Fear & Stupid Decisions #4 (fear/money)
Pelko & Tyhmät päätökset, osa 4 (pelko/raha)

Hei kaikki,
Kun Chris oli luovuttanut elämänhalunsa suhteen ollessaan ryhmäkodissa kahden tunnin matkan päässä luotamme, tiesimme, että meidän täytyisi muuttaa lähemmäksi häntä, jotta hän voisi nähdä meidät viikoittain silloisen kerran kuussa sijasta. Jos hän näkisi meidät viikoittain, tiesimme, että hän saisi jälleen elämänhalunsa ja äidin kotiruoka toisi takaisin ne hänen elämänhalunsa menettämisen johdosta laihtumansa 35 paunaa (n. 16 kg).

Läksy nro 1 – Olosuhteet vaativat meitä toimimaan
Pelkona oli, että hän kuolisi ollessaan kahden tunnin päässä luotamme. Tuommeko hänet kotiin kuolemaan? Hänet haluttiin siirtää hoitokotiin kuolemaan. Kuinka me voisimme tehdä mitään palvelutyössämme ja huolehtia hänestä kummankin ollessa kokopäivätyötä.  Usko ei jätä tosiasioita huomiotta, se tajuaa uskon voivan muuttaa tosiasioita. Mutta se yhä käsittelee tosiasioita. Aabraham ja Saara tiesivät luonnollisessa, kuinka vanhoja olivat, kuitenkin he saatuaan Herralta ilmestyksen tiesivät tosiasioiden olevan muuttumassa. Meidän täytyi kohdata tosiasiat: Chris oli menettänyt elämänhalunsa ja oli kuolemassa. Meidän täytyi toimia ja toimia nyt.

Läksy nro 2 – Meidän täytyi ajatella pelon lävitse
Tiesimme, että meidän täytyi tehdä osamme ja ajatella asiaa perusteellisesti ennen Isän puoleen kääntymistä. Vuosien ajan minulla on ollut käytäntönä seurata Filippiläiskirjeen 4:6 ohjeita, ensin: Älkää mistään huolehtiko, SEN JÄLKEEN tehkää pyyntönne Jumalalle tiettäväksi kiitoksen kera, SEN JÄLKEEN rauha tulee teille ja varjelee mielenne ja sydämenne.  Usein painiskelen asioiden perusteellisen ajattelemisen parissa käsitellen pelkoa, huolestuneisuutta, tunteita mielessäni, ja vasta kun ne ovat asettuneet, SEN JÄLKEEN esitän pyyntöni rukouksessa. Saattaa viedä sekunnin tai kaksi kuukautta ennen kuin rukoilen.

Mutta meidän täytyi työstää asia huolen, pelon, huolestuneisuuden läpi – mitä tehdä? Olimme 50-vuotiaita, emme halunneet mennä vuokralle sillä meidän iässämme meidän täytyi kasvattaa omaa pääomaa. Meillä oli jonkin verran käteistä talon käsirahaksi, mutta oli kesä 2008, jolloin talous ja osakemarkkinat romahtivat lukuisten pankkien, AIG:n, GM:n, Chryslerin ja Wall Streetin yritysten ohella, ja kiinnelainaa oli mahdotonta saada tuon yhden kuukauden sisällä, jolloin meidän täytyi toimia. Jokaisen välittäjän vastaus: 'Me emme tee mitään päätöksiä juuri nyt' oli musertava.

 

Läksy nro 3 – Tehtyämme osamme käyden mielessä läpi vaihtoehdot SITTEN rukoilimme
Okei Isä, me sanoimme… emme voi ottaa pankista kiinnelainaa, mikä merkitsee, että myyjän täytyy toimia ostamamme talon rahoittajana. Se pikkukaupunki, jossa Chrisin ryhmäkoti on, on melko köyhä, eikä olisi viisasta ostaa sieltä taloa, sillä hankittuamme sen olisi lähestulkoon mahdotonta myydä se myöhemmin. Talossa Tulsan ja Chrisin ryhmäkodin välissä on järkeä, muttemme halua asunto-osaketta tai lähiössä olevaa taloa. Sen on oltava maaseudulla, soveltua vammaiselle, myyjän rahoitettava, puolen tunnin ajomatkan päässä Chrisin ryhmäkodista.

Läksy nro 4 – Pyydä Isältä ilmestystä Hänen tahdostaan
Tehtyämme nuo luonnolliset päätökset ja käsiteltyämme pelon kykenimme rukoilemaan noita tarkkoja asioita. Välittömästi näin rukouksessa kartan koillisesta Oklahomasta, Grand Lake –järven kartan ja ovaalin muotoisen korostuksen läntisellä rannalla, järven luoteisosassa. Sitten kohdistus siirtyi kohtaan ovaalissa ja näin puiden ympäröimän valkoisen talon, pyörätuolirampin johtamassa etuovelle, loivasti viettävän pihan ja sitten kohdistus siirtyi enemmän sisälle ja näin kulmahuoneen, joka oli Barbin oma huone sekä liikuntaesteiselle varustetun kylpyhuoneen. Sitten se hävisi.

 

Läksy nro 4a – Jatka sen tekemistä, mikä on luonnollisessa oikein ja kohtaa pelko
Kerroin Barbille siitä ja kerroin hänelle, että aioin ajaa ympäri tuolla alueella muutaman päivän tutkien kaikkea PAITSI sitä, minkä Isä näytti minulle. Ajoin kaikkialla ympäri Grand Laken aluetta 45 minuutin etäisyydellä Chrisistä keskittyen vain puolen tunnin etäisyydellä olevaan alueeseen… näin joko hyvin kalliita taloja, joita myivät kiinteistönvälittäjät tai murjuja, joita myivät omistajat, ja niitä oli harvassa. Kaikki olivat yli 200.000 dollaria, mikä ylitti meidän 500 dollaria/kk budjettimme.

Läksy nro 5 – Toimi ilmestyksen pohjalta – tuo toiminta, usko, on sydämesi vastaus
Kolmantena päivänä kerroin Barbille eliminoineeni kaiken luonnollisessa, mikä minun täytyi tehdä oman mielenrauhani vuoksi tietääkseni, että olin tehnyt kaiken voitavani luonnollisessa. Menin tarkoituksellisesti sille alueelle, jota olin vältellyt – paikkaan, jonka Isä näytti minulle näyssä. Siellä seurasin viivaa navigaattorissa pientaloista ja tehdasvalmisteisista taloista koostuvaan kaupunginosaan ja aivan kaupunginosan tien umpikujapäässä näin näyssäni olleen talon, jonka etupihalla oli kyltti 'myytävänä, omistaja myy'

Soitin välittömästi, mutta minun täytyi jättää viesti. Kävi ilmi, että omistaja oli juuri pannut tuon kyltin pihalle ennen lähtöään matkalle osavaltion ulkopuolelle. Kun soittopyyntöömme ei heti vastattu, ajatukseni alkoivat laukata. Päästyämme yhteyksiin omistaja hylkäsi tarjouksemme. Kerroin Barbille, että tiedän mitä näin, tunnen Isän äänen ja minulla oli yhä rauha vaikka tarjouksemme, joka oli se hinta, jonka Isä käski minun tarjota, hylättiin.

Läksy nro 6 – Pysy siinä ilmestyksessä, pysyttele siinä, pidä se sydämessäsi ja jatka sitä mitä normaalisti muutenkin teet.
Voitko kuvitella tilaisuuden pelätä? Heti kun olimme yhtäkkiä tajunneet eräänä päivänä, että Chris oli luopunut elämänhalustaan, minä tai me olimme käyneet kahdesti viikossa hänen luonaan vierailulla saadaksemme hänet ylös sängystä, ruokituksi ja ulos, mikä auttoi tilapäisesti antamaan hänelle toivoa. Ryhmäkodin suunnitelmat siirtää hänet pantiin odottamaan. Mutta nyt kun meidän tarjouksemme oli hylätty samalla kun olin varma, että olin kuullut Isältä, mitä meidän tuli tehdä? Sanoin Barbille, että odotamme ja annamme Isän hoitaa tilanteen, sillä kyse oli Hänen ongelmastaan, koska Hän oli se, joka näytti minulle sen näyn.

Olimme vaihtamassa konetta Dallasissa kun puhelu tuli – myyjät, baptistipastorit, muuttivat mielensä, kokien Herran vaikuttaneen niin, että meidän tarjouksemme tuli hyväksyä, vaikka heille oli tarjottu kymmeniä tuhansia enemmän – mutta he halusivat olla kuuliaisia ja halusivat talon myös menevän jollekulle, joka on palvelutyössä.

Läksy nro 7 – Jumala näyttä valmiin, kypsän vastauksen/työn
Olemme olleet täällä nyt kuusi vuotta ja vasta nyt talo alkaa muistuttaa sitä, mitä näyssä näin. Siinä oli kyllä jo pyörätuoliramppi etuovelle – myyjän äiti oli pyörätuolissa, joten se rakennettiin hänen käyttöään varten. Mutta vasta nyt kun on lisätty Chrisin liikuntaesteiselle varustettu makuuhuone ja kylpyhuone, Barb tulee myös saamaan kulmahuoneen toimistokseen – se että etelän puoleinen seinä täytyi hakata pois, merkitsi sitä, että tuli tilaa lisähuoneelle Chrisin huoneen viereen.

Kun Herra ilmestyi silloiselle Saulus tarsolaiselle tämän ollessa matkalla Damaskoon, Herra sanoi Paavalille (Ananiaksen välityksellä), että hän kertoisi Herrasta kuninkaiden edessä – se ei tapahtunut vuosikymmeniin, koska Herra tavallisesti näyttää meille, mitä voi olla, kypsän ja valmiiksi saatetun työn. Sen tähden näin talomme täysin varustettuna – en ollut koskaan ajatellut sitä, kunnes tuli selväksi, että meidän täytyi tehdä muutoksia Chrisin hoitoon, sitten Barb muistutti minua näystä – ja olimme ällistyneitä. (* Apt. 9:10-17)

Tapahtukoon sinulle uskosi mukaan
Barb ja minä olisimme voineet alistua Chrisin kuolemaan. Kun ryhmäkodin johtaja kertoi minulle, että heidän täytyi siirtää Chris hoitokotiin kuolemaan, olisimme voineet sanoa 'kyllä'.

Olisimme voineet surra pian kuolevaa poikaamme katsellen hänen kuihtumistaan ja kysellen koko ajan Herralta 'Miksi?'. Olisimme voineet tehdä sen, koska luonnollisessa ei ollut mitään ratkaisuja.

Olisimme voineet sanoa, ettemme voi järjestää koko elämäämme ja seurakuntaruumista ja johtoa Tulsassa uudelleen poikamme tähden ja antaa hänen lähteä. Mutta sen sijaan katsoimme Isän puoleen löytääksemme ratkaisun, ja seisoin siellä johtajan luona anoen lisäaikaa selostaen hänelle kuinka toinen meistä tai kummatkin tulisi paikan päälle ainakin kaksi kertaa viikossa Chrisin toivon palauttamiseksi ja jos he eivät näkisi muutosta Chrisissä kahden viikon sisällä, sitten suostuisimme.

Nälänhädän aikana 1. Kun, 17:9:ssä Herra käskee Eliaa menemään tietyn naisen luo Sarpatiin: "Olen käskenyt leskinaisen siellä elättää sinua." Elia tiesit taivaallisen huolenpidon olevan käskettynä, mutta leski valitsi pelon sillä Elian tullessa hänen luokseen hän kertoi tälle, että oli valmistamassa viimeistä ateriaansa ja sitten he kuolisivat. Leski kuitenkin kääntyi ja luopui pelosta ja toivottomuudesta valiten uskoa Eliaa, ja sen tuloksena eli jatkuvasti moninkertaistuvilla jauhoilla ja öljyllä pitkän aikaa.

Emme voi syyttää naista, sillä hän katsoi luonnolliseen maailmaan; nälänhätä, yksi ateria jäljellä ja jo lähellä kuolemaa. Mutta heti kun hän oli pannut syrjään pelon ja alkanut ajatella 'laatikon ulkopuolella', suunnaten ajatukset kohti Elian esittämää taivallista ratkaisua, hän näki ihmeen huolimatta niistä olosuhteista, jotka kiusasivat koko maata. Huolenpito oli olemassa JOS hän kieltäytyisi pelosta, jos hän katsoisi taivaaseen löytääkseen ratkaisun, jota hän ei ollut koskaan harkinnut.

Toiveeni on, että luettuasi tarinani ja tämän opetussarjan, näet ne monet tilaisuudet, jotka meillä on taivaalliselle huolenpidolle elämässämme ja niitä kohtaan, joita rakastamme ja joista välitämme. Vaikka se saattaa merkitä suuria vaikeuksia ja muutoksia jopa rakkaidesi elämään – kuitenkin kyse on huolenpidosta sinua kohtaan. Pelko esittelee yhden tarinan ja voi tapahtua tuon pelon tai noiden olosuhteiden mukaan. Mutta niiden kohdalla, jotka ovat halukkaita torjumaan pelon – tarkoitan todellakin torjumaan sen ottamalla aikaa käsitellä sitä,  kunnes saavat ilmestyksen taivaasta – EIVÄTKÄ kanna sitä rukoustensa läpi 'aameneen' saakka – on olemassa yliluonnollinen huolenpito ja kasvu ihmisenä ja Kristuksessa olevana persoonana. 

Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka siunauksin,

John Fenn

www.cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen [email protected]

Fear & Stupid Decisions #3 (family/money 1)
Pelko & Tyhmät päätökset, osa 3 (perhe/raha 1)

Hei kaikki,
Olen puhunut siitä, miten pelko saa meidät tekemään päätöksiä, joita emme muuten olisi tehneet ja usein nuo pelot naamioidaan hengellisyydellä. Tänään perhe & rahaongelmat, osa yksi.

Mutta ensin, oletko koskaan käynyt tätä keskustelua…
Tätä lukiessanne olemme viettäneet viimeiset kaksi viikkoa repineet erilleen Chrisin makuuhuonetta, olemassa olevaa kylpyhuonetta sekä toimistoani valmistellen hänen vammaiselle sopivia erikoisvarusteltuja vuodettaan ja kylpyhuonettaan. Kun otetaan huomioon jo tekemämme työ, talomme näyttää muuttofirman varastolta katsottaessa kaikkialle ympärille pinottuja laatikoita.

Mutta jonkin ajan kuluttua turtuu sen suhteen, minne tavarat pitäisi laittaa ja alkaa vain liikkua autopilotilla. Ja näin Barb ja minä päädyimme alla olevaan keskusteluun seisoessamme toimistossamme tuijottaen 12 laatikkoa, jotka oli pinottu melkein kattoon asti ulottuvaan pinoon:

"Okei, John, olen valmis siihen, että siirrät nämä laatikot nyt." Minä: "Minne?" "Meidän makuuhuoneeseemme tietysti, minähän sanoin jo." "Minne?" (kasvoillani aviomiesmäinen irvistys korostaakseni 'ja minä en kyllä aio tehdä sitä' - ilmettäni). "Makuuhuoneeseen!" "Mutta minne? Ei siellä ole tilaa, näethän ongelmani." "Enkä näe, kuuntele nyt minua ja siirrä ne." "Minne? Minun täytyy jo kulkea yhtä kapeaa polkua pitkin kuin olympiavoimistelija puomilla päästäkseni alusvaatelaatikolleni." "Kyllä sinä sen hoksaat, sen kun siirrät ne." "Ehei, mene sinä katsomaan makuuhuonettamme ja kerro minulle, minne luulet niiden mahtuvan."

(Lyhyt tauko jona aikana Barb menee ja sitten palaa) "Olet oikeassa." (Voi kuinka niin rakastan kuulla noiden sanojen tulevan vaimoni suusta) "Okei, me panemme ne olohuoneeseen puulieden eteen toistaiseksi, sitten teemme raivaamme tilaa verstaallasi ja siirrämme ne sinne." (Toiveet murskautuneina, näkymiä työkalujeni häviämisestä pahvilaatikoiden ja muovisäkkien alle ensi kevään lumen sulamiseen saakka välähtää mielessäni)

No, siirsin kyllä ne laatikot tilapäisesti puulieden eteen ja uhrasin verstastani vielä enemmän, mutta Barbin kunniaksi on sanottava, että hän lajitteli ja pinosi ja järjesti tavarat loistavasti tilaa raivaten, kun kannoin kaikki nuo laatikot ulos verstaalle.

Mutta päätösten tekeminen voi olla tuollaista, ja meidän tarkoitusperiämme ajatellen kuvittele, että jokaiseen yllä olevaan vaihtoehtoon liittyisi jokin pelko, mikä saa meidät alkamaan kulkea yhteen suuntaan, joutumaan kohtaaman pelon, vetäydymme taaksepäin, yritämme toista suuntaa ja sitten joudumme kohtaamaan toisen pelon. Mitä tehdä? Minne kääntyä? Yhtäältä pelko siitä, että ei ymmärrä Jumalaa ja toisaalta pelko siitä, että tekee valtavan, paholaisen tekosia olevan virheen.

Pelosta
On olemassa luonnollista pelkoa – älä astu bussin eteen. Ja on luonnollista pelkoa, johon on liittyneenä henki, joka houkuttelee ihmistä kehittämään yhä suurempia pelkoja. Älä astu bussin eteen, sitten pysy poissa bussipysäkeiltä, koska ne pelottavat. Sitten älä mene bussiasemille ja juna-asemille, koska ne pelottavat enemmän, koska ne ovat suurempia ja niissä on enemmän vieraita ihmisiä, sen jälkeen mikä tahansa ihmisryhmä pelottaa, sen jälkeen täytyy olla koskaan menemättä ulos ovesta, koska pelkää ihmisiä – se kaikki alkoi yhden bussin pelosta.

Hepr. 2:15 puhuen Jeesuksen työstä sanoo: " vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia.

Huomaa, että kuoleman pelko tekee ihmisistä orjuuden alaisia. Kreikan sana 'orjuus' on 'douleia' sanasta 'deo' joka tarkoittaa 'sitoa' ja sitä käytetään ensisijaisesti merkitsemään 'orjana olemisen olosuhteista' (Vine –sanakirja)

Kuoleman pelko pitää ihmiset elämässä pelkojen orjina. Kuinka?

Pelon puu
Ajattele puuta, jolla on juurijärjestelmä, näkymätön, maan alla – tuo juurijärjestelmä on synti. Runko on kuolemanpelko ja se kuljettaa 'ravinteet'  synnin juuresta kuolemanpelon kautta hedelmään. Tämän puun hedelmä ovat kaikki yleensäkin esiintyvät pelot kuten hämähäkkipelko, ahtaiden tilojen pelko, korkean paikan pelko, koirapelko, ulos menemisen pelko, ihmispelko, käärmeiden pelko, pelko erirotuisia kohtaan, sairaalapelko, syövän pelko – mikä tahansa ajateltavissa oleva pelko on synnin ruokkiman kuoleman pelon ravitseman puun hedelmä.

Hämähäkkipelon voi jäljittää kuolemanpelkoon: hämähäkki saattaa purra sinua ja myrkyttää sinut, mikä merkitsee sairaalaa, mikä merkitsee ehkä lihansyöjäbakteeria, mikä merkitsee, että voit menettää ruumiinjäsenen tai kuolla.

Pelko lentää lentokoneessa? Ei se ole lentämisen pelkoa, se on lento-onnettomuudessa kuolemisen pelkoa. Koirapelko? Jokin koira voi purra sinua, se sattuu… se voi tarkoittaa lääkäriä, kipua, sairaalaa, mitä jos sillä on vesikauhu, siihen voisi kuolla.

Meidät on vapautettu kuoleman pelosta, joten emme ole pelkojen orjuuden alaisia.
Siispä kun pelon henki alkaa vaikuttaa tunteisiisi, kyse on suorasta hyökkäyksestä Jeesuksen työtä kohtaan elämässäsi – ja koska kyse on hengestä, kyse on sinun tahdostasi sen tahtoa vastaan. Sinun täytyy oppia käyttämään tahtoasi pelkoa vastaan niin kuin työntäisit jotakuta, joka yrittäisi työntää sinut alas rantakalliolta. Ja se ei tarkoita rukoilemista, sillä Jeesus käski karkottaa ne käskyllä Hänen nimeään käyttäen. Ota auktoriteetti pelokkaiden kuvitelmiesi yli, pakota itsesi ajattelemaan Herraa, palvo, ylistä.

Käsittelemme kuolemanpelon perustautumalla siihen tosiasiaan, että olemme jo ikuisuudessa, jo taivaan kansalaisia. Mutta tuon hengellisen totuuden saaminen elämäämme ja sydämiimme todellisuutena vaatii ponnisteluja asian ratkaisemiseksi kertakaikkisesti – riippumatta siitä, mitä tapahtuu, minä olen menossa taivaaseen, sen tähden en pelkää mitään, koska pahinta mitä voisi tapahtua on, että olisin Jeesuksen luona.  

Henkilökohtainen vastuu
Käytetäänpä esimerkkinä jotakuta, jolle olet avannut kotisi joksikin aikaa – aikuinen lapsi, sisarus, ystävä tai joku muu jolle avaat kotisi. Sanotaanpa, että hän harjoittaa erilaisia syntejä – ehkä huumeet, väärät ihmissuhteet, ja vain vähän työtä.

Pelkona on se, että mitä hänelle tapahtuu, jollet pidä hänestä huolta? Hän olisi kadulla. Ehkä on yömajassa jossakin? Mutta Herra, mitä tulee tehdä hänen suhteensa? Jos potkaisen hänet ulos, on minun syyni, jos hän kuolee, mutta minulla ei ole varaa pitää häntä täällä ja hän häiritsee elämääni.

Tosiasia kuitenkin on, että me vanhemmat kasvatamme lapsemme tulemaan omavaraisiksi. Jokaisen ruumiiltaan ja mieleltään terveen ihmisen tulisi pitää huoli itsestään. On aika ja paikka sille, kun otetaan joku kotiin ja autetaan häntä pääsemään jaloilleen – älä ymmärrä minua väärin – mutta Jeesus käski antaa vain yhden ylimääräisen ihokkaan, ei koko vaatekaappisi sisältöä, ja kulkemaan vain yhden ylimääräisen virstan, ei maratonia hänen kanssaan.

Jos tottelee pelkoa, jotkut tuottavat itselleen taloudellista ja emotionaalista vahinkoa sillä etteivät pakota häntä kasvamaan aikuiseksi. Jos hän ei kustanna itse menojaan sen jälkeen, kun olet kulkenut tuon ylimääräisen virstan ja antanut tuon ylimääräisen ihokkaan, sitten siirryt armon antajasta synnin mahdollistajaksi tekemällä hänelle mahdolliseksi olla sinusta riippuvainen Jumalan sijasta.

Kristilliseen 'rakkauteen' naamioituneena saatat itse asiassa estää tuota ihmistä kasvamasta aikuiseksi ihmisenä ja Herrassa olevana. Kuten viime viikolla totesin, tavallisesti kun olemme mukavassa tilassa, ei ole paljoakaan kasvua ja kun kasvamme, ei usein ole paljoakaan mukavuutta. Joskus täytyy jättää pelot huomiotta ja tehdä hänen olonsa epämukavaksi, jotta hän kasvaa – ja kertoa se hänelle, jonka kanssa olet tuon ylimääräisen virstan kulkenut ja paidan päältäsi antanut, ja kertoa, että nyt hänen on aika kulkea omillaan ja ansaita omat vaatteensa.

Vastaus
Vastaus on kulkea pelon läpi – ja antaa – ehkäpä 'pakottaa' on parempi sana – tuon ihmisen seisoa omilla jaloillaan. Vähintäänkin hän voi maksaa osan vuokrasta, asumiskustannuksista ja omat bensansa ollessaan luonasi – tee suunnitelma, saa hänet pysymään siinä. Jotakin sellaista kuin 'toiselle viikolle tultaessa sinulla on työpaikka, neljännelle viikolle tultaessa sinulla on ensimmäinen palkkashekki ja minä saan puolet siitä korvauksena täällä asumisestasi ja ruoastasi.'

Aivan, ehkä sinun täytyy auttaa häntä kunnes hän saa palkkansa – mutta jos jonkin ajan kuluttua hänellä joko ei ole työpaikkaa tai hän ei ole noussut ja lähtenyt työtä etsimään aamukahdeksaan mennessä kohdellen työnhakua kuin työpaikkaa eikä tullut takaisin kotiin päivittäin viiden jälkeen täytettyään työnhakulomakkeita, sinun täytyy vetää raja.

Pelko haluaa käyttää sinua – pelon riivaaja haluaa käyttää sinua – pitämään hänet vauvana, riippuvaisena ja epäkypsänä. Pelon läpikäyminen lopettaakseen laiskuuden tai riippuvuuksien mahdollistamisen on vaikeaa, sinusta tuntuu hirveältä, mutta se täytyy tehdä.

Jumala antaa meille tilaisuuksia, mutta meidän täytyy päättää käyttää ne. Pelko estää meitä esittämästä Jumalan tilaisuuksia kasvulle ja huolenpidolle sille ihmiselle, jota me tilapäisesti autamme. Itse asiassa seisot Jumalan tiellä, taistelet Häntä kohtaan koko ajan samalla kun ihmettelet, missä Hänen vastauksensa on. Olemme usein sekä vastaus että ongelma.

Jatkamme tästä kohdasta ensi viikolla… toivon tämän olleen siunaus, siihen saakka,

Siunauksin!

John Fenn

www.cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen [email protected]

Fear & Stupid Decisions #2 (family)
Pelko & Tyhmät päätökset, osa 2 (perhe)

Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin, kuinka pelko saa meidät ajattelemaan ensin pakenemista epämukavasta työtilanteesta sen sijaan, että katsoisimme Herraan nähdäksemme, mitä Hän haluaa työstää meissä. Totesin myös näiden esimerkkien olevan kaikille, eivätkä ne koske erityisesti ketään, vaan ovat kooste vuosikymmenten palvelutyökokemuksesta, niin myös tällä viikolla.

Alati kasvavat renkaat ulospäin
Kun Herra käsittelee jotakin jonkun ihmisen ongelmaa, Hän pitää asiat yksityisenä Hänen ja tuon ihmisen välillä tämän ihmisen sydämessä ensimmäisenä yrityksenään tavoittaa tuo ihminen syntinsä suhteen. Tämä voi kestää lyhyen aikaa tai jatkua vuosia, jopa vuosikymmeniä, kun Hän odottaa tuon ihmisen käsittelevän sen synnin, mihin hän palaa jatkuvasti.

Vasta käytettyään kaikki keinot tuon ihmisen käsittelemiseksi yksityisesti Herra järjestää niin, että tuota ihmistä lähellä oleva henkilö saa synnin selville – puoliso tai ystävä esimerkiksi. Katsotaanpa avioliittotilannetta.

Sanotaan vaikka, että tuon ihmisen puoliso saa selville tuon synnin.  Herran tarkoitus on, että tuo ihminen nöyrtyy puolisolleen, niin että he voivat yhdessä työstäen käsitellä synnin, ja useimmiten heidän avioliitossaan olevat sellaiset asiat, jotka ovat osittain myötävaikuttaneet tuohon syntiin. Juuri siinä kohdassa löydät Pyhän Hengen – juuri siinä kohdassa yhdessä miehen ja vaimon kanssa, pitäen tuon synnin yhä yksityisenä heidän käsitellessään ongelmia.

Vaikka tuo synti olisikin tulosta siitä painolastista, joka on avioliittoon tuotu, Herra paljastaa tuon synnin puolisolle voidakseen saada aikaan parantumista ja Kristuksen kaltaista luonnetta, jonka tuloksena on vahvempi side miehen ja vaimon välillä.

Tuota samaa prosessia Herra käyttää kahdesta läheisestä ystävästä – laajentaen piiriä tahdikkaasti, jotta tuo ihminen voi käsitellä ongelman siinä helpotuksessa, että tietää Herran uskoneen asian hyvän ystävän tietoon.

Siinähän se on, mutta et koskaan ajatellut tuota kohtaa sillä tavalla
Näemme tämän prosessin Matteus 18:15-20:ssa, jossa eksyneen lampaan perään lähteminen alkaa jakeessa 11 ja jatkuu Jeesuksen opetuksella siitä, kuinka auttaa ihmistä, joka on syyllistynyt rikkomukseen (jae 15). Eksynyt lammas tietää synnistään, joten tuossa on kyse siitä, että Herra käsittelee häntä yksityisesti. Sen jälkeen Jeesus sanoo yhden ihmisen, joka tietää synnistä, menevän tämän rikkoneen luo yrittääkseen sovintoa, ja jos hänet torjutaan, sitten yksi tai kaksi lisää, jotka nyt ovat tietoisia rikkoneen synnistä, menevät rikkoneen luo, ja jos kaikki kaksi tai kolme torjutaan, he kertovat asian johdolle.

Jos ihminen torjuu johtajan (johtajien) yritykset auttaa, Jeesus kehottaa kohtelemaan tuota ihmistä rakkaudella kuten kohtelisit pelastuksesta osatonta – ei hyljeksimällä, kuten niin monet pastorit väärin opettavat, vaan rakastaen kuten Jeesus sanoi, kohdellen häntä samalla rakkaudella, joka teillä on syntistä varten. (Matt. 5:43-45, 18:17)

Sovinnon aikaansaamiseksi alkuperäiset kaksi tai kolme kokoontuu rukoukseen yksimielisinä eksyneen lammasystävänsä vuoksi, ja Herra on heidän rukouksensa keskellä työstämässä katumusta, parantumista ja ennalleen asettamista. (Minulla on pari opetussarjaa anteeksiannosta, jotka kertovat tästä yksityiskohtaisesti, jos haluat oppia enemmän, myös Vuorisaarna 2 – opetussarja käsittelee jossain määrin tätä aihetta)

Takaisin Herraan ja tuon ihmisen sydämeen 
Ensin ihmistä käsitellään hänen omassa sydämessään, yksityisesti hänen ja Herran välillä. Sen jälkeen jos hän kieltäytyy käsittelemästä asiaa, Herra sallii puolison tai läheisen ystävän saada asia selville. Jos hän ei vieläkään halua käsitellä sitä, Herra siirtää piiriä ulospäin kolmannelle osapuolelle kuten pastorille, sielunhoitajalle – Herran tarkoitus tässä on tuoda apua kunnioitetun kolmannen osapuolen välityksellä pitäen ongelman yhä yksityisenä, mutta käyttäen tätä kolmatta osapuolta auttamaan tätä henkilöä tai avioliiton ollessa kyseessä, tätä pariskuntaa, ja tuomaan parantumisen.

Jos henkilö ei vieläkään halua käsitellä ongelmaa, hänen kieltäytymisensä saatetaan sen jälkeen tehdä julkiseksi Herran toimesta. Raamatussa näemme tämän muun muassa kuningas Saulin ja Daavidin, Ananiaan ja Safiran sekä sen 1. Kor 5:ssa kerrotun miehen kohdalla, jolla oli seksisuhde äitipuolensa kanssa.  

Tuoreemmalta ajalta otsikoihin ovat päässeet tunnettujen Herran palvelijoiden erittäin julkiset epäonnistumiset, ja jokaisessa tapauksessa Herra oli noudattanut tuota samaa toimintamallia synnin käsittelemisessä – yksityistä käsittelyä, sitten ulospäin edeten puolisoon, sitten ulospäin vertaisryhmän edustajiin palvelutehtävässä, sen jälkeen suuri yleisö sai tietää, mikä lopulta (toivottavasti) pakotti heidät käsittelemään ongelmat.

Isä on paljon suurempi kuin useimpien kristittyjen näkemys on, sillä Hän työstää tätä prosessia yhtä lailla pelastettujen ja pelastuksesta osattomien ihmisten kohdalla, niin että Hän voi tehdä hyvää heille ja siinä toivossa, että tuo heille eheyden. Saman kadun varrella kanssasi asunut aviopari, joka eroaa sen jälkeen, kun kävi ilmi, että vaimolla oli suhde pomonsa kanssa, on vain tulosta siitä, että nainen ei ollut käsitellyt salattuja halujaan, joita oli hautonut mielessään vuosikausia, muttei halunnut käsitellä sitä – tapahtuipa se Jumalassa taikka ei.

Toinen tuntemasi aviopari, jossa toinen puolisoista on ottanut heidän säästönsä ruokkiakseen uhkapelitottumustaan, niin että he menettävät talonsa, ja niin se jatkuu. Kaikissa näissä asioissa, pelastettujen ja pelastuksesta osattomien kohdalla, Herra ensin yrittää saada ihmistä käsittelemään ongelman yksityisesti ja jollei, sen jälkeen puolison kanssa ja jollei, kolmannen osapuolen kanssa, ja jollei, sen jälkeen julkisesti…

Mies sanoi, nainen sanoi, jotakuta pelottaa sanoa
Sanotaan vaikka, että toinen puolisoista löytää toisen tietokoneelta pornoa. Tuohon hetkeen saakka Herra on tehnyt työtä tuon toisen sydämessä saadakseen hänet lopettamaan pornosivujen katsomisen, mutta hän ei ole ottanut vaaria Hänen toimistaan. Tämä himo-ongelma tuotiin luultavasti avioliittoon, mutta nyt Herra on tuonut puolison hänen elämäänsä auttaakseen häntä käsittelemään asia. Niinpä jossakin kohdassa kun asiaa ei ole käsitelty yksityisesti, Herra sallii puolison saada se selville.

Pelko saa synnin selville saaneen puolison ajattelemaan vain pahinta puolisonsa konfrontoimisesta – Jättääkö hän minut? Lyökö hän minua? Saavatko ystävämme tietää? Kuinka voin luottaa häneen taas? Pelko nousee myös siinä puolisossa, joka on paljastettu. Reagoiko hän vihaisesti vai nöyrästi? Tekeekö parannuksen vai puolusteleeko itseään? Nyt kun salaisuuteni on paljastettu, pysyykö puolisoni luonani? Ystävien kohdalla se merkitsee usein ystävyyden loppumista, sillä se on helpompaa synnissä olevalle ihmiselle kuin käsitellä loukkaantumista ja tuskaa ystävänsä (ystäviensä) kanssa.

Tavallisesti vaikein asia tehdä on Jumala, helpoin ulospääsytie on tavallisesti paholainen. Siinä missä on mukavuutta, siinä on harvoin kasvua, ja siinä missä on kasvua, on harvoin mukavuutta. Opetuslapsena oleminen ja Kristuksen kaltaisuuteen kasvaminen on sarja vaikeita päätöksiä, jotka nousevat vastaan sitä pelkoa, joka käskee juosta pakoon ja aloittaa alusta. Ihminen on itse asiassa epäjumalanpalvoja, kun hän päättää olla käsittelemättä ongelmaa: hän asettaa itsensä epäjumalaksi Kristuksessa kasvamisen yläpuolelle.

Pelko esittelee kummallekin puolisolle pahimman mahdollisen tilanteen kehittymisen. Ystävissä pelko aikaansaa loukkaantumista, vihaa, haluttomuutta olla haavoittuva (jälleen) tuon ystävän suhteen, kasaten kipua vanhemman, yhä vanhemman kivun päälle.

Mitä pelko sanoo
Pelko esittää kaikki ne hirvittävät asiat, jotka pitävät ihmisen yöllä hereillä. Usein pelko yrittää pitää ihmistä päättämättömyyden tilassa, sillä kuten Jaakob sanoi, kahtaalle horjuva ihminen ei voi (kykene) vastaanottaa mitään Herralta. Pelko saa ihmisen myös tekemään päätöksiä, jotka perustuvat pelkoon ja ovat pukeutuneet hengellisyyden kaapuun: Herra siirtää meitä eteenpäin. Herra on siirtämässä meidät pois tästä seurakunnasta. Herra avasi toisen työpaikan toisessa osavaltiossa meille. 

Nämä yhtäkkisten muutosten selitykset perheessä tai avioliitossa peittävät usein sen, että pariskunta ei ole onnistunut käsittelemään syntiä vuosien saatossa. Mutta pelkoon perustuvat päätökset ovat harvoin Herran täydellinen tahto. Useimmiten ne pelkästään viivyttävät sitä väistämätöntä päivää, jolloin pariskunnan täytyy kohdata suuren luokan päätös – käsitelläkö asia vai ei, pysyäkö avioliitossa vai ei. Hakeako ammattiapua vai ei. Herra ei luovuta, he tulevat samaa tietä jälleen, ehkä vuoden, viiden vuoden tai kymmenen vuoden kuluttua – mutta Hän tuo heidät siihen tilanteeseen jälleen.  

Niihin asioihin, joista pelko ei sinua muistuta, kuuluvat Herran armon ja huolenpidon ansioluettelo elämäsi jokaisessa kohdassa. Herran suuri rakkaus ja armo ja ajoitus, joita Hän on aina sinulle osoittanut menneisyydessä.  

Herran lupaukset, joihin ei vähimmässäkään määrin vaikuta pelko ja asiat, jotka yllättävät sinut. Meidän täytyy harjoituttaa mielikuvituksemme ajattelemaan Herran todistettua ansioluetteloa elämässämme eikä ajatella pelokkaita asioita tulevaisuuteen liittyen tai sitä kuinka saatamme jälleen tulla haavoitetuksi. Kuten Corrie ten Boom niin erinomaisesti sanoi: "Älä koskaan pelkää luottaa tuntematonta tulevaisuutta tunnetulle Jumalalle."  

Emme saa unohtaa sitä tosiasiaa, että koko syy siihen, että Herra salli tuon synnin tulla tiettäväksi on se, että tuo henkilö ja hänen rakkaansa voivat käsitellä tuon synnin, löytävät katumuksen ja ihmissuhteen rakentamisen uudelleen, löytäen suuremman vahvuuden Hänessä.

Olemme vain raapaisseet päätöksiin liittyvän pelon pintaa, ensi viikkoon siis, siunauksin,   

John Fenn

www.cwowi.org ja kirjoittakaa sähköpostit minulle osoitteeseen [email protected]

Fear & Stupid Decisions #1 (Work)
Pelko & Tyhmät päätökset, osa 1 (Työ)

Hei kaikki,
Tänään aion näyttää, kuinka pelon liikkeelle panemat ihmiset tekevät epäviisaita tai tyhmiä päätöksiä, vaikka he eivät tajua, että pelko panee heidät liikkeelle, vaan ajattelevat tekevänsä jotakin oikein Herrassa.

Jeesus sanoo 'viisaus on tunnettu/oikeutettu lapsistaan', mikä merkitsee, että viisasta päätöstä ei usein nähdä viisaana sen tekohetkellä, vaan päätöksen viisauden vahvistavat sen seuraamukset ja tulokset (lapset). (Matt. 11:19, Lk. 7:35)

Itsestäni idiootti?
Oli ensimmäinen kerta, kun koskaan olin purkanut wc:n osiin. Chris ajatteli, että yhden lelun pitäisi mennä uimaan, mutta se oli juuttunut syvälle ulottumattomiin. Muistan Jasonin huudon yläkerrasta kuin se olisi tapahtunut eilen: "Äiti! Isä! Chris veti Lego-mieheni alas vessasta ja nyt lattialla on joka puolella vettä!"

Näperrellessäni olin myös kolauttanut jotakin, joka sai vessan 'valumaan' koko ajan eikä nupin heiluttelu korjannut sitä.

Niinpä lähdin rautakuppaan ja ostin kaiken mahdollisen vessamme sisustaa muistuttavan WC-osastolta, sekä työkalun, jolla pönttöön juuttuneita sinne kuulumattomia asioita irrotetaan.

Pidin pojat etäällä levittäessäni kaikki osat kylpyhuoneen lattialle kuin joku mestarimekaanikko, joka on alkamassa monimutkaisen laitteen kokoamisen, vaikka minulla ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka ne kaikki toimisivat yhdessä. "No niin", ajattelin " nyt minulla on riittävästi osia, jotta voin tehdä itsestäni täydellisen idiootin."

Eliminointiprosessin avulla päättelin, mitä täytyi tehdä oppien ensimmäisen läksyn märällä tavalla – sulje tulovesijärjestelmä! Mutta lopulta Lego-mies oli pelastettu ja meillä oli taas toimiva vessa.

Tietämättömyys siitä, mikä osa kuuluu minnekin päätöstä tehtäessä
Kun eteemme asetetaan päätöksiä kuin kymmeniä vessanosia, olemme epävarmoja siitä, kuinka ne sopivat yhteen. Rukoilemme "Herra auta minua!" ja sitten marssimme eteenpäin yhdistäen kappaleita sillä tavalla kuin ajattelemme, että elämämme kappaleiden pitäisi mennä, vain huomataksemme myöhemmin, että olemme tehneet itsestämme idiootin… viisaus tai tyhmyys tunnetaan lapsistaan. Katsomme vuosia taaksepäin myöhemmin toivoen, että voisimme huuhdella tuon muiston mielestämme ja ihmettelemme…

Pelko on ovela, kun on kyse päätöksenteosta. Teidän täytyy todella tuntea Isä ja tuntea Hänen rauhansa hengessänne, samoin kun tietää, milloin käyttää tervettä järkeä ja omaa harkintaa viisaiden päätösten tekemiseksi.  

Teidän täytyy myös tajuta, että pelko on henki – yksilöllinen henki, joka kiduttaa teitä.

Niinpä tänään esitän ensimmäisen kolmesta esimerkistä, jotka ovat yhdistelmä jokaisesta eivätkä koske erityisesti ketään, ja joita olen nähnyt muodossa tai toisessa näiden lähes 40 vuoden aikana jolloin olen vaeltanut Isän kanssa ja ollut suurimman osan tuosta ajasta palvelutyössä.   

Nro 1 – pelko työtilanteessa
Minun täytyi töissä kohdata joku suoraan ja käsitellä hänen käytöstään, mutten halunnut tehdä sitä. Pelkona oli, että saisin potkut, sillä kyse oli pomostani. Tuo pelko johti ajattelemaan Barbia ja lapsia, jotka olivat riippuvaisia minusta ainoana tulonlähteenään. Tuo pelko johti siihen, etteivät pojat voisi jäädä kristilliseen kouluun ja tuo pelko johti minut mahdollisesti takaisin alkuun jossain minimipalkkatoimessa.

Ja se johti ajatuksiin talon myymisestä, muuttamisesta ahtaaseen huoneistoon… kaikkiin pahimpiin tilanteisiin. Aloin pohtia, oliko Herran aika avata minulle muita palvelutehtävän ovia, se standardijuttu, "Herra on siirtämässä minua eteenpäin" järkeily/valhe/puolittainen totuus, jota niin monet käyttävät peittämään totuutta siitä, miksi lähtivät jostakin toimesta.

Niinpä tiesin, että ennen kaikkea minun tuli katsoa Häneen nähdäkseni, kuinka voisin tulla enemmän Kristuksen kaltaiseksi tässä tilanteessa, enkä pitänyt näkemästäni: rohkeudesta, sen puolustamisesta, mikä on oikein seurauksista välittämättä. Minä niin toivoin sen merkitsevän siirtymistä toiseen työpaikkaan… se näytti olevan helppo ulospääsytie. Halusin paeta häijyä pomoa, en joutua kasvamaan Kristuksessa kohtaamalla hänet. Mutta tein niin, ja hän arvosti sitä tosiasiaa, että olin yksi niistä harvoista, jotka eivät olleet 'jees-miehiä' – annoin hänelle suoria vastauksia riippumatta siitä, pitikö hän siitä vai ei.

Herraan keskittyminen
Lähes neljän vuosikymmenen aikana olen nähnyt ihmisten selittelevän selkärangan puutettaan sillä että 'Herra on siirtämässä minua eteenpäin'. On ilmeistä, että Herra kyllä usein siirtää meitä eteenpäin, mutta puhun ihmisistä, jotka valitsevat vetäytyä jostakin tilanteesta hankkimalla toisen työpaikan sen sijaan, että osoittaisivat Daavidin tai Ruutin kaltaista rohkeutta ja näkisivät henkilökohtaista kasvua, ja heiltä jää näkemättä Hänen uskollisuutensa tilanteen toisella puolella.

Tavallisesti joku tulee toimistooni tai soittaa tai lähettää sähköpostia siitä, että hänen pomonsa tai työtoverinsa on hirveä, kiroilee ja puhuu epäeettisiä tai moraalittomia juttuja, ja usein pomo tai työkaveri hoitaa huonosti työtään tai firmaa… mikä kaikki on totta, sillä pomoilla ja työtovereilla, jotka tekevät yllämainittua, on suurempia henkilökohtaisia ongelmia.

Mutta kun käsken ihmisiä pohtimaan sitä mahdollisuutta, että Herra yrittää kasvattaa heitä ihmisinä, ja että sellaiset ihmiset kuten Joosef, Daniel, Debora, Ruut, nuori Samuel ja Daavid eivät kukaan tarvinneet pakotietä jostakin tilanteesta, vaan näkivät pakotienä olevan kulkemisen tilanteen LÄPI suurempaan kypsyyteen Herrassa, he kääntyvät pois.

On kyllä aika jättää tuollainen tilanne, mutta kokemukseni on ollut, että vasta sen jälkeen kun teillä on suolana ollut aika levittää oikea ja väärä nähtäväksi noille ihmisille, niin että he tietävät, mitä voisi tehdä. JOS he torjuvat Hänen armonsa joka tulee teidän kauttanne, niin sitten Herra siirtää teidät eteenpäin, sillä he eivät torju teitä, vaan Hänet teissä.  

Monet ajattelevat ensin 'pakoa' sen sijaan, että ajattelisivat 'kuinka voin tulla enemmän Jeesuksen kaltaiseksi' tässä tilanteessa? He mieluummin vetävät juurineen irti elämänsä, puolisonsa, lapsensa, ystäväpiirinsä etsien pakotietä toisen työpaikan kautta, yrittäen jokaisella mahdollisella tavalla käyttää Jumalaa selityksenä antamaan heille uusi työpaikka sen sijaan, että vain kasvattaisivat selkärangan ja nousisivat käyttämään sitä auktoriteettia, jonka heidän asemansa firmassa heille antaa.

Ihmispelko on yksi laajimmille levinneistä peloista, ja samat ihmiset, jotka mielellään kerskaavat Kristuksessa heissä ja siitä mitä ihmeellisiä asioita Jumala on tekemässä, julkaisten juttuja sosiaalisessa mediassa tai todistaen ystäville ja seurakunnassa siitä, mitä Jumala on tekemässä, yhtäkkiä menettävät rohkeutensa, kun on kyse olemisesta sellainen Jumalan mies tai nainen, jollainen heidän pitäisi olla. He ajattelevat pakenemista sen sijaan, että pitäisivät puolensa pomoa, työtoveria, ikäkaveria työssä vastaan ja kohtaisivat ja/tai vetäisivät rajat sen suhteen, mihin asti he menevät ja mihin eivät mene.

Pelon käsitteleminen ENNEN kuin rukoilee
Fil. 4:4-6 on yksi harvoista askel askelelta – ohjeista Sanassa. Paavali sanoi: "(1) Älkää mistään huolehtiko, vaan (2) rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa tehkää pyyntönne tiettäväksi Jumalalle. (3) Ja Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, vartioi (ympäröi, varjelee) sydäntänne ja mieltänne Kristuksen Jeesuksen välityksellä."

Minulla oli se vaikeus, että kannoin pelkoa koko rukousteni ajan, ja sen seurauksena minulla ei ollut yhtään sen enemmän rauhaa 'aameneni'  kohdalla kuin oli alussa. Niinpä otin Paavalin ohjeet askelena 1, sitten askelena 2, ja sitten 3 rauhan tullessa olemaan lopputulos.

Painin pelon ja huolen kanssa kolmen viikon ajan pyyntöni odottaessa kuin hautumassa oleva painekeitin kunnes olin käsitellyt pelon, mutten rohjennut sanoa pyyntöäni ennen kuin saatoin rehellisesti sanoa, että 'en mistään huolehtinut'. Työstin läpi kaikki mahdolliset yhdistelmät mielessäni niin kuin silloin kun selvitin tuohon vessaan kuuluvia osia.

Jokaisen pelon tien lopussa löysin Hänet seisomassa ansionaan elämässämme osoittamansa uskollisuus. Heti kun viimeinen pelon tie oli henkisesti kuljettu, SEN JÄLKEEN vapautin pyyntöni Hänelle kiitoksen kanssa.

Ja yhtäkkiä Häneltä tuleva rauha valtasi henkeni… Tiesin, että Hän oli kuullut, tiesin, että Hän oli pitänyt huolen asioista ja tiesin, että tilanteeseeni kuuluvat osat pantaisiin yhteen Hänen oikeassa järjestyksessään… Nyt käsittelen välittömästi pelon ja voin rukoilla ja ottaa vastaan tuon rauhan – mutta aluksi aloittaessani se oli vaikeaa!

Vapaus pelosta mahdollistaa meille rohkeuden tehdä se mikä on oikein seurauksista huolimatta. Joskus se merkitsee jotakuta vastaan asettumista työssä, olemista ainoa työntekijä, joka määrittelee oikean ja väärän, moraalisen ja moraalittoman, eettisen ja epäeettisen heille, valitsemista olla Daniel tai Ruut sen sijaan että valehtelisi jokaiselle siitä kuinka 'Herra avasi uuden työpaikan minulle'.

Hän todellakin avasi sen työpaikan teille, mutta voitte olla varmoja siitä, että TULETTE kohtaamaan matkan varrella tuon ihmispelon tässä työpaikassa tai seuraavassa, koska Hän yrittää tehdä meidät Oman kuvansa kaltaiseksi eikä luovuta, kunnes Hän saa valmiiksi sen työn meissä. Ensi viikolla: perhesuhteisiin liittyvät tilanteet.

Enemmän pelosta ja päätöksistä ensi viikolla! Siunauksin,  

John Fenn

www.cwowi.org ja kirjoittakaa sähköpostit minulle osoitteeseen [email protected]

Fear & Discernment #4 (Paul)
Pelko & erottelukyky, osa 4 (Paavali)

Hei kaikki,
Asuimme Coloradossa kun kolme poikaamme oli pieniä ja eräänä vapaapäivänä päätimme suunnata kulkumme vuorille. Barb oli sinä aamuna valmistanut neljän miehensä tyydytykseksi aterian, jonka voisi lämmittää myöhemmin: kotitekoista juustomakaronia, johon oli sekoitettu kinkkukuutioita. Lämmitä vihreitä papuja ja lisää valmista kylmää omenakastiketta ja siinä olisi kuninkaalle kelpaava ateria!

Heti kun juustokastike, makaronit ja kinkku oli sekoitettu ja kaadettu suureen uunivuokaan, Barb pani vuoan päälle tiiviisti muovikääreen ja sujautti vuoan jääkaappiin.

Lasinsirpaleita?
Meillä oli upea päivä, mutta olimme hyvin nälkäisiä heti kotiin tultuamme. Pojat siistiytyivät ja Barb lämmitti päivällisen ja pian olimme pöydän ääressä valmiina käymään ruokaan käsiksi. Mutta Barb ja minä huomasimme juustomakaronin päällä jotakin, joka näytti olevan teräviä valossa kiiluvia lasinsirpaleita. Ne olivat kiiltäviä ja erikokoisia ja -mallisia ja me tutkimme jääkaapin nähdäksemme, oliko joku lasista tehty astia mennyt rikki ja pudonnut päivällisemme päälle. Ei mikään. Olimme hämmentyneitä ja pelkäsimme sitä, että pojat ottavat homman omiin käsiinsä ja alkavat kauhoa päivällistä omille lautasilleen.  

Poimin varovasti terävältä kolmiomaiselta palaselta näyttävän osan, mutta se olikin pehmeä ja taipuisa. Sitten huomasin jotakin sulaneena vadin sivuilla, ja meillä välähti: Barb oli pannut vuoan uuniin niin kiireessä saadakseen meidät ruokituksi, että hän oli unohtanut poistaa muovikääreen! Se oli sulanut päälle ja näytti siltä kuin lasi olisi sirpaleina pudonnut pitkin ja poikin juustomakaronimme päälle!

Voitte kuvitella näkymän: kolme nälkäistä poikaa tuijottamassa meitä järkyttyneinä odottamassa suuria lusikallisia juustoista herkkua lautasilleen, mutta hämmentyneinä meidän yhtäkkisestä odotuskuviostamme: kupliva juustomakaroni kutsumassa heitä, äiti ja isä tuijottamassa toisiaan kysellen, mitä me nyt teemme? Ja yksi koira toivomassa ruoantähteitä ja ajattelemassa asioiden sujuvan sen näkökulmasta hetki hetkeltä paremmin.

Lopulta teimme kuin liikkeenjohdollisen päätöksen: otetaan pois juustomakaronin päällimmäisin kerros pois, rukoillaan ruoan yli ja syödään! Tässä sitä ollaan yli 25 vuotta myöhemmin eikä kukaan ole kärsinyt kokemuksesta hitustakaan, mutta Barb ja minä nauramme yhä tuolle jutulle. Toivottavasti pojat ovat unohtaneet sen. (Kerroin tämän tarinan hänen luvallaan, lol)

Ja tällä on tekemistä pelon ja erottelukyvyn kanssa niin kuin millä tavalla?
Monet kristityt ovat kuin tuo juustomakaroni – elämät Herrassa ovat rikkaat ja maukkaat, he ovat kuplivan kuumia Jeesukselle – kuitenkin pintaa kuorruttavat pelon sirpaleet. He ovat epävarmoja siitä, mitä seuraavaksi tehdä. Monet eivät ole varmoja onko pienen määrän pelkoa 'syöminen' OK vai pitääkö kuoria kaikki pois pinnalta ja jatkaa eteenpäin? Onko tämä pelko paholaisesta vai onko se jotakin, mistä Jumala varoittaa? Käytätkö tervettä järkeä, ryhdytkö oikeaan toimenpiteeseen ja 'syötkö' kuitenkin?

Apt. 27:ssa Paavali on vanki, joka on astumassa laivaan matkustaakseen Roomaan. Vankina oleminen merkitsi sitä, että toiset kertoivat hänelle, koska hän sai syödä, nukkua, käydä vessassa ja mihin istuutua. Mutta Paavali sai ilmestyksen Jumalalta jakeessa 10: "Herrat, havaitsen (käytetty termi merkitsee aina sitä, että mieli huomaa jotakin hengessä), että tällä matkalla tulee paljon tuhoa ja vahinkoa laivalle, lastille ja elämillemme!"

Usein Jumala näyttää meille paholaisen suunnitelmat
Voitte kuvitella sen pelon ja huolen joka Paavalilla vankina oli – hänen elämänsä ei ollut hänen omansa. Hän havaitsi, että he tulisivat menettämään laivan, lastin ja elämänsä, mutta oli voimaton tekemään sen suhteen mitään.

Pelko asettuu meihin usein silloin, kun emme voi kontrolloida olosuhteitamme. Toiset tekevät asioita, joista tiedämme, toisinaan terveen järjen ja elämän kokemuksen kautta, että ne päätyvät katastrofiin, toisinaan tiedämme Jumalalta tulleen ilmestyksen kautta, kuten Paavalilla tässä oli – mutta meidän täytyy seurata heidän mukanaan, koska he ovat auktoriteettiasemassa tai olosuhteet määräävät heidän toimenpiteensä tai onnettomuuksia sattuu. Kaikki nämä asiat aikaansaavat pelkoa, mikä on aivan luonnollista – kukaan ei halua olla tilanteissa, joita emme voi kontrolloida ja tilanteesta tekee pahemman se, että tiedämme Hengen kautta katastrofin olevan tulossa.

Kuitenkin jakeessa 27 noin kaksi viikkoa myöhemmin heidän ollessaan myrskyn ajamina ja ilman ruokaa tuon saman ajan enkeli seisoi Paavali edessä sanoen: "Älä pelkää Paavali, sillä sinut täytyy tuoda keisarin eteen. Ja katso, Jumala on myös säästänyt kaikki ne, jotka kanssasi purjehtivat." Ilmeisesti enkeli kertoi Paavalille enemmän kuin tässä lainattiin, sillä Paavali kertoi kumppaneilleen, että he haaksirikkoutuisivat saarelle ja henkensä säästääkseen heidän ei tullut jättää laivaa ennen kuin se alkoi hajota rannalla. (jakeet 26,31)

Ymmärtäkää tämä kuva – jakeessa 10 Jumala näyttää Paavalille, että he menettäisivät laivan, lastin ja henkensä jos lähtisivät purjehdukselle. Jakeessa 24 enkeli ilmestyy ilmoittaen Jumalan puuttuneen tilanteeseen – laiva ja lasti tultaisiin yhä menettämään mutta kaikki 276 henkeä pelastuisi (voisi pelastua, jos he noudattaisivat ohjeita)

Se merkitsee sitä, että Jumala näytti Paavalille paholaisen suunnitelman siitä, mitä tapahtuisi, JOS sen sallittaisiin jatkua.

Pelko ja ilmestys
Heinäkuussa 1986 minulla oli hengellinen uni, jossa olin toisessa maassa, etupenkillä matkustajan puolella pakettiautossa, jonka kuljettaja ei puhunut englantia, tuskin tunsin ihmisiä takanani olevalla penkillä enkä tuntenut lainkaan taaimmaisilla penkeillä olijoita.

Ajoimme soratietä pitkin vuoristotiellä yöaikaan, käännyimme vasemmalle liian nopealla vauhdilla, liu'uimme pois tieltä, ja auto kiepsahti oikealle puolelle. Käsivarteni rusentui tilapäisesti maan ja ikkunapuitteen väliin, mutta pysyin vetämään sen pois ja päättelemään, etten ollut loukkaantunut. Kaikki muut olivat kuitenkin loukkaantuneet, oli yö, olin vieraassa maassa korvessa – ja sitten heräsin hikisenä.

Heti kun heräsin, otin auktoriteetin paholaisen yli, käskin hänen pysäyttää tuo suunnitelma ja kerroin hänelle, etten salli tuon tapahtua, sitten pyysin Isää lähettämään enkelinsä varmistamaan, ettei se tapahtuisi. Tuo oli heinäkuussa.

Lokakuun 1 päivänä olin vuoristokylässä Meksikossa, Herra oli juuri ilmestynyt minulle ja myöhemmin myös tulkilleni, naiselle nimeltä Dora, sen jälkeen oli päivällinen ja seurakunnan jumalanpalvelus ja nyt olimme matkalla takaisin.

Oli noin 9:30 illalla (21.30) kun tila-auton ajaja, kylästä oleva mies, ja lähetystyöntekijä Carl sekä Dora ynnä kuljettajan perhe valmistautuivat menemään pakettiautoon. Kosketin kädelläni matkustajan puoleisen sivuoven kädensijaa ja heinäkuinen uneni tulvi mieleeni.

 “Dora! Vau, minulla oli juuri déjà vu –kokemus. Näin tämän kaiken unessa muutama kuukausi sitten ja se päättyi kolariin." Hän sanoi: "Se on outoa, kaksi päivää sitten minulla oli samanlainen uni kolarista, joka sattui palatessa palvelutyössä vietetyn päivän jälkeen." Niinpä me (minun kohdallani uudelleen) otimme auktoriteetin paholaisen yli, käskimme häntä, ettei hänen hyökkäyksensä sallittaisi tapahtua ja pyysimme Isää lähettämään enkelit tekemään osansa meidän suojelemiseksi.

Tuon tehtyämme menimme autoon – kuljettaja joka ei puhunut englantia, minä matkustajan puolelle. Carl ja Dora, joita tunsin vähän, taakseni, ja kuljettajan perhe, jota en tuntenut lainkaan, ihan taakse. Suunnatessamme alas vuoristotietä, soratietä, olin aluksi vähän hermostunut, sitten asettauduin, koska uskoin Jeesuksen nimen voimaan, tunsin auktoriteettini ja luotin Herraan.

Kerron lopun tarinasta kirjassani “Pursuing the Seasons of God” (suom. Noudata Jumalan kausia, ei suomennettu), joten en käsittele sitä tässä muuten kuin kertomalla, että minä, Dora ja myöhemmin Carl näki kolme enkeliä seisomassa siinä kohdassa, missä ajovalojen kiilat päättyivät liikkumassa täysin samassa vauhdissa auton kanssa, ja Dora ja minä kumpikin tunnistimme sen kaarteen, jossa kolaria ei koskaan tapahtunut. Kun pääsimme alas vuorelta ja tiestä tuli päällystetty, enkelit lähtivät.

Unet olivat Jumalan ilmestystä siitä, mitä tapahtuisi, jollei paholaisen suunnitelmaan puututtaisi
Onko kuulemasi ja näkemäsi ilmestys siitä, mitä paholainen on suunnitellut vai onko se ihmiskäden aikaansaannosta ja tulee tapahtumaan kuitenkin? Jos kyse on paholaisesta, voit ottaa auktoriteetin sen yli ja pyytää Isää lähettämään enkeleitä varmistamaan, että HÄNEN tahtonsa tapahtuu sen sijaan. Jos kyse on ihmiskäden aikaansaannoksesta, voit pyytää Isän huolenpitoa ja suojaa, ottaen auktoriteetin kaiken mahdollisen yli, jota paholainen on suunnitellut tuolle ajanjaksolle.

Monet, monet ihmiset, jotka eivät tiedä Jumalan säännöllisesti näyttävän paholaisen suunnitelmat, jos niihin ei puututa, ajattelevat kyseessä olevan Jumalan ja päätyvät nuhtelemaan Pyhää Henkeä, joka paljastaa asian heille siksi, että he voivat ottaa auktoriteetin ja rukoilla, ettei se tapahdu!

Koska he kokevat pelkoa ilmestyksessä, heiltä jää huomaamatta se rauha, joka myös aina seuraa Isältä tulevan ilmestyksen mukana. Ettekö ajattele, että Joosef ja Faarao tunsivat vähän pelkoa, kun Jumala paljasti unessa tulevan seitsemän vuoden nälänhädän? Mutta he tekivät valmisteluja, koska heille esitettiin, että se tulee tapahtumaan – ei mitään paholaista nuhdeltavana, nälänhätä oli tulossa, joten heidän täytyi valmistautua.  

Kun kyse on vain paholaisesta esittämässä pahoja kuvitelmia, ei ole mitään rauhaa. Jumalan ilmestyksen kohdalla rauha seuraa aina sitä pelottavaa näkymää, jota teille näytetään. Oli kyse kummasta tahansa, ottakaa auktoriteetti paholaisen yli, pyytäkää Isältä Hänen armoaan, suojeluaan ja huolenpitoaan – ja jos olette Paavalin tapauksen mukaisessa tilanteessa, jota ette voi kontrolloida tai minun tapaukseni mukaisessa tilanteessa, jossa minun täytyi mennä tuohon pakettiautoon, keskittykää uskoon Häneen, Hänen nimensä voimaan ja Hänen teitä varten oleviin suunnitelmiinsa.

Teidän täytyy päätellä, onko juustomakaronienne päällys särkyneen lasin vai sulaneen muovin peittämä sekä syöttekö sen kuitenkin vai noukitte pois. Ryhtykää asianmukaiseen toimenpiteeseen älkääkä antako pienen pelon estää teitä saamasta hienoa ateriaa Herrassa.

Ensi viikolla tavataan, siunauksin,

John Fenn