteetti
Se ettei kykene tekemään eroa oman henkensä ja Pyhän Hengen välillä voi johtaa virheelliseen identiteettiin samalla tavoin kuin yllä pastorin kohdalla. Teemme päätöksiä luullen kyseessä olevan Jumalan tahdosta mutta osoittautuu, ettei näin ole, mikä jättää meidät hämmennykseen ja neuvottomuuteen ihmettelemään, kuinka saatoimme tehdä sitä mitä juuri teimme ja päätyä sellaiseen jamaan missä olemme.

Henkemme ominaisuuksia
Barb rakastaa auringonlaskua. Minä rakastan auringonnousua. Syksy on hänen mielivuodenaikansa, minä rakastan kevättä. Hänellä on vahva taju oikeasta ja väärästä. Jos jollakulla on outoja hengellisiä värähtelyjä ympärillään, hän huomaa sen. Minä näen ihmisessä potentiaalin ja heidän lahjansa. Huomaan ensin heidän elämässään olevan hengellisen kauden ja prosessin.

Barb on projektipersoona, jonka täytyy saada projekti valmiiksi ennen kuin aloittaa seuraavaa. Kunnes se on valmis, kaikki muu on häiriötekijä hänen tehtävälleen. Hän on perusteellinen. Minä pyrähtelen projektista toiseen, tasapainoillen noin kuuden projektin kanssa samanaikaisesti, työskennellen vähän siellä ja vähän täällä tehden ne valmiiksi ajan myötä. Barb lukee yhtä juttua kerrallaan, minä luen neljää kirjaa ja kahta muuta kirjaa luen sivun sieltä täältä säännöllisesti sekä kolmea lehteä. Siihen ei lueta mukaan puolta tusinaa Calvin ja Hobbes –sarjakuvakirjaa, joita minulla on yöpöydälläni tai sen laatikossa pientä huumorihetkeä ja hupia varten ennen kuin nukahdan.

Jos minun täytyy keskittyä yhteen ainoaan projektiin kotona pidemmäksi aikaa kuin päivän verran, se kajastaa edessäni ’työnä’, eikä siinä ole minulle mitään nautittavaa, se on vain työ joka pitää tehdä. Barb nauttii suuresti pitkistä projekteista ja kun ne ovat valmiit, kaikki on järjestyksessä, paikallaan ja miellyttää silmää. Se tähden hän kiintyy tavaroihin, kun taas minulle niillä on vain vähän viehätystä, vaikka olen monin tavoin enemmän romantikko kuin hän. Rakastan hänen henkeään, hän rakastaa minun henkeäni. Hengelliset piirteemme kunnioittavat ja täydentävät toisiaan.

Olet se joka olet
Nämä ovat hengen ihmisen piirteitä, sillä se on se, joka olemme, kuinka toimimme, kuinka suhtaudumme. Kasvatuksessamme ei ollut mitään sielun (tunteita tai koulutusta koskevia) kokemuksia, jotka olisivat muovanneet meidät pitämään toisaalta auringonlaskuista ja valmiiksi tehdyistä projekteista, ja toisaalta auringonnousuista ja aloitetuista projekteista. Me olemme tällaisia luonnollisesti.

Ja se tosiasia, että Barb voi tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan kun taas minä voin tehdä useaa, ei ole luonteenheikkoutta jokaisessa meissä joka pitää muuttaa. Kyllä, olen oppinut hänen välityksellään työstämään tehtävän valmiiksi saakka ja hän on oppinut olemaan joustavampi projektiensa suhteen, mutta se että omaa noita piirteitä eikä muita, ei ole luonteenheikkoutta, syntiä tai muuta epätäydellisyyden osoitusta. Ne ovat vain Isämme piirteitä meissä.

Sielusta on kysymys: Hämmennys alkaa
Hengen ihmisesi piirteet, ne asiat jotka muodostavat ytimesi, sinut, todistaa toisen henkilön hengelle, joka on luotu samankaltaisesti tai jolla on samankaltainen kutsu elämälleen. Tuo hengellinen viehtyminen ei merkitse sitä, että Jumala käskee sinua menemään tuohon suuntaan, se merkitsee vain sitä, että hengen ihmisesi samastuu jonkun toisen henkeen.

Tilanne on kuin Raamattukoulun opiskelijalla, joka tuli toimistooni kyynelissä ihmetellen, miksi lähetystyöntekijän viesti kappelissa kosketti häntä niin. Sanoin hänelle, että se johtui siitä, että myös hänet on kutsuttu lähetystyöhön. Niinpä hänen henkensä todisti tuosta puhujan lähetystyöstä – se ei merkinnyt sitä, että Jumala kutsui häntä silloin ja siinä paikassa lähetyskentälle tai työskentelemään juuri tuon miehen palvelutehtävässä, se tarkoitti vain sitä, että heillä oli samankaltainen kutsu elämässään. Viehätys ymmärretään usein väärin oikeudellisuudeksi ja jopa rakkaudeksi.

Tässä joitakin muita esimerkkejä:
1) Avioparista kumpikin rakastaa vuoria, joten kun he käyvät vuoristokaupungissa etsien Jumalaa nähdäkseen, haluaako Hän heidän muuttavan sinne, heidän henkensä samastuvat ympäristöön ja he tuntevat rauhaa, joten he pitävät sitä Jumalana ja muuttavat. Kun he eivät löydä töitä ja elämä on vaikeaa he ihmettelevät, miksi Jumala johti heidät sinne.

Todellisuus: Heidän hengen ihmisensä rakastaa vuoria, mutta se ei tarkoita sitä, että Jumala haluaa heidän muuttavan sinne. He ymmärsivät hengessään olevat piirteet, jotka tekevät heistä sen, keitä he ovat, väärin Jumalan ääneksi. Sen tuloksena he eivät ’tehneet kotitehtäviään’ luonnollisessa, pohtineet järkevästi asiaa perusteellisesti, etsineet vahvistuksia muutolle, laatineet budjettia ja järjestelmällistä suunnitelmaa, vaan sen sijaan valitsivat hengellistää kaiken, koska Jumala näytti olevan mukana heidän muutossaan, mitä Hän ei ollut.

2) Henkilöllä on haastattelu kahdessa eri yrityksessä, toisessa yrityskulttuuri sopi läheisesti siihen, mikä tuntuu oikealta hänestä hengessä, toisen yrityskulttuurissa ei ole hengellistä viehätystä. Hän valitsee työpaikan nro 1, mutta on onneton huolimatta kristillisemmästä yrityskulttuurista ympärillään, on satimessa työtehtävässä, jota vihaa.

Todellisuus: Hän oli hengessään viehättynyt yrityskulttuurissa ilmaistuista jumalisista arvoista ilman, että tutki luonnollisessa varsinaista toimenkuvaansa. Jos hän olisi toiminut niin, hän olisi ottanut työpaikan nro 2, joka läheisesti sopi hänen taitoihinsa ja siihen, mitä hän halusi tehdä sen sijaan, että ajatteli, että hänen hengessään oleva viehätys työpaikan nro 1 jumaliseen kulttuuriin oli Jumala johdattamassa häntä.

3) Ihmisen sydämessä ja avioliitossa on ongelmia, joita hän tietää Jumalan haluavan käsitellä, mutta hän pelkää mitä voisi tapahtua, jos siihen ryhdytään. Niinpä hän vetäytyy seurakunnasta, seurakunnassa olevista ihmissuhteista ja asioista, jotka ovat liian lähellä sitä kypsyyttä, jota Jumala yrittää synnyttää hänessä. Hän tietää hengessään, että tämä ongelma pitää käsitellä, mutta hän pitää sen tukahdutettuna sisällään niin, ettei kukaan pääse lähelle. (Mukaan luettuna Herra)

Todellisuus: Hän juoksee pois Jumalan luota pelon hengen vuoksi sen sijaan että käsittelisi ongelman kun se kohtaa hänet elämän saatossa. Hän järkeilee pois ongelman kohtaamisen, koska ’tilanne ei ole nyt niin rankka’ ja Jumalan rauhaa hänen hengessään käytetään tekosyynä olla käsittelemättä asiaa sen sijaan, että ymmärretään rauhan olevan läsnä, jotta hän VOI käsitellä ongelman/synnin/olosuhteen. Armo hengessämme ei ole Jumalan lupa jättää huomiotta ongelmat; se on Hänen voimaannutuksensa käsitellä ongelmat.

Muutoin hän päätyy tekemään sitä, mitä Jaakob kutsuu ’totuutta vastaan valhetteluksi’, mikä tarkoittaa, että Jumalan viisaus on paljastettu hänelle hänen sydämessään, mutta hän valehtelee itselleen ja toisilleen ja antaa tekosyitä. Eheys tällä alueella on hänelle uutta, niinpä hän pelkää sitä mitä voisi tapahtua, jos hän kohtaa ongelman. Näin ollen vaikka hän on pelon hengen sitoma, hän piileskelee hengessään olevan armon takana vääristellen sen tarkoitusta.

4) Ihmiset käyvät läpi vaikean ajan kuten työpaikan muutoksen, kuoleman, sairauden (mielen alueen tai fyysistä) ja he tuntevat hengessään ylitsevuotavaa Jumalan rauhaa, joka kantaa heidät kriisin lävitse. Koska Hänen rauhansa on niin vahva heidän hengessään, he kieltäytyvät käsittelemästä asiaa luonnollisessa maailmassa kuten niitä tunteita, jotka pyörivät heidän tulevaisuutensa ympärillä ja heillä on taipumus hengellistää kaikki. Kun heiltä kysytään asiasta, he kieltäytyvät sanomasta selvästi mitä ajattelevat, eivät salli itsensä ajatella suunnittelemista, välttelevät suoria kysymyksiä vastaten samalla antamalla hengelliseltä kuuluvia vastauksia, jotka eivät sano mitään.

