According to your faith, 2 of 4, Hiding behind fear
Tapahtukoon teille uskonne mukaan, Piileskely pelon takana, osa 2/4
Hei kaikki,
Piileskelemme usein pelkomme takana kertoen itsellemme ja muille, että se on uskoa. Joskus piileskelemme pelon takana ja syytämme vaivoistamme, mitä ne sitten ovatkaan, paholaista; nuhtelustamme ei (silloin) ole mitään hyötyä.
Puhelinlasku
Muinoin ennen kännyköitä meillä oli lankaliittymiä. Jos soitti lankaliittymällä oman alueensa ulkopuolelle, siitä tuli ylimääräinen maksu, joka perustui jokaiseen puhuttuun minuuttiin. Jos soitti jollekulle kauas, se maksoi enemmän.
En kyennyt maksamaan laskua tuona ensimmäisenä kuukautena ja puhelinyhtiö antoi asian olla, kunnes en voinut maksaa toisenkaan kuukauden laskua. Kokonaissumma oli noin 600 dollaria, mikä on sama kuin 1.600 dollaria nykyään. Eräs sukulainen oli vaikeuksissa ja käytin puhelimessa tunteja antamassa neuvoja ja tukea. Liittymämme suljettiin. Tervemenoa puhelin, koska minulla ei ollut rahaa maksaa sitä.
Missä uskoni oli? Luulin "uskovani Herraan" laskun maksamiseen tarvittavan rahan suhteen, mutta mitään 'ihmettä' rahan muodossa ei tullut sen maksamiseksi. Autoin jotakuta antamalla hyviä ja jumalisia neuvoja – miksi Herra ei tullut avukseni? Mitä tapahtui?
Totuus on
Minua pelotti soittaa puhelinyhtiölle maksusuunnitelman tekemisestä. Osaksi tuntui siltä, että en kyennyt totuudellisesti kertomaan heille, koska minulle olisi rahaa maksaa heille. En tiennyt, voisivatko he vaatia kaiken yhdellä kertaa, vai hyväksyisivätkö he sen, että maksaisin vähittäin muutaman kuukauden ajan. Minua pelotti se, miten asiat voisivat olla. Mitä he saattaisivat sanoa. Mihin en voisi sitoutua. Joten en soittanut.
Koko tämän ajan 'uskoin Herraan' laskun maksamiseen tarvittavan rahan suhteen. Myöhemmin sain tietää, että jos olisin soittanut, minun kanssani olisi laadittu maksusuunnitelma. Pelkoni oli turha ja se, minkä ajattelin olevan uskoa, oli sitä, että tosiasiallisesti piileskelin pelkoni takana.
Olen nähnyt ihmisten tekevän tämän lääkärien suhteen. Peläten diagnoosin merkitsevän hirveitä uutisia tai maksavan heille rahaa, jota heillä ei ole. Joissain tapauksissa ihmiset ovat kuolleet, koska he eivät ole menneet lääkärille, koska pelkäsivät vastaanottomaksua ja testejä, joita tehtäisiin.
Olen nähnyt ihmisten viivyttävän kodin korjauksia, auton korjauksia ja muuta peläten sitä, mikä korjauslaskun loppusumma voisi olla, joten he 'uskovat Herraan' ja ajattelevat, että rukous saa Jumalan liikahtamaan tekemään jotakin. He eivät koskaan ajattele, että ehkä Herra haluaa heidän käsittelevän pelkonsa ja luottavan Häneen. Sitten kun jotakin pahempaa tapahtuu, heidän on pakko käsitellä se ja valitettavasti he kärsivät pelkonsa ruokkiman viivästyksen seuraukset.
Pelon läpi meneminen...
Kunpa olisin silloin tiennyt sen, mitä nyt tiedän 2. Piet. 1: 3-4:stä, kuten viime viikolla mainitsin. "…on lahjoittanut meille kaiken, mitä elämään ja jumalisuuteen kuuluu..."
Me kaikki kasvamme ja opimme. Tuolloin 1980-luvun alussa en tiennyt, että kaikesta elämään kuuluvasta on huolehdittu. En ollut vielä oppinut tekemään tuota vaikeaa päätöstä paineen keskellä, pysymään pystyssä ja pyytämään Isää paljastamaan huolenpitonsa Sanaansa perustuen.
Ero siinä, että puhelinlinja katkaistiin 1980-luvulla ja noin 15 vuotta myöhemmin Chris ja minä saimme kokea huolenpitoihmeen, kun se mies vei meidän lehmämme myytäväksi avolava-automme rikkouduttua, oli, että opin menemään pelon läpi, opin käsittelemään olosuhteet.
Opin, että Isän huolenpito on useimmiten aivan pelon tuolla puolen.
Seurakunnassamme oli nainen, jolla oli 11-vuotias poika. Poika sairastui pahaan kuumeeseen ja naisella olivat rahat vähissä. Silloinkin kun hänellä sitä oli, hän ei pitänyt rahan käyttämisestä. Sen jälkeen, kun kuumetta oli kestänyt muutaman päivän, monet meistä kehottivat häntä menemään lääkäriin, mutta nainen 'uskoi Herraan'...
Kului toinen viikko ja poika heikentyi niin, että jokin oli selvästi vialla ja vaadimme naista viemään pojan lääkäriin. Hänen pelkonsa pojan elämän suhteen tuli vahvemmaksi kuin hänen pelkonsa lääkärin laskua kohtaan. Virus oli mennyt sydämen eteiskammioläppään ja poika tarvitsi välittömän avosydänleikkauksen läpän korvaamiseksi.
Lasku n. vuonna 1989 oli 65 000 dollaria mekaanisen läpän asentamisesta pojan sydämeen. Silloin kun istui pojan vieressä, saattoi kuulla sen naksahtelevan, kun pojan sydän pumppasi verta. Hänen äitinsä oli innoissaan siitä, että naisen tulojen ja sen seikan vuoksi, että poika oli lapsi, sairaala käyttäisi hyväntekeväisyysvaroja laskun maksamiseen – nainen ei ollut mitään velkaa.
Olimme ällistyneitä siitä, että nainen iloitsi asiasta niin, kun hänen olisi aluksi vain pitänyt olla halukas maksamaan yhdessä tai useammassa erässä lääkärin vastaanottomaksu ja kaikki tuo trauma olisi voitu välttää. Ja naisen tekojen takia poika ennätti useita vuosia äitiään aikaisemmin taivaaseen – olen iloinen, että he ovat siellä nyt, mutta poika voisi yhä olla elossa ja elää hyvää ja hedelmällistä elämää kuten sisarensa.
Kaikki tuo koska hänen äidillään ei ollut uskoa Taivaalliseen Isään mennä pelon läpi näkemään Hänen huolenpitonsa toisella puolella.
Kaksi sokeaa miestä… tapahtukoon teille uskonne mukaan...
Ihmiset haluavat Jumalan huolenpitoa, mutta se tapahtuu uskon, ei pelon mukaan. Usko vaatii ilmestystä Isältä tilanteeseen. Pelko kiistelee logiikkaa vastaan, pelko kiistelee tervettä järkeä vastaan. Pelko vain viivyttää toimintaa, mikä sitten taas aiheuttaa paljon vaikeammat seuraukset.
Kun Jeesus halusi muuttaa veden viiniksi, Hän ensin kehotti heitä hakemaan ja sitten täyttämään kuusi kivipataa, SEN JÄLKEEN tapahtui ihme. Kun Jeesus halusi ruokkia 5.000 miestä plus naiset ja lapset, Hän organisoi heidät istuutumaan 50 ja 100 hengen ryhmiin, SEN JÄLKEEN tapahtui ihme.
Pelko kysyy, miksi vaivautua hakemaan kivipadat. Pelko kysyy, miksi nähdä vaivaa organisoida ihmiset 50 ja 100 hengen ryhmiin. Usko ei näytä viisaalta pelon vallassa oleville. Mutta usko käsitellee luonnollisia olosuhteita tajuten, että huolenpito on pelon toisella puolen.
Ja tuo sen se, mihin uskomme testaaminen keskittyy. Jatkamme siitä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Tapahtukoon teille uskonne mukaan, Piileskely pelon takana, osa 2/4
Hei kaikki,
Piileskelemme usein pelkomme takana kertoen itsellemme ja muille, että se on uskoa. Joskus piileskelemme pelon takana ja syytämme vaivoistamme, mitä ne sitten ovatkaan, paholaista; nuhtelustamme ei (silloin) ole mitään hyötyä.
Puhelinlasku
Muinoin ennen kännyköitä meillä oli lankaliittymiä. Jos soitti lankaliittymällä oman alueensa ulkopuolelle, siitä tuli ylimääräinen maksu, joka perustui jokaiseen puhuttuun minuuttiin. Jos soitti jollekulle kauas, se maksoi enemmän.
En kyennyt maksamaan laskua tuona ensimmäisenä kuukautena ja puhelinyhtiö antoi asian olla, kunnes en voinut maksaa toisenkaan kuukauden laskua. Kokonaissumma oli noin 600 dollaria, mikä on sama kuin 1.600 dollaria nykyään. Eräs sukulainen oli vaikeuksissa ja käytin puhelimessa tunteja antamassa neuvoja ja tukea. Liittymämme suljettiin. Tervemenoa puhelin, koska minulla ei ollut rahaa maksaa sitä.
Missä uskoni oli? Luulin "uskovani Herraan" laskun maksamiseen tarvittavan rahan suhteen, mutta mitään 'ihmettä' rahan muodossa ei tullut sen maksamiseksi. Autoin jotakuta antamalla hyviä ja jumalisia neuvoja – miksi Herra ei tullut avukseni? Mitä tapahtui?
Totuus on
Minua pelotti soittaa puhelinyhtiölle maksusuunnitelman tekemisestä. Osaksi tuntui siltä, että en kyennyt totuudellisesti kertomaan heille, koska minulle olisi rahaa maksaa heille. En tiennyt, voisivatko he vaatia kaiken yhdellä kertaa, vai hyväksyisivätkö he sen, että maksaisin vähittäin muutaman kuukauden ajan. Minua pelotti se, miten asiat voisivat olla. Mitä he saattaisivat sanoa. Mihin en voisi sitoutua. Joten en soittanut.
Koko tämän ajan 'uskoin Herraan' laskun maksamiseen tarvittavan rahan suhteen. Myöhemmin sain tietää, että jos olisin soittanut, minun kanssani olisi laadittu maksusuunnitelma. Pelkoni oli turha ja se, minkä ajattelin olevan uskoa, oli sitä, että tosiasiallisesti piileskelin pelkoni takana.
Olen nähnyt ihmisten tekevän tämän lääkärien suhteen. Peläten diagnoosin merkitsevän hirveitä uutisia tai maksavan heille rahaa, jota heillä ei ole. Joissain tapauksissa ihmiset ovat kuolleet, koska he eivät ole menneet lääkärille, koska pelkäsivät vastaanottomaksua ja testejä, joita tehtäisiin.
Olen nähnyt ihmisten viivyttävän kodin korjauksia, auton korjauksia ja muuta peläten sitä, mikä korjauslaskun loppusumma voisi olla, joten he 'uskovat Herraan' ja ajattelevat, että rukous saa Jumalan liikahtamaan tekemään jotakin. He eivät koskaan ajattele, että ehkä Herra haluaa heidän käsittelevän pelkonsa ja luottavan Häneen. Sitten kun jotakin pahempaa tapahtuu, heidän on pakko käsitellä se ja valitettavasti he kärsivät pelkonsa ruokkiman viivästyksen seuraukset.
Pelon läpi meneminen...
Kunpa olisin silloin tiennyt sen, mitä nyt tiedän 2. Piet. 1: 3-4:stä, kuten viime viikolla mainitsin. "…on lahjoittanut meille kaiken, mitä elämään ja jumalisuuteen kuuluu..."
Me kaikki kasvamme ja opimme. Tuolloin 1980-luvun alussa en tiennyt, että kaikesta elämään kuuluvasta on huolehdittu. En ollut vielä oppinut tekemään tuota vaikeaa päätöstä paineen keskellä, pysymään pystyssä ja pyytämään Isää paljastamaan huolenpitonsa Sanaansa perustuen.
Ero siinä, että puhelinlinja katkaistiin 1980-luvulla ja noin 15 vuotta myöhemmin Chris ja minä saimme kokea huolenpitoihmeen, kun se mies vei meidän lehmämme myytäväksi avolava-automme rikkouduttua, oli, että opin menemään pelon läpi, opin käsittelemään olosuhteet.
Opin, että Isän huolenpito on useimmiten aivan pelon tuolla puolen.
Seurakunnassamme oli nainen, jolla oli 11-vuotias poika. Poika sairastui pahaan kuumeeseen ja naisella olivat rahat vähissä. Silloinkin kun hänellä sitä oli, hän ei pitänyt rahan käyttämisestä. Sen jälkeen, kun kuumetta oli kestänyt muutaman päivän, monet meistä kehottivat häntä menemään lääkäriin, mutta nainen 'uskoi Herraan'...
Kului toinen viikko ja poika heikentyi niin, että jokin oli selvästi vialla ja vaadimme naista viemään pojan lääkäriin. Hänen pelkonsa pojan elämän suhteen tuli vahvemmaksi kuin hänen pelkonsa lääkärin laskua kohtaan. Virus oli mennyt sydämen eteiskammioläppään ja poika tarvitsi välittömän avosydänleikkauksen läpän korvaamiseksi.
Lasku n. vuonna 1989 oli 65 000 dollaria mekaanisen läpän asentamisesta pojan sydämeen. Silloin kun istui pojan vieressä, saattoi kuulla sen naksahtelevan, kun pojan sydän pumppasi verta. Hänen äitinsä oli innoissaan siitä, että naisen tulojen ja sen seikan vuoksi, että poika oli lapsi, sairaala käyttäisi hyväntekeväisyysvaroja laskun maksamiseen – nainen ei ollut mitään velkaa.
Olimme ällistyneitä siitä, että nainen iloitsi asiasta niin, kun hänen olisi aluksi vain pitänyt olla halukas maksamaan yhdessä tai useammassa erässä lääkärin vastaanottomaksu ja kaikki tuo trauma olisi voitu välttää. Ja naisen tekojen takia poika ennätti useita vuosia äitiään aikaisemmin taivaaseen – olen iloinen, että he ovat siellä nyt, mutta poika voisi yhä olla elossa ja elää hyvää ja hedelmällistä elämää kuten sisarensa.
Kaikki tuo koska hänen äidillään ei ollut uskoa Taivaalliseen Isään mennä pelon läpi näkemään Hänen huolenpitonsa toisella puolella.
Kaksi sokeaa miestä… tapahtukoon teille uskonne mukaan...
Ihmiset haluavat Jumalan huolenpitoa, mutta se tapahtuu uskon, ei pelon mukaan. Usko vaatii ilmestystä Isältä tilanteeseen. Pelko kiistelee logiikkaa vastaan, pelko kiistelee tervettä järkeä vastaan. Pelko vain viivyttää toimintaa, mikä sitten taas aiheuttaa paljon vaikeammat seuraukset.
Kun Jeesus halusi muuttaa veden viiniksi, Hän ensin kehotti heitä hakemaan ja sitten täyttämään kuusi kivipataa, SEN JÄLKEEN tapahtui ihme. Kun Jeesus halusi ruokkia 5.000 miestä plus naiset ja lapset, Hän organisoi heidät istuutumaan 50 ja 100 hengen ryhmiin, SEN JÄLKEEN tapahtui ihme.
Pelko kysyy, miksi vaivautua hakemaan kivipadat. Pelko kysyy, miksi nähdä vaivaa organisoida ihmiset 50 ja 100 hengen ryhmiin. Usko ei näytä viisaalta pelon vallassa oleville. Mutta usko käsitellee luonnollisia olosuhteita tajuten, että huolenpito on pelon toisella puolen.
Ja tuo sen se, mihin uskomme testaaminen keskittyy. Jatkamme siitä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed