Jesus and some quantum physics things #2,
Jeesus ja joitakin kvanttifyysiikan juttuja, osa 2
 
Hei kaikki,
Tämä on osa kaksi kolmiosaisesta sarjasta, jossa kerron joistakin enemmän kvanttifysiikkaa koskevista kysymyksistäni Herralle ja Hänen antamistaan vastauksista.
 
Miten kävelit veden päällä?
Ja kävi niin Hänen opetettuaan minua eräässä ilmestyksessään, että Hän ohimennen kysyi: "Onko jotakin, mitä haluaisit Minulta kysyä?" 
 
No saatatte hyvin ajatella, että kun minulla on vammainen poika, niin voisin kysyä miksi ja hänen parantumisestaan – mutta Hänellä ja minulla on ollut jo tuo keskustelu, joka pysyköön yksityisenä – tai jostakin muusta kyseenalaisesta tapahtumasta elämässäni, mutta niin ei ole. Kun olet Hengessä vaikuttaa siltä, että kysymykset, jotka nousevat esille, ovat sellaiset hengessäsi olevat kysymykset, jotka koskevat Häntä ja joiden suhteen olet ollut utelias – joten kysyin: "Miten kävelit veden päällä? Kelluitko vai kiinteytyikö vesi jalkojesi alla vai kulkiko pinnan poikki polku, joka kiinteytyi? Ja miten ja miksi kuljetit teidät kaikki sekä veneen järven poikki tuolla tavoin?"
 
Asiayhteyteen asettaminen – kaikki nämä asiat pyörivät mielessäni
Kolme evankeliumia kertoo kertomuksen siitä, kun Jeesus käveli veden päällä, mikä tapahtui välittömästi sen jälkeen, kun Hän oli ruokkinut 5 000 miestä sekä naiset ja lapset: Matteus 14: 22 -33, Markus 6: 45 - 52, Johannes 6: 15 - 21.
 
Johanneksen evankeliumi kertoo, että väkijoukosta oli tullut epäjärjestyksessä oleva sakki sen jälkeen, kun se oli nähnyt leipäihmeen, ja se yritti viedä Jeesuksen väkisin ja tehdä Hänestä kuninkaan, joten Hän lähetti opetuslapset pois veneellä antaen ohjeet mennä toiselle puolelle samalla kun Hän itse suuntasi kulkunsa vuorille – päästen eroon ihmisjoukoista ja saadakseen aikaa rukoilla.
 
Johannes kertoo myös, että he olivat soutaneet vain 25 tai 30 kahdeksasosamailia – kahdeksasosamaili on 660 jalkaa tai 201 metriä. Joten 25 tai 30 kahdeksasosamailia on 3.1:sta 3.7:ään mailia tai 5,0 tai 6,0 kilometriä, mikä on vain noin puoliväliin järven poikki. Jae 21 kertoo meille: "Kun Hän astui veneeseen, välittömästi vene oli sillä rannalla, jonne se oli menossa." (suomennos tässä). Hän kuljetti yliluonnollisesti koko veneen ja heidät sen mukana heidän määränpäähänsä.  
 
Markuksen evankeliumi, joka on se evankeliumi, joka kauttaaltaan käsittelee ihmissydämen epäuskoa, kertoo meille, että Jeesus 'olisi kävellyt heidän ohitseen' ja keskittyy siihen, että opetuslapset olivat epäuskossa, kun Jeesus käveli veden päällä; sydämet paatuneina epäuskossa, 'koska he eivät olleet pohtineet leipien ihmettä' (suomennos tässä).
 
Matteuksen evankeliumi kertoo meille, että he näkivät Jeesuksen neljännellä yövartiolla, joka on aamukolmesta aamukuuteen, ja se on ainoa evankeliumi, joka kertoo Pietarin kävelemisestä veden päällä. Matteus kertoo, että kun he näkivät Jeesuksen kävelevän veden päällä, Jeesus sanoi: "Olkaa iloiset. MINÄ OLEN. Lakatkaa nyt olemasta peloissanne!" (jae 27). Pietarin vastaus jakeessa 28 oli: "Herra, jos sinä olet (MINÄ OLEN), käske minua tulemaan luoksesi veden päällä!" (suomennokset tässä) Pietari ei kysellyt, oliko se Herra vai aave, hän haastoi Jeesuksen väitteen olla MINÄ OLEN – Hän, joka puhui Moosekselle palavasta pensaasta 2. Moos. 3:14:ssä.
 
Valitettavasti useimmat käännökset vesittävät tuon MINÄ OLEN ilmaisuksi 'minä se olen', mikä muuttaa kaiken – Amplified- raamatunkäännös ja jotkut harvat muut kääntävät sen tarkasti niin kuin Matteus sen kirjoitti.
 
Joten kun kysyin Herralta: 'Miten kävelit veden päällä?'... 
Ajattelin sitä, miten se tapahtui fyysisesti, miksi Hän halusi kävellä heidän ohitseen ja miksi Hän kuljetti ihmisiä täynnä olevan veneen puolesta välistä järveä (Gennesaretin järveä). Kaikki tuo oli kietoutunut yhteen tuohon kysymykseen. Sen lisäksi halusin tietää, että kun Mk. 6:48 sanoo: 'Hän näki heidän…' vaikka he olivat kaukana järvellä keskellä yötä ja Hän yksin maalla, näkikö Hän heidät Hengessä vai oliko kuu kirkas vai oliko kello lähempänä kuutta, mikä oli lähellä auringonnousua ja Hän saattoi nähdä heidän normaalisti.
 
Yhtä nopeasti kuin kysyin kysymyksen, ilmestyi ikään kuin suurelle tv-kuvaruudulle näky, ja Herra seisoi tuota yötä näyttävän suorakaiteen muotoisen näkymän oikealla puolella ja kuvaili ja selitti mitä olin näkemässä. Näkökulmani oli aluksi rannan puolelta kaukaa, ikään kuin osa kolmiosta, jossa oikealla puolellani näin veneen ja miehet järvellä soutamassa lujaa tuulta päin ja vasemmalla puolella oli Jeesus kukkuloilla. Tuolla tavoin saatoin helposti nähdä Hänet kukkuloilla katsomassa alas järvelle päin samalla kun näin veneen ja miehet, jotka tekivät ankarasti työtä tuulta ja aaltoja päin. Hänen kuvaillessaan näkökulmani muuttui ja seurasin Häntä järven poikki sivustakatsojana.
 
Yhtäkkiä siihen näytti ilmestyvän sivultaan tornadon kaltainen pyörivä sylinteri ja Jeesus oli sen suulla ja se ulottui koko matkan järven poikki, ohi veneen, toisella puolella olevalle rannalle. Vasta sitten kysyin: "Herra, mitä minä näen?", Hän vastasi: "Sinä ajattelet sitä madonreikänä, ja se on se keino, jonka avulla kävelin veden päällä ja kuljetin veneen toiselle puolelle." Sen sanottuaan Hän alkoi kävellä siinä kertoen minulle kävellessään.
 
"Olin sanonut hyvästit miehille ja käskenyt heidän kohdata minut toisella puolella ja odotin heidän tekevän niin, minkä tähden olisin kävellyt eteenpäin heidän ohitseen." Juuri silloin näin tuon kohtauksen olevan meneillään – Jeesus katsoi, ei miehiä, vaan järven toiselle puolelle niin suoralla intensiteetillä, etten ollut koskaan aiemmin nähnyt kaikkina niinä kertoina, jolloin oli Hänet nähnyt. Hän keskittyi toiselle puolelle pääsemiseen. Saatoin nähdä tuon tunnelin, tuon pyörivän tunnelin, joka oli veden päällä ja jonka läpi Herra oli kävelemässä, se ei pitänyt sisällään tuota venettä – Jeesus vain käveli sen läpi kohti toista puolta – saatoin selvästi toisen avoimen pään avautuvan rannalle.
 
Sitten näin miesten huutavan peloissaan, ja Herran katse katkesi, ja Hän katsoi heidän suuntaansa. Kun Hän teki niin, tuo tunneli siirtyi niin, että vaikka Hän oli nyt poikennut alkuperäiseltä kulkuväylältään, tunneli poikkesi Hänen kanssaan ja kattoi nyt yhtäkkiä veneen ja Herran yhdessä. Siinä kohdassa Hän käski heidän olla iloisia, koska Hän on 'MINÄ OLEN', lakatkaa nyt olemasta peloissanne. Ja juuri siinä kohdassa Pietari kiipesi veneen laidan yli ja alkoi kävellä vain alkaakseen vajota – sitä oli kiehtova katsoa, sillä se oli yhtäkkiä kuin juoksuhiekkaa Pietarille. Ja Herra kumartui tarttuen häntä kädestä ja nosti hänet takaisin ylös ja he kävelivät yhdessä takaisin veneelle. Sitten yhtäkkiä vene ja miehet olivat lähestulkoon rantautuneet toiselle puolelle, veneen keulaa täytyi vain vetäistä vähän.
 
Opin niin paljon vain katselemalla – näkemällä Pietarin vajoavan ikään kuin lentohiekkaan vähitellen hänen katsoessaan tuulta ja aaltoja – se kertoi paljon siitä kuinka usko hiipuu. Harvoin se vain häipyy yhdessä hetkessä, vaan pikemminkin se tapahtuu sellaisessa prosessissa, jossa punnitaan tunteita ja ajatuksia, tuulta ja aaltoja suhteessa siihen tosiasiaan, että kävelet siellä, missä et koskaan ajatellut käveleväsi… niin paljon on siinä pienen pienessä osassa siitä, jonka näin.
 
Hän jatkoi: 
"Kun käskin heidän mennä toiselle puolelle, tein niin, koska olin aiemmin tyynnyttänyt myrskyn käskylläni, kun olimme yhdessä järvellä (Matt. 8:23-27) ja he olivat samoin käyttäneet minun nimeäni parantamaan sairaat, puhdistamaan spitaalisia ja karkottamaan riivaajia (Matt. 10:1-), joten odotin heidän tekevän mitä he tiesivät, että tuli tehdä, mutta he eivät tehneet niin." Välittömästi ajattelin Joh. 6:1-6:a, joka tapahtui ennen kuin Hän ruokki nuo 5 000, Hänen kysyessään kuinka he aikoivat ruokkia ihmiset ja jae kuusi sanoo: "Mutta sen hän sanoi koetellakseen häntä, sillä itse hän tiesi, mitä aikoi tehdä."
 
Hän ei koettele meitä pahalla, mutta Hän sallii meidän olla tilanteissa, joissa meidän täytyy valita usko tai pelko, lähteä liikkeelle tehden sitä, minkä hengessä tiedämme tehdä, tai vetäytyä. Niin suuri osa Hänen kanssaan vaeltamisesta on 'tapahtukoon sinulle uskosi mukaan'. Hän sallii meidän olla tilanteissa, missä meidän täytyy valita, kuten on ollut alusta lähtien.
 
Hän jatkoi:
"Minulla oli tapaaminen, jota sinä kutsuisit taivaalliseksi sovituksi tapaamiseksi, toisella puolella tuohon aikaan." Se osoitti minulle jotakin, jota olisi hyvä julistaa missä tahansa saarnassa – riippumatta niistä elämässä olevasta tuulesta ja aalloista, jotka ovat jättäneet sinut jälkeen vaelluksessasi Jumalan kanssa, kun Jeesus tulee veneeseesi, olet välittömästi siinä, missä sinun olisi pitänyt alun alkaen olla – mikä tarkoittaa sitä, että aika ja ponnistelu eivät mene hukkaan etkä ole jäänyt jälkeen kuten luulet. Olet juuri siinä, missä sinun pitäisi olla tällä hetkellä ja tässä kohdassa. Muuta ajattelusi sen mukaisesti päästämällä irti siitä vanhasta ajattelusta, että olet niin kaukana jäljessä, että olet pettänyt Jumalan. Ehkä olet, mutta et ole Hänen kykynsä ulottumattomissa saada sinut pitämään elämäsi taivaalliset sovitut tapaamiset. Hän näki sinun taistelevan tuulta ja aaltoja vastaan ja nyt kun olet taas palannut Hänen luokseen, olet siellä missä sinun pitäisi olla!
 
Tulin myös äkillisesti tietoiseksi Hänen odotuksistaan. Koska opetuslapset olivat käyttäneet Hänen nimeään parantamaan ja karkottamaan riivaajia, ja koska he olivat jo nähneet Hänen tyynnyttävän myrskyn, Hän odotti heidän elävän todeksi noita asioita. Me näytämme niin usein vaativan muistutuksen toisensa jälkeen, rohkaisua Hengen lempeän töytäisyn jälkeen lähteäksemme liikkeelle ja tehdäksemme sen, minkä tiedämme että tulee tehdä. Hänen todellinen odotuksensa on, että me näemme sen, me teemme sen ja me teemme siitä elämäntyylimme. Päätin ottaa tulevaisuudessa käyttöön sen, minkä tiesin että tulee tehdä.
 
Markuksen evankeliumi lausuu näin jakeissa 51-52: " Ja he olivat mittaamattoman hämmästyneitä ja ihmettelivät, sillä heidän sydämensä olivat paatuneet, koska he eivät olleet pohtineet leipien ihmettä." (suomennos tässä) Kerroin Hänelle ajatelleeni, että he olivat vähän kiireisiä kun olivat korjanneet tähteeksi jääneet ruoat ja taistelivat tuulta ja aaltoja vastaan, jotta heillä olisi ollut aikaa pohtia leipien ihmeettä – mutta Hänellä ei ollut mitään puolustuspuhetta tai selitystä kommenttiini liittyen, jättäen voimaan sen, mitä Hän oli välittömästi aikaisemmin sanonut.
 
Ja sitten Hän lopetti tuon merkillepantavan hiljaisuuden jälkeen: "Mutta vastatakseni kysymykseesi: vesi kiinteytyi jalkojeni alla astellessani."
 
Ensi viikolla: "Miten kävelit väkijoukkojen halki Lk. 4:29-30:ssä ja Joh. 8:58-59:ssä?" Siihen saakka siunauksin,
John Fenn
 

Jesus and some quantum physics things  #1,
Jeesus ja joitakin kvanttifyysiikan juttuja, osa 1
 
Hei kaikki,
Minulla oli hyvä ystävä, joka laati kolmen kysymyksen luettelon Herralle pyytäen minua kysymään nuo asiat seuraavalla kerralla, kun Hän ilmestyisi minulle. Yritin selittää, ettei se niin mene, että Hän määrää agendan eikä kukaan ihminen voi pakottaa Häntä ilmestymään emmekä me oma-aloitteisesti voi vain tavata Häntä. (Ystäväni on nyt taivaassa ja olen varma, että Hän on kysynyt Herralta suoraan, lol)
 
Ja kun olet Hengessä, ne kysymykset, jotka luulet esittäväsi Hänelle, eivät edes tule mieleesi, vaan sen sijaan mieleen tulee asioita hengestäsi, ja joskus et tajua ennen kuin myöhemmin, että nuo asiat pyörivät sisälläsi.
 
Niinpä tässä kolmiosaisessa sarjassa aion kertoa joitakin kysymiäni asioita, joiden suhteen en välttämättä kykene osoittamaan tiettyä Raamatun kohtaa ja sanomaan 'tässä se on', vaan sen sijaan Raamatussa havaitsemiani periaatteita. Se, mitä Isä tai Herra ovat minulle kertoneet, istuu niihin periaatteisiin, siinä on järkeä, ja tulee, uskon niin, saamaan hengessäsi vastakaikua totuutena. Ja kuten Paavali sanoi Room. 12:3:ssa, puhun sen armon mukaan, joka minulle en annettu – en voi puhua kenenkään toisen armosta käsin.
 
Sallikaa minun ensin kertoa, mitä tapahtui, kun kysyin Isältä: "Olemmeko ihan yksin maailmankaikkeudessa, vai onko toisilla planeetoilla elämää?" Tämän ensimmäisen osan jotkut teistä saattavat muistaa, sillä olen kertonut osia siitä, mutta se johtaa asioihin, joita en ole näissä viikoittaisissa ajatuksissa koskaan kertonut, joten lukekaa eteenpäin.
 
Ensiksi, mitä ymmärsin siihen kohtaan tultaessa tieteellisesti ja raamatullisesti
Tiedemiehet ovat päätelleet olevan yli 250 nimenomaista vaatimusta sille, että jollakin planeetalla voi olla elämää (tuo lukumäärä näyttää kasvavan hieman vuosittain tiedemiesten löytäessä enemmän ainutlaatuisia asioita, joita elämää varten tarvitaan). Esimerkiksi jos maapallo olisi 3 % lähempänä tai kauempana auringosta, me joko palaisimme poroksi tai jäätyisimme. Jos meillä olisi kaksoistähtijärjestelmä yhden yksittäisen tähden sijaan, elämää ei voisi olla – ja 75 % tähdistä on kaksoistähtiä, joten pelkästään se eliminoi 75 % kaikista tähdistä.
 
Jos emme kiertäisi 24 tunnin vauhdilla, toinen puoli planeetasta paistuisi ja toinen jäätyisi. Jos meillä ei olisi kuuta vangitsemassa elämän tuhoavan tason (maahan iskiessään) asteroideja ja komeettoja, elämää ei voisi olla olemassa. Jos meillä ei olisi kauempana aurinkokunnassamme kahta suurta planeettaa, jotka toimivat vetovoimamagneetteina meitä kohti suuntaamassa oleville satunnaisille komeetoille ja asteroideille keräten niistä 'isokokoiset', meillä ei voisi olla elämää… ja niin edelleen, yli 250 nimenomaista vaatimusta.
 
Jos mennään numerotasolle, todennäköisyys sille, että koko maailmankaikkeudessa on yksi planeetta, jolla on kaikki nuo osatekijät paikoillaan, on yksi, jota seuraa 42 nollaa: yksi mahdollisuus 1 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000:sta. Se on pikkuruisen pienen pieni todennäköisyys…
 
Mutta maailmankaikkeuden kaikki tähdet tekevät yhteensä vain yhden, jota seuraa 27 nollaa, mikä on paljon pienempi luku kuin yksi, jota seuraa 42 nollaa. Se tarkoittaa sitä, että koko maailmankaikkeudessa on paljon vähemmän tähtiä, kuin mitä tarvitaan siihen, että voidaan järjestää vain yksi planeetta, joka voi ylläpitää elämää. Maailmankaikkeus on liian pieni tehdäkseen edes yhden elämää ylläpitävän planeetan.
 
Toinen tapa sanoa asia: matemaattisesti meidän ei pitäisi olla olemassa. Maa-planeetta on ihme, luonnon poikkeama, joka osoittaa, että meidät on luotu – koska Hänelle ei vain ole riittävästi massaa maailmankaikkeudessa, jotta planeettaa maa oikeastaan voisi olla. Me olemme tarkoituksellinen ihme ja matematiikka osoittaa sen.
 
Tuo pyöri mielessäni
Samanaikaisesti painiskelin niiden ihmisten väitteiden kanssa, jotka uskovat maapallon tulleen luoduksi kirjaimellisena kuuden päivän ajanjaksona, vastaan ne kristityt, jotka uskovat maapallon olevan paljon vanhempi.
 
Tohtori Russel Humphreysin kirja 'Tähtien valo ja aika' (engl. Starlight and time, ei suomennettu) että on olemassa kaksi identtistä atomikelloa, toinen lähellä merenpinnan tasoa Greenwichissä, Englannissa ja sen kaksonen Boulderissa, Coloradossa, noin yhden mailin (1.6 km) merenpinnan tason yläpuolella.
 
Hän selittää, että Einstein esitti teorian ja se on sittemmin osoitettu oikeaksi, että aika kiihtyy mitä kauemmaksi mennään painovoimasta. Toisin sanoen aika kuluu nopeammin, mitä kauemmaksi se pääsee vetovoimasta. Tämä on todistettu, koska Coloradossa oleva kello käy 5 mikrosekuntia nopeammin vuodessa kuin merenpinnan tasolla oleva, koska se on yhden mailin kauempana maan painovoiman lähteestä kuin merenpinnan tasolla oleva kello.
 
Hän selittää, kuinka Raamattu kirjoitettiin maan näkökulmasta, joten 6.000 vuotta tai siinä main voi olla 14 mrd. vuotta avaruudessa – ollen kaukana, kaukana maapallon painovoiman lähteestä – ajan ollessa painovoimalle ja näkökulmalle alisteinen. Ylittikö kana tien vai liikkuiko tie sen jalkojen alla? Kumpikin näkökulma on oikein.
 
Olin saanut tarpeekseni
Kaikki tämä pyöri mielessäni ja halusin todella tietää, olemmeko yksin maailmankaikkeudessa. Vähänpä tiesin, että Isä tulisi vastaamaan jokaiseen kysymykseen yhdellä ainoalla virkkeellä – ja hämmästyin suuresti.
 
Lisäyksenä kaikkeen tähän: Kun kävin taivaassa, näin paljon ihmisiä, lapsia ja aikuisia – kaikenikäisiä ihmisiä – istumassa kukin isossa tuolissa katsellen kaikkea toimintaa, puhuen ihmisille ja sellaista ihan tavallista – mutta he olivat istumassa. Jokaisen heistä takana ja yläpuolella oli jotakin, joka näytti olevan seinällä oleva kuva galaksista, mutta kuvien takana ei ollut mitään ja ne olivat itse asiassa galakseja, jotka jotenkin nähtiin suurennettuina, kauniina käsittäen maan värispektrin kuten Hubble-avaruusteleskoopista sekä muita värejä, joita ihmissilmä ei normaalisti näe – ihmeellisen upeita, selvästi esillä kunkin ihmisen takana tarkoituksellisesti. (Lähes kaikki olivat spiraaligalakseja).
 
Kuvittele kuva spiraaligalaksista noin neljästä viiteen jalan kokoisena (1,2 – 1,5 m) jokaisen yläpuolella. Kulkiessamme ohi kysyin, mistä siinä oli kyse, ja yliolkainen vastaus oli: "Voi, niistä jokainen on juuri se galaksi, jota tämä henkilö tulee johtamaan tulevina maailmanaikoina." Muistin tiedemiesten arvoineen, että keskivertogalaksissa on noin 100 mrd. tähteä.
 
Yksi suosikkihetkistäni Herran kanssa oli, kun Hän kertoi minulle Isän ja Hänen (osittain) pelastaneen meidät Ef. 2:7:ä varten: "Niin että tulevina maailmanaikoina Hän (Isä) voisi osoittaa Hänen hyvyytensä rikkauden, joka (Hänellä) on meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa." (suomennos tässä). Tulevina maailmanaikoina… vau… emme osaa edes kuvitella.
 
Kaikki tämä ja enemmän pyöri ympäri mielessäni pohtiessani: olemmeko yksin maailmankaikkeudessa? Niinpä päätin vakaasti istua ulkona joka ikinen ilta nojatuolissamme tähtien alla kunnes saisin vastauksen – minun puoleltani asialla ei ollut päättymispäivää. Aloitin tavallisesti noin kello 9 illalla (21.00) ja vain katselin ja ajattelin ja rukoilin ja palvoin ja puhuin Isälle tunnin tai pari joka kesäilta – ja tein Hänelle tiettäväksi, että tulisin takaisin siihen asti, kunnes Hän vastaisi kysymykseeni: olemmeko yksin maailmankaikkeudessa? Olin etukäteen ajatellut: 'Mitä jos tulee syksy tai talvi, eikä Hän vieläkään ole vastannut?' ja suunnittelin pukevani lämmintä ylle ja jatkavani – ilman luovuttamisen ajatustakaan. 
 
Juuri kahden viikon merkkipaalun kohdalla Hän eräänä iltana puhui: "Se mitä näet katsellessasi tähtiä, on luomakunta ennen päivää yksi. Loin maailmankaikkeuden, sitten käänsin luovan huomioni maapalloon tehdäkseni sen valmiiksi. Tulee aika, jolloin jälleen käännän luovan huomioni loppuun maailmankaikkeudesta tehdäkseni sen valmiiksi. Joten se mitä katselet katsoessasi noita tähtiä, poika, on maailmankaikkeus ennen päivää yksi."
 
Se teki minuun valtavan vaikutuksen – minun täytyi kaivaa 1. Moos. 1:1 mieleeni: "Alussa Jumala loi taivaat ja maan. Ja maa oli vailla muotoa ja tyhjä…" (suomennos tässä) En ollut koskaan ajatellut sitä kronologisessa järjestyksessä aivan tuolla tavoin, että ensin Hän loi maailmankaikkeuden (taivaat) ja sitten maa tuli siitä – millä tavoin tiedemiehet sanovat maan syntyneen – eikä tuolle luomiselle ole asetettu mitään aikarajaa. Jakeessa yksi ei ole mitään, mikä kertoisi meille, kuinka kauan 'taivaiden' ja maan luominen kesti. Olin yhtäkkiä täynnä iloa ja innostusta ja hämmästystä, että kun katsoin tähtiä, näin maailmankaikkeuden heti luomisen jälkeen, ENNEN päivää yksi.
 
Luomisen päivä yksi alkoi vasta sen jälkeen, kun "alussa Jumala loi taivaat ja maan." Maailmankaikkeus ja maa saattavat olla miljardeja vuosia vanhoja samalla kun elämän luominen planeetalle on voinut kestää päiviä…
 
Kun näette tähdet illalla – se on maailmankaikkeus ENNEN päivää yksi – ja tulee aika, jolloin Hän kääntää luovan huomionsa maailmankaikkeuteen tehdäkseen sen valmiiksi – sen Hän kertoi minulle – mikä kertoo minulle, että Hänellä on ihmeellisiä suunnitelmia lapsiaan varten, ja kaikki päivämme täällä ovat valmistautumista tulevia maailmanaikoja varten…
 
Ensi viikolla, silloin kun kysyin Herralta erään ilmestyksen aikana: "Miten kävelit veden päällä?"
Siihen saakka,
Siunauksin,
John Fenn

Christ before conception in Mary #3,
Kristus ennen Mariassa sikiämistä, osa 3
 
Hei kaikki,
Yhtäkkiä oli Hengessä seisoen taivaassa katselemassa jotakin sellaista, josta minulla ei ollut aavistustakaan. Seisoin hyvin suuren enkelijoukon keskellä, eikä kukaan huomannut minua, sillä heidän huomionsa oli keskittynyt kauas oikealle puolellemme, missä saatoin nähdä Isän valtaistuimen. Huomasin, että enkelien välissä kulki yhden henkilön kulkua varten riittävän laaja käytävä enkelien ollessa pakkautuneina sen kummallekin puolelle ja katsellessa niin suuren innon vallassa, ja lähinnä käytävää olevat olivat polvistuneina joko kummankin tai ainakin toisen polvensa varaan.
 
Olin ollut olohuoneessani Herran kanssa ja läsnä oli ollut myös enkelini, Hengessä, mutta Herra lopetti minun opettamiseni ja kertoi lähtiessään, että saatoin kysyä enkeliltäni kysymyksen. Joten yhtäkkiä oli vain enkeli sekä minä, ja sydämelläni oli asia: "Mitä ajattelet siitä, että tulevina maailmanaikoina minä johdan sinua?"
 
Hän vastasi lähestulkoon kauhistunut ilme kasvoillaan: "Voi! Se on oikeudenmukaista! Se on oikein!" Ja kun kysyin miksi, hän vastasi: "Muista, me tunnemme Hänet Luojana, mutta te tunnette Hänet Vapahtajana!" Juuri silloin, ilman varoitusta, olin taivaassa… jotenkin tiesin, että olin ajassa kauan sitten, mutta kaikki oli hiljaista ja ilmapiiri oli hyvin juhlallinen ja pyhä, joten en tohtinut puhua.
 
Yhtäkkiä Isän puhtaasta valosta astui ulos Poika kävellen taakseen katsomatta pitkin tuota enkelien välissä olevaa käytävää, jokaisen enkelin painaessa päänsä ja usein hartiansa kunnioittavasti Hänen kulkiessaan ohi ja jatkaessaan vaitonaisena eteenpäin pois näköpiiristäni vasemmalle puolelleni. Se oli se hetki, jossa Hän tyhjensi Itsensä jotta sikiäisi Mariassa.
 
Mielessäni on säilynyt vielä nytkin se juhlallinen ilmapiiri taivaassa Hänen lähtiessään, ja kuinka tajusin, etteivät enkelit täysin ymmärtäneet sitä, mitä heidän silmiensä edessä tapahtui – heillä ei ollut mitään mihin sitä verrata. Yhtäkkiä olin takaisin olohuoneessani enkelini sanojen yhä kaikuessa mielessäni: "Muista, me tunnemme Hänet Luojana, mutta te tunnette Hänet Vapahtajana!"
 
Ensimmäistä kertaa sitten alun...
Jaakob 1:13 sanoo, ettei Isä Jumala kiusaa/pane koetukselle/koettele ketään pahalla, koska Häntä ei voi kiusata/panna koetukselle/koetella pahalla. Syy on hyvin yksinkertainen – Isällä Jumalalla ei ole fyysistä kehoa, jota kiusata. Hän ei ole koskaan tiennyt, mitä on olla väsynyt, nälkäinen, omata kipeät lihakset, olla aikataulupaineessa – Isä ei voi samastua!
 
Mutta Jeesus – Kristus tuli ihmiseksi Jeesus, ja ensimmäistä kertaa Luoja saattoi kokemuksellisesti samastua luotuunsa. Kuten Fil. 2: 8 – 11 sanoo: Hänet 'havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen'.
 
Ensimmäisen kerran koskaan Kristus, joka oli ilmestynyt Herran Sanana miehille ja naisille halki vuosisatojen pistäytyen maailmassamme milloin halusi, mutta jolla ei koskaan ollut pysyvää kehoa, on nyt rajoitettu yhteen paikkaan kerrallaan kaikkine siihen liittyvine rajoituksineen.
 
Kohdussa Hän oli yhä Jumalan Poika, sillä Lk. 1: 41 kertoo meille, että kun Elisabet oli kuudennella kuulla ja juuri raskaaksi tullut Maria kävi hänen luonaan, tuleva Johannes Kastaja hypähti Elisabetin kohdussa Mariassa olevan Herran ja Marian äänen ollessa läsnä. Vauvana Hän oli yhä Jumalan Poika, sillä Luukkaan toinen luku viihdyttää meitä kertomuksilla enkeleistä, paimenista, vanhasta miehestä ja naisesta palvomassa.
 
Tullessaan 12-vuotiaaksi Hän kysyi vanhemmiltaan: "Ettekö te tienneet, että olisin Isäni asioilla?" Lk 2: 49 (suomennos tässä)
 
Meidän täytyy ymmärtää tämä: sinun ja minun täytyy uudistaa mielemme Jumalan asioille. Nuoren Jeesuksen täytyi pelkästään täyttää (inhimillinen) mielensä.
Ensimmäisen kerran Hän oli henkilökohtaisesti rajoitettu yhteen paikkaan kerrallaan, tuntemaan, mitä on olla väsynyt, nälkäinen, hillitä virtsaamistarvettaan, elää ihmisten joukossa sen sijaan, että yliluonnollisesti syöksähtelisi sisään ja ulos heidän elämästään.
 
Hepr. 5:7 sanoo puhuessaan Hänen tuskastaan ennen ristiä: "…Hänen rukouksensa kuultiin Hänen jumalanpelkonsa tähden" ja jae kahdeksan kertoo meille: "… Hän... oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden". Hänen täytyi oppia kuuliaisuus sillä ennen Hän oli kaiken Kuningas! Tämä oli täysin uutta Hänelle.
 
Kuinka nöyräksi vievä kokemus
Voimme vain kuvitella elämää 2 000 vuotta sitten – lähimmäksi sitä useimmat meistä pääsevät nykyään ehkä leirielämällä. Ulkona wc:ssä tai ulkokäymälässä käynti, avotulella kokkaus, kivellä viljan jauhaminen käsin, eläimen tappaminen, nylkeminen sekä elimien ja teurasjätteiden erotteleminen lihasta. Mutta tuo oli Jeesuksen elämää – siirtyminen Jumalan Poikana Isän käytössä olemisesta maailmankaikkeuden luomiseksi TUOHON!
 
Kuten sanoin, Hänen täytyi ensin olla nöyrä taivaassa, olla sydämeltä nöyrä ja sävyisä ollakseen halukas tulemaan maan päälle alun alkaenkin.
 
Ja sitten, kuten Fil. 2: 8 sanoo: "...oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti..." Jopa sellaiseen kuolemaan, joka oli kaikkein kiduttavin kuolema, jonka Rooman valtakunta saattoi keksiä – ei vain kuolemaan, vaan kidutuskuolemaan eikä Itsensä tähden, vaan ihmiskunnan tähden. Vau.
 
Takaisin Betlehemiin – enkelien viesti
"Kunnia Jumalalle korkeuksissa; ja maassa rauha, hyvä tahto ihmisiä kohtaan", on viesti enkeleiltä.
Tämän ovat vesittäneet ja väärin ymmärtäneet mainostoimistot ja pastorit, lasten jouluohjelmat sekä äidit ja isit kaikkialla.
 
Alamme ymmärtää tarkoituksen, kun katsomme, ketkä antoivat tuon lausunnon. "Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maan päällä rauha, hyvä tahto ihmisiä kohtaan."
 
Taivaallinen sotajoukko tarkoittaa 'taivaallista armeijaa'
Meillä on tämä kuva harmittomista, ehkäpä kerubimaisista 'postikorteissa' esiintyvistä enkeliapulaisista, jotka kerääntyvät Betlehemin ympärille ja tukevat viestinviejäenkeliä, jolla on tehtävänä kertoa paimenille, että Paimen-kuningas on syntynyt. "Sotajoukko" tarkoittaa armeijaa – se tarkoittaa, että tämä ilmoitus tulee Isän taivaassa olevalta armeijalta, jolla on viesti ihmiskunnalle. Rauha maan päällä ja hyvä tahto ihmisiä kohtaan. 
 
Aseta itsesi heidän asemaansa. Tuo tilanne meidän aikaamme ja olette leiriytyneinä niitylle. Istuskelette nuotion ympärillä puhumassa päivästä, kun yhtäkkiä armeijan viestinviejä tulee luoksenne ja hän on niin kirkkaan, ilmeisesti valonheittimen valon valaisema, että koko niitty ja alue on valaistu. Hän käskee teitä olemaan pelkäämättä, koska hänellä on hyviä uutisia, mutta sen sijaan te olette tietysti hyvin, hyvin peloissanne.
 
Ennen kuin sisäistätte hänen sanojensa syvyyden, silmänne sopeutuvat ja näette teitä vastapäätä seisomassa lukemattoman suuren armeijan. Nämä sotilaat ovat hyvin varustettuja ja tiedätte, että vain yksikin voisi tuhota teidät kaikki. Olette heidän armoillaan.
 
Sitten he sanovat: 'Jumala sanoo ja me olemme Hänen armeijansa; rauha maan päällä, hyvä tahto ihmisiä kohtaan'. Mikä helpotus! Heillä ei ole mitään muuta kuin hyvä tahto teitä kohtaan, meitä kohtaan! Kykenevänä tuhoamaan meidät Isä Jumala lähettää sen sijaan armeijansa mukanaan rauhansopimus! Todistus, etumaksu sopimuksessa on vauvan muodossa, vauvan, joka makaa eläinten syöttökaukalossa kiedottuna alusvaatteisiin käytettävään materiaaliin…
 
Paavali kirjoitti myöhemmin: "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan." 2. Kor. 5:19
 
Herra Jeesus on niin nöyrä, niin helposti lähestyttävä, mutta Hän on sellainen, koska, kuten Hän sanoi: "Jos olette nähneet minut, olette nähneet Isän". Hän on aivan kuin Isänsä. Ja tuo on meidän koko elämän kestävä matkamme jota kutsutaan opetuslapseudeksi, tulla Hänen rakkaan Poikansa kuvan kaltaiseksi. Se on prosessi, oppikaa nauttimaan tuosta prosessista ja kulkekaa Isän kanssa, ottakaa Hänet elämäänne kehumalla ja kiittämällä pienistä asioista – somasta pilvestä, hyvin ajoitetusta 'yhteensattumasta', päivän aikana saadusta suosionosoituksesta – ottakaa Isä ja Herra mukaan jutustelutyyliin ja olkaa ällistyneitä Kaikkivaltiaan Jumalan nöyryydestä.
 
Ihmeellinen Armo! Uusi aihe ensi viikolla, siunauks,
John Fenn

Christ before conception in Mary #2,
Kristus ennen Mariassa sikiämistä, osa 2
 
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin siitä, kuinka Pojan täytyi ensin tulla annetuksi niin että Hän voisi tulla lapseksi joka on syntynyt, mutta kuinka tuo siirtymä tapahtui? Kuinka Pojasta, joka on annettu, tuli lapsi, joka on syntynyt?
 
Mitä Hän oikein ajatteli?!
Ennen kuin menen siihen tekotapaan, jolla Poika siirtyi taivaasta sikiämään Mariassa, katsotaan ensin Hänen nöyrää sydäntään, koska meillä ei edes olisi Mariassa siinnyttä pienokaista, jos Hän ei olisi niin nöyrä.
 
Fil. 2: 6-8 sanoo, että Poika "...oli olemassa Jumalan muodossa, mutta Hän ei pitänyt yhdenvertaisuutta Jumalan kanssa sellaisena asiana, josta pitää kiinni*, vaan tyhjensi itsensä ottaen itselleen ihmisen muodon, tultuaan tehdyksi ihmisen kaltaiseksi ja havaiten olevansa ihmisen muodossa, alisti itsensä kuolemaan, vieläpä ristinkuolemaan." (suomennos tässä)
 
Poika ei pitänyt yhdenvertaisuutta Isän kanssa jonakin sellaisena asiana, josta 'pitää kiinni'.  Tuo ilmaus ei vain tule lähelle sitä kreikankielistä, jota Paavali käytti kirjoittaessaan tätä. Kreikan sana on 'harpagmos', sanajuuresta  'harpazo', joka tarkoittaa 'tarttua ja viedä pois voimakeinoin.' Sitä käytettiin sekä aktiivissa että passiivissa, mikä tarkoitti, että se voi tarkoittaa jotakin aktiivista: että joku henkilö tarttuu johonkin ja vie sen pois, tai passiivisesti, kuten tässä tapauksessa, mikä tarkoittaa jotakuta, joka pitää itsellään palkinnon (tai ei pidä sitä itsellään).
 
Voisimme sanoa asian tällä tavoin: "Kristus… ei pitänyt palkintona siitä kiinni pitämistä, että Hän oli samanarvoisessa asemassa Jumalan kanssa."
 
Tämä on hämmästyttävä ilmestys Jeesuksen nöyrästä luonnosta. Kun Hän myöhemmin sanoi: "…ottakaa oppia minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltä*", Hän kertoi totuuden. Hän ON sävyisä ja nöyrä sydämeltä. Sävyisä tarkoittaa 'lempeä, hellä' ja nöyrä tarkoittaa 'nöyryyttä, mielen vaatimattomuutta'. Sävyisä Messias Kuningas kuvataan* tällaisena: "Katso! Kuninkaasi tulee luoksesi sävyisänä ja ratsastaen aasilla, vieläpä varsalla." *Matt. 11:28-30, *Matt. 21:5, (suomennos tässä)
 
Toinen avainfraasi on 'tyhjensi itsensä' – Hän ei tyhjentänyt itseään jumalallisuudestaan eikä lakannut olemasta sitä mitä Hän ikuisesti oli – Hän yksinkertaisesti luopui kaikista niistä oikeuksista ja etuoikeuksista Jumalan ainoana Poikana, jotta Hän voisi elää pelkkänä ihmisenä. Tällä tavoin totuus siitä, kuka Hän oli ja on täytyy erottaa hengellisesti ja tietää sydämessä.
 
Sen tähden...
Hän ei ole Hollywood-Jeesus. Häneen eivät tee vaikutusta hienot ulkoiset merkit tai hierarkia, joiden välityksellä Hänet esitetään. Voimme mitata sitä, kuinka hyvin joku itse asiassa tuntee Jeesuksen persoonaa sen määrän mukaan, kuinka 'asiat' tai se, miltä 'asiat' näyttävät, tekevät häneen vaikutuksen. Pojan, joka on annettu, TÄYTYI olla nöyrä sydämeltä tullakseen yhdeksi luoduistaan, lapseksi, joka on syntynyt.
 
Juuri nöyryytensä tähden Hän on rento riippumatta ympäristöstään, kaikkein loisteliaimmasta palatsista kaikkeen vaatimattomimpaan kotiin, sillä Häneen ei tehdä vaikutusta eikä Hän loukkaannu – sellainen on meidän Herramme. Raamatunkohta Fil. 2:5:ssä yllä alkaa: "Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli…"
 
Onko meillä tuo sama nöyryys? Olemmeko yhtälailla sellaisia, etteivät 'asiat' tai se miltä jokin asia näyttää tee meihin vaikutusta niin kuin emme myöskään loukkaannu, kun nöyrät ja vaatimattomat ympäröivät meitä? Nyrpistämmekö nenäämme jollekulle huonosti pukeutuneelle kaupassa vai näemmekö heidät nöyrästi, Jumalan silmin? Reagoimmeko hyvin pukeutuneisiin ja kauniisiin ihmisiin eri tavalla kuin tavallisen näköisiin ja vaatimattomasti pukeutuneisiin?
 
Tuommeko itseämme esille toisille keskusteluissa vai vaan toteamme tosiasiat? Jos me todella tunnemme Hänet ja vietämme aikaa Hänen kanssaan sydämessämme, me muutumme vähitellen Hänen nöyryytensä kuvaksi… jos näet vastakkaista jossakussa, jolla on 'kristityn' nimilappu, ole tietoinen siitä, että hän on yhä kasvamassa. "Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli…"
 
Olen usein pyytänyt ihmisiä nostamaan kätensä, jos he ovat koskaan olleet jumalanpalveluksessa tai kokouksessa, jossa heistä on tuntunut siltä, että Jeesus on kävellyt heidän keskellään. Tavallisesti useita käsiä nousee. Sitten kysyn, kaappasiko Hän koskaan kokousta hallintaansa, toiko Hän itseään esille tai keskeyttikö Hän sen, mitä oli tekeillä? Ei koskaan. Hän on kaikkien Herra, ja kuitenkin Hän tyytyy kulkemaan nöyrästi ystäviensä joukossa.
 
Olin johtamassa Raamattukoulun kappelissa jumalanpalvelusta ja ylistyksen aikana näin yhtäkkiä Herran kävelevän ylös lavan johtavia portaita ja pysähtyvän suoraan eteeni. Polvistuin välittömästi Hänen edessään ja tyrmistyin kuullessani Hänen sanovan: "Haluaisin palvella kansaani", mihin vastasin: "Sinä olet Herra, ole tietysti vapaa tekemään mitä tahansa haluatkin tehdä."
 
Nousin seisomaan ja viittasin ylistystä johtavaa naista jatkamaan, ja sitten käännyin katsomaan Herraa, joka kulki noin 200 opiskelijan joukossa heidän ylistäessään pysähdellen siellä, täällä kertoakseen ihmisille asioita. Muutaman minuutin kuluttua Hän käveli lavan portaat taas ylös ja seisoi jälleen edessäni sanoen: "Kiitos, että sallit minun palvella kansaani. Niin harvat sallivat. Niin monet pitävät kiinni aikataulustaan ja ohjelmakohdistaan sen sijaan, että sallisivat minun todella koskettaa kansaani." Sen sanottuaan Hän kääntyi, astui tavanmukaiset 2 ½ askelta ja kesken tuon kolmannen askelen Hän hävisi.
 
Ajattelin kuinka nöyrää, kuinka ihmeellistä, ja kuinka nöyräksi tunsin itseni tuona päivänä! Opin niin paljon jokaisen Hänen ilmestymisensä myötä, joka kerran ollessani Hänen lähettyvillään.
 
Joten nyt kun ymmärrämme Herran nöyryyden, siihen, kuinka Hän muuttui
Heprealaiskirjeen kirjoittaja tekee selväksi sen, että Vanhan testamentin uhrit olivat kykenemättömiä pysyvästi poistamaan syntiä sanoen, että ne täytyi toistaa kerta toisensa jälkeen ja kertaluontoinen pysyvä uhri tarvittiin. Tuo kertaluontoinen suuri uhri ottaisi pois synnin ja sen myötä toisi mukanaan uuden liiton ihmisen kanssa.
 
"Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä. Sen tähden hän maailmaan tullessaan sanoo: "Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit...'" Hepr. 10:4-7
 
"Hän maailmaan tullessaan" ei ole siis syntynyt, vaan siinnyt. "...ruumin sinä minulle valmistit", Hän sanoi. Isä antoi Marian munasolun kautta ihmiskehon Hänelle, joka tyhjensi itsensä kaikista oikeuksista ja etuoikeuksista, jotka Hänellä oli Jumalan Poikana taivaassa.
 
Fil. 2:8 (2:7 suomenkielisissä raamatuissa) sanoo yksinkertaisesti 'havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen' tai 'Ja havaittiin ulkomuodoltaan ihmiseksi' tai 'ja tultuaan ihmiseksi'. 
 
Kun Maria kysyi viattomasti, kuinka se tapahtuisi, enkeli Gabriel kertoi hänelle Lk. 1:35:ssa: 'Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut (verhona); sen tähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi."
 
Jumalan Poika tyhjensi itsensä kaikista oikeuksista ja etuoikeuksista Jumalan ainoana Poikana pysyen samalla Poikana, tullakseen siitetyksi Mariassa, ja taivaasta lähtiessään totesi: 'ruumiin sinä minulle valmistit'.  Pyhän Hengen kautta, joka varjosi teinitytön, käyttäen tytön munasolua antamaan hänelle ruumiin Hän sikisi tytön kohdussa.
 
Se on nöyrää, sävyisää, vaatimatonta. Ja jatkamme juuri tästä ensi viikolla. Siihen saakka siunauksin,
John Fenn
 

Christ before conception in Mary #1,
Kristus ennen Mariassa sikiämistä, osa 1
 
Hei kaikki,
Me kaikki tiedämme, ettei Jeesus syntynyt joulukuun 25 päivänä, mutta ei ole varmasti mitään haittaa siitä, että juhlii sen suurimman lahjan syntyä, joka ihmiselle on koskaan annettu. Loppujen lopuksi mehän säännöllisesti sovimme oman tai rakkaidemme syntymäpäivien juhlimisesta sen mukaan, mikä sopii, joten voimme varmasti tehdä saman Herran suhteen.
 
Joulukuun 25 päivän Saturnalia-festivaalin pakanalliset juuret eivät haittaa meitä, koska se, että tiedämme joulun pakanallisista juurista ei merkitse sitä, että me noudatamme tai suvaitsemme niitä yhtään sen enempää kuin se, että annamme rakkaallemme kukkia ystävänpäivänä.
 
Muistatte ystävänpäivän, helmikuun 14. – tiesittekö, että se oli Lupercalia-niminen hedelmällisyysjuhla, päivä, jona nuorten naisten nimet kirjoitettiin paperille ja pantiin purkkiin, josta nuoret miehet poimivat seksikumppaninsa, jota piiskasivat ensin raipalla, koska uskottiin, että se lisäsi tytön hedelmällisyyttä ennen seksiä. Helmikuun 14 päivä ja Lupercalia aloittivat luonnon 'parittelukauden', uskottiin.
 
Mutta en välitä noista ystävänpäivän pakanallisista juurista yhtään sen enempää kuin välitän joulun pakanallisista juurista, sillä sekä se, että juhlistan Jeesuksen syntymää ja se, että juhlistan vaimoni ja minun rakkautta toisiamme kohtaan, ne kumpikin ovat Herralle. Meidän juhlamme on Herralle samoin kuin ne, jotka valitsevat olla juhlimatta tuota päivää, tekevät sen Herralle, ja Herra hyväksyy meidät kummankin. Meillä on sen tähden rauha toistemme kanssa, kuten erityisesti Room. 14:1-2 osoittaa.  
 
Nyt asiaan: Poika on annettu, lapsi on syntynyt
Jesaja 9:6 kertoo meille, että " Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus..."
 
Pojan täytyi ensin tulla annetuksi taivaasta, jotta Hän saattoi tulla lapseksi, joka syntyi Betlehemissä.
 
"Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennen kuin maailma olikaan." John 17:5
 
"Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista." Joh. 17:24 (
 
"Sillä niin kuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä. Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on (hänestä tuli) Ihmisen Poika." Joh. 5:26-27
 
Kristuksen, Sanan, persona Vanhassa testamentissa
"Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala… ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme." Joh. 1:1-2, 14
 
Mitä siis Johannes tarkoitti 1:14:ssä, kun hän sanoi 'Sana (Isän Sana) tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme'?
 
Samuel-poika
1.Samuel 3:sta löydämme Samuel-pojan palvelemassa ylipappi Eeliä ilmestysmajassa. Jae yksi näyttää tilanteen: "Herran sana oli harvinainen siihen aikaan, eivätkä näyt olleet tavallisia." Tämä yhdistää ikuisesti Herran Sanan näkemisen näkyyn.
 
Herra kutsuu Samuelia nimeltä ensimmäistä kertaa jakeessa neljä, ja poika luulee Eelin kutsuvan häntä, sillä jae seitsemän sanoo: "Mutta Samuel ei silloin vielä tuntenut Herraa, eikä Herran sana ollut vielä ilmestynyt hänelle."
 
Tunnette tarinan: Herra kutsuu Samuelia kolme kertaa, joka kerran nimeltä: "Samuel, Samuel", ja joka kerran hän menee Eelin luo luullen tämän kutsuneen. Eeli tajuaa, mitä on tekeillä tuolla kolmannella kerralla ja kertoo Samuelille, että kyse on Herrasta ja käskee häntä vastaamaan, kun kuulee Hänen äänensä.
 
Tähän hetkeen asti voisi luulla, että Herran ääni oli jotakin sellaista kuin Samuelin mielessä oleva ääni tai ehkä jotenkin näkymätön, mutta kuultavissa oleva ääni. Kumpikin noista olettamuksista olisi väärä, sillä jae 10 sanoo: "Niin Herra tuli ja seisoi ja huusi niin kuin edellisilläkin kerroilla: "Samuel, Samuel!"
 
Me tiedämme tämän todellakin olleen näky Herrasta, sillä jae 15 sanoo: "Eikä Samuel uskaltanut kertoa Eelille sitä ilmestystä." Samuel näki Herran Sana - Persoonan. Hän tuli Samuelin huoneeseen ja puhui hänelle… ihmeellistä.
 
Mutta odottakaa – ei tässä vielä kaikki! Herran Sana
Jae 21 tekee yhteenvedon ja antaa suunnan kaikille profeetoille, jotka tulisivat Samuelin jälkeen: "Ja Herra ilmestyi edelleenkin Siilossa; sillä Herra ilmestyi Samuelille Siilossa Herran sanan kautta (engl: Herra ilmestyi Samuelille Herran Sanana)." 
 
Samuelia kutsuttiin näkijäksi, mikä oli toinen nimi profeetalle, koska näkijät voivat nähdä Hengen maailmaan ja koska hän oli ensimmäinen Israelin profeetoista ja toi tullessaan Israelin ensimmäisen kuninkaan, hän on kaikkien profeettojen esikuva – täydellinen esimerkki – seurattavaksi.
 
Tämä tarkoittaa sitä, että kun luemme Vanhan testamentin profeettoja ja he sanovat: "Herran Sana tuli…" he eivät puhu mielessään olevasta äänestä eivätkä he sano, että näkymätön käsi ohjasi heidän kynäänsä kirjoittamaan muistiin 'sanoja' Israelia tai Juudaa tai jotakuta ihmistä varten.
 
Kun he sanovat: "Herran Sana tuli..." he sanovat, kuten oli Samuelin kohdalla, että heillä oli näky Herran Sana – Persoonasta ja Hän sanoi heille sen viestin, joka tulisi myöhemmin sisällyttää Raamattuun sen osaksi.
 
Jeremia 1:1-9 on hieno esimerkki
"Minulle tuli tämä Herran Sana: 'Jo ennen kuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennen kuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi.' Mutta minä sanoin: 'Voi Herra, Herra! Katso, en minä kykene puhumaan, sillä minä olen nuori (tässä nuoresta käytetty sana na'ar viittaa siihen, että hän ei vielä ollut teini-ikäinen)... ja Herra ojensi kätensä ja kosketti minun suutani. Ja Herra sanoi minulle: "Katso, minä panen sanani sinun suuhusi..."
 
Huomatkaa, että Herran Sana tuli Jeremialle ja ojensi kätensä. Kuten Samuelille, joka eli 600 vuotta Jeremiaa ennen, Herran Sana ilmestyi yhä Herran Sana – Persoonana profeetoille. Kun profeetat sanovat: 'Herran Sana sanoo', he vain toistavat sen, minkä kuulivat näyssään Herran Sana – Persoonan sanovan.
 
Aika ja tila eivät riittäisi, jos menisin yksityiskohtiin 1. Moos 15:1:stä, missä Herran Sana ilmestyy isä Aabrahamille ja käskee häntä laskemaan tähdet, sillä niin paljon hänellä tulee olemaan jälkeläisiä, aina Hesekiel 1:3:een, jossa Hesekiel sanoo Herran Sanan tulleen hänelle näyssä hänen seisoessaan joen varrella, ja Joonaan, jonka luo Herran Sana tuli ja käski hänen mennä Niniveen, sekä Jesajaan ja kaikkiin 'pikku' (pienempien kirjojen) profeettoihin, jotka kaikki sanovat: 'Herran Sana, joka tuli…' ja 'Herran Sana sanoo…'
 
(Menen enemmän yksityiskohtiin opetussarjassani MINÄ OLEN; kuka Jeesus on ja mistä Hän tuli, jos olette kiinnostuneita jatkamaan tällä tutkimuslinjalla.)
 
Sana tuli lihaksi
Ja pohtikaa nyt mitä apostoli Johannes sanoi 1:14:ssä sanoessaan '(Herran) Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.' Mikä ihmeellinen lausuma! Että Herran Sanan – Persoona, joka oli ilmestynyt Aabrahamille ja profeetoille Samuelista alkaen vuosisatojen ajan, on nyt tullut lihaksi ja elänyt heidän joukossaan – vau! 
 
Mitä on täytynytkään vilistää Johanneksen ja Pietarin ja muiden mielessä – Sana, joka puhui Aabrahamille, Samuelille, Elialle, Jesajalle, Jeremialle, Hesekiellille ja muille – Hän oli juuri siinä syöden päivällistä heidän kanssaan, kulkien heidän kanssaan, opettaen heitä… vau.
 
Kuinka tuo siirtymä tapahtui, muuttuminen Herran Sanasta, joka ilmestyi ihmisille vuosisatojen kuluessa, vauvaksi, joka sikisi teini-ikäisen kohdussa?
 
Se on ensi viikolla! Siihen saakka siunauksin,
John Fenn