Deeper understanding 3 of 3, law of the trespass
Syvempi ymmärtäminen, osa 3/3, hyvitystä koskeva laki
Hei kaikki,
Ehkäpä suurin yksittäinen opillisen virhe kristillisessä kulttuurissa tänään kietoutuu anteeksi antamisen käsitteeseen. Nykyajan seurakunta on täysin vääristellyt sen, mitä Jeesus opetti juutalaisen kulttuurin ja Vanhan testamentin lain asiayhteydessä.
Paavali totesi Ef. 2:1:ssä: " Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden." (v. 1992 suomennos) Rikkomukset JA synnit. Ne eivät ole sama asia.
Rikkomus on sitä, että yksi henkilö tekee syntiä toista henkilöä kohtaan. Se on horisontaalista, ihmisestä toiseen kohdistuvaa ja koskee vahinkoa. Synti on Jumalaa vastaan, se on vertikaalista ja koskee syyllisyyttä.
Sisäinen oikeuden vaatimuksemme rakentuu vahingon ympärille. Joku teki väärin, haluamme hänen jäävän kiinni. Haluamme hänen joutuvan tilille. Seurakuntakulttuuri sanoo 'anna hänelle anteeksi', mikä hoitaa syyllisyyden, muttei käsittele sitä vahinkoa, jonka tuo henkilö on meille aiheuttanut. Siinä meidän konfliktimme. Haluamme antaa anteeksi, mutta haluamme anteeksipyynnön. Haluamme hänen myöntävän tekonsa. Haluamme hänen korjaavan asian.
Sisäinen oikeuden vaatimuksemme on yhtä mieltä hyvitystä koskevan lain kanssa. Kaikki se, mitä Jeesus ja Paavali opettivat aiheesta, perustuu hyvitystä koskevaan lakiin.
Hyvitystä koskeva laki: 3. Moos. 6: 1-7
" Jos joku tekee rikkomuksen ja on uskoton Herraa kohtaan kieltämällä saaneensa lähimmäiseltään, mitä tämä on hänen haltuunsa antanut tai hänen hoitoonsa uskonut, tahi mitä hän itse on väkisin ottanut tai vääryydellä anastanut lähimmäiseltään, tahi jos hän on löytänyt kadotetun esineen ja kieltää sen, tahi vannoo väärin missä asiassa tahansa, jossa ihminen helposti rikkoo...
"T niin hän, jos hän näin on rikkonut ja tullut vikapääksi, antakoon takaisin, mitä hän väkisin on ottanut tai vääryydellä anastanut, tahi mitä hänen haltuunsa oli uskottu, tahi kadotetun esineen, jonka hän oli löytänyt, kaiken, jonka tähden hän oli väärin vannonut; ja korvatkoon sen täyteen määräänsä JA pankoon siihen vielä lisäksi viidennen osan (20%) sen arvosta.
" Mutta hyvityksenä Herralle hän tuokoon (tuon toisen ihmisen kanssa) papille vikauhriksi sinun arviosi mukaisen, virheettömän oinaan pikkukarjasta. Kun pappi näin on toimittanut hänelle sovituksen Herran edessä, annetaan hänelle anteeksi kaikki, mitä hän on tehnyt sellaista, josta hän on tullut vikapääksi."
Huomaa, että hänen täytyy korjata tilanne sen henkilön kanssa, jota vastaan hän on rikkonut, ENNEN KUIN Jumala voi antaa heille tuon rikkomuksen anteeksi.
Se ei uhkaa heidän pelastustaan, sillä laki koskee jokaista tiettyä rikkomusta. Se tarkoittaa, että jos hän pitää sen, mikä oli varastettu tai ei koskaan myönnä tuolle ihmiselle, että hän valehdellut jostakin asiasta, tai mikä tahansa rikkomus onkaan, eivätkä hän koskaan sovita sitä myöntämällä rikkomustaan, sitten kun hän seisoo Herran edessä, häntä pidetään tilivelvollisina.
Uhri saattaa antaa hänelle anteeksi, mutta syyllinen ei ole tehnyt sitä, mikä on oikein, tullakseen Jumalan anteeksiantamaksi, mikä tarkoittaa, että pyytää anteeksi siltä ihmiseltä, jota vastaan on rikkonut. Tuosta rikkomuksesta Hän tulee pitämään syyllistä tilivelvollisena.
Miltä tämä näyttää nykyaikana?
Miten lisäät 20 % koron meidän aikanamme? Tuolloin jos joku löysi hävinneen nahkatakin, joka oli 500 dollarin arvoinen, hänen täytyi palauttaa takki ja lisätä 20 % tai 100 dollaria, ja antaa ihmiselle, jota vastaan hän oli rikkonut, tuo 100 dollaria ja sen takin, SEN JÄLKEEN mennä papin luo vastaanottamaan Jumalan anteeksianto.
Nykyään, jos rikomme jotakuta vastaan ja haluamme korjata tilanteen, pyydämme anteeksi, sitten tuo "20%" voi olla hänen viemisensä lounaalle tai tapaamisensa teen tai kahvin merkeissä sinun kustannuksellasi. Se voi olla kortin tai kirjelapun lähettämistä sen jälkeen, kun olette tehneet sovinnon, vain sen varmistamiseksi, että kaikki on oikein taas välillänne. Tuo 20% on jonkin sellaisen asian tekemistä ihan vain sen varmistamiseksi, että välinne ovat taas kunnossa.
MUTTA.... Jos joku pitää se löytämänsä takin sen palauttamisen sijaan, hänestä tulee varastamisen syntiin syyllinen Jumalan edessä. Hän ei mene helvettiin, mutta häntä pidetään vastuussa varastamisesta.
Jeesus puhui hyvitystä koskevasta laista Matt. 5: 25-26:ssa: " Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa (henkilön, jota vastaan rikoit), niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä, ettei riitapuolesi vetäisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei sinua pantaisi vankeuteen. Totisesti minä sanon sinulle: sieltä et pääse, ennen kuin maksat viimeisenkin rovon."
Kristityt ovat ymmärtäneet tämän väärin vuosikausia ajatellen, että tässä on kyse taivas vai helvetti –ratkaisusta. Sitä se ei ole. Se on vain kehotus tehdä sovinto sen ihmisen kanssa, jota vastaan on rikkonut, sillä jos et tee niin, sinua tullaan syyttämään varkaudesta, maksat sakkoa sen 20 % ja sinut lähetetään vankilaan. Se oli tuohon aikaan tapa.
Suurempi kokonaisuus koskee aiheetonta vihastumista ja 'jätä lahjasi alttarille ja mene tekemään sovinto veljesi kanssa.' Kyse on siitä, että on halukas korjaamaan tilanteen, kun olet rikkonut jotakuta vastaan.
Tämä on se iso juttu
Mk. 11: 25-26: "Ja kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi kaikki mitä teillä on jotakuta vastaan. Silloin myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa teille rikkomuksenne anteeksi. Jos te ette anna anteeksi (jonkun toisen rikkomusta teitä vastaan), ei teidän taivaallinen Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne." (v. 1992 suomennos)
Tässä ei ole kyse taivas vai helvetti –tuomiosta, tämä on hyvitystä koskeva laki. Ensiksikin, anteeksianto on päätös, ei tunne. Se on päätös antaa anteeksi sille ihmiselle, joka on meitä vahingoittanut. Sinun ei tarvitse kokea hyviä tunteita häntä tai tapahtunutta kohtaan, sillä sinä kärsit vahinkoa. Hän pysyy syyllisenä Jumalan edessä, ellei hän tule luoksesi ja tee sovintoa.
Tuon sanottuani, sekä Jeesus että Stefanus pyysivät, että Isä EI syyttäisi heidän telottajiaan rikkomuksesta koskien heidän murhaamistaan. Meillä on mahdollisuus pyytää Isää antamaan hänelle anteeksi, vaikka hän ei tee tiliä vahingostaan meille tai etsi sovintoa.
Jeesus sanoi ylösnoustessaan: " Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt." Meille annetaan auktoriteetti käyttää Hänen nimeään riivaajia vastaan, käyttää Hänen nimeään sairasten päälle kätten laskemisessa. Voimme tulla Isän eteen Hänen nimessään, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan. Voimme myös pyytää Isää antamaan anteeksi jonkun rikkomus, vaikka hän ei ensin tee sovintoa kanssamme ja lisää tuota 20 %. TAI… voimme pyytää Häntä käsittelemään heitä.
Paavali 2. Tim. 4: 14-16:ssa: Jakeessa 16 hän sanoo, kun hänet ensin asetettiin syytteeseen roomalaisessa oikeusistuimessa, kukaan hänen ystävistään ei mennyt hänen kanssaan oikeuteen ja hän sanoi: " älköön sitä heille syyksi luettako."
Mutta juuri ennen, jakeessa 14 hän kirjoitti tämän: "Aleksander, vaskiseppä, on tehnyt minulle paljon pahaa; Herra on maksava hänelle hänen tekojensa mukaan."
Aleksander vaskisepän tapauksessa Paavali valitsi olla vapauttamatta häntä siitä vahingosta, jonka hän aiheutti Paavalille. Olen varma, että Paavali antoi hänelle anteeksi syyllisyyden, mutta ei vapauttanut häntä siitä vahingosta, jonka hän Paavalille teki. Paavali valitsi antaa Herran käsitellä hänet. Se tarkoittaa, että jos Aleksander ei koskaan tehnyt parannusta, hän seisoisi Herran edessä tekemässä tiliä siitä vahingosta, mistä Paavali kirjoitti.
On joitakuita ihmisiä, jotka eivät halua pyytää anteeksi sitä vahinkoa, jonka he ovat meille aiheuttaneet, ja me annamme heille anteeksi vertikaalisesti, mutta haluamme heidän kohtaavan tekojensa seuraukset. Se on sitä, mitä Paavali teki – antoi Herran käsitellä Aleksander vaskiseppä. Tuo ei ole anteeksiantamattomuutta. Se on heille anteeksi antamista vertikaalisesti, mutta koska he eivät tee horisontaalisesti sitä, mikä on oikein, vapautamme heidät Herran käsiin ja jatkamme omien asioidemme parissa.
Ensi viikolla jatko-osa: tunteiden (vahingon) läpi työstäminen, kun antaa anteeksi jollekulle. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Syvempi ymmärtäminen, osa 3/3, hyvitystä koskeva laki
Hei kaikki,
Ehkäpä suurin yksittäinen opillisen virhe kristillisessä kulttuurissa tänään kietoutuu anteeksi antamisen käsitteeseen. Nykyajan seurakunta on täysin vääristellyt sen, mitä Jeesus opetti juutalaisen kulttuurin ja Vanhan testamentin lain asiayhteydessä.
Paavali totesi Ef. 2:1:ssä: " Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden." (v. 1992 suomennos) Rikkomukset JA synnit. Ne eivät ole sama asia.
Rikkomus on sitä, että yksi henkilö tekee syntiä toista henkilöä kohtaan. Se on horisontaalista, ihmisestä toiseen kohdistuvaa ja koskee vahinkoa. Synti on Jumalaa vastaan, se on vertikaalista ja koskee syyllisyyttä.
Sisäinen oikeuden vaatimuksemme rakentuu vahingon ympärille. Joku teki väärin, haluamme hänen jäävän kiinni. Haluamme hänen joutuvan tilille. Seurakuntakulttuuri sanoo 'anna hänelle anteeksi', mikä hoitaa syyllisyyden, muttei käsittele sitä vahinkoa, jonka tuo henkilö on meille aiheuttanut. Siinä meidän konfliktimme. Haluamme antaa anteeksi, mutta haluamme anteeksipyynnön. Haluamme hänen myöntävän tekonsa. Haluamme hänen korjaavan asian.
Sisäinen oikeuden vaatimuksemme on yhtä mieltä hyvitystä koskevan lain kanssa. Kaikki se, mitä Jeesus ja Paavali opettivat aiheesta, perustuu hyvitystä koskevaan lakiin.
Hyvitystä koskeva laki: 3. Moos. 6: 1-7
" Jos joku tekee rikkomuksen ja on uskoton Herraa kohtaan kieltämällä saaneensa lähimmäiseltään, mitä tämä on hänen haltuunsa antanut tai hänen hoitoonsa uskonut, tahi mitä hän itse on väkisin ottanut tai vääryydellä anastanut lähimmäiseltään, tahi jos hän on löytänyt kadotetun esineen ja kieltää sen, tahi vannoo väärin missä asiassa tahansa, jossa ihminen helposti rikkoo...
"T niin hän, jos hän näin on rikkonut ja tullut vikapääksi, antakoon takaisin, mitä hän väkisin on ottanut tai vääryydellä anastanut, tahi mitä hänen haltuunsa oli uskottu, tahi kadotetun esineen, jonka hän oli löytänyt, kaiken, jonka tähden hän oli väärin vannonut; ja korvatkoon sen täyteen määräänsä JA pankoon siihen vielä lisäksi viidennen osan (20%) sen arvosta.
" Mutta hyvityksenä Herralle hän tuokoon (tuon toisen ihmisen kanssa) papille vikauhriksi sinun arviosi mukaisen, virheettömän oinaan pikkukarjasta. Kun pappi näin on toimittanut hänelle sovituksen Herran edessä, annetaan hänelle anteeksi kaikki, mitä hän on tehnyt sellaista, josta hän on tullut vikapääksi."
Huomaa, että hänen täytyy korjata tilanne sen henkilön kanssa, jota vastaan hän on rikkonut, ENNEN KUIN Jumala voi antaa heille tuon rikkomuksen anteeksi.
Se ei uhkaa heidän pelastustaan, sillä laki koskee jokaista tiettyä rikkomusta. Se tarkoittaa, että jos hän pitää sen, mikä oli varastettu tai ei koskaan myönnä tuolle ihmiselle, että hän valehdellut jostakin asiasta, tai mikä tahansa rikkomus onkaan, eivätkä hän koskaan sovita sitä myöntämällä rikkomustaan, sitten kun hän seisoo Herran edessä, häntä pidetään tilivelvollisina.
Uhri saattaa antaa hänelle anteeksi, mutta syyllinen ei ole tehnyt sitä, mikä on oikein, tullakseen Jumalan anteeksiantamaksi, mikä tarkoittaa, että pyytää anteeksi siltä ihmiseltä, jota vastaan on rikkonut. Tuosta rikkomuksesta Hän tulee pitämään syyllistä tilivelvollisena.
Miltä tämä näyttää nykyaikana?
Miten lisäät 20 % koron meidän aikanamme? Tuolloin jos joku löysi hävinneen nahkatakin, joka oli 500 dollarin arvoinen, hänen täytyi palauttaa takki ja lisätä 20 % tai 100 dollaria, ja antaa ihmiselle, jota vastaan hän oli rikkonut, tuo 100 dollaria ja sen takin, SEN JÄLKEEN mennä papin luo vastaanottamaan Jumalan anteeksianto.
Nykyään, jos rikomme jotakuta vastaan ja haluamme korjata tilanteen, pyydämme anteeksi, sitten tuo "20%" voi olla hänen viemisensä lounaalle tai tapaamisensa teen tai kahvin merkeissä sinun kustannuksellasi. Se voi olla kortin tai kirjelapun lähettämistä sen jälkeen, kun olette tehneet sovinnon, vain sen varmistamiseksi, että kaikki on oikein taas välillänne. Tuo 20% on jonkin sellaisen asian tekemistä ihan vain sen varmistamiseksi, että välinne ovat taas kunnossa.
MUTTA.... Jos joku pitää se löytämänsä takin sen palauttamisen sijaan, hänestä tulee varastamisen syntiin syyllinen Jumalan edessä. Hän ei mene helvettiin, mutta häntä pidetään vastuussa varastamisesta.
Jeesus puhui hyvitystä koskevasta laista Matt. 5: 25-26:ssa: " Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa (henkilön, jota vastaan rikoit), niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä, ettei riitapuolesi vetäisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei sinua pantaisi vankeuteen. Totisesti minä sanon sinulle: sieltä et pääse, ennen kuin maksat viimeisenkin rovon."
Kristityt ovat ymmärtäneet tämän väärin vuosikausia ajatellen, että tässä on kyse taivas vai helvetti –ratkaisusta. Sitä se ei ole. Se on vain kehotus tehdä sovinto sen ihmisen kanssa, jota vastaan on rikkonut, sillä jos et tee niin, sinua tullaan syyttämään varkaudesta, maksat sakkoa sen 20 % ja sinut lähetetään vankilaan. Se oli tuohon aikaan tapa.
Suurempi kokonaisuus koskee aiheetonta vihastumista ja 'jätä lahjasi alttarille ja mene tekemään sovinto veljesi kanssa.' Kyse on siitä, että on halukas korjaamaan tilanteen, kun olet rikkonut jotakuta vastaan.
Tämä on se iso juttu
Mk. 11: 25-26: "Ja kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi kaikki mitä teillä on jotakuta vastaan. Silloin myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa teille rikkomuksenne anteeksi. Jos te ette anna anteeksi (jonkun toisen rikkomusta teitä vastaan), ei teidän taivaallinen Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne." (v. 1992 suomennos)
Tässä ei ole kyse taivas vai helvetti –tuomiosta, tämä on hyvitystä koskeva laki. Ensiksikin, anteeksianto on päätös, ei tunne. Se on päätös antaa anteeksi sille ihmiselle, joka on meitä vahingoittanut. Sinun ei tarvitse kokea hyviä tunteita häntä tai tapahtunutta kohtaan, sillä sinä kärsit vahinkoa. Hän pysyy syyllisenä Jumalan edessä, ellei hän tule luoksesi ja tee sovintoa.
Tuon sanottuani, sekä Jeesus että Stefanus pyysivät, että Isä EI syyttäisi heidän telottajiaan rikkomuksesta koskien heidän murhaamistaan. Meillä on mahdollisuus pyytää Isää antamaan hänelle anteeksi, vaikka hän ei tee tiliä vahingostaan meille tai etsi sovintoa.
Jeesus sanoi ylösnoustessaan: " Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt." Meille annetaan auktoriteetti käyttää Hänen nimeään riivaajia vastaan, käyttää Hänen nimeään sairasten päälle kätten laskemisessa. Voimme tulla Isän eteen Hänen nimessään, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan. Voimme myös pyytää Isää antamaan anteeksi jonkun rikkomus, vaikka hän ei ensin tee sovintoa kanssamme ja lisää tuota 20 %. TAI… voimme pyytää Häntä käsittelemään heitä.
Paavali 2. Tim. 4: 14-16:ssa: Jakeessa 16 hän sanoo, kun hänet ensin asetettiin syytteeseen roomalaisessa oikeusistuimessa, kukaan hänen ystävistään ei mennyt hänen kanssaan oikeuteen ja hän sanoi: " älköön sitä heille syyksi luettako."
Mutta juuri ennen, jakeessa 14 hän kirjoitti tämän: "Aleksander, vaskiseppä, on tehnyt minulle paljon pahaa; Herra on maksava hänelle hänen tekojensa mukaan."
Aleksander vaskisepän tapauksessa Paavali valitsi olla vapauttamatta häntä siitä vahingosta, jonka hän aiheutti Paavalille. Olen varma, että Paavali antoi hänelle anteeksi syyllisyyden, mutta ei vapauttanut häntä siitä vahingosta, jonka hän Paavalille teki. Paavali valitsi antaa Herran käsitellä hänet. Se tarkoittaa, että jos Aleksander ei koskaan tehnyt parannusta, hän seisoisi Herran edessä tekemässä tiliä siitä vahingosta, mistä Paavali kirjoitti.
On joitakuita ihmisiä, jotka eivät halua pyytää anteeksi sitä vahinkoa, jonka he ovat meille aiheuttaneet, ja me annamme heille anteeksi vertikaalisesti, mutta haluamme heidän kohtaavan tekojensa seuraukset. Se on sitä, mitä Paavali teki – antoi Herran käsitellä Aleksander vaskiseppä. Tuo ei ole anteeksiantamattomuutta. Se on heille anteeksi antamista vertikaalisesti, mutta koska he eivät tee horisontaalisesti sitä, mikä on oikein, vapautamme heidät Herran käsiin ja jatkamme omien asioidemme parissa.
Ensi viikolla jatko-osa: tunteiden (vahingon) läpi työstäminen, kun antaa anteeksi jollekulle. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed