Relationships and getting along #2, The cupcake incident of 2015
Ihmissuhteet ja toimeen tuleminen, osa 2, vuoden 2015 kuppikakkutapaus
 
Hei kaikki,
Kun Barb ja minä seurustelimme (olimme 15- ja 16-vuotiaita), hänestä tuli pian vakituinen vieras meidän kodissamme. Vaikka asuimme neljän mailin (6,4 km) päässä toisistamme ja olimme eri koulupiireissä, hänestä ei ollut matka eikä mikään pyöräillä tai ajaa autolla koulun jälkeen kotiimme, jossa me (äiti, minä, kaksi veljeä ja yksi sisko) asuimme maalaismaisessa naapurustossa.
 
Tänä tiettynä päivänä meidän high school – luokkani oli järjestämässä leivonnaisten myyjäisiä seuraavana päivänä kerätäkseen varoja jotakin varten ja minä olin leipomassa kuppikakkuja auttaakseni ponnisteluissa. Barbin muistikuvan mukaan äitini oli talon takaosan toimistossaan työskennellen työhönsä liittyvien kirjojen parissa, veljeni ja sisareni olivat poissa tekemässä muita juttuja ja minä olin yksin keittiössä.
 
Olin hankkinut valmiin taikina sekoituksen ja taikina oli valmis kaadettavaksi kuppikakkuja varten oleviin paperivuokiin. Juuri silloin Barb käveli sisään – kuten sanoin, tuohon aikaan hän oli jo käytännöllisesti katsoen osa perhettämme joten hän vain käveli sisään ihan vapaasti ja tuli keittiöön. Se, mitä hän näki keittiöön astuessaan, sai hänet seisahtumaan niille sijoilleen.
 
Olin ottanut esille keksejä varten olevan leivinpaperin ja laittanut paperivuoat siisteihin riveihin sen päälle ja olin juuri kaatamaisillani taikinaa ensimmäiseen vuokaan – ja Barb sanoo: "John. Mitä olet tekemässä?" sanoin: "Luokallani on leivonnaisten myyjäiset huomenna, joten teen kuppikakkuja." Barb sanoi jotakin seuraavanlaista: "Ihanko totta? Mitä luulet tapahtuvan, kun kaadat tuon taikinan noihin vuokiin?" 
 
Luulin sen ihan oikeasti olevan tyhmän kysymyksen, sillä oli ilmeistä, että olin leipomassa kuppikakkuja! Sen sijaan, että hän olisi pysäyttänyt minut (tämän olisi pitänyt olla vihje välisestämme vuorovaikutuksesta tulevaisuudessa), hän sanoi: "Mikset siis jatka ja kaada yhtä annosta." Minua epäilytti hänen virnistyksensä ja ilmeinen nautintonsa siitä, minkä luulin olevan vain sitä, että hän katseli ison ja vahvan poikaystävänsä leipomista. Oijoi! Kuinka väärässä olinkaan. Olin niin tietämätön ja viaton, etten tiennyt, että minut saatiin ansaan.
 
Tiedät mitä seuraavaksi tapahtui – ainakin toivon niin - kun kaadoin taikinan ensimmäiseen vuokaan leivinpaperilla, vuoka levisi ja taikina peitti nyt levinneen vuoan ja levisi joka puolelle leivinpaperia, tiskipöytää ja tippui lattialle kuin laava, joka valuu tulivuoresta. En kuollaksenikaan voinut käsittää, miten naiset saivat nuo vuoat pysymään pystyssä taikinan paineessa. Ehkä taikina jähmettyisi nopeasti uunin kuumuuden ensi merkeistä, ajattelin itsekseni.
 
En muista nähneeni keittiössä missään sellaisia kuppikakkujen tukijuttuja, joita ilmiselvästi tarvittaisiin, jotta paperi kestäisi pystyssä taikinasta huolimatta – ehkä äiti käytti jonkinlaisia puoliympyrän muotoisia muotteja, jotka kiedottaisiin vuokien ympärille. Ehkä voisin kietoa foliota tiukasti paperin ympärille – kaikki nämä ajatukset kulkivat naiivien aivojeni läpi sekunneissa. Mitä tein väärin?
 
Barb pysytteli taka-alalla seuraten oppimisprosessia. Voi kuinka viisas 16-vuotias hän olikaan, hän piti hauskaa kustannuksellani kuin kissa joka lyö hiirtä ympäriinsä ennen kuin valmistautuu kukistamaan sen. Lopulta Barb puuttui peliin sen jälkeen, kun olin huolellisesti vahvistanut seuraavien paperivuokien taitokset ajatellen, että nuo pienet paperissa oleva taitteet voisivat vahvistaa, mutta kun aloin kaataa taikinaa kuppikakkua kaksi varten, hän armollisesti pysäytti minut ja päästi minut kurjuudestani. Kun kysyin: "Mitä teen väärin?", niin sitten ja vasta sitten hän sanoi:  "Sinun pitää laittaa paperivuoat kuppikakkupellille." Tietysti kysyin: "Mikä on kuppikakkupelti?" Ja sitten melkein niin lujaa kuin jaksoin: "Äiti! Onko meillä yhtään kuppikakkupeltiä?" 
 
Sitten oli kaksi naista minulle nauramassa äidin tultua paikalle ja Barb selitettyä kyyneleet silmissä nauraen äidille, mitä olin yrittämässä tehdä. SE oli viimeinen kerta, kun yritin tehdä kuppikakkuja ja tätä kirjoittaessani olen 59-vuotias.
 
Mitä Isä opetti minulle tuona päivänä...
...oli olla oppimiskykyinen. Astua askel taaksepäin tulevista projekteista ennen kuin edes aloittaisin ne, jotta näkisin koko prosessin alusta loppuun. Tietää jokainen askel matkalla ja tietää varmasti, mitä materiaaleja tarvittaisiin, miltä jokainen askel näyttäisi ja olemaan avoin ohjaukselle ja oppimiselle.
 
En tiennyt sitä silloin, mutta tuo läksy on ollut minulle hyödyllinen myöhempinä vuosina kun olen koonnut halpoja huonekaluja, korjannut vessoja, tehnyt putkihommia lavuaarin alla, asentanut jätemyllyn, asentanut kattotuulettimen, korjannut ruohonleikkaajan ja tehnyt kotosalla muita juttuja, joita on liian paljon kaikki mainitakseni. Mutta tästä oli opittavana suurempi läksy.
 
Hoitaa kotiansa? 
Kuten sanoin viime viikolla, maallinen isäni ei ollut paljoakaan elämässäni ollessani teini-iässä, joten katsoin Isän Jumalan puoleen sen suhteen, kuinka olla (tuleva) aviomies ja isä. Eräänä päivänä vuoden 1975 kuppikakkutapauksen jälkeen ajatellen mielessäni sitä, kuinka olla hyvä aviomies, olin lukemassa 1. Tim. 5:14:ä:
 
"Minä tahdon sen tähden, että nuoret lesket menevät naimisiin, synnyttävät lapsia, hoitavat kotiansa eivätkä anna vastustajalle mitään aihetta..." 
 
Sanoin: "Isä! Paavali sanoo, että vaimojen tuli hoitaa (engl. hallita) kotinsa (engl. talonsa), mutta minä luulin aviomiehen olevan talon pää !?!" Välittömästi Hän vastasi: "Mikä talo on?" Ajattelin hetken, sitten vastasin: "Talo on se fyysinen rakennus, sähköt, putket, seinät, sisustus, ulkokatto jne. " "Oikein hyvä, Ja mikä on koti?"
 
Välittömästi mieleeni välähti ystävämme Harveyn perhe. Kun menin heidän taloonsa, se tuntui olevan kuin rakkaus – rauhallinen, turvallinen ja turvaisa, joten vastasin: "Koti on talon aineettomat ominaisuudet kuten rakkaus ja rauha ja turva ja turvallisuudentunne." Hän sanoi: "Oikein hyvä. Vaimo on talon pää, aviomies on kodin pää. Voitko ymmärtää sen?"
 
Sanoin: "En ole koskaan aiemmin kuullut tuota. Mutta se tarkoittaa, että jos vaimon on määrä hallita taloa, kuten Paavali sanoi, niin sitten jos keittiön tiskiallas on tukossa, hän voi korjata sen itse. (Yritin aidosti hoksata asian, mutta myönnän ajatelleeni, että sain Hänet ansaan tuolla kommentilla). Hän vastasi: " Vaimo saattaa korjata sen itse, tai hän voi delegoida asian aviomiehelleen. Sillä jos talo ei ole hyvässä toimintakunnossa, kodin aineettomat asiat kärsivät. Joten on aviomiehen asia varmistaa, että ne aineettomat asiat joista puhuit tulevat ylläpidetyksi, mitä tarkoittaa, että miehen täytyisi korjata tiskiallas, jos vaimo ei halua tehdä sitä. Se on osa sitä, että panee henkensä alttiiksi hänen puolestaan. " 
 
Aina tuosta teini-iän hetkestä lähtien olen ollut voimakkaan tietoinen vastuustani kodin päänä niin kuin Barb on talon päänä. Tuo läksy on ollut minulle hyödyllinen avioliittomme ensimmäisenä kuukautena pikkuruisessa asunnossamme, joka sijaitsi osoitteessa 20 Beechtree Court, Charlottessa, Pohjois-Carolinassa. Keittiön roska-astia oli täynnä ja tietysti roska-astia on osa taloa. Barb totesi ilmeisen asian: "Roska-astia on täynnä. Sinun täytyy tyhjentää se." Sanoin: "Sinä täytit sen täyteen, tyhjennä sinä." Hän sanoi: "Ei. Se on sinun hommasi, minä en aio sitä tyhjentää." 
 
Ensimmäinen sääntö, jos haluat pois kuopasta, on lakata kaivamasta sitä kuoppaa
 
En tiennyt tuota silloin, joten sanoin: "Minun talossani se, joka täytti roska-astian täyteen, oli se, jonka täytyi se tyhjentää." Barb vastasi: "Minun talossani isäni aina tyhjensi roska-astian." Tuossa kohdassa lakkasin kaivamasta muistamalla Isän yllä olevan oppitunnin. Olen tyhjentänyt roska-astian siitä lähtien, koska… jos talo ei toimi asianmukaisesti ja ole hyvässä järjestyksessä, kodissa ei ole noita aineettomia rakkauden, rauhan, turvallisuuden ja suojan ominaisuuksia.
 
Monet ihmiset ryhtyvät ihmissuhteisiin sen takia, mitä tuo toinen ihminen voi heidän hyväkseen tehdä. Kuinka monet avioliitot epäonnistuvat, ihmissuhteet epäonnistuvat, urat epäonnistuvat, koska ihmiset ryhtyvät suhteeseen ei sen takia, mitä he voivat antaa tuolle työpaikalle tai ystävyssuhteelle tai avioliitolle, vaan mitä tuo puoliso, tuo ystävä, tuo työpaikka voi tehdä heidän hyväkseen?
 
Halusin antaa nuo kuppikakut hyvään tarkoitukseen, mutta minua täytyi opettaa, kuinka tehdä se – sydämeni oli paikallaan, mutta metodini oli väärä. Tosiasia on, että ihmisluonne arvioi toisia heidän tekojensa perusteella, mutta me arvioimme itseämme motiivimme perusteella. Ja ihminen, joka ei ole oppimiskykyinen, vaatii, että häntä arvioidaan motiiviensa perusteella – hän ei halua kenenkään ojentavan itseään metodiin liittyen, hän vain huutaa jollekulle että tämän tulisi nähdä hänen hyvä sydämensä, hänen hyvä motiivinsa. Mutta meidän täytyy olla oppimiskykyinen toimintamme suhteen.
 
Ihmissuhteita ei rakenneta vain motiivin, vaan myös toiminnan pohjalle. Niin on Jumala maailmaa rakastanut… mutta mitä jos Hän olisi pysähtynyt siihen? Mitä jos Hänen motiivinsa oli meidän hyväksemme, mitä jos Hän rakasti meitä… mutta se on kaikki mitä me Hänestä tiedämme? Juuri tuon lausuman loppuosalla on vaikutus meidän elämäämme: "...että hän antoi ainokaisen Poikansa..." Joh. 3:16. Hän rakasti, joten Hän antoi. Yksinkertaista.
 
Motiivi, toiminta, oppimiskyky. Ylläpidä tai korjaa ihmissuhteidesi aineettomat ominaisuudet. Ihmisen täytyy ehkä osoittaa pitemmältä ajalta menestyksekästä toimintaansa, ennen kuin voi palauttaa sen luottamuksen, joka hänelle joskus on ollut. Tuo luottamus on osa aineettomia asioita. Ihmisen täytyy ehkä oppia olemaan valehtelematta tai solvaamatta tai puhumatta pahaa julkisesti siitä ihmisestä, jonka sanovat olevana ystävänsä, puolisonsa tai naapurinsa, työtoverinsa – ja vie aikaa osoittaa toimintansa koostuvan oikeista sanoista ja teoista.
 
MUTTA… annetaan tekomme pyöriä niiden aineettomien ominaisuuksien ympärillä, jotka tekevät talosta kodin, tuosta ystävyyssuhteesta enemmän kuin satunnaisen tuttavuuden. Tee työtä ihmissuhteessa vahvistaaksesi Hengen hedelmää, kuten rakkautta, iloa, rauhaa, kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä… rakkautta, joten osoita tuota rakkautta ollen oppimiskykyinen matkan varrella...
 
Uusi tarina menneisyydestä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn

 
Relationships and getting along #1, The Great Pink Underpants Incident of 2014
Ihmissuhteet ja toimeen tuleminen, osa 1, vuoden 2014 suuri pinkkien alushousujen tapaus
 
Hei kaikki,
 
Luulen löytäneeni tavan päästä kotitöistä – sotken vain riittävästi niin että Barb sanoo lopulta: "Okei, okei, teet sen aina väärin, anna minun tehdä se tästä lähtien." 
Tietenkään en yritä päästä kotitöistä enkä yritä sotkea, se vain käy luonnostaan.
 
Kuten Barb on tarkasti huomioinut, käytän pesukonetta kuten roska-astiaa vaatteille – heitän sinne likaiset vaatteet usean päivän aikana, Barbin ja omat vaatteeni, ja sitten kun kone on täysi, vain kaadan pesuainetta, suljen kannen ja pesen koneellisen ilman aavistustakaan siitä, mitä vaatteita koneessa on. Se selittää, miksi hänen punainen puseronsa oli heitetty koneeseen valkoisten alushousujeni, valkoisen t-paitani ja joidenkin hänen vaalean väristen vaatteiden kanssa myös, mikä värjäsi koko pyykin tasaisen pinkiksi.
 
Muutaman päivän ajan kunnes saatoimme ostaa uusia alusvaatteita vain toivoin Isän järjestäneen askeleni siinä määrin, että päässäni oleva äitini ääni sanomassa
'Pidä aina puhtaita alusvaatteita siltä varalta että joudut onnettomuuteen' osoittautuisi vääräksi, sillä farkkujeni alla käytin violettiin vivahtavan vaaleanpunaisia alusvaatteita, joita en halunnut minkään päivystyspoliklinikan työntekijän näkevän. Kuvittelin mielessäni, että minua kannettaisiin paareilla ja huutaisin epätoivoisena:
'En minä normaalisti käytä pinkkejä alusvaatteita, ihan totta en käytä!' ennen pyörtymistäni. Se ei ollut minun ensimmäinen pyykkirikkomukseni, sillä tultaessa vuoden 2014 suureen pinkkien alushousujen selkkaukseen olimme olleet naimisissa jo 36 vuotta tai niissä main. Tämä oli vain viimeisin rikkomuksista ja se, joka edellytti uusia pyykkisääntöjä.
 
Vaikuttaa siltä, että aina luulen ja usein sanonkin Barbille (usein puoliääneen) 'Miehen rukouksen' kanadalaisesta komediasarjasta The Red Green Show: "Olen mies. Voin muuttua. Jos täytyy. Niin kai." Ja jos olen todella liemessä, turvaudun Red Green –sarjan mottoon leikkilatinaksi: ""Quando omni flunkus moritati" (Kun kaikki muu pettää, esitä kuollutta)
 
Joten nyt kun minua on kielletty pesemästä yhtäkään Barbin vaatetta, elämäni on helpompaa.  Näen yhä pesukoneen pyykkikorina likaisille vaatteille, mutta nyt vain heitän siihen omat tai Chrisin vaatteet ja jätän Barbin likaisten vaatteiden kasan huomiotta. Joskus vilkaisen hänen kasaansa ja ajattelen: 'Voin pestä hänen vaatteensa ilman, että aiheutan millekään vahinkoa', ja sitten tunnustan, että sen täytyy tulla paholaiselta ja nopeasti nuhtelen ajatusta Barbin vaatteiden pesemisestä.
 
Kukaan ei kertonut minulle tätä kun olin nuori!
Kukaan ei kertonut minulle hääparien avioliittoneuvonnassa v. 1978: "Poika, kun menet naimisiin, sitoudut koko elämän mittaiseen henkilökohtaiseen kasvuun, muutokseen kehittymiseen persoonana ja Kristuksessa. Älä ajattele sekunnin murto-osaakaan, että muutat vaimoasi äläkä anna hänen luulla sekunnin murto-osaa, että hän tulee muuttamaan sinut. Te sekä Kristus teissä molemmissa muuttaa teitä kumpaakin, jos te kumpikin olette joustavia, opetettavia, nöyriä, läpinäkyviä ja rehellisiä ja halukkaita tulemaan venytetyksi useimmin tavoin kuin voitte kuvitellakaan. Ja osa siitä tarkoittaa, että tulee päivän, jolloin olet tuhonnut riittävästi vaatteita pesukoneessa niin, että vaimosi kieltää sinua pesemästä hänen vaatteitaan. Hyväksy se, poika, aseta henkesi alttiiksi vaimosi puolesta ja pysyttele poissa hänen pyykkikasastaan."
 
Jos meidät vihkinyt Barbin pastori, pastori Staton olisi sanonut minulle tuon, olisin hymyillyt leveästi kuin 10-vuotias lapsi, joka yrittää olla kohtelias raketti-insinöörille, joka käyttää teknisiä termejä selostamaan maan ilmakehästä lähtevän raketin nopeutta suhteessa työntövoimaan ja maan vetovoimaan ottaen huomioon raketin painon ja halutun kiertoradan korkeuden. Kuvittele leveä hampaat paljastava hymy ja hyväuskoisesti katselevat silmät, joissa ei näkyisi mitään osoittamassa älyllistä elämää. Se kuvaa minua tuolloin.
 
Tieni näin tein
 
Kun annoin sydämeni Herralle ollessani 16-vuotias, kukaan ei kertonut minulle, että ilmoittauduin koko elämän ajaksi jatkuvaan muuttumiseen ja henkilökohtaiseen kasvuun. Ajattelin sen olevan jonkinlainen seikkailu, suuri ikuinen tutkimusmatka, uusi uljas maailma Jumalan valtakunnassa, ja ensisijaista oli se, että minulla oli jälleen Isä. 
 
Mutta kun aloin seurustella Barbin kanssa ja johdatin hänet Herran luo (hän oli 15, minä olin 16-vuotias), koin ensimmäisen oikean haasteen muuttua. Se näyttää nyt niin yksinkertaiselta, mutta muutama kuukausi seurusteltuamme Barb sanoi: "Kysyt aina, mitä minä haluan tehdä ja minne mennä, mutta riippumatta siitä mitä sanon, me päädymme tekemään sitä mitä sinä haluat ja menemään sinne minne sinä haluat mennä. "Minun täytyi todella ja aidosti katsoa sisimpääni ja tutkia itseäni ja historiaani koskien päätöksentekoani Barbin kanssa. Missä on SE Raamatunkohta? Missä oli SE meidän jossakin vuoden 1974 ja 1975 rukouskokouksissamme?
 
Opin ensimmäistä kertaa, että Barb ei kuulu niihin, jotka esittävät tuollaisen syytöksen ellei ollut väitettä tukevaa aseistusta – päätös toisensa perään hän siteerasi minua, mikä tarkoitti meille tuolloin herkässä nuoressa iässä oleville treffejä treffien jälkeen ja ateriaa aterian jälkeen. Ei mitään tuon vakavampaa päätöstä, mutta se auttoi kumpaakin meistä kasvamaan Kristuksessa ja yhdessä.
 
Päätökset olivat sellaisia kuten "Minä haluan nähdä elokuvan x, minkä sinä haluat nähdä, Barb?" Hän vastasi: "Haluaisin nähdä elokuvan y, "mutta sitten me menimme katsomaan elokuvan x, minkä (päätöksen) minä oikeutin lipun hinnalla tai elokuvan alkamisajalla tai että meillä oli riittävästi aikaa käydä syömässä ystäviemme kanssa tai jollain sen tapaisella perustellulla syyllä, jonka luulin olevan oikean ottaen huomioon sen illan kokonaiskuvan. Tuohon hetkeen saakka luulin Barbin nähneen, mitä minä näin illan kokonaiskuvasta ja siitä, kuinka se sujuisi täydellisesti. Hän halusi vain nähdä elokuvan y. Tuloksena oli se, että minä luulin tekeväni päätöksen meidän yhteisen hyvämme puolesta, mutta todellisuudessa Barb ei koskaan saanut sitä, mitä halusi. Auts.
 
Onneksi kasvoin Herrassa toisilla alueilla, joten olin kehittänyt asenteen, että jokainen elämäni haaste, jopa tyttöystäväni, johon ajattelin olevani rakastunut, tarjosi tilaisuuden tulla enemmän Kristuksen kaltaiseksi. Maallinen isäni oli poissa kuvioista näissä asioissa, joten juuri taivaallinen Isäni auttoi minua työstämään läpi sen kysymyksen, olinko rakastunut Barbiin vai en.
 
Kun Hän kysyi minulta: "Luopuisitko elämästäsi hänen puolestaan?", se sai minut tutkimaan sisimpääni syvällisesti, jopa noin nuorena kuin 16-vuotiaana tajusin, ettei Isän Jumalan kysymään raskaan sarjan kysymykseen annettu kevyen sarjan vastausta.
Tutkittuani sydäntäni muutaman päivän sanoin Isälle: "Voin vastata kysymykseesi nyt. Kyllä. Luopuisin." Luulin, että se olisi siinä – tiesin olevani rakastunut, jippii, jippii. Mutta kun Hän vastasi: "Elämäsi alttiiksi asettaminen hänen puolestaan voi merkitä tai olla merkitsemättä näin tekemistä teloituskomennuskunnan edessä, mutta se merkitsee aina sitä, että asetat elämäsi alttiiksi hänen puolestaan pienin tavoin joka päivä. Ideasi, suunnitelmasi, ajatuksesi, prioriteettisi, palvellen ja rakastaen häntä kuten Kristus palvelee ja rakastaa seurakuntaa." Se järkytti teini-ikäisen maailmaani tajutessani yhtäkkiä, mitä se tarkoitti, että sanoin Barbille "Minä rakastan sinua". Olin pestautumassa elämänikäiseen muutokseen ja se pelotti minua.
 
Ja sen takia se, että EN pese hänen pyykkiään merkitsee elämäni alttiiksi asettamista hänen puolestaan – ei enää pinkkejä vaatteita
Kun Barb teki kielletyksi hänen vaatteidensa pesemisen, osa minusta halusi reagoida kuten tuo 16-vuotias nuori, joka saattoi selittää näkemänsä kokonaiskuvan ja sen, kuinka se, että auttaisin hänen vaatteidensa pesemisessä (saatoin oppia läksyni, ihan totta) olisi paras kokonaiskuvaa koskeva päätös jonka voisin tehdä meille kaikille. Mutta vanhempi ja viisaampi minä tajusi, että minun kokonaiskuvan näkökulmani ei merkitsisi mitään, jos hänen valkoiset ja kukalliset alusvaatteensa muuttuisivat pinkiksi kun minä pesin pyykkiä.
 
Ystävä, naapuri, työtoveri tai puoliso, lähimmäisen rakastaminen kuin itseään merkitsee meille ensisijaisesti henkilökohtaista kasvua. Kuten sanon usein, kuka tahansa voi sanoa olevansa uudestisyntynyt, mutta hänen vanhurskautensa pysyy todentamattomana ja näkymättömänä. Jumala on sen tähden suunnitellut, että Hänen vanhurskautensa meissä tulee osoitetuksi ihmissuhteiden puitteissa. Ja se alkaa kotoa. Toinen 'selkkaus' Johnin ja Barbin elämäkerrasta ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn

September 23 sign in the heavens
Syyskuun 23 päivän merkki taivaissa
 
Hei kaikki,
Olen pitkään ihmetellyt, kuinka itämaan tietäjät saattoivat katsoa yötaivasta ja päätellä kuninkaan syntyneen Israelissa. Monet ovat katsoneet tähtikarttoja karkeasti ottaen vuosilta 10 eKr. vuoteen 1 jKr. ja keksineet omia arvelujaan siitä, mitä tämä tai tuo planeetta tarkoitti, kun se oli jossakin tähtikuviossa ja mitä nuo liikkeet ovat saattaneet merkitä itämaan tietäjille. Mutta kukaan ei oikeasti tiedä, sillä olen lukenut ehkä kuusi tai 10 selitystä. Kukaan ei oikeasti tiedä, mikä sai heidät liikkeelle matkustamaan Israeliin.
 
Tässä on vain yksi esimerkki ja se toimii taustana tälle kirjoitukselle
 
Minulla on opetussarja, jota täydentää kuvitettu vihkonen, jossa kerrotaan yksityiskohtaisesti, miten eläinradan merkit alun perin kertoivat evankeliumin tarinan. Englanninkielisen opetussarjan nimi on "Tähdissä ilmaistu pelastus." Sarja käy läpi jokaisen 12 merkin alkuperäisen merkityksen ja jokaiseen merkkiin liittyvät kolme muuta tähtikuviota, joiden nimi on 'dekanaatti' ja jotka täydentävät päätähtikuvion viestiä, sekä kertoo evankeliumin viestin.
 
Esimerkiksi eläinrata alkaa Neitsyellä ja sen kolme dekanaattia ovat lapsi Coma (suom. Bereniken hiukset), kaksiluontoinen Kentauri ja Karhunvartija (suuri paimen ja elonkorjaaja). Neitsyellä on poikalapsi nimeltä 'toivottu' joka on kaksiluontoinen ja kasvaa tullakseen paimeneksi ja elonkorjaajaksi – tajuatte jutun.
 
Neitsyt kannattelee oksaa pystyssä oikealla käsivarrellaan, mikä tarkoittaa niitä monia profetioita siitä, että Messias on Daavidin vesa, samalla kun hänen vasemmalla käsivarrellaan on alaspäin oleva tähkä, mikä osoittaa, että Hän on myös siemen, jonka täytyy kuolla ja tulla kylvetyksi. Kirkkain tähti siinä on Spica. Tähtien nimet Neitsyen tähdistössä ovat vielä merkittävimmät ml. Al Zimach, Al Azal ja Sublion, jotka merkitsevät järjestyksessä verso, oksa ja tähkä… ja niin se jatkuu.
 
Syyskuun 23 päivän konjunktio
 
Ja niin me tulemme syyskuun 23 päivän konjunktioon Neitsyen tähdistössä. Puhe tästä konjunktiosta on sen ajoitus Rosh Hashanahiin nähden ja siihen liittyvä spekulaatio ylöstempauksesta. Jotkut uskovat Ilm. 12:1-2:n kuvaavan syyskuun 23 päivän konjunktiota: "Ja näkyi suuri merkki taivaassa: vaimo, vaatetettu auringolla, ja kuu hänen jalkojensa alla, ja hänen päässään seppeleenä kaksitoista tähteä. Hän oli raskaana ja huusi synnytyskivuissaan, ja hänen oli vaikea synnyttää."
 
Siltä varalta, ettet ole kuullut: Tapa, jolla jotkut näkevät tämän täyttyvän, on, että aurinko sattuu Neitsyen vasemman olkapään kohdalle ja kuu hänen vasemman jalkansa kohdalle. Tämän voitaisiin ajatella olevan sitä, että hän on vaatetettu auringolla ja kuu olisi hänen jalkojensa alla (itse asiassa vieressä), samalla kun Jupiter näyttää kulkevan edestakaisin (ylös ja alas) hänen vasemmalla puolellaan usean kuukauden kuluessa.  Sen lisäksi läheisessä Leijonan tähtikuviossa (leijona edustaa Jeesusta, Juudan heimon jalopeuraa voittajana) ovat planeetat Merkurius, Mars ja Venus suorassa linjassa sen poikki ja voit nähdä (vähintään) 12 tähteä/planeettaa.
 
Rosh Hashanah, jota myös kutsutaan nimellä pasuunansoiton juhla, on juutalaisuuden oppi siitä, mitä me kutsumme ylöstempaukseksi, mitä Paavali opetti. Joskin jos et ymmärrä sitä hänen juutalaisesta Rosh Hashanahin näkökulmastaan, ymmärrät väärin Raamattua.  Minulla on Rosh Hashanahia koskeva englanninkielinen cd/mp3-opetus myytävänä nettikaupassamme, siinä käsitellään asiaa yksityiskohtaisemmin.
 
Pointtini tässä ei ole opettaa muinaista tähtitiedettä eikä Rosh Hashanahista, vaan osoittaa mihin meidän huomiomme tulisi keskittyä pitäisi olla
 
"Mutta aikakausista ja määrähetkistä (engl. Raamatun tekstissä ajat ja kaudet) ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa. sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niin kuin varas yöllä. Kun he sanovat: "Nyt on rauha, ei hätää mitään", silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niin kuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon.
 
"Mutta te, veljet, ETTE ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niin kuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niin kuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit... Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan (tulevaan vihaan) …Sen tähden kehottakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne, niin kuin teettekin..." 1. Tess. 5:1-11
 
Tästä Raamatun kohdasta ymmärrämme, että voimme tuntea ajat ja kaudet, mutta kaikki jotakin tiettyä päivää koskevaa on spekulaatiota. Onko spekulaatio hyödyllistä? Ei, jos se aiheuttaa pelkoa. Ei, jos se saa ihmiset luopumaan elämisestä siinä toivossa, että ylöstempaus pelastaa heidät vaikeiden tilanteiden kohtaamiselta. Ei, jos se saa ihmiset tunnekiihkon valtaan.
 
Vastakohtana sille, että spekuloidaan kaikenlaista lähtien verikuista aina auringonpimennyksiin sekä tähtien ja planeettojen konjunktioihin, tiedämme, että olemme lopunajoissa perustuen kahteen pääkohtaan Raamatussa. Ne ovat kiveen hakattuja ja muuttumattomia: "Ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana (hallinnassa), kunnes pakanain ajat täyttyvät." sekä "Sillä minä en tahdo, veljet - ettette olisi oman viisautenne varassa - pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus - hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut." Lk. 21:24, Room. 11:25
 
Lk. 21:24:ssä Jeesus profetoi Jerusalemin tuhon, joka tulisi tapahtumaan alle 40 vuoden sisällä Hänen ristiinnaulitsemisestaan vuonna 70. Hän sanoi, että siitä hetkestä lähtien Jerusalemia hallitsisivat pakanat, kunnes pakanoiden aika on täyttynyt. Vuoden 1967 sodassa (kesäkuun 5-10 v. 1967) Israel otti Jerusalemin hallintaansa, mikä tarkoittaa sitä, että sen tapahtumisesta on 50 vuotta – olemme 50 vuotta olleet pakanoiden ajan lopussa, niin suuri on Isän armo koota sisälle kaikki ne, jotka Hän voi.
 
Paavali sanoi, että Israelin sokeus sen suhteen, että Jeesus on heidän Messiaansa, on siihen saakka kunnes pakanain täysi luku on tullut sisälle. Sen tähden nähdessämme yhä useamman juutalaisen uskovan Jeesukseen tiedämme, että sokeus on lähtemässä – ja se on ollut käynnissä karkeasti ottaen 1960-luvun puolivälistä lähtien, mikä sattuu yhteen sen kanssa, että Israel on ottanut Jerusalemin hallintaansa. Siispä kun jatkuvasti kasvavassa määrin yhä enemmän juutalaisia uskoo Jeesukseen Messiaana, pakanoiden aika on vielä vahvemmin loppumassa. 
 
Tämän me tiedämme ilman tähtiä ja planeettoja koskevan spekulaation apua.
 
Tietäjät osuivat valtion suhteen oikeaan, mutta Raamatun täytyi johdattaa heidät Betlehemiin. (Matt. 2:1-8)
 
Anna tuon mennä perille. Nämä aidon tähtitieteen asiantuntijat, jotka saivat tähdistä ja planeetoista selville, että Israelissa oli syntynyt kuningas, olivat neuvottomia sen suhteen, missä Hän oli.  Raamattu antoi heille paikan. Jopa silloin jos tähdet ja planeetat ovat konjunktiossa, Raamattu on se, mikä on perustana, ja tämä tekee kaikesta tähtitieteellisestä Raamatulle alisteista.
 
Ja olen varma, että joku jossakin on kirjoittamassa kirjaa äsken Yhdysvalloissa ja seitsemän vuoden päästä huhtikuun 8 päivä 2024 tapahtuvasta auringonpimennyksestä ja kuinka niiden reitti tekee x:n (ristin) aivan New Madridin siirroksen yläpuolelle (2024 pääsiäinen on maaliskuun 31 päivä ja juutalainen pääsiäinen huhtikuun 22.) mutta näitä koskevat hengelliset merkitykset ovat spekulaatiota.
 
En sano, ettei näihin kaikkiin asioihin liity merkitystä – sanon vain, että ne eivät minua liikuta. Minua liikuttaa persona Elävä Sana. Kirjoitettu Sana, joka lähtee Hänestä, liikuttaa minua. Mikä tahansa ymmärrys, jonka luulen itseni tai jonkun toisen omaavan, täytyy alistaa Jeesuksen ja Paavalin sanoille. Kristus on minussa ja Hän voi kertoa minulle, mitä Hän haluaa minun kuulevan, tähdet 'tuolla jossain' ovat kiinnostavia, mutta merkitsevät vain vähän, vaikka niillä olisi hengellinen merkitys syyskuun 23 päivä vuonna 2017. Kyse ei ole siitä, etten välittäisi, kyse on vain siitä, että Kristus on minussa. Minusta olisi parempi olla täysillä Isän asioilla kun ylöstempaus tapahtuu sen sijaan, että odottaisin hengellisesti vapaalla viimeisen pasuunan ääntä.
 
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
 

Controlling your emotions #6
Tunteiden hallinta, osa 6
Hei kaikki,
Tässä eräänä päivänä kuulin vanhassa televisio-ohjelmassa vitsin, jota en ollut kuullut sitten sen, kun kuudennen luokan opettajani kertoi sen meille yrittäen saada meidät ajattelemaan innovatiivisesti – tarkoittaen sitä, että etsitään ratkaisuja ilmiselvien vastausten ulkopuolelta.
 
Vitsi on tämä: viikoittain eräs meksikolaispoika tapasi ajaa Meksikon ja Yhdysvaltain välisen rajan yli pyörällään säkki selässään. Joka viikko hänet pysäytti sama Yhdysvaltain rajavartija, joka tutki säkin havaitakseen sen joka viikko olevan täynnä hiekkaa. Tätä jatkui monta viikkoa, kunnes eräänä päivänä tuo rajavartija oli vapaata iltapäivää viettämässä Meksikossa ja sattui näkevään tuon pikku pojan. Hän pyysi poikaa kertomaan, mitä tämä oli tekemässä ajaessaan edestakaisin hiekkasäkki selässään. Poika vastasi:
 
"Salakuljetin polkupyöriä." 
 
Tämä on se tapa, jolla paholainen toimii tunteissamme – hän saa meidät keskittymään hiekkasäkkiin samalla kun hän salakuljettaa todellisen tarkoitusperänsä suoraan meidän elämäämme – tuon sellaisen meille kiljuvan asian kuten pelko, raivo, viha, ylimielisyys yms.  
 
Voisin kertoa teille tarinan toisensa jälkeen
 
Voin hyvin kuvitella, että useimmat meistä kuuluvat tunteidensa pohjalta elävien ihmisten uhreihin. Ihmiset ottavat minuun säännöllisesti yhteyttä kysyen, mitä tehdä sellaisen ystävän suhteen, joka on yhtäkkiä katkaissut ystävyyssuhteen eikä kysyjällä ole harmainta aavistusta siitä miksi tai tuo toinen on katkaissut ystävyyssuhteen jostakin vähäpätöisestä syystä. Olen luetellut useita kokemuksia muutaman viime viikon aikana, mutta tuloksena on se, että viatonta ystävää, perheenjäsentä, työtoveria, seurakuntakaveria sattuu tunnepohjalta tehty päätös lopettaa ystävyys.
 
Paavali kirjoitti joukolle tunteiden johdatuksessa toimivia uskovia ensimmäisessä kirjeessään Korintissa olevalle Kristuksen ruumiille sanoen, että se tosiasia, että he ovat ajautuneet riitoihin, kateuteen ja kuppikuntaisuuteen paljastaa, että he ovat pelkkiä vauvoja Kristuksessa. Hän sanoi 1. Kor. 3:3:ssa, että he olivat lihallisia ja elivät kuin uudistisyntymättömät. Hän sanoi, että tässä vaiheessa heidän pitäisi syödä vahvaa hengellistä ravintoa, mutta he ovat kykenemättömiä vastaanottamaan sitä, sillä he pysyvät vauvoina, koska he ovat tunteiden vallassa ajautuneet riitoihin, kateuteen ja kuppikuntaisuuteen. Hän sanoi heille, että jos he jatkaisivat niin, he pelastuisivat, mutta he toisivat mukanaan taivaaseen vain puuta, heinää ja olkia, jotka palaisivat tuomiolla.
 
Huomasitteko...
 
Jeesus ei juossut rikkaan nuorukaisen perään kun tämä oli kieltäytynyt Jeesuksen kutsusta myydä kaikki ja seurata Häntä. Huomasitteko Joh. 6:66-67:ssa että kun monet opetuslapset lakkasivat seuraamasta Häntä koska eivät ymmärtäneet Hänen vertaustaan ja sitä mitä Hän tarkoitti, kun Hän puhui lihansa syömisestä ja verensä juomisesta, Jeesus ei juossut heidän peräänsä?
 
Jeesus asettaa eteemme tehtäväksi päätöksen, tienhaaran, sisäisen ilmestyksen sen tekemisestä, mikä on oikein tai minkä tunnemme haluavamme tehdä. Sitten Hän katselee. Kuten Kainin kohdalla, Hän rohkaisee meitä hengen ihmisessämme tekemään oikein, saamaan hallintaamme synti ja tunteemme – mutta Hän antaa meidän tehdä päätöksen.
 
Kun joku ystävä käyttäytyy huonosti, meidän täytyy tajuta, että hänen täytyy oikaista itseään. Yritä sävyisästi auttaa, ja jos hän katuu ja tunnustaa virheensä ja kiittää meitä viisaasta neuvosta – ylistys Jumalalle siitä, että olemme saaneet ystävämme takaisin. Jos ei, hänen täytyy elää sen mukaisesti ja meidät potkaistaan sivuun. Mikään katastrofi ei ole yksittäinen tapahtuma, ja se on totta elämän suhteen.
 
Okei, takaisin Kainiin... aloitetaan aivan tämän sarjan alusta
 
Jopa sen jälkeen, kun Kain oli murhannut veljensä, Herra tuli hänen luokseen – tajutkaa se – Herra tuli hänen luokseen ja tarjosi hänelle mahdollisuutta olla rehellinen kysyen: "Missä on veljesi Abel?" Kain vastusti itsepäisesti ja sen sijaan, että olisi tunnustanut suoraan sen mitä oli tehnyt, hän vastasi valheella ja kysymyksellä:
"En tiedä. Olenko veljeni vartija?" Aivan seuraavassa jakeessa 1. Moos. 4:10:ssä Herra kertoo Kainille, että tietää mitä tämä oli tehnyt – katsokaa Herran armollisuutta! Ja Hän on sen kaltainen meidän suhteemme yrittäen alituisesti tavoittaa meitä eri tavoin, eri näkökulmasta, yrittäen saada meitä olemaan rehellisiä itsensä ja Hänen suhteensa.
 
Tämän sarjan perimmäinen teema on ollut henkilökohtainen vastuu, sillä se on sitä, mihin Herra meidät alituisesti vetää takaisin – ole rehellinen ja ota vastuu siitä, mitä ajattelet, mitä tunnet, mitä päätät elämässä. Tunneihminen kieltäytyy olemasta henkilökohtaisesti vastuussa elämästään – hän valehtelee toisille pienin 'valkoisin valhein', harmittomin valhein, hän luulee, ja kuitenkin voimme nähdä, että kyse on selvistä valheista. Hän valehtelee itselleen käyttäen kontrolloimattomia tunteita peittämään pelkonsa ja kieltäytymisensä ottamasta vastuuta.
 
Et ole robotti
 
Älä saa sellaista vaikutelmaa, että puhuisin siitä että tulisi olla tunteeton robotti, sillä sitä en tarkoita. Tunteilla on paikkansa, sillä niiden kautta tunnemme ne tosiasiat, jotka älymme meille kertoo. Tunteidemme on siten määrä työskennellä yhdessä älymme kanssa, kumpaakin puntaroidaan suhteessa toiseen, mutta tunteidemme on määrä aina olla alamaiset Herran oikeudenmukaisuudelle, tuntuupa meistä siltä tai ei – saatamme tunteemme logiikan ja luottamuksen alaisiksi.
 
1.Sam. 30:1-6:ssa Daavid ja hänen miehensä tulevat kotiin Siklagiin havaitakseen vain kaupungin palaneen ja joka ikisen ihmisen tulleen viedyksi pois vankina. Heidän vaimojaan ja lapsiaan ei löytynyt mistään, kaupungissa ei ollut kuollutta ruumistakaan – ja jatkeessa kuusi sanotaan, että Daavidin miehet halusivat tappaa hänet kivittämällä, mutta 'Daavid rohkaisi mielensä Herrassa'. Lukiessasi alla olevan psalmin neljä ymmärrä, että Daavid puhuu miehilleen, jotka haluavat tappaa hänet, yrittäen rohkaista heitä olla antamatta tunteilleen valtaa, vaan sen sijaan saada heidät kääntymään Herran luo.
 
Daavid kirjoitti psalmin neljä tuolla hetkellä ja se on kuvaus siitä, kuinka Daavid lähestulkoon antoi tunteidensa ottaa vallan tässä hyvin tunteikkaassa tapahtumassa.
Mutta se myös näyttää kuinka hän palaa takaisin uskoonsa ja luottamukseensa Herraa kohtaan ja lopulta Herra näytti heille, kuinka saada takaisin joka ikinen ihminen. Jos Daavid olisi antanut tunteilleen vallan, hän ei olisi koskaan ollut tilassa, jossa olisi voinut saada Herran ohjeet tilanteen palauttamisesta ennalleen.
 
"Vastaa minulle, kun minä huudan, sinä minun vanhurskauteni Jumala, joka ahdingossa avarrat minun tilani. Armahda minua, kuule minun rukoukseni.
(Voitko kuulla hänen epätoivonsa – hänen miehensä puhuvat hänen tappamisestaan, hänen vaimonsa on otettu vangiksi, hän on peloissaan ja yksin – joten hän puhuu miehilleen)
 
"Te miehet, kuinka kauan minun kunniaani pidetään pilkkana, kuinka kauan te rakastatte turhuutta, etsitte valhetta? Tietäkää: ihmeellinen on Herra hurskastansa kohtaan (heidän vaimojaan ja lapsiaan ja heitä itseään kohtaan, jos he pysyvät uskollisena Herralle). Herra kuulee, kun minä häntä huudan. Vaviskaa, älkääkä syntiä tehkö. Puhukaa sydämissänne vuoteillanne ja olkaa hiljaa. Sela. (pysähdy, ajattele tätä)"
 
"Uhratkaa vanhurskauden uhreja ja luottakaa Herraan. Moni sanoo: "Kuka antaa meille sitä, mikä hyvä on?" Herra, käännä sinä meihin kasvojesi valkeus. Sinä annat minun sydämeeni suuremman ilon, kuin heillä on runsaasta viljasta ja viinistä. Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua. "
 
Daavid ja hänen miehensä menivät tuolle tunteiden vuoristoradalle, mikä oli täysin ymmärrettävää, mutta he kuuntelivat uskoaan ja ottivat tunteensa, ajatuksensa ja pelkonsa ja huolensa hallintaan ja taipuivat uskomaan ja luottamaan Herraan – ja kuten Daavid totesi, hänellä oli rauha. Salli itsellesi tuo tunne, mutta älä ole kuin Kain, joka valitsi elää tunteidensa kautta ja päätyi tekemään erittäin huonon päätöksen. Ole kuin Daavid, joka keskellä pelkoa ja huolta löysi rauhan ja levollisen unen – koska hän luotti, että Jumala oli uskollinen ja olisi uskollinen taas kerran tässä tilanteessa. Aamen!
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn

Controlling your emotions #5
Tunteiden hallinta, osa 5
Hei kaikki,
Mitä teemme niiden ystävien ja perheenjäsenten suhteen, joiden päätöksentekotaidot muistuttavat oravan vastaavia taitoja sen yrittäessä ylittää kadun? (Ja jostain syystä he ottavat meidät mukaan matkustajiksi matkalleen tunne-elämän vuoristoradalla.)
 
Missä vaiheessa mahdollisesti yritämme ole se henkilö, joka pääsee läpi ja voi puhua tällaisen henkilön elämään?
 
Kun sallimme tunteidemme päästä valloilleen, laskemme puolustuksemme. Sananlaskut 25:28 sanoo, että kuin kaupunki, varustukset (puolustusmuurit) hajalla, muuria vailla, on mies, joka ei mieltänsä hillitse. Tunteiden pohjalta eläminen ja päätösten tekeminen vain avaa ihmisen tuholle. Hän on epävakaa ja hänen elämäänsä todistavat näkevät selvästi, että hänen päätöksillään ei ole mitään logiikkaa eikä niissä vain ole järkeä. 
 
Jaak. 1:5-8 varoittaa meitä, että jos etsimme Herran viisautta, silloin se tulee tehdä täysin sitoutuneena – kahtaalle horjuva mies on yhtä epävakaa kuin meren aallot "älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa." Toisin sanoen jos tunteesi ovat kuin vuoristorata Jumalan tahdon etsimisen suhteen, "missaat" Hänet. Et tunnista Hänen johdatustaan – et tule saamaan sitä viisautta Häneltä, jonka sanoit haluavasi. Jumalan palveleminen vaatii koko sydämen, koko mielen, koko ruumiin.
 
Tunteiden pohjalta elämisen ongelma
Koska suuri osa seurakuntakulttuurista samastaa tunteet voiteluun, ei ole mikään ihme, että ihmiset usein samastavat Jumalan ohjauksen heidän elämässään siihen, miltä heistä sillä hetkellä tuntuu. Jos joku sanoo sinulle 'Eilisiltana minulla oli rauha, mutta tänä aamuna en ole varma' – se tarkoittaa, että hän todennäköisesti sai Jumalan rauhan ja ohjauksen eilen illalla, mutta yön ja aamun pikkutuntien aikana epäilys ja vielä tärkeämpänä tekijänä pelko, hiipivät tilanteeseen ja hän salli Jumalan rauhan vaimeta taustalle – omasta valinnastaan, ei Hänen! Hänen puutteensa ajatustensa ja tunteidensa kontrolloimisessa jättää hänet hämmentyneeksi.
 
Tämä nähdään erityisesti sellaisten sinkkujen tai sellaisten naimisissa olevien kohdalla, jotka avioliitossaan kantavat vierasta iestä epäuskoisen aisaparina, joilla ei ole puolisoa tai läheistä ystävää puhumassa elämäänsä, sillä tuollainen henkilö hioisi teräviä särmiä ja tasoittaisi hänen tunteidensa vuoristoradan ylä- ja alamäkiä. Sosiaalinen media on täynnä tällaisia ihmisiä ja sen voi nähdä heidän julkaisemiensa "postausten" huomion keskipisteen voimakkuudesta, sillä ihminen, jolla on toisia puhumassa elämäänsä, ei olisi julkaissut sellaisia.
 
Sinun ei tarvitse tuntea tuolla tavoin! Käsite, että voi ottaa auktoriteetin tunteidensa yli, on vieras kovin monille ihmisille, osittain siksi, koska kukaan ei ole koskaan sanonut heille, että 'sinun ei tarvitse tuntea tuolla tavoin', ja osittain siksi, että on maailman kulttuuria elää tunteiden pohjalta. Lasten kohdalla käytetään usein sanontaa 'pitkästyminen on valinta'. Pitkästyminen on tunne, joka tulee keskittymisen kohteen ja toiminnan puutteesta. Pitkästyminen on valinta, sillä jos ihmisestä 'tuntuu' siltä, hän voi nousta ylös ja löytää jotakin mihin keskittyä.
 
Ole riittävän kypsä ja pane syrjään eroavaisuudet niin että rakastatte toisianne.
 
Tunteet tulevat, jos teet oikein, mutta älä odota lämpimiä tunteita ennen kuin teet oikein. Oikeat tunteet seuraavat oikeita ajatuksia ja oikeita päätöksiä.  Sydämessäsi tiedät, että Jeesus rakastaa tuota ressukkaa ja niin sinäkin, ehkäpä yksistään siitä syystä – mutta Hän kuoli hänen puolestaan, joten on olemassa tietty määrä kunnioitusta ja hyvän toivomista, joka liittyy Jeesukseen rakkauteen häntä kohtaan – heti kun mukaudut Jeesuksen rakkauteen ja rakastat tuota ihmistä hengestä hänen henkeensä, ja havaitset hänessä olevan armon, sen jälkeen muu jää syrjään. Tuo toinen saattaa soittaa tänään ja sinä olisit valmis jatkamaan suhteessanne siitä mihin jäitte ennen kuin asiat menivät pieleen – mutta tuo toinen on niin jumissa luopumuksen tilassaan ja elää niin menneisyydessä tehden siitä nykyhetken todellisuutta itselleen samalla kun sinä olet jatkanut matkaasi ja jatkanut kasvamista Kristuksessa.
 
Kuinka käsitellä tuollaista ystävää? 
 
2.Tim. 2:23-26: "Typeriä ja tietämättömiä kysymyksiä vältä tietäessäsi niiden vain synnyttävän riitoja. Herran palvelijan ei pidä ajautua mukaan toisten ihmisten riitaan, vaan olla lempeä kaikille ihmisille, altis opettamaan ja olemaan kärsivällinen. Sävyisyydessä opettamaan niitä, jotka vastustavat itseään, josko Jumala ehkä antaisi heille katumuksen ja he tunnustaisivat totuuden, niin että he saattavat selviytyä pois paholaisen ansasta paholaisen otettua heidät vangiksi miten tahtoo."
(suomennos tässä)
 
Kysymäni kysymys on tämä: mitä meidän tulee tehdä ihmisten suhteen, jotka elävät tunteidensa pohjalta? 
 
Huomaa ne neljä kohtaa jotka olen yllä alleviivannut: - "...opettaa niitä jotka vastustavat itseään", "katumuksen ja he tunnustaisivat totuuden", " että he saattavat selviytyä pois", ja "...(paholaisen ansasta) paholaisen otettua heidät vangiksi miten tahtoo."
 
Meidän osamme on opettaa. Piste. Rakenna silta heidän suuntaansa näyttäen heille tien oikeaan ajatteluun.
 
Gal. 6:1-5 sanoo samalla tavoin, että meidän tulee 'ojentaa sävyisyyden hengessä varuillamme ettemme itse joutuisi kiusaukseen' – toisin sanoen ymmärryksellä, että me kaikki teemme syntiä, he vain tekevät syntiä eri tavalla kuin me. Paavali jatkaa sanomalla Gal. 6:2:ssa, että jos he meitä kuulevat, kannamme toistemme taakkoja.
 
Mutta hän sanoo, että jos he eivät meitä kuule ja sen sijaan torjuvat neuvomme ja ajattelevat itsestään enemmän kuin heidän pitäisi, sitten heidän täytyy kantaa oma taakkansa ja elää sen mukaisesti ja heidän päätöksensä paljastaa, olivatko he oikeassa vai väärässä (jakeet 3-5). Hän jatkaa sanoen, että Jumalaa ei pilkata, Hän tulee antamaan jokaiselle sen, mitä ansaitsemme tai olemme kylväneet, sillä se on oikein.
 
Paavali käski Timoteusta viestissään 2. Tim. 2:23-26:ssa opettamaan niitä, jotka vastustavat itseään (he ovat sokeita sille tosiasialle, että he vastustavat itseään sotkeutuessaan asioihin liittyviin tunteisiin), mutta meidän ei pitäisi sallia itsemme ajautua mukaan heidän omaan riitaansa. Pysyttele tunnetasolla erossa, vaikka tunnetkin myötätuntoa heitä kohtaan, vaikka näetkin, minne he ovat suuntaamassa, vaikka haluaisit koko sydämestäsi pelastaa heidät – heti kun opetat heitä, heidän täytyy tehdä oikeat päätökset, heidän täytyy ottaa tunteet hallintaan.
 
Kuten sanotaan, ensimmäinen sääntö kuopasta pois pääsemiseksi on lakata kaivamasta. Koska he ovat tottuneita tekemään päätöksiä tunteiden pohjalta, jotkut ihmiset eivät näe, että he ovat kaivamassa kuoppaansa syvemmäksi. Ei ole olemassa mitään hengellistä ylöstempausta, jolla pääsisi pois kuopan pohjalta välittömästi maan tasolle seisomaan kuopan päälle tai jolla täyttäisi kuopan. Jumala antaa meille sen mitä ansaitsemme, ja tekemämme asian tekemättömäksi saaminen voi viedä vuosia, mutta se on oikein.
 
Huomaa jälleen, mitä Paavali sanoi heistä 2. Tim:ssa - 'katumuksen ja he tunnustavat totuuden'.  Jossain vaiheessa tunteen johdattaman ihmisen täytyy rauhoittua, alkaa ajatella ja myöntää virheensä. Se on niin yksinkertaista. Mitään todellista edistystä tunne-elämän parantumisen suuntaan ei voi tehdä ennen kuin heillä on elämästään selvä varmuus, ilmestys, oivallus.
 
Ja pahin asia ihmisellä, joka elää ja tekee päätöksensä tunteiden pohjalta, on se, että '(paholainen) on ottanut hänet vangikseen miten tahtoo.'  Jälleen, "että he saattavat selviytyä pois paholaisen ansasta."  Kukaan ei voi tehdä sitä heidän puolestaan, heidän täytyy tehdä se.
 
Päätämme tämän ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn