Connected but alone # 1
Yhteydessä mutta yksin osa 1

Hei kaikki,
poikamme Chris rakastaa ’auttaa’ kaupassa. Otan ostoskärryt/vaunut ja vedän niitä edestä samalla kun Chris pyörätuolissaan pitää kiinni kädensijasta, niin että vedän häntä eteenpäin kärryjä vetäessäni. Vaikka Chris on 32-vuotias, synnytyksessä hänen kaulansa ympärillä ollut napanuora jätti hänet noin 4-vuotiaan tasolle henkisesti. Lisäksi hänen 17-vuotiaana saamansa halvauskohtaus vei häneltä kyvyn käyttää vasenta kättä, niinpä hän pitää kiinni kärryistä ja odottaa pysähtymistäni, jolloin hän auttaa kauppatavaroiden lastaamista kärryihin. 

Chrisiä on siunattu lapsen suorasukaisuudella. Hän rakastaa erityisesti kääntymisiä, koska hän heilahtaa sivuun kääntyessämme ja huudahtaa: ’varo, vanha mies’ tai ’varo, rouva’ tai cowboy-hattua käyttäville ’varo, cowboy, täältä tullaan’. (Meillä päin maailmaa cowboyt ovat aitoja eikä ole epätavallista nähdä miestä tai naista cowboyhatussa, chapseissä ja kannuksissa jossakin kaupassa). Minun täytyy aina käskeä häntä sanomaan ’anteeksi’ eikä  ’varo’, mutta oppi ei koskaan pysy, niinpä seuraavalla kerralla toistamme kuvion – ’varo, vanha mies’... lol. Koska asumme pikkukaupungissa, suurin osa kassoista ja monet asiakkaat tuntevat meidät, niin että silloin kun menen yksin kauppaan, minulta jopa kysytään ’missä apulaisesi on tänään?’

Lisään tässä niitä varten, jotka saattavat meilata minulle kysyen Chrisin parantumisesta, että Chris rakastaa Herraa ja on kuullut Herran puhuneen itselleen ainakin kahdesti niin että tiedän asiasta. Chrisin usko on tällainen: ”Kun pääsen taivaaseen, en tarvitse pyörätuoliani, aion juosta” ja ”Jeesus kertoi minulle (sitten kun pääsen taivaaseen), että Hän aikoo kävellä vuorten halki kanssani!”

Aivovaurion vuoksi ajan käsite menee yli Chrisin ymmärryksen. Ensi viikolla on sama asia kuin kolmen päivän kuluttua ja kolmen päivän kuluttua sama kuin ensi viikolla. Sen tuloksena emme ole onnistuneet opettamaan häntä, että hän voi parantua nyt, niinpä parantuminen ei ole jotakin jota hän haluaa. Hän tietää, että Jeesus tulee kävelemään hänen kanssaan vuorilla jonain päivänä, että Herra rakastaa junia,  ja että hän ei tule tarvitsemaan pyörätuolia, kun pääsee taivaaseen, ja tämä riittää. Loppu on vain sitä mitä se nyt on, ja hän on onnellinen. 

Lukuisat Herran vierailut ovat tapahtuneet olohuoneessamme Chrisin nukkuessa muutaman askeleen päässä. Eräällä keralla Herra seisoi vasemmalla puolellani Chrisin istuessa pyörätuolissaan oikealla puolellani, ja Herralta olisi tarvittu vain pieni kurotus koskettaa Chrisiä, mutta Hän ei tehnyt niin valiten jostain syystä kohdata Chrisin siinä, missä hänen uskonsa on; että päästessään taivaaseen hän ei tule tarvitsemaan pyörätuolia.

Kassajono

Ja kävi niin, että päivänä jolloin tämä kuva otettiin, me olimme kassajonossa edessämme nainen, jolla oli pieni lapsi ostoskärryjen lastenistuimessa. 

Käytäntönämme on se, että Chris on ensimmäinen jonossa, sitten minä, sitten ostoskärryt/vaunut. Otan ostokset kärryistä/vaunuista ja annan ne Chrisille, joka sitten auttaa pannen ne hihnalle kassaa varten. Hän on aina innoissaan ja tuona päivänä ensimmäinen ostos oli säilykepurkki, jonka hän heitti hihnalle ja joka sitten pyöri kuin lieriömäinen keilapallo kohti kassaa omaten riittävästi voimaa niin, että keilaradalla olisi tullut kaato!

Silloin huomasin edessämme olevan naisen, joka kirjoitti tekstiviestiä hullun lailla älypuhelimellaan täysin piittaamatta 2-vuotiaastaan lastenistuimessa ja kassan toimenpiteistä tämän tarvitessa naiselta kortin käyttämistä laitteessa. Katsoin naista, sitten kassaa, joka hiljaisena tuijotti naista ilmeenään ’Rouva, ihmisiä on jonossa, joten olkaa niin hyvä ja huomatkaa, että me kaikki odotamme teitä!’ Naisen huomiotta jättämä 2-vuotias leikki viimeisillä ostoksia täynnä olevilla muovikasseilla, jotka piti lastata kärryihin/vaunuihin ja kassa piti silmällä pikkutyttöä myös varmistaen, ettei tämä ottaisi jotain kassia ja tyhjentäisi sen sisältöä lattialle.

Katsoin taaksemme ja jonossa olevat kolme muuta ihmistä tuijottivat myös naista joka jatkoi tekstiviestien naputtamista omaan maailmaansa uppoutuneena.  Yhteydessä, mutta yksin. Ympäröitynä, mutta irti yhteydestä. Lopulta kassa sanoi kohteliaasti: ‘Olkaa hyvä ja käyttäkää korttianne laitteessa’ ja nainen palasi maa-planeetalle, käytti korttinsa maksupäätteessä ja sai ostoksensa valmiiksi katsomatta kertaakaan ympärilleen saadakseen yhteyden ympäristöönsä, näkemättä lainkaan jonoa, näkemättä kassan silmien ja pään pyörittelyä.

Tämä kirjoitussarja käsittelee niitä vaikutuksia, joita on sillä, että on yhteydessä ja kuitenkin elää maailmassa, joka on irti yhteydestä todellisiin ihmisiin, todellisiin ihmissuhteisiin, todelliseen kasvuun ja henkilökohtaiseen kehitykseen. On tehty monia tutkimuksia ja kirjoitettu paljon teknologian vaikutuksesta yhteiskuntaan, mutta kiinnostuksen kohteenani tässä ovat kristityt ja Kristuksessa kasvaminen ja kuinka teknologia vaikuttaa uskoviin.

Kristityt, yhteys ja valheelliset ystävyyssuhteet

Teknologia mahdollistaa sen, että tviittaamme, kirjoitamme sähköpostia, tulemme kaveriksi, lähetämme tekstiviestejä, käytämme pikaviestintä sekä Skypeä ja olemme halutessamme yhteydessä ihmisten kanssa kaikkialla maailmassa. Kuitenkin kuulen kerta toisensa jälkeen, että kristityt kuuluvat niihin ihmisiin, joiden kohdalla on vaikeinta saada yhteistä aikaa kasvotusten. Liike-elämän palveluksessa olevasta seurakuntalaiseen asti se, että oikeasti istutaan alas ja opitaan tuntemaan toisensa, on yhtä vaikeaa kuin perhosen kiinni ottaminen paljain käsin; luulet sen asettuneen kukan päälle, mutta heti kun lähestyt, se lennähtää toiseen kukkaan ja jäät seisomaan tyhjin käsin ja lannistuneena.

Olet luultavasti kokenut tai havainnut, että ihmiset sanovat sellaisia asioita sähköpostissa, mitä he eivät koskaan sanoisi, jos olisivat kasvotusten. Kävin katsomassa erään Tulsan tv-aseman nettisivuja äskettäin, koska asemalla on paras säätutka. Sivujen pääuutinen koski sitä, että paikalliset ammattiyhdistyksen jäsenet halusivat vaihtaa ammattiyhdistystä, joka edustaisi heitä työpaikalla. Jutussa oli mukana valokuva, joka esitti useita miehiä jossakin huoneessa kokouksessa.

Kun rullasin sivua alaspäin katsoakseni kommentteja, ihmiset olivat lähettäneet juttuun sähköpostilla töykeitä kommentteja koskien yhden miehen suurta mahaa, toisen rosoista ja epäsiistiä ulkonäköjä, kuinka miehet näyttivät laiskoilta jne.  

Pinnallisia ihmisiä, pinnalisempia kristittyinä

Saan samantyyppisiä kommentteja aivan luonnostaan näistä viikoittaisista ajatuksista ja kuukausitiedotteestani. Vuoden tai pari jakelussa olleet ihmiset yhtäkkiä loukkaantuvat johonkin mitä sanon, lähettävät töykeän ja loukkaavan sähköpostin minulle ja poistavat itsensä jakelusta. He ovat saattaneet saada minulta 50 tai 100 tai 200 tai enemmän sähköposteja muutaman viime vuoden aikana, mutta jos kirjoitan yhden ainoan asian, josta he eivät ole samaa mieltä, tai jos he ovat tulkinneet mielikuvituksellisesti jonkin kirjoittamani  asian (mitä en ollut koskaan tarkoittanut), tai juttu sohaisee heitä ’kiperään’ paikkaan, sellaiseen asiaan, jonka suhteen heitä on menneisyydessä loukattu, niin yhtäkkiä saan ilkeitä vihaa täynnä olevia töykeitä sähköposteja heiltä.

 

Unohtakaa se tosiasia, että loput 99 tai 199 sähköpostia/opetusta viimeisten vuosien aikana ovat muuttaneet heidän elämänsä – säännölliset sähköpostit minulta ja jopa viestinvaihto joissain tapauksissa on mahdollistanut tuttuuden tunteen, ja kuitenkin sähköpostin etäisyys ja anonymiteetti salli heidän kylvää loukkauksia ja vihaa ilman jälkiseurauksia. Kuten oli yllä kerrottuun uutisjuttuun reagoivien ihmisten kohdalla, sinä vain tiedät, että jo olisimme kasvokkain, he eivät koskaan sanoisi sitä, mitä he kirjoittivat sähköpostissa.

Jotkut kristityt ovat melkein halukkaita lopettamaan aidot ystävyyssuhteet, koska koneet näyttävät kuuntelevan heitä.  Koneet eivät koskaan haasta heitä, pakota heitä ajattelemaan tai saa heitä kohtaamaan omaa sydäntään. Koneet ovat turvallisia, ja ihmissuhteet noiden laitteiden kautta ovat turvallisia. Ne sallivat etäisyyden ihmisten välillä, siltä varalta että joku pääsisi liian lähelle, mikä saattaisi satuttaa minua.

 

Ihmiskunta ei ole koskaan ollut niin yhteyksissä kuin se on tänään, ja kuitenkin 25 %:lla amerikkalaisista ei ole yhtään läheisiä ystäviä ja ystävien lukumäärä lopulla 75 %:lla on pudonnut neljästä kahteen, mikä vastaa teknologian kyvyn nousua yhdistää meidät. (Kesäkuun 2006 numero American Sociologial Review – lehdestä)

Ystävyyden illuusio

Koneemme antavat meille ystävyyden illuusion ilman ystävyyden vaatimuksia. Koneemme antavat meille valheellisen yhdistyneenä olemisen tunnun, valheellisen läheisyyden tunnun. Saatat nähdä ilmoituksen Facebookissa: ’Olen tänään vilustunut’ ja olla pahoillasi tämän henkilön puolesta ja jopa rukoilla hänelle pikaista paranemista, ja tunnet olevasi yhteydessä hänen kanssaan. Joku saattaa tviitata, että pääsi läpi kokeestaan tänään saaden 96 % täysistä pisteistä ja lähetät pikaisen onnittelun.

Ja samalla kun tuo on tiettyyn rajaan asti hyvä asia, se ON hyvä asia vain siihen rajaan asti. Ihminen, joka kirjoittaa Facebookiin ’Parane pian, rukoilen puolestasi’ ja tviittaa ’Onnittelut, niin sitä pitää!’, saattaa elää aivan yksin, on ehkä itsetuhoinen, ilman seurakuntaperhettä, ilman työtä tai ystäviä, mutta laitteidemme kytkeytyneisyys antaa ihmisille valheellisen ystävyyden tunnun.

Sen tuloksena monissa tapauksissa se, että mitä enemmän ihminen on yhteyksissä, sitä yksinäisemmäksi hän tuntee olonsa. On kuin söisit aterian vielä silloin, kun olet puoliksi kylläinen aiemmasta ateriasta, et maista ruokaa etkä nauti siitä, sillä ei tapahdu mitään sisäistä tyydyttymistä. Sama tyhjyys on silloin, kun meillä ei ole yhtään aitoja kasvotusten tavattavia ystäviä, vaan vain vahva verkosto nettiystäviä. Olemme yksinäisiä, mutta pelkäämme läheisyyttä.

Herra astuu kuvaan mukaan

Monet kristityt eivät osaa olla yksin itsensä kanssa ja sen tähden eivät osaa olla yksin Herran kanssa. He juoksevat profeetan luo saadakseen sanan, koska he eivät todella tunne Herraa, koska he eivät ole oppineet, kuinka olla yksin ja olla yksin Hänen kanssaan. He juoksevat kokouksiin saadakseen vastauksia unohtaen ja laiminlyöden halukkaasti sen tosiasian, että Kristus asuu heissä ja on yhtä lähellä kuin ajan ja vaivannäön investoiminen siihen, että oppii tuntemaan Hänet. 

Kuten kassajonon nainen, jonka mieli heti, kun elämässä oli tyyni hetki, heti, kun hänen huomionsa ei ollut keskittynyt tyttäreen tai ruokatarpeiden maksamiseen,  meni ‘yhteydenottamiseen’ johonkuhun tekstiviestikeskustelun välityksellä, koska se oli helppoa ja mukavaa ja eikä se ollut uhka.

Kuitenkin me ymmärrämme, että suuret uskon ihmiset osasivat olla yksin: Aabraham katsoi tähtiä ja vastaanotti ilmestyksen siitä, että hänestä tulisi yhtä lukuisan kansan isä kuin niitä oli. Nuori paimen Daavid Betlehemiä ympäröivillä kedoilla oli läheisessä yhteydessä Herraan yksinäisyydessä. Jeesus lähti pois itsekseen erämaahan tai vuorelle tai hiljaiseen paikkaan, jossa Hän saattoi olla yksin Isän kanssa rukouksessa. 

Sinun elämälläsi on merkitystä! Kuinka kehitämme vaellustamme Herran kanssa samalla kun olemme yhteyksissä sähköisesti niin moniin? Kuinka viljelemme henkilökohtaista yksinoloamme ja aitoja ystävyyssuhteita? Kuinka löydämme tarkoituksemme ja mikä osa ihmissuhteilla on siinä? Mitkä ovat teknologian muut vaikutukset ystävyyssuhteisiin?

Tästä jatkan ensi viikolla, siihen saakka siunauksin,

John Fenn
www.supernaturalhousechurch.org

Know the Word? # 5

Tunnetko Sanan? Osa 5

Hei kaikki,

Neljänä viime viikkona olen kertonut siitä miten päätellä, onko jokin opetus aitoa ja tasapainoista Jumalan Sanaa. Päättelemme sen, onko jokin opetus ’Jumalan koko neuvo’ kysymällä nämä kysymykset: Pitääkö se yhtä Jeesuksen luonteen kanssa? Pitääkö se yhtä Jeesuksen tekojen/elämän kanssa? Löytyykö se muualta Sanasta 2-3 kertaa? Ymmärretäänkö se asiayhteydessä ja tuon ajan kulttuurissa?  

Mutta mitä tehdä sellaisen asian suhteen, jota ei löydy Sanasta? 

Mitä jos joku tulee luoksesi ja sanoo: ”Herra kertoi minulle...” eikä se kuulosta korviisi oikealta, muttet voi olla eri mieltä hänen kanssaan, koska hän sanoi ”Jumala sanoi”, ja kuitenkin tiedät, ettei asiassa ole järkeä eikä se ole viisasta, mutta tuo toinen ei ole vastaanottavainen mielipiteellesi – mitä teet?

Mitä jos joku kertoo sinulle Jumala kertoneen, että hän voi jättää työnsä, koska Hän pitää hänestä huolen?

Mitä jos joku sanoo Jumalan kertoneen, ettei hänen tule ottaa enää lääkettään, mutta et näe mitään muutosta hänen voinnissaan ja hän vaarantaa terveytensä ja elämänsä?

Mitä jos joku sanoo Jumalan kertoneen, ettei hänen pidä viedä sairasta lastaan lääkäriin?

Mitä jos joku kertoisi sinulle Jumalan sanoneen sen ja sen olevan hänen tuleva puolisonsa? Mitä jos joku uskoo Jumalan parantavan hänet ja samalla jatkaa kehonsa rääkkäämistä tavalla, joka aiheutti tuon vaivan alun alkaen, eikä hän muuta ruokavaliotaan tai elämäntyyliään – ja ’Jumala sanoi’ pohjimmiltaan, ettei hänen tarvitsekaan, sillä Hän tulee parantamaan hänet joka tapauksessa?

Vastaus ei kuulosta hengelliseltä

Jeesus sanoi: ’Ja viisaus on lastensa puolelta oikeaksi näytetty’. Se merkitsee sitä, että viisas päätös tulee myöhemmin paljastumaan viisaaksi päätöksen lasten/tulosten kautta. Lk 7:35

Se merkitsee sitä, että jos joku on tekemässä päätöstä ’Jumala kertoi minulle’ – pohjalta, mutta se mitä hän väittää Hänen sanoneen ei näytä raamatulliselta eikä viisaalta, muttet voi kääntyä minkään luvun ja jakeen puoleen osoittaaksesi asian, vastaus on, että anna hänen toteuttaa väittämänsä. Jos rakastat häntä, on vaikea nähdä hänen kärsivän, mutta muuta ratkaisua ei ole.

Tuota toteuttamisen sallimista opettaa Paavali: ”Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen. Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain.”

”Sillä jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää itsensä. Mutta tutkikoon kukin omat tekonsa, ja silloin hänen kerskaamisensa on vain siinä, mitä hän itse on, ei siinä, mitä toinen on; sillä kunkin on kannettava oma taakkansa.” Gal. 6:1-5

Niinpä näemme kahden asian olevan toiminnassa tässä: kahdessa ensimmäisessä jakeessa on kyse jostakusta, joka tekee syntiä ja katuu, ja jota ympäröivät rakastavat ystävät, jotka ovat innokkaita uudistamaan yhteytensä ja ystävyytensä.

Seuraavaksi hän puhuu sellaisesta, joka ei halua tehdä parannusta, on kaavoihin kangistunut, kieltäytyy hyväksymästä opastusta muilta. Tutkitaanpa, mitä Paavali sanoo, että meidän pitäisi tehdä tuollaiselle ihmiselle.

Ensiksikin tämä ihminen ajattelee itsestään enemmän kuin pitäisi – ’luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään’.

Toinen asia on, että hän pettää itseään. Kreikaksi tämä on ’phrenapatao’, mikä tarkoittaa ’pettää kuvitelmin’ tai kuten Vinen UT:n sanoja koskeva sanakirja sanoo: ’synti tervettä järkeä vastaan’. Jaakob sanoo tämän ihmisen olevan Sanan kuulija, muttei tekijä. Kokemukseni on ollut se, että nämä ihmiset poimivat valikoiden Sanasta ne osat, joita haluavat totella ja kieltäytyvät tutkimasta itseään toisilla alueilla.
   

Kolmanneksi jae toteaa: ’tutkikoon kukin omat tekonsa (elämänsä ja tekonsa)’. Kokemukseni mukaan heti kun joku ihminen ajattelee itsestään enemmän kuin pitäisi (ylpeys) ja tulee itsensä pettämäksi tehden kuvitelmillaan syntiä maalaisjärkeä vastaan, hän menettää halun tutkia elämäänsä ja ottaa vastuun teoistaan.

Yksi tavallisimmista on nopeasti-rikkaaksi –ajattelutapa, jota olen nähnyt niin monesti vuosien varrella. Tavallisesti tuo ihminen on joko velkaantunut ja rukoillut pikaratkaisua veloista pääsemiseksi tai hän haluaa tarpeeksi rahaa elämiseen, niin että ’voi tehdä sitä mitä minut on kutsuttu tekemään’ Herrassa. Kun hän saa jonkin ehdotuksen, hän investoi rahaa siihen uskoen, että Herra on lopulta lähtenyt liikkeelle hänen puolestaan.

Tarvittaisiin enemmän kuin kaikki sormeni ja varpaani laskemaan ne Herran kanssa vaeltamani yli 36 vuoden aikana kohtaamani hyvissä voimissa olevat miehet ja naiset, jotka ovat sanoneet minulle: ’Jumala käski minua jättämään työni’ tai ’Jumala kertoi minulle, ettei minun tarvitse tehdä enää työtä’, ja sitten kun he ovat nälkiintymisen partaalla, he menevät takaisin töihin – ilman, että olisi häivähdystäkään halukkuudesta tutkia omaa elämäänsä! Ei sen myöntämistä, että ovat osuneet harhaan, ei kykyä tulla opetetuksi – he syyttävät yhä paholaista sen sijaan, että katsoisivat peiliin.

Neljäs asia on, että ‘kunkin on kannettava oma taakkansa’. Tämä on sanallinen kuva miehestä, joka kantaa taakkaa selässään – ja se tarkoittaa sitä, että jos joku väittää ’Jumala kertoi minulle’, aika paljastaa asian oikean laidan. Viisaudessa ja tasapainossa vaeltava tulee riemuitsemaan tykönänsä siitä, mitä Herra on tehnyt. Sen, joka ajattelee olevansa jotakin kun ei ole mitään, on myös toteutettava väittämänsä ja kärsittävä seuraukset.

Kun Jumala on aktiivisesti lapsiaan vastaan
"Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne (lopettakaa ylpeä toimintanne), te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset. Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi. Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.” Jaak. 4:6-10

Ylpeys – ainoa Vanhassa ja Uudessa Testamentissa lueteltu ratkaisu ylpeyteen on se, että ylpeä ihminen katuu ja nöyrtyy Jumalan edessä. Jos joku tekee syntiä sinua vastaan, voit pyytää Isää antamaan hänelle anteeksi ja Hän tekee niin. Mutta ylpeys ei ole sellainen asia, josta voit rukoilla ihmisen tulevan vapautetuksi, hänen itsensä täytyy nöyrtyä ja päästä siitä eroon.

Voit rukoilla, että hän näkee ylpeytensä, voit rukoilla, että Isä käsittelee hänen kanssaan asiaa, mutta et voi karkottaa tuon ihmisen ylpeyttä tai rukoilla sitä pois hänen puolestaan – vain ylpeä voi päästä eroon ylpeydestään, ja ainoa Raamatussa esitetty ratkaisu on katumus.

Isä tulee aktiivisesti vastustamaan ylpeää kristittyä. Emme halua Isämme olevan aktiivisesti meitä vastaan. Tiedä tämä: Hän tulee aktiivisesti vastustamaan ihmistä sillä yhdellä ainoalla alueella, jolla tämä on ylpeyden ja erheen vallassa, samalla kun muu osa hänen elämästään on avointa ja soljuvaa. Monet, jotka eivät tajua tätä totuutta, ajattelevat, että koska Hän siunaa heidän elämänsä jotakin aluetta, niin silloin Hän suhtautuu hyväksyvästi myös muuhun osaan heidän elämässään – mutta useinkaan näin ei ole asian laita.

Meidän täytyy vain katsoa lapsiamme nähdäksemme tästä luonnollisen esimerkin. Saatamme määrätä lapset ’kotiarestiin’ ja ottaa pois heiltä oikeuksia joksikin aikaa, ja kuitenkin muilta osin heidän elämäänsä meidän suhteemme heihin on normaali – he ovat meidän lapsiamme, vain tällä yhdellä alueella olemme vastustaneet heitä (heidän ylpeyttään).

Lyhyesti sanoen, jos joku ihminen sanoo sinulle ‘Jumala kertoi minulle’, etkä usko Jumalan näin tehneen, anna hänen toteuttaa väittämänsä. Ole kannustava, katso, onko hän avoin ottamaan vastaan opetusta ja jos hän ei ole, anna hänen toteuttaa väittämänsä.  Kuten Paavali sanoi, Jumala ei salli itseään pilkattavan, Hän suo tälle ihmiselle sen, minkä tämä ansaitsee. Ja jos hän pettää itseään, hän on ylpeyden vallassa ja vain hän itse voi korjata oman tilanteensa.

Kun havaitset jonkun, joka on menneisyydessä usein sanonut ’Jumala kertoi minulle’ ja jonka elämä on tuottoisaa, rauhallista, vakaata, niin silloin hänen ’lapsensa’ – hänen päätöstensä tulokset – ovat ilmiselvästi Jumalan vaikutusta. Jos havaitset jonkun, joka on menneisyydessä usein sanonut ’Jumala kertoi minulle’, mutta sen jälkeen mikään ei toteudu tai Jumala näyttää äkkiä muuttaneen mielensä tai tuo ihminen ajelehtii olematta avoin totuudelle – hänen täytyy toteuttaa väittämänsä. Usein Jumalan armo yrittää tavoittaa hänen ylpeytensä toisella tavalla antaen hänen saada tahtonsa läpi (vaikkakin raskasta tietä) jonkin aikaa ennen kuin vie heidät takaisin tarpeelliselle kohdalle ja toivottavasti katumukseen ja muutokseen.

Ensi viikolla – toinen aihe.

Siihen saakka, siunauksin,

 John Fenn

Know the Word? # 4

Hei kaikki,

olen puhunut siitä, kuinka tietää onko jokin opetus oikeaa vai väärää perustuen ‘Jumalan koko neuvoon’, jonka löydämme näillä kolmella alueella: Pitääkö se yhtä Jeesuksen luonteen kanssa? Pitääkö se yhtä Jeesuksen tekojen/elämän kanssa? Löydätkö sen 2-3 Sanan kohdasta? Ja neljäs viime viikolla esitelty alue: Onko jae asiayhteydessä edellisiin ja seuraaviin jakeisiin. Tänään: Kulttuurin ymmärtäminen.

Kulttuurin ymmärtäminen
Joillakin Karibian saarilla on maine, että ne ovat turisteille epäystävällisiä. Tämä johtopäätös on vedetty siksi, että kun risteilyaluksilla matkaavat käyvät saarilla, usein saarten asukkaat vain tuijottavat sanomatta sanaakaan. Tämä on johtanut siihen, että jotkut ihmiset luulevat, etteivät asukkaat pidä valkoihoisista ihmisistä tai että asukkaat eivät pidä heistä siksi, että he ovat turisteja tai siksi, että heillä on rahaa eikä monilla asukkailla ole. Jotkut turistit sanovat tuntevansa olonsa uhatuiksi tuijotusten ja vaikenemisen vuoksi.

Mutta kirjassaan Caribbean Hiking (Patikointia Karibialla) O’Keefe selittää, että paikalliset pitävät siitä, että heitä puhutellaan ensin odottaen vierailijoiden olevan tervehdyksissä ja keskusteluissa aloitteellisia. Eräs risteilyllä ollut pariskunta päätti testata asiaa, ja astuessaan pitkälle laiturialueelle he näkivät parinsadan jalan (61 metrin) päässä ryhmän paikallisia. Pariskunta kuvasi joukkoa sekalaiseksi ryhmäksi, johon kuului rastatukkaisia miehiä, kalastajia ja taksikuskeja, kaikkien tuijottaessa heitä tiiviisti kun he kävelivät laituria pitkin kohti maata.

He ottivat riskin ollessaan vain parinkymmenen jalan (kuuden metrin) päässä ja hymyilivät ja huudahtivat ”Hyvää huomenta, kaikki!” Reaktio oli välitön: ”Huomenta! Huomenta! Joo, aamuja vaan! “Hyvää päivää teille!” jokaisen hymyillessä leveästi tervehtiessään heitä.

Turistien joukossa oleva maine oli ansaitsematon, kyse oli paikallisen kulttuurin väärinymmärtämisestä. Mutta jos jotakin väärinymmärrystä toistetaan riittävästi, siitä tulee faktaa monien mielessä; siitä tulee ’totuus’.

2 000 vuotta myöhemmin... käännä toinen poski?
Yksi vähiten ymmärretyistä ja sen tähden väärin opetetuista Raamatunkohdista on Vuorisaarnasta, ja väärinymmärrys johtuu siitä, ettei tunneta kulttuuria. (Matteus 5: 33 - 48)

”Te olette kuulleet sanotuksi: 'Silmä silmästä ja hammas hampaasta'. Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin; ja jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna hänen saada vaippasikin; ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi...”

Siitä johtuen, etteivät pastorit ole ymmärtäneet Sanaa eivätkä kulttuuria, he ovat opettaneet seurakuntiaan tulemaan selkärangattomiksi kynnysmatoiksi, jotka kärsivät kaikenlaisista pahoista asioista sellaisten tahojen käsissä, jotka vaihtelevat epärehellisistä “kristityistä” bisnesihmisistä niihin, jotka käskevät lapsiaan olematta puolustamatta itseään koulussa sekä väkivaltaisissa avioliitoissa jatkamiseen saakka ym.

Teemana on vahingonkorvaus
2 Moos. 21:18-36 on väkivallantekoja koskevia vahingonkorvauslakeja. Lähtien jakeesta 22: ” Jos miehet tappelevat ja sivullinen kuten raskaana oleva nainen loukkaantuu ja sen tuloksena nainen saa  keskenmenon, eikä kuitenkaan väkivallan tai tuhoamisen aietta ollut, keskenmenon aiheuttanutta miestä rangaistaan ja hänen tulee maksaa sakko, jonka naisen aviomies ja tuomarit määrittelevät. Mutta jos tulee mitään muuta vahinkoa tai tuhoa, naisen päälle hyökännyt antakoon elämän elämästä, silmän silmästä, hampaan hampaasta...” (suomennos englannista)

Raamatunkohta osoittaa selvästi ensiksikin, että kohdussa olevan vauvan kohdalla on kyse elämästä ja toiseksi, fraasissa ’silmä silmästä, hammas hampaasta’ on kysymys vahingonkorvauksesta ja aiheutetun vaurion hyvittämisestä. Hyökkääjän täytyy maksaa korvaus aiheutetusta vahingosta, silmä silmästä, hammas hampaasta.

Tämä rajoittaa ’rangaistussakkona’ tunnettua seuraamusta toteamalla ’silmä silmästä’ sen sijaan, että ’satutit silmääni, sinun täytyy maksaa vauriostani loppuelämäsi’. Toiset Raamatunkohdat samalla tavoin rajoittavat varkaan korvauksen määrää ml. 3 Moos. 6:1-6:ssa täysi korvaus 20% korolla sekä uhri Herralle.

Raatetulta pelastunut
Raamattu tulkitsee Raamattua, niinpä katsoimme Sanaa 2 Mooseksen kirjasta, mikä näyttää ’silmän silmästä’ olleen korvausta, ei kostoa. Esimerkiksi kun nuorin poikamme Brian oli noin 9 v, hän näki vihaisen koiran olevan hyökkäämässä pienen 4-vuotiaan tytön kimppuun, joka oli kuljeksinut kytkettynä olleen koiran pihalle ja koiran ulottuville sen hihnan pituuden näkökulmasta.

Brian meni koiran ja tytön väliin ja veti tytön koiran ulottumattomiin pelastaen hänet kauhistuttavalta raatelulta tai kuolemalta, mutta näin tehdessään koira pääsi häntä puremaan. Ensiavussa käynti maksoi yli 300 dollaria ja pyysimme korvausta naapureilta – hammas hampaasta, puraisu puraisusta – ikään kuin. (He kieltäytyivät sanoen, että juttu oli tytön syytä.)

Matteus 5:ssä Jeesus jatkaa: ”Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin; ja jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna hänen saada vaippasikin...”

Sinun läimäyttämisesi saa oloni tuntumaan hyvältä
Tuon ajan tuomioistuimissa yleinen tuomio rikkomuksista oli läimäys oikealle poskelle ja pieni sakko vastaajalle. Koska useimmat ihmiset olivat oikeakätisiä, läimäytys vastaajan oikealle poskelle teki iskusta vähemmän voimakkaan. Jeesuksen pointti opetuslapsilleen koski sitä, että ollaan niin valmiita tarjoamaan korvausta, niin valmiita korjaamaan tilanne, että tarjotaan toinen poski, jos se kelpaisi sille ihmiselle, joka on voittanut sinua vastaan tuomion.

Hän jatkaa sanomalla, että jos olet tuomioistuimessa ja tuomio langetetaan sinua vastaan ja sinulta vaaditaan, että annata kantajalle takkisi (ihokkaasi), mene yli vaaditun, ja anna hänelle myös paksu takkisi (vaippa).

 Ylimääräinen virsta
" Ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.” Tämä tapa alkoi Persian valtakunnassa ja sitä jatkoivat kreikkalaiset ja sitten roomalaiset. Laki sanoi, että kenellä tahansa kuninkaan viestinviejällä oli oikeus käyttää (ratsastaa) mitä tahansa kamelia, aasia tai hevosta noin yhden mailin (1,6 km) matkan, ja eläimen omistajalla oli oikeus seurata viestinviejän mukana, jotta hän voi ottaa takaisin elämensä kun viestinviejä vaihtoi ratsuaan. Jeesus käski mennä ylimääräisen mailin ihan vain sen varmistamiseksi, että viestinviejää palveltiin hyvin ja kaikki oli oikealla tolalla sinun ja viestinviejän välillä. (Käsittelen näitä asioita englanninkielisessä opetussarjassani Vuorisaarna II)

Pastoriparka
Jos henkilö ei tutki sitä Sanaa, jolle Jeesuksen palvelutyö perustui eikä tarkista tuo ajan kulttuuria, ei pysyttele asiayhteydessä, eikä arvioi sitä, mitä tuo Raamatunkohta näyttää sanovan koko Jeesuksen elämää ja luonnetta vasten, niin hän päätyy opetukseen, että kristittyjen tulee olla kynnysmattoja toisille, jotka voivat käyttää heitä hyödyksi ja hyväksi. Tuo EI selvästikään ole sitä, mitä Jeesus opettaa.

Olet niin innokas korjaamaan asiat, että tarjoat yhtä ylimääräistä läimäystä, mutta sen jälkeen tuon toisen ihmisen täytyy käsitellä omaa sydäntään, sillä sinä olet tehnyt oman osasi. Jos sinua vastaan annettu tuomio käskee sinua luopumaan suosikkipusakastasi, ole niin innokas korjaamaan asia, että annat myös suosikkitakkisi – mutta älä koko vaatevarastoasi. Toisen täytyy käsitellä omaa sydäntään, sillä sinä ole tehnyt kaiken voitavasi osaltasi ollaksesi rauhassa hänen kanssaan.

Jos kuljet ylimääräisen mailin jonkun puolesta, käänny takaisin ottaen eläimesi mukaasi, sillä hänen täytyy hankkia oma kuormajuhtansa siitä eteenpäin ja käsitellä omaa etukäteissuunnittelun puutettaan tai laiskuuttaan – olet tehnyt enemmän kuin sen, mitä Herra käskee – loppu riippuu tuosta toisesta.

Ja asiayhteys vahvistaa oikean ymmärryksen, sillä Jeesus jatkaa: ”Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta lainaa pyytää. Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat (ks. esimerkit yllä), että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin...”

Selvästi asiayhteydessä on kyse kristityn luonteesta ja siitä, että teemme kaiken voitavamme korjataksemme asiat ollaksemma rauhassa toisten kanssa, rakastaaksemme kaikkia yhtä paljon ilman diskriminointia tai puolueellisuutta samalla kuitenkin asettaen rajat sille, kuinka paljon meidän on määrä antaa ponnistuksissamme saada aikaan rauha heidän kanssaan. Jeesus käskee tehdä mitä voi tehdä, mutta sen jälkeen noiden toisten täytyy seisoa omilla jaloillaan – älä ole mahdollistaja. Tämä on kristillistä rakkautta.

Ja tämä johtaa...
 Heti kun ymmärrät Vuorisaarnan, jossa Jeesus esittää ydinviestinsä, niin muut Raamatunkohdat loksahtavat paikalleen, kuten kuinka monet pastorit sanovat, että meidän pitää torjua ja vältellä aiempia seurakunnan jäseniä, jotka ovat lähteneet. He siteeraavat Matteus 18:15 -20, missä Jeesus käskee kohtelemaan sellaista veljeä, joka kieltäytyy tekemästä rauhaa ’pakanan ja publikaanina’.

Monet pastorit ovat käskeneet seurakuntia ylenkatsomaan ja välttelemään entisiä seurakuntansa jäseniä sanoen tämän olevan se, mitä Jeesus käski tehdä. Mutta kun näet, mitä Jeesus sanoi muutama luku aikaisemmin rakkaudessa vaeltamisessa (Sana), ja ymmärrät Jeesuksen luonteen (Paimen joka lähtee hakemaan yksittäistä kadonnutta lammasta), sijoitat asian asiayhteyteen ja kulttuuriin, näet, että tapa, jolla meidän tulee kohdella publikaania ja syntistä, on rakastaa häntä – kohdella häntä kuten Isämme kohtelee, joka saa auringon paistamaan ja sateen lankeamaan niin väärille kuin vanhurskaillekin ilman puolueellisuutta tai diskriminointia.

Tämä oikea ymmärrys vahvistetaan, sillä seuraavissa jakeissa Jeesus sanoo noiden alkuperäisten kahden tai kolmen miehen, jotka menivät tuon yhden miehen luo yrittäen saada rauhan aikaan, olevan nyt kokoontuneina Jeesuksen nimessä rukoillen tuon miehen puolesta, ja Herra sanoo olevansa noiden 2-3 keskellä, jotka ovat yksimieliset tämän miehen ennalleen asettamisen ja sielun puolesta!

Eikö tuo ymmärrys ole yhtäpitävä Jeesuksen elämän kanssa, yhtäpitävä evankeliumeiden kokonaisuuden kanssa, yhtäpitävä kulttuurin, asiayhteyden ja muun osan Sanaa kanssa? Näin löydät koko Jumalan neuvon mitä tulee johonkin opetukseen... ensi viikolla: kuinka päätellä Hänen neuvonsa silloin, kun asiasta ei ole Raamatussa lukua ja jaetta...

siunauksin,
John Fenn

Know the Word? # 3

Hei kaikki,
viime viikolla kerroin ’koko Jumalan neuvon’ tuntemisesta tuntemalla Hänen luonteensa, ja tekonsa, jotka ovat kirjattuina Hänen Sanaansa. Tänään kerron ’asiayhteydestä’.

Heittivät kiviä meidän selkämme takana
Heti kun Barb ja minä olimme muuttaneet Boulderin alueelle Coloradossa toukokuussa 1980, liityimme seurakuntaan ja tutustuimme pastoriin ja hänen vaimoonsa. Vielä tänäkin päivänä yli 30 vuotta myöhemmin voisimme jatkaa heidän kanssaan siitä kohdasta, jossa ystävyytemme päättyi, vaikka emme ole nähneet toisiamme vuoden 1992 jälkeen. Tämä on tärkeää sille tarinalle, jonka aion kertoa.

Meistä tuli ystäviä pariskunnan kanssa, jotka olivat seurakunnan johtajia, ja he isännöivät usein sunnuntaiaamun jälkeen lounaan, joka oli legendaarinen. Lounaat olivat nyyttikesti, mutta pariskunnasta vaimo, kutsun häntä ”E:ksi”, teki aina maukasta meksikolaista ruokaa, joka oli laadultaan ja määrältään sellaista, että riippumatta toisten valmistamista ruoista, me kaikki suuntauduimme E:n ruoan pariin.

Kun me 10 - 15 ihmistä juttelimme, keskustelu ajautui vääjäämättä seurakuntaan. Kristittyjä ollessamme on melkein pakollista, että jokaisella on näkemys kaikesta seurakunnassa saarnoista pastorin vaimon vaatetukseen ja kuinka likaisia vessat olivat sunnuntaina – ja kaikesta niiden välillä.

Mikään lausuttu ei ollut kriittistä, pahansuopaa tai millään tavoin sopimatonta. Puheltiin vain siitä,  miten parantaa seurakuntaa, tai ilmaistiin ajatuksia aterialla kuten ystävillä on taipumusta tehdä.

Ja sitten eräänä päivänä...
Saimme kuulla, että jotenkin olimme menettäneet pastorin ja hänen vaimonsa suosion, mutta olimme aluksi ymmällämme. Kun tivasimme tietolähteeltämme informaatiota, jäljet johtivat takaisiin E:hen ja sunnuntai-iltapäivän nyyttikesteihin. Hän oli kehittänyt huonon asenteen pastoria ja tämän vaimoa kohtaan, mutta sen sijaan, että olisi mennyt heidän luokseen kuten Raamattu käskee, hän veti muut kritiikkiinsä sanoen mm. ”John ja Barb sanoivat”.

 
Olimme kauhuissamme ja välittömästi soitimme pastorille ja hänen vaimolleen ja pyysimme saada mennä heitä tapaamaan. Pyysimme anteeksi vuolaasti, nöyrästi, rehellisesti, sillä olimme kauhuissamme siitä, mitä E oli kertonut heille. Mutta kun pastori ja hänen vaimonsa kysyivät: ’Sanoitko________?’ Meidän täytyi myöntää ja sanoa ’kyllä’ kaikkiin syytöksiin – me todella sanoimme kaiken sen, minkä E oli raportoinut.

Mutta kaikki se, mitä E oli raportoinut heille, oli otettu pois asiayhteydestä. Kyllä, vessat olivat sotkuiset, me sanoimme tuon, mutta tuo huomautus oli tungettu siihen väliin, jolloin puhuttiin suunnitelmasta olla mukana vessojen siistimistä koskevalla vuorottelulistalla ja aikeista lisätä koristeita naisten vessaan, jotta siitä tulisi viihtyisämpi jne.

Kyse ei ollut kritiikistä, jota pastori heti näki jok’ikisessä väitteessä, ja meidän nimemme puhdistettiin – mutta kyse oli hyvin nöyryyttävästä opetuksesta. Se lopetti osallistumisemme sunnuntain nyyttikesteihin, mutta korjasimme suhteemme pastoriin ja hänen vaimoonsa. Ja he saivat kuulla, että E oli itse asiassa seurakunnassa yhtäkkiä nousseen riidan aiheuttaja.

Jälleen luonnekysymys
Yksi pastorin meille tuona iltapäivänä sanomista kommenteista oli tämä: ”No, se ei kuulostanut teiltä... nämä asiat, joista hän raportoi, näyttivät olevan vastoin luonnettanne.” Koska he todella tunsivat luonteemme, oli paljon helpompaa korjata väärinkäsitys ja he pystyivät näkemään riidan todellisen aiheuttajan. E oli vain seissyt meidän (ja muiden) takana sinkauttaen syytösten kiviä pastoriin ja hänen vaimoonsa, mutta me emme koskaan antaneet sen tapahtua uudelleen.

Jeesus ja asiayhteys
Yksi suurimmista jutuista, johon ihmiset lankeavat, on uskominen opetukseen, joka on otettu irti asiayhteydestään ja muutettu joksikin sellaiseksi, joka eroaa suuresti siitä, mitä Jeesus sanoi tai epistolat opettavat. Kun tämä tapahtuu, viime viikon kolme elementtiä häviää: Tunne ”koko Jumalan neuvo” pysyttelemällä Luonteessa, Toiminnassa ja Sanassa.

 

Pitääkö se, mitä opettaja x sanoo, yhtä Jeesuksen luonteen kanssa? Vuosia sitten jotkut ihmiset haukkuivat ja matelivat lattialla oletetusti Pyhän Hengen vaikutuksen alaisena – todellakinko? Voitko sinä nähdä Jeesuksen haukkuvan kuin koira tai saamaan ketään haukkumaan koiran tavoin? Etkö, no tieteenkään et, joten me hylkäämme väitteen, että kyse on Jumalasta.

Toiminta – löytyykö tuota käyttäytymistä evankeliumeista tai Apostolien teoista tai kuvattuna epistoloissa?  Sana – löydätkö luvun ja jakeen, etkä vain yhtä, vaan vähintään kaksi tai kolme, jotka sanovat saman asian, ja lisäksi tuo asia pitää yhtä Herran taltioitujen tekojen ja luonteen kanssa? Haukkuiko Pietari koskaan Pyhän Hengen vaikutuksesta? Ei!

Kaikkien kolmen elementin täytyy olla yhtäpitävät Jumalan koko neuvon kanssa: Jumalan luonne, Jumalan taltioidut teot ja Jumalan Sana.

Esimerkki
“Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.” Matt. 7:21-23

Tätä kohtaa on käytetty vuosikausi säikäyttämään puolikuoliaaksi kristittyjä, jotka elävät alituisessa pelossa taivaallista Isäänsä kohtaan, jotteivät he tekisi sellaista, joka johtaisi heidän pois potkimiseensa taivaasta. 

Ja asiayhteydestä pois otettuna tuo kohta todella kuulostaa siltä, että jopa niiden kristittyjen, jotka rakastavat Herraa ja elävät suoraselkäistä elämää, tulisi pelätä helvetin tulia. Mutta pannanpa se asiayhteyteensä ja käytetään kolmea ohjenuoraamme saadaksemme selvemmän ymmärryksen.

Kenestä hän puhuu?
Edeltävät jakeet määrittelevät asiayhteyden: ”Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan... Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö... sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut ...'.Matt. 7:15-23

Anna kun kysyn sinulta kysymyksen: Jos Jeesus sanoisi sinulle jotain, mitä tahansa, olisiko se mitä Hän sitten sanookin totta? Tietysti, mutta salli tämä typeryys. Jos Jeesus sanoisi sinulle yhtään mitään, eikö se olisi totta?

Joten jos Hän sanoi ihmisille: ”Tunnustan teille, etten ole koskaan teitä tuntenut, jättäkää minut te, jotka teette väärin”, eikö se olisi totuus? Tarkoitan, että Hän ei sano, että Hän kerran tunsi heidät, mutta ei enää tunne – En ole koskaan teitä tuntenut – se on totuus, eikö totta?

Joten kun ihmiset – asiayhteydessä valheelliset kristityt – väittivät profetoineensa, karkottaneensa demoneja ja tehneensä suuria asioita Jeesuksen nimessä, ja Jeesus sanoo: ’En ole koskaan teitä tuntenut’, ketä aiot uskoa? Jeesusta vai heitä?

Lue nyt uudelleen tuo kohta aloittaen jakeesta 15, joka alkaa ”Kavahtakaa vääriä profeettoja” ja päättyy ”En ole koskaan teitä tuntenut”, ja näet, että sinulla rakas kristitty ei ole mitään pelättävää.  

Jeesus ei puhu kristityistä, Hän puhuu vääristä profeetoista, vääristä kristityistä, ei-uudestisyntyneistä ihmisistä, jotka toimivat seurakunnassa, Jeesuksen nimessä väittävät tehneensä suuria asioita Jumalalle, ja kuitenkin tuona viimeisenä päivänä Jeesuksen täytyy myöntää heille: ‘En ole koskaan teitä tuntenut, jättäkää nyt minut, te synnin tekijät’.

(Katso seuraavia jakeita, jotka kertovat kahdesta talosta, toinen rakennettu hiekalle (väärät profeetat/väärät uskovat) ja toinen rakennettu kalliolle (Kallio/Jeesus) – se sanoo saman asian kuin yllä oleva, väärä talo on väärä, oikea selviytyy)

Kolme ohjenuoraa
Asiayhteyden ohella meidän täytyy kysyä nämä kysymykset: Olisiko kristittyjen heittäminen ulos taivaasta yhtäpitävä Jeesuksen luonteen kanssa kuten evankeliumeissa nähdään? Onko olemassa yhtään esimerkkiä siitä, että Hän kertoo kenellekään todelliselle uskovalle, että tämä on menossa helvettiin? Vastaus on ei. Onko Apostolien teoissa tai epistoloissa mitään, jossa sanottaisiin aitojen uskovien ja Jeesuksen opetuslasten voivan kuitenkin menettää taivaan? Vastaus on ei.

Toiminta – näemmekö mitään sellaista tekoa evankeliumeissa tai Apostolien teoissa, joka antaisi ymmärtää, että Jeesus tai apostolit kertoisivat todellisille opetuslapsille, jotka vaeltavat niin hyvin kuin taitavat Herran kanssa, että he ovat menossa helvettiin? Ei.

Sana – Voimmeko löytää Uudesta Testamentista jotakin lukua ja jaetta, joka sanoisi, että todelliset Jeesuksen opetuslapset voisivat yhä mennä helvettiin? Vastaus on ei.

Sen tähden perustuen asiayhteyteen, Jeesuksen luonteeseen, Jeesuksen tekoihin ja Sanaan voimme päätellä, että kun Jeesus sanoi: ’Ei jokainen, joka sanoo minulle ’Herra, Herra’ pääse taivaaseen’, Hän puhui itse asiassa vääristä uskovista, ei todellisista kristityistä.

Samalla tavalla pastorillani tuolloin 1980 oli epäilyksiä sen suhteen, mitä Barb ja minä olimme oletetusti sanoneet, koska hän tunsi luonteenlaatumme, joten kysy myös  ota selkoa asiayhteydestä, etsi samankaltaisia tekoja evankeliumeista ja yritä löytää kaksi tai kolme muuta jaetta tuon väitteen tueksi. Jos jokin näistä tekijöistä on ristiriidassa, jätä huomiotta se, mitä tuo opettaja sanoo.

Ensi viikolla – kulttuuri asiayhteydessä

Siunauksin,
John Fenn

Know the Word? # 2

Hei kaikki,

Vesi-ilmapallotaistelu
Oli kuuma kesäpäivä Kokomossa, Indianassa ja me naapuruston lapset kävimme vesisotaa. Tuolloin uusi keksintö oli ”vesi-ilmapallo”. Ollen paljon parempi kuin puutarhaletku, joka täytyi pitää kiinni hanassa, vesi-ilmapallon voi viedä minne tahansa minne hyökkääjä halusi.

Fennin perheen koti oli aina naapuruston toiminnan keskipiste, mutta tien toisella puolella kahden talon päässä oli Spencerin perhe ja heidän kaksi tyttöään. Spencerin talon vieressä asuivat heidän serkkunsa Spencerit, joilla oli kaksi poikaa. Tuona tiettynä päivänä nuo neljä Spenceriä hyökkäsi kolmen Fennin pojan kimppuun vesi-ilmapalloilla meidän omalla pihallamme! Tuohon haasteeseen täytyi vastata!

Halusin ottaa kantaa ja täytin suurimman ilmapallon niin suurella määrällä vettä kuin siihen mahtui. Pystyin tuskin tekemään solmua ilmapallon päähän puoliksi juostessani, puoliksi vaappuessani Spencerin pihalle.

Olin nähnyt Stacey Spencerin juoksevan kotitalonsa kulman ympäri sinne, missä heidän puutarhaletkunsa oli hanassa kiinni, joten minulle oli heti selvää, että heti kun kääntyisin hänen kotitalonsa kulman ympäri, hän aikoi ruiskuttaa vettä päälleni yllätyshyökkäyksenä. Ajoitukseni täytyi olla täydellinen – minun täytyy päästää pallo lentoon juuri kääntyessäni kulman kohdalla, jotta saisin hänet kasteltua läpimäräksi ennen kuin hän voisi reagoida ja puristaa letkun kahvaa.

Ajoitukseni oli täydellinen: vesi-ilmapallo oli juuri irtoamassa käsistäni kääntyessäni kulman ympäri, mutta sen sijaan että siellä olisi ollut Stacey seisomassa, paikalla oli hänen äitinsä Jo, joka oli viattomasti menossa ulos puutarhaa tarkastelemaan! Oli liian myöhäistä. Iso ilmapallo iski häntä nenään, leukaan ja rintakehän yläosaan veden suorastaan räjähtäessä ja kastellessa hänet läpimäräksi vyötärölle saakka.

Stacey seisoi kotinsa ovella äitinsä takana silmät selällään ja henkäisten kuuluvasti. Jähmetyin paikalleni kauhusta. Juuri silloin ilman halkaisi Staceyn äidin huudahdus: ”VOI SINUA Johnny Fenn, mitä sinä olet tekemässä?! Nuori mies, tule heti tänne, niin mennään vähän keskustelemaan äitisi kanssa!” 

Koko neuvo
Jo oli lyhyt ja tukeva, mutta vahva, ja tässä kasvunvaiheessani olin jo ainakin yhtä pitkä kuin hän. Hän puristi oikeaa käsivarttani tavalla, josta bulldoggi olisi ollut ylpeä, kun marssimme kotiini.

Siinä me seisoimme, lyhyt pikkuinen lihava Jo, läpimärkänä vyötärölle saakka, minä 10-vuotiaana silmät alas luotuina ja äitini pidätellen nauruaan, kun Jo jatkoi jaaritustaan 110 desibelin voimakkuudella siitä, kuinka olin hyökännyt hänen kimppuunsa.

Äitini tunsi minut. Hän tiesi välittömästi, etten ollut pahantahtoisesti tai tarkoituksella hyökännyt Jon kimppuun, ja heti kun Jo rauhoittui, hän tajusi sen myös. Syy oli se, että he kumpikin tunsivat minut. Olin sanani mukainen nuori, enkä koskaan, ikinä olisi epäkunnioittava itseäni vanhempia ihmisiä kohtaan – enkä varmasti koskaan hyökkäisi aikuisen kimppuun vesi-ilmapallolla.  

Pyysin vakavana anteeksi, mutta heti kun ovi oli sulkeutunut, äitini ja minä nauroimme ja asia jäi siihen. Kolme tekijää oli mukana: he tunsivat luonteeni, he tunsivat elämäni (tekoni) ja he tunsivat minut sanojeni perusteella. He katsoivat tätä yhtä tapausta ajassa ja punnitsivat sitä koko 10-vuotista maa-planeetalla viettämääni elämää vasten. En ollut koskaan ollut epäkunnioittava itseäni vanhempia kohtaan, en ollut koskaan valehdellut, en ollut koskaan mukiloinut ketään – tämä yksittäinen tapaus oli niin poikkeuksellista siihen nähden, mitä he minusta tiesivät, että olisi selvää, että koko juttu oli vahinko.

Tunne luonne
Se mitä äitini ja rouva Spencer katsoivat, oli elämäni, sanojeni ja tekojeni ’koko neuvo’, ja sen tähden he tiesivät heti, etten ollut tarkoituksella valikoinut rouva Spenceriä vesi-ilmapalloiskun kohteeksi.

Jos ymmärrämme luonnolliset asiat tällä tavoin, miksemme kohtele Isää ja Herraa Jeesusta samalla tavalla? Miksi ihmiset ottavat yksittäisen sanankohdan Raamatusta ja sanovat ’tämä on se, mitä Jumala sanoo’ sen sijaan, että katsoisivat Hänen koko neuvoaan sellaisena kuin se nähdään Hänen elämänsä, sanojensa ja luonteensa kokonaisuudessa?

Vetoa vereen?

Tässä on yksi esimerkki. Kathryn Kuhlmanin suosituksi tekemä 1960- ja 1970-luvuilla sekä 80- ja 90- lukujen karismaattisen liikehdinnän jatkama kunnes se on tullut joissakin piireissä evankeliumina vakiinnutetuksi, on ’vereen vetoamisen’ käyttäminen silloin, kun kohtaa demoneja. Mutta onko se sitä, mitä Jeesus ja apostolit opettivat ja harjoittivat? Päteekö tuo uskomus Jumalan ’koko neuvoa’ tarkasteltaessa?

Mitä Jeesus sanoi ja teki
”Ja heidän synagogassaan oli juuri silloin mies, jossa oli saastainen henki; ja se huusi... Niin Jeesus nuhteli sitä sanoen: "Vaikene ja lähde hänestä". Mk. 1: 23-25

"Sinä mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde ulos hänestä, äläkä enää häneen mene". Mk 9:25

”Ja katso, näiden lähdettyä tuotiin hänen tykönsä mykkä mies, joka oli riivattu. Ja kun riivaaja oli ajettu ulos, niin mykkä puhui.”  Matt. 9:32-33

”Niin hän kutsui kokoon ne kaksitoista ja antoi heille voiman ja vallan kaikkia riivaajia vastaan.” ”Niin ne seitsemänkymmentä palasivat iloiten ja sanoivat: "Herra, riivaajatkin ovat meille alamaiset sinun nimesi tähden". Lk 9:1; 10:17

”Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia... ” Mk 16:16-17

Mutta se vaivasi Paavalia, ja hän kääntyi ja sanoi hengelle: "Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinun lähteä hänestä".  Apt. 16:18

Joten tässä se on – tämä on se Sana. Yksinkertaisesti käske henkeä lähtemään Jeesuksen nimessä. Tila ei anna minulle mahdollisuutta luetella kaikkia evankeliumien kohtia, mutta ne sanovat johdonmukaisesti saman asian, että meidän on määrä vain puhua demoneille ja käskeä niitä lähtemään. Piste.

Jeesuksen veren tarkoitus, mitä Sana sanoo
"Jonka Jumala on asettanut kaikkien silmien eteen armoistuimeksi ja (lepyttämisen) Hänen verensä kautta, elämää antavan ja puhdistavan lunastuksen ja sovituksen uhrin...” Rm. 3:25 (suomennos tässä)

"Kun kerran olemme vanhurskautetut Kristuksen veren kautta..." Rm. 5:9 (suom. tässä)

"Hän otti maljan ja sanoi: "Tämä malja on Uusi Liitto, joka on vahvistettu ja perustettu minun verelläni". 1 Kor. 11:25

"Jossa meillä on lunastus Hänen verensä välityksellä..." Kol. 1:14 (suomennos tässä)

"Hän meni... taivaan Kaikkein Pyhimpään... Hänen oman verensä kautta, varmistettuaan meille täydellisen lunastuksen...” Hepr. 9:25 (suomennos tässä)

 "Teidät ostettiin Kristuksen kalliilla verellä ..." 1. Piet. 1:19

Mitä virhe sanoo
Virhe, joka on korotettu Jumalan Sanan toteaman yläpuolelle, on se, että voimme omia Jeesuksen kallisarvoisen ja pyhän veren, joka vuodatettiin meidän puolestamme 2 000 vuotta sitten ristillä maksuksi synnistä, nyt (pelkästään) vastustamaan demoneja.  Kuten näet yllä, Jeesuksen verellä oli 1 käyttö – maksaa meidän synnistämme.

Me voimme olla Jeesuksen veren ’peittämiä’, sillä me olemme uudestisyntyneitä, tuo on totta. Mutta joka paikassa Raamatussa Jeesuksen verta korotetaan pyhänä ja pyhitettynä ja kunnioitettuna synnin maksuna. Missään Raamatussa ei opeteta tai emme näe kristittyjen omivan tuota verta demoneja vastaan taistelemiseen.

Nyt sinun on valittava, jos olet uskonut ’vereen vetoamisen’ olevan raamatullinen tapa käsitellä demoneja. Sinun täytyy ajatella. Sinun täytyy punnita sitä, mitä Jeesus opetti demonien karkottamisesta käskemällä niitä Hänen nimessään, kuinka Hän koulutti opetuslapset, kuinka he seurasivat Hänen ohjeitaan päästäkseen demonisesta hyökkäyksestä sekä lisätä mukaan koko Jumalan neuvo Raamatun luvuissa ja jakeissa siitä, mitä varten Uhriveri oli ja asettaa se sitä vastaan, mitä olet uskonut. Pysytkö jääräpäisenä vai sopeutatko sen mitä uskot Sanan mukaiseksi?

Suoraan, kaunistelematta, tosiasioita puhuakseni, en tunteita loukatakseni
Mieti tätä – monet kirjoittavat minulle kysyen, miksei heillä ole ihania hengellisiä kokemuksia, miksei Jumala avaa heidän silmiään näkemään demoneja ja enkeleitä. Minulla ei ole kaikkia vastauksia, mutta mieti tätä:

Onko koskaan ollut tilannetta, jolloin joku teini-ikäinen tai ystävä uskoo eri tavalla jostakin elämään liittyvästä tai jostakin tapahtumasta ja yrität puhua hänelle siitä, mitä todella tapahtui, mutta olet rajoitettu sen suhteen, mitä voit jakaa, koska tämä toinen pitää kiinni omasta versiostaan  tapahtuneesta? Se mitä voit jakaa heidän kanssaan, on rajoitettua. Sama asia koskee Jeesusta ja meitä, jos takerrumme uskomaan jotakin, joka ei ole sitä mitä Hän sanoi tai teki tai opetti, Hänen täytyy pidättää ilmestystä ja informaatiota, koska pidämme kiinni omasta versiostamme mieluummin kuin totuudesta.

Jos Jeesus ilmestyisi sinulle ja puhuisi sinulle enkeli- ja demonimaailmasta, ymmärtäisitkö sitä, mitä Hän sanoisi, sillä se, mitä Hän opettaisi, olisi sitä, mitä Hän opetti evankeliumeissa ja niissä harjoitti. Voisiko Hän luottaa sinuun vai onko sinulla niin monta kerrosta virheellistä ymmärrystä, että joko et ymmärtäisi puhdasta Sanaa tai suodattaisit sen tuon ajattelussasi olevan virheen läpi ja möhlisit koko taivaallisen vierailun?

Tämän päivän pointit: Koko Jumalan ja Sanan neuvo yli kenenkään muun. Tunne Hänen luonteensa, Hänen tekonsa, Hänen Sanansa. Ole halukas muuttamaan sitä, mitä uskot, jos sitä ei ole missään luvussa ja jakeessa.

Toivon, etten räjäyttänyt liian montaa vesi-ilmapalloa ihmisten päälle, mutta jos tunnet minut, tiedät, ettei sitä tehty pahansuovasti, sillä koko elämäni, opetukseni ja toimintani vahvistaa tämän. Ensi viikolla lisää ydinopetusta siitä, kuinka Herra voi uskoa sinulle suuremmin ilmestystä.

Siunauksin,

John Fenn