Todellisuus: He kieltäytyvät tutkimasta itseään, he kieltäytyvät myöntämästä sitä, että ovat siinä missä ovat tekemiensä päätösten tai sellaisten ongelmien johdosta, joita he ovat kieltäytyneet käsittelemästä. He panevat sen mikä on heidän vastuullaan Jumalan vastuulle eivätkä tajua, että Hän antaa heidän niittää sitä mitä he kylvävät. Herra voi olla hyvin armollinen hengessämme olevan rauhansa suhteen, joka kantaa meidät vaikeiden aikojen läpi, mutta tuota rauhaa ei ole aiottu estämään meitä käsittelemästä todellista elämää koskevia päätöksiä tai jättämään huomiotta sydämessämme olevat ongelmat, vaan tuo rauha on läsnä hengessämme voimaannuttamaan meidät käsittelemään elämää.

Hänen läsnäolonsa kokeminen päivittäin
Voit nähdä, että Hänen läsnäolonsa kokemisessa ei ole kyse vain palvonnassa ja rukouksessa olemisen ajasta, vaan koko päivän ajan suurissa ja pienissä päätöksissä. Voin tuntea Hänet hengessäni 24/7/365 ja suurin osa siitä on sen tajuamista, että Hän elää sisälläni 24/7/365, jotta voin käsitellä elämää sellaisena kuin se minua kohtaa – en ponnistele ’päästäkseni Hänen läsnäoloonsa’, minä elän Hänen läsnäolossaan – ja niin elät sinäkin! Enemmän tästä ensi viikolla. Toivottavasti tämä on siunaus sinulle, ensi viikkoon siis, siunauksin,

John Fenn
www.cwowi.org

Post-election thoughts, Prophetic 2013
Vaalien jälkeisiä ajatuksia, profeetallista vuodelle 2013

Hei kaikki,

keskeytän sarjani Isän läsnäolon kokemisesta tarjotakseni joitakin vaalien jälkeisiä ajatuksia. Useimmat teistä muistavat tämän aikaisemmista viikoittaisista ajatuksista ja sähköisestä uutistiedotteesta tämän vuoden syyskuussa:

“Kerroin muutama viikko sitten tällä kirjoituspaikalla pienen osan siitä, mitä Isä kertoi minulle vaaleista. Kerroin tämän osan: ”Tämän hetkisen tilanteen mukaan Romney tulee voittamaan vaalit ja republikaanit voittavat senaatissa enemmistön.” 

“Mutta en kertonut loppuosaa siitä, mitä Hän sanoi, koska jotkut osat siitä, mitä Hän sanoi, eivät olleet vielä tapahtuneet. Hän itse asiassa jatkoi puhumista ja kertoi minulle, kenet herra Romneyn täytyisi valita varapresidenttiehdokkaakseen voittaakseen, koska tuo osavaltio osoittautuisi vaaleissa tärkeäksi, ja mitä tulisi tapahtumaan, jos hän ei valitsisi tuota henkilöä.”

”Kerroin vain kahdelle muulle tuohon aikaan siitä, mitä Hän sanoi ja eräälle muulle sen jälkeen... mutta kerron teille, että herra Romney valitsi erään toisen kuin sen, josta Isä kommentoi tuona päivänä, joten jatkan maamme puolesta rukoilemista sillä tulos on epäselvä minulle tässä kohdassa. Isä on pysynyt hiljaa asiasta siitä lähtien ja tavallisesti se merkitsee, että se mitä Hän viimeksi sanoo, pysyy. Sen tähden on kutsu rukoukseen.”

Koska jotkut tuntemani ihmiset ovat vastanneet sähköpostitse ja kysyneet asiasta kerron, että Isä oli kertonut minulle, että jos Romney halusi voittaa, hänen täytyisi valita Rubio, sillä latinojen ääni olisi hyvin tärkeä vaaleissa. Se, mitä Hän kertoi minulle elokuussa osoittautui oikeaksi, kuten nähdään tässä analyysissä presidentin- ja senaatin vaalikilvoista:

http://nbclatino.com/2012/11/06/record-latino-vote-key-to-obamas-re-election/ 

Mihin nyt?
Jotkut muistavat sen, mitä kerroin tällä kirjoituspaikalla, että takaisin vuoteen 2003 mentäessä Isä sanoi minulle silloin: ”Ole varuillasi, kun Hillary astuu virkaan.” Tuohon aikaan hän oli jo Yhdysvaltain senaattori, joten ainoa ’virkaanastuminen’ sen lisäksi saattoi koskea ulkoministerin, varapresidentin tai presidentin tehtävää.

