The truth behind 'standing on the Word' #4
Totuus 'Sanasta kiinni pitämisen' takana, osa 4
 
Hei kaikki,
Kauan sitten Barbin ja minun ollessa teini-ikäisiä olimme innokkaita olemaan Herran käytössä palvelutyössä, mutta meidän oli määrä mennä yliopistoon, jossa vanhempani sekä Barbin veli ja sisar olivat opiskelleet. Tämä ei näyttänyt sopivan Herran meidän elämäämme antaman kutsun laajempaan yhteyteen. Mutta koska minulta puuttui suora Herran sana toimia toisin, toimin kuten oli oikein luonnollisessa ja suuntasin collegeen. Barb oli vuoden jäljessäni high schoolissa, joten hän päätti viimeisen luokkansa kun taas minä olin ensimmäisellä vuosikurssilla noin 2 ½ tunnin ajomatkan päässä, sitten Barb aloitti seuraavana vuonna yliopiston kun minä aloitin toista college-vuottani.
 
Asuin miesten opiskelijayhdistyksen asuntolassa ja Barbilla oli kämppäkaverinaan paras ystävänsä opiskelija-asuntolassa, mutta tapasimme toisemme joka viikko muutaman kerran ja rukoilimme, mitä meidän tulisi tehdä. Olimme vanhempiemme tähden yliopistossa, mutta meidän sydämemme sykki palvelutyöhön ja etsimme Herraa saadaksemme johdatusta, saadaksemme jonkin sanan tulevaisuudestamme. Eräänä iltana vuoden 1977 syyskuussa, kuukausi sen jälkeen, kun Barb oli saapunut kampukselle fuksivuottaan varten yliopistossa, tapasimme rukoillaksemme huoneessani opiskelijayhdistyksen talossa.  
 
Barb oli polvistuneena lattialla palvonnassa ja minä olin istumassa palvonnassa ja yhtäkkiä saimme kumpikin sanoja Herralta. Barb oli yhtäkkiä Hengessä ja seisoi Herran edessä vuoren päällä Häntä katsoen. Herra pani kätensä Barbin olkapäälle ja lempeästi käänsi hänet ympäri katsomaan avaraa preeriaa, joka levisi niiden vuorten edessä, jolla hän ja Herra seisoivat. Preerian täytti kullanhohtoisten vehnätähkien pelto, ja kun Barb katsoi jokaista tähkää, hän näki jokaisen olevan ihmiskasvot, ja Herra kertoi hänelle, että meidät oli kutsuttu lopun aikojen elonkorjuuseen.
 
Samanaikaisesti, kun tämä oli meneillään, Herra oli puhumassa minulle tulevaisuudestamme. Hän sanoi, että lähettäisi meidät Boulderiin, Coloradoon ja että isäni tulisi lopettamaan koulutukseni rahoittamisen vuodenvaihteen lomakauden aikana. Hän sanoi, että minun tulisi viettää aikaa paastoten ja rukoillen, sillä Hän opettaisi minulle parantumisesta tuona aikana, kunnes aika olisi täysi, ja sitten Hän lähettäisi minut liikkeelle. Hän sanoi myös: "Voitte mennä naimisiin noin vuoden kuluttua tästä hetkestä." Tuon osan salasin Barbilta, mutta loput jaoimme toistemme kanssa.
 
Halusimme koko sydämestämme lopettaa yliopiston ja aloittaa 'palvelutyön', mitä se sitten voisi ollakaan keskellä 1970-luvun karismaattista uudistusta. Mutta emme aikoneet tehdä noin valtavaa päätöstä ilman ensin Herralta saatua sanaa.
 
Usko vastaan röyhkeys
Meitä koskee tänään kaksi kreikankielistä sanaa, jotka tarkoittavat 'sana'. Toinen on  logos, ja se tarkoittaa koko Jumalan neuvoa (viisautta). Sitä käytetään Jeesuksesta Joh. 1:1: "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala." Logos on 1. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan Jumalan viisaus ja Herran Sanan Persoona.
 
Toinen sana on rhema, joka tulee logoksesta ollakseen jokin erityinen sana jollekulle ihmiselle. Tuo rhema voi tulla eri muodoissa: näkynä, sanana, eläväksi tehtynä, todistuksena, jonakin, jonka havaitsee tai erottaa hengessään jne. Niitä kaikkia käytetään välittämään se totuus, että Jumala on kommunikoinut logoksesta jotakin erityistä ihmiselle. Rhema-sana on erityinen sana ihmiselle, Jumalalta sinulle, vaikka tuo sana olisi rauha tai todistus tai jopa raskas tunne hengessäsi ilmaisten 'älä tee tätä'. 
 
Kyse on rhemasta Room. 10:17:ssä, kun Paavali kirjoitti: "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan (rhema) kautta." Usko ei tule lukemalla logosta, eikä valikoimalla jokin jae, josta pitää kiinni. Usko tulee, kun Jumala kommunikoi jotakin nimenomaista, rhema-sanan, Häneltä itseltään sinulle. Rheman puitteissa on rauha, huolenpito, usko, armo ja niin paljon enemmän – jos Hän kommunikoi sinulle, silloin kaikki mitä tarvitset sanan täyttämiseksi, tuon tehtävän toteuttamiseksi, on sinulle tarjolla vain pyytämällä.
 
Jeesus Joh. 15:7:ssä: "Jos te pysytte minussa ja minun sanani (rhema) pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen." Se, mitä opetuslapset kuulivat kreikan kielellä ilmaistuna, on tämä: "Jos te pysytte minussa ja ne erityiset sanat, jotka olen puhunut teille pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte noiden sanojen mukaisesti ja te saatte sen/se tehdään teille. "
 
Tässä kohdassa emme ole ymmärtäneet asiaa
Monet lukevat tämän jakeen ymmärtämättä kreikankielistä tekstiä, mikä johtaa heidät päättelemään, että jos he vain pysyvät Herrassa riittävästi, että jos he vain oppivat riittävästi, että jos he vain vaeltavat puhtaudessa riittävästi, niin sitten he saavat kaiken mitä he pyytävät – mutta se EI ole sitä, mitä Jeesus sanoi. Hän sanoi, että jos pysyt siinä erityisessä sanassa Häneltä tai Isältä sinulle, niin sitten voit pyytää mitä tahansa (tuon erityisen sanan mukaista) ja saat sen.
 
Pohdi Nooaa, joka sai rhema-sanan, että maapallolle tulisi tulva ja että hänen täytyisi rakentaa arkki. Tuon sanan puitteissa, hänen siinä pysyessään, oli kaikki, mitä hän tarvitsi ja kaikki, mitä hän tarvitsi tuon sanan toteuttamiseksi, oli hänelle tarjolla vain pyytämällä – hän tarvitsi aikaa, tarvikkeita jne toteuttaakseen sanan – ja se oli hänen.   
 
Sama on totta Aabrahamista, joka kutsuttiin olemaan kansojen isä, joten hänelle ja Saaralle annettiin kyky saattaa alulle ja synnyttää poikavauva. Mooses kutsuttiin vapauttamaan Israel, joten hänelle annettiin merkit ja ihmeet, jotka tarvittiin tuon tehtävän tekemiseen, Joosua, joka sai sanan Jerikon valtaamisesta, ja sitä rataa. Jokainen uskon sankari oli uskossa, koska he vastasivat Jumalan heille antaneeseen rhema-sanaan. He eivät vain poimineet jotakin jaetta tai päättäneet oma-aloitteisesti olla 'uskossa'. He vastasivat johonkin erityiseen sanaan.
 
Jos tutkit elämääsi, näet kaiken, johon sinulla oli suora sana Herralta, virranneen ja olleen hyvin rauhallisen. Tuolla tavoin rhema toimii, tuolta usko tuntuu – rauhalta ja levolta. Tuo on se, mitä Barb ja minä saimme tuona syyskuun iltana 1977, ja se kaikki on toteutunut ja on toteutumassa vielä nytkin.
 
Emme ole koskaan tehneet suuren luokan päätöstä elämässä ilman, että olemme aiemmin saaneet rheman Isältä tai Herralta. Sen yhden kerran, kun tein niin, se lähes maksoi vaimolleni hänen henkensä. Se oli ankara läksy opittavaksi, mutta se opittiin.
 
Palauta mieleen aiemmat sanat, ilmestykset, asiat, jotka olet tuntenut hengessäsi
Tämän kirjoitussarjan alussa mainitsin kaksi esimerkkiä ihmisistä, jotka 'pitivät kiinni' erityisistä heille kohdistetuista sanoista: Paavali ja Barnabas, jotka sanoivat Jesajassa olevan, alun perin messiasta koskevan sanan Herran nostaneen esille tuosta Jesajan messiasta koskevasta profetiasta ja kertoneen, että tuo jae oli myös heille, sekä Pietari, jolle kerrottiin 40 päivän aikana Jeesuksen ylösnousemuksesta, että kun hän olisi vanha, hänet ristiinnaulittaisiin uskonsa tähden.
 
Kumpikaan heistä ei saanut noita sanoja tarkalleen suuren tarpeen hetkellä – he olivat saaneet nuo sanat vuosia aiemmin. Useimmiten joudumme johonkin tilanteeseen ja sitten menemme Herran luo saadaksemme 'sanan'. Pietarin ja Paavalin yllä oleva tapa oli kuitenkin 'pitää kiinni' vuosia aikaisemmin saaduista sanoista, aiemmasta ilmestyksestä koskien heidän elämäänsä, ei jostakin, jonka Herra olisi antanut juuri keskellä noita rajuja hetkiä. Ylistys Herralle sellaisista, mutta nämä esimerkit olivat heistä, jotka nojautuivat aiemmin heidän elämässään annettuihin sanoihin, ilmestykseen, joka yhä oli heidän hengessään elävää, ilmestyksen josta 'pitää kiinni'.  
 
Minulla on vuodesta 1978 lähtien ollut raamattu, jonka olen uudelleensidottanut kahdesti ja vielä nytkin sen selässä on ilmastointiteippiä, koska se on hajoamassa. Mutta noiden sivujen sisällä on korostettuja jakeita, huomautuksia ja joidenkin jakeiden vieressä päivämääriä, jotka kertovat hetkestä, jolloin jokin jae tehtiin minulle eläväksi, se tuli kohti, antoi jonkin ilmestyksen tai lupauksen. Kun pidän kiinni Sanasta omaksi parantumisekseni, en tee niin perustuen johonkin tämänhetkiseen ilmestykseen, vaan siihen ilmestykseen, joka sain tammikuusta maaliskuuhun 1978. Tuolloin Herra kertoi minulle ollessani yliopistossa, että isäni lopettaisi opintojeni rahoittamisen ja että minun tulee viettää aikaa paastoten ja rukoillen ja että Hän opettaisi minulle parantumisesta… hän teki niin, minä tein niin ja sitten Hän teki niin. Viritän menneen ilmestyksen muistamalla sen, käymällä läpi nuo samat raamatunkohdat, menemällä mielessäni takaisin siihen hetkeen ja uudestaan tuntemalla tuon innostuksen virtauksen hengessäni.
 
Pietari sanoi 1. Piet. 1:23:ssa, että olemme syntyneet uudesti katoamattomasta siemenestä, mikä tarkoittaa, ettei se koskaan pilaannu, koskaan vähene voimaltaan tai merkityksellisyydeltään.  Tuo siemen on rhema-sana meille siitä, kuka Jeesus on, ja meidän vastauksemme oli usko Häneen ja elämämme antaminen Hänelle, ja jatkamme tuossa siemenessä vaeltamista yhä tänäänkin.
 
Tuo siemen, tuo sana, on katoamaton. Joten jos sait ilmestystä, kuten minä sain 1978 koskien parantumista, ja sitten tarvitset tuota Jumalan parantavaa voimaa 2017, palaa Paavalin ja Barnabaksen sekä Pietarin tavoin vuosia aiemmin annettuihin sanoihin ja toista niissä viettämäsi aika, muistuta mieleesi tuo ilmestyksen virtaus, viritä itsessäsi tuo sisälläsi oleva katoamaton siemen – se on yhä elävä Sana ja Jumala voi käyttää sitä sinun suhteesi tämänhetkisessä tilanteessasi.
 
Niin monet käyttävät aikaa etsien tämänhetkistä 'Sanaa' ja laiminlyövät kaikki vuosia aiemmin saatua ilmestystä koskevat muistiinpanot ja muistot. TIEDÄ, mitä Herra on puhunut sinulle menneinä vuosina. Pidä niistä kiinni, ne ovat katoamattomia ilmestyksiä, aivan yhtä täynnä voimaa nyt, kun ne olivat silloin. Sinun ei tarvitse valikoida jotakin jaetta, josta pitää kiinni, voit palata menneiltä vuosilta olevaan elävään ilmestykseen ja jos on tarvetta, käytä aikaa palvonnassa saadaksesi jotakin ajankohtaista… mutta oli niin tai näin, opi vaeltamaan Hänen kanssaan ja sen myötä elämään ilmestyksessä omaa elämääsi varten.
 
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn

​The truth behind 'standing on the Word' #3
Totuus 'Sanasta kiinni pitämisen' takana, osa 3
 
Hei kaikki,
Kun olin teini-ikäinen ja minut jätettiin vahtimaan pikkuveljiäni ja siskoani äitimme mennessä iltakouluun saadakseen päätökseen taloustieteiden maisterintutkintonsa (sen jälkeen kun isä jätti perheemme), minun auktoriteettiani kyseenalaistettiin usein, kun kerron sisaruksilleni, että äiti oli sanonut nukkumaanmenoajan olevan 8.30 (20.30).
 
'Äidin sana' -vertaus
Kun sisarukseni suuttuivat minulle sanoin heille, että "äiti sanoi 8:30", tarkoittaen sitä, että sanani heille ei ollut omani, vaan äidin. Käskyni oli 'äidin sana', joka tuli välitykselläni. Minä olin tuo 'äidin sana', joten jos he halusivat vaihtaa nukkumaanmenoaikaansa, ei heidän pitänyt minulta kysyä, olin vain välikäsi, välittäjä.
 
Heidän tuli mennä äidin luo pyyntöineen, ei minun. Minulla oli auktoriteetti toimeenpanna äidin käskyt, sillä äiti oli antanut minulle kaiken auktoriteetin talossa ja pihalla, mutta äiti oli auktoriteettini lähde, vaikka hän olikin antanut auktoriteetin minun käsiini. Mutta mitä tuli sisarusteni nukkumaanmenoaikoihin, se oli äitini auktoriteetin alaisuuteen kuuluva asia, ei minun. Ymmärrätkö vertauksen?  
 
"Sinä päivänä te ette minulta (Jeesukselta) mitään kysy, totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni... sillä Isä itse rakastaa teitä..." "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis..." "Ja he lähtivät liikkeelle ja julistivat kaikkialla, Herra toimi Sanan kanssa ja vahvisti Sanan Sanaa seuraavin merkein."  Joh. 16:23-39, Matt. 28:18, Mk 16:20 (Mk suomennos tässä)
 
(Jotkut versiot sanovat: 'Herra toimi HEIDÄN KANSSAAN ja vahvisti sanan, sitä seuraavin merkein, mutta kreikaksi teksti sanoo: 'Herra toimi Sanan kanssa ja vahvisti Sanan… " SUURI ero. Hän ei toimi meidän kanssamme, Hän toimii Isän Sanan kanssa. Meillä on valta (auktoriteetti), mutta Isällä on voima. Ellet tiedä, että voima on välittömästi saatavilla, sinun ei pitäisi yrittää toimia auktoriteetissa.)
 
Jeesuksen nimen voiman lähde
Tuo on se kieliopillinen rakenne ja teologinen ymmärrys, kun me luemme 'Herran Sana' tai 'Jumalan (Isän) Sana. Persoona jotka kutsutaan Sanaksi, on yksinkertaisesti se Isän Jumalan Sana sillä tavalla kuin minun sanani oli äidin sana. Hän itse, Sana, johtaa voimansa tuon Sanan lähteestä – Isästä.
 
"Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka annoit Minulle (Jeesus), niin että he voivat olla yhtä kuten me olemme yhtä. Ollessani heidän kanssaan minä  suojelin heitä ja pidin heidät turvassa sen nimen kautta (Jeesus), jonka minulle annoit. " Joh. 17: 7-8, 11-12 (suomennos tässä)
 
Huomaa 'nimi, jonka minulle annoit', ja kommentti tässä: Jeesus sanoi, että Hänen nimensä annettiin meille, jotta voisimme olla yhtä. Kuinka usein Hänen nimeään käytetäänkään toisia vastaan (vaikka Hän ei ole siinä mukana)! Surullista. 
 
Käytämme Hänen nimeään riivaajia vastaan, käytämme Hänen nimeään pannessamme kätemme sairaiden päälle, mutta kuinka usein olet ajatellut, että kokoontuisimme tuon nimen ympärille, jotta voisimme olla yhtä. Sen tähden minun täytyy kertoa kotiseurakunnille kerta toisensa jälkeen, että kun tulette yhteen, älkää salliko keskustelua eroavaisuuksistanne ja eri uskomuksistanne. Kokoonnutte keskittymään Hänen, siihen mitä ja Kuka teillä on yhteistä – tuo on sana 'yhteys' tai 'koinonia', joka tarkoittaa 'yhteistä tai kaikkia yhteisiä asioita'. Hän on fokuksemme, ei eroavaisuutenne.  
 
Enkelit eivät voi käyttää Jeesuksen nimeä, koska Hän ei kuollut heidän puolestaan. Jopa kaikista suurimman enkelin, Mikaelin, joka vartioi Israelia*, täytyi nuhdella paholaista sanoen 'Herra nuhtelee sinua**' – enkeleillä ei ole valtaa käyttää Jeesuksen nimeä, mutta ihmisillä on, koska Jeesus kuoli puolestamme. *Dan. 12:1, **Juud. 9
 
(On itse asiassa loukkaus Herraa kohtaan, joskin tavallisesti hyvää tarkoittavien uskovien tietämättömyyteen perustuvasta tottelemattomuudesta johtuvaa, kristityn sanoa 'Herra nuhtelee sinua' riivaajaa vastaan. Jeesus sanoi, että meidän tulee karkottaa riivaajat käyttäen Hänen nimeään – se, että panee tuon nimen syrjään, on suoraa tottelemattomuutta Jeesusta kohtaan ja on loukkaus ristin työtä kohtaan alentaa itsensä ikään kuin sinulle ei olisi oikeutta käyttää tuota nimeä. Et ole enkeli, olet ihminen, joten käytä tuota nimeä ja käske riivaajien lähteä! Et rukoile riivaajia vastaan, käsket ne ulos!!!)
 
Hepr. 1:1-3 kun puhutaan Jeesuksesta Kristuksesta:
"Jumala on näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Poikansa kautta... Hän on Isän (Jumalan) olemuksen kuva edustaen tarkasti Hänen (Isän) luonnetta ja ylläpitää kaikkea Hänen (Isän) voiman Sanalla." (suomennos tässä)
 
Huomaa, että se ei ole 'Sanan voima'. Jeesuksella, Isän Sanalla, ei ole mitään voimaa ilman Isää. John lastenvahdilla ei ollut mitään omaa voimaa. Voima oli 'Äidissä', lol. Jos sisaruksilla oli ongelma nukkumaanmenonsa suhteen, minulla ei oikeasti ollut mitään sananvaltaa siinä asiassa, olin vain äidin sana. Ottakaa asia esille hänen kanssaan.
 
Jeesus on luonnostaan Isän Sana meille – paljastaen tässä jälleen yhden virheen, jota meille on opetettu ja jonka olemme uskoneet. Tuo virhe on se, että Sanalla yksin on voima, ja jopa se virhe, että pelkkä musteena paperilla olevalla Sanalla on itsessään ja itsenäisesti voima – väärin. Jos mustetta ja paperia olevalla Sanalla olisi voima itsessään ja itsenäisesti, kuka tahansa, joka lukee Raamattua, pelastuisi, kuten mainittiin aiemmin tässä opetussarjassa. Niin ei ole asia.
 
Tuosta virheestä tulevat julistukset ja sanan sanominen tuhat kertaa siinä toiveessa, että ehkä yhtenä noista kerroista se 'toimii'. Siihen sisältyvät myös riivaajien karkottamiset käyttäen Jeesuksen nimeä kymmeniä kertoja, myös käsien paneminen ihmisten päälle sanoen, huutaen, kiljuen Jeesuksen nimeä kerta toisensa jälkeen tai rukouksissa kerta toisensa jälkeen… kaikki tuo osoittaa, että rukoilijalla ei ole mitään voimaa ja mikä pahempaa, hänellä ei ole mitään todellista uskoa tuohon kaikkien voimallisimpaan nimeen, eikä hänellä ole aavistustakaan, mitä Pyhä Henki haluaa ja kuinka Hän johdattaa siinä hetkessä. Jos hänellä olisi, hän tietäisi liikkuvansa Hengen kanssa ja ainoa mitä tarvitaan, on yksi tuon nimen maininta, yksi käsky tuota nimeä käyttäen. Huokaus.
 
Monet, monet kristityt ovat sellaisia, kuin mitä Jeesus kuvaa Matt. 6 7:ssa: "Kun rukoilette, älkää käyttäkö merkityksetöntä toistoa kuten pakanat tekevät, sillä he luulevat tulevansa kuulluksi monien sanojensa takia." (suomennos tässä). Hänen viittauksensa 'pakanoihin' tarkoittaa pelastumattomia, niitä, jotka palvovat toisia jumalia, jotka luulevat jumalien kuulevan, heitä jos he puhuvat riittävän kovaa ja riittävän pitkään. Kuulostaa normaalilta alttarikutsulta vaikka miten monissa karismaattisissa (Hengen) 'vuodatuksissa'. 
 
Mutta jos haluat panna syrjään tuon virheen ja kulkea Isän ja Herran kanssa tajuat, että Kristus on sinussa ja sinun täytyy vain kääntää ajatuksesi Häneen ja Hän on paikalla – ei tarvita mitään huutamista. Kun lakkaat ajattelemasta, että Isä Jumala on 'tuolla jossain' ja alat kulkea Hänen kanssaan siinä totuudessa, että Hän 'siinä', sinulle avautuu kokonaan uusi maailma.  
 
Kuuntele toisten rukouksia kristittyjen ystäviesi piirissä tai mediassa tai turvaudu muistoihin menneistä alttarikutsuista. Näe kuinka vähän uskoa kaikkein voimallisimpaan nimeen osoitetaan. Katso kuinka usko pannaan kaavoihin sen sijaan, että keskityttäisiin siihen, mitä Isä haluaa ja sitten puhutaan kerran ja karkotetaan riivaaja tai käsketään parantumaan. Ja kuinka monta kertaa pyydetään Jeesukselta asioita Isän sijasta – mitä Jeesus käski ja mitä apostolit seurasivat
 
Syy siihen, ettei ole uskoa nimeen, on se, että heiltä puuttuu todellinen ilmestys Hänestä ja heiltä puuttuu todellinen Isän tunteminen, Isän jolta kaikki hyvät asiat lähtevät. Tunne Isä, päättele Hän tahtonsa, tiedä se, minne Hän haluaa ohjata voimansa ja SITTEN JA VASTA SITTEN voit virrata siinä auktoriteetissa, joka on sinun, saaden aikaan sen, että Isän tahto taivaassa tapahtuu maan päällä. Piste.
 
Jeesus ei Itsestään ole voiman Lähde – Hän on vain Isän voiman Sana. Joten sinun täytyy tuntea Isä ja se, mitä Hän haluaa, jotta voit virrata Jeesuksen kanssa ja käyttää sodankäyntimme välineitä tehokkaasti ja oikein. Sinulla ei ole mitään voimaa itsessäsi ja itsenäisesti. Tunne Isä, varmistu siitä, minne Hän haluaa suunnata sen, lähde liikkeelle niin kuin ruumiin Pää ohjaa ja Henki saa aikaan sen, että Isän voima virtaa siihen tilanteeseen. Siihen saakka, pidä suusi kiinni. Pysyttele Isän edessä kunnes tiedät, kunnes tunnet, että tulee mennä tiettyyn suuntaan, kunnes päättelet, missä rauha on, sitten seuraa sitä. Odota. Viivy. Älä pelkää hiljaisuutta.
 
Hän pitää yllä asioita Isän voiman sanalla samalla tavalla, kuin minä pidin veljeni ja sisareni kurissa käyttäen äitimme sanaa. Minä olin äidin sana heille. Minulla ei ollut mitään voimaa, vain auktoriteetti, mutta voima oli äidin ja hänen minulle antamansa auktoriteetti oli ensin hänen. Hän saattoi virrata vain hänen nimessään antamieni käskyjen suhteen sen mukaisesti, kuinka nuo käskyt virtasivat hänen tahtonsa kanssa. Jos käskin sisaruksiani olemaan jalkeilla iltakymmeneen, minulla ei ollut mitään voimaa takanani, sen tähden ei mitään auktoriteettia, sen tähden äidin voima ei virrannut niihin.
 
Jeesuksen voima ja auktoriteetti tulevat Isältä. Jälleen: voima on Isän, joka on antanut Pojalle auktoriteetin käyttää tuota voimaa.
 
Jatkamme tästä ensi viikolla… kuinka punnita ensi viikolla, siunauksin
John Fenn

The truth behind 'standing on the Word' #2
Totuus 'Sanasta kiinni pitämisen' takana, osa 2
 
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin 'Sanasta kiinni pitämisen' perinteestä ja Raamatussa olevista esimerkeistä, Pietarista ja Paavalista, jotka 'pitivät kiinni' sanasta. Se perustui Herran heille antamaan henkilökohtaiseen ilmestykseen koskien heidän tilannettaan ja elämäänsä sen sijaan, että olisivat selailleet jakeita löytääkseen jonkin, joka sopisi heidän tilanteeseensa. Lopetin kysymällä, mistä Herra sai oman ilmestyksensä. Se on ehkä aiheuttanut päänvaivaa, koska me kaikki oletamme Herran Jeesuksen olevan ilmestyksen Lähde – mutta onko Hän?
 
"Poika on annettu meille; lapsi on syntynyt meille" on kuinka Jes. 9:6 (suomennos tässä) alkaa yhdessä Jesajan tunnistetuimmista profetioista Herrasta Jeesuksesta.
Huomaa Messiaan kaksoisluonne – Hän on annettu Poika, josta tuli lapsi, joka syntyi. Hän on sekä 100 % Jumala että 100 % ihminen. Mitä se tarkoittaa?
 
Se tosiasia, että Jeesus Kristus on sekä annettu Poika että syntynyt lapsi, heijastuu Hänen nimessään ja arvonimessään: Jeesus viittaa Hänen ihmisyyteensä, Marian antamaan nimeen kohdussaan olevalle lapselle. Kristus on Isän Voideltu. Hän on sen tähden Jeesus Kristus. Jumal-ihminen.
 
Se, että Hän on Jumala tarkoittaa, että Hän oli olemassa ennen kuin Hänestä tuli lapsi, joka syntyi. Hän oli ennen kaikkea Kristus Poika, joka annettiin myöhemmin ja josta tuli ihminen Jeesus. Se tosiasia, että Isä Jumala antoi Hänet, on vihje siitä, kenen ilmestystä vastaanotamme Herralta Jeesukselta. Englanninkielisessä opetussarjassani "MINÄ OLEN; kuka Jeesus on ja mistä Hän tuli" käsittelen yksityiskohtaisesti Isä - Poika – suhteen alkuperää ja Kristuksen ilmestymisiä Vanhassa testamentissa, mutta esitän joitakin kohokohtia tässä.  
 
Herran Sanan ymmärtäminen
 
1.Sam. 3 alkaa sanoen " Herran sana oli harvinainen noina päivinä, ei ollut yhtään avointa näkyä" (suomennos tässä), esittääkseen asiayhteyden koskien sitä, mitä oli tapahtumassa. Tämä antaa meille sen luokittelun, että Herran näyssä ilmestymistä kutsutaan 'avoimeksi näyksi'. Kuten tulemme näkemään, Samuelin silmät olivat apposen auki luonnollisen näkemiseen, mutta hän näki myös Herran Hänen maailmassa.
 
Samuel-poika on vuoteellaan ja hän kuulee äänen kutsuvan häntä: "Samuel. Samuel." Poika nousee vuoteelta ja menee ylipappi Eelin luo varmana, että tämä on häntä kutsunut. Mutta Eeli kertoi hänelle, ettei hän ollut se, joka kutsui, ja tämä tapahtuu kolmesti. Jae seitsemän on kiinnostava siitä syystä, että se selittää, miksi poika ei tunnistanut ääntä: " Mutta Samuel ei silloin vielä tuntenut Herraa, eikä Herran sana ollut vielä ilmestynyt hänelle."
 
Kolmannen kerran jälkeen Eeli käski Samuelia vastata äänelle ja pysyä paikoillaan, minkä tämä tekeekin. Jae 10 sanoo näin: " Niin Herra tuli ja seisoi ja huusi niin kuin edellisilläkin kerroilla: "Samuel, Samuel!" Huomaa – Herra tuli ja seisoi kuten Hän oli tehnyt aiemmilla kerroilla. Kuka oli tämä Herra, joka tuli Samuelin makuuhuoneeseen tuona iltana? 
 
Jae 21 kertoo meille: "Herra ilmestyi jälleen Siilossa Samuelille, sillä Herra ilmaisi Itsensä Samuelille Herran Sanana." (suomennos tässä)
 
Samuel valmisti tien
Samuel oli profeetta Israelissa Tuomarien aikana, mistä tuo kirja on saanut nimensä. Tuomarien aika oli sen jälkeen, kun Joosua oli kuollut mutta ennen kuin Saulista tuli kuningas. Samuel oli viimeinen tuomari, sillä hän voiteli Saulin ja myöhemmin Daavidin kuninkaaksi. Muita tuomareita tuomarien ajan vuosisatoina olivat mm. Debora, Simson ja Gideon.
 
Näin ollen Samuel, ollessaan profeetta tai näkijä, kuten häntä kutsutaan*, perusti Israelin kuninkuuden palvellen kaikkien niiden profeettojen esikuvana, joita Israelissa tulisi olemaan. Kuinka Herra kohteli tätä ensimmäistä profeettaansa, kertoo sen, kuinka Hän kohteli kaikkia muitakin heitä VT:ssä. Se on syy siihen, miksi fraasi 'Herran Sana' ilmestyi Samuelille on tärkeä. *I Sam. 9:9, 13
 
Muita 'Herran Sana' –mainintoja
 
Herra ilmestyi Samuelille, joka tunsi Hänet Herran Sanana – tämä on annetun Pojan, Kristuksen, ilmestys, joka ilmestyi Samuelille. Meidän täytyy pitää tämä ensisijaisena: Hän on Sana Isältä Jumalalta ihmisille – Herran (Isän Jumalan) Sana. Jeesus ei ole
'irrallinen' Persoona tai käsite eivätkä Hänen Sanansa, jotka on kirjoitettu kynällä paperille ole irrallisia jakeita – ne lähtevät Sanalta ja tuo Sana lähtee Isältä.
 
Samuelin jälkeen Herra ilmestyi tämän seuraajille samalla tavalla, Herran Sanana, ja kun luet 'Herran Sana tuli…" on elintärkeä ymmärtää, että se on Herran Sanan Persoona – Kristus –. Osoitus siitä on se, että kun näet tuon fraasin, profeetta sanoo, että Hän puhui heille tai Hän ilmestyi tai on kyse jostakin mitä hän näki.
 
Pohdi...
"Jeremia... hänelle tuli Herran Sana... Minulle tuli tämä Herran sana: "Jo ennen kuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin ja kutsuin… Ja Herra ojensi kätensä ja kosketti minun suutani. Herra sanoi minulle..." 1:1-9
 
"… tuli Jumalan sana pappi Hesekielille... Ja minä näin, ja katso: myrskytuuli tuli pohjoisesta, suuri pilvi ja leimahteleva tuli..." (hänen näkynsä valtaistuimesta ja kerubeista) Hesekiel luku yksi
 
"Herran sana, joka tuli… Miikalle... se, mitä hän näki Samariaa ja Jerusalemia vastaan..." Miika 1:1-2
 
"...tuli profeetta Sakarjalle… tämä Herran sana..."  Sakarja luku yksi, missä hän kuvaa näkyjä (itse asiassa kautta suurimman osan kirjaansa)
 
Kuten sanoin aiemmin, en halua mennä perinpohjaisesti yksityiskohtiin. Jos haluat lisää tietoa, voit kuunnella (englanninkielisen) "MINÄ OLEN" – opetussarjani, mutta on tärkeä ymmärtää, että Samuelista alkaen Kristus ilmestyi profeetoille Herran Sanana.
 
Joh. 1:1-14: "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala… ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme." 
 
Se 'Sana', josta Johannes puhuu, on tuo Herran Sana, joka ilmestyi profeetoille ja viimein, vuosisatoja sen jälkeen, kun oli ilmestynyt satojen vuosien ajan profeetoille, itse asiassa 'tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.' VAU. Hän on Isän Sana ihmiselle – siihen saakka vain erityisille profeetoille ja ihmisille Vanhassa testamentissa. Mutta Hän tuli ihmiseksi meitä kaikkia varten.
 
Joten se tarkoittaa...
Herran Sanan Persoona, Isän Sanan Persoona, on meidän Herramme Jeesus Kristus. Aadamille Hän oli Herra Jumala Eedenin puutarhassa. Aabrahamille Hän oli Jehova Jireh ja El Shaddai, Moosekselle Hän oli Jehova Nissi (sotalippu) ja Rapha (parantaja) – mutta kaikki nuo ilmestymiset ennen Samuelia olivat ainutlaatuisia ja erityiseen tilanteeseen liittyviä. Vuosisatoja myöhemmin Hän ilmestyi Samuelille yhteenvetona kaikista noista Hänen luonteensa ilmestymisistä ja enemmästäkin, (Isän) Herran Sanan kokonaisuutena ihmiselle.
 
Samuelille Hän tiivisti sen (Isän) Herran Sanana, ja sitten SE tiivistettiin Isän Sanana, kun Hän tuli hedelmöitetyksi Marian kohtuun TUONA viestinä Isältä: rauha maan päällä ja hyvä tahto ihmisiä KOHTAAN.
 
Tuo ei ole rauha ihmiseltä ihmiselle, vaan Isä Jumala, jonka enkeliarmeija ilmestyi paimenille, sanoi osoituksen Hänen hyvästä tahdostaan ihmisiä kohtaan olevan, että Hänen Sanansa tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Ihmeellistä. Joten nyt me näemme, että 'Sanasta kiinni pitäminen' ei tosiaankaan tarkoita itsellemme jonkin jakeen valitsemista, jossa pysymme lujana – esimerkki halkivuosisatojen ne miehet ja naiset, jotka saivat erityisen Herran Sanan omaa tilannettaan varten – UT:ssa näimme Paavalin ja Pietarin.
 
Ensi viikolla päätän kertomalla lisää Uuden testamentin todellisuuksista koskien Herran Sanaa, joka tuli tullakseen tuoksi ihmiseksi… ja mistä Hän saa 'sanoja' meitä varten… siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
 

The truth behind 'standing on the Word' #1,
Totuus 'Sanasta kiinni pitämisen' takana, osa 1
 
Hei kaikki,
 
Seurakunnan kokouksessa käynnin jälkeen kotona eräs äiti löysi pikku poikansa tämän huoneesta seisomassa lasten Raamattunsa päällä, jalat yhdessä, käsivarret heiluen villisti, kun hän yritti pysyä tasapainossa. Nähdessään pojan äiti kysyi, mitä hän tekemässä ja poika vastasi, että hän oli rukoillut polkupyörää ja hänen lastenpastorinsa oli sanonut, että täytyy pitää kiinni Sanasta (englanniksi seistä Sanan päällä, suom. huom.), jotta rukouksiin vastataan, joten sitä hän oli tekemässä. "Äiti, tiedätkö kuinka kauan minun täytyy seistä Sanan päällä ennen kuin Jumala antaa minulle polkupyöräni?"
 
Tulosten vaihdellessa humoristisesta traagisiin, fraasi 'Sanan päällä seisomisesta' on läpäissyt suurimman osan kristillisestä kulttuurista siinä määrin, että joissakin piireissä silloin, kun ihmiset kysyvät joltakulta, kuinka tällä menee, tämä saattaa vastata: 'Voi, tiedäthän, yhä Sanan päällä seisoen' jonkinlaisena tunne-elämän ja hengellisen terveyden mittana.  
 
Mukaan tulee ihmisten perinne
Onko musteetta ja paperia olevassa jakeessa voimaa? Ei. Jos yksin Raamatulla olisi voima, niin sitten jokainen joka sitä lukee, pelastuisi, mutta me kaikki tiedämme, ettei niin käy. Mikä tekee Raamatusta niin voimallisen? Kyse on enemmästä kuin siinä olevista käsitteistä, kyse on siitä, että Pyhä Henki tuo elämän sivulla oleviin sanoihin. Ilman sitä, että Henki tekee nuo sanat eläviksi, olisi 'kirja' nimeltä Raamattu.
 
Niinpä jos 'pidät kiinni' jostakin jakeesta ilman, että Pyhä Henki on kommunikoinut sinulle, että tuo jae on sinua varten, pidät kiinni pelkästä musteesta ja paperista. Mutta ratkaisu on olemassa.  
 
Ei ollut mitään Uutta testamenttia, josta 'pitää kiinni' ennen kuin 300-luvun jälkipuoliskolla, noin 250 vuotta niiden tapahtumien jälkeen, joista meillä on niin suuri etuoikeus lukea Uudesta testamentistamme. Apostolit Paavali, Pietari, Jaakob, Johannes ja Juuda olivat kotiseurakunnissa ja kirjoittivat kirjeensä ihmisille, joiden seurakunnat olivat kodeissa. Kirjoitettua Raamattua ei ollut kuin 1. Mooseksen kirjasta Malakiaan, sillä kukaan ei vielä ollut kirjoittanut Jeesuksen elämästä ja heidän omia kirjeitään vasta silloin jäljennettiin luettavaksi (kodeissa kokoontuvissa) seurakunnissa.
 
Kun Paavali kirjoitti kirjeeseensä, josta tuli Ef. 6:13-14, että ottakaa päällenne koko Jumalan sota-asu ja että pysyttyänne pystyssä tehkää pahalle vastarintaa, hän ei koskaan itse asiassa käskenyt 'seisomaan Sanan päällä'. Meidän vastarintamme on vihollisen suunnitelmia vastaan.  Paavalin kirjoittama vääristyi 1980-luvun 'uskon Sana' –liikkeen välityksellä opetettavaksi 'Sanan päällä seisomiseksi', jota on toistettu niin paljon, että useimmat kristityt, jotka sen uskovat, luulevat sen olevan Raamatusta. Mutta ei se ole. Tämä on: 
 
"Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet... Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan... Sen tähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä..." Ef. 6:11-13 Me olemme Paholaisen suunnitelmia vastaan. Kuinka?
 
Mistä sitten PIDÄMME kiinni? Totuus Raamatussa
 
Apt. 13:45-48:ssa Paavali ja Barnabas opettavat Jeesuksesta ja heitä vastustaa ankarasti kaupungin uskosta osaton juutalaisväestö, ja Paavali julistaa seuraavasti:
 
'Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava; mutta koska te työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elämään, niin katso, me käännymme pakanain puoleen. Sillä näin on Herra meitä käskenyt: 'Minä olen pannut sinut pakanain valkeudeksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti'.' 
 
Sana, jonka Paavali sanoi Herran puhuneen hänelle ja jota hän tässä lainaa, on Jes. 49:6:sta Messiasta koskevasta profetiasta. Herra nosti esiin tuon jakeen kertoakseen Paavalille, että se soveltui häneen. Paavali ei avannut Jesajan kirjaa etsiäkseen jaetta, joka sopi hänen elämäänsä tai tilanteeseensa. Hän ei lukenut sitä Raamatun lauseiden kokoelmastaan tai aamuhartauskirjastaan. Herra puhui sen sanan hänelle.
 
TUOLLA tavoin me pidämme kiinni, me pidämme kiinni siitä tuoreesta ilmestyksestä, jonka Herra meille puhu tilanteeseemme. Herra nostaa esiin jakeita ja kertoo meille, paljastaa meille, että tuo jae on meille. ME emme tee sitä päätöstä.
 
Ilmestys Herralta koskien jotakin tiettyä jaetta on ilmestystä taivaasta, eivätkä helvetin portit voi kestää taivaasta tulevaa ilmestystä vastaan. Paavali ei selaillut Vanhaa testamenttia löytääkseen jotakin jaetta, josta 'pitää kiinni', hän sai ilmestyksen Herralta. Tehdäksesi niin sinun täytyy tuntea Herra ja vaeltaa Hänen kanssaan ja rukoilla tilanteeseesi liittyen kunnes saat 'Sanan' – ei käyttää pikaisesti sen päivän jaetta Raamatun lauseiden kokoelmasta vain koska se sattuu sopimaan – ellei Herra kertonut, näyttänyt, paljastanut, kommunikoinut sinulle, että se oli sinulle.
 
Joh. 21:18:ssa Jeesus profetoi Pietarille siitä kuinka tämä kuolisi todeten: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo." Apostoli Johannes lisää jakeessa 19: "Mutta sen hän sanoi antaakseen tietää, minkä kaltaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Ja tämän sanottuaan hän lausui hänelle: "Seuraa minua". "Huomaa, että Jeesus kertoo Pietarille, että kun tämä on vanha, tämä tullaan ristiinnaulitsemaan – se on tärkeää.
 
Noin kymmenen vuotta tai vähän enemmän myöhemmin Apt. 12 alkaa toteavalla lausumalla siitä, että Herodes oli tappanut Jaakobin, Johanneksen veljen, mestauttamalla tämän miekalla ja oli nyt pidättänyt Pietarin aikoen tehdä samoin. Pietari oli yhä nuori mies, ja miekalla mestatuksi tuleminen ei ole ristiinnaulitsemista.
Uskon, että sen tähden Pietari oli niin syvässä unessa jakeessa seitsemän, että enkelin täytyi lyödä häntä herättääkseen hänet. (kreikaksi 'lyödä': pataxas, lyödä kuten sydämen lyöminen, iskeä, kolauttaa). Pietari nukkui sikeästi.
 
Sana, josta Pietari 'piti kiinni' oli Herralta noin 10 vuotta aiemmin saatu ilmestys siitä, että kun Pietari on vanha, hänet tultaisiin ristiinnaulitsemaan. Myöhemmin elämässään Pietari sanoi viimeisessä kirjeessään, joka on meidän 2. Pietarin kirjeemme, kohdassa 1:14-15 : "... tietäen, että piakkoin minun täytyy panna pois tämä majani, niin kuin meidän Herramme Jeesus Kristus on minulle osoittanut. Sen lisäksi minä kirjoitan tämän, jotta kuolemani jälkeen teillä on nämä asiat aina muistissa." (suomennos tässä)
 
Pietari oli täysin tietoinen Apt. 12:ssa siitä, kuinka tulisi kuolemaan, eikä se tapahtuisi miekan kautta hänen yhä ollessaan nuori. Hän oli syvässä unessa, sillä hän 'piti kiinni' siitä Sanasta. Paavali 'piti kiinni' samoin annetusta henkilökohtaisesta sanasta Herralta, mikä siirsi hänen huomionsa pakanoihin.
 
Me pidämme kiinni henkilökohtaisesta ilmestyksestä koskien tilannettamme. Tuolla tavoin se tehdään. Koskien tämänhetkistä tilannettasi – keskeytä se mitä olet tekemässä, järjestä aikaa olla Hänen kanssaan (palvo ja ole sitten hiljaa Hänen edessään, suosittelen), ja anna Hänen antaa sinulle sana tilanteeseesi. Mutta se herättää kysymyksen, mistä Jeesuksen ilmestys tulee?  
 
Sen vuoro on ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn

The Ways of Righteousness # 6 car alarm, final
Vanhurskauden tiet, osa 6, auton varashälytin, viimeinen osa
 
Hei kaikki,
 
Ennen kuin vien Chrisin takaisin ryhmäkotiinsa hänen viikoittaisen kotona käyntinsä jälkeen, syömme aina jossakin ravintolassa. Kyse voi olla yksinkertaisesta autossa syödystä hampurilaisesta istuessamme rautatiekiskojen vieressä odottamassa junan ajavan ohi, tai menemisestä ravintolaan nauttimaan ateria 'pöydässä istuen'. Tuona tiettynä päivänä Chris halusi syödä sisällä Braum’s –ravintolassa, joka on alueellinen hampurilais- ja jäätelömyymäläketju, sillä hänen teki mieli (paistettuja, luuttomia) 'kanapuikkoja' ja suklaapirtelöä.  
 
Chris pitää kulmapöydästä, jonka alle hänen pyörätuolinsa on helppo rullata ja josta on mukava näköyhteys autokaista-alueella autoissaan oleviin ihmisiin.  Chris on fyysisesti 37, mutta syntymänsä yhteydessä saamansa aivovaurion vuoksi, kun napanuora oli hänen kaulansa ympärillä vetosolmussa, hän on mieleltään noin nelivuotias. Sen seurauksena hän on ystävällisin nelivuotias 37-vuotiaan kehossa, jonka koskaan voit toivoa tapaavasi, hän ei koskaan ole kohdannut muukalaista ja hän kommentoi jatkuvasti autoja, junia, ihmisiä, koiria ja kaikkea ja kaikkia, jotka tiellemme osuvat.
 
Istuessamme kulmassa ja arvaillessamme, mitä autoissa istuvat ihmiset tilasivat ajokaistan palveluluukulta ja minne he olivat matkalla, huomasin kaiken sisällä tapahtuvan liikehdinnän taustamelusta, että pysäköintialueella jonkun varashälytin laukesi. Päättelin sen sammuvan suunnilleen puolen minuutin kuten niillä on tapana, mutta tämä vain jatkoi – se oli yksi niistä hälyttimistä, jotka soitattavat auton torvea noin puolentoista sekunnin välein, mutta koska kuten sanoin se oli ulkona, se oli vain taustamelua.
 
Torven jatkaessa soimista ajattelin itsekseni: "Täytyy olla jokin vanhempi huonokuuloinen pariskunta tai jotain, kun eivät tajua, että heidän autonsa varashälytin on lauennut. Minun pitäisi yrittää löytää auton omistaja." Antaessani katseeni kiertää aluetta, jossa asiakkaat istuivat pöydissä ja huomaisin olevani Chrisin jälkeen nuorin. Mutta sitten Chris kysyi jotakin toisesta autokaistalla olevasta autosta ja me arvelimme, mitä siitä tilattiin, minne oltiin menossa, millaista autoa ajettiin – ja yhä taustalla oli tuo melu. Ajattelin, että minun todella täytyisi löytää se vanha ihminen ja kertoa hänelle, että hänen autonsa varashälytin on lauennut.
 
Juuri silloin kurkotin kaulaani riittävän pitkälle katsoakseni pysäköintialuetta yksityiskohtaisesti nähdäkseni, missä tuon kaiken melskeen aiheuttava auto oli vain havaitakseni, että se oli minun autoni! Minä olin se vanha äijä, jolla ei ollut aavistustakaan siitä, että hänen autonsa varashälytin oli lauennut! Nopeasti käteni sujahti vasempaan taskuuni, josta saatoin jopa ulkopuolella tuntea avainrenkaan ja joitakin kolikoita, joita olin saanut vaihtorahana aterian maksettuani ja kun istuuduin ja taskut pingottuivat, yksi kolikko oli painanut hälytysnappia – minä olin syypää koko ajan!
 
Hermoille käyvä Pyhän Hengen 'auton varashälytin'
 
Herra yrittää kasvattaa meitä sisältä käsin, sillä Kristus on meissä, kirkkauden toivo. Hänen äänensä on kuin tuo laukeava auton varashälytin, taustamelua, joka leijailee ylöspäin hengen ihmisestämme mielemme taustalle kuin ehdotus – pehmeänä, lempeänä, yllättäen tulevana ideana – kuitenkin Hän on aina paikalla kunnes me, jotka työnnämme tuon äänen niin kauas taustalle silkasta päättäväisyydestä kuulla muita ääniä, niin että tuskin kuulemme Hänen ääntään tai me käsittelemme asian, jonka Hän tuo esiin.
 
Etkö ole koskaan huomannut, että kun vaikkapa sinun on kiireesti maksettava jokin lasku täällä, Hän sen sijaan käsittelee sydäntäsi koskien jotakuta sisartasi tai veljeäsi tuolla? Jos olet sellainen kuten minä, olet ajatellut: "Kyllä Herra, tiedän, että minun täytyy rakastaa häntä, mutta voisimmeko sen sijaan puhua tästä laskusta?" LOL 
 
Olemme jokainen kokeneet tuon juuri ennen kuin teimme päätöksen uskoa Jeesukseen – muistatko? Kuultuasi Jeesuksesta et saanut Häntä pois mielestäsi; kysymys siitä, mitä aiot tehdä 'Hänen suhteensa' oli aina taustalla. Riippumatta siitä, kuinka elämä käänsi huomiosi pois siitä, silloin kun mielesi vaihtoi vapaalle tai 'hiljaiseen moodiin', kysymys Jeesuksesta leijaili tietoisuuteesi. Sillä tavoin Hän toimii. Se on Hänen 'auton varashälytimensä' meistä jokaisen sisällä kunnes me joko vaiennamme Hänet kerrostaen aikamme ja huomiomme elämän häiriötekijöillä tai turruttavilla asioilla, tai päätämme kuunnella Häntä ja teemme Hänen suhteensa myönteisen päätöksen ja sen kautta pääsemme siihen, mitä Hän on meitä varten varannut.  
 
Margaret Beckerin albumissa 'Falling Forward' (suom. ‘Eteenpäin kaatuen’,1998) on laulu nimeltä 'Clay and Water' (suom. ‘Savea ja vettä’), joka sisältää seuraavat sanat: "Olen savea ja olen vettä, kaadun eteenpäin tässä kunnossa maailman pyöriessä ympäri niin nopeasti,  hitaasti olen tulossa siksi joka olen. Mikään ei koskaan pysy samana, pyörä kääntyy aina. Tunnen muutoksen tulen, mutta jotenkin se ei polta. Niin kuin siunattu kerjäläinen, kompastelen armossa, kurottaen käteni kohden sitä, mikä odottaa. .."  Saatamme kompastella, mutta jos sydän asettuu, tulet siksi, joka olet elämän mittaisessa prosessissa. Hänen tuomionsa, Hänen vanhurskautensa ei polta, jos käsittelemme sydämemme nopeasti.
 
Ytimeen tuleminen
Jotkut meistä ovat kokeneita kansalaisia, jotka ovat eläneet riittävän kauan ollakseen kokeneet eri karismaattiset ja evankelikaaliset ylä- ja alamäet lähtien siitä, että suosikkipastorit ovat joutuneet epäsuosioon aina tämänhetkiseen oppivillitykseen ja seurakunnasta toiseen hyppelyyn. Jotkut meistä ovat kokeneet ihmisiä, jotka luulevat olevansa Pyhä Henki ja heillä on tarve osoittaa jokaisen virhe ja synti, vaikka eivät koskaan käännä syyttävää sormea itseensä päin. Olemme nähneet tuon kaiken, tai suurimman osan siitä. Kokeneilla kansalaisilla on tarpeeksi aikaa ja tarvottuja kilometrejä takanaan, niin että ovat ainakin maistaneet jonkin verran epätasapainoisuutta tai ehkä olivat osallisia osasta tuota epätasapainoisuutta jonkin aikaa ennen kuin Herra vei heidät takaisin tasapainoon.
 
Jossain kohdassa useimmat tajuavat, että se kaikki on vain 'höttöä', häiriötä, kypsymättömyyttä, eikä sillä ole mitään tekemistä heissä olevan Kristuksen kanssa, se on vain puuhastelua, joka on naamioitunut hengelliseen kasvuun ja kypsyyteen. Aluksi heitä hämmentää kiinnostuksen puutteensa viimeisimpään 'vuodatukseen' tai kiistelyyn, joka ulottuu maapallon pannukakkumaisuudesta aina ylöstempaukseen ennen vaivan aikaa ja kaikkeen niiden välitä ja ihmettelevät, mikä heitä vaivaa.
Ennen he olisivat hypänneet torveaan toivottavan äänekkäimmän ja näyttävimmän hengellisen villityksen mukaan. Mutta nyt he vain haluavat jotakin todellista. Todella tuntea Jumalan. Mikään muu ei tyydytä. He haluavat vanhurskauden vaikutuksen itseensä, he haluaavat tuntea vanhurskauden tiet.
 
He 'viisastuvat' ja tajuavat, mikä on heidän todella etsimänsä ytimenä – he haluavat tuntea Isän ja Herran Jeesuksen. He haluavat olla yhteydessä Pyhän Hengen kanssa. He haluavat kasvaa rakkaudessa, ilossa, rauhassa, lempeydessä, pitkämielisyydessä, sävyisyydessä, jumalisuudessa, johdonmukaisuudessa, moraalisessa erinomaisuudessa, veljellisessä rakkaudessa, agapé- rakkaudessa. He haluavat aitoja ystäviä, jotka eivät jätä heitä, jos he vaihtavat seurakuntaa tai sattuvat loukkaamaan heitä kerran tai kaksi.
 
Olet siirtymässä toiseen näistä suunnista – kumpaan?
 
"Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt." Joh. 3:19-21 Samana säilyminen merkitsee pimeydessä pysymistä. Liiku eteenpäin, ryntää tuomiolle, juokse valoon.
 
Tule siksi joka olet – päätän tällä
 
Nuoruusvuosistani lähtien sydämeni on halunnut lujasti etsiä ennen kaikkea vanhurskautta osittain sellaisten juttujen kuten Nancy Honeytreen 'Evergreen' (suom. Ikivihreä) albumin avulla (1975), joka minulla on puhelimeni ja tietokoneeni soittolistalla ja jota yhä kuuntelen usein. Kappale 'Searchlight' (suom. Valonheitin) sisältää nämä sanat: "Valonheitin, käännä keilasi minuun, kun en ole sitä, mikä näytän olevani. Kun pimeys hiipii sisälle, käännä valosi minun syntiini. Oi valonheitin, käännä keilasi minuun. Jeesus, kun elämäni on mennyt ja kutsut minut valtaistuimesi luo. Kuinka kaipaan saada kuulla sinun sanovan tuona ylösnousemuksen päivänä, Oi, hyvin tehty, lapseni, tervetuloa kotiin! Tervetuloa kotiin, lapsi."
 
Vanhurskaudet tiet ovat prosessi, ja sitä auttaa parhaiten, kun sitä katsoo pitkällä aikavälillä. Isä ja Herra ovat panostaneet meihin ikuisuutta varten. Ef. 2:7 sanoo, että Hän tulee jatkamaan armonsa ja hyvyytensä osoittamista meille 'tulevina maailmanaikoina'. Käsittele ongelmat, jotka Hän tuo esiin sisälläsi, ja korjaa ne, opi virheestä, ja jatka eteenpäin. Älä lopeta edistymistäsi piehtaroimalla saastassa. Salli vanhurskauden työn sinussa saada tahtonsa läpi. Aseta tavoitteeksesi nro 1 kasvaa Hänessä, joten mukauta tunteesi, päätöksesi ja tekosi sellaisiksi, joita Hän haluaisi sinun ajattelevan, tuntevan ja tekevän. Vanhurskauden palkka on rauha. Ah.
Uusi aihe ensi viikolla. Siunauksin,
John Fenn

The Ways of Righteousness # 5 (dealing with emotional hurts)
Vanhurskauden tiet, osa 5 (tunne-elämän kipujen ja loukkausten käsittely)
 
Hei kaikki,
 
Jeesus ei koskaan muutu: Tapa, jolla Hän käsitteli ihmisiä evankeliumeissa, on se tapa, jolla Hän käsittelee sinua ja minua tänään. Joten jos tarkastelemme evankeliumeja, tiedämme, kuinka Hän käsittelee meitä.
 
Hän ei muuta sitä, kuinka Hän käsittelee meitä meidän rankan tai helpon lapsuutemme perustella tai meidän rikkautemme tai köyhyytemme, miehisyytemme tai naiseutemme perusteella: totuus on totuus ja riippumatta siitä, missä olemme olleet tai keitä olemme, Hän tulee aina pyytämään meitä sisältä käsin linjaamaan tunteemme ja ajatuksemme Totuutta vastaaviksi. Hän tuo meille tilaisuuden tehdä oikeita päätöksiä, tuntea oikeita tunteita, nähdä Hänen totuuteensa joka tilanteessa.
 
Niinpä kun puhumme tunne-elämän kivuista ja loukkauksista, meidän täytyy ensin kysyä, ovatko ne vanhurskaita tunne-elämän kipuja vai epävanhurskaita loukkaantumisia. Kaikki kivut eivät ole samanlaisia. Jotkut kivut ovat tulosta tapahtumista, jotka ihminen on itse aiheuttanut. Tuo loukkaantuminen ei ole oikeutettua ja hänet ja sydämensä täytyy jättää Herralle kohtaamaan seuraukset, ja se on sitä, mitä Hän tulee tekemään, jos ihminen ei tule totuuteen asiassa. Mutta sitten jokin kipu ja loukkaantuminen ovat oikeutettuja, ja ne täytyy Herran parantaa, mikä käsittää usein ajan kuluessa tapahtuvan parantumisen todeksi elämisen. Mutta ensin epävanhurskaaseen loukkaantumiseen. 
 
Loukkaantuminen ja pettyminen ihmisiin
Joh. 6:26:ssa Jeesus sanoi Häntä etsiville ihmisille: 'Ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan sen tähden, että saitte syödä niitä leipiä (joiden määrän Hän oli moninkertaistanut) ja tulitte ravituiksi. "Auts, tuon täytyi sattua.  Kun Hän sitten puhkesi kertomaan muutamia vaikeasti ymmärrettäviä vertauksia Hänen lihansa syömisestä ja Hänen verensä juomisesta – monet heistä lähtivät – hämmentyneinä, loukkaantuneina ja pettyneinä. (Joh. 6: 66-67)
 
Oliko heidän loukkaantumisensa oikeutettua? Heidän petetyksi tulemisen tunteensa olivat todellisia. Heidän syvät pettymyksen tunteensa Jeesukseen olivat todellisia. Heidän elämänsuunnitelmansa kääntyi yhtäkkiä uuteen järjestykseen ja he palasivat kotiin päästäkseen jaloilleen seurattuaan tätä miestä, jonka he luulivat olevan uusi kuningas, mutta Hän oli NIIN satuttanut heitä. Oliko heidän loukkaantumisensa oikeutettua? Ei. Olivatko heidän loukkaantumisen, pettymyksen, petetyksi tulemisen tunteensa todellisia? Kyllä. Todellisia tunteita, mutta epäoikeutettuja tunteita, joten Hän odotti heidän muuttavan tunteensa Totuuden mukaisiksi – Hän on sama tänään meidän suhteemme.
 
Entäpä Mk. 1:30-38, missä Jeesus asustaa Pietarin anopin kotona parantaen kaikki, jotka tulivat ovelle, auringonlaskuun saakka. Seuraavana aamuna Hän meni ulos ollakseen yksin ja rukoillakseen, ja kun Hänet löydettiin, Pietari sanoi: "Kaikki etsivät sinua!" odottaen Hänen alkavan parantaa jälleen kuten Hän oli tehnyt edellisenä iltana. Mutta Jeesus sanoi, että Hän aikoi mennä toisiin kaupunkeihin sen sijaan. KUINKA pettyneitä kaikkien ihmisten on täytynyt olla – kuinka loukkaantuneita – he tarvitsivat parantumista ja pelkästään mielijohteesta Jeesus peruuttaa ja jatkaa eteenpäin. Mitä jos et ehtinyt edellisen illan auringonlaskun aikarajaan mennessä ja jäit sairaaksi tai loukkaantuneeksi? Heidän kipunsa ja pettymyksensä olivat todellisia. Mutta oliko heidän loukkaantumisensa oikeutettua? Ei. Olivatko heidän pettymyksen, loukkaantumisen, vihan tunteensa todellisia? Kyllä.
 
Liittymäkohta Herrassa aikuiseksi kasvamiseen
Erota tunteesi siitä hetkestä ja kysy itseltäsi, onko loukkaantumisesi oikeutettua. Jos on, sitten Herra on kanssasi ja voit pyytää Häntä käsittelemään ne, ja Hän auttaa sinua työstämään tunteesi ja kärsimäsi epäoikeudenmukaisuuden tunteen.
 
Jos havaitset, että tuntemuksesi eivät ole oikeutettuja tai että tunteesi ovat tulosta siitä, että haluat jotakin epävanhurskasta, sitten Hän ei ole kanssasi (oikean vastustaminen on ylpeyttä, ja Jumalan vastustaa ylpeitä). Ja ellet ojenna itseäsi, sinut jätetään käsittelemään tunteitasi kunnes niin teet. Jos jatkat vastustelua (kuten ylpeys toimii), saatat löytää itsesi hengelliseltä saarelta syyttämässä kaikkia niitä ympärilläsi olevia, jotka ovat sinua satuttaneet ja sinut pettäneet ja hylänneet (vaikka tunteesi ovat oikeudettomia, koska sinä sait aikaan sen, että he toimivat niin) – kunnes olet valmis myöntämään omat virheesi. Oman sydämensä rumuuteen käsiksi käymistä ja tuon tilan korjaamista Kristuksen kautta kutsutaan aikuiseksi kasvamiseksi Kristuksessa.
 
Evankeliumeissa on kymmenittäin esimerkkejä siitä, että Jeesus tuottaa pettymyksen ihmisille, loukkaa ihmisiä tehden näistä pettyneitä ja vihaisia. Nuo Hänen toisissa aikaansaamansa tunteet ovat osaksi sitä. mikä lähetti Hänet ristille. Hän teki ihmisistä vihaisia ja toi heissä esiin tunteita, joita he eivät halunneet käsitellä. Hän ei koskaan muutu!! Hän tekee yhä niin meissä tänään!
 
Hän yhä provosoi meitä sisältä käsin oikeiden päätösten ja tunteiden tai väärien päätösten ja tunteiden valitsemisella. Hän saa meidät kohtaamaan Totuuden. SE on päätöksenteon kohta, se piste, jossa vallitsee korostunut tietoisuus ja tunteet koskien tilannettamme ja Totuutta. Heti kun Hän on saanut meidät tietoisiksi totuudesta, Hän vaikenee havainnoidakseen sydämemme ja mielemme ja tunteidemme toimintaa nähdäkseen, mitä teemme.
 
Loukatuksi tuleminen on elämään kuuluva tosiasia; loukkaantuneisuuteen jääminen on valinta
 
Ne tunteet ovat todellisia, mutta loukkaantuneisuudessa eläminen on valinta. Itsesi leimaaminen vahingoitetuksi, loukkaantuneeksi, on valinta. Kyllä, sinun hylkäämisen, pettymyksen, loukkaantumisen, vihan tunteesi ovat kaikki todellisesti koettuja, mutta loukkaantuneisuus on valinta. Jos ihminen saatuaan hylkäämisen piston muuttaa tunteensa ja ajatuksensa välittömästi rakastamaan sitä, joka loukkaa ja syyttää, loukkaantuneisuuden piston voi sitten nähdä etäisyydeltä, mikä sallii päätellä, onko tuntemamme loukkaantuneisuus vanhurskasta vai ei.
 
Jeesus oli pettynyt siihen, että hänen lähimmät ystävänsä eivät kyenneet pysymään hereillä rukoillakseen Hänen kanssaan Getsemanessa. Se oli oikeutettua loukkaantumista. (Mk 14:37) Mutta se ei hidastanut Häntä vähääkään sen tekemisessä, mikä oli oikein (mennä ristille). Siinä on se ero. Ihmiset loukkaantuvat, joten he oikeuttavat itselleen neutraalille vaihtamisen elämässään pysähtyen juhlimaan ja toistuvasti kertaamaan loukkaantuneisuuttaan, syyttävät toisia siitä, missä he elämässä ovat. He syyttävät toisia, kulkevat seurakunnasta toiseen, kokouksesta toiseen, ihmisen luota toisen luo kykenemättä koskaan asettumaan aloilleen ja luomaan aitoja ja pitkäaikaisia ihmissuhteita, he ovat ihmisten ympäröimiä hengellisiä saaria hautomassa omia loukkaantumisiaan.
 
Emme saa antaa loukkaantumisen estää meitä tekemästä sitä mikä on oikein. Valinta tehdä mitä Sana sanoo kun se on vastoin kaikkea sitä miltä sinusta tuntuu ja vastoin kaikkea loukkaantumistasi, on osa Kristuksessa aikuiseksi kasvamista. Kun et etsi omaasi, kun et provosoi tai vastaa provosointiin, kun suhtaudut rakkaudellisesti vastenmielisiin. Olet vastuussa tunteistasi. Älä oikeuta niitä hormoneilla, väsymyksillä, sairaudella, stressillä – ole vain vastuussa siitä mitä tunnet. Opi hallitsemaan tunteita. Meitä johdattavat logiikka, päättely, Pyhä Henki, mutta harvoin meitä johdattaa yksin inhimillinen tunne – ne ovat niin ailahtelevaisia. Meidän on määrä olla vastuussa tunteistamme, se on niin yksinkertaista. Valitse tehdä oikein riippumatta siitä, miltä sinusta tuntuu. Aina.
 
Jeesus vie meidät aina päätöksen teon kohtaan – Hän kysyy meiltä aina kysymyksiä osoittaakseen, mitä sydämessämme on
 
Hän kysyi 12 opetuslapselta, kuka Hän heidän mielestään oli: kenellä oli ilmestys Isältä siitä, kuka Jeesus oli. Hän kysyy yhä ihmisiltä tänään: 'Kenenkä te sanotte minun olevan?' 
 
Kun Jeesus kohtasi massiivisen kansanjoukon vailla mitään tapaa ruokita heidät, Hän kääntyi Filippuksen luo ja kysyi, kuinka niin moni ihminen ruokittaisiin, tutkien voidakseen nähdä, ulottaisiko Filippus tai kukaan toisista ajatteluaan 'ilmeisen ulkopuolelle' uskossa odottaen Herralta jotakin poikkeuksellista, koska oli nähty Hänen tekevän jo niin monia ihmeitä. Hän kysyy yhä meiltä, mitä teemme, kun kohtaamme edessämme mahdottomuuksia; ulotammeko ajattelumme 'ilmeisen ulkopuolelle' odottaen Hänen tekevän jotakin poikkeuksellista vai olemmeko kuin Filippus, joka vetäytyi takaisin luonnolliseen ja etsi vain luonnollisia ratkaisuja
 
Matt. 17:25:ssa, 21:28:ssa, 22:42:ssa Jeesus kysyi: "Mitä te ajattelette" kuulijoiltaan ja Hän kysyy meiltä yhä "Mitä te ajattelette?" elämäntilanteistamme. Vastaammeko me vanhurskaudessa vai syvästä, mutta epävanhurskaasta tarpeesta käsin olla oikeassa kaikissa asioissa? 
 
Mk. 3:4:ssa Jeesus kysyi kysymyksen, joka on kirjattu myös Matteukseen ja Luukkaaseen: "Onko oikein tehdä hyvää (sapattina)?" Ja yhä Hän pyytää meitä arvioimaan, onko edessämme oleva tarve oikea ja sovelias meidän tehdä, vai pitäisikö meidän tehdä jotakin muuta. Päätän tämän kirjoitussarjan ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn