Church WithOut Walls International-Europe
  • Home
    • ANBI
    • Privacy Verklaring
  • DE
    • Weekly Thoughts (D) Wöchentliche Gedanken >
      • Weekly Thoughts (D) Wöchentliche Gedanken - PDF
  • EN
    • Weekly Thoughts >
      • WEEKLY THOUGHTS >
        • John's Monthly Newsletter
      • Weekly Thoughts serie in PDF format
    • About John Fenn
    • About Wil & Ank Kleinmeulman
    • Books written by Ank Kleinmeulman >
      • About Ank - author
  • ES
    • PENSAMIENTOS SEMANALES (Weekly Thoughts) John Fenn >
      • PENSAMIENTOS SEMANALES (PDF)
  • FR
    • Pensées Hebdomadaires
    • PDF à lire et/ou imprimer
    • A propos de John Fenn
    • A propos de Wil & Ank Kleinmeulman
    • Vidéo en anglais
    • Nous contacter
  • FI
    • Viikottaisia ajatuksia >
      • WEEKLY THOUGHTS / Viikottaisia ajatuksia
      • Weekly Thoughts / Viikottaisia ajatuksia - PDF
    • John Fennistä
    • TV7
  • L
    • LV
    • LT >
      • Weekly Thoughts (LT) Savaitės Mintys >
        • E-Book
      • Straipsniai >
        • Kaip mes suprantame, koks turi būti surinkimas
        • Krikštai
        • Kaip veikia 5 tarnavimo dovanos namų surinkimuose?
        • Grįžimas prie paprasto tikėjimo
        • Garbinimas
        • Namų surinkimai Naujajame Testamente
        • Išgelbėjimas
        • Tikėjimo išpažinimas
        • Kaip prasidėjo CWOWI?
        • Dažnai pasitaikantys klausimai
      • Video LT
  • NL
    • Weekly Thoughts - nederlands >
      • WEEKLY THOUGHTS (NL) Wekelijkse Gedachten >
        • Weekly Thoughts NL pdf
    • Over / bio van John Fenn
    • Over / bio Wil & Ank
    • Wat wij geloven
    • Onderwijs - MP3
    • Boeken van Ank Kleinmeulman
    • Doneren / gift overmaken?
    • Conferentie >
      • Conferentie LT - 2025
    • Artikelen >
      • Hoe “Church Without Walls International” is ontstaan
      • Hoe een samenkomst van een CWOW huisgemeente eruit ziet
      • Waarom samenkomen in een huis?
      • Wat is een huiskerk en een huiskerk netwerk?
      • HuisKerken: Waarom – Wat – en Hoe?
      • Ank deelt over Wat & Hoe van Huiskerken (VIDEO'S)
  • PL
  • PT
    • "O pensamento da semana em Português"
    • PT-pdf
  • RO
    • Gânduri săptămânale >
      • Gânduri săptămânale - PDF
  • RU
    • Джон Фенн
    • Сид Рот «Это сверхъестественно»
  • Donate
  • Events
  • TV
  • Contact

Nimi, osa 3/3, Epäusko

10/28/2023

0 Comments

 
The Name 3 of 3, Unbelief
Nimi, osa 3/3, Epäusko
 
Hei kaikki,
 
Tämä osa käsittelee epäuskoa, sitä mitä se on, kuinka päästä siitä eroon.
 
Sanaa 'epäusko' käytetään useita kertoja Uudessa testamentissa ja se yhdistetään sydämen kovuuteen. Se on 'apistian' ja tarkoittaa uskottomuutta ja epäuskoa – uskottomuutta tottelemattomuuden kautta. 
 
Epäusko EI ole pientä uskoa. Pietari itse asiassa käveli veden päällä, mutta hermostui ja alkoi vajota. Jeesus kysyi: "Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?" Tuo ei ole epäuskoa, se on elämän tuuliin ja myrskyihin hermostumista, kun irrotamme katseemme Herrasta.  Matt. 14:31
 
Kun jättää menemättä sinne, minne Jumala on johdattamassa, jättää kasvamatta Hänessä ja ihmisenä
 
Epäusko tarkoittaa uskon poissaoloa ja siihen liittyy tekijänä se, että on uskoton sen suhteen, mihin suuntaan Herra yrittää johdattaa. Sitä käytetään Hepr. 3: 19:ssä, kun puhutaan epäuskoisesta ja uskottomasta Israelista, kun israelilaiset kieltäytyvät menemästä Luvattuun maahan. He eivät epäonnistuneet uskon puutteen, vaan epäuskon takia, jakeessa sanotaan.
 
Tuttuus synnyttää halveksuntaa
 
Tuo on amerikkalainen sanonta, enkä ole varma, kuinka se kääntyy – kiitos ja anteeksi kaikille vapaaehtoisille ympäri maailman, jotka käännätte viikoittaiset ajatukseni monille muille kielille.
 
Mk. 6: 1-6:ssa Jeesus on takaisin kotikaupungissaan. Ihmiset hämmästelivät Hänen sanojaan ja puhuivat niistä 'voimallisista teoista', joista he olivat kuulleet. Tässä heidän epäuskonsa nousee pintaan:
 
"Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme?  Ja he loukkaantuivat häneen."

Tässä näemme Jeesuksen olevan vanhin viidestä veljeksestä ja vähintään kahdesta sisaresta. He tunsivat Hänet rakentajana (puuseppänä), Marian poikana, vanhimpana sisaruksena vähintään kuudelle sisarukselle ja he olivat loukkaantuneita. Rakentajana/puuseppänä olo tuohon aikaan tarkoitti, että hän rakensi huonekaluja ja kodin tavaroita enemmän kuin koteja.  Miltä sinusta tuntuisi, jos kotonasi olisi Jeesuksen tekemä pöytä? Hän oli kaikkien tuntema, joten on järkevää olettaa, että hän oli tehnyt huonekaluja, joita oli kaupungin monissa kodissa. He kaikki tunsivat hänet.  


Jos annamme Marialle kaksi vuotta lasten väliin, sitten 30-vuotiaana Jeesuksella olisi ollut sisaruksia iältään 28, 26, 24, 22,20 ja 18. Tuo 'eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme' viittaa siihen, että he eivät ole naimisissa, joten he olivat teini-ikäisiä tai nuorempia, ainakin riittävän nuoria ollakseen yhä sinkkuja toisin sanoen. Perhe oli yhä kaupungissa, kaikkien tuntemana, lasten ollessa kaikkien tuntemia – tuo tuttuus myötävaikutti heidän epäuskoonsa.
 
"Ja hän ei voinut siellä tehdä mitään voimallista tekoa, paitsi että paransi joitakuita sairaita panemalla kätensä heidän päälleen. Ja hän ihmetteli heidän epäuskoansa. Ja hän vaelsi ympäristössä, kulkien kylästä kylään, ja opetti."
 
Tässä kohdassa meidän tulee pysähtyä. Olemmeko korottaneet jonkun jalustalle, mutta heti kun hän on tullut meille tutuksi ja näemme hänen olevan vain normaalin ihmisen, putoaako hän pois tuolta jalustalta? Teemme noin seurakuntien kohdalla. Uuden työpaikan kohdalla. Uuden ystävän tai mahdollisen kumppanin kohdalla. Vähentääkö tuttuus (myönteistä) näkemystämme hänestä, kuten se vähensi Jeesuksen kotikaupungin ihmisten silmissä?  
 
He antoivat historian määrittää heidän kohtalonsa. He eivät kyenneet jättämään sitä minkä he tiesivät luonnollisessa ja tavoittelemaan ja tarttumaan ikuiseen.
 
Kun ei uskota ylösnoussutta Herraa ja sitä mitä Jumala on tekemässä elämässäsi
 
MK. 16: 14 ylösnousseesta Herrasta: "Vihdoin hän ilmestyi myöskin niille yhdelletoista heidän ollessaan aterialla; ja hän nuhteli heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta." 
 
Hän odotti heidän uskovan haudalla olleiden naisten sanoja ja sitä, mitä Hän oli aiemmin kertonut heille siitä, mitä tulisi tapahtumaan.
 
Yhteenveto epäuskosta: Kreikaksi sydämen kovettaminen, ei pitäydy Herran johdatukseen koskien henkilökohtaista kasvua ja elämää. Tuttuus tai teologinen erimielisyys jonkun kanssa tekee tämän sopimattomaksi omassa mielessämme, joten lankeamme epäuskoon koskien sitä, että Jumala tekee työtä hänessä. Puute siinä, että uskoisi niitä ihmeitä, joita Jumala on elämässä tehnyt.
 
On helppo tarkistaa sydämemme, jotta näemme, oman epäuskomme tason. Israel epäonnistui luvattuun maahan pääsemisessä epäuskonsa takia. Tutki sitä. Heitä pelotti edessä oleva ankara työ, he luulivat, etteivät voisi tehdä sitä, kun Jumala sanoi, että he kykenevät. Sellaisen tahon täytyy siirtää fokus siihen, että menee rohkeasti sinne, minne Jumala johdattaa, vaikka kaikki ei ole etukäteen selvillä, vaikka se näyttää mahdottomalta.
 
Jeesuksen vanhat naapurit tunsivat Hänet 30 vuoden ajan Marian vanhimpana poikana, yhteisön luottopuuseppänä. He antoivat tuttuuden peittää sen uskon, joka heillä olisi saattanut olla, niin kuin pilvi peittää auringon. Heidän täytyisi kasvaa aikuisiksi, panna syrjään luonnollinen tieto tajutakseen Herran uuden työn.
 
Opetuslasten olisi pitänyt ajatella kaikkea sitä, mitä he olivat nähneet, kaikkea sitä, mitä he olivat tehneet, kaikkea sitä, mitä heille oli kerrottu ja uskoa. Sen sijaan he olivat hengellisesti vapaalla vaihteella ja jättivät huomiotta historiansa Herran kanssa. Herran nuhtelu ikään kuin herätti heidät ja sai heidät ajattelemaan, muistamaan, pohdiskelemaan tulevaisuutta.
 
Ympyrä tulee täyteen
 
Kahdella edellisellä viikolla käsiteltiin uskoa Jeesuksen nimeen. Tämä viimeinen osa käsittelee epäuskoa. Emme voi yrittää omata uskoa tuohon nimeen, jos olemme myös hengellisesti vapaalla vaihteella, ehkäpä menneisyyden seurakuntakuvioissa tapahtuneiden kipeiden kokemusten vuoksi, vaikka Herran ihmeitä ja huolenpitoa olikin nähtävissä koko ajan.
 
Kyseessä näyttää olevan valintatilanne. Israel ei mennyt luvattuun maahan, koska he valitsivat uskoa omiin puutteisiinsa ja heidän eteensä asetettuun työhön koskien luvatun maan puhdistamista vihollisista. Jeesuksen kotikaupungin naapurit eivät nähneet ihmeitä, koska he tiesivät liian paljon Hänestä, valiten tuntea Hänet puuseppänä ja Marian poikana sen suuremman tarkoituksen sijaan, joka Hänen elämällään oli.
 
On aina meidän valintamme uskoa tuohon nimeen, joka on kaikkia muita nimiä korkeammalla. Mutta meidän täytyy myös tarkistaa sydämemme. Jätä jättiläiset huomiotta ja tajua, että vaatii ankaraa työtä astua siihen kutsuun, joka Jumalalla on elämällesi. Päätä, ettei jonkun tai jonkin seurakunnan tuttuudella ole mitään merkitystä ja valitse uskoa ja nähdä ja antaudu niille korkeammille asioille, joita Jumala on tekemässä.
 
Muista ne ihmeet, jotka Hän on tehnyt menneisyydessä, mutta älä elä menneisyydessä. Täysin uusi maailma odottaa, jatka eteenpäin, vaikket tunnekaan tulevaisuutta.
 
Luovu tekosyistä epäuskolle. Luovu tekosyistä koskien jonkun menneisyyttä, omaasi tai jonkun toisen. Ja usko. Keskitä huomiosi tuohon Nimeen. Siihen, että meille on uskottu käyttää tuota nimeä paholaista vastaan, tuomaan parantuminen toisille. Keskitä huomiosi niihin tosiasioihin, jotka on selostettu Room. 8:32:ssa ja anna sydämessäsi soida:
 
"Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?"
 
Isä suunnitteli ja Hänen Poikansa teki maailmankaikkeuden luomisen työn. Sitten tuo Poika tuli ihmiseksi ja kuoli meidän puolestamme. Nyt Isä on antanut meille tuon saman Pojan asumaan sydämessämme Isän Hengen kautta. Meillä on koko maailmankaikkeus ja sen Luoja hengessämme. Tajuammeko sen?
 