Profetialla on tapana täyttyä harmaan sävyissä niin kuin tapauksessa, jossa ihminen rannalla vesirajassa seisoen kastelee jalkansa ja sanoo ’kastuin’, mutta myöhemmin hän kahlaa syvään veteen ja sanoo jälleen ’kastuin’. Kumpikin lausunto on totta, mutta kyse on asteesta.

Tällä samalla tavalla Johannes Kastaja täytti Elian rooliin valmistaen tietä Herralle, mikä täytti profetian. Kuitenkin Ilm. 11 tekee selväksi sen, että yksi niistä kahdesta todistajasta on Elia, joka tulee kirjaimellisesti valmistamaan tietä Herralle juuri ennen Hänen toista tulemistaan. Kyse on tuon profetian toteutumisesta eri asteessa.

On turvallista sanoa, että kun Hillarystä tuli ulkoministeri, astuimme ensimmäisiin “Ole varuillasi, kun Hillary astuu virkaan” -päiviin, mutta jopa silloin pohdin tuon sanan lopullista täyttymistä, olisi hänen tulonsa presidentiksi 2016 vaaleissa. Niinpä olkaamme varuillamme ja rukoilkaamme, sillä jos tuo todella tapahtuu, sitten se tähän mennessä näkemämme ’ole varuillasi’ tulee näyttämään siltä kuin varpaat on kastettu valtamereen yllä olevassa esimerkissäni ja vuodet 2016-2020 ovat täysimääräinen täyttyminen.

Ääripiste – profeetallisesti puhuen sanaa Isältä
Muistanette kun taannoin Kerry/Bush –vaaleissa kerroin tässä tilassa jotakin siitä, mitä Isä kertoi minulle silloin, kun kerroin Hänelle hengen olevan erilainen tuossa kilvassa kuin mitä  olin aiemmin kokenut, ja kysyin, mikä se oli: ”Se on sosialismin henki. sitä voi viivyttää, mutta sitä ei voi pysäyttää.”  Kysyin, mistä se tuli ja Hän sanoi: ”Se tuli Euroopasta, sillä tässä maassa on niitä, jotka haluavat tehdä tämän maan sellaiseksi kuin eurooppalainen sosialistinen malli, mutta se ei ole sitä mihin olen tämän maan kutsunut.”

Porukat – nyt kun Yhdysvaltain väestönlaskentavirasto raportoi 49% amerikkalaisista elävän kodissa, joka saa suoria rahallisia etuisuuksia liittohallitukselta, olemme saavuttaneet ’ääripisteen’ (engl. tipping point, tuo on ilmaisu, jota Isä käytti puhuessaan minulle) kohti sosialismia.

Tylerin (Tytlerin) lainaus sanoo tarkasti sen, missä olemme hengellisesti ja poliittisesti:

Alexander Tyler (Tytler) 1747-1813
"Demokratia jatkaa olemassaoloaan siihen aikaan saakka, jolloin äänestäjät havaitsevat, että he voivat äänestää itselleen runsaita lahjoja julkisista varoista. Tuosta hetkestä lähtien enemmistö äänestää aina niiden ehdokkaiden puolesta, jotka lupaavat eniten etuisuuksia julkisista varoista, ja sen tuloksena jokainen demokratia tulee lopulta romahtamaan löyhän rahapolitiikan takia, mitä seuraa aina diktatuuri.

Maailman suurten sivilisaatioiden keskimääräinen ikä historian alusta on ollut noin 200 vuotta. Noiden 200 vuoden aikana nämä valtiot ovat aina edenneet seuraavan järjestyksen mukaisesti:

Orjuudesta hengelliseen uskoon;
hengellisestä uskosta suureen rohkeuteen;
rohkeudesta vapauteen;
vapaudesta runsauteen;runsaudesta omahyväisyyteen;
omahyväisyydestä apatiaan;
apatiasta riippuvuuteen;
riippuvuudesta takaisin orjuuteen.”

JA
“Demokratia ei voi olla olemassa pysyvänä hallintovallan muotona. Se voi olla olemassa ainoastaan kunnes äänestäjät havaitsevat, että he voivat äänestää itselleen avokätisyyttä julkisista varoista. Siitä hetkestä lähtien enemmistö äänestää aina niitä ehdokkaita, jotka lupaavat suurimmat etuisuudet julkisista varoista, minkä tuloksena demokratia aina sortuu löyhän rahapolitiikan vuoksi, mitä aina seuraa diktatuuri. Maailman suurimpien sivilisaatioiden keskimääräinen ikä on ollut 200 vuotta.” Alexis de Tocqueville (1805-1859)

Entä nyt?
Olen myös kertonut kuinka Isä käski minua rukoilemaan ensi vuoden puolesta – yhteiskunnallista levottomuutta, luonnonkatastrofeja, talousvaikeuksia – ja jatkan rukoilemista. Ihmiset vain eivät tiedä, mitä on koittamassa tälle maalle ja maailmalle, toivon, että se voidaan välttää tai ainakin sitä lieventää. Yksi Isän kertoma esimerkki on, että Venäjä tulee siirtymään siihen tyhjiöön, jonka vetäytyvä Amerikka on luonut ja harjoittamaan suurta vaikutusvaltaa, ja niin paljon enemmän (muistanet, että olen kertonut tästä asiasta tällä kirjoituspaikalla aiemmin)

