Fear & Discernment #3
Pelko & erottelukyky, osa 3

Hei kaikki,
Barb oli ulkona shoppauspäivänään, viikoittaisena iltapäivän lepotaukonaan kolmen pojan hoitamisesta ja hän nautiskeli perjantai-iltapäivistään yksin. Se merkitsi, että perjantain päivällinen lankesi minun kontolleni – ja koska meillä oli aiemmin kaksi pizzajakelufirmaa 1980-luvalla, kotitekoisen pizzan tekeminen oli luonteva valinta ja perjantaista tuli pizzailta poikien ollessa pieniä. 

Barbin palatessa kotiin kaikki oli jo valmiina, laitoimme ruokatarvikkeet paikoilleen ja minulla oli keittiö omassa käytössäni. Päätin tehdä kuppikakkuja jälkiruoaksi ja yllättää kaikki. Barbilla oli reseptejä, joten ryhdyin työhön. Kun uuni oli lämmennyt ja taikina valmis kaadettavaksi, laitoin paperiset kuppikakkumuotit siististi niin kuin ajattelin niiden pitävän olla, ja kaadoin taikinaa ensimmäiseen muottiin.

Se levisi täysin litteäksi taikinan juostessa kaikkialle pitkin uunipeltiä kuin tulivuoren laava. Uunipeltikö, kysyt? Niin, en ollut koskaan tehnyt kuppikakkuja aiemmin ja olin järjestänyt paperimuotit suurimmalle uunipellillemme valmiiksi vastaanottamaan taikinan.  Hm, ajattelin, tuon ensimmäisen muotin täytyy olla viallinen, liian heikon pitämään taikinaa sisällään. Niinpä kaadoin taikinaa toiseen muottiin, ja myös se levisi, ja nyt olin täysin hämmennyksissä.

Oliko koko kuppikakkumuottipaketti viallinen! Ehkä jos laittaa kaksi tai kolme muottia päällekkäin niiden vahvistamiseksi, mutten muista kyllä Barbin koskaan tehneen niin. Luin ja luin uudelleen reseptin… siinä sanottiin: 'kaada taikina muotteihin'… yksinkertaista, sitähän minä olin tekemässä! Haloo! Mikä ihmeessä voisi olla pielessä?!!! 

"Barb!!! Tarvitsen apuasi!", huusin tappioni hyväksyen ja tajuten, että minun on täytynyt tehdä jotakin väärin. Huusin olevani tekemässä kuppikakkuja, joten hänen tuli paikalle kuin hätänumeroon vastannut, vilkaisi kerran tilannetta ja alkoi nauraa niin lujaa, että luulin hänen pissivän housuihinsa tai halkeavan. Hän ei kyennyt puhumaan nauraessaan niin lujaa ja kyynelten virratessa hänen kasvoillaan ja sitten hän alkoi puhua ja sitten taas nauraa. Olin nöyryytetty, hämmentynyt, eikä minulla ollut aavistustakaan siitä, mitä en ollut ymmärtänyt. Sydämeni asenne oli olla siunaukseksi, mutta olin mokannut.

Vähitellen Barbin nauru asettui ja hän pyyhki pois riittävästi kyyneleitä jotta saattoi kurottautua kaappiin ja naurun seassa hän veti esille kuppikakkupellin ja pani sen työtasolle. "TÄMÄ!", hän alkoi taas nauraa" on se, mitä käytetään!" Hän kääntyi ympäri koroillaan yhä nauraen ja päätään puistellen jättäen minut siivoamaan Vesuviuksen kaltaistan taikinavirtojen jälkiseuraukset, jotka hitaasti jatkoivat tietään pelliltä pois työtasolle.

Esimerkki nro 3: Mooses, pelko & ilmestys
Jos olet muodostanut teologiasi Hollywoodista tai useimmista saarnoista, ajattelet luultavasti Mooseksen saaneen kutsun vapauttaa Israel Egyptistä palavan pensaan luona – mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. 

Stefanus sanoo Apt. 7: 22-25 kertoessaan uudelleen kansansa historiaa: "Mooses sai parhaan egyptiläisen kasvatuksen ja osoitti kykynsä sekä sanoissa että teoissa. Kun Mooses oli tullut neljänkymmenen vuoden ikään, hänessä heräsi halu mennä katsomaan israelilaisia, heimoveljiään. Nähdessään, miten julmasti yhtä heistä kohdeltiin, hän riensi apuun ja kosti pahoinpidellyn puolesta lyömällä egyptiläisen hengiltä. Hän luuli veljiensä ymmärtävän, että Jumala oli valinnut hänet heidän pelastajakseen, mutta he eivät ymmärtäneet."

Hämmennys ja pelko, jonka Mooses kohtasi, ei johtunut siitä, että hänen tyttärensä olisi kuollut kuten Jairuksella eikä siitä, että Joku käveli veden päällä hänen luokseen kuten Pietarilla, ei, hänen pelkonsa ja hämmennyksensä oli hänen omaa tekoaan. Hänellä oli se oikea ilmestys, että hän oli pelastaja, mutta hän oletti toisilla olevan tuon saman ilmestyksen.

Hän ei vain olettanut veljiensä tietävän, että hän oli pelastaja, hän myös teki päätöksiä tuon olettamuksen pohjalta. Hän luuli, että he tulisivat hänen tuekseen ja aloittaisivat sisällissodan, koska koko hänen koulutuksensa ja elämänkokemuksensa sanoivat, että se oli se mitä tulee tehdä. Hän sovelsi aidon ilmestyksen Jumalalta omaan koulutukseensa ja ajatuksiinsa, suunnitellen mielessään sen, kuinka Jumala saisi sen toteutumaan, ja toimi sitä pohjalta missaten Jumalan kokonaan. 

Kuulostaako tutulta?
Tuo oletus maksoi hänelle kolmanneksen hänen elämästään. Hän oli 40, kun tappoi sen egyptiläisen ja 80 Herran ilmestyessä hänelle kertomana, että israelilaiset eivät tulisi pelastetuksi aseellisen konfliktin avulla, vaan ihmeiden ja merkkien kautta. 

Annapa kun asetan kolmanneksen Mooseksen hukatusta elämästä oman aikamme perspektiiviin. Sellaisen ihmisen kohdalla, jonka voidaan odottaa elävän 75-vuotiaaksi, se merkitsee, että kun hän oli 25, hänen sydämeensä tuli halu tehdä Jumalan tahto, mutta hän missasi sen, eikä tullut takaisin oikeille raiteille kuin vasta ollessaan 50. Tunnetko ketään tuollaista?

Meille kerrotaan, että kun israelilaiset torjuivat hänet, Mooses 'pakeni sen kuultuaan'.  Kreikan sana 'pakeni' on 'pheugo', mikä tarkoittaa 'juosta pakoon kuin karkuri' ja englannin karkuria tarkoittavassa sanassa 'fugitive' voi nähdä tuon 'pheugo' –sanan juuren.  Mooses ei vain huolettomasti kävellyt pois päätään puistellen. Hän oli nyt oikeutta pakeneva karkuri, juuri niiden ihmisten torjuma, jotka Jumala oli näyttänyt, että hänen oli määrä pelastaa, ja nyt rikollinen, jota Egyptin kuningas etsi.

Mooses oli hämmentynyt, nöyryytetty eikä hänellä ollut aavistustakaan siitä, millä tavalla hän oli missannut jutun. Hän oli varma, että hänellä oli ilmestys Jumalalta, hän ajatteli tietävänsä, että Jumala käyttäisi hänen saamaansa koulutusta ja valmennusta aloittamaan sisällissodan, mutta hänen ponnistelunsa tulla Jumalan täydelliseen tahtoon ja kutsuun elämässään tuli kaikkien torjumaksi. (Tämän kuukauden englanninkielinen opetussarjani 'Miksi nuo hukatut kuukaudet eivät menneet hukkaan' käsittelee aihetta yksityiskohtaisemmin)

Miksi häntä ei häirinnyt uudelle uralle ryhtyminen
Hepr.11:24 paljastaa enemmän: "Koska Mooses uskoi, hän aikuiseksi vartuttuaan kieltäytyi esiintymästä faraon tyttären poikana. Hän mieluummin jakoi Jumalan kansan kärsimykset kuin hankki synnistä ohimenevää nautintoa."  

Miksi joku Egyptin kuninkaallisessa perheessä kasvanut tekisi tuollaisen valinnan? Jakeet 26-27 vastaavat tuohon: " Hän näet piti Kristuksen osaksi tulevaa häväistystä suurempana rikkautena kuin koko Egyptin aarteita, sillä hän kiinnitti katseensa tulevaan palkintoon. Uskonsa tähden Mooses lähti Egyptistä kuninkaan vihaa pelkäämättä ja pysyi lujana, kuten pysyy se joka ikään kuin näkee Näkymättömän."

Sana 'piti' tässä merkitsee ' johtaa ennen mieltä' ja 'katsoa pois kaikesta muusta keskittyäkseen yhteen kohteeseen'. Se merkitsee ' 'johtaa mieltä Kristuksella niin että kääntyy pois kaikesta muusta keskittyäkseen Häneen'. 

Kun hän tiesi missanneensa jutun, muttei tiennyt kuinka, sen sijaan että olisi alistunut pelolle, sen sijaan että olisi vellonut itsesäälissä ja hämmennyksessä, hän kääntyi pois erehdyksestään ja keskittyi siihen sisäiseen arvoon ja arvostukseen, jonka hän antoi Kristukselle. Vaikka hän missasi jutun, hän teki sen Herralle, eikä se menisi hukkaan. "Hän pysyi lujana, kuten pysyy se, joka ikään kuin näkee Näkemättömän."  Mooses ei nähnyt Häntä kuin sydämessään, mutta pysyi lujana ikään kuin katselisi Häntä. 

Tässä kohtaa hän tiesi enemmän siitä, mikä EI OLLUT Jumalan tahto kuin tiesi siitä, mikä OLI Hänen tahtonsa. Myös meidän täytyy torjua pelko ja hämmennys kun missaamme jutun, ja tehdä sitä minkä tiedämme olevan tehtävämme toistaiseksi, sillä tehdessämme sitä minkä tiedämme olevan tehtävämme, Hän voi ohjata meitä. Edes Jumala ei voi ohjata pysäköityä autoa. Lähde liikkeelle. 

Kieltäydy pelosta
Jonain päivänä Moosekselle tulisi 'palkkapäivä' siitä, että hän on tehnyt Jumalan tahdon elämässään, ja hän piti tuota 'palkkapäivää' suuremmassa arvossa kuin mitään muuta maan päällä. Tuon ilmestyksen ollessa lähellä hänen sydäntään hän jätti Egyptin, maan, jonne hänet oli kutsuttu, jätti ihmiset, joita hänet oli kutsuttu auttamaan, ja aloitti toisen uran – paimenen uran tehden sitä kolmasosan elämästään ihmetellen aina tuota 'tapausta' nuoruudessaan ja sitä, kuinka kaikki sopisi yhteen. 

Olemme nähneet, että Jairusta käskettiin olemaan pelkäämättä, vaan sen sijaan suuntautumaan uudelleen siihen, mihin oli alun perin uskonut. Ja olemme nähneet Pietarin, joka ei pelännyt, koska hän keskittyi siihen tosiasiaan, että Jeesus on Kristus, ja niin hän sivuutti ympärillään pyörivän myrskyn. Nyt olemme nähneet Mooseksen, joka kieltäytyi pelosta ja hämmennyksestä sisäisen ilmestyksen sekä sen arvon perusteella, jonka hän antoi Kristuksen tuntemiselle, ja jatkoi omia hommiaan kunnes Herra antoi hänelle ilmestystä lisää.

Mitä siitä jos teit kuppikakkusi tietämättä mitä olit tekemässä – ajatus oli oikea, sovellus oli väärä. Oikea tapa tehdä se tullaan paljastamaan ja voit päätyä siihen, että lopulta kuppikakkuja onkin jälkiruoaksi, kuten meillä tuona iltana.

Enemmän ensi viikolla, siihen saakka siunauksin,

John Fenn

Fear & Discernment #2
Pelko & erottelukyky, osa 2

Hei kaikki,
Yksi siunauksista liittyen aikuiseen poikaan joka kuitenkin on mieleltään nelivuotias mutta rakastaa Jeesusta on se, että Chris on paljon tietoisempi Herrasta elämässään ja tulevaisuudestaan taivaassa kuin luonnollisesta maailmasta. Chrisin paras ystävä ryhmäkodissa on Frankie, lähetystyöntekijäpariskunnan tytär, jonka vanhemmat ovat valinneet jatkaa lähetystyötään Afrikassa ja sen seurauksena näkevät Frankien vain joitakin kertoja vuodessa.

Barb on ristiverinen kuten Frankien äiti ja suunnilleen samankokoinen. Sen seurauksena silloin, kun Barb ja minä haemme tai viemme Chrisin tai käymme ryhmäkodissa suunnittelukokouksissa tai tuomme uusia vaatteita tai kylpytarvikkeita Chrisille, Frankie takertuu Barbiin halaillen tätä pitkään – tarkoitan roikkumista Barbissa helposti kaksi tai kolme minuuttia usein kyynelet silmissään (ja Barbin silmissä) Frankien kaivatessa äitiään. Se on myös Barbille vaikeaa, sillä hän tietää olevansa vain Frankien äidin korvike ja on voimaton auttamaan Frankien murheellisessa kaipuussa.

Monet kerrat olemme olleet paikalla kun Chris tulee pyörätuolissaan, tarttuu Frankien käteen lempeästi ja pitäen siitä kiinni sanoo lempeästi ja samalla varmasti: "Se on okei Frankie, Jeesus on meidän kanssamme, se on okei Frankie, Jeesus on täällä." Nuo sanat kuulleessaan Frankie ollen samaa mieltä nyökkää päällään, joka nojaa Barbin olkapäähän, vetäytyy pois ja kuivaa silmänsä. Chrisin sanoilla on se vaikutus, että ne saavat Frankien pois murheestaan takaisin tilaan, jossa hän on tietoinen Jeesuksen läsnäolosta elämässään.

Jairus ja kauemmas
Kun Jeesus käski Jairusta: 'Älä tule ajetuksi pakoon pelossa, vaan vain usko', Hänen sanoillaan oli sama vaikutus Jairukseen kun Chrisin sanoilla on Frankieen. Se ravistelee keskittymisen irti pelosta ja tragediasta heidän elämässään ja ohjaa heidän huomionsa uuteen suuntaan korkeampaan, mutta näkymättömään uskon ja rauhan totuuteen.

Usko on vastauksemme henkilökohtaiseen ja sisäiseen ilmestykseen. Nooa sai ilmestyksen siitä, että tulva oli tulossa, hänen vastauksensa oli rakentaa vene – uskon ollessa vastaus ilmestykseen. Mooses sai ilmestyksen Egyptiin menemisestä, hänen vastauksensa mennä oli uskoa.

Usko on näkymätöntä, joten meidän täytyy tarkoituksellisesti ohjata huomiomme uudelleen siihen ilmestykseen ja rauhaan syvällä hengessämme, kun kohtaamme luonnollisessa maailmassa olosuhteita, jotka suorastaan huutavat pelkoa.

Siispä Jairus täytyi ohjata keskittymään uudelleen alkuperäiseen ilmestykseensä ja siihen uskoon, joka nousi tuosta ilmestyksestä, siis että jos Jeesus tulisi ja laskisi kätensä tytön päällä, tytär olisi okei. Meidän täytyy olla halukkaita hylkäämään pelko rauhan ilmestyksen hyväksi ja sitten tukea sitä kurinalaisilla ajatuksilla, jotka kieltäytyvät elättelemästä pelon esiin tuomia mahdollisuuksia. Se on yksi syy sille, miksei Jeesus sallinut kenenkään seurata heitä ja työnsi epäuskoiset surijat ulos ovesta. Hän halusi Jairuksen keskittyvän uskoon ja rauhaan, ei pelkoon.

Ilmestys Isältä on armoa – Hänen ei tarvinnut näyttää meille tuota asiaa, puhua meille eikä antaa meille sitä rauhaa, joka vakuuttaa meille, että kaikki tulee olemaan okei – Hän tekee näitä asioita, koska Hän on hyvä. Meidän vastauksemme on usko.

Esimerkki nro 2, veden päällä kävely
Jeesuksen kävely veden päällä on kirjattu kolmeen neljästä evankeliumista ja jokainen kirjaa samasta tapahtumasta eri näkökulman: Matt. 14: 22-32; Mk 6:45-52; Joh. 6: 19-21.

Useimmat käännökset yrittävät auttaa pakanalukijoita antamalla vesitetyn käännöksen siinä missä käytetään juutalaisia termejä. Tässä on ensiluokkainen esimerkki. Useimmat  Raamatut kääntävät Jeesuksen ja Pietarin välisen keskustelun Jeesuksen lähestyessä venettä tähän tapaan: "Rohkaise mielesi, minä se olen, älä pelkää". Sen jälkeen Pietari vastaa: "Herra, jos se olet sinä, käske minua tulemaan luoksesi veden päällä."

Jeesus sanoi itse asiassa: "Rohkaise mielesi! MINÄ OLEN! Lakkaa olemasta peloissasi!" Ja Pietari vastaa: "Herra, jos sinä olet, käske minua tulemaan luoksesi veden päällä!"  

MINÄ OLEN on Hänen nimensä, joka puhui Moosekselle palavasta pensaasta 2. Moos. 3:14:ssä, joten kun Jeesus kertoi miehille, että Hän oli MINÄ OLEN, Hän joka puhui Moosekselle, Pietari haastoi Hänet todistamaan sen. "Herra, jos sinä olet, käske minua tulemaan luoksesi veden päällä!" Välittömästi tietenkin Jeesus esitti kutsun. (Enemmän aiheesta MINÄ OLEN, kuuntele englanninkielinen opetussarjani 'MINÄ OLEN; Kuka Jeesus on ja mistä Hän tuli' )

Pelko kohdataan ilmestyksellä
Jeesus antoi saman käskyn 'älä pelkää' tarkoittaen 'älä tule ajetuksi pakoon' tässä kuin Hän antoi Jairukselle. Tällä kertaa sen sijaan, että pelkoa vastaan olisi taisteltu palauttamalla mieleen aiempi usko ja lupaukset, pelko kohdataan todistuksella, että Jeesus on MINÄ OLEN.

Tämä on tämän toisen esimerkin pointti – toinen tapa pitää emootiot kurissa, olla tulematta ajetuksi pakoon pelon vallassa, on antaa sen faktan, että Jeesus on Jumala, dominoida tilanteessasi – Hän johtaa silloinkin kun tuuli ja aallot vellovat kaikkialla ympärillä – voit yhä kävellä veden päällä niin kauan kuin pidät Hänet näkyvissä ja totuuden siitä, että Hän on MINÄ OLEN etualalla mielessäsi. Astu askel taaksepäin ja tajua, Kuka sinulla on ja Kuka johtaa.

Kun Pietari unohti Kenen kanssa oli tekemisissä ja myrsky hämmensi hänet, hän alkoi vajota. Jopa silloin, heti kun huomio oli keskitetty uudelleen, Jeesus ojensi kätensä vetääkseen hänet ylös ja he kumpikin kävelivät veden päällä takaisin veneelle.

Voit tehdä saman – pidä mielessäsi, että Jeesus on Jumala. Mitä siitä, jos myrsky raivoaa, lähde kävelemään veden päälle keskellä myrskyä – olet turvassa, kun sinua liikuttelee ilmestys siitä, kuka Jeesus on ja mitä Hän on käskenyt sinun tehdä – älä kävele veden päällä omasta aloitteestasi (röyhkeyttä), mutta jos sinulle annetaan kutsu, anna mennä!

Kadonnut lapsi
Pietari pelkäsi keskittyessään myrskyyn, niinpä pelko on myös ilmestystä, mutta se on ilmestystä tämänhetkisestä tai tulevasta tuhosta luonnollisen maailman olosuhteissa. Pelko voi myös tuoda hengen, joka kiinnittyy olosuhteisiin. Esimerkiksi kun nuorin poikamme Brian oli noin viisivuotias, hän katosi jumalanpalveluksen jälkeen. Luonnolliselle pelolle on tilaa silloin, kun lapsi katoaa, mutta on enemmän tilaa Hänelle joka on MINÄ OLEN. 

Olin Coloradon kaakkoisosassa olevan seurakunnan pastori ja tuolloin vuokrasimme vanhaa ruokakauppaa. Kun kaikki olivat lähteneet rakennuksesta ja poikamme oli yhä kateissa, etsimme kaikkialta rakennuksesta ja ulkosalla huudellen hänen nimeään kerta toisensa jälkeen.

Pelko alkoi levitä – Barbiin kuten voitte kuvitella iski paniikki. Hän etsi minusta johtoa ja minä puolestani käänsin huomioni noista hyvin pelokkaista olosuhteista henkeeni ja sieltä löysin rauhan. Sanoin hänelle: "Hän on okei, me löydämme hänet, mutta en tiedä, missä hän on." Mielessämme alkoi pyöriä kuvitelmia siitä, että hänet on kaapattu tai pahoinpidelty tai tapettu, mutta me tukahdutimme ne, ja vei kaiken henkisen voimamme pysyä keskittyneenä hengessämme olevaan rauhaan.

Meidän täytyi saada Chris ja Jason kotiin
Brian ei ollut lähikatujen tai naapurien paikkeilla, joten menimme kotiin. Oli NIIN vaikea jättää seurakuntarakennus tietämättä, missä viisivuotiaamme oli. Minun täytyi ohjata Barb pois 'peloissaan oleva äiti' -moodista hänen hengessään olevaan rauhaan, ja se rauhoitti häntä merkittävästi …  silti meidän täytyi pohtia 'mitä nyt teemme' ja poliisiin yhteyden ottamista – ja kuitenkin meillä oli sellainen rauha. Noin 10 minuuttia kotiin saapumisestamme puhelin soi. Brian suunnilleen samanikäisen kaverinsa kanssa oli ajatellut juksaavansa äitiä ja isää ja päätti ryömiä tämän kaverin perheen tila-auton taakse ja matkata heidän kanssaan kotiin.  

He kaikki olivat saapuneet kotiin ja menneet sisälle jättäen Brianin kuumaan autoon useiksi minuuteiksi ennen kuin hänen pikku ystävänsä kertoi vanhemmilleen, että Brian oli autossa, mikä johti tuohon soittoon.

Jos meillä ei olisi ollut hengessämme rauhaa, jota pakotimme itsemme kuuntelemaan ja jolle pakotimme emootiomme alisteisiksi, olisimme olleet pelosta kiihtyneitä tuon koko ajan.  Jos olisimme olleet tuohon taipuvaisia, pelon henki olisi kiinnittäytynyt tuohon luonnolliseen pelkoon ja kiduttanut meitä jopa sen jälkeen, kun Brianin havaittiin olevan kunnossa.

Tuo henki olisi saanut meidät käymään sitä läpi kerta toisensa jälkeen mielessämme ja koska kysymyksessä oli pelko, siinä on kyse tulevaisuudesta ja se olisi maalannut mieleemme kuvan tulevista kaappauksista, joilla olisi traagiset seuraukset. Se olisi kiduttanut meitä tulevaisuudessa vuosia ajatuksilla toisista pojistamme sekä tulevien kidnappausten ja sen sellaisten kuvilla. Emme koskaan antaneet asian mennä siihen pisteeseen, vaan kohtasimme luonnollisen pelon hengessämme olevalla yliluonnollisella rauhalla ja antamalla sen hallita emootioitamme.

Luulen Brianin yhä muistavan sen 'puhuttelun', jonka hän sai heti kun olimme hakeneet hänet ystäviemme luota.

Se kaikki liittyy siihen, että kohtaamme pelkoa aiheuttavat olosuhteet lapsen uskolla, kuten Chris tekee; Se on okei, Jeesus on meidän kanssamme. Jeesus on täällä.

Enemmän ensi viikolla, siunauksin,
John Fenn

www.cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen [email protected]

Fear & Discernment #1
Pelko & erottelukyky, osa 1

Hei kaikki,
Kesällä 1994 Barb kuoli ja jätti ruumiinsa – ja onneksi palasi. Se johtui lääketieteellisestä vaivasta, joka korjattiin leikkauksella tuon viikon sisällä ja hän on ollut kunnossa siitä lähtien.

Barbin vaiva teki hänet hyvin väsyneeksi, niinpä tuona iltapäivänä hän meni pitkäkseen torkuille. Hän muisti nukahtaneensa, ja olleensa sitten yhtäkkiä valveilla tietoisena siitä, että hänen hengityksensä tuli yhä pinnallisemmaksi, yhtäkkiä tajuten olevansa kuolemassa. Hän alkoi huutaa apua mielessään, mutta oli liian heikko saadakseen ääntä ulos.

Hän kuuli minun valmistavan päivällistä keittiössä ja poikien leikkivän olohuoneessa, ja hän sanoi koko ajan 'Ei Herra, ei ole minun aikani, ei vielä, kuinka John tulee pitämään pojista huolen? Kuinka John tulee pystymään huolehtimaan Chrisistä? Entä kaikki ne palvelutehtävää koskeva lupaukset, jotka meille annoit? Sinä lupasit!"  

Leijumassa
Keskellä vastalauseitaan hän alkoi lähteä ruumiistaan, ja Herran rauha tuli hänen ylleen ja hän sanoi vastauksena: "Voi, okei, he tulevat olemaan okei, he tulevat pärjäämään ihan hyvin" jokaisen huolenaiheen meistä haihtuessa pois. Hän kuvaa sitä nostamiseksi ulos kehostaan kuin kädet ja jalat tulisivat pois käsineistä ja lahkeista, lähtemiseksi pois olkapäidensä ja päänsä yläosasta niin kuin kaskas-sirkka jättää kotelonsa, kuitenkin ilman ponnistelua. Hän kohosi ulos ruumiistaan ja leijaili katossa tai vähän sen yläpuolella katsoen alas omaa ruumistaan.

Katsoessaan elotonta ruumistaan sängyllä hän sanoin spontaanisti: "Tämä siis aihetutti minulle kaikki nuo vaikeudet!?"  Hän oli niin rauhan valtaama, että näki ruumiinsa sillä tavalla emotionaalisesti välinpitämättömästi kuin mitä tunnetaan katsottaessa kaupassa myytävänä olevaa lihakimpaletta – se ei merkinnyt hänelle mitään, koska hän tajusi, ettei se ollut 'todellinen' hän. Eräänä päivänä tulemme saamaan kirkastetun ruumiin, sellaisen joka tulee olemaan yhtä aidon itsemme, henkemme ja sielumme kanssa. Mutta tuona päivänä katsoessaan alaspäin ruumistaan, se herätti hänessä pikemminkin uteliaisuutta.

Kaikki rajoitukset, heikkoudet, syntisyys ja silkka lihan kuolevaisuus näkyivät terävästi verrattuna hänen ikuiseen henkeensä ja sieluunsa, todelliseen häneen, joka oli Hengen maailmassa Herran kanssa.  Hänellä ei ollut mitään tunnepohjaista kiintymystä ruumiiseensa, se oli vain paikka todelliselle hänelle elää tietyn kauden.

Yhtäkkiä hän tunsi putoavansa takaisin ruumiiseensa, menevänsä sisälle samalla tavoin kuin oli lähtenytkin, jalat ja varpaat menivät sisälle olkapäiden yläosasta takaa ja liukuivat alaspäin jalkoihin, hänen käsivartensa liukuivat alas hänen fyysisiin käsivarsiin ja olkapäihinsä, ja sen jälkeen hänen päänsä sujahti hänen fyysiseen päähänsä, hän oli täysin tajuissaan koko tämän ajan, ja heti kun hän oli takaisin ruumiissaan, hän tunsi vaipuvansa uneen.

Hän heräsi noin yhdeksältä illalla peläten kertoa minulle, mitä oli tapahtunut, kuinka lähellä hän oli ollut lähteä meidän luotamme. Seuraavana päivänä hän kertoi minulle ja toimimme nopeasti, leikkaus tapahtui melkein välittömästi ja hän on voinut hienosti siitä lähtien.  

Pelko vai rauha?
Jospa vain voisimme elää tässä maailmassa tuntien samaa irrallisuutta kuin mitä Barb tunsi tuona päivänä ruumiinsa suhteen. Tällöin olemme niin Herran läsnäolon valtaamia, että kaikkia maailman huolia tarkastellaan sillä puolueettomuudella, joka tulee olemisesta sen todellisuuden valtaamia, että Kristus on meissä ja että ikuinen kohtalomme on Hänen kanssaan.  

Me Herran Jeesuksen opetuslapset elämme tässä jatkuvassa kompromississa hengessämme olevan rauhan ja pelon dominoivan 'ulkopuolisen' maailman välillä. Emotionaalinen terveys ja viisaiden päätösten tekeminen elämässä vaativat meitä olemaan tietoisempia Kristuksesta meissä ja Hänen rauhastaan, kuin meitä ympäröivästä pelosta ja lihallisista asioista.

Jeesus käski säännöllisesti ihmisiä olemaan rauhassa, kun luonnolliset olosuhteet huusivat pelkoa ja tuskaa. Kun Jairus sai sanan, että hänen tyttärensä oli juuri kuollut, Jeesus käski häntä 'Älä pelkää'. Kun Hän tuli kävellen veden päällä keskellä myrskyä Hän sanoi: 'Älkää pelätkö', ja on useita muita esimerkkejä.

Herra on sama tänään kuin Hän oli evankeliumeissa, joten Hän käskee yhä meitä sanoen 'älkää pelätkö' ollessamme keskellä hämmentäviä ja pelottavia tilanteita. Ehkä olet tullut seurakunnan jumalanpalvelukseen tai kotiseurakunnan kokoukseen stressaantuneena ja hämmentyneenä, mutta palvonnan aikana Hänen rauhansa valtaa sinut – kyse on Hänestä sanomassa 'Älä pelkää'. Voimme elää mielessämme olevien kysymysten kanssa ja samalla olla pakahduttavan tietoisia hengessämme olevasta Hänen rauhastaan, joka auttaa ohjaamaan meitä jokaisessa päätöksessä ja auttaa meitä ymmärtämään maailman tapahtumat oikein.

Kuinka 'pääsemme käsiksi' tuohon rauhaan hengessämme samalla kun olosuhteet huutavat pelkoa ja tuhoa?

On olemassa avaimia
Joka kerran kun Jeesus käski jotakuta olemaan pelkäämättä vaikka olosuhteet saivat aikaan pelkoa, meillä on ohjeita siitä, kuinka tehdä se jokaisessa kerrotussa tarinassa. Ne eivät aina ole ilmiselviä, mutta selvästi kun Hän käski jokaista sanoen 'älä pelkää', Hän odotti heidän toimivan juuri niin. Tässä sarjassa katsomme useita tilanteita ja kykenemme soveltamaan sitä, mitä Hän käski heidän tekevän, mikä mahdollistaa meidän olemisemme rauhassa ja viisaiden päätösten tekemisen.

Esimerkki nro1, Jairus - Lk 8:41-56 & Mk 5: 22-43
Jairusin tytär oli kuolemaisillaan, ja kun Jairus tavoitti Jeesuksen, hän sanoi näin: "Tule ja aseta kätesi hänen päälleen, että hän pelastuisi tästä sairaudesta (tulisi ehyeksi), ja hän jää eloon." (suomennos tässä)

Kun Jeesus oli matkalla kohti Jairuksen kotia, nainen jolla oli verenvuototauti ja kuitenkin vahva usko, koski Hänen vaatteidensa helmaa ja parantui. Kun Jeesus sanoi hänelle, että hänen uskonsa teki hänet ehyeksi ja käski hänen olla rauhassa, sana tuli Jairukselle, että hänen tyttärensä oli todella kuollut.

"Kun Jeesus kuuli (sananmukaisesti: 'sattui kuulemaan' ) sen, Hän sanoi hänelle: "Älä ole pelokas, vain usko!" Mk. 5:36 (suomennos tässä)

Sana 'pelokas' tässä on 'phobeo', mikä tarkoittaa 'ajaa pakoon' – toisin sanoen Jairus, "Älä anna uskosi tulla ajetuksi pakoon uutisilla tyttäresi kuolemasta, vain usko!"

Käännekohta meille jokaiselle
Mitä hänen tulee uskoa? Menkää takaisin alkuperäiseen uskoon ja siihen syyhyn, jonka vuoksi hän pyysi Jeesusta tulemaan: "Tule ja aseta kätesi hänen päälleen, että hän tulisi ehyeksi, ja hän jää eloon."  Jeesus käski häntä palaamaan takaisin alkuperäiseen uskoonsa, valitsemaan sen, että antaa tuon uskon kukistaa olosuhteen, ja löytämään rauhan tuossa alkuperäisessä uskossa.

Ymmärrättehän, että heti kun Jairuksen usko oli kohdistunut Jeesuksen tuloon ja käsien tytön päälle asettamiseen niin että tämä jäisi eloon, ei oikeastaan ollut väliä, olisiko tyttö edelleen makaamassa kuolemaisillaan tai jopa kuolisi. Näemme saman uskon Jeesukseen koskien Hänen ystäväänsä Lasarusta.

Joh. 11:ssa kun Hänelle kerrottiin Lasaruksen olevan sairas, Hänen vastauksensa oli, ettei sairaus päättyisi kuolemaan, vaan Jumalan kunniaan. Heti kun Hän tiesi, ettei lopputuloksena olisi Lasaruksen kuolema, ei ollut väliä, vaikka tämä kuolisikin, koska Hän jo tiesi elämän olevan lopputulos. Sama asia Jairuksen kohdalla. Heti kun hän tiesi, että Jeesus asettaisi kätensä tytön päälle ja tämä jäisi eloon, ei ollut väliä, parantuisiko tämän olo, huonontuisiko se vai kuolisiko hän.  

Jairuksen auttamiseksi keskittymään alkuperäiseen uskoonsa teksti sanoo Jeesuksesta: "Eikä Hän sallinut kenenkään seurata Häntä tästä kohdasta eteenpäin paitsi Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen."  Se sanoo myös, että kun Hän saapui talolle ja kohtasi surijat, jotka nauroivat kun Hän sanoi tytön vain nukkuvan – tilapäinen olotila – "Hän pani heidät kaikki ulos."

Kreikan sanan 'kata-gelao' on käännetty 'nauroivat Hänelle pilkatakseen'. 'Kata' tarkoittaa alas tai huono, 'gelao' on nauraa, mikä merkitsee kovaäänistä ja alentuvaa naurua Jeesusta vastaan, ikään kuin Hän ei tietäisi mistä puhuu. Fraasi 'Hän pani heidät kaikki ulos' viittaa voimakeinoon, siihen että Hän kirjaimellisesti työnsi heidät kaikki ulos ovesta.

Ymmärrättehän, Hän ei sallinut väkijoukon seurata Häntä eikä Hän sallinut Jairuksen tai tilanteen ympärille epäuskoisia surijoita, koska Jairuksen oli tärkeä pitää kiinni alkuperäisestä uskostaan – aseta kätesi hänen päälleen ja hän jää eloon.  

Joskus kyse ei ole siitä, etteikö meillä ole uskoa, kyse on siitä, että olemme ympäröineet itsemme epäilevillä ja epäuskoisilla ihmisillä

Kuinka voit tulla (melkein) niin välinpitämättömäksi luonnollisen maailman suhteen kuin Barb oli tuona päivänä jolloin hän kuoli? Kun olosuhteet huutavat pelkoa, sinun täytyy palata viimeiseen tiedettyyn asiaan, jonka Herra on sanonut sinulle. Mene takaisin alkuperäiseen uskoosi, riippumatta siitä, oliko se 10 minuuttia vai 10 vuotta sitten. Mene takaisin siihen alkuperäiseen asiaan, jota uskoit, rajoita epäusko ympärilläsi, ja kykenet olemaan tilassa 'älä pelkää, vain usko'.

Enemmän ensi viikolla… siunauksin,

John Fenn

www.cwowi.org ja lähetä sähköpostit minulle osoitteeseen [email protected] 

Emotional/Mental Illness & End Times # 8
Emotionaalinen/Psyykkinen sairaus ja lopun ajat, osa 8

Hei kaikki,
Kahtena viime viikkona olen puhunut siitä, kuinka Pyhän Hengen läsnäolo elämässämme on Hänen antamansa todistus ehdottomasta rakkaudestaan meitä kohtaan ja tarkoituksestaan meille. Hänen läsnäolonsa yhdessä Hänen kirjoitetun Sanansa sekä kaikki muu 'kristillinen' elämässämme vaikuttavat yhdessä. Mutta ilman sitä, että tosiasiallisesti koemme Hänet, 'Jumalasta' tulee vain kaava.

Prosessi
Elämällä ja kulttuurilla on suurempi paino kuin jollakin Jumalalla sellaisessa elämässä, jossa Hänestä saadaan kuulla viikoittaisessa seurakunnassa vietetyssä yhdessä tunnissa, pyhäkoulussa tai nuorten ryhmässä, mutta koskaan ei aidosti koeta.

Jotta Jumalalla voisi olla syvällekäyvä vaikutus elämäämme (tai lapsen elämään), meidän täytyy kokea Hänet – ei vain kuulla Hänestä, vaan kokea HÄNET. Kokemuksen hetkellä 'Hänen mielipiteensä' ilmaistaan – se mikä tunnetaan, se minkä käsitämme sydämessämme, se mikä tunnetaan palvonnassa, rukouksessa, Hänen läsnäolossaan istumisessa – sillä TÄYTYY olla suurempi painoarvo kuin ihmisillä ja kulttuurilla, jotka tuhoavat tai estävät ihmistä tuntemasta Hänen rakkauttaan.  

Hienoa, mutta kuinka?
Jeesus oli juuri ruokkinut 4.000 miestä plus naiset ja lapset, sen jälkeen Hän ja opetuslapset menivät veneeseensä ja suuntasivat kulkunsa järven poikki. Kun he tulivat toiselle puolelle, fariseukset piirittivät heidät välittömästi vaatien Häntä antamaan heille merkin taivaasta. Mutta Jeesus ei vastannut, ja sen sijaan he menivät veneeseen ja lähtivät jälleen liikkeelle järven poikki.

Heidän ollessaan vesillä Jeesus käski opetuslapsia varomaan fariseusten hapatetta puhuen siitä, etteivät olisi osa ihmisjoukkoa, joka alituisesti etsii merkkejä taivaasta, mutta opetuslapset luulivat Hänen puhuvan siitä tosiasiasta, että he unohtivat tuoda mukanaan enemmän kuin vain yhden ainoan leivän.

Kun Hän muistutti heitä, kuinka oli ruokkinut tuhansia seitsemällä leivällä, Hän kysyi; "Kuinka te ette käsitä?" Kreikankielinen kuuluu: "Kuinka te ette ole laskeneet asioita yhteen?" (Mk. 8:1-21, suomennos tässä)

Ruoan moninkertaistaminen oli opetuslasten elämässä ihme, jota Hän odotti heidän pohtivan, antavan heidän juuri todistamien ihmeellisten asioiden upota heihin ja muuttaa heidän ajattelunsa.

Huomatkaa, ettei Hän käskenyt Vanhan Testamentin kirjoitetun Sanan upota heidän sydämeensä ja mieleensä. Hän ei pyytänyt heitä kaivamaan esiin muistiinpanoja jostakin sellaisesta, mitä Hän tai Johannes Kastaja oli aiemmin opettanut. Hän odotti heidän ajattelevan ja pohtivan sitä ihmettä, jonka Hän teki heidän elämässään juuri silloin heidän ollessa paikalla. Hän pyysi heitä pohtimaan Hänen läsnäoloaan sellaisena, kuin se tuli ilmi moninkertaistetun ruoan ihmeessä, jotta he voisivat muuttaa ajatteluaan.   

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, jolloin Jeesus oli moninkertaistanut ruokaa, sillä vain kaksi lukua aikaisemmin Hän oli ruokkinut 7.000 miestä plus naiset ja lapset pojan lounaasta.

Tuon ihmeen jälkeen Jeesus tuli veden päällä kävellen heidän veneelleen aamun varhaisina tunteina, ja kun he näkivät Hänen kävelevän veneelle sekä tuulen ja aaltojen tyyntyvän, 6:51-52 sanoo heidän olleen '…ylettömän hämmästyneitä, koska he eivät olleet pohtineet leipien ihmettä." (suomennos tässä)  

Herra odotti heidän 'pohtivan tuota ihmettä' ja 'laskevan asioita yhteen' ajattelemalla tuota ihmettä välittömästi sen jälkeen, kun he olivat sen todistaneet ja antamalla tuon kokemuksen muuttaa tavan, jolla he ajattelivat. Kyse ei ole vain siitä kirjoitetusta Sanasta, johon uskomme, vaan Elävästä Sanasta, jonka näemme kaikkialla ympärillämme päivittäin elämässämme, koska tunnemme Hänet. Meidän täytyy huomata ja uskoa Hänen jatkuva läsnäolonsa elämässämme ja Hänen jatkuvat ihmeensä elämässämme. Kaikki nämä vaikuttavat yhdessä auttamalla meitä lopettaman valheisiin uskominen ja tulemaan vakuuttuneiksi Hänen ehdottomasta rakkaudestaan, mikä tervehdyttää tunne-elämän.  

Sen tähden...
Katsoessamme Daavidia ja Saulia näemme heidän elämässään eri tapahtumia kuukausien ja vuosien aikana, näemme kuinka Herra siirsi heidät seuraavalle askelmalle heidän elämässään jonkin ihmeen, jonkin Hänestä heidän elämässään annetun todisteen kautta. Noiden Hänen läsnäolostaan kertovien 'kiintopisteinä toimivien' ihmeiden välissä Hän odotti heidän miettivän sitä, mitä Hän oli tehnyt heidän elämässään siihen pisteeseen saakka, että sillä oli vaikutus siihen, miten he itsestään ajattelivat.

Daavid kirjoitti monet psalmeista noina kiintopisteinä toimivina hetkinä*. Useat niistä kirjoitettiin kuningas Saulin ajaessa häntä takaa. Yksi kirjoitettiin Siklagin tultua poltetuksi ja miesten pelätessä vaimojensa ja lastensa puolesta. Yksi kirjoitettiin sen jälkeen, kun hänen syntinsä Batseban kanssa paljastui. Mitä sinä teet merkitäksesi nuo 'kiintopisteenä toimivat' ihmeet tai kokemukset Herran kanssa? (* 1. Sam. 21:10-15/Ps. 34/Ps.52, 1. Sam. 22:1-5/Ps. 56, 1.Sam. 22:35/Ps. 35, 1.Sam. 24:1-8/Ps. 57, 1.Sam. 30:1-6/Ps. 4, 2.Sam. 12/Ps. 51, mainitakseni muutaman esimerkin).

Kun isäni jätti perheemme, se murskasi maailmani. Se myös murskasi minäkuvani, sillä monien lasten tavoin me syytimme itseämme äidin ja isän avioerosta. Luulin pettäneeni hänet sillä, etten tehnyt kotiaskareitani, en tervehtinyt häntä hänen odottamallaan rakkaudella ja innostuksella joka ilta hänen palatessaan töistä kotiin jne.

Keskeytin kaikki aktiviteetit tai en jatkanut niitä kovin pitkään 12-16 -vuotiaana. Reputin high schoolin ensimmäisen luokan ensimmäisen lukukauden matematiikan kaikkien arvosanojeni syöksyessä alaspäin. En vain välittänyt kenestäkään tai mistään enkä välittänyt itsestäni. Aloitin, sitten keskeytin partion. Aloitin ja sitten keskeytin sukellustunnit. Aloitin ja sitten keskeytin lentotunnit. Lista jatkuu. Olisin keskeyttänyt koulun, jos äiti olisi antanut, sillä en todella välittänyt siitä lainkaan.

Kun ystäväni Janny, joka on yhä hyvin läheinen ystävä Barbille ja minulle, johdatti minut Herran luo kertoessaan minulle Jeesuksesta saksantunneilla (sitten minä johdatin Barbin Herran luo), ripustauduin Isään. Saatoin tuntea muutoksen sisälläni, uuden innostuksen, epämääräisen laatuisen elämän tai energian tai rakkauden tai jonkin – se oli aivan uutta, mutta minua muutettiin.

Rakenna historia Jumalan kanssa
Minun elämäni oli arkitodellisuutta. Isäni oli todella lähtenyt tiehensä. En todella välittänyt mistään. Se oli totta ja se oli sisäistä, syvällä sisälläni. Nyt yhtäkkiä Hän oli siellä, kertoen minulle Sanassa, että Hän rakasti minua ja Hänellä oli tarkoitus elämälleni. Mutta yhä kamppailin uskoakseni Häntä, koska en nähnyt mitään todistusta suunnitelmasta tai tarkoituksesta. Odotin suurta 'hujausta' ja yhtäkkiä sisäinen kipuni olisi parantunut. Ehei!

Oli pieniä 'kiintopisteinä toimivia' kokemuksia, parantumisia ja ihmeitä, joita näin, yhteensattumia, jotka olivat enemmän kuin pelkkää sattumaa, tuntemuksia, joita koin syvällä hengessäni, ja jotka yksi kerrallaan rakensivat Jumalan historian minussa, ja hitaasti aloin uskoa Hänen mielipiteisiinsä minusta samalla päästäen irti siitä, mitä minä olin ajatellut itsestäni.

Muistan puhuneeni Isälle eräänä päivänä ja sanoneeni näin: "Isä, tarkoitukseni ei ole vaikuttaa kiittämättömältä tai mitään sellaista, mutta onko tämä nyt tässä? Olin olettanut sen, että syntyy uudesti ja että olet sisälläni olisi… voimallisempaa… enkä voi kiistää sitä, että jokin minussa sanoo, että on enemmän… Onko se totta?" (Itse asiassa rukoilin noin ollen pelokkaampi silloin kun koskaan rukoillessani ja kysyessäni Isältä, onko tässä kaikki!)

Sitten Janny ja hänen poikaystävänsä (hänen tuleva aviomiehensä) kertoivat Barbille ja minulle Pyhän Hengen kasteesta. Kun vastaanotimme sen, koko maailmamme muuttui. Sana tuli eläväksi. Tuosta epämääräisestä tietoisuudesta Hänestä sisälläni tuli ensisijainen läsnäolo siinä määrin, että mihin aikaan tahansa päivästä tai yöstä voin vain siirtää huomioni henkeeni ja tuntea Hänet siellä – vaikka tuon tekemisen prosessi kesti suurimman osan high schoolin viimeisestä vuodestani.

Juuri silloin huono minäkuvani haalistui Hänen minussa läsnä olemisen TODISTUKSEN valossa. Järkeilin, etten voi olla niin huono, koska Jeesus kuoli puolestani. En voi niin huono, koska Hän on pannut Henkensä sisälleni… ja tuo todellisuus yhdistettynä kirjoitettuun Sanaan, yhdistettynä eri ihmeisiin ja todistukseen Hänen toiminnastaan elämässäni toi minut pois emotionaalisen ja mahdollisen mielen sairauden partaalta.

Se on prosessi, mutta meidän täytyy 'pohtia leipiä' omassa elämässämme todisteena Hänen rakkaudestaan, Hänen pysyvästä Läsnäolostaan ja mukanaolostaan elämässämme, ja sitten alkaa uskoa Häntä enemmän kuin mitä me uskomme itsestämme.

Näinä lopun aikoina ihmiset tulevat yhä enemmän sairaammiksi emotionaalisesti ja mieleltään. Kuinka monta kertaa olet ihmetellyt, mitä tekisit, jollei sinulla olisi Jeesusta tuona Kalliona elämässäsi? Tapa säilyttää emotionaalinen tai mielen terveys tai toipua niihin liittyvistä on keskittyä aina uudestaan tuohon ehdottomaan rakkauteen ja pakottaa kaikki ajatuksensa palaamaan tuohon rakkauteen. Hän on panostanut meihin tulevia maailmanaikoja varten… ihmeellistä armoa!

Tämä päättää tämän sarjan, mutta asiaan liittyvä aihe ensi viikolla… siunauksin!
John Fenn