Kaikki me todellakin voimme Kristuksessa, joka asuu meissä. Todellakin suurempi on Hän, joka on meissä, kuin se, joka on maailmassa. todellakin meille on annettu etuoikeus käyttää tuota Nimeä riivaajia vastaan ja julistaa parantumista ja pelastusta jokaiselle, joka sen haluaa.
 
Ja Hän tulee vahvistamaan Sanansa sitä seuraavin merkein...
 
Uusi opetussarja ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL
0 Comments

Nimi, osa 2/3, Usko nimeen?

10/21/2023

0 Comments

 
The Name 2 of 3, Faith in the name?
Nimi, osa 2/3, Usko nimeen?
 
Hei kaikki,
 
Jatketaan siitä, mihin jäimme viime viikolla.  
 
Pietarin usko fokusoitui… mihin? 
 
Apt. 3:16 Pietari seiso aiemmin ramman miehen kanssa viranomaisten edessä. Mies oli pyytänyt almuja, mutta tuli sen sijaan parannetuksi, mikä käänne! Viranomaiset kysyivät Pietarilta, kuinka tuo mies parantui. "Ja uskon kautta hänen nimeensä on hänen nimensä vahvistanut tämän miehen." 
 
Pietarilla ja Filippuksella oli jotakin sellaista, jota meiltä puuttuu. Heitämme Jeesuksen nimeä ympäriinsä niin huolettomasti ja käytämme sitä ehkä 10 kertaa tai useammin rukouksessa tai samoin kun laskemme kätemme jonkun päälle. Käskemme Jeesuksen nimessä, toistaen itseämme lukuisia kertoja. Noin toimimalla osoitamme, että meillä on vain vähän tai ei lainkaan uskoa Jeesuksen nimeen.
 
Enemmän kuin noin, voimme sanoa, että meillä on korkeamman tasoinen epäusko, mikä aiheuttaa sen, että emme tiedä, mitä meillä on tuossa Nimessä, kuin meillä on uskoa tuohon Nimeen.
 
"Kun lasket kätesi jonkun ihmisen päälle minun nimessäni, on kuin Minä laskisin käteni tuon ihmisen päälle." Pohdiskelepa sitä. Mitä se tekee odotustasollesi seuraavalla kerralla, kun lasket kätesi jonkun päälle tai kun rukoilet jonkun puolesta tai jopa itsesi puolesta? Kuinka monta kertaa aiot sanoa tuon Nimen, joka on kaikkia nimiä korkeampi? 
 
Mitä Mk. 16:20 todella sanoo ja miksi
 
Useimmat (englanninkieliset, ja suomenkieliset, suom. huom.) käännökset tästä jakeesta sanovat näin: "Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta." 
 
Sanamukainen käännös kuitenkin, kuten Young’s Literal Translation (suom. Youngin sananmukainen käännös) paljastaa sen sanovan näin: "Ja lähdettyään he julistivat kaikkialla Herran toimiessa Sanan kanssa ja vahvistaessa sen sitä seuraavien merkkien kautta." (suomennos tässä)
 
Huomaatko eron? Herra toimii Sanan kanssa vahvistaakseen sen merkeillä, jotka seuraavat. Hän ei toimi HEIDÄN kanssaan, sen sijaan Hän toimii Sanansa kanssa ja vahvistaa sen.
 
Paine ei ole sinulla, sillä Isä ei halua jonkun päättävän ikuisuudestaan ilman Jeesuksen väitteitä tukevia todisteita. Mooseksen lain mukainen tuomioistuin ja useimmat tuomioistuimet nykyään vaativat todisteita tai todistajia ennen kuin tuomitsevat jonkun rikoksesta. Miksi luulemme, että Isä odottaisi ihmisten päättävän ikuisen kohtalonsa ilman todisteita? Hän toimii Sanan kanssa vahvistaakseen sen.
 
Vastuuvapauslauseke: Voitaisiin argumentoida, että kreikan sana 'synergountos', käännetty 'toimien, työskennellen jonkin/jonkun kanssa', voi tarkoittaa opetuslapsien kanssa, sillä se on tungettu heidän ja merkkien väliin. Minulle kielioppi tekee selväksi, että vahvistus on ensiksi koskien Sanaa ja sitten yhteistyössä opetuslasten kanssa heidän julistaessaan. (Minun mielestäni ja Youngin käännöksen ym.)
 
Kauan aikaa sitten kuljetin huonekaluja ja tein pienimuotoisia huonekalujen korjauksia eräälle kaupalle.
 
Omistajan todistus oli, että hänen selkänsä oli vahingoittunut eikä hän voinut nostella mitään. Hän oli ostanut erään toimintansa lopettaneen ravintolan huonekalut ja oli palkannut kaksi college-opiskelijaa lastaamaan ne hänen kuorma-autoonsa ja viemään ne kaikki hänen kauppaansa.
 
Työskennellessään college-opiskelijat kertoivat miehelle Jeesuksesta. Kun työ oli tehty, mies maksoi heille ja kun he kysyivät, halusiko hän 'ottaa vastaan Jeesuksen' hän kertoi heille: ”Jos se mitä sanotte, on totta, niin sitten otan teidän Jeesuksenne vastaan, jos Hän parantaa minun selkäni." Lyhyt tarina: Jeesus paransi, ja mies otti Hänet vastaan. Miehen täytyi saada todiste.
 
Miksi Samaria kääntyi täysin Jeesuksen puoleen? He kuulivat ja näkivät todisteet siitä, että se mitä Filippus julisti Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen nimestä, oli totta.
 
Asuin huoneistossa juuri ennen kuin Barb ja minä menimme naimisiin  
 
Olin 20-vuotias ja eräänä päivänä oven koputettiin. Eräästä tunnetusta kultista tuleva nuori nainen koputteli oviin ja kertoi ihmisille uskonnostaan ja jakeli traktaatteja, joissa oli tietoa siitä.
 
Pyysin hänet sisään, annoin hänen pitää puheensa, sitten kysyin, voisinko kertoa hänelle omasta uskostani, mihin hän suostui. Hänellä oli ollut vaikea lapsuus ja kerroin Isän rakkaudesta ja Jeesuksen Kristuksen persoonasta. Ennen kuin hän poistui, kysyin, halusiko hän 'ottaa Jeesuksen vastaan', ja hän sanoi haluavansa ajatella asiaa.
 
Sitten kysyin, oliko hänellä jotakin vaivaa, koska se mitä sanoin, oli totta ja Herra osoittaisi sen hänelle, jos hän halusi. Hän sanoi, että hänen jalassaan oli jokin vaurio tai epämuodostuma, joka oli synnynnäinen, joten käveleminen teki jalat hyvin kipeiksi. Pyysin häntä seisomaan paikallaan, laskin käteni hänen jalkojensa päällä, kosketin hänen otsaansa, hänen voimansa hävisivät ja hän kaatui, ja muutamia sekunteja myöhemmin, tietämättä, mitä häneen oli iskenyt, hän tajusi olevansa täysin parantunut. Herra antoi todistuksen.
 
Barbin ja minun mentyä naimisiin ja muutettua Boulderiin, Coloradoon, työskentelin maisemoinnin parissa.
 
Pomoni, joka oli yrityksen omistaja, oli hyvin lannistunut eräänä päivänä. Hän selitti, että hänen vaimonsa oli joutumassa kohdunpoistoon munasarjassa syövän takia 26-vuotiaana, mikä teki lopun heidän mahdollisuuksistaan koskaan saada perhettä.
 
Vaimolta oli jo leikattu munasarja toiselta puolelta toiveissa, ettei syöpä ollut levinnyt – ilmeisesti hän oli kieltäytynyt täydestä kohdunpoistosta tuolla ensimmäisellä kerralla, koska hän todella halusi omia lapsia. Mutta nyt syöpä oli levinnyt ja heitä odotti täydellinen kohdunpoisto, joka oli suunniteltu seuraavaksi aamuksi. Tarjouduin tapaamaan heidät ja rukoilemaan vaimon puolesta: epätoivoisina kokeilemaan mitä tahansa he suostuivat. Kun pomoni lisäsi, että hänen vaimonsa oli juutalainen, sanoin hänelle, että se oli paljon parempi asia, ja että hänen parantumisensa olisi helpompaa, koska hän jo uskoi paranemiseen, jos hän oli juutalainen.
 
Tuona iltana tapasimme eräässä kaupungin puistoista ja kaikki kolme istuuduimme suuren puun alle.
 
He kertoivat tarinansa, sitten kerroin, miten Herra antaa parantumisen. Vaimo sano uskovansa sen, koska juutalaisuudessa parantumista on kaikkialla siellä mitä me kristityt kutsumme Vanhaksi testamentiksi. Se oli osa hänen uskoaan, vaikkei hän ollutkaan uskoaan harjoittava juutalainen. Ajattelin: tämä tulee olemaan niin helppoa…
 
Aloitin Aadamilla ja Eevalla ja sillä kuinka heidät luotiin ehyiksi, kuinka tuo oli Isä aikomus, siirryin Aabrahamiin ja liittoon ja siitä Jeesukseen, ja että hän on viimeinen uhri jne, noin 45 minuutin ajan. Päätin kertomalla vaimolle, että sanomani oli totta, joten Isä tukisi minua siinä, koska Hän rakastaa häntä ja on normaali asia 26-vuotiaalle pariskunnalle haluta lapsia, joten heidän pyyntönsä Hänen edessään oli oikeutettu.
 
Kysyin: "Mitä uskot tapahtuvan, kun lasken käteni päällesi?" 
 
Hän sanoi: "Paranen tietysti!" Se oli niin helppoa. Pyysin häntä ja hänen miestään laskemaan kätensä tuon munasarjan päälle ja laskin oman käteni miehen käden päälle, käskin syövän kuolla ja käskin hänen parantua Jeesuksen nimessä (yhden kerran).
 
Se oli lyhyt käsky, sillä en rukoile parantumista, käsken, mikä on se, mitä Jeesus käski tehdä ja mitä apostolit harjoittivat. Jeesus ei koskaan rukoillut kenenkään parantumista eikä kukaan heistä (apostoleista) Apostolien teoissa. (Jaak. 5: 14-15 on eri asiayhteydessä)
 
Nainen oli heti hervoton kuin räsynukke, ollen Hänen läsnäolonsa valtaama, ja hänen miehensä pitäessä häntä toisesta käsivarresta kiinni ja minä toisesta, puoliksi kävelytimme, puoliksi raahasimme hänet heidän autolleen ja ahdoimme hänet siihen. Kaksi päivää myöhemmin, kuin mies palasi töihin, hän sanoi vaimonsa vaatineen seuraavana aamuna ennen leikkausta, että otettaisiin vielä viimeinen koe ja katsottaisiin, oliko syöpää yhä. Ei ollut. Sairaalassa oltiin ällistyneitä, leikkaus peruttiin ja vaimo lähetettiin kotiin. Isä toimi Sanansa kanssa ja vahvisti sen.
 
"Sen tähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman..." (Fil. 2: 9-11)
 
Ajoittain jopa nyt vietän säännöllisesti aikaa tarkastellen uudelleen noita juuri kertomiani Raamatun kohtia, jotta Sanasta ja niistä asioista, joita olen kokenut tuohon Nimeen liittyen, uskoni Jeesuksen nimeen virittyisi. Teen sen osittain pitääkseni mahdollisen epäuskoni niin vähäisenä kuin mahdollista.  
 
" Kun lasket kätesi jonkun ihmisen päälle minun nimessäni, on kuin Minä laskisin käteni tuon ihmisen päälle."
 
Ensi viikolla epäuskosta, miksi ja kuinka päästä siitä eroon. Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL

0 Comments

Nimi, osa 1/3, Ensimmäinen kerta jolloin näin Jeesuksen

10/14/2023

0 Comments

 
The Name, 1 of 3, First time I saw Jesus
Nimi, osa 1/3, Ensimmäinen kerta jolloin näin Jeesuksen
 
Hei kaikki,
 
Monissa tapauksissa evankeliumeissa kuten myös meidän aikanamme, syy siihen, että ihmiset eivät nähneet ihmeitä elämässään, johtui heidän epäuskostaan.
 
Tämä sarja käsittelee sitä, kuinka voitamme epäuskomme ja uskon puutteemme rakentumalla uskossa Nimeen, joka on kaikkia nimiä korkeammalla. Osa kolme tulee erityisesti käsittelemään epäuskoa ja sen syitä ja sitä, kuinka voittaa se. Mutta haluan kertoa, miksi tuo ensimmäinen kohtaaminen Jeesuksen kanssa muutti elämäni.
 
Ensimmäinen kerta, jolloin näin Jeesuksen – ja Nimi
 
Olin palkaton apulaispastori eräässä seurakunnassa Boulderin alueella Coloradossa. Nuorin poikamme Brian oli yhä tarhaikäisten ryhmässä. Lastentila oli lavan sivussa oven ollessa lähellä takariviä noin 300-jäsenisessä seurakunnassa. 
 
Barb ja minä olimme aivan viimeisellä rivillä, kahdella äärimmäisenä vasemmalla olevalla paikalla, niin että jos oli tarpeen, saatoimme siirtyä lastentilaan häiritsemättä jumalanpalvelusta. Rivi oli tyhjä meitä lukuun ottamatta, oikealla puolellani oli 12-15 tyhjää paikkaa.
 
Erään palvontalaulun aikana, kun käteni olivat kohotettuina ja silmäni kiinni, hengen ihmiseni pää kääntyi oikealle ja näin Jeesuksen kävelevän kokoustilan takana. Hän käveli rivimme päähän ja pysähtyi. Vasemmalla kädellään Hän viittasi minuun sanoessaan: "Tule mukaani." 
 
Tämä kaikki näytti täysin normaalilta enkä missään kohtaa ajatellut: 'Vau, näen Jeesuksen!'  
 
Se oli täysin normaalia, luonnollista eikä ollut erehtymisen vaaraa sen suhteen, Kuka oli kyseessä. Kävelin pitkin tyhjien istumapaikkojen riviä käytävälle ja seurasin Häntä eteen piittaamatta seurakunnasta, joka jatkoi palvontaa. 
 
Eturivin edessä Jeesus seisoi vasemmalla puolellani seurakunnassamme vierailulla olevan Navajo-pastorin edessä. Seurakuntamme tuki hänen seurakuntaansa ja palvelutyötänsä alueella, joka tuohon aikaan oli hyvin köyhä.
 
Katsoin Herraan saadakseni opastusta, koska Hän seisoi istumassa olevan Navajo-pastorin oikealla puolella, mikä tarkoitti, että olin itse seisomassa suoraan pastorin edessä. Kaikista jumalanpalveluksessa olevista ihmisistä tämä pastori oli ainoa, joka istui. Oli ikään kuin hän olisi odottanut Sanaa Herralta. Herra sanoi viittoessaan vasemmalla kädellä kohti pastoria:
"Minulla on sana hänelle, ja Minä haluan sinun antavan sen." 
 
Sanoin: "Herra, olet täällä, mikset sinä anna sitä?" 
 
Hän vastasi: "Tee vain niin." Joten panin käteni pastorin pään päälle – hengen ihmiseni käden – sillä olin 'Hengessä' kuten apostoli asian ilmaisi Ilm.  1:10:ssa ja 4:2:ssa. Minusta virtasi profetia pastorille. Se oli tarkalleen sitä mitä Paavali määritteli profetian olevan 1. Kor. 14:3:ssa, inspiroitu sana 'rakennukseksi ja kehotukseksi ja lohdutukseksi'. 
 
Herra ilmaisi pastorille niin suurta rakkautta, niin suurta arvostusta hänen ahkeraa työtään kohtaan, antoi niin suurta rohkaisua. Ymmärrä, että vieressäni seisova Herra oli hiljaa. Mutta Henki virtasi kauttani tähän mieheen Häneltä. Olin siunattu vain antaessani tuon sanan Herran seistessä vieressäni. Minulla ei ollut aikaa ajatella: 'Tämä on outoa', koska tajusin tämän olevan opetustuokio Herran kanssa. Mikä opetustuokio se olikaan.
 
Kun profetia tyrehtyi kuin joku olisi hitaasti sulkenut hanan, Herra täytti minut yhtäkkiä Itsellään, kirjaimellisesti sulautuen henkeeni sanoen niin tehdessään: "Muista poikani, että kun lasket kätesi jonkun päälle minun Nimessäni, on kuin Minä laskisin käteni tuon ihmisen päälle." 
 
Yhtäkkiä olin taas Barbin vieressä.
 
Palvontalaulu jatkui yhä (tietysti kyseessä oli karismaattinen seurakunta, joten mitä hyötyä on palvontalaulusta, jollet voi laulaa sitä kuusi tai seitsemän kertaa peräkkäin, lol), ja kysyin häneltä: "Poistuinko viereltäsi?" Hieman huolestunut ilme kasvoillaan ymmärtämättä, miksi keskeytin hänen palvontansa, hän kuiskasi takaisin: "Et."
 
(Paavali kirjoitti itsestään 2. Kor. 12: 1-2:ssä sanoen, että kun hänet tempaistiin ylös kolmanteen taivaaseen* hän ei tiennyt, oliko hän ruumiissaan vai ei. Ensimmäistä kertaa ymmärsin, mitä tuo kohta tarkoitti, olin poissa ruumiistani, ruumiini oli Raamatun transsiksi kuvaamassa tilassa – tilassa, jossa Jumala keskeyttää fyysisen ruumiin toiminnot, jotta sallii ihmisen nähdä Hänen maailmaansa tai viedä hänet hengen ja sielun osalta taivaaseen tai minne Hän haluaa. Ks. lähdeviitteinä 4. Moos. 24: 4, 16, ja Apt. 10:10, 11:5, 22: 17 ja Ilm. 1:10 ja 4:2. 
 
*Juutalaisuudessa ensimmäinen taivas on ilma, toinen on avaruus, kolmas on se, missä Jumala asuu. Hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen, missä Jumala asuu ja hän kuuli yksityisiä sanoja, joita ei olisi oikein kertoa.) 
 
Mitä Hän sanoi...
 
"Muista poikani, että kun lasket kätesi jonkun ihmisen päälle MINUN NIMESSÄNI, on kuin Minä laskisin käteni tuon ihmisen päälle." Tuo muutti elämäni. Lakkasin keskittymästä itseeni, siihen että entä jos mitään ei tapahdu, entä jos he sanovat ei, entä jos en huomaa, mikä osoittaa epäuskoa ja aloin keskittyä Kristukseen minussa ja Hänen nimensä voimaan.
 
Apt. 8: 1-12 kertoo meille, että Stefanuksen marttyyrikuoleman jälkeen vaino oli niin pahaa, että, "kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian paikkakuntia, paitsi apostolit." Tuo on hämmästyttävät asia. Useimpien näkemieni arvioiden mukaan tuohon aikaan Jerusalemissa oli noin 10.000 uskovaa. Sanotaan, että kaikki lähtivät kaupungista apostoleja lukuun ottamatta.   
 
He siirtyivät Juudeaan, joka oli Jerusalemia ympäröivä maaseutu
 
Myös Samariaan, kaupungin pohjoispuolelle. Juuri Samariaan, sen jälkeen kuin tämä massiivinen uskovien hyöky oli siirtynyt sinne, evankelista Filippus (Apt. 11:8) tuli julistamaan Jeesusta paikallisille.
 
Olen Varma, että he ihmettelivät, mitä oli tekeillä, kun yhtäkkiä tapahtui laajamittaista muuttamista, jolloin satoja tai tuhansia perheitä muutti alueelle, rakensi tai osti koteja. Pohjimmaltaan Filippuksen evankeliointi selitti, mitä oli tekeillä.  
 
Näemme tämän 8:12:ssa: "Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja JEESUKSEN KRISTUKSEN NIMESTÄ, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset. " 
 
Koska viimeksi... 
 
... kuulit kenenkään, oli sitten evankelista tai ei, puhuvan tai kirjoittavan tai tekevän video-opetuksen "Jeesuksen Kristuksen nimestä" kuten Filippus? Tämä yksi jae, joka yhdistää valtakunnan 'julistamisen' ja Nimen voisi täyttää kirjoja, mutta meidän täytyy keskittyä 'nimeen'. He uskoivat Filippusta koskien nimeä. Miksi? 
 
Sen vuoksi, mitä jakeet 6-8 kertovat meille: "Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki. Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä (kuuleminen); ja moni halvattu ja rampa parani (näkeminen). Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa." 
 
Se, mikä tämän teki, oli, että Filippus puhui valtakunnan asioista ja Jeesuksen Kristuksen nimestä. Jumala osoitti ja antoi todistuksen siitä, että Filippuksen sanoma oli totta, niissä koetuissa ihmeissä, jotka nähtiin ja kuultiin.   
 
Ensi viikolla Pietarin usko ja joitakin omia kokemuksiani 'Nimen' käyttämisessä parantumisessa. Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL

0 Comments

Anteeksiantamiseen liittyvien tunteiden työstäminen

10/7/2023

0 Comments

 
Working through the emotions of forgiveness
Anteeksiantamiseen liittyvien tunteiden työstäminen
 
Hei kaikki,
 
Muistaen, että rikkomukset ovat jollekulle aiheutettua vahinkoa ja synnit ovat Jumalaa vastaan, se tarkoittaa, että ponnistelu antaa anteeksi on kaksitahoista:
 
Ensiksi meidän täytyy tehdä päätös antaa anteeksi heidän syyllisyytensä meitä kohtaan, sillä Jeesus sanoi: 'Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi." Tämä tarkoittaa, että anteeksiantaminen on päätös, ei tunne. Tuo päätös puhdistaa ihmisen syyllisyydestä meitä kohtaan, mutta ei puhdista heidän syyllisyyttään Jumalan edessä eikä heidän aiheuttamansa vahingon suhteen.
 
Kuten Paavali osoitti
 
Kun hän sanoi Alexander vaskisepästä: 'Herra on maksava hänelle hänen tekojensa mukaan." se osoittaa, että on joitakuita ihmisiä, joille annat anteeksi heidän syyllisyytensä sinua kohtaan (rikkomuksen), mutta haluat Herran käsittelevän heitä koskien heidän syyllisyyttään Hänen edessään ja sitä vahinkoa, jonka he ovat sinulle aiheuttaneet.
 
Katso tätä esimerkkiä Ilmestyskirjasta 6: 9-11, missä apostoli Johannes näkee taivaassa tuhansia, jotka on murhattu Kristukseen uskomisen tähden: " Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?" 
 
Nämä kristityt ihmiset ovat jo taivaassa ja he halusivat yhtä niiden ihmisten, jotka heidät murhasivat, kohtaavan oikeuden. Tuo ei ole anteeksiantamattomuutta, se on tilivelvollisuuden odottamista ihmisiltä heidän teoistaan, mikä on oikein.
 
Meidän valintamme
 
Kun Stefanusta oltiin kivittämässä kuoliaaksi Apt. 7:n lopussa, hän pyysi Herralta, ettei Hän pitäisi hänen tappajiaan tilivelvollisina tuosta synnistä. Kun Jeesus oli ristillä, Hän pyysi Isää olemaan pitämättä tilivelvollisina niitä miehiä, jotka ristiinnaulitsivat Hänet, sillä he eivät tajunneet, mitä oikeasti oli tapahtumassa.
 
Eräät teistä ehkä pyytävät samaa asiaa: Herra, älä lue tätä syntiä heidän vastuulleen. Mutta saattaa olla toisia Alexander vaskisepän kaltaisia, joiden kohdalla Paavalin tai taivaassa olevien marttyyrien tavoin: Herra tulee käsittelemään heitä sen mukaisesti, mitä he ovat tehneet tai kyselette, kuinka kauan kestää, kunnes Hän tuomitsee heidät.
 
Kumman tavan sitten valitsetkin, sinun täytyy yhä tehdä päätös antaa anteeksi: "Aja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme..." "'Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan." (Lk. 11: 4, Mk. 11: 25-26) Tuo koskee heidän syyllisyyttään, muttei lievennä vahinkoa. Joidenkuiden ihmisten kohdalla haluamme Jumalan käsittelevän heitä liittyen siihen vahinkoon, jonka he ovat meille aiheuttaneet ja heidän syyllisyyteensä Hänen edessään.
 
Tee päätös antaa anteeksi. Mutta voi viedä vuosia, vuosikymmeniä työstä läpi se vahinko, jonka tuo toinen ihminen on aiheuttanut. Tunteisiisi sattuu johtuen siitä, mitä tuo toinen on tehnyt. Vihaisena oleminen tai satutetuksi olonsa tunteminen ei ole merkki siitä, ettet ole antanut anteeksi, koska anteeksi antaminen on päätös.
 
Tällä tavalla työstät asian
 
Oli kolme kuukautta 12-vuotissyntymäpäivääni, kun isäni laittoi meidät neljä lasta istumaan ja kertoi meille, että hän ja äiti aikoivat erota. Koska viisivuotias siskoni ei ymmärtänyt, mitä se tarkoitti, hän sanoi, ettei ymmärtänyt. Isä sanoi: "Otan eron äidistänne ja otan eron teistä lapsista. En tule olemaan paikalla jouluna ja lomilla tai syntymäpäivillä tai peleissä tai koulun tapahtumissa." Hän ei yrittänyt olla ilkeä, mutta vuonna 1969 ja meidän maailmassamme kukaan meistä ei tuntenut ketään, joka oli eronnut. Hän oli vain suorasukainen.
 
Olin vanhin ollessani lähes 12, sitten olimme 10-, 7- ja 5-vuotiaita, ja olen nähnyt kasvavan etäisyyden vanhempiemme välillä suunnilleen viimeisen vuoden aikana, mutten tiennyt, mitä se tarkoitti. Kävi ilmi, että isä meni naimisiin naisen kanssa, jolla oli kaksi omaa lasta, ja ehtona oli, että hän kasvattaisin naisen lapset ominaan eikä hänellä olisi mitään tekemistä neljän oman lapsensa kanssa. Hän enimmäkseen piti sanansa naiselle.
 
Seuraavaksi nuorempi veljeni ja minä pidimme kirjaa rikotuista lupauksista noin numeroon 23 asti, kunnes laskut menivät sekaisin: "Ole valmiina koulun jälkeen, niin tulen hakemaan sinut jäätelölle" tai "Etsi minua katseellasi, tulen olemaan ottelussasi tänään" ja vastaavaa. Hän ei pitänyt ainoatakaan lupaustaan.  
 
Olen kiitollinen Taivaalliselle Isälleni, sillä Hän antoi useita ikätoverien isiä, jotka ottivat minut mukaan perheidensä tapahtumiin. Mutta etsin isää koko tuon ajan. Avioeron myötä jäin pois kaikista aktiviteeteista, joissa olin ollut 12-16 –vuotiaana. Jäin pois taidetunneilta, uinnista, partiosta, sukellustunneilta, lentotunneilta, reputin yhdeksännen luokan ensimmäisen lukukauden algebra – en vain välittänyt. Kun tulin uskomaan Herraan 16-vuotiaana ja opin tuntemaan Hänet ja Isän, apatiani koulua ja elämää kohtaan hävisi yhdessä hujauksessa.
 
Kun tultiin vaiheeseen, jolloin saatoin ajaa autoa, isällä oli sääntö. Sääntö oli, että kun tapasimme puhuen collegesta ja avioerosta, saatoin tavata hänet vain salassa hänen toimistossaan. Minun täytyi pysäköidä talon taakse ja saapua henkilökunnan takaovesta. 
 
Hänellä oli tapana aloittaa ja päättää jokainen tapaaminen sanoen: "Muista, ____ (hänen vaimonsa) ei tule koskaan tietämään tästä tapaamisesta. Jos hän joskus saa sen selville, tulen kieltämään asian, joten tämä on meidän välisemme asia." Kerroin hänelle Herrasta melkein joka tapaamisessa, mutta hänellä oli vastaus siihen, miksi hän ei uskonut.
 
Tuo on hirvittävä taakka 16-vuotiaalle, tavata isää salaisesti, mutta Isä auttoi minua. Jopa noissa olosuhteissa tein päätöksen antaa isälleni anteeksi kaiken, kun olin 16-vuotias. Seurasin, kun äiti ponnisteli maksaakseen laskut. Seurasin, kun pappimme hienovaraisesti antoi hänelle käteistä tai vaivihkaa maksoi toisinaan sähkö-, kaasu- ja vesilaskumme. Mutta vein ajatukseni ja tunteeni takaisin päätökseeni.
 
Kuinka työstin tunteeni
 
Isän lähtöajan ollessani lähes 12-vuotias ja sen ajankohdan välillä, jolloin aloin uskoa Herraan, oli neljä vuotta tai tuossa kohdassa noin kolmannes tai neljännes nuorta elämääni. Minulle isä oli ollut suurenmoinen isä. Hän opetti, kuinka kätellä, kuinka kiillottaa kengät, kuinka käsitellä rahaa (sen verran kuin lapsella 1960-luvulla sitä oli), käyttäytymisestä kun ollaan vieraana jonkun kotona ja kuinka puhua aikuisille.
 
Hän valmisti minua joko ottamaan vastuulleni perheyrityksen tai olemaan menestyksekäs liike-elämässä. Hän opetti minulle myös, kuinka purjehditaan antaen vastuulleni 8-vuotiaana Sunfish-purjeveneen (pieni purjevene) kaukana järvellä, jonka äärellä kesämökkimme oli. Hän opetti minua käyttämään taskuveistä, kuinka käsitellä peruskäyttövälineitä ja sellaista. Hän opetti minulle, että jos lainasi jotakin, se palautettiin vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin sen oli saanut. Hän opetti minut jättämään leiripaikan tai motellihuoneen yhtä hyvään tai parempaan kuntoon, kuin mitä se oli ollut, kun sen oli itse saanut. Kun olimme telttailemassa ja oli aika mennä kotiin, hän opetti minut kävelemään koko leiripaikan ympäri poimimassa roskat, vaikkei kyse ollut meidän roskistamme – jätä se parempaan kuntoon kuin missä kunnossa sen sait. Elän tuon mukaisesti vielä nykyäänkin.
 
Minulle hän oli suurenmoinen isä, joka heitti sen kaiken pois.  
 
En ymmärtänyt aikuisten ongelmia tuolloin, joten heti kun olin tehnyt päätöksen antaa anteeksi, Isä Jumala toi mieleeni lapsuuden tapahtumia, hyviä tai huonoja, ja jokaisen kohdalla osasin sanoa: "Annan anteeksi." Oli kyse sitten kivusta, jonka hän aiheutti kohtuuttomilla rangaistuksilla tai edellä kuvaamieni hyvien hetkien menettämisestä: "Annan anteeksi." 
 
Kaikkien näiden tunteiden työstäminen jatkui 10 vuoden ajan. Oli hiljainen hetki ja jokin muisto nousi pintaan: "Annan anteeksi". Joskus joku sisaruksistani toi esille jonkin tapauksen muistoistaan, ja vanha viha nousi minussa pintaan. Sen jälkeen, kun sanoin sisarukselleni olevani samaa mieltä ja ärsyyntynyt, rauhoituin, palasin alkuperäiseen päätökseeni antaa anteeksi, ja vaikka siltä ei tuntunut, mumisin ääneen: "Annan anteeksi." 
 
Ollessani 26-vuotias, naimisissa ja kahden pojan isä kolmannen ollessa tuloillaan... 
 
Pinnalle nousi viimeinen asia, josta olin yhä vihainen. Olin vihainen, ettei minulla ollut teinivuosia isän kanssa. Niitä ei koskaan voitaisi minulle palauttaa. Päätöksellään hän varasti nuo vuodet. Olin vihainen.
 
Muistan selvästi sen hetken, jolloin minulle tuli rauha asian suhteen. Olin kotonamme ja katselin lapsia ja koiraa ja päivällistä valmistavaa vaimoani, kun kiertelin kodissamme ja tajusin, että minulla oli hyvä elämä ja ne asiat, joista isäni valitsi luopua – hieno perhe, jonka jäsenet rakastivat toisiaan ja olivat Herrassa. Ja yhtäkkiä olin ok ja rauhassa puuttuvien teini-vuosieni suhteen.
 
Tuntui siltä kuin kuorma olisi otettu pois tunteideni päältä. Kaikki muistot olivat jäljellä, muttei mitään kivusta. Olen oppinut, että siitä tiedän ja jokainen tätä lukeva voi tietää olevansa parantunut: muistot ovat jäljellä, mutta niihin ei liity enää yhtään kipua.
 
Seuraavaksi tapahtunut asia järkytti minua. Välittömästi saatuani tämän ilmestyksen Isä murtautui ajatuksiini ja sanoi: "Soita isällesi ja pyydä häntä antamaan sinulle anteeksi." Olin järkyttynyt. Tiedän sanoneeni ja jopa kirjoittaneeni hänelle teininä asioita, niin kuin kuka tahansa vihainen teini-ikäinen saattaisi tehdä. Mutta en ollut puhunut hänelle kuuteen vuoteen. Hän ei halunnut olla yhteydessä meidän kanssamme ja kunnioitin hänen toiveitaan. Mutta soitin tuon puhelun:
 
"Hei isä, John täällä, miten voit?" "Hyvin." "Isä, minun täytyy pyytää sinua antamaan anteeksi kaikki se, mitä olen sanonut tai tehnyt sinulle." (Hiljaisuus useiden sekuntien ajan) "Isä. Annatko anteeksi?" (Lyhyt hiljaisuus.) "Hyvä on." "Annat anteeksi! Kiitos! Toivottavasti sinulla ja ___ on hauska joulu." "Hyvä on." "Hei sitten isä." (klik) Tuo oli se keskustelu muistini mukaan. Hän sanoi 'Hyvä on' 2 tai 3 kertaa ja se on ainoa asia, minkä hän sanoi. Mutta se riitti.
  
Olin ikään kuin vienyt silmukan loppuun asti. Olin tehnyt päätöksen antaa anteeksi. Sen lisäksi olin pyytänyt Isää antamaan hänelle anteeksi avioeron siltä osin, kuin se liittyi minuun (se on auktoriteettini puitteissa, mutta auktoriteetissani ei ole pyytää sisarusteni puolesta, se on heidän valintansa). Ja olin tehnyt voitavani asian korjaamiseksi horisontaalisesti jokaisen rikkomuksen kohdalla, jonka oli häntä vastaan tehnyt.  
 
Vaikka emme ole puhuneet vuosikymmeniin,  
 
Isäni voisi soittaa minulle tänään ja aloittaisimme puhtaalta pöydältä ilman mitään vihan tai halveksunnan vivahdustakaan sydämessäni – sydämessäni olemme taas tuossa yksinkertaisessa isä-poika – suhteessa, joka meillä oli ollessani 8 tai 10.
 
Tuolla tavalla työstin anteeksiantamisen prosessin läpi. Vei 10 vuotta viedä jokainen mieleen tullut muisto takaisin alkuperäiseen 16-vuotiaana tekemääni päätökseen antaa anteeksi, mutta tein sen. Hyvin usein kristityt luulevat, että kyse on paholaisesta, joka tuo mieleen vanhoja muistoja kiduttaakseen heitä.
 
Ja niin voi olla asian laita, mutta kokemukseni mukaan, jos etsit sitä, havaitset hyvin usein kyseessä olevan itse asiassa Isän Jumalan, joka tuo mieleesi noita muistoja, jotta voit vangita nuo tunteet ja tuntemasi epäoikeudenmukaisuuden kuuliaiseksi Kristukselle. Ja viedä ne takaisin alkuperäiseen päätökseesi antaa anteeksi. 
Ja noin se toimii… toivottavasti tämä on ollut siunaus. Uusi aihe ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL

0 Comments
    Picture
    Picture

    John Fenn

    Arkisto

    June 2025
    May 2025
    April 2025
    March 2025
    February 2025
    January 2025
    December 2024
    November 2024
    October 2024
    September 2024
    August 2024
    July 2024
    June 2024
    May 2024
    April 2024
    March 2024
    February 2024
    January 2024
    December 2023
    November 2023
    October 2023
    September 2023
    August 2023
    July 2023
    June 2023
    May 2023
    April 2023
    March 2023
    February 2023
    January 2023
    December 2022
    November 2022
    October 2022
    September 2022
    August 2022
    July 2022
    June 2022
    May 2022
    April 2022
    March 2022
    February 2022
    January 2022
    December 2021
    November 2021
    October 2021
    September 2021
    August 2021
    July 2021
    June 2021
    May 2021
    April 2021
    March 2021
    February 2021
    January 2021
    December 2020
    November 2020
    October 2020
    September 2020
    August 2020
    July 2020
    June 2020
    May 2020
    April 2020
    March 2020
    February 2020
    January 2020
    December 2019
    November 2019
    October 2019
    September 2019
    August 2019
    July 2019
    June 2019
    May 2019
    April 2019
    March 2019
    February 2019
    January 2019
    December 2018
    November 2018
    October 2018
    September 2018
    August 2018
    July 2018
    June 2018
    May 2018
    April 2018
    March 2018
    February 2018
    January 2018
    December 2017
    November 2017
    October 2017
    September 2017
    August 2017
    July 2017
    May 2017
    April 2017
    March 2017
    February 2017
    January 2017
    December 2016
    November 2016
    October 2016
    September 2016
    August 2016
    July 2016
    June 2016
    May 2016
    April 2016
    March 2016
    February 2016
    January 2016
    December 2015
    November 2015
    October 2015
    September 2015
    August 2015
    July 2015
    June 2015
    May 2015
    April 2015
    March 2015
    February 2015
    January 2015
    December 2014
    November 2014
    October 2014
    September 2014
    August 2014
    July 2014
    June 2014
    May 2014
    April 2014
    March 2014
    February 2014
    January 2014
    December 2013
    November 2013
    October 2013
    September 2013
    August 2013
    July 2013
    June 2013
    May 2013
    April 2013
    March 2013
    February 2013
    January 2013
    December 2012
    November 2012
    October 2012
    September 2012
    August 2012
    July 2012

    All

    RSS Feed

Church WithOut Walls International.eu (C) 2025
to donate
Photo from widakso