Mutta mitkään näistä asioista eivät liikauta minua, sillä Isän Valtakunta on mitä varmimmin tuomassa tämän maailman valtakunnat Hänelle ja lopputulos on, että ilman Jumalaa tapahtuvat ihmisen hallitsemispyrkimykset tulevat epäonnistumaan. Ei ryhdytä ylöstempausiloisiksi, valmistakaamme itsemme edessä oleviin muutoksiin. Me tiedämme ajat ja kaudet emmekä pelkää.

Kun Herra ilmestyi minulle 2001 ja käski minun aloittaa CWOWI ja kysyin Häneltä, miksi kotiseurakuntaverkosto, Hän vastasi: ”Olemaan heitä varten resurssi. Se on tulevan ajan varalle, resurssi tulevaan ajan varalle.”

Minä en ole kuin lasten sadun Pikku Kananen juoksentelemassa pitkin maalaistalon pihaa sanoen ’Taivas putoaa, taivas putoaa’, mutta sanon, että tunnen kaudet, tunnen ajat, joissa elämme.

Muistatko tämän?
Olen kertonut tässä kirjoitustilassa muutaman kerran menneinä vuosina siitä, kuinka 2005 Isä puhui minulle. Olin autoajelulla muistellen 10 edeltänyttä vuotta 1995-2005 ja sitä kuinka tuskin tunnistin tuon päivän (2005) maata noista päivistä. Tuolloin kyse oli (vain) Monica Lewinskystä ja sen jälkeen meillä on ollut syyskuun 11 päivän hyökkäykset ja niitä seurannut sota Lähi-idässä.

Isä puhui minulle: “Sanot, ettet tunnista maat nyt siitä, mikä siitä on tullut viimeisten 10 vuoden aikana. Sanon sinulle totuuden kun sanon, ettet tule tunnistamaan sitä jälleen 10 lisävuoden jälkeen.” (Tuo veisi meidät vuoteen 2015.) 

Se mitä tapahtuu Yhdysvaltain taloudessa ja kulttuurissa tapahtuu myös suuressa osaa maailmasta ja

kotiseurakuntien ja vahvojen ihmissuhteiden resurssi on turvaverkko, voiman lähden ja katalysaattori henkilökohtaiselle kasvulle. Se on seurakunta niin kuin Uusi Testamenttimme kuvaa, tasapainoinen Sanassa & Hengessä.

Jos haluat olla riippumattomampi maailman taloudesta, ala astua Jumalan talouteen – lähtien rahallisesta antamisesta itsesi antamiseen sellaisen kuin Raamattu kuvaa seurakunnassa elämistä – kotiseurakunta, ihmissuhteet, ja siirtäen uskossa sinua lähinnä olevat ylöspäin prioriteettilistalla niin, että heistä tulee sinulle lähimpiä elämässä.

Isä (taivas) on suhteessa meihin Jeesuksen ristintyön kautta, mutta raha on maan päällä, sen tähden maiset lait soveltuvat. Ja sen tähden antaminen on niin tärkeää kun liikkuu Jumalan taloudessa. Kun Jeesus sanoi Lk. 6:38 jos me annamme, meille tullaan antamaan takaisin myöhemmin, sullottu, pudistettu ja kukkurainen – Hän viittasi siihen, että Jumalalle antaminen ei koskaan poistu elämästämme, se vain astuu tulevaisuuteemme olemaan huolenpitoa meitä kohtaan jonain päivänä tulevaisuudessa. Tuo tekee Jumalalle antamisen investoinniksi, ei kuluksi.

Tämä on totta kaiken antamisen suhteen Herralle ja Hänen kansalleen – aikaa, resursseja, rahaa, työtä, viisautta – muille antaminen astuu tulevaisuuteesi olemaan huolenpito jonain tulevana aikana. Sen tähden kotiperusteiset ihmissuhteet ja kotiseurakunta ovat resurssi nyt ja tulevaisuutta varten – se vaatii sinua antamaan itsesi ja itseltäsi.

  

Älä sivuuta minua nyt
Kristityillä on tapana kuunnella uutisia, vaikka ilmaistut mielipiteet ovat usein 180 astetta siitä, mihin he uskovat, ja kuitenkin he palaavat seuraavana iltana tuon saman uutislähetyksen pariin. Ja he keskustelevat ja jopa kiistelevät ystävän kanssa kahvikupin äärellä kaikenlaisista poliittisista ja uskonnollisista kysymyksistä, mutteivät lopeta ystävyyttään.

Mutta sähköpostit tarjoavat persoonattomuuden kokemuksen, niin että joillakuilla on refleksi sen suhteen mitä minä tai muut saattavat kirjoittaa – he lukevat yli kahden vuoden aikana 200 sähköpostiviestiä mutta sitten tulee yksi kirjoittamani asia, josta he ovat eri mieltä, ja he välittömästi klikkaavat ‘lakkauta viestien vastaanottaminen’. Kasva aikuiseksi. Älä tee sitä. Se mitä sanon, on Hengestä.  

Sillä oletpa samaa mieltää kanssani tai ei, se ei ole tärkeää. Tärkeää on, että kerron sinulle apostolina ja profeettana, että edessä on vaikeita aikoja, ja tässä sanomani on totta ja oikein. Kun lääkäri haluaa antaa sinulle piikin, et ajattele: ”Hän haluaa antaa tämän piikin minulla vain siksi, että hän saa rahaa lääkefirmoilta. ” – Ei, vaan tajuat hänen haluavan, että olet terve!

Niinpä älä tulkitse itsekkääksi kehotustani mennä mukaan kotiseurakuntaan ja alkaa antaa ajastasi, rahastasi ja kyvyistäsi muille säännöllisesti ja kurinalaisesti. Minulla ei ole mitään salattuja motiiveja, ei muuta kuin sanoa se, että tarvitsemme toisiamme. Ja jos olet antaja nyt, tulet olemaan antaja tuolloin sen sijaan, että seisot jonossa toivoen, että sinulla olisi kristittyjä ystäviä, joiden kanssa jakaa resurssit – kerron sen minkä Isä minulle kertoo Kristuksen ruumiin hyväksi.

On niin paljon enemmän, mutta nämä ovat jännittäviä aikoja, me näemme sellaista voitelua, sellaista Herran ilmestymistä kokouksissamme...todella ihmeellistä... Hän on niin hyvä. Kun keskityt siihen, mitä Herra on tekemässä, se vallitsee sinua täysin rauhalla ja innostuksella! Paluu kirjoitussarjaan ensi viikolla, siunauksin,

John Fenn
www.cwowi.org

How to Experience His Presence # 2

Kuinka kokea Hänen läsnäolonsa osa 2

Hei kaikki,

aloitin tämän sarjan viime viikolla siitä, kuinka astua sisälle Isän läsnäoloon – (Jos sinulta jäi viime viikkoinen väliin, kaikki vanhat englanninkieliset ’viikoittaiset ajatukset’ ovat esillä nettisivuillamme kohdassa ’Articles’, sitten ’Weekly Thoughts’: www.cwowi.org)

Kerroin Jeesuksen sanoneen, että Hänen Isänsä olevan Henki ja että synnymme uudesti hengen ihmisessämme. Sen vuoksi Isä puhuu meille juuri hengessämme; Hänen (Pyhä) Henkensä meidän hengellenne – kaikki asiat virtaavat ylöspäin ja ulospäin siitä, mitä Hän jakaa, paljastaa, puhuu hengessämme. (Joh. 4:24, 15:26-27, 16:13)

Kuinka erottaa onko jokin asia hengessäsi

Kerroin myös viime viikolla siitä, kuinka ne kaksi Emmauksen tiellä ollutta kommentoivat asiaa sen jälkeen, kun Herra hävisi heidän keskeltään: “Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille...?” (Lk. 24:32)

He kuvailivat asiaa niin, että heidän hengen ihmisensä ‘paloi’. Huomaa, että heidän mielensä pani merkille jotakin tapahtuvan syvällä heidän sisällään. Se, että mielesi huomaa hengen ihmisesi kuten heillä kävi, on jotakin sellaista, mitä olet tehnyt lukemattomia kertoja aiemmin.

Oletko koskaan sanonut jotain sellaista, mitä sinun ei olisi pitänyt, ja heti kun olit näin tehnyt, tunsit murhetta, loukkaantuneisuutta syvällä sisälläsi? Se on hengen ihmisesi, joka on syntynyt Totuuden Hengestä, kertomassa sinulle totuuden – teit syntiä – ja mielesi huomasi sen.

Nyt ajattele, missä tarkalleen koit tuon murheen? Kehon alueen suhteen se tapahtui rintakehän tai mahan/vatsan alueella, ja kuitenkaan se ei ollut fyysistä, se tapahtui hengessäsi.

Syntiä viime aikoina?

Paavali sanoi syntisistä Ef. 4:17-19, seksuaalisesta synnistä erityisesti: ‘ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta...’ Kreikan kielessä ’päästää tuntonsa turtumaan’ on ’apalgeo’, joka tarkoittaa ’lakata tuntemasta kipua jostakin’ (syntiteosta)

Saamme siitä englanninkielen sanan ’apology’ (anteeksipyyntö) ja tässä käyttötarkoituksessa toinen tapa sanoa tämä jae on, että ihminen on ’turtunut anteeksipyytämisen suhteen syntiinsä nähden’. Hän on kylmennyt ja omavanhurskas syntinsä oikeuttamisessa:

Hänen tuntonsa on turtunut tuon saastaisuuden, tuon epäpuhtaan tunteen kokemisen suhteen, tuon murheen ja katumuksen tehdessään syntiä, niin että hän ei pyydä anteeksi... tuo synnin tunto tapahtuu hengen ihmisessä. Mieli pelkästään ’tarttuu’ tai havaitsee tuon murheen, häpeän, likaisuuden tunnon, jota hänen hengen ihmisensä tuntee ja johon se reagoi.

Merkitty

Paavali sanoi myöhemmin saman asian eri tavalla: ”Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja...(heidän) omatunto on poltinraudalla merkitty.”  (1 Tim. 4:1-2)

(Englanninkielisessä Raamatunkäännöksessä) sana ‘kärvennetty’ käännetään paremmin  ‘polttomerkitty’. Ei ole yllättävää, että kyseessä on kreikankielen sana ’kausteriazo’,  ja tästä saamme sekä syöpymistä että polttamista tarkoittavat sanat. Syöpyminen on jotakin happopitoista, joka kuluttaa sinut vähitellen.

Kyse on teosta, jossa kuuma rauta polttaa ihon ulkokerroksen niin, että kaikki veri ja nesteet sinetöityvät sisälle. Paavali maalaa kuvan tästä ’tunnon turtumisesta/anteeksipyytämättömyydestä’, jonka saa aikaan ihminen, joka toistaa ja toistaa ja toistaa syntiä, kunnes hän tulee kärvennetyksi omassatunnossaan, turtuu tunnossaan siitä, että hänen henkensä murehtii ja on kykenemätön kokemaan mitään häpeää tai vialla olemista syntinsä suhteen mielessään.

Iloisia ajatuksia nyt
1 Joh. 3:19-21:ssa apostoli Johannes sanoi: ”Jos sydämemme syyttää meitä, Jumala on suurempi kuin sydämemme. Jos sydämemme ei syytä meitä, meillä on rauha Jumalan edessä.” (suomennos tässä)

Kreikankielinen sana ’syyttää meitä’ on ’kataginosko’, joka koostuu osista ‘kata’, vastaan ja ’ginosko’, tietää jotakin. Kirjaimellisesti niin muodoin ”Jos meidän sydämemme tietää jotakin meitä vastaan, Jumala on suurempi kuin sydämemme. Jos sydämemme ei tiedä mitään meitä vastaan, meillä on rauha Jumalan edessä.

Kun sydämellämme on jotakin meitä vastaan, ts. koemme hengessämme tehneemme syntiä, Jumala on suurempi ja ainoa mitä tarvitaan, on tuon tunnustaminen nöyryydessä etsiessämme anteeksiantamusta ja jälleen oikeaa asemaa.

Kerroin näistä ’kielteisistä’ hengen ihmisen asioista, koska me kaikki tunnemme synnin tunteen ja tunnemme sen, kun mielemme panee merkille henkemme sen kokiessa murhetta, häpeää, likaisuutta tuon synnin perusteella, ja on tärkeä tuntea meneillään olevan ’turtumisen’ asteet.

Käännä tuo huomio henkeesi
Kyse on tarkalleen tuosta samasta mielen teosta, kun se panee merkille sen, mitä hengessämme on meneillään synnin suhteen, kuin se, joka myös sallii meidän kokea Hänen läsnäolonsa sisällämme. Etsimme Hänen läsnäoloaan hengessämme, mikä on yhtä yksinkertaista kuin huomiomme kääntäminen sisäänpäin, samalla tavalla kun teet silloin, kun olet puhunut väärin ja sinulla on hengessäsi tuo yhtäkkinen murhe, jonka huomaat. Ala huomata Hänen läsnäolonsa, Hänen rauhansa sisälläsi.

Kuten aina sanon ihmisille, joiden päälle olen laskenut käteni parantumista varten: etsi parantumista, äläkä sitä, minkä vielä pitää parantua. Samalla tavalla etsi Hänen läsnäoloaan, älä viimeistä murheen hiventä, etsi Hänen rauhaansa syvällä sisälläsi, hengessäsi.

Keskeytynyt päivällinen
Vaimoni Barb oli juuri kattanut pöytää oikein mukavan päivällisen. Hän oli valmistanut sitä koko päivän paistaen hitaasti porkkanoiden ja perunoiden ja sipulien ja yrttien ja mausteiden ympäröimää paahtopaistia suuressa mustassa emalisessa uunivuoassa. Talo oli täynnä juhlaruoan tuoksua ja olimme kohta alkamassa syömisen.

Kaikki kolme poikaa istuivat ja minä pöydän toisessa ja Barb toisessa päässä, kun rukouksen jälkeen alkaessamme jakaa ruokaa poikien lautasille Barb pysähtyi: ”Olen pahoillani, en vain voi syödä juuri nyt. Minulla on ollut sellainen rukoustaakka koko iltapäivän ja olen ruokaa laittaessani rukoillut, mutten kestä enää. Minun täytyy mennä makuuhuoneeseen rukoilemaan tämä loppuun, on kyse jonkun elämästä.”

Tuon sanottuaan hän lähti poikien ja minun pohtiessa jälleen yhtä äidin rukoustaakkaa. Noin 45 minuuttia myöhemmin ja paljon aterian jälkeen hän ilmaantui makuuhuoneestamme virkistyneenä ja valmiina syömään. ”En tiedä, kenen puolesta tuo oli, mutta se oli jonkun Thaimaassa olevan puolesta ja oli kyse hänen elämästään, joten minun täytyi rukoilla se läpi kunnes sain voiton. Kun ylleni laskeutui rauha, tiesin, että tuo ihminen tulisi olemaan ok.” (Tämän tyyppisiä asioita on tapahtunut lukuisia kertoja meidän yli 34 avioliittovuoden aikana, sillä Barb on esirukoilija, jonka kaltaista en ole koskaan tavannut)

Vaikerointi
Fyysisesti Barbin keho oli keittiössä ateriaa valmistamassa, hänen mielensä (sielunsa) askarteli sellaisten asioiden kanssa kuin mitä lisätään mihin aikaan ja kuinka kuuma uunin pitäisi olla ja onko meillä puhtaita astioita. Keskellä tuota kaikkea hänen mielensä, sielunsa pani merkille taakan hänen hengessään. Raskaus, läsnä oleva kehotus rukoilla ei vain meidän äidinkielellämme englanniksi, ei vain kielillä, vaan kuulin huoneestamme tulevan syviä vaikerruksia kuin joku olisi synnyttämässä.

Jeesus seisoi lähellä nyt neljä päivää kuolleena olleen ystävänsä Lasaruksen ruumista. Aiemmin Joh. 11:ssa Jeesus paljasti tienneensä Hengen kautta, että Lasarus oli kuollut, mutta kun ihmiset yrittivät pidättää Hänet tuolla alueella, Hänen täytyi odottaa, kunnes Isä vapautti Hänet menemään kuolleen ystävänsä luo.

Heti tultuaan sinne, jae 33 sanoo: “...Hän vaikeroi hengessään ja oli levoton.” Ja jälleen jakeessa 38: ”Jeesus jälleen sisällään vaikeroiden tuli haudan luo.” (suomennokset tässä)

Jos luet kertomuksen, huomaat, että tunteiden näkökulmasta Jeesus oli suunniltaan ystävänsä kuoleman vuoksi, mutta tunteet eivät nostaneet Lasarusta kuolleista. Sen teki sanaton, sanojen tuolla puolen oleva esirukous, vaikerointi Hänen hengessään.

Room. 8:26-27 kuvaa syvintä esirukouksen vaikerointia (huokailua) ‘sanattomaksi’, mikä kuvaa Barbin taakkaa tuntemattoman puolesta kaukaisessa Thaimaassa ja Jeesusta Lasaruksen haudan ääressä.

Virrat virrasta
Jeesus sanoi Joh. 7:38:ssa Hänen luokseen tulevista, että heidän ’sisimmästään’ (engl. mahastaan) juoksevat elävän veden virrat. Sana ’maha’ on tässä tarkalleen juuri se, ja sillä on kolme merkitystä asiayhteyden perusteella. Ensimmäinen käyttötarkoitus koskee mahaa, ruokahalua. Samaa sanaa käytetään ’kohdusta’. Selvästikään kumpikaan noista merkityksestä ei sovi asiayhteyteen. Kolmas merkitys, ja se, jota tässä käytetään, on: “kätketyt, sisimmät olemuksen syöverit”. Meidän olemuksemme kätketyistä ja sisimmistä syövereistämme virtaavat elävän veden virrat. Se tarkoittaa meidän hengestämme yhdessä Pyhän Hengen kanssa.

Huomaa, että Ilm. 22:1:ssä on yksi ainut virta, Elämän Virta, joka virtaa isän valtaistuimelta. Tuo Pyhän Hengen virta tulee sisään henkeemme ja sitten virtaa ulos meistä kielinä ja vaikerruksina, jakautuen virtoihin, monikko, virraten esirukouksessa monien ihmisten ja asioiden puolesta Isän johdon mukaan.

Sen tunnistaminen, mitä hengen ihmisessämme tapahtuu, on avain – ja jatkan siitä ensi viikolla... kotitehtäväsi on ajatella perusteellisesti niitä aikoja, jolloin koit murhetta, tehdä parannus, jos sinulla on jokin alue, jonka suhteen olet kärventynyt ja harjoitella huomiosi siirtämistä edestakaisin  ’tuolla kaukana’ ympärilläsi olevasta maailmasta ’tänne’, missä Isä elää, siihen mitä henkesi tuntee ja kokee.

Siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org