Follow up #1 of 2: Things Learned; Who can expect divine healing
Jatko-osa nro 1 kaksiosaisesta sarjasta; opitut asiat; kuka voi odottaa jumalallista parantumista
 
Hei kaikki,
 
Vaikutti hyvältä ajatukselta, johtuen reaktiosta viimeisimpään kirjoitussarjaan, puhua enemmän siitä, milloin uskoa jumalalliseen parantumiseen verrattuna siihen, milloin asia on kiinni uskostamme. Evankeliumeissa näemme parantumisten sijoittuvan jompaankumpaan näistä kahdesta kategoriasta: ihmisten vastaanottama parantuminen oli suvereenia Jumalan liikehdintää tai ihmisten usko sai aikaan heille parantumisen.
 
Kiinnostuksemme kohdistuu tänään niihin parantumisiin, joissa Jeesus tunnusti ihmisen oman uskon olleen mukana parantumisessa. Minulla on englanninkielinen opetussarja otsikolla "Healing School" (suom. parantumiskoulu), joka käsittelee ihmisten uskoa yksityiskohtaisesti sekä sitä, kuinka joskus Herra ohjasi näitä ihmisiä tavalla, jolla heidän uskonsa tuli esiin, mikä johti heidän parantumiseensa; tuo sarja saattaa kiinnostaa lisäymmärryksen saamiseksi. Katsotaanpa muutamia niistä:
 
1) Sadanpäämiehen palvelija Matt. 8:5-13:ssa ja Lk.7: 1-10:ssa
Tämä mies ymmärsi auktoriteetin eikä halunnut Jeesuksen tulevan ovelleen, vaan kehotti Häntä vain sanomaan parantumisen sanan 'Sillä minä itsekin olen toisen vallan alainen.' Jeesus sanoi, ettei hän siihen mennessä ollut löytänyt noin suurta uskoa Israelissa. 
 
Mies ymmärsi sekä auktoriteettia että henkilökohtaista parantumislupausta. Parantumista tarvitsevat ihmiset tarvitsevat henkilökohtaisen lupauksen Herralta koskien heidän parantumistaan. Ehdotukseni on tehdä tuon lupauksen saaminen tärkeimmäksi prioriteetiksi sijoittamalla aikaa ja vaivannäköä Hänen edessään pysyttelemiseen, kunnes Hän antaa sanan asiasta.
 
2) Verenvuodosta kärsinyt nainen Matt. 9: 20-22:ssa, Mk. 5:25-34:ssa, Lk 8: 43-48:ssa
Markuksen evankeliumi tarjoaa eniten yksityiskohtia kertoen meille jakeissa 27-28: "Tämä oli kuullut Jeesuksesta ja tuli kansanjoukossa takaapäin ja koski hänen vaippaansa; sillä hän sanoi: "Kunhan vain saan koskettaa edes hänen vaatteitaan, niin tulen terveeksi".' Ja heti hänen verensä lähde kuivui..."
 
Kun hän oli kuullut, että kyseessä oli Jeesus – se oli naisen uskon kohta. Nainen sai ilmestyksen kuulleessaan Hänen muista ihmeistään, että hän parantuisi – hänellä oli tuo ilmestys sisällään, ja sitten hän toimi sen pohjalta. Jeesus sanoi: 'Sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi.' 
 
3) Kaksi sokeaa miestä, jotka löydetään vain Matt. 9: 27-31:ssä
He kutsuivat Jeesusta Daavidin pojaksi, mikä oli Messiaalle annettu nimitys. Missä vain näemme ihmisten kutsuvan Jeesusta 'Daavidin pojaksi', näemme sen pysäyttävän Hänet välittömästi. Ja myös joka kerran Hän koettelee heitä nähdäkseen, käyttävätkö ihmiset nimitystä yleisnimityksenä, vai uskovatko he todella Hänen olevan Daavidin poika, Messias. Jos he osoittavat saaneensa todellisen ilmestyksen siitä, että Hän on Messias, Hän kohtaa heidät heidän uskonsa kohdalla. Nämä kaksi sokeaa miestä ovat ensimmäinen niistä kolmesta esimerkistä, joita katsomme ja joissa Häntä kutsuttiin 'Daavidin pojaksi'. 
 
Kun nämä kaksi miestä saivat Jeesuksen huomion kutsumalla Häntä Daavidin pojaksi, Jeesus koetteli heitä: "Uskotteko, että minä voin sen tehdä?" Kun he vastasivat: "Uskomme, Herra." Jeesuksen tarvitsi tietää vain se – he kutsuivat Häntä Herraksi. Hänen vastauksensa oli tunnustaa heidän uskonsa: "Tapahtukoon teille uskonne mukaan." Ja välittömästi he parantuivat. Hänen ohjeensa oli olla kertomatta kenellekään liittyi enemmän kuin mihinkään muuhun sen tosiasian vahvistamiseen, että Hän oli Messias, Daavidin poika. Tapahtukoon teille uskonne mukaan, näyttää olevan punaisena lankana myös meille nykyään. Keskittykää ytimessä olevaan uskoonne, kuten he tekivät. Siinä Hän tulee kohtaamaan teidät. Hänen Herrautensa tunnustamisessa. Lukekaa eteenpäin:
 
Kanaanilainen vaimo – Matt. 15: 21-28:ssa ja Mk. 7:24-30:ssa meillä on suuren uskon ihminen, joka roomalaisen sadanpäämiehen tavoin ei ollut juutalainen. Nainen kutsuu Jeesusta 'Daavidin pojaksi' pyytäessään Häntä parantamaan tyttärensä, jota 'riivaaja vaivaa kauheasti'. Opetuslapset kehottivat Jeesusta lähettämään naisen pois, mutta naisen väittämä ilmestys siitä, että Hän oli juutalainen Messias, kiinnitti Jeesuksen huomion.
 
Hänen täytyi koetella naista nähdäkseen, kuten noiden sokeiden miesten kohdalla, oliko naisella todella ilmestys siitä, että Hän oli Israelin Messias? Tehdäkseen niin Hän puhui naiselle vertauksen, kuten Hän oli tehnyt niin usein ihmisten kohdalla – ne, joilla oli ilmestys, vastaanottivat suuria totuuksia, kun taas ne, jotka seurasivat Häntä ilman ilmestystä ja omaten taka-ajatuksia, kuulivat vain kertomuksia siemenistä ja maasta ja sellaista.
 
"Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille", tuli Hänen vertauksenaan naiselle. Jos naisella oli ilmestys siitä, että Hän todellakin oli Messias, nainen kykenisi vastaamaan vertauksen muodossa, ja hän teki niin: " Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän herrainsa pöydältä putoavat." Naisella oli se! Hän uskoi aidosti! Jeesus vastasi: " Oi vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle, niin kuin tahdot." Ja hänen tyttärensä parani tuossa hetkessä. Tämä oli toinen 'uskonne mukaan' –lausuma, aivan kuten noiden kahden sokean miehen kohdalla. Meiltä jää se huomaamatta – haluamme Jumalan koskettavan meitä, mutta totuus on, että me tarvitsemme ensin ilmestyksen ja sen jälkeen tulee parantuminen.
 
Viimeinen esimerkki Daavidin pojan aiheuttamasta Jeesuksen pysähtymisestä oli sokea Bartimeus Mk. 10: 46-52:ssa ja Lk. 18: 35-43:ssa Markuksen evankeliumin antaessa sen yksityiskohdan, jota me tänään etsimme.
 
Teksti sanoo, että kun Bartimeus kuuli, että se oli Jeesus Nasaretilainen, hän huudahti saadakseen Hänen huomionsa: "Jeesus! Daavidin poika! Armahda minua!"  Väkijoukko käski häntä sulkemaan suunsa. Mutta se sai hänet huutamaan yhä lujempaa. Jeesus kuuli hänet ja jakeet 49-50 kertovat meille "Jeesus seisahtui" mikä oli kohteliasta ja mahdollisti sokealle miehelle tien raivaamisen Herran luo. Välittömästi Bartimeus  "...heitti vaippansa päältään, kavahti seisomaan ja tuli Jeesuksen tykö."
 
Testi, jota Jeesus käytti selvittääkseen, oliko Bartimeuksen nimitys Daavidin poika –nimitys Hänelle todellinen vai ainoastaan titteli, oli yksinkertainen: "Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?" Se kuulostaa ilmeisen typerältä kysymykseltä, mutta se oli testi. Halusiko Bartimeus jotakin lihallista kuten rahaa tai sitä, että Jeesus puhuisi jollekulle kaupungissa siitä, että hän saisi asuinpaikan itselleen? Vastasiko Bartimeuksen elämässä haluama asia sitä, että hän kutsui Jeesusta Daavidin pojaksi, Messiaaksi? Eikö Jeesus teekin tätä meille tänään: mitä haluat Minulta? Meidän vastauksemme paljastaa joskus itsekkään sydämemme. Hän vastasi: "Rabbuuni, että saisin näköni jälleen!" Jeesuksen vastaus oli:
 
"Sinun uskosi on sinut parantanut (tai pelastanut, suom. huom)." Bartimeus seurasi sitten välittömästi Jeesusta opetuslapsena, koska tuo lyhyt vastaus kysymykseen 'Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?' oli tulla parannetuksi, mutta pitkä vastaus oli, että hän halusi iankaikkisen elämän. Hän tiesi, todella tiesi, että Jeesus oli Daavidin poika ja vastasi suurempaan pelastumien ilmestykseen. Juuri siinä paikassa meidänkin tulee olla! 
 
Kaikki nämä kolme esimerkkiä siitä, että ihmiset kutsuivat Jeesusta 'Daavidin pojaksi' osoittavat Jeesuksen koetelleen heidän ilmestystään saadakseen selville, oli se aito. Jokaisen näistä kolmesta täytyi vastata tavalla, joka osoitti, että he todellakin toimivat ilmestyksen perusteella uskoen siihen, että Hän parantaa (tai vapauttaa). Meille se merkitsee, että meidän täytyy palata varhaisimpaan ja ytimessä olevaan ilmestykseen silloin kun me ensimmäisen kerran kohtasimme Jeesuksen. Elämä säilyy tuossa alkuperäisessä ilmestyksessä, kun tiesitte tietävänne, että Jeesus on Herra ja että teidän täytyi vastata tuosta ilmestyksestä käsin - tuo sama ilmestys voi elävöittää uskon sinussa parantumiseen. 
 
Tämä on vienyt nyt aika pitkään tänään, mutta käykää uudelleen läpi pointit koskien uskoa – jatkamme muilla esimerkeillä uskosta parantumiseen ensi viikolla, siihen saakka siunauksin,
John Fenn

Lesson learned; final in the series #5
Uusi opittu läksy, sarjan viimeinen 5. osa
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin, kuinka Paavali kertoi korinttilaisille, että heidän ennakkoluulonsa heidän oman (koti-) seurakuntansa jäseniä kohtaan teki heidät heikoiksi, sairaalloisiksi ja jotkut olivat jopa kuolleet. He aiheuttivat sen itse itselleen, kuten Epafras, joka teki työtä melkein kuolemispisteeseen saakka. Joskus avaamme oven rakkaudettomuuden kautta tai työskentelemällä tai stressaamalla itseämme, mutta milloin voimme odottaa Jumalan parantavan meidät?
 
Nimeä se parantuminen...
Voitteko nimetä mitään tarkkaa välitöntä parantumista evankeliumeissa tai Apostolien teoissa, jossa tuo ihminen oli tietoisesti aiheuttanut tuon vaivan? Toisin asian sanoakseni, kun puhutaan nimenomaisesti kerrotuista yksittäisistä parantumisista evankeliumeissa, paransiko Jeesus koskaan ihmisen, joka oli tietoisesti aiheuttanut tuon lääketieteellisen vaivan kehoonsa? Vastaus on ei. Matt. 15:30-31:ssä mainitaan raajarikkojen tervehtyneen – 'raajarikkoisuus' on tulos onnettomuudesta – he eivät tietoisesti vammauttaneet itseään.
 
Pohtikaa: Verenvuototaudista kärsinyt nainen ei tehnyt mitään saadakseen aikaan tuon vaivan itseensä. Tekikö sokea Bartimeus tai sokeana syntynyt mies itsensä tarkoituksella sokeaksi? Ei. Tekikö kukaan kuuroista ihmisistä, spitaalisista, puhumaan kykenemättömistä, rammoista, köyryselkäinen nainen – tekivätkö he tietoisesti jotain, mikä aiheutti heidän vaivansa? Ei. Pyysikö Malkus, jonka korvan Pietari viilsi irti miekalla Jeesuksen pannessa sen takaisin paikalleen ja parantaessa sen, Pietaria viiltämään irti korvansa? Ei. 
 
Tekikö kuumeeseen kuollut Jairuksen tytär, ei-juutalaisen naisen tytär, jota riivaaja 'vaivasi' tai Pietarin anoppi tietoisesti jotakin, joka aikaansai kuumeet tai sairaudet, jotka Jeesus myöhemmin paransi ja herätti kuolleista? Ei yksikään nimenomaisesti evankeliumeissa nimetyistä tapauksista, jotka Jeesus paransi, edes viittaa siihen, että kyseessä ollut ihminen olisi aiheuttanut vaivan itse itselleen. Paavalin kuolleista herättämän miehen kohdalla oli kyseessä vahinko tämän pudotessa ikkunasta, hän ei tarkoituksellisesti pudonnut ikkunasta. Pietarin kuolleista herättämä Dorkas sai kuumeen ja kuoli. Hankkiko hän kuumeen tarkoituksella? Ei.
 
Joten miksi me syödessämme itsemme liikalihaviksi aiheuttaen siten ongelmia niveliin ja sydämeen/keuhkoihin ja muihin juttuihin, miksi me rukoilemme jumalallista parantumista? Miksi me, kun syömme teollisesti valmistettuja ruokia, jotka ovat vailla ravintoaineita tai tietoisesti emme hanki riittävästi vitamiineja ja hivenaineita ja olemme sitten sairaalloisia, miksi odotamme jumalallista parantumista?
 
Miksi ihmiset polttavat tietäessään, että se voi aiheuttaa syöpää ja koko joukon muita vaivoja, tai tarkoituksella nostavat jotakin mitä tiedämme, ettei pitäisi nostaa, tai työskentelevät liikaa uupumispisteeseen saakka ja/tai aiheuttaen sairastumisia (kuten minun kohdallani oli kyse huimauksesta tai jopa flimmeristä) tai kantavat huolia ja pelkoja, kun tiedämme, että meidän täytyy mennä Herran luo ja antaa ne Hänelle – ja odotamme Jumalan välittömästi parantavan meidät?
Jos kirjaukset Jeesuksesta ja Apostolien teoissa kertovat välittömästä parantumisesta vain niille ihmisille, jotka saivat vaivansa ilman heidän suoraa omaa tarkoitustaan tai virhettään, miksi odotamme Hänen välittömästi parantavan meidät, kun me tietoisesti aiheutimme ongelman itsellemme?
 
Meidän ruumiimme ovat maasta ja meidän tulee pitää asianmukaista huolta kaikesta lähtien ajastamme maan päällä aina maallisiin ruumiisiimme asti. Olemme vastuussa. Asia on niin yksinkertainen.  Synnit ruumista vastaan tulevat ilmi ruumissa, kuten Paavali sanoi. Mikä perusrakenne meidän täytyy pystyttää muuttaaksemme elämämme, mitä tulee terveyteen, ravintoon, rakkaudessa vaeltamiseen suhteessa toisiin opetuslapsiin?
 
Uskon, parantumisen, terveen järjen, oman sydämen arvioimisen tasapainottaminen
 
Paavali sanoi Timoteukselle ensimmäisessä kirjeessään (5:23): " Älä enää juo vain vettä, vaan käytä vähän viiniä vatsasi tähden ja usein uudistuvien vaivojesi vuoksi." Oliko tuo 'oinos' (viini) käynyttä vai vain mehua, on epäolennaista tämän aiheen kannalta – Paavali käski Timoteusta käyttämään hänen lääkkeenään pitämää ainetta vatsansa tähden. Viime viikolla kerroin, kuinka Paavali huomautti Erastuksen työskennelleen kirjaimellisesti kuolemispisteeseen saakka ja tarvitsevan aikaa toipua.
 
Ajan ottaminen toipumiseen ja vähäisen määrän viiniä käyttäminen vatsan tähden ovat kumpikin käytännöllisiä ratkaisuja. Paavali, tämä mies, joka kutsui sokeuden noita Elymasille, joka vastusti häntä, Paavali, joka herätti ikkunasta pudonneen miehen kuolleista, tämä mies, jonka käsien kautta Jumala teki erityisiä ihmeitä hänen koskettamiensa vaatekappaleiden välityksellä – tämä vuosien ajan merkittävien ihmeiden mies käski ystäviään ottaa lääkettä, levätä ja toipua. 
 
Esimerkkejä
 
Kun lapsemme olivat pieniä ja saivat kuumeen tai vilustuivat tai jotakin, me panimme kätemme heidän päälleen, mutta jos he eivät voineet paremmin lyhyen ajan sisällä, joka ei varmasti ollut pitempi kuin 24 tuntia, veimme heidät lääkäriin.
Ette pakota viatonta lasta kärsimään vain siksi, että 'seisotte uskossa' – teidän täytyy tehdä ensin mikä on oikein, koska olette maan päällä luonnollisessa ensiksi, ja sitten hengellinen seuraa.
 
Ihmiset rikkovat tervettä järkeä vastaan ja sitten ihmettelevät, missä Jumala on. He tekevät kaiken väärin luonnollisessa ja sitten tarvitsevat kiireesti ihmettä. Näin he elävät vuoristorataelämää, jossa mennään alas ja sitten ylös, ihmeeseen, sitten alas, sitten ylös ihmeeseen, sitten taas alas – sen sijaan, että eläisivät huolenpidon virrassa, jonka vapauttaa se, että tekee sen, mikä on oikein luonnollisessa ja terveen järjen mukaista.
 
On kuin nainen, josta olen kertonut, jolla oli tapana kirjoittaa shekkejä paikallisille kauppiaille tietäen, ettei hänellä ollut tilillään rahaa. Sitten hän tuli minun, pastorinsa, luo rukoiltavaksi, jotta hänen miehensä saisi palkankorotuksen, jotta hän saisi suosion pankeilta, jotka ottaisivat pois jotkut kulut, saadakseen suosion kaupoilta, jotta ne antaisivat hänen kirjoittaa lisää shekkejä – mutta se, että Jumala vastaisi tuohon rukoukseen tarkoittaisi, että Hän mahdollistaisi naisen synnin tai vähintään toimisi naisen kumppanina tämän synnissä.
 
Jumalan ratkaisu oli, että tein naisen kanssa työtä auttaen häntä laatimaan budjetin ja olemaan kurinalainen – tehden sen, mikä on oikein luonnollisessa pystyttäen sellaisen rakenteen hänen elämäänsä, minkä kautta Jumala voisi virrata. Se ei ollut eleganttia, se oli vaikeaa, hankalaa lihalle ja 'normaalia'. Mutta se oli jumalallinen vastaus, se taivaallinen 'kosketus' Jumalalta, minkä nainen tarvitsi.
 
Sen tähden Paavali...
...toistuvasti luetteloi johtajien ominaisuuksina moraalisen suoraselkäisyyden, vakauden elämässä, vakauden perheessä. Heillä on paikallan perusrakenne Jumalalle siunata heitä luonnollisessa. Hän on hengellisessä, me elämme luonnollisessa. Jumala on vanhurskas ja rehellinen ja Hän voi virrata vain sen kautta – joten jos elämämme ei vastaa Hänen suoraselkäisyyttään, niin me sidomme Hänen kätensä.
 
Tässä sarjassa olen jakanut omaa kokemustani ja keskusteluani Isän kanssa koskien sitä, miksi minulla oli huimausta. Hänen ratkaisunsa ei ollut jokin dramaattinen jumalallinen kosketus, sen sijaan Hän ohjasi minut takaisin huolehtimaan paremmin ajastani ja energiastani. Hänen ratkaisunsa nähtiin niissä hyvin arkipäiväisissä ja käytännöllisissä askelissa, joiden mukaan otan yhden kokonaisen vapaapäivän joka viikko, mutta kyseessä oli jumalallinen kosketus.
 
Yliluonnollinen on usein kätketty käytännölliseen. Se tekee siitä näennäisen yksinkertaista, arkipäiväistä, jopa tylsää. Emme halua olla kuin Naaman, jonka ylpeys, kun hänen käskettiin peseytyä mutaisessa Jordan-virrassa seitsemän kertaa, mikä parantaisi hänet spitaalista, sai hänet kääntymään pois – ihme ei tullut hänen odottamassaan muodossa, joten hän torjui Jumalan ratkaisun. Älkää olko sellaisia.
 
Hyvin usein juuri se, että yksinkertaisesti otamme vastuun elämästämme, on se yliluonnollinen teko, jonka Jumala vaatii. Se ei ole loisteliasta, eikä sen myötä iho mene kananlihalle ja saa väristyksiä. Kuten oli laita silloin, kun Jeesus pani ihmiset istumaan järjestäytyneisiin ryhmiin, Isä virtaa niiden käytännöllisten asioiden kautta, joita teemme helpottaaksemme Hänen liikkumistaan keskellämme.
 
Toivon tämän sarjan antaneen ajattelemisen aihetta… uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,   
 
John Fenn
 

New lesson learned #4, Paul's co-worker who worked himself sick
Uusi opittu läksy, osa 4: Paavalin työtoveri, joka sairastutti itsensä työllä
 
Hei kaikki,
 
Viime viikolla lopetin esimerkkiin meidän pizzankuljetusfirmastamme jossa ansaitsimme kaksi dollaria jokaisesta 10 dollarin ostoksesta, ja saatat luulla minun eksyneen kauas aiheesta – ei pidä paikkansa!
 
Syrjään pantu aika ja infrastruktuuri
 
Samalla tavalla kun liikeyrityksen omistajan olisi väärin käyttää koko 10 dollarin myynti itseensä sen sijaan, että panee syrjään kahden dollarin voiton, olen 'käyttänyt' koko seitsemän päivän viikon itseeni sen sijaan, että olisin pannut syrjään yhden päivän 'voittona'. 
 
Kerroin myös kuinka Jeesus ensin pystytti infrastruktuurin ennen kuin siunaus vuodatettiin: istutti tuhannet 50 ja 100 ryhmiin ja organisoi käyttämättömät vesiastiat täytetyksi vedellä, joka tulisi muutetuksi viiniksi. Joten yhdistetäänpä nuo kaksi elementtiä tänään.
 
Minkä infrastruktuurin olen nyt luonut mahdollistaakseni tarkoitetun siunauksen ottaa yksi kokonainen vapaapäivä viikossa, jotta sillä olisi täysi vaikutuksensa. Minulle se tarkoitti ensimmäisenä asiana sitä, että 'irrottauduin' internetistä yhdeksi päiväksi joka viikko. Ei tarkasteta sähköposteja, Facebookia, Messengeria, Skypeä, tekstiviestejä jne. Puhelin on pöydällä poissa luotani. Tuo infrastruktuuri mahdollistaa rentoutumiseni ja keskittymiseni päivään ja latautumiseni – ilman syyllisyyttä, voisin lisätä, koska menneinä päivinä tunsin syyllisyyttä kun en tehnyt työtä.
 
Jos Herra käsittelee jotakuta ruokavalion suhteen, mikä perusrakenne hänen täytyy pystyttää, jotta Jumala voi siunata häntä hänen pyrkimyksissään? Jos Hän käsittelee häntä sanotaanko siitä, että ei söisi hiilihydraatteja ja keskittyisi proteiineihin ja vihanneksiin, täytyykö hänen raivata ruokakomeronsa ja antaa nuo teollisesti valmistetut säilykkeet ja perunalastut ja voileipäkeksit hyväntekeväisyyteen? (Ja/tai jollekulle, jota Jumala ei käsittele noiden asioiden suhteen)
 
Jos Hän käsittelee jotakuta rahan käsittelyn suhteen, esim. velasta pääsemisen osalta, täytyykö hänen leikata kahtia tai panna lukkojen taakse luottokortteja, jotta estää itseään joutumasta lisävelkoihin? Täytyykö hänen istuutua tutkimaan rahankulutustaan ja tekemään budjetti tarvittavana perusrakenteena, ennen kuin Isä voi vuodattaa enemmän rahavaroja hänelle?
 
Epafras (lyhennetty muoto Epafroditoksesta) 
Kol. 4:12:ssa Paavali kuvaa Epafrasta, joka rukoilee palavasti heidän kaikkien puolesta verbin tarkoittaessa 'taistella (vahvasti)' rukouksessa. Muualla Paavali kuvaa tätä rukoustaistelijaa vankitoveriksi, palvelijaksi ja sellaiseksi, joka piti huolta hänen tarpeistaan. Uhrautuvalla mielellä hän antoi ja rukoili ja matkusti Paavalin kanssa ja kuljetti viestejä Paavalilta (koti-) seurakunnille ja niiltä Paavalille.
 
Fil. 2: 25-30:ssa Paavali sanoo, että hän oli 'kuoleman kielissä', mutta Jumala oli laupias. Hän sanoo jakeessa 30: "sillä Kristuksen työn tähden hän joutui aivan kuoleman partaalle, kun pani henkensä alttiiksi tehdäkseen minulle sen palveluksen, mitä te ette voineet tehdä."
 
Epafras sairastutti itsensä työllä. Virkkeen loppuosa kuulostaa siltä kuin Paavali syyttäisi filippiläisiä siitä, että he laiminlöivät Paavalista huolehtimisen, mutta englanninkielinen käännös on sävyltään liian vahva. Kreikankielinen teksti välittää ajatuksen, ettei heillä vielä ollut tilaisuutta antaa Paavalille ja että Epafras sairastutti itsensä työllä auttaessaan Paavalista huolehtimisessa. Itse asiassa myöhemmin tässä kirjeessä, kohdassa 4:14-18 hän tunnustaa, ettei filippiläisillä ollut tilaisuutta (avustaa), mutta sen jälkeen Epafras oli saapunut heidän luotaan uhrilahja mukanaan.
 
Jotkut väittävät kreikankielisen tekstin viittaavan siihen, että Epafras oli holtiton riskeeratessaan elämänsä ja terveytensä Paavalin takia. Hän oli jatkuvasti kiireinen, sen voimme nähdä. Hän uuvutti itsensä kuoleman kieliin saakka Paavalin omien sanojen mukaan. Paavalin käyttämä kreikan sana sairaasta 'heikko, heiveröinen, sairas'. Herran armo ei ollut tässä jumalallista parantumista varten, vaan siinä, että hänen sallittiin toipua. Epafras aiheutti sen itse itselleen. Paavali, joiden käsistä näemme niin monia ihmeitä Apostolien teoissa, ei voinut häntä parantaa. Liiasta työnteosta aiheutuneen sairauden täytyi parantua omia aikojaan ja lopulta hän toipui.
 
Tuo taipumus tehdä liikaa töitä aiheutti huimaukseni, joten olen ottanut oppia Epafrasilta tässä. Kuinka monet meistä ovat työn, uran, opiskelun, vapaaehtoistyön seurakunnassa, lasten kuljettamisen jne. takia ovat raataneet pisteeseen, jossa sairastuvat uupumuksen takia kuten Epafras? Ruumista vastaan olevat synnit pysyvät ja tulevat ilmi ruumiissa.
 
Ennakkoluulo, toisten vastainen syrjintä ovat syntejä, jotka tulevat ilmi ruumiissa
 
Antiikin Korintin kulttuurista tiedetään paljon. Se oli satamakaupunki, kaupungin motto oli 'vapaus ja tieto', se oli kaupunki, jossa kolme kulttuuria tuli yhteen: roomalainen, kreikkalainen ja juutalainen.  Oli tunnettua, että 'valkokaulusluokan' liikeyritysten omistajat eivät seurustelleet 'työläisluokan' satamatyöläisten ja muiden työläisten kanssa. Oikeastaan tilanne ei ole juurikaan erilainen nykyään. Tuo oli kaupungin kulttuuri.
 
Mutta Apt. 18: 7-8 kertoo meille, että monet jokaisesta näistä kolmesta ryhmästä tuli uskoviksi. Nämä kolme kulttuuria, joilla kaikilla oli omat kulttuuriset 'painolastinsa' kohtasivat aluksi roomalaisen Gaius Justuksen kotona, myös synagogan esimiehen Krispuksen johdolla.
 
1.Kor.11: 18-32:ssa Paavali kritisoi heistä joitakuita siitä, että he kieltäytyvät syömästä Herran ehtoollista toisten kanssa (Justuksen talossa), tavaten etukäteen syödäkseen erikseen, pitäen oman Herran ehtoollisensa keskenään. Hän kertoo heille, että he voivat syödä koska tahansa omissa kodeissaan ja että he halveksivat Kristuksen ruumista jakaantuessaan. Hän kertoo heille, että heidän pitäisi oikein erottaa Herran ruumis ja liittyä toisiin. Hän sitten päättää huomionsa koskien heidän ennakkoluuloaan:  
 
"sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa. Sen tähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois (varhain). Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi." (jakeet 29-32)
 
Pohtikaa korinttolaisten tapausta: Se, ettei pitänyt toisista heidän (koti-) seurakunnassaan avasi oven heissä sairaudelle. Ensimmäisen kirjeensä kolmannessa luvussa Paavali sanoi, että he hajaantuivat suljettuihin ryhmiin, joista yksi seurasi Apollosta, toinen Paavalia jne. Hän käski heidän lopettaa se ja kasvaa aikuisiksi. Jeesus on se, millä on merkitystä, Hän on se, joka heillä kaikilla on yhteistä.
 
Niille, jotka loivat toisista erillään olevan kuppikunnan, ei ollut tarjolla mitään jumalallista parantumista; Paavali mainitsi syyn heidän sairauteensa, mutta ei tarjonnut mitään rukousta heidän puolestaan – he aiheuttivat sen itse itselleen. He sanoivat, etteivät he tarvinneet toisia. Oli heidän vastuullaan korjata asenteensa, mikä puolestaan sulkisi oven heidän monille sairauksilleen. Heidän tuli tutkia itseään.
 
Tämä on vakava juttu. Ihmisluonto etsii laiskaa ulospääsyä, vastuun välttämisen tietä, oikotietä: "Jumala kiltti, paranna minut mutta älä pakota minua käsittelemään sydäntäni." Mutta jos aiheutit sen itsellesi, ei tule mitään taivaallista parantumista. Laupeutta ehkä, kuten Epafrasin kohdalla, joka toipui, mutta ei yhtäkkistä parantumista. On ilmiselvää, ettei jokainen sairaus ja vaiva ole tulosta siitä, että ihminen aiheuttaa sen itselleen, mutta tässä kapealle alueelle keskittyneessä tarkastelussa voimme nähdä, että on joitakuita, jotka kuuluvat siihen joukkoon, että ovat aiheuttaneet sen itselleen, kuten Epafras ja jotkut korinttilaisista (ja John, lol).
 
Ensi viikolla uskon ja lääketietään tasapainottaminen ja keitä Jeesus paransi evankeliumeissa… ei sitä, mitä luulet! Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn

New lesson learned #3,"Righteousness in the natural first"
Uusi opittu läksy, osa 3: "Vanhurskaus luonnollisessa ensin" 
 
Hei kaikki,
Olen kertonut aivan läpinäkyvästi eräistä viimeaikaisista keskusteluista Herran, Isän ja minun välillä koskien sitä, että en ole kurinalaisesti ottanut kokonaista vapaapäivää joka viikko ja siitä aiheutunutta huimausta, joka vaivaa, kun väsyn voimakkaasti.
 
Viime viikolla: Paavali sanoi 1. Kor. 6:18:ssa (nykytermejä käyttääksemme) että synnit ruumista vastaan tulevat ilmi ruumiissa.
 
Tiedämme tämän vaistomaisesti, mutta se auttaa meitä tekemään eron sen välillä, kuinka haemme parantumistamme liittyen siihen mitä meidän tulee tehdä luonnollisessa ja sen välillä, mitä voimme odottaa Jumalan tekevän yliluonnollisessa.
 
Koska ruumiimme ovat maasta ja palaavat aineiksi, joita on käytetty maan muodostamiseksi, kunnes saamme taivaallisesta aineesta tehdyt ruumiit, se tarkoittaa sitä, että tietämättömyys ei vapauta meitä ruumiissa tehtyjen asioiden seurauksista.
 
Jos astut pois kallionkielekkeeltä, putoat maahan. Tietämättömyys ei vapauta ketään niistä vaikutuksen ja vastavaikutuksen laeista, joista fyysinen maailmankaikkeus rakentuu ja jossa me nyt elämme. Elämme maan päällä, joten maan asiat ovat meidän vastuullamme.
 
Ja se on kristityille vaikea asia
Monien kristittyjen joukossa vallitsee sellainen alakulttuuri, jossa uskotaan Jumalan korjaavan ne eroavaisuudet, jotka tulevat heidän tietämättömyydestään tai tottelemattomuudestaan luonnollisessa tai terveen järjen huomioon ottamattomuudesta elämässä ja/tai liikeasioissa. Se on väärin. Ennen kuin palaan parantumiseen, voin selittää tämän periaatteen käyttämällä muita esimerkkejä.
 
Hän ei ole hiljainen yhtiökumppanisi, joka korvaa puolestasi sen, ettet tee sitä mikä on oikein; se tarkoittaa sitä, että sinun yhä täytyy tehdä se, mikä on oikein ja soveliasta asianmukaisella uutteruudella, koska Hän ei oikeuta laiskuutta tai epärehellisyyttä tai sen laiminlyömistä, minkä tiedät luonnollisessa tehdä. Luonnolliset asiat ovat täällä maan päällä ja sen tähden omaa vastuutamme. JOS sen jälkeen, kun teemme sen mikä on oikein ja soveliasta, moraalista ja oikeudenmukaista luonnollisessa, SITTEN Jumala tulee mukaan tilanteeseen, koska tuo vanhurskauden virtaus sallii Hänen virrata meihin.
 
Esimerkkejä oikein tekemisestä Jeesuksen elämässä
Katsokaa Jeesusta kun Hän ruokki 5.000 ja toisella kerralla 4.000 miestä plus naiset ja lapset. Mitä Hän teki sellaista, mikä oli oikein luonnollisessa? Ensin Hän organisoi heidät Mk 6:40:n mukaan 50 ja 100 ryhmiin. Se tarkoittaa, että nuo ehkäpä 20.000 ihmistä ensin istutettiin noin 200-400:an ryhmään, joissa jokaisessa oli 50 tai 100 ihmistä. Käykää tilanne läpi mielessänne – ajatelkaa sitä perusteellisesti – kuvitelkaa, miten Jeesus sai opetuslapset käyttämään aikaa noin lukuisten ihmisten organisoimiseen ENSIN, ennen kuin ihme tapahtui. Mutta he toimivat niin, SITTEN ihme tapahtui.
 
Hän ei vain vuodattanut siunausta niin, että kaikki olisi aivan epäjärjestelmällistä – luotiinko maailma niin, ettette näe mitään muuta kuin epäjärjestystä luonnossa? Ei tietenkään. Joten miksi ihmiset luulevat, että he voivat jättää tekemättä oikein luonnollisessa ja Jumala tulee siunaamaan? Väärin.  Se soveltuu elämään, ruumiiseen, terveyteen, liike-elämään, rahaan, ihmissuhteisiin – kaikkeen.
 
Tiedämme myös, että Jeesuksen pystyttämä infrastruktuuri ennen ihmettä alkoi ennen kuin Hän aloitti organisoimalla ryhmät, jatkuen Hänen lopettamisensa jälkeen, koska ylijääneet ruokakorit laskettiin – viisi yhdessä tapauksessa ja seitsemän toisessa. (Matteus 16:8-10)
 
Jumala lupaa olla antamatta meille enempää kuin voimme käsitellä – 1. Kor. 10:13. Se tarkoittaa, että Hän ei vain rajoita vihollisen hyökkäyksiä ja järjestä ulospääsyä, vaan se soveltuu myös siunauksiin. Hän ei tule antamaan sinulle enemmän kuin mitä voit käsitellä. Joten jos et hoida raha-asioitasi vanhurskaasti nyt, Hän ei voi siunata sinua enemmällä. Isä saattoi moninkertaistaa ruoan Jeesuksen elämään, mikä siunasi toisia (osittain) siksi, että Jeesus saattoi organisoida nuo ihmiset käsittelemään noin valtavan siunauksen – Isä ei antaisi Pojalleen enemmän kuin Hän saattoi käsitellä, emmekö olekin iloisia siitä, että Jeesus osasi hoitaa tilanteen!
 
Sama soveltuu meidän terveysaiheeseemme – hoidatko omistamaasi ruokaa asianmukaisesti? Miksi Hän siunaisi sinua suuremmalla aktiviteetilla, useammilla liiketoimilla, lukuisammilla asioilla joita tehdä jos me emme fyysisesti hoida asianmukaisesti sitä mitä meillä nyt on? Enemmän myöhemmin… mutta ensin saadakseni pointtini perille, vähän lisää…
 
Ajattele vedestä viiniksi –ihmettä
 
Joh. 2: 5-6 kertoo meille, että Hänen äitinsä käski Hänen tehdä sen, mikä oli oikein. Välittömästi seuraavan asian sanotaan olleen, että Jeesus (katseli ympärilleen) ja näki kuusi kiviastia, jotka olivat "kukin kahden tai kolmen mitan vetoisia". Mitta vaihteli tilavuudeltaan, mutta yksi mitta oli karkeasti ottaen kahdeksan gallonaa (30 litraa). Niinpä Jeesus käytti kuutta kiviastiaa, joista jokainen oli täytetty 16-24:lla gallonalla (60-90 litralla) muuttaen sisällön viiniksi.
 
Mutta huomatkaa - Hän näki vesiastiat, selvästi etsien jotakin organisoidakseen siunauksen, muunsi niiden käyttötarkoituksen omaan tarkoitusperäänsä, täytätti ne vedellä reunoja myöten, sitten ihme tapahtui. Hän ei tee ihmeitä, ellet tee sitä mikä on oikein luonnollisessa. Hän voi antaa sinulle vain sen mitä kykenet käsittelemään. Mooseksen täytyi saada Israel meren reunalle ennen kuin se jakaantui. Joten organisoi ensin sydämesi, sitten elämäsi pitämään sisällään siunauksia.
 
Sama asia koskee parantumista – mitä syömme, mitä teemme, kantamaamme stressiä. Haluamme Jumalan vuodattavan enemmän Itseään elämäämme, mutta emme ole niiden asioiden hyviä huoneenhaltijoita, joita meillä nyt on, joten Hänen kätensä ovat sidotut.
 
Henkilökohtainen esimerkki
 
Vuosikymmeniä sitten, mikä tuntuu tapahtuneen kauan sitten kaukaisessa galaksissa, omistin kaksi pizzankuljetusfirmaa. Voittomme kaikkien kulujen jälkeen oli keskimäärin 20 %. Se tarkoittaa, että jokaisesta myydystä 10 dollarin pizzasta firma saattoi tienata 2 dollaria. Se oli meidän 'netto' voitoksi kutsumamme määrä – voitto sen jälkeen, kun kaikki muut kulut on otettu pois. Tuo kaksi dollari pantiin syrjään tulevaa laajentamista varten, osa siitä käytettiin johtajien bonuksiin jne.
 
Kaikki muut kulut tulivat jäljelle jäävästä kahdeksasta dollarista. Minun palkkani, 65 työntekijän palkka, ruoka-aineiden osto, vuokranmaksu, palkkakustannukset ja niitä vastaavat verot ja sen sellaiset – kaikki se tuli tuosta kahdeksasta dollarista jokaista myytyä 10 dollaria kohden. Minun olisi ollut epävanhurskasta luonnollisessa ottaa ostosta 10 dollaria ja antaa se jollekin sukulaiselle tai vaimolleni tai lapsilleni tai käyttää se ostaakseni jotakin itselleni. Tuosta 10 dollarista kahdeksan dollaria tuli laittaa takaisin ihmisiin, tuotteeseen ja juokseviin kuluihin.
 
Kuitenkin kerta toisensa jälkeen olen nähnyt ihmisten ottavan käteistä myynnistä eikä heillä ole kurinalaisuutta panna kahdeksaa dollariaan sivuun liikeyritystä varten – ja sitten he haluavat Jumalan ja/tai toisten pelastavan heidät. VÄÄRIN. Hän antaa heidän epäonnistua, koska raha on maan päällä ja sen tähden meidän velvollisuutemme on tehdä se mikä on oikein. Me emme voi tehdä väärin ja sitten sanoa Jumala kiltti jätä tuo huomiotta ja korvaa oma tottelemattomuuteni. Hengellisesti puhuen Hän rakastaa sinua ja pettää syntisi. Luonnollisesti puhuen on sinun vastuullasi toimia oikein.
 
Raha on maasta ja sen tähden meidän vastuullamme, ei Jumalan. Hän antaa heidän mennä vararikkoon, sillä he ovat loukanneet vanhurskautta. Maan synnit pysyvät maassa, jos voisin ilmaista asian tällä tavalla. He tekivät syntiä liike-yrityksensä ruumista vastaan, joten synnit tulevat ilmi liike-yrityksessä.  Jos teemme syntiä ruumistamme vastaan, synti tulee ilmi ruumiissa.  
 
UT:ssa olevia esimerkkejä ensi viikolla siitä, että tasapainotetaan ihmeparantumiset sen kanssa, että tehdään se mikä on oikein luonnollisessa. Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn

New lesson learned #2, "Listen to your wife"
Uusi opittu läksy, osa 2: "Kuuntele vaimoasi" 
 
Hei kaikki,
 
Kerroin viime viikolla siitä, kuinka aluksi sain huimauksen, mikä tapahtuu vain silloin, kun olen fyysisesti hyvin väsynyt.
 
Se tapahtui viime vuoden maaliskuussa (2017) Liettuassa. Olimme kotiseurakunnassa kauniissa Klaipedassa, Liettuassa. Katselin ylöspäin kattoa kohti palvonnassa ja yhtäkkiä en erottanut suuntia ylös ja alas. Tuolla kerralla voin pahoin ja juoksin kylpyhuoneeseen ja oksensi meidän juuri syömämme mahtavan lounaan. Kaikki rukoilivat siellä puolestani ja voin paremmin hetken päästä, mutta minua järkytti pahoin se, että se oli kohdannut minua kiireisen matkan puolivälissä.
 
Tässä olin vuoden 2018 toukokuussa yli vuotta myöhemmin Hollannin konferenssissamme ja se iski jälleen.
 
Hollannin konferenssissa
 
Oli perjantai-ilta ja meillä oli upeaa syvässä palvonnassa kun ilmaisimme rakkauttamme Herraa kohtaan, ja sitten Hän lauloi profeetallisesti ylitsemme muutamien hengellisten laulujen välityksellä poikamme Brianin kautta (Brian, nuorin poikamme, johti ylistystä). Sitten silmäni avautuivat Hänen maailmaansa ja Herra oli paikalla ja käveli joukossamme, laski kädet ihmisten päälle, paransi tunteita ja haavoja, otti pois syvää surua ja kosketti pitkään ja syvälle haudattuja henkilökohtaisia haavoja ja kipukohtia… mutta Hän sanoi minulle kysyttyäni, jos Hän panisi kätensä päälleni: "Ei. Olen täällä palvelemassa sydämiä ja sieluja. Aiheutit sen itse itsellesi."
 
Lauantaiaamuna huimaus oli yhä läsnä vanhempana kuin koskaan. Olin nukkunut noin viisi tuntia tuona yönä ja se oli kahdesti keskeytynyt noiden viiden tunnin aikana, koska kylpyhuoneessamme oli liiketunnisteella aktivoituvat valo, joka syttyi kylpyhuoneen ovea avattaessa eikä sitä voinut kytkeä pois päältä manuaalisesti. Yhtäkkiä huone tuli yhtä kirkkaaksi kuin päivänvalossa keskellä yötä, joten me kumpikin hätkähdimme aivan valveille kunnes saatoimme taas rauhoittua ja nukkua, lol.
 
Voin pahoin tuona aamuna, mutta kun pahoinvoinnin aallot olivat ohi, tunsin oloni vähän paremmaksi, mutta tarvittiin koko keskittymiskykyni siihen, että saatoin panna jalan toisen eteen ja pysyä pystyssä kävellessäni. Selvisin lauantain aamukokouksesta opettaen seisomisen sijaan istuen ja selittäen kaikille lyhyesti huimauksesta ja sitten lähdimme lounastauolle.
 
Menin vain takaisin huoneeseen päästäkseni pitkälleni pyytäen toisia vetämään iltapäivän kysymys-vastaus – osion kotiseurakunnasta.
 
Mitä Isä sanoi
 
Olin vuoteella vasemmalla kyljelläni, koska jos käännyin oikealle kyljelleni, huimaus alkoi.  Kysyin Isältä, miksi Herra ei ollut parantanut minua edellisenä iltana, kun Hän oli paikalla, miksi Hän sanoi minulle: 'Aiheutit sen itse itsellesi'? Hän vastasi välittömästi: 
 
"Aiheutit sen itse itsellesi. Olen käsitellyt sinua jonkin aikaa sen suhteen, että ottaisin kokonaisen vapaapäivän joka viikko, mutta et ole totellut."
 
Vastasin: "Mutta Isä, siitä lähtien kun olin teini-ikäinen, olen sanonut itselleni mitä Mooseksesta sanottiin: 'Hänen silmänsä eivät olleet hämärtyneet, eikä hänen elinvoimansa ollut kadonnut.'*. Joten ruumiini pitäisi kuunnella minua tässä asiassa, kuten se kuuntelee toisissa asioissa. " (Näkökykyni on normaali ilman laseja, hampaissani ei ole koskaan ollut reikää ja voin tehdä töitä lujemmin kuin useimmat ikäiseni miehet eikä minulta puutu energiaa nytkään 60-vuotiaana). *(5.Moos. 34:7)
 
Hän vastasi toteamalla jotakin, mitä en ollut Hänen koskaan kuullut sanovan: "Se on totta, mutta ruumiisi saa samanlaisen lopun kuin maa, ja sinun täytyy oppia sopeutumaan." Se oli shokki, mutta yhtäpitävää sen kanssa, mihin liittyen olen etsinyt vastauksia muutaman viime vuoden aikana; tasapainoon parantumisen ja ikääntymisen prosessin välillä. Odotan yhä kohtaavani loppuvuoteni terveenä ja täynnä energiaa, Hän ei sanonut, etten kohtaisi. Mutta Hän sanoi, että vanhenen ja että ruumis 'saa samanlaisen lopun kuin maa', ja että täytyy sopeutua.
 
Kun saan rukouspyynnön sanotaanko tyttäreltä, joka pyytää parantumista 97-vuotiaalle kristitylle äidilleen, pysähdyn, koska en tiedä, tulisiko välittömästi pyytää Isältä parantumista. Vai onko tuon äidin aika mennä kotiin ja tyttären pyynnössä oli ennemminkin kyse siitä, ettei hän halua käsitellä rakkaan äitinsä kuolemaa. Olen pitkään etsinyt tasapainoa ikääntymisen ja parantumisen välillä. Missä kulkee raja siinä, kun toisaalta ruumis 'saa samanlaisen lopun kuin maa' ja sen myötä saa taivaan, ja toisaalta on olemassa parantuminen?
 
Kun Isä kertoi minulle, että ruumiini oli saamassa samanlaisen lopun kuin maa ja että minun täytyi oppia sopeutumaan, toi uuden fokuksen, sopeutumiseen oppimisen.  Hm… ei vain sopeutumista, vaan sen oppimista, kuinka sopeutua… prosessi jälleen!
 
Eikä tässä vielä kaikki...
 
Mutta Hän jatkoi: "Sinun pitäisi kuunnella vaimoasi. Barb osaa ottaa lepopäivän ja on kehottanut sinua jonkin aikaa tekemään niin. Hän on ollut minun vahvistava ääneni tässä (asiassa, jossa olen käsitellyt sinua sisäisesti ja yksityisesti jo melko pitkään.) Mutta et ole kuunnellut. Sinun täytyy käydä tämä nyt läpi." 
 
Mutta en halua 'käydä tätä nyt läpi'!
 
1. Kor. 6:18:ssa Paavali kertoo periaatteesta, joka siinä asiayhteydessä koskee seksuaalista syntiä, mutta on sovellettavissa ruumista vastaan oleviin synteihin yleisesti: 
 
"(Kaikki) muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan."
 
Hänen esille ottamansa periaate on, että ruumista vastaan tehdyt synnit tulevat ilmi ruumiissa – asiat, joita teemme itsellemme. Tiedämme tämän vaistomaisesti – tupakoitsija, joka saa keuhkolaajentuman tai keuhkosyövän, liikalihava ihminen, jolla on vaikeuksia nivelissään ja jaloissaan, pienemmissä asioissa olemme kaikki paiskineet töitä tai stressanneet itsemme pisteeseen, jossa saamme päänsäryn tai ajatukset alkavat tulla epäselviksi, kärsimme nestehukasta tai olemme pyörtymispisteessä – jos teemme syntiä ruumista vastaan, tuo synti tulee ilmi ruumiissa. 
 
Eteisvärinä, jota olen käsitellyt viimeiset kolme vuotta, on sellaista, minkä olen itse aiheuttanut itselleni – oli kuuma päivä, lämpötila 115 F (46 C), tein ankarasti työtä täysissä pukeissa, pinnistelin kuten tavallista, kärsin vähän nestehukasta… ja yhtäkkiä tunsin puristuksen rinnassani, tunsin heikkoutta ja minun täytyi istahtaa, sydämeni läpätti… ja myöhemmin sain selville, että olin aikaansaanut sydämeeni eteisvärinän.
 
Toivuin nopeasti enkä tietäisi, että minulla se on, jollen olisi ollut lääkärintarkastuksessa muutamaa kuukautta myöhemmin – ja luotan siihen, että se tullaan lääketieteellisesti korjaamaan myöhemmin tänä vuonna, mutta aiheutin sen itse itselleni. Sama asia huimauksen kanssa… Isä on käsitellyt minua sen suhteen, että ottaisin vapaapäivän joka viikko, ja se on uusi taito… olen ollut niitä, jotka menevät nukkumaan klo 23 tai 24 ja nousevat ylös päivää varten aamuviiteen tai –kuuteen mennessä… tehden niin vapaapäivänä… kuinka määritellä se… hm.
 
Uudessa testamentissa on monia esimerkkejä, jotka auttavat meitä löytämään tuon rajan taivaasta parantumisen odottamisen ja asian läpikäymisen kanssa – ja se on ensi viikon asia, siihen saakka, siunauksin, 
John Fenn