Blog Archives

Pyhä Henki tekee tuon kaiken, osa 3/4

6/29/2024

The Holy Spirit does it all, 3 of 4
Pyhä Henki tekee tuon kaiken, osa 3/4

Hei kaikki,

Viime viikolla kerroin kaksi esimerkkiä siitä, kuinka Sanan ja Hengen täytyy olla yksimielisiä, sillä itse asiassa työn tekee juurikin Henki. Jatketaan siitä.

Hepr. 1: 1-3 on suosikkikohtani koko Raamatussa.

"Sitten kuin Jumala (Isä) muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän (Isä) myös on maailman luonut."

"ja joka (Poika), ollen hänen (Isän) kirkkautensa säteily ja hänen (Isän) olemuksensa kuva ja kantaen kaikki hänen (Isän) voiman sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin (Isän) oikealle puolelle korkeuksissa." (suomennos osin tässä)

Kun opin tämän, Herra huomautti minulle: "Huomaa, Kannan kaiken Isän voiman sanalla. MINÄ OLEN; Isän voiman Sana. Hänellä on voima, MINÄ OLEN tuon voiman Sana."

Tosielämän esimerkkinä voisi olla isä, joka omistaa liikeyrityksen, ja hän tekee pojastaan liikeyrityksen kakkosvastaavan. Mutta isä edelleen johtaa sitä. Isä lähettää sitten poikansa kokoukseen valtuuttaen tämän tekemään kauppoja Isän nimissä.

Poika tekee kauppoja, mutta hän toimii isän voimalla. Poika siis on isän voiman, isän tahdon sana. Hän on isän luonteen kuva ja kannattelee isänsä tahtoa sanallaan – mutta isän voima johtaa yritystä.

Tämä muutti kaiken minulle.

Yhdessä hetkessä siirryin siitä, että ajattelin voiman olevan Sanassa (mutta hämmentyneenä siitä, miksei se aina toiminut) ymmärrykseen, että kyse on Isän voiman Sanasta. Että elleivät Isä (Henki) ja Poika (Sana) toimi yhdessä tehden Isän tahtoa, mitään ei tule tapahtumaan riippumatta siitä, kuinka monta kertaa käsken Jeesuksen nimessä.

Se antoi minulle suuren helpotuksen koskien 'nimeä se, vaadi sitä' – uskonliikehdintää, joka muuttui yleiseksi karismaattiseksi käytännöksi 'puhua elämää/parantumista/siunausta jonkun yli' ja 'julistaa ja käskeä' uskonliikehdinnäksi.

Kun tuo oli uponnut muutaman tovin, mieleni pyöri täyttä vauhtia, kun se, mitä Hän sanoi, sai vastakaikua hengessäni, mutta vei hetken, että pääni sai siitä tolkkua. Herra ohjasi minut sitten Matt. 6:7:en alleviivatakseen pointtiaan ja Hänen suoruutensa yllätti minut. Tuo jae sanoo:

"Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niin kuin pakanat (uskosta osattomat), jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan." Tunsin sisäisesti hetken ajan aivan kuin tenava, joka on löydetty käsi keksirasiaa hamuamassa, koska olin syyllistynyt juuri tuohon ajatteluun - 'positiiviseen tunnustamiseen', viikoittaiseen seurakunnan tekemään yhden sivun positiivisten tunnustusten ja julistamisten lausuntaan jne. "Anteeksi, Herra" "Se on ok."

Kreikan sana joka on käännetty 'tyhjän hokemiseksi' on 'battalogesete', ja tarkoittaa ''puhumista ilman ajattelemista, mekaanista sanojen toistamista (Vine’sin Raamatun sanojen hakuteos), tyhjien sanojen käyttämistä." Meillä on esimerkki 1. Kun. 18:26:ssa, kun Elia kohtasi Baalin profeetat. "Sitten he huusivat Baalin nimeä aamusta puolipäivään asti..." toistuvasti, kaavamaisesti yrittäen saada Baalin toimimaan heidän puolestaan.

Hän sanoi monien Hänen kansastaan langenneen tähän, toisaalta Hän näytti olevan suruissaan ja pettynyt siihen, että niin moni oli tehnyt niin, samalla kuin samanaikaisesti:
"Mutta Minä teen mitä voin heidän hyväkseen, sillä usein heidän sydämensä on oikealla tolalla, he ovat vain tietämättömiä Isän teistä. Sinun täytyy opettaa heille Hänen tiensä."

Tuo muutti elämäni, kuten sanoin, ikään kuin paino olisi pois olkapäiltäni, se nosti pois sen tunteen, että olin pettänyt ja häpäissyt kaiken sen, mitä luulin tietäväni uskosta. Tajusin, että se mitä Hän minulle oli opettamassa, herätti minussa vastakaikua ja oli jotakin sellaista, jonka olin aina jotenkin tiennyt syvällä hengessäni. Ainoastaan pääni oli opetettu väärin.

Nyt sanon usein: "Ilmestystieto on jotakin sellaista, jonka jo tiesit (tai olet aina tiennyt), muttet koskaan tajunnut."

Noin on silloin, kun jokin herättää hengessäsi vastakaikua, tunnet tuon Hengen todistuksen innostuksen hengelläsi, vaikka päässäsi pyörisikin, kun se järjestää uudelleen aiemmat ymmärrykset.

Jumalan Sanalla, sillä painomusteella paperilla, josta puhun, ei ole itsessään mitään voimaa. Helvetissä on monia Herran palvelijoita, pastoreita ja pappeja, koska he tunsivat kirjoitetun sana, mutta eivät sitä Henkilöä, joka ON Sana. Juuri siitä Henkilöstä, joka on Sana, paperilla oleva painomuste juontaa juurensa.

Nooa sai ilmestyksen vedenpaisumuksesta – se oli armoa.

Usko oli hänen vastauksensa. Hän rakensi laivan. Abraham, Saara, Mooses, Joosua – kaikki Hepr. 11:ssa luetellut 'uskon sankarit', ja jokainen heistä sai ensin ilmestyksen Isältä – Pyhän Hengen kautta – ja usko oli heidän vastauksensa. Abraham ja Saara saivat vauvan. Mooses palasi Egyptiin, Joosua piiritti kaupungin – jokainen oli ensin saanut armon, ilmestyksen, tehdä niin. Usko oli heidän vastauksensa ilmestykseen.

Paavali ja Barnabas

Apt. 13: 46-47:ssa Paavali ja Barnabas kohtaavat suurta vastustusta uskosta osattomien juutalaisten taholta, samalla kun heitä kuunnelleet monet pakanat (ei-juutalaiset) uskoivat. Paavali sanoi, että he lopettaisivat yrityksensä puhua juutalaisille: "Sillä näin on Herra meitä käskenyt: 'Minä olen pannut sinut pakanain valkeudeksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti'."

Paavali lainasi Jes. 49:6:a, jolla on lukuisia merkityksiä Jesajalle, Israelille ja Messiaalle. Kuitenkin Paavali sanoi, että Herra käytti tuota jaetta ohjaamaan heidän palvelutyötään pakanoille. Paavali ei vain selaillut läpi Jesajan kirjaa ja mihin kohtaan hänen katseensa sitten osuikaan, päättänyt 'pitää kiinni' tuosta jakeesta. EI! Hän sanoi, että Herra puhui heille, että se oli myös heille. Henki paljasti sen heille ja sitten he toimivat tuon ilmestyksen pohjalta.

Usko tuntuu rauhalta.

Miksi on noin? Koska usko on vastaus ilmestykseen (armoon) taivaasta. Taivaasta tulevassa ilmestyksessä on rauha, ja siitä syntyy usko, joten usko tuntuu rauhalta.

Muistele vaellustasi Herran kanssa. Oletko saanut ilmestyksen jostakin? Että tiesit, ennen kuin sinut palkattiin, että tuo työpaikka olisi sinun? Että sinulla oli rauha jonkin asuinpaina vuokraamisesta, tai tuohon oppilaitokseen menemisestä? Kun se 'toimi' sinulle, sinulla oli tuo rauha. Kun se ei toiminut, se oli silloin kun yritit pakottaa 'uskoa' puhumalla ja julistamalla ja pakottamalla saada asiat toimimaan.

Jaak. 3: 17-18 on totta, Herran viisaus on puhdasta ja rauhallista. Tuo on sitä, miltä usko tuntuu, koska se perustuu ilmestykseen (armo) Isältä ja Herralta.

Ensi viikolla Pyhältä Hengeltä tulevan henkilökohtaisen ilmestyksen mukaan eläminen. Siihen saakka, siunauksin,

John Fenn/LL

0 Comments

Pyhä Henki tekee tuon kaiken, osa 2/4

6/22/2024

0 Comments

The Holy Spirit does it all, 2 of 4
Pyhä Henki tekee tuon kaiken, osa 2/4

Hei kaikki,

Viime viikolla jaoin sydämeltäni elämästämme liittyen siihen, mitä me uskoimme Herrasta Uskon Sanassa (so. ao. liikkeen parissa, suom. huom.) verrattuna vammaisen poikamme todellisuuteen.

Kerroin siitä, kuinka paastosin 15 päivää vain vettä nauttien, mutta hengessäni ei ollut mitään elämää, ei mitään todistusta hengessäni tuon tekemisestä. Lopetin paaston heti, kun olin tehnyt tuon rehellisen arvion, ettei siinä mitä olin tekemässä, ollut mitään elämää.

Tajusin Sanan ja Hengen olevan aina yksimieliset. Riippumatta siitä, mitä jokin tietty jae sanoo, juuri Henki on se, joka antaa elämän. (Joh. 6:63) Jos Pyhä Henki ei ole mukana, kun puhun jonkin jakeen, mitään ei tapahdu.

Niinpä tästä syystä tämän neliosaisen opetuksen otsikko on 'Pyhä Henki tekee tuon kaiken.'
Kun Jeesus karkotti riivaajan Matt. 12: 22-32:ssa, uskonnolliset johtajat sanoivat Hänen tehneen sen paholaisen vallalla.

Jeesus vastasi, että tuo ei ollut edes loogista, sillä jos riivaajat karkottavat riivaajia, paholaisen valtakunta tulee sortumaan. Sitten Hän sanoi: " Mutta jos minä Jumalan Hengen voimalla ajan ulos riivaajia, niin on Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne."

Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. (Hepr. 13:8) Hän, Jumalan Poika, karkotti riivaajia Pyhän Hengen avulla. Anna tuon upota. Olemme Hän tämän maan päällä. Hänen ruumiinsa. Sitä, mitä Hän silloin teki, Hän tekee nyt meidän kauttamme.

JOS me uskomme Jumalan haluavan tekevän jotakin vain siksi, että tiedämme jonkin soveltuvan jakeen, MUTTA Pyhä Henki ei ole mukana, sitten mitään ei tule tapahtumaan.

Esimerkiksi

Eräs tuntemani pastori sai kilpirauhassyöpädiagnoosin noin vuonna 1989, mutta oli Uskon Sanaa (ao. liikkeessä mukana, suom. huom.) ja valitsi kutsua sitä tulehdukseksi. Hän kieltäytyi hoidattamasta sitä. Kilpirauhassyöpä etenee hitaasti ja johtaa kuolemaan vain, jos se jätetään hoitamatta vuosien ajan.

En tiennyt mitään hänen diagnoosistaan vuonna 1999, kun Herra kertoi minulle, että hänellä on syöpä, ja että hänen täytyy hoitaa se tai se tulee tappamaan hänet. Annoin tuon sanan ja minut nuhdeltiin perin juurin ja kerrottiin, että ajattelin siitä väärin, että kyse oli vain tulehduksesta. Lähdin varmana siitä, mitä Herra oli minulle kertonut, mutta järkyttyneenä siitä, että minut oli torjuttu.

Noin kahdeksan vuotta myöhemmin hän tajusi olevansa häviämässä taistelun ja alkoi etsiä hoitoa. Elämänsä viimeisinä kuukausina hän kertoi seurakunnalleen, että hänellä oli syöpä. Koko seurakunta alkoi rukoilla, jotkut paastosivat, hänen parantumisekseen. Kun hän viikkoja myöhemmin kuoli, monet olivat järkyttyneitä ja kyseenalaistivat kaiken sen, minkä olivat uskoneet – he olivat puhuneet Sanaa, julistaneet Sanaa, mutta hän kuoli.

Vasta hänen kuolemansa jälkeen hänen vaimonsa kertoi, että hänet oli diagnosoitu monia vuosia aiemmin. Ymmärrättehän, hän aiheutti tämän itse olemalla tekemättä sitä, mikä oli hänen auktoriteetissaan tehdä. Sen seurauksena hänelle ei ollut mitään ihmeparantumista. On röyhkeyden syntiä ajatella, että jokin on Jumalan vastuulla, kun itse asiassa se on meidän vastuullamme. Voit puhua Sanaa, käskeä, julistaa niin paljon kuin haluat, mutta jos olet röyhkeä, Pyhä Henki ei ole kaikissa ponnisteluissasi – niissä ei ole mitään elämää.

Tuhannet ihmiset 'puhuivat Sanaa hänen ylleen', mutta Henki ei ollut läsnä. Jeesus, Sana, ja Henki eivät olleet yksimieliset parantaakseen hänet, koska hän jätti huomiotta terveen järjen ja kieltäytyi tekemästä sitä, mikä oli hänen vallassaan tehdä.

Kuuro tyttö Fedra

Olin Saltillossa, Meksikossa noin viikon kokoussarjaa varten auttamassa lähetystyöntekijää, jota seurakuntamme tuki. Kaksi naista tuli taloon, jossa palvelutyö toimi, ja pyysivät, että tulisin 'rukoilemaan' seitsenvuotiaan tytön puolesta, joka oli syntynyt kuurona eikä ollut koskaan puhunut. Poistuin seurasta kohteliaasti lähetystyöntekijän ja hänen vaimonsa jatkaessa seurustelua naisten kanssa.

Ollessani taas huoneessani sanoin Isälle, etten aikonut mennä, ellei Hän parantaisi tai vapauttaisi tyttöä, kumpi sitten olikaan tarpeen. Sillä ei ollut mitään hyötyä julistaa Sanaa, jos Henki ei ollut vapauttamassa kuurosta ja mykästä hengestä tai parantamassa häntä – kumpaa sitten tarvittiinkin, en tiennyt. Välittömästi Hän sanoi: "Mene, sillä Minä tulen parantamaan hänet."

Tulin takaisin heidän luokseen ja kerroin heille, että menisin (heidän kanssaan). Aamulla ryhmämme 11 amerikkalaista sekä lähetystyöntekijä ja nuo kaksi naista ajoimme siihen pieneen kylään, jossa tyttö asui ja sitten menimme hänen kotiinsa. Hänen vanhempansa ja perheensä eivät puhuneet yhtään englantia, me 11 puhuimme vain vähän espanjaa.

Tyttö istutettiin tuoliin kasvokkain kaikkia meitä amerikkalaisia ja hänen perheensä sijoittui hänen taaksensa. Kummallakin puolella oli seisomassa tusinan verran ihmisiä kasvokkain epämukavan hiljaisuuden vallitessa pienen tytön istuessa tuolissa tuijottaen lautasen kokoisin silmin tapahtumia.

Lopulta lähetystyöntekijä selitti perheelle, mitä tulisi tapahtumaan minun selittäessäni, mitä aioin tehdä ja vanhemmat elehtivät ja seisoivat tyttärensä vierellä taputellen hänen olkapäitään rauhoittavasti.

Astuin eteenpäin, panin sormenpääni tytön korviin sanoen: "Käsken kuuron ja mykän hengen lähteä ja pikku tyttö, sanon sinulle, tule terveeksi Jeesuksen nimessä." (En tiennyt, oliko jokin henki sekaantunut asiaan, minulla ei ollut mitään johdatusta, en erottanut mitään, minulla ei ollut mitään aavistustakaan – tiesin Isän sanoneen, että Hän parantaisi tytön, mutta tuossa vaiheessa vuonna 1988 halusin varautua kaikkiin mahdollisuuksiin, joten 'jos epäilet henkivaltaa, karkota varmuuden vuoksi'. Mutta luulen, että kyse oli parantumisesta.

Minulla oli tietenkin Raamatun kohta 'Hänen haavojensa kautta me olimme parantuneet'. Ja minulla oli Raamatun kohta, joka sanoi, että meillä on auktoriteetti käyttää Jeesuksen nimeä ja laskea kätemme sairasten päälle. Mutta kyse oli Isästä – Pyhän Hengen kautta – joka sanoi: "Mene, sillä Minä tulen parantamaan hänet." Minulla olivat Sana JA Henki yksimielisinä, joten tyttö parantui.

Aluksi hän alkoi katsella ympäri huonetta säikähtänyt ilme silmissään, sitten yksi meistä, sairaanhoitaja, huomasi, että hänen silmänsä seurasivat sitä henkilöä, joka kulloinkin oli puhumassa… yhtäkkiä tyttö tajusi, mitä oli tapahtunut ja hän hyppäsi seisomaan ja alkoi hyppiä ja ääntelehtiä, ei puhua, vaan äärimmäisen ilon ääniä ensimmäistä kertaa elämässään…

Tyttö kirjaimellisesti hyppäsi syliini ja osoitti ulos… menimme seisomaan aivan hänen ovensa ulkopuolelle ja yläpuolella olevassa puussa oli sirkutteleva lintu. Tyttö hymyili leveästi, katsoi suoraan ylöspäin ja osoitti lintua. Pian yli tusina lasta tuli juosten ja liikehti saadakseen minut laskemaan hänet alas.

Innostuneessa lasten piirissä tyttöä alettiin huutaa ääneen nimeltä: "Fedra" ja tyttö kääntyi ja osoitti puhunutta lasta. Kun tätä leikkiä oli leikitty muutama sekunti, tyttö kääntyi ja näki yhden tila-autoista, joilla olimme tulleet paikalle, raivasi tiensä lapsijoukon läpi ja juoksi autolle. Hän takoi ovea ja joku avasi sen hänelle. Hän kömpi kuskin paikalle ja alkoi takoa ohjauspyörää osuen lopulta äänimerkkiin, mikä sai hänet hätkähtämään yllättyneenä. Mieleemme juolahti hänen nähneen ihmisten ajavan kylään äänimerkkiä iskien, mutta tyttö ei ollut tuohon hetkeen saakka tajunnut, miksi niin tehtiin.

Sanan ja Hengen TÄYTYY olla yksimieliset.

Nykyään monille ihmisille on opetettu, että Sana on se, joka on voima. Vain julista, vain puhu jonkun tai jonkin tilanteen yli; heille on opetettu, että siinä on voima. Minkä Jeesus teki selväksi, on, että Hän, Sana toimii Pyhän Hengen kautta.

Jatkamme siitä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,

John Fenn/LL

0 Comments

Pyhä Henki tekee tuon kaiken, osa 1/4

6/15/2024

0 Comments

The Holy Spirit does it all, 1 of 4
Pyhä Henki tekee tuon kaiken, osa 1/4

Hei kaikki,

Alle vuoden leskenä ollut sanoi minulle: "Uskoin niin lujasti siihen, että mieheni parantuisi, mutta hän ei parantunut, enkä ymmärrä miksi. Uskoin ja julistin Sanaa."

En hennonnut kertoa hänelle, että hän oli ymmärtänyt täysin väärin sen, mitä usko on.

Olin kerran itse samassa tilassa.

Useimmat teistä tuntevat vanhimman poikamme Chrisin. Hän syntyi hätäsektiolla napanuoran ollessa kietoutuneena hänen kaulansa ympärille, minkä seurauksena oli aivovaurio. Tätä kirjoittaessani Chris on 44-vuotias, mutta mieleltään noin nelivuotias.

Hän oli kotona elämänsä ensimmäiset 24 vuotta, mutta ryhmäkodissa viimeiset 20+. Silloin kun en ole matkalla, käyn hakemassa hänet perjantaiaamuna ja vien takaisin lauantai-iltapäivänä. Perjantai on asioidenhoitopäivä isän kanssa. Chris saa valita, missä hän haluaa syödä lounasta ja monet kaupan myyjät ja paikalliset ravintolat tuntevat meidät. Kaikki tervehtivät Chrisiä kuin pitkään poissa ollutta ystävää, kun rullaamme kauppojen läpi tai tulemme lounaalle.

Perjantai-iltana Barb laittaa hänen mieliruokaansa ja lauantaiaamuna hän saa nukkua myöhään. Melkein aina valmistamme ison aamiaisen. Ryhmäkodissa sanotaan, milloin pitää nousta ylös ja milloin mennä nukkumaan – kaikki elämän osat tapahtuvat aikataulutettuna – lääkkeet, ateriat, päiväohjelmaan kuuluvat toiminnot. Kun Chris on kotona, hän saa rentoutua ja määrätä tahdin.

Hän rakastaa Herraa ja puhuu menemisestä taivaaseen...
...missä hän ei tule tarvitsemaan pyörätuolia ja hän on varsin tyytyväinen odottamaan siihen saakka. Kun näemme ambulanssin tai paloauton kiitävän ohi, hän tarttuu käteeni sanoen: "Meidän on parasta rukoilla." (Joten teemme niin) Hän ei ole koskaan kohdannut muukalaista taikka koiraa, josta ei pitäisi.

Herra lupasi hänelle jotakin, kun hän oli noin 21-vuotias. Chris tuli ryömien pitkin käytävää vetäen itseään eteenpäin lattialla niin kuin matalana pysyttelevä sotilas ja veti itseään kyynärpäillä.

"Isä! Arvaa mitä Jeesus sanoi minulle? Hän sanoi, että Hän aikoo kävellä kanssani vuorten poikki, jep, niin Hän sanoi, jihuu! Hän aikoo kävellä vuorten poikki kanssani. Niin Jeesus sanoi minulle."

Saatuaan tuon sana Herralta suoraan itselleen Chris ei etsi parantumista. Barb ja minä etsimme, mutta meillä ei ole mitään sanaa Herralta koskien sitä, että Chris parantuisi taivaan tällä puolen. Onko meidän 'uskollamme' mitään merkitystä? Onko se, mitä meillä on, uskoa? Vai onko se toivoa hänen parantumisestaan?

Ihmisiä, muukalaisia, hyvää tarkoittavia – no, useimmat heistä – netissä ja sähköpostilla ja kasvotusten, ovat tarjonneet meillä kaikenlaista lähtien aivovaurioiden parannuskeinoista ja hoidoista siihen, että he moittivat Barbia ja minua epäuskosta, siitä ettemme tee enemmän nähdäksemme hänen parantuvan.

Kun lankesimme pois Uskon Sanasta

Meidän nuoressa elämässämme oli kohta, jolloin Uskon Sanaa edustavat ihmiset päättelivät, että Chrisissä täytyy olla riivaaja. Suureksi häpeäksemme annoimme heidän yrittää karkottaa hänestä riivaajaa – ei ollut mitään riivaajaa ja se pelotti Chrisiä, joten lopetimme sen. Aivovaurio ei ole riivaaja. Vamma ei ole demonista. Toiset ehdottivat, että meillä on salainen synti. Jotkut ajattelivat, ettei meillä ole riittävästi uskoa parantumista varten.

Meitä hyljeksivät juuri ne ihmiset, joiden kanssa meillä oli seurakuntayhteys joka sunnuntaiaamu. Tunsimme olevamme yksin. Uskon Sana ja on tämä poika, joka ei parantunut – mitä Fennin perheessä on vikana, ihmiset pohtivat? Olimmeko me pettäneet Jumalan tai pettäneet Chrisin? Kyseenalaistimme kaiken sen mitä uskosta uskoimme.

Noina alkuaikoina kävimme keskusteluja juristin kanssa sairaalan ja lääkärin haastamisesta oikeuteen. Meille sanottiin suoraan, että kyse oli niin suuresta laiminlyönnistä, että
'sovittelun tuloksena saisimme korvauksena seitsennumeroisen summan'. (Summa liikkuisi miljoonissa dollareissa) Chris näet syntyi 23.joulukuuta. Lääkäri oli kotona odottamassa poikansa saapumista jouluksi, joten kun hänelle kerrottiin Chrisin olevan sikiön hätätilassa iltapäivällä kello 2 (14), hän ei saapunut sairaalaan kuin vasta illalla klo 7.25 (19.25)

Hän päätti välittömästi tehdä hätäsektion

Mutta sitten sairaala ei kyennyt löytämään päivystävää lastenlääkäriä, joka tarvittiin olemaan läsnä hätäsektiossa. Sen tähden Chris syntyi vasta 8:50 (20.50). Aivan, laiminlyöntejä kaikkien mukana olleiden tahojen toimesta miljoonien dollarien arvosta.

Mutta se, mitä meidän olisi pitänyt käydä läpi kanteen nostamiseksi, oli Barbin tunteille liikaa, ja me kieltäydyimme suurten tunne-elämän ja hengellisten kamppailujen jälkeen ja valitsimme luottaa Isään – kävi miten kävi, oikein tai väärin, noin vain asiat olivat silloin kun Chris oli nuori.

Se myllerrys, jota kaiken tuon kivun uudelleen läpi käyminen olisi merkinnyt, oli meille vain liikaa, emmekä vain voineet tehdä sitä. Lähdimme pois, annoimme anteeksi ja luovuimme oikeuden ja koston ja vihan ja kaikkien noiden tunteiden ajatusten ideasta luottaaksemme Isää ja Herraan Chrisin parantumisesta ja hänen tulevien tarpeidensa huolehtimisesta.

Juuri noina aikoina...
...jolloin työstimme sitä, ettemme istuneet Uskon Sanaan ja jolloin päätimme olla nostamatta kannetta ja sen sijaan luottaa ja uskoa, Herra ilmestyi minulle ensimmäistä kertaa. Vielä nykyäänkin pohdin, oliko meidän myllerryksellämme ja painiskelemisellamme tuon asian kanssa jotakin tekemistä sen Hänen suuren armonsa kanssa, että Hän on ilmestynyt säännöllisesti.

Ensimmäinen oli vuoden 1986 huhtikuussa. Sitten tuli Herran ensimmäinen opetukseen keskittynyt ilmestyminen 1. lokakuuta 1986. Ja niin alkoivat useat ilmestymisten vuodet, kun luovuimme kostosta ja panimme syrjään ihmisen huolenpidon, keskellä kriisiämme liittyen Uskon Sanaan, niin että Hän tuli niin kovin usein meidän melkein jokailtaisten palvontahetkien aikana. Hän on ilmestynyt minulle siitä lähtien useita kertoja vuodessa.

Monet Herran varhaisimmista ilmestymisistä minulle muovasivat ymmärrystäni Hänestä, Raamatusta, uskosta ja ne on kirjattu kirjaan Pursuing the Seasons of God (Jumalan kausien noudattaminen, ei suomennettu). Jatko-osa: Knowing the Ways of God (Jumalan teiden tunteminen, ei suomennettu) koskee myös noita aikoja, mutta se käsittelee enemmän
'kiertokäyntiäni' taivaassa. (Jos lähetät minulle sähköpostia osoitteeseen [email protected] englanniksi lähetän sinulle sen PDF-tiedostona)

Aloimme katsoa Raamattuun saadaksemme selville, mitä usko oikeastaan on ja mistä se tulee. Tuohon aikaan olin 15 päivän vesipaastolla sanoen Isälle, etten söisi ennen kuin Chris on parantunut. Mutta tiesin kylliksi niin että kun siirsin huomion henkeeni, ei ollut mitään ilmestystä, ei mitään rauhaa sen suhteen, että Hän liikehtisi parantaakseen Chrisin. Opin, että paasto ei liikauta Jumalaa, mutta se totisesti auttoi herkkyyttäni Hänen maailmaansa kohtaan. Hengessäni ei ollut mitään elämää siihen liittyen, mitä olin tekemässä, ei mitään Pyhän Hengen todistusta, joten lopetin sen.

Joten tiedän mistä puhun.

Kaikki tuo läpinäkyvyys, kaikki se, kun kerron meidän läpi käymästämme suuresta tuskasta, on siksi että ilmoitan lukijalle, ettei tämä ole minulle teoriaa. Barb ja minä olemme eläneet läpi sen, että olemme luopuneet melkein kaikesta mihin olemme uskoneet Herraan liittyen. Meidän motiivimme on puhdistettu – ettemme vaella Hänen kanssaan siksi, mitä Hän tekisi tai voisi tehdä meidän tai poikamme hyväksi, vaan vain rakastaaksemme Isää ja Herraa kokosydämisesti puhtaudessa, rakastaaksemme toisia läpinäkyvästi ja puhtaasti.

Tiedämme, mitä armo on. Tiedämme, mitä toivo on. Tiedämme, mitä usko on. Emme halua mitään muuta Isältä kuin tuntea Hänet. Tuo on se mitä meissä työstettiin noina varhaisina aikoina. Ne toivat meidät takaisin teinivuosiimme, kun ainoa mikä merkitsi, oli Isän rakastaminen, Herran rakastaminen, ei ollut mitään salattuja motiiveja, ei mitään ajatusta siitä, mitä Hän voisi hyväksemme tehdä.

Kun Jeesusta syytettiin siitä, että Hän karkotti riivaajia paholaisen voimalla, Hän sanoi tekevänsä sen Pyhän Hengen voimalla. Siitä jatkamme ensi viikolla. Sillä ei ole kyse vain Sanasta, Hänestä yksistään tai itsekseen, vaan Pyhän Hengen voimasta, ja Hänen läsnäolonsa tuo valtakunnan mihin tahansa tilanteeseen.

Siihen saakka, siunauksin,

John Fenn/LL

0 Comments

Saako paholainen luvan Jumalalta? 4/4

6/8/2024

0 Comments

Does Satan get permission from God? 4/4
Saako paholainen luvan Jumalalta? 4/4

Hei kaikki,

Jos Jumala toimii vain pidätelläkseen ja rajoittaakseen paholaisen pyrkimyksiä varastaa, tappaa ja tuhota meidät, kuinka me avaamme ovet hyökkäyksille? Emme tule vastaamaan suinkaan kaikkiin kysymyksiin, mutta voin tarjota joitakin Raamatun kohtia siitä, kuinka avaamme itsemme vihollisen hyökkäyksille.

Synnit ruumista vastaan

Paavali toteaa 1. Kor. 6: 18:ssa, että haureuden harjoittaja tekee syntiä ruumistaan vastaan. Hän sanoo, että on ruumiin ulkopuolisia syntejä ja syntejä kuten haureuden harjoittaminen, jotka ovat ruumista vastaan. Hänen sanomansa perusjuttu on, että synnit ruumista vastaan tulevat julki ruumiissa.

Paavalin aikoina haureus (avioliiton ulkopuolinen seksi ml. pakanatemppelien prostituoitujen kanssa) olisi nähnyt tunne-elämän myrskyn, sukupuolitaudin jne. Synnit ruumista vastaan pysyvät ruumiissa.

Suurempi periaate nähdään sellaisissa asioissa kuten tupakointi, ylensyönti tai liian vähäinen syöminen, liika tai liian vähäinen työnteko ja muut synnit ruumista vastaan. Useimmissa tapauksissa ei ole mitään ihmeparantumisia, sillä ihminen aiheutti ongelman itse. Jumala tulee kulkemaan hänen kanssaan sellaisen sairauden hoidossa, jonka ihminen sai itse aikaan tekemällä syntiä ruumistaan vastaan, mutta harvoin olen nähnyt ihmeparantumisen.

Uskon, että vasta tulevana maailmanaikana saamme kuulla niistä synneistä ruumista vastaan, jotka olemme itsellemme aiheuttaneet kaikella meidän kemiallisesti muokatulla ruoallamme.

Monilla on nykyään tapana syyttää paholaista sellaisista asioista, jotka itse asiassa ovat syntejä ruumista vastaan. Äitini kuoli keuhkolaajentumaan 50 vuoden tupakoinnin seurauksena. Hän rakasti Herraa, eikä paholainen aiheuttanut sitä hänelle, hän aiheutti sen itselleen.

Sama voitaisiin sanoa ihmisestä, joka on 100 paunaa (45 kg) ylipainoinen ja heidän nivelensä tai jalkansa ovat kipeät – ei ole mitään parantumista sille, minkä he tekivät itselleen ja aiheuttivat nivelten ja jalkojen kipeytymisen. Jumala on oikeudenmukainen ja antaa jokaiselle sen, minkä hän ansaitsee – korjaat sitä mitä kylvät – se on vain reilua ja oikein. Hän tulee kulkemaan kanssamme ponnisteluissamme lakata tekemästä syntiä ruumistamme vastaan tai kulkee kanssamme halki hoitojen, mutta Hän ei puutu asiaan parantaakseen välittömästi sen, minkä olemme tarkoituksellisesti tehneet omalle ruumiillemme.

Ennakkoluulo – 1. Kor. 11: 17-34
Korintin seurakunta aloitti Apt. 18:ssa juutalaisten, kreikkalaisten ja roomalaisten kaikkien kokoontuessa yhdessä paikassa, roomalaisen Justuksen kotona. Monilla oli rodullisia ja sosiaalisia ennakkoluuloja, joista he pitivät kiinni siinä määrin, että jotkut eivät nauttineet ehtoollisateriaa toisten kanssa.

Paavali kysyi, halveksivatko he Kristuksen ruumista? Hän sanoi heille, kuinka Jeesus vuodatti verensä ja Hänet murrettiin meidän kaikkien edestä, ja "Sen tähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois. Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi." 11: 28-32

Nämä ihmiset kehittivät meidän ehkä 'heikentyneeksi immuunijärjestelmäksi' kutsuvan tilan, joka aiheutti sen, että he olivat 'heikkoja ja sairaita', kuten Paavali totesi. Hän yhdisti sen heidän ennakkoluuloisiin asenteisiin toisia kohtaan. Jälleen tämä tapahtui siinä määrin, että he kyllä olivat yhteydessä toistensa kanssa, mutta eivät syöneet yhdessä. Joten heidän ennakkoluulonsa oli keskeisesti kaikkien nähtävillä. Tämä teki heistä heikkoja ja sairaita ja monet olivat kuolleet sen seurauksena.

Riidat – 2. Tim 2: 23-26

Hän kehotti Timoteusta välttämään typeriin väittelyihin, spekulaatioihin ja sellaisiin osallistumista tietäen, että ne aiheuttavat riitoja. Hän sanoi riidoissa olevien
'vastustavan itseään' ja että 'Jumala saattaa antaa heille mielenmuutoksen tunnustaa totuus'. Huomaa, että parannuksen tekemisessä/mielenmuutoksessa vaaditaan myös sitä, että tunnustaa totuuden – he olivat väärässä asenteensa, mielipiteensä ja tekojensa osalta. Sillä Paavali kirjoitti: "paholainen on heidät vanginnut tahtoansa tekemään." Tuo on huikeaa. Riidoissa oleva ihminen on paholaisen vanki ja toimii tämän tahdon mukaisesti.

Anteeksiantamus – 2. Kor. 2: 10-11: ".... olen anteeksi antanut teidän tähtenne Kristuksen kasvojen edessä, ettei saatana pääsisi meistä voitolle; sillä hänen juonensa eivät ole meille tuntemattomat." (Juonet: 'ajatukset, tarkoitusperät, mieli')

Aviosuhteet – 1. Kor. 7:5: Aviomiesten ja –vaimojen ei tule pidättäytyä seksisuhteesta paitsi tiettyinä sovittuina ajankohtina, " ettei saatana teitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden." (Kreikaksi: 'akrasia'. Tulee sanoista 'a', ei, ja 'kratos', päästä voitoille. (ts; kyvyn puute voittaa halunsa.)

Monimutkainen usko – 2. Kor. 11: 3-4: "Mutta minä pelkään, että paholainen pettää teidät pois siitä yksinkertaisuudesta, joka on usko Kristukseen, että ottaisitte vastaan toisen evankeliumin, toisen Jeesuksen, toisen hengen." (suomennos tässä)

Jos uskosi on tullut kaavojen ja sen informaation monimutkaistamaksi, että jos teet asian x, Jumala tekee asian, vain lopeta. Palaa uskosi yksinkertaisuuteen, luovu monimutkaisesta evankeliumista, monimutkaisesta Jeesuksesta, monimutkaisesta Hengestä.

Syy luetteloida joitakin näistä Raamatun kohdista on sen osoittaminen, että useimmiten me, ei Jumala, vaan me, avaamme ovet paholaiselle tulla elämäämme. Ihmiset menevät pois polulta ollen huolissaan siitä, että Jumala antaa paholaiselle luvan koetella meitä, kun Uuden testamentin todellisuus osoittaa useimmiten, että me olemme niitä, jotka annamme paholaiselle luvan tulla elämäämme.

Paholainen jätti Hänet joksikin aikaa rauhaan – Lk. 4: 13

Loppuajatuksena on tämä. Jeesus oli luonteensa puolesta täydellinen, mutta häntä kiusattiin ruumiin (muuta kivet leiväksi), sielun (osoita olevasi Jumalan poika hyppäämällä alas tästä tornista) ja hengen (palvo minua ja annan sinulle maailman) suhteen. Meille annetaan vain yhteenveto Hänen kiusaustensa kategorioista, mutta Hän oli 'kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.'

Paholainen jätti Täydellisen Ihmisen rauhaan joksikin aikaa – se tarkoittaa, ettei paholainen tarvitse syytä hyökätäkseen kimppuusi, hän vain vihaa sinua, sillä olet Jumalan lapsi. Jokin riivaaja voi yllyttää jonkun töissä olemaan sinua vastaan. Sama koskee seurakuntaa tai perhettä. Hän tekee satunnaisia hyökkäyksiä vain siksi, koska hän vihaa meitä.

Jopa silloin kun provosoimaton hyökkäys tulee, juuri meidän hyvä ja rakastava Isämme on se, joka rajoittaa sitä mitä paholainen voi tehdä. Kun havaitsemme jonkin riivaajan yllyttävän jotakuta meitä vastaan, on meidän asiamme ottaa auktoriteetti tuon hengen ja sen hyökkäyksen yli: "Käsken sitä henkeä, joka toimii henkilön X kautta lopettamaan minua vastaan hyökkääminen Jeesuksen nimessä. Karkotan sinut pois tästä tilanteesta! Nyt Taivaallinen Isä pyydän, että laitat suojan välillemme, lähetät enkeleitä tahtosi mukaisesti suojelemaan minua ja jos mahdollista tämän henkilön kohdalla, paranna välisemme suhde, kiitokset sinulle, Jeesuksen nimessä..." ja tuollaisia asioita – käytä auktoriteettiasi käyttää tuota nimeä!

"Jos olette nähneet minut, olette nähneet Isän." Joh. 14:9. Hän ei koskaan aiheuttanut pahaa yrittääkseen 'opettaa' jotakuta...

Uusi aihe ensi viikolla! Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL

0 Comments

Saako paholainen luvan Jumalalta? Job 3/4

6/1/2024

0 Comments

Does Satan get permission from God? Job 3/4
Saako paholainen luvan Jumalalta? Job 3/4

Hei kaikki,

Olemme osoittaneet tosiksi 1. Kor. 10:13:n ja Jaak. 1:13:n totuudet: Jumala ei salli meitä kiusattavan/testattavan/koeteltavan yli sen, minkä voimme kestää. Hän myös rajoittaa paholaista JA valmistaa pääsyn tilanteesta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, joten Hän ei kiusaa/testaa/koettele ketään pahalla. Tämä vie meidät Job-nimisen miehen luo.

Muista, tulkitsemme Vanhaa testamenttia Uuden testamentin silmien kautta. Miksi? Koska UT on korkeampi ilmestys Isästä Jumalasta. Paavali kirjoitti tästä 1. Kor. 10: 6:ssa & 11:ssä, sanoen kaksi kertaa, että Israelille VT:ssä tapahtuneet asiat olivat meille esimerkiksi. Niinpä katsomme Vanhaa Uuden silmien kautta.

Ollessasi lapsi näit elämäsi erityiset tapahtumat lapsen silmien kautta. Mutta kun sinusta tuli aikuinen, näit nuo samat tapahtumat aikuisena. Tuo näkökulma saa aikaan uudelleen tulkitsemisen siihen nähden, miten asiat näit ollessasi lapsi. Samoin on laita VT:n ja UT:n kohdalla. Näemme VT:n Jeesuksen kautta noihin tapahtumiin.

Jumala, paholainen ja Job

Job eli Nooan jälkeen, mutta ennen Aabrahamia. Ymmärrämme tämä hänen pitkän elämänsää ansiosta – koettelemuksensa jälkeen hän eli vielä 140 vuotta. Ei ollut mitään pappeutta, joten hän uhrasi itse Jumalalle. Ja Herra ilmestyi hänelle yliluonnollisesti, tuulispäästä.

Jobin kirja on heprealaista runoutta ja se on Raamatun vanhin kirja, sen tähden se on sijoitettu ensimmäiseksi psalmien, sananlaskujen, valitusvirsien ja Salomon korkean veisun kanssa. Mooses kirjoitti 1-5. Mooseksen kirjat n. 1.400 eKr. Job on tuota vanhempi, useimmat uskovat sen tulleen kirjoitetuksi noin v. 1.800 eKr. – 400 vuotta vanhempi kuin 1. Moos. Sen kirjoitustyyli on samankaltainen kuin tuon saman ajan babylonialaisissa kirjoituksissa.

Meille kerrotaan Job.1: 1-3:ssa, että hän oli kaikista idän miehistä mahtavin.

Hänellä oli tuhansittain lampaita, karjaa, kameleita, aaseja ja monia työntekijöitä. Kamelit olivat autiomaan tuonti- ja vientitoiminnan karavaaneja varten. Aasit olivat kaupunkia varten ja lyhyenmatkan kuormia varten (kuorma-autot). Hänellä oli myös lampaita (ruokaa/villa), karjaa (lihaa/nahkaa), viljaa sekä useita muita bisnesintressejä.

Saamme 29: 1-17:ssa tietää, että Job oli herra ja heidän johtajansa (jae 25), joka istui kaupunginportilla hallitsemassa. Hän oli niin arvostettu, että nuoret miehet juoksivat hänen luotaan, toiset herrat nousivat seisomaan ja vaikenivat hänen lähestyessään. Hän oli omien sanojensa mukaan ' sokean silmä ja ontuvan jalka.' Jakeessa 31:1 hän sanoi tehneensä liiton silmiensä kanssa, ettei katsoisi toista naista. Tuossa luvussa hän sanoi myös kutsuneensa köyhät ja nälkäiset syömään kanssaan ja vaatetti omasta villastaan tehdyillä vaatteilla ne, jotka sitä tarvitsivat. Hän oli oikein hyvä, viisas ja antelias mies.

Pelokas lastensa pelastumisen suhteen
Job 1: 4-5 paljastaa, että hän oli huolissaan lastensa hengellisestä elämästä, että hän uhrasi säännöllisesti Jumalalle heidän puolestaan. Tämä vastaa sitä, että äiti tai isä on niin huolissaan lastensa pelastumisesta, että osallistuvat säännöllisesti jumalanpalveluksiin heidän puolestaan tai antavat rahaa toivoen, että Jumala näkisi ja toisi lapset luokseen. Hän oli alituisesti huolissaan heidän vaelluksestaan Jumalan kanssa.

Jobin tunnelämän, mielen ja fyysisten olosuhteiden tila

Job 3: 24-26:ssa hän paljastaa: "Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi. Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui. Ennen kuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."

Tiedämme Jobille kehittyneen ihosairauden ja näemme, että vaikka hän oli hyvin varakas, hän oli pelon, huolen ja stressin mies. Entäpä jos olet nykyajan lääkäri ja herra Job tulee luoksesi. Hän kertoo sinulle velvollisuuksistaan pormestarina, kurittomista lapsistaan ja heitä koskevista peloistaan ja monista liikeasioistaan. Hän ei pysty nukkumaan, hän on aina pelokas ja huolissaan ja hänellä saattaa olla ekseemaa, vyöruusu, psoriasis, ruusufinnejä, mätäpaiseita ja/tai muita ihoon ja stressiin liittyviä sairauksia.

Hänen lääkärinään määräisimme lääkettä stressiin ja uneen, ja käskisimme hänen ottaa lomaa, mennä terapiaan käsittelemään elämän stressejä ja pelkoja. Tuo oli sitä, mitä oli meneillään luonnollisessa.

Hengellisesti puhuen: paholainen näkee hänen pelkonsa ja stressinsä, jotka ovat hänelle avoimia ovia hyökätä Jobin kimppuun.

Kaiken tuon tapahtuessa luonnollisessa, kulissien takana Job 1:6 kertoo meille, että paholainen tuli Isän eteen ja että hän oli ollut kuljeksimassa maan päällä (jae 7). Terminologia 'tulivat ja asettuivat Herran eteen', voisi viitata fyysiseen Hänen eteensä tulemiseen.

Meidän aikanamme sanomme usein: 'Mennään Herran eteen rukouksessa' tai 'Viedään taakkamme Herralle', mutta kukaan ei usko, että me menisimme fyysisesti Hänen eteensä. Niinpä tässä runoudessa on epäselvää, oliko tämä kirjaimellisesti tilanne Nooan vedenpaisumuksen jälkeen, jolloin paholaiselle annettiin pääsy Isän luo vai onko kyse samanlaisesta tilanteesta, kun me sanomme: 'menemme Isän eteen'. Sen tiedämme, että rististä lähtien paholaisella ei ole pääsyä taivaaseen - Ef. 1: 20-23, Kol. 2:14-16, Hepr. 9:11-15, 23-25 jne. mukaan.

Paholainen käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura etsien, kenen hän saisi niellä.

Job myöntää 1:7:ssä tämän, mikä on 1. Piet. 5:8:n mukaista, jossa todetaan, että paholainen käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura etsien, kenen hän saisi niellä. Sitten keskustelu siirtyy Jobiin ja jokaisen mahdollisuuden kohdalla tappaa Job, Herra puuttuu asiaan asettaen rajoituksia.

Tämä on 1. Kor. 10:13:n mukaista, joka sanoo, että kun kiusaus tulee, hän tulee rajoittamaan tuota kiusausta JA valmistaa pääsyn siitä. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, joten tämä oli puhtaasti hyvän Isämme teko rajoittaa sitä, mitä paholainen teki Jobille. Jobin pääsy tilanteesta esitettiin hänelle monta kertaa, jopa hänen nukkuessaan Herra yritti tavoittaa hänet. Lopulta parannuksen tekemisestä tuli hänen pääsynsä pois tilanteesta.

Sananlaskut 26:2 sanoo: "...aiheeton kirous: ei se toteen käy."

Paholaisella oli avaimet ovet Jobin elämään: hänen lapsensa eivät vaeltaneet Jumalan kanssa, joten he olivat suojattomia hyökkäykselle. Job olisi voinut saada sydänkohtauksen stressin ja pelon takia. Oli syy, miksi paholainen hyökkäsi Jobin ja hänen perheensä kimppuun, Jumalan rooli oli rajoittaa sitä, mitä Jobille voitiin tehdä.

Menemättä tarkempiin yksityiskohtiin kolme Jobin ystävistä syytti häntä salaisesta synnistä, mutta neljäs, Elihu, puhui oikein Jumalasta ja Jobista. Hän sanoi Jumalan yrittäneen tavoittaa Jobia jonkin aikaa, jopa tämän nukkuessa, mutta Job ei kuunnellut. Job 33: 14-30 ja 36: 1-12.

Elihu sanoi myös Jobille, ettei Jumala tätä hänelle tehnyt Job 37:23:ssa: "Kaikkivaltiasta me emme voi tavoittaa. Hän on voimallinen, hänen on oikeus, hänen on vanhurskaus. Koskaan hän ei tuomitse väärin." (1992 suomennos)

Elihu puhui oikein Jumalasta ja Jobista

Hän oli koko kertomuksessa ainoa, jota Jumala ei vaatinut tekemään parannusta. Alkaen luvusta 38 Jumala vaatii Jobia tekemään parannuksen: "Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni? Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta…" Herra kysyy Jobilta, oliko tämä paikalla luomisessa, loiko tämä kotkan silmät näkemään niin kauas, ja monia muita kysymyksiä luonnosta ja Jobin paikalla olemisesta tai tietämisestä.

Jumala kysyy Job 40:2:ssa: "...tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!" Job tekee viisaasti parannuksen sanoen jakeessa neljä: "Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni." Mutta Jumala jatkaa Jobille vaatimusten esittämistä jakeessa seitsemän: "Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua. Sinäkö teet tyhjäksi minun oikeuteni, tuomitset minut syylliseksi, ollaksesi itse oikeassa?"

Lopulta, kun Herra on lopettanut, Job vastaa 42: 1-6:ssa:
"'Kuka peittää minun aivoitukseni taitamattomasti?' Siis on niin: minä puhuin ymmärtämättömästi, asioista, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää... Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. Sen tähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhkassa. (parannuksen teko)"

Loppuajatus koskee 42:11:a, missä Jobin ystävät lohduttivat Jobia 'kaikesta siitä onnettomuudesta, jonka Herra oli antanut kohdata häntä.' Heprean sana 'hebi' juuresta 'bo', on permissiivimuodossa (sallia) kausatiivimuodon (aiheuttaa) sijaan. Se sanoo, että Herra salli asioiden tapahtua Jobille, ei että Hän oli sen lähde, vaan salli sen. Tämä on jälleen UT:n mukaista, joka sanoo, että Jumala ei kiusaa ihmistä pahalla ja kun vihollinen tulee, Hän asettaa rajoja ja valmistaa pääsyn siitä.

Kuten Elihu sanoi Jobille selvästi: 'Jumala ei tehnyt tätä sinulle ja Hän on yrittänyt saavuttaa sinut jopa nukkuessasi, mutta jätit Hänet huomiotta.' Job tosiaan teki parannuksen ja hänen elämänsä palautettiin ja siunattiin.

Ensi viikolla: kuinka avaamme oven paholaiselle ja kuinka hän käyttää auktoriteettiamme meitä vastaan. Siihen saakka, siunauksin,

John Fenn/LL

0 Comments

Pyhä Henki tekee tuon kaiken, osa 3/4

Pyhä Henki tekee tuon kaiken, osa 2/4

Pyhä Henki tekee tuon kaiken, osa 1/4

Saako paholainen luvan Jumalalta? 4/4

Saako paholainen luvan Jumalalta? Job 3/4

John Fenn

Arkisto