Spirit of Prophesy, # 2 (girl, Word/Word)
Profetian henki, osa 2 (tyttö, Sana/Sana)
 
Hei kaikki,
Eilen Chris ja minä puhuimme kaupan naismyyjän kanssa, joka oli iältään ainakin viisikymppinen, mutta kun maksoimme ja Chris rullasi (pyörätuolin) jonon läpi hän sanoi naiselle: "Okei tyttö, meidän täytyy nyt mennä, kiitokset, nähdään taas, tyttö." Nainen vain hykersi ja sanoi näkemiin ja me suuntasimme takaisin auton luo ja kohti kotia. Juuri ennen kun saapuu meille kotiin, sijaitsee niitty, ja kääntyessämme kadunkulmasta niityllä oli joukko lehmiä, jotka nähdessään Chris sanoi: "Hei tytöt, mitäs puuhaatte, ruohoako syötte? Jep."
 
Hän käytti samaa sanaa 'tyttö' sekä noin 50-vuotta vanhasta naisesta kaupassa että lehmälaumasta niityllä, vaikka oikea käyttötapa sanalle 'tyttö' on naispuolinen ihmislapsi. Mutta se oli riittävän lähellä soveltuakseen tuohon tilanteeseen, ainakin Chrisin mielessä.
 
Samalla tavoin on olemassa sellainen Raamatun ja profetian ymmärtäminen, joka on nimeltään 'kaksinkertaisen viittauksen laki'. Se merkitsee sitä, että profetia tai jae merkitsee jotakin alkuperäisille kuulijoille tai lukijoille, ja että Herra voi käyttää samaa sanaa myöhemmin jollekulle toiselle toisena aikana johonkin täysin eri asiaan. Kuitenkin kun Hän puhuu jokin jakeen meille, se ei tee tyhjäksi ensikäyttöä, vaan sen sijaan on yhtäpitävä sen kanssa ja rakentaa sille.  
 
Paavali ja Barnabas sekä Jeesus
Apt. 13:44-48:ssa meille kerrotaan lähes koko Antiokian kaupungin kokoontuneen kuulemaan, kun Paavali kertoi ihmiselle pelastuksesta Kristuksen kautta, ja juutalaiset valtasi kiihko. Kun he olivat lietsoneet väkijoukkoa, Paavali teki huomion, että koska he eivät katso itseään mahdollisiksi ikuiseen elämään, he kääntyisivät nyt pakanoiden puoleen:
 
"Sillä näin on Herra meitä käskenyt: 'Minä olen pannut sinut pakanain valkeudeksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti'. Sen kuullessansa pakanat iloitsivat..."
 
Herran sanoma Raamatun kohta oli tarkoitettu Paavalille, se oli itse asiassa suora lainaus Jesaja 49:6:sta Jeesusta koskevasta profetiasta. Se lausuttiin myös Jeesus-vauvan ylitse Lk. 2:32:ssa, kummassakin tapauksessa viitaten Herraan, ei Paavaliin. Kuitenkin Herra otti tuon Itseään koskevan jakeen ja sanoi sen olevan Paavalille ja Barnabasille.
 
Huomaa, etteivät Paul & Barnabas valinneet tuota jaetta soveltumaan itseensä, Herra valitsi.
 
"Avaapa Joh. 14:27"
Kun olin teini-ikäinen ja kamppailin epävarmuuden, alemmuuden tunteen ja omanarvontunteen puuttumisen kanssa, en uskonut Herran hyväksyvän tarjoustani palvella Häntä – en uskonut Hänen haluavan minua. Sitten keskellä palvontaa kuulin ensimmäisen kerran Herran Jeesuksen Itsensä äänen, Hän sanoi:
 
"Minä rakastan sinua, John." Hätkähdin niin, että änkytin vastauksena: "Mi- minä myös rakastan sinua, Herra."  Mihin Hän sanoi: "Avaapa Joh. 14:27." "Nytkö, Herra?" "Aivan, nyt." Joten tein niin: " Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö."
 
Tuon myötä tiesin Hänen hyväksyneen elämäni Hänen palvelemisensa alttarilla. Mutta huomaa, että tuo jae oli jotakin sellaista, mitä Jeesus alun perin puhui opetuslapsille antaakseen heille rauhan. Sitten noin 1944 vuotta myöhemmin Hän valitsi sen ja sanoi sen myös soveltuvan minuun. En valinnut sitä. Hän valitsi.
 
Virta
Meidän kaikkien kohdalla on jokin jae 'hypähtänyt esiin' lukiessamme Raamattua. Tai joku on antanut meille henkilökohtaisen profetian. Tai Herra on tehnyt eläväksi, paljastanut tai tähdentänyt meille, että jokin jae oli meitä ja tilannettamme varten. Joskus ei ole kyse tietystä Raamatun kohdasta, vaan suorasta meille annetusta lupauksesta ilmestyksen kautta tai suoraan kuten "Äitisi tulee 'uudestisyntymään' ennen kuin kuolee." Joskus Hän voi jopa tehdä eläväksi jonkin sellaisen asian, jonka sanoi joku sellainen, joka ei edes tiennyt Jumalan käyttävän häntä, mutta me tiedämme tietyn osan siitä, mitä hän sanoi olevan Häneltä meille.
 
Voimme olla myös kuten Timoteus, jota käskettiin 1. Tim. 1:18:ssa elämään "… sinusta aiemmin annettujen profetioiden mukaisesti." (suomennos tässä). Emme tiedä, käsittivätkö nuo nuorelle Timoteukselle olleet profetiat Raamatun kohtia, mutta Paavali tunnusti ne aidoiksi ja tarkoiksi ohjatessaan tätä muistamaan ja elämään niiden mukaisesti. Huomaa, ettei Timoteus luonut profetiaa; jollakulla oli 'sana' hänelle.
 
Sanasta kiinni pitäminen
Katso Raamatun kaavaa: Herra valitsee jakeen jollekulle ja sanoo 'tämä on sinulle'. Tuo joku ei valinnut sitä, Hän valitsi.
 
Kuitenkin yleinen käytäntö tänään menee näin: kohtaamme kriisin, joten tartumme Raamattuun tai viitejakeiden luetteloon. Selaamme sivuja tai haemme oman 'lupausten listamme', etsimme jonkin jakeen, rukoilemme sen ääneen Jumalalle ilmoittaen, että tämä on se, mistä pidämme kiinni.   
Mutta tuo käytäntö ei ole Raamatussa. Sitten kun olemme pettyneitä, ihmettelemme, miksi. Sanoimme kaikki oikeat jutut, eikö niin? Löysimme jakeen, josta pitää kiinni, tunnustimme sitä, rukoilimme sitä, odotimme… ruksi, ruksi, ruksi. Mikä meni pieleen? Tai jos saimme vastauksen, luulimme, että se johtui siitä kirjoitetusta Sanasta ja siitä, mitä teimme pitääksemme siitä kiinni, kun itse asiassa emme voi lisätä tuumaakaan emmekä senttiäkään pituutemme – Jumala tekee monia asioita ihan vain laupeudesta ja armosta, ja ajattelemme virheellisesti kaavamme toimineen.
 
Ymmärräthän, että meidän tulee hankkiutua olemaan yhdessä Hänen kanssaan ja antaa Hänen antaa meille Sana, sitten me pidämme siitä kiinni. Kristinuskossa on kyse Hänen tuntemisestaan, ei kaavoista, rituaaleista ja 'malleista', joilla tehdään juttu x, jotta saadaan tulokseksi juttu y. Meidän on määrä tuntea Jumala ja vaeltaa Hänen kanssaan.  
 
Liian monet sukupolvestamme tuntevat kirjoitetun Sanan, mutta eivät tunne Totista Sanaa (mikä jättää heidät tyhjiksi ja elämään usein lihallista 'kristillistä' elämää). Emme voi 'pitää kiinni' kirjoitetusta Sanasta, ellei Totinen Sana ole ensin antanut tuota jaetta meille. Meidän täytyy tuntea Hänet. Ei vain uskoa Häneen. Ei vain rukoilla Häntä. Ei vain laulaa lauluja Hänestä. Mutta meidän täytyy tuntea Elävä Sana, josta kirjoitettu Sana lähtee. 
 
Hepr. 4:12 -13 – Sana ja Sana
 "Sillä Jumalan Sana on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, tunkien lävitse, kunnes jakaa kahtia sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet. Eikä ole olemassa luotua, joka on kätkössä Hänen näkyvistään, vaan kaikki asiat ovat auki ja avoimia, ja paljastettuja Hänen silmilleen, Hänelle, jolle meidän täytyy tehdä tili." (suomennos tässä)
 
Kun tätä opetetaan, useimmat julistajat käyttävät vain jaetta 12 kertomaan seurakuntalaisille, että heidän täytyy 'alkaa tutkia Sanaa joka päivä'. Harvoin he lukevat jakeen 13, joka paljastaa hänen puhuvan Sanaa tarkoittavasta Persoonasta, Herrasta Jeesuksesta ja juuri Hän on se joka erottaa sielun ja hengen ja tuomitsee sydämemme ajatukset ja aikeet.
 
Ajattele sitä tällä tavoin
Jeesus on Sana, ja kirjoitettu Sana on virrannut Hänestä painetulle sivulle, sen tähden Hän voi valita jakeen ja soveltaa sitä kehen tahansa jonka Hän arvioi olevan sovelias sen vastaanottamiseen. Mutta jos me valikoimme jakeen kirjoitetusta Sanasta ilman, että se on ensin tullut Elävältä Sanalta meille tuossa tilanteessa, me otamme riskin siitä, ettemme saa sitä mitä Herralla on meitä varten, koska olemme lihassa.
 
Hyvä uutinen on, että kun kirjoittaja sanoo Elävän Sanan erottavan sielun ja hengen ja tuomitsevan sydämen ajatukset ja aikeet, ja että kaikki asiat ovat auki ja paljaita Hänen edessään, jonka kanssa meidän täytyy toimia, niin hän jatkaa sanoen: " Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika... Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan."
 
Hän sanoo Herran Jeesuksen tietävän ja tuomitsevan ajatuksemme ja aikeemme, ja sitten kutsuu meitä tulemaan saadaksemme laupeutta ja armoa avuksemme – vau, mitä rakkautta! Mikä rentous Hänen läsnäolossaan, sillä Hän tuntee koko sydämemme ja kuitenkin rakastaa ja kyllä, jopa pitää meistä.
 
Muista vain, että annat Hänen valita jakeen sinulle ja tilanteeseesi tai voit olla kuin Chris joka käyttää samaa sanaa kahteen tilanteeseen eikä kumpikaan noista ole tuon sanan oikeaa käyttöä. Enemmän ensi viikolla,
Siunauksin,
John Fenn
 

Spirit of Prophesy, # 1
Profetian henki, osa 1
 
Hei kaikki,
Eräänä päivänä kun vanhempani olivat illan ulkona ja lapsenvahti oli tekemässä läksyjään, veljeni ja minä päätimme rakentaa valtaisan linnan olohuoneeseen käyttäen lakanoita ja peittoja sekä huonekaluja. Olen vanhin neljästä lapsesta: minun on täytynyt olla noin kahdeksan, sitten oli kuusivuotias, sitten nelivuotias ja meidän pikku siskomme oli kaksivuotias.
 
Veljeni ja minä puhuimme innokkaasti tämän tulevan upean linnan perusdesignista, ja jokaisella oli panosta siihen, mitä voimme käyttää; olohuoneen sohva muodostaisi sen pääosan, koska voimme helposti tunkea lakanoita seinän ja sohvantauksen väliin levittäytymään tuoleille saakka. Laskimme nopeasti, kuinka monta tuolia voisimme käyttää, pikku pöytiä, lakanoita ja peittoja vuoteistamme, ja ryhdyimme töihin.  
 
Mielessämme linna kattaisi koko huoneen ja ulottuisi lähes kattoon, jos pinoaisimme tuolit ylösalaisin toistensa päälle ja sitten asettaisimme siskomme huipulle hädässä olevaksi neidoksi. Koska hän oli vain kaksivuotias, pidimme häntä pikemminkin lemmikkinä ja kun hän taapersi ympäriinsä, hän näytti kumista tehdyltä, joten häntä ei haittaisi tulla nostetuksi noihin suuriin korkeuksiin – olimme siitä varmoja.
 
No, siitä ei tullut ihan niin suurta ja majesteetillista kuin olimme kuvitelleet. Voi, me olimme kasanneet tuolit riittävän korkealle kulmatornimme kohdalla, ja sisaremme luotti meihin riittävästi niin, että saatoimme laittaa hänet neljän päällekkäisen tuolin päälle epävakaasti, mutta viime hetkellä ajattelin, että saattaisimme päätyä rikkomaan pikku siskomme, joten puutuin asiaan hänen puolestaan.  
 
Mutta hänen määräämisensä 'tyrmään' peitoin ja lakanoin peitetyn olohuoneen äärimmäiseen nurkkaan ei ollut yhtä hauskaa ja vaarallista. Yhtä nopeasti kun solmu irtoaa lakanasta, joku kiskaisi nostosiltanamme olleen kaistaleen liian pitkälle ja koko homma romahti peittojen, lakanoiden ja kaatuneiden tuolien röykkiöksi.
 
Mutta me olimme onnistuneet tekemään linnan. Se ei ollut sellainen kuin olimme luulleet, mutta oli sen henkinen, edusti ytimeltään jotakin paljon suurempaa, ja olimme tyytyväisiä illan seikkailuun. 
 
Mooses ja ilmestysmaja autiomaassa
Hepr. 8:5:ssä meille kerrotaan, että kun Mooses oli ylhäällä vuorella Herran kanssa, hänelle annettiin ohjeet ilmestysmajan rakentamisesta – tuon kannettavan telttarakenteen, jossa liitonarkku sijaitsi. Sanotaan, että hänelle kerrottiin: "Katso, että teet kaikki sen kaavan (kreikka: kaava, malli, jäljennös, esimerkki) mukaan, joka sinulle vuorella näytettiin."
 
Voitko kuvitella työn joka Mooseksella oli edessään? Hän oli Isän edessä kirkkaudessa nähden täydellisen taivaallisen ja hänellä oli epäkiitollinen tehtävä muuttaa taivaallinen täydellisyys maiseksi kuvaukseksi materiaalien ollessa vain puuta, metalleja, seinäverhoja ja eläinten nahkoja!
 
Parhainta, mitä hän tilanteessaan saattoi tehdä, oli tehdä teltta pitäen samalla sydämessään kiinni siitä mitä hän oli Hengessä nähnyt.
Kun saamme Herralta sanan koskien elämäämme, Hän näyttää meille taivaallisen, kypsän, valmiiksi saatetun version, kuten Mooses näki taivaassa tai mitä meillä lapsilla oli mielessämme kun rakensimme peitoista tehtyä linnaa.  Mutta hyvin usein me pyrimme siihen, että tarkalleen tuo sama asia elämässämme tapahtuu ja olemme pettyneitä tai ihmettelemme, mitä teimme väärin, kun täyteys ei tapahdu sellaisena kuin olemme sen nähneet.
 
Vaikka meidän telttalinnamme ja Mooseksen ilmestysmaja olivat vain karkeita esityksiä siitä ydintotuudesta, joka nähtiin, molemmat olivat uskolliset sille, mitä sydämessä ja mielen silmissä säilytettiin. Usein kun kuulemme sanan Herralta koskien maatamme, aluettamme, perhettämme tai itseämme, ja näemme Hengessä loppuun viedyn näyn, mutta todellisuus saattaa olla (vain) ydintotuus ja kuva taivaallisesta.
 
Joitakin esimerkkejä elävästä elämästä
Eräs nainen seurakunnastamme kehotti minua käymään kuolemassa olevan äitinsä luona, jotta voisin rukoilla hänen kanssaan. Tämä nainen oli hyvin järkyttynyt, koska Hera oli kertonut hänelle vuosia aiemmin, että hänen äitinsä pelastuisi ja pääsisi taivaaseen. Mutta koko tuon ajan hän oli tulkinnut tuon Sanan merkinneen sitä, että hänen äitinsä lähtisi seurakunnastaan ja alkaisi käydä vahvasti Raamattuun uskovassa seurakunnassa, ja he voisivat olla aitoja 'sisaria Herrassa' hänen äitinsä kasvaessa syvemmälle Sanaan ja Henkeen. Mutta nyt äiti oli kuolinvuoteellaan ja selvästi tuo sana sellaisena kuin hän oli mielessään kuvitellut, ei tulisi tapahtumaan.
 
Nainen ei ymmärtänyt, kuinka hän oli voinut kuulla niin väärin (hän luuli), mutta itse asiassa tuon Sanan ydintotuus kyllä tapahtui. Hänen äitinsä rukoili kanssamme kun Herran läsnäolo täytti huoneen ja viiden päivän kuluttua hän kuoli vietettyään suurimman osan tuosta ajasta puhuen tyttärensä kanssa Herrasta. Ja Herra oli armollinen sallien tyttären opettaa äidilleen vanhurskaudesta ja uudestisyntymisestä – hän jopa sai Pyhän Hengen kasteen vähän ennen kuolemaansa. Profetian ydintotuus täyttyi, muttei se kuva, jota tytär oli sydämessään säilyttänyt siitä, että hänen äitinsä uskoisi tarkalleen niin kuin hän itse uskoi.
  
Koditon mies
Eräs mies halusi puhua minulle ja hän oli vihainen Jumalalle. Hän kertoi mielellään ihmisille Jeesuksesta ja halusi tehdä sitä kokoaikaisesti ja kertoi minulle, että Herra oli vuosia sitten kertonut hänelle, että hänet oli kutsuttu evankelistaksi. Tuon Sanan seurauksena hän jätti hyvin palkatun työnsä, yritti sopia seurakuntien kanssa puhetilaisuuksista, mutta epäonnistui siinä, hänen vaimonsa jätti hänet hänen kieltäydyttyään hankkimasta työpaikkaa ja nyt hän asui erään palvelujärjestön asunnottomille tarkoitetussa paikassa.
 
Kun hän kuuli Sanan siitä, että on evankelista, hän liitti siihen määritelmänsä siitä, mitä se tarkoitti ja sydämessään olevan näyn: kokoaikainen palvelutyö, puhumista suurille ihmisjoukoille ja televisiossa, ja kaikkea mitä siihen liittyy. Mutta kun kysyin häneltä ihmisten voittamisesta Herralle, hän kertoi minulle kertomuksen toisensa jälkeen siitä, kuinka ihmisiä pelastui, parantui, elämät muuttuivat, ja se oli sitä, mistä hän sai tyydytystä. Hän täytti tehtävän, johon hänet oli kutsuttu, ydintotuus, mutta se oli vain varjo siitä, mitä hän luuli olevansa. Käyntimme jälkeen hän onneksi kykeni ymmärtämään tämän ja rakentamaan elämänsä uudelleen.
 
Monet ihmiset ovat hämmentyneet, kun ovat nähneet aidon näyn Hengessä siitä, mitä Herralla oli heitä varten tai henkilökohtaisen profetian, mutta sitten elämässä tapahtui asioita. Hän näyttää meille valmiiksi saatetun, kypsän asian sellaisena kuin miltä se Hengessä näyttää, ja meidän tehtävämme on olla liittämättä siihen kulttuurisia tai uskonnollisia ajatuksia siitä, kuinka se muuttuu nykyajan elämään.  
 
Mooses näki täydellisen, mutta saattoi rakentaa vain karkean jäljennöksen, kuitenkin se oli tarkalleen sitä mitä Herra halusi sitä aikaa ja paikkaa varten. Se oli parasta, mitä Mooses saattoi tehdä tilanteessaan.
 
Elia?
Matt. 11:14:ssä Jeesus sanoi Johannes Kastajasta: " Ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elia, joka oli tuleva (ennen Herraa)." Johannes ei ollut Elia henkilönä, vaan hänen palvelutyöllään oli Elian palvelutyön pääasialliset tekijät siinä, että hän kutsui ihmisiä parannuksen tekemiseen valmistaakseen sydämensä Herraa varten. Elia oli oikea, Johannes oli karkeampi edustaja, mutta hänellä oli Elian palvelutyön kaikki elementit.
 
Jeesus sanoi: "Jos tahdotte ottaa vastaan", viitaten siihen, että Oikeaa edustavan karkean edustajan vastanottaminen vaatii vastaanottavaista sydäntä, erottelukykyistä henkilöä joka katsoo ulkoisten seikkojen ohi sydämeen ja totuuden ytimeen.
 
Mitä etsiä
Palauta mieleesi jotakin sellaista, mitä Herra kertoi sinulle itsestäsi tai läheisistäsi. Katso ydintotuutta, sitten riisu pois se mitä ehkä olet lisännyt tuohon totuuteen, kaikki se miten olet kuvitellut sen tapahtuvan. Katso sitä mitä ON tapahtunut, mikä ON toteutunut, se on ydintotuus. Mooseksen tavoin sinä tai he ovat ehkä nähneet taivaallisen ja säilyttävät sen sydämessään, mutta olet kulkenut erämaan halki ja olet tehnyt parhaasi tilanteessasi. Ja kuten Mooseksen kohdalla, Herra tietää ja hyväksyy sen.
 
Kun Israel uskoi Elian tulevan ennen Herraa, heillä oli mielessään yksi kuva siitä mitä se tarkoitti eikä Johannes Kastaja sopinut siihen kuvaan. Jotkut korjasivat sen mitä olivat uskoneet Herran lausuman mukaan siitä, että hän (Johannes) oli Elia joka oli tuleva. He käsittivät avainasemassa olevat yhteiset tekijät siinä, että ihmisiä kutsutaan parannuksen tekemiseen ja kuinka hän väheni kun Kristus kasvoi.
 
Mitä Herra onkaan sinulle kertonut, etsi sitä ydintotuutta, joka on toteutunut. Ehkä sinulla on elämä, joka näyttää enemmän lapsuuteni telttalinnalta, mutta säilytä sydämessäsi kuva aidosta linnasta, sillä olet kuin Mooses joka teki parhaansa sillä mitä hänellä oli, ja se hyväksyttiin. Toivottavasti tuossa on järkeä… enemmän ensi viikolla, siunauksin,
 
John Fenn
 
 

When was Jesus born?
Milloin Jeesus syntyi?
 
Hei kaikki,
Arkistoikaa tämä kansioon hauskaa ja hyödyllistä syvällisen ja painavan sijaan, ja toivon, että tämä on teistä kiinnostavaa. Olette epäilemättä kuulleet, ettei Jeesus oikeasti syntynyt joulukuun 25 päivänä, jolloin useimmat länsimaiset kristityt juhlivat Hänen syntymäänsä (tammikuun 6 tai 7 idän ortodoksisen/juliaanisen kalenterin mukaan).
 
Tietenkään ei ole mitään todistusaineistoa siitä, että ensimmäisen vuosisadan uskovat juhlivat Hänen syntymäänsä eikä se ole UT:n kirjeissä, joten se on meidän valittavissamme eikä se ole mitään sellaista, josta pitäisi kiistellä. On monia mielipiteitä, tässä on minun mielipiteeni.
 
Luetteloin tapahtumat järjestyksessä Matt. 1 & 2 lukujen ja Lk. 1 & 2 lukujen mukaisesti, ja sitten selvitän sen, milloin Jeesus on voinut syntyä. Annan Raamatun kohtia sekä historiallista ja kulttuuria koskevaa tietoa sitä mukaa kun etenemme.
 
Tapahtumajärjestys:
1) Gabriel ilmestyy Sakariaalle, Johannes Kastajan isälle kertoakseen, että tämä tulee saamaan pojan ja että tämän tulee nimetä poika Johannekseksi.
2) Sakariaan vaimon (Elisabetin) ollessa kuudennella kuulla raskaana Gabriel vierailee Marian luona, tämä tulee raskaaksi ja alkaa odottaa Jeesusta pian sen jälkeen.
3) Perhe matkustaa Betlehemiin ja heidän majoituttuaan talliin Jeesus syntyy siellä.
4) Paimenia tulee tallille palvomaan Jeesusta.
5) Maria ja Joosef muuttavat kaupungissa olevaan taloon.
6) He asettavat 40 päivää vanhan Jeesuksen Herran eteen temppelissä, Marian puhdistautumisen aikana; he palaavat kotiin Betlehemiin.
7) Viisaat miehet tulevat Herodeksen luo kysymään uudesta kuninkaasta ja heitä käsketään etsimään Hänet ja palaamaan Herodeksen luo uutisten kera.
8) Viisaat miehet näkevät tähden Betlehemin yllä ja löytävät perheen asumassa talossa.
9) Jumala varoittaa viisaita miehiä olemaan kertomasta Herodekselle, että he löysivät kuninkaan ja he menevät kotiin toista tietä.
10) Joosefia varotetaan ja kehotetaan menemään Egyptiin, koska Herodes yrittää tappaa Jeesuksen.
11) Koska Herodes ei ollut kuullut uutisia viisailta miehiltä, hän tappaa kaikki samanikäiset lapset Betlehemissä.
12) Herodes kuolee syyskuussa 4 eKr.
13) Perhe palaa Herodeksen kuoleman jälkeen ja asettuu asumaan Nasaretiin.
 
1) Alkupiste – Johannes Kastajan isä
Meidän onneksemme Luukas antaa meille alkupisteen, vaikka se jää usein huomaamatta. Lk. 1:5 kertoo meille Johannes Kastajan isän olleen pappi Abian osastoa, ja hänen ollessaan palvelemassa pappina Gabriel* ilmestyi hänelle ja kertoi hänelle, että hän tulee saamaan pojan ja käski antaa hänelle nimen Johannes.* Lk. 1:8 - 23
 
1. Aikak. 24:1 -19:ssä meillä on pappien palvelujärjestys lueteltuna ja Abian osasto on kahdeksas ryhmä (jae 10). Daavid järjesti asiat niin, että ryhmä yksi palveli keväällä alkaneen pyhän kalenterin viikolla yksi, ryhmä kaksi palveli viikolla kaksi ja niin edelleen 24 ryhmää ja viikkoa käytiin läpi ja sitten aloitettiin alusta 1-24, jolloin kahdeksas ryhmä palveli marraskuun loppupuolella. Tiedämme myös kaikkien 24 ryhmän palvelleen kolmena vaadittuna juhlana*: pääsiäisenä, helluntaina ja lehtimajajuhlana, jotta vuosi tulisi täyteen. *5. Moos. 16:16
 
Tämän asian kannalta puhun hänen toisesta palveluviikostaan, mikä tarkoittaa, että Sakarias  olisi ollut palvelemassa marraskuun loppupuolella. Selitän miksi valitsin syksyn palveluksen kevään sijasta lopussa.
 
2) Elisabetin raskaus
Kun Sakarias tuli kotiin palveluviikoltaan, oli joko marraskuun loppu tai joulukuun alkupuoli ennen kuin Elisabet saattoi tulla raskaaksi. Lk. 1:26 - 33 sanoo Elisabetista, Johanneksen äidistä:
 
"Kuudentena kuukautena sen jälkeen Jumala lähetti enkeli Gabrielin Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret, neitsyen tykö, joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Maria..."
 
Siispä jos Elisabet tuli raskaaksi marraskuun lopulla tai joulukuun alkupuolella, ja hänen ollessaan kuudennella kuukaudella Gabriel lähetettiin Marian luo, oli suunnilleen kesäkuun puoliväli, kun Gabriel kertoi Marialle että tämä synnyttäisi Jeesukseen. Jos hän tuli raskaaksi pian sen jälkeen ja mennään eteenpäin 9 kuukautta, se aiheutti sen, että Jeesus syntyi maaliskuun puolivälissä tai sen jälkipuoliskolla aikaisintaan, sillä raskaus kestää yleisesti arvioiden noin yhdeksännen kuukauden lopulle (+/- 40 viikkoa).
 
3-4) Jeesus syntyy, perhe on majoittuneena talliin, paimenet tulevat uuden kuninkaan luo
Meille kerrotaan Lk. 2:7-8:ssa, että paimenet olivat kedolla vartioimassa laumaansa. Ne olivat kedoilla Betlehemin ympärillä vain keväisin ja syksyisin; keväällä syömässä kevätkasvillisuutta ennen kuin siirtyivät korkeammalle kesää varten, tai sadonkorjuun jälkeen syöden loput kasveista ennen talvea. Niinpä tämä sopii aikajanaan. Lk. 2:16 kertoo meille paimenten löytäneen vauvan makaamassa seimessä – eläinten ruokintakaukalossa.
 
5-6) He muuttavat talon Betlehemissä, he asettavat Jeesuksen Herran eteen temppelissä
Lk. 2:22 sanoo: "Ja kun heidän puhdistuspäivänsä, Mooseksen lain mukaan*, olivat täyttyneet, veivät he hänet ylös Jerusalemiin…" Tämä Herran eteen asettaminen tapahtui kun miespuoliset vauvat olivat 40 päivää vanhoja (noin kuusi viikkoa), mikä osui yhteen puhdistuslain kanssa. Tämä tapahtui huhtikuun jälkipuolella tai toukokuun alkupuolella. *3. Moos. 12:1-4
 
On selvää, etteivät viisaat miehet olleet vielä saapuneet Jerusalemiin ennen kuin Hänet asetettiin Herran eteen eivätkä Herodes tai papit vielä tienneet Jeesuksen syntymästä. Matt. 2:3 kertoo meille, että kun he tulivat Herodeksen luo ja kertoivat, että oli uusi kuningas, Herodes huolestui kovin ja 'koko Jerusalem hänen kanssaan'. Perhe ei selvästikään ole peloissaan henkensä puolesta tullessaan temppeliin. Huomaa myös Simeonin ja sitten Hannan vapaasti profetoivan Hänen ylitseen ilman, että pelkäisivät Herodesta. Niinpä viisaat miehet tulivat sen jälkeen, kun Jeesus oli asetettu Herran eteen 40 päivää vanhana.
 
Näen suuren armon Isältä siinä, että Hän järjesti Marialle aikaa toipua ja vauvan tulla vähän vanhemmaksi, ennen kuin heidän täytyi paeta henkensä edestä.
 
7-9) Viisaat miehet saapuvat johonkin aikaan sen jälkeen kun Hänet oli asetettu Herran eteen temppelissä ja kysyivät Herodekselta, missä uusi kuningas on, Herodes käskee heitä löytämään Hänet ja palaamaan takaisin kertomaan hänelle
Matt. 2:1-2, 3-11 sanoo viisaiden miesten tulleen sen jälkeen, kun Jeesus oli syntynyt. Herodes ja Jerusalem ovat levottomia siitä, että on uusi Kuningas… hän lähettää heidät matkaan pyytäen, että kun he löytävät Hänet, palaavat takaisin kertomaan hänelle.
 
Jae 11: "Niin he menivät huoneeseen ja näkivät lapsen ynnä Marian, hänen äitinsä. Ja he lankesivat maahan ja kumarsivat häntä." Jae 12 kertoo meille, että heitä varoitettiin unessa olemaan palaamatta Herodeksen luo, joten he menivät kotiin toista tietä.
 
10 -11) Herodes, joka ei kuullut uutisia viisailta miehiltä, on vihainen; päättää tappaa lapset, perhe pakenee
Matt. 2:16 sanoo: "Silloin Herodes, nähtyään, että tietäjät olivat hänet pettäneet (kreikaksi: huijata, petkuttaa), vihastui kovin ja lähetti tappamaan kaikki poikalapset Betlehemistä ja koko sen ympäristöstä, kaksivuotiaat ja nuoremmat…"
 
Nykyään me sanomme lännessä lapsen elettyä täyden vuoden, että hän on yksi. Mutta itämainen laskentatapa Kiinasta Israeliin laski syntymän ykköseksi. Joten kun Matteus kertoo meille alle kaksivuotisten tulleen murhatuiksi, länsimaisen laskutavan mukaan se koski alle yksivuotiaita lapsia. Hän ei etsinyt taaperoita – hän tappoi vauvoja.
 
12 -13) Herodes kuolee syyskuussa 4 eKr., perhe palaa ja asettuu asumaan Nasaretiin
Matt. 2:19 -23 kertoo meille heidän paenneen Egyptiin johonkin aikaan viisaiden miesten lähtemisen jälkeen mutta ennen kuin Herodes määräsi vauvojen murhan, ja he olivat siellä Herodeksen kuolemaan saakka, sen jälkeen he palasivat ja asettuivat Nasaretiin.
 
Matka Betlehemistä Egyptin rajalle oli noin 200 mailia (322 km), ja todennäköisesti he liittyivät karavaaniin vaarallisen matkan takia. Tämä ei ollut mikään viikonloppureissu, se tarkoittaa 200 mailia kävellen ja ratsastaen vauvan kanssa ehkä kaksi viikkoa, ehkä eläen sillä rahalla, joka saatiin kun viisaiden miesten tuomat lahjat myytiin. (Tuo on spekulointia minun puoleltani).
 
Josefus, juutalaishistorioitsija, joka kirjoitti juutalaiskansan historian roomalaisille, kertoo meille Herodeksen sairastuneen kuunpimennyksen tapahtuessa keväällä sen jälkeen, kun hän teki syntiä pappeja vastaan, hän oli sairas useita kuukausia ennen kuolemaansa. Pimennys oli 13.maaliskuuta 4 eKr., ja Herodeksen kuolema oli syyskuussa.
 
Perhe palasi Israeliin pian Herodeksen kuoleman jälkeen, mahdollisesti syksyllä 4 eKr. Matt. 2:19-23 
 
Tässä on se 'jos'. Jos Sakarias näki Gabrielin kevään palveluviikollaan, se olisi ollut puolivälissä toukokuuta, mikä tarkoittaa, ettei Johannes Kastaja olisi saanut alkunsa ennen kuin kesäkuussa. Se tarkoittaisi, että Gabriel olisi lähetetty Marian luo joulukuussa Elisabetin raskauden ollessa kuudennella kuukaudella. Siitä seuraisi, että Jeesus sai alkunsa joulu- tai tammikuussa, mikä merkitsisi, että Hän olisi syntynyt elo- tai syyskuussa. Kun Herodes kuoli tuossa syyskuussa, Jeesusta ei olisi viety Herran eteen temppeliin 40 päivää vanhana kuin vasta lokakuussa, kuukausi Herodeksen kuoleman jälkeen. Sen tähden ehdotan, että Hän on saattanut syntyä keväällä.
 
Kuten sanoin, alkuseurakunta ei juhlinut Jeesuksen syntymää, joten tämä ei ole kysymys, josta tulisi kiistellä, ja luulisin, että eräänä päivänä voimme kysyä Joosefilta, Marialta, paimenilta ja viisailta miehiltä tai Herralta siitä itse! 
 
Uusi aihe ensi viikolla, siunauksin,
John Fenn

Now I Get It #4, White stone
Nyt tajuan jutun, osa 4, Valkoinen kivi
 
Hei kaikki,
Tänä syksynä teimme muiden kanssa matkan vieraillaksemme ystävien luona kotiseurakunnissa Yhdysvaltain 'Uudeksi Englanniksi' kutsutulla alueella, joka tarkoittaa maamme koillista osaa. Viimeisenä päivänämme pysähdyimme erääseen suosikkipaikkaamme Lobster Shack –nimiseen ravintolaan Two Lights –kadulla, Cape Elizabethissa, Mainen osavaltiossa. En syö hummereita tai sen tapaisia, joita kutsun 'meren hyönteisiksi', mutta Barb pitää ravintolan hummerisämpylästä ja sijainti on aivan kallioisen rannikon reunalla.
 
Otin hampurilaiseni ja jääteeni ja pysähdyin pikku kulmapöytään, jossa pidettiin mausteita, jotka kaikki olivat pikku paketeissa pienissä lokeroissa pöydällä: ketsuppi, sinappi, majoneesi ja sitruunamehu. Panin kaksi sitruunamehupakettia niille olevasta lokerosta teetäni varten tarjottimelle ja kävelin pöytäämme.
 
Avasin sitruunamehupaketin ja puristin sisällön teeheni, sitten otin seuraavan paketin, revin sen auki ja puristin sisällön teeheni – mutta yllätyksekseni paketti, jonka luulin olevan sitruunamehua, olikin itse asiassa sinappia! Naurettuani tajusin, että toivottavasti raskaampi sinappi asettuisi pohjalle ilman että se sotkeutuisi teehen, joten jatkoin teen juomista aterian ajan ja unohdin minua kupin pohjalla väijymässä olevan sinapin.
 
Totta tosiaan, viimeinen siemaus teetä oli silkkaa sinappia ja nauroin taas vaikka melkein tukehduin siihen ja se totisesti avasi poskionteloni!
 
Ulkonäkö voi pettää
Se näytti normaalilta teeltä, mutta ulkonäkö voi pettää, jos ei tiennyt, mitä siihen oli lisätty.
Samalla tavalla meillä on Matt. 8:5-12:ssa tilanne, joka on aiheuttanut paljon huolta uskovissa, koska se näyttää toiselta ensi silmäyksellä, mutta kun tarkistaa tarinassa olevat kaikki 'ainesosat', todellinen maku selviää.
 
Roomalainen sadanpäämies lähestyy Jeesusta sanoen näin: "Herra, minun palvelijani makaa kotona halvattuna ja on kovissa vaivoissa." Mihin Jeesus vastaa: "Minä tulen ja parannan hänet." Mutta sadanpäämies sanoi: "Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; vaan sano ainoastaan sana, niin minun palvelijani paranee."
 
Tässä kohdassa monilta jää huomaamatta asiayhteys ja jää ymmärtämättä tuon ajan kulttuuri. Tämä sadanpäämies ei ollut juutalainen, kuitenkin hän oli Jeesukseen uskova ja ymmärsi Hänen auktoriteettinsa.  Kun hän pyytää Jeesusta vain antamaan parantumiskäskyn, Herra toteaa, että myös pakanalla voi olla uskoa:
 
"Totisesti minä sanon teille: en ole kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa. Ja minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä (pakanakansakunnista) ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa. Mutta valtakunnan lapset (israelilaiset) heitetään ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. (jakeet 5-12)
 
Jeesuksen viittaus 'monet tulevat idästä ja lännestä' viittaa pakanakansoihin kuuluvien tulemiseen valtakuntaan kuten tämä Hänen edessään seisova roomalainen, samalla kun valtakunnan lapset (juutalaiset) tullaan heittämään ulos. Voisimme sanoa sen tällä tavoin:
'...lapset, jolle valtakunta kuului, mutta he torjuivat' tullaan heittämään pimeyteen…
 
Älkää pelätkö, uskovat – Jeesus ei puhunut siitä, että uskovilla olisi epävarma tulevaisuus – Hän puhui pakanoista, joilla sadanpäämiehen tavoin olisi usko Kristukseen, ja jotka tulisivat aterioimaan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa valtakunnassa, samalla kun monet, jolle valtakunta kuului, heitetään ulos siksi, etteivät he usko Häneen.
 
Nousta seisomaan, vai istuutua?
Apt. 7:55-60:ssa Stefanus on syytettynä Israelin vanhimpien edessä, mikä päättyy äkillisesti, kun Stefanus kiidätetään kaupungin ulkopuolelle ja kivitetään kuoliaaksi. Koko luku seitsemän on omistettu hänen oikeudenkäynnilleen, joka näyttää etenevän ripeässä tahdissa vain päättyäkseen yhtäkkiä. Se saa lukijan ihmettelemään, mitä sellaista tapahtui, joka sai aikaan niin äkillisen ja traagisen lopun?  
 
"Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella ja sanoi: "Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella". Niin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä… ja kivittivät… Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: "Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!" Ja sen sanottuaan hän nukkui pois."
 
Selvästi käännekohta oli, kun hän kertoi vanhimmille näkevänsä Ihmisen Pojan seisomassa Jumalan oikealla puolella. Mutta miksi?
 
Siksi, että tuon ajan juutalainen kulttuuri opetti, että Jumala nousee seisomaan, kun Hän tuomitsee ihmiskunnan, mikä perustuu Jes. 3:13 - 15:een: "Herra asettuu käymään oikeutta, nousee kansoja tuomitsemaan. Herra käy tuomiolle kansansa vanhinten ja sen päämiesten kanssa… Kuinka saatatte runnella minun kansaani ja ruhjoa kurjien kasvot sanoo Herra, Herra Sebaot..."
 
Stefanus vain kertoi heille mitä näki – Jeesus oli noussut seisomaan tuomitsemaan vanhimmat, koska he alkoivat käydä oikeutta Stefanusta vastaan hänen uskonsa tähden. SEN tähden he olivat raivoissaan. Ajatus siitä, että HEITÄ, Israelin vanhimpia, oltiin tuomitsemassa…
 
Haluan tuoda esiin seuraavan pointin: kun Stefanus pyysi Herraa luopumaan syytteistä heitä kohtaan pyytämällä 'Älä lue heille syyksi tätä syntiä', Herra istuutui takaisin ja viimeisenä päivänä Stefanuksen murhaamista koskevaa syntiä ei luettaisi heille syyksi. Meillä on hämmästyttävä auktoriteetti Herran edessä, mitä tulee sellaiselle ihmiselle anteeksiantamiseen ja hänen vapauttamiseensa, joka on tehnyt syntiä meitä vastaan.  
 
Valkoinen kivi
Ilm. 2:12-17:ssa Jeesuksella on viesti Pergamon opetuslapsille. Hän kiittelee heitä siitä, etteivät he ole tehneet myönnytyksiä uskonsa suhteen, vaikka he asuvat keisarinpalvonnan kannalta tärkeimmässä kaupungissa. Mutta sanoo myös sen, että heidän keskellään on niitä, jotka ovat toimineet kuten Baalam Israelin suhteen ja ovat panneet uskoville kompastuskiven siten, että ovat pitäneet kiinni nikoliittojen opetuksesta, mitä Hän sanoo vihaavansa.
 
Varhaiset kirkkoisät sanovat tuon harhaopin lähteenä olleen seurakunnan erään johtajan nimeltä Nikola. Sana 'nikoliitta' tarkoittaa 'valta kansan yli' ja kun se yhdistetään Herran esimerkkiin Baalamista, joka suunnitteli Israelin viettelemisen, näemme sen, että kun johtajien opetuksella on valta kansan yli, se on viettelemistä jota Herra vihaa – se johtaa siihen, että yksi ääni puhuu kansalle kertoakseen sille mitä Jumala sanoo sen sijaan, että pysyteltäisiin siinä Uuden testamentin totuudessa, että Kristus on jokaisessa uskovassa ja sen tähden opetuslapset ovat keskenään tasa-arvoisia. 
 
Jeesus käskee nikoliittojen opetusta noudattavien tehdä parannuksen, ja sille "… joka voittaa, minä annan salattua mannaa ja annan hänelle valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja."
 
Salattu manna on viittaus taivaaseen, sillä saatat muistaa, että osa Israelin erämaassa löytämästä mannasta pantiin liitonarkkiin Hänen läsnäolonsa ikuisesti säilytettäväksi. Herra kertoo voittajille, että he tulevat olemaan Hänen kanssaan itse taivaassa, todellisessa kaikkein pyhimmässä. 
 
Mikä tuo valkoinen kivi on?
Jeesus yhdistää valkoisen kiven antamisen salatun manan syömiseen. Rooman valtakunnan aikaan valkoisia kiviä käytettiin käyntikorttien tavoin, joskus pääsylippuna johonkin roomalaiseen tapahtumaan.  Mutta tavanomaisin käyttötarkoitus kivellä oli, että kun joku majoitti vieraan yöksi, tuo vieras antoi lähtiessään isännälleen valkoisen kiven, jossa oli hänen nimensä ja osoitteensa. Tämä siksi, että jos isäntä joskus tulisi puolestaan vieraan kaupunkiin, hän olisi muitta mutkitta tervetullut vieraaksi hänen kotiinsa, saisi majapaikan, voisi syödä ja yöpyä siellä.
 
Jeesus sanoi, että Hän antaisi voittajalle sellaisen kiven. Pohjimmiltaan Jeesus sanoo: "Olen tehnyt kotini sydämeesi, ja nyt annan sinulle henkilökohtaisen pääsylipun, jolla pääset kotiini, sillä olet sydämessäni." Se tosiasia, että Hän tekee sen niin henkilökohtaiseksi, että vain Hän ja tuo henkilö itse tietävät mitä kortissa on, osoittaa meille, kuinka läheisesti Hän tuntee meidät kirjoittaakseen tuohon kiveen eräänlaisen 'koodin', jonka vain Hän ja me tiedämme. Kuinka ihmeellistä armoa!
 
Tämän sarjan viimeisen osan teemana, kuten luultavasti osaatkin sanoa, on pelastusvarmuus, varmuus kodistamme taivaassa. Lähtien siitä sadanpäämiehestä, joka on eittämättä yksi niistä pakanoista, joka tulee idästä ja lännestä aterioimaan Aabrahamin kanssa, Jeesukseen saakka, joka istuutuu, kun me pyydämme Häntä olemaan lukematta meitä vastaan syntiä tehneille syyksi tuota syntiä. Sekä aina niihin lupauksiin saakka, joiden mukaan syömme taivaallista ruokaa ja meillä on pääsy pääsylipulla, joka on niin henkilökohtainen, että vain Hän ja sinä tiedätte, mitä siihen on kirjoitettu – meillä on jännittävä tulevaisuus!
 
Kuten Ef. 2:7 sanoo Isän hyvistä aikeista meitä kohtaan: "Niin että tulevina maailmanaikoina Hän tulee selvästi osoittamaan armonsa mittaamattomat ja ylittämättömät rikkaudet hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa..." (suomennos tässä)
 
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin!
John Fenn