Source of Revelation #1
Ilmestyksen lähde osa 1

Hei kaikki,
Mitä jos sinulta vaadittaisiin seurakunnassa käymistä vain kolme kertaa per vuosi? Ja mitä jos ei olisi internetiä, ei puhelinta, ei muita kommunikointivälineitä kuin kirjeen kirjoittaminen tai kasvokkain puhuminen toisten kanssa?

Tuo oli tilanne Israelissa vuoden 250 eKr. paikkeilla – karkeasti ottaen 250 vuotta ennen Jeesuksen syntymää Betlehemissä. Vanhassa Testamentissa Jumala ei vaatinut juutalaista (miestä) käymään Jerusalemin temppelissä paitsi kolme kertaa joka vuosi *, mikä oli huomaavaista, koska he olivat levittäytyneet ympäri maan eikä heillä ollut omia jalkojaan lukuun ottamatta muuta matkustuskeinoa. (*2 Moos. 23:17)

Täältä tulevat kreikkalaiset!
Kreikkalaiset valloittivat Aleksanteri Suuren johdolla Israelin ja Egyptin v. 333 - 331 eKr. lähtien. Aleksanteri oli ollut Aristoteleen oppilas ja vakuuttui siitä, että kreikkalainen kulttuuri voisi yhtenäistää maailman. Kreikkalainen kulttuuri toi mukanaan monia asioita ympäri Israelin maata levittäytyneille asukkaille – pukeutumisen ja pukeutumistyylit, teatterin, yleisurheilukilpailut, kuntosalit ja kylpylät, taiteet, kreikan kielen ja järkeilyn.

Mukaan tulevat 'kokoontumiset'  ja 'erottautuneet'
200-luvun puoliväliin eKr. mennessä Israelista oli tulossa kreikkalainen.  Oli kulunut yli 200 vuotta viimeisestä profeetasta, Malakiasta, eikä Jumala näyttänyt puhuvan missään päin maata.

Juutalaista ei erottanut kreikkalaisesta, koska kumpikin kävi teatterissa, kummallakin oli kylpylä- ja kuntosalipäiviä, kumpikin kävi urheilukilpailussa – ja ainoa asia, mitä vaadittiin juutalaiseksi identifioitumiseen oli se, että kävi Jerusalemin temppelissä kolme kertaa vuodessa.  Noina päivinä ei ollut mitään viikoittaisia kokouksia – mutta tuo oli muuttumassa.

Kun nähtiin mitä oli tapahtumassa maalle, nousi pyhitysliike erottamaan juutalaisia kreikkalaisista, opettamaan juutalaisväestölle heidän Jumalastaan enemmän kuin vain vaivaiset kolme kertaa per vuosi. Kun pyhitysliike organisoitui, päätettiin pitää viikoittaisia naapuruston kokouksia, joihin nämä erottautuneet perheet saattoivat kokoontua ja oppia Jumalasta. Mutta milloin kokoontua?

Sapatin pitäminen
Jumalan käsky 2. Moos 20:8-11:ssä pitää sapatti pyhänä sanoi vain, ettei lauantaina voitu tehdä työtä. Tämä johtui siitä, että Jumala ei tehnyt työtä lauantaina, joten lauantaina ei tehty työtä jotta kunnioitettaisiin Häntä, ja se oli sapatin pitämistä pyhänä. Koska muina kuutena päivänä tehtiin työtä, sapatti oli vapaapäivä ja siten siitä tuli looginen aika kokoontua näihin uusiin kotikokouksiin.

Ja tässä jutun huvittava osa
Hepreaksi sana 'erottautunut' on Pharisee. Kreikan sana 'kokoontuminen' tai 'oppimisen paikka' on synagogue. Pyhitysliikettä johtivat 'erottautuneet' tai fariseukset, ja alkuperäiset kodeissa kokoontuvat kokoukset olivat synagogia. He määrittelivät yli ¼ mailin (0,4 km) kävelemisen sapattina työksi, joten he järkeilivät, että jokainen kotikokous saattoi kokoontua tuolla säteellä niin, että oli 10 täysi-ikäistä juutalaista miestä. Jopa Jeesuksen aikoina useimmat synagogat olivat koteja tai kodeista synagogiksi muutettuja tiloja. Vasta myöhemmin rakennettiin rakennuksia nimeltä synagoga.  

Tänään, jos uskovat haluavat palvoa lauantaina, se käy hyvin, sillä he tekevät sen Herralle enkä löydä siitä kritisoitavaa. Älä vain sano, että Jumala sanoi lauantain olevan päivä, jolloin pitää palvoa, sillä se on väärin ja tietämättömyyttä – hyvää tarkoittavaa ehkä, mutta väärin.

Sapattikäsky sanoi vain lepää, ja se oli ennakkokuva ja varjo Jeesuksesta, joka antaisi meille levon synneistämme – se oli tehty ihmistä, ei Jumalaa varten. (Mk. 2:27)

Kodeissa kokoonnuttiin lauantaisin oppimaan Jumalasta, jotta saatettiin elää Jumalan tapojen ja Hänen kulttuurinsa mukaisesti keskellä kreikkalaista kulttuuria. Niin kuin pyhitysliikkeille käy, Jumalan lain ympärille lisättiin enemmän ja enemmän sääntöjä, niin että Jeesuksen aikoihin tultaessa Hän alituisesti tunkeutui noiden lakien läpi opettaman Vanhaa Testamenttia sellaisena, kuin se oli tarkoitettu. (Opetussarjani  'Vuorisaarna' 1 & 2 käsittelevät joitakin kohtia tästä)

Perhe-elämä sidottu ilmestykseen Jumalalta
Herra oli keksinyt kodin ja perheen Eedenin puutarhassa ja kohtasi Aatamin ja Eevan siellä. Kun Hän ilmestyi Aabrahamille 1. Moos. 18:17 – 19:ssa Hän sitoi ilmestyksen taivaasta perhe-elämän laatuun:

"Salaanko minä Aabrahamilta sen, mitä aion tehdä... Sillä minä tunnen hänet, että hän tulee harjoittamaan lapsensa ja huonekuntansa kaltaisekseen, noudattamaan Herran tietä ja tekemään oikeuden ja tuomion; niin että Herra saattaa antaa Aabrahamille tapahtua kaiken sen mistä (minä) olen hänelle puhunut." (suomennos tässä)

Halki Vanhan testamentin vanhempia käsketään puhumaan Herrasta kun he nousevat ja kun he istuvat, kun he tulevat sisälle ja menevät ulos – koti ja perhe on aina ollut se paikka, jonka Jumala on valinnut olemaan ensimmäinen ja tärkein paikkaa oppia Hänestä.

Temppelit asuvat kodeissa
Kun Jumala siirtyi ulos Jerusalemin temppelistä ihmisolentoihin helluntaina kuten Apt. 2 luvussa nähdään ja teki ihmisolennoista eläviä temppeleitä, oli vain luonnollista että nämä uudet uskovat jatkaisivat tapaamista kodeissa lauantaisin, kuten he olivat tehneet noin 250 vuoden ajan. Se säilyi Jumalasta oppimisen keskuspaikkana. Myöhemmin ylösnousemuksen päivästä tuli heidän ajattelussaan tärkein päivä ja monet alkoivat kokoontua sunnuntaisin.

He eivät tavanneet kodeissa vainon takia, he tapasivat koska Jumala oli tavannut kodeissa perheiden kanssa Aatamista ja Eevasta lähtien. Monet, elleivät useimmat Jeesuksen ihmeistä tapahtuivat kodeissa. Ja sen tähden kotiseurakunta kasvaa niin nopeasti ympäri maailman, olipa kyse sitten vainotuista maista tai ei – koska Jumala keksi perheen ja sääti kodin ja perheen keskeiseksi paikaksi oppia Hänestä, niinpä juuri siellä Hän luonnollisesti liikehtii. Se on UT:n asiayhteys, sillä UT:n kirjoittajat olivat kotiseurakuntien johtajia, jotka kirjoittivat ja vierailivat seurakunnan kodeissa tapahtuvissa kokoontumisissa.

'Seurakunnan' ylimielisyys
On auditoriosysteemiin pohjautuvan seurakunnan 1700-vuotista ylimielisyyttä ajatella että se on se keino, jolla Jumala levittää evankeliumiaan! Jeesus ei lähettänyt instituutiota saarnaamaan evankeliumia, ihmiset jotka asuvat ja tapaavat kotikokoontumisissa lähettävät itsensä – ei erityisesti koulutettuja ihmisiä, joita kutsutaan lähetystyöntekijöiksi, me lähetämme itsemme koteihin ja kaupunkeihin ja liikeyrityksiin tehdäksemme opetuslapsia ihmissuhteiden kautta.

Koti on se paikka, jossa elämä ja ruoka tuovat vilskettä ja vilinää, niinpä seurakunta kodissa keskittyy elämään.

Ristiajattelua vai ylösnousemusajattelua?
Mikä on kristinuskon symboli? Risti. Kuolema. Ajattele sitä, mikä ristiriita onkaan seurakuntakulttuurin ja Uuden testamentin realiteettien välillä. Nuo kirjoittajat keskittyivät Kristukseen, joka asuu meissä, Jeesuksen ylösnousemukseen, Hänen riemuvoittoonsa vihollisesta ja kuolemasta, meidän uuteen elämäämme. Kristus teissä, kirkkauden toivo.

Miksi sitten koko seurakuntakulttuurimme keskittyy kuolemaan? Miksei kirkontorneissamme ole tyhjän haudan symboleja tai niitä roiku seinillämme? Miksi me identifioidumme pikemminkin Jeesuksen kuolemaan kuin Hänen ylösnousemukseensa? Miksi rististä puhutaan 51 viikkoa vuodessa ja ylösnousemus on keskiössä vain yhtenä vuoden sunnuntaina? Koko UT keskittyy Hänen ylösnousemukseensa; miksei seurakuntakulttuuri?

Miksi meillä on alttarikutsuja tuomaan ihmiset ristin luo sen sijaan, että olisi ylösnousemuksen voiman kutsuja? Miksi tuoda ihmisiä ristin luo jokaisen jumalanpalveluksen päätteeksi muistuttaen heitä siitä, että he ovat syntisiä (he tietävät sen jo, joten se ei ole uutinen), sen sijaan, että saisimme heidät keskittymään Kristuksen voimaan sisällään tuon synnin voittamiseksi!? 

Juttu osui maaliin
Kotiseurakunta on keskittynyt ylösnousemukseen koska siinä on kyse opetuslapseuttamisesta. Istuin erään nuoren miehen kanssa juuri ennen kuin yksi kotiseurakunnan kokous oli alkamassa – hän tunsi vain institutionaalisen seurakunnan, mutta päätti kokeilla kotiseurakuntaa tuolla viikolla.

Hän roikotti päätään epätoivoisena. Kykenemättä näkemään mitään muuta kuin omat toistuvat epäonnistumisensa ja syntinsä, hän oli itsemurhan partaalla. Hän oli kokenut lukemattomia alttarikutsuja, mutta hänen tilanteensa ei ollut yhtään parempi. Kyynelten läpi hän kertoi minulle, että hän tekee parannuksen ja on ok jonkin aikaa, mutta sitten menee taas takaisin syntiin, kuten hän sanoi: "Menen ristin luo kerta toisensa jälkeen, mutten kykene murtamaan synnin kierrettä elämässäni."

Sanoin hänelle, ettei hän ajatellut Uuden testamentin totuuksia, että hän katsoi taaksepäin ristiin sen sijaan, että katsoisi ylösnousemuksen ja hänen sisällään juuri nyt asuvan Kristuksen voimaan. UT sanoo meidän jo kuolleen ja nyt nousseen kuolleista Kristuksessa. Meidät on asetettu istumaan taivaallisiin Kristuksessa. Meillä on auktoriteetti ja valta paholaisen ylitse. Meitä on siunattu kaikilla hengellisillä siunauksilla Kristuksessa. Me olemme uusia luomuksia ja kaikki on uutta. Meidät on vanhurskautettu Kristuksessa ja meillä on rauha Jumalan kanssa. (Rm. 5:1-2, 6:3-5, Ef. 1:3, 2:6, 2. Kor. 5:17)  

Hän harjoitti ristiajattelua, minä ylösnousemusajattelua. Hyvä uutinen on, että hän todella löysi rauhan ja voiton tuona päivänä ja sen jälkeen, kaikki se siksi, että hän muutti ajattelunsa kuolemasta Elämään. Ristin kulttuurista ylösnousemuksen kulttuuriin.

Oletko harjaantunut ajattelemaan Kristusta sinussa, mikä osoittaa meidät Hänen luokseen, vaan oletko keskittynyt itseesi ja siihen kuinka petät ristin toistuvasti? Ajatteletko ensin meneväsi sinussa asuvan Kristuksen luo, kun tarvitset vastauksia, vai ajatteletko, että sinun täytyy mennä seurakuntaan kuulemaan jotakuta tiettyä puhujaa tai saada tietyn ihmisen 'antamaan sinulle sana' tai tehdä jotakin saadaksesi Jumalan kuulemaan sinua?

Ajatteletko ristin vai ylösnousemuksen voimaa elämässäsi? Enemmän ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn

www.cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen [email protected]

I've been ruined #6
Minut on pilattu osa 6

Hei kaikki,
"Rakastamme teitä amerikkalaisia, rakastamme todella. Mutta te kaikki olette yhtä valehtelijoiden joukkoa!"

Olin järkyttynyt kuullessani tämän erään kansainvälisen Raamattukoulun oppilaan vaimolta naisen aviomiehen seistessä hänen vieressään hermostuneena pyöritellen silmiään tavalla, joka sanoi 'Voi kulta kiltti, ole hiljaa, mennään nyt', mutta naisen ääni ei ollut tuomitseva, ennemminkin turhautunut. Hän oli asettanut minulle syötin, joten minä tartuin siihen: "Mitä tarkoitat?"

Nyt pehmeästi saadakseen viestinsä perille: "Me ihailemme amerikkalaista elämäntapaa, teidän vapauksianne, tiedäthän – lännen valloittamista, unelmien tavoittelua, sitä että voi olla sitä mitä haluaa olla – minun maassani emme kykene tekemän tuota. Mutta te olette kaikki valehtelijoita. Sanotte: 'Soitan sinulle ensi viikolla' tai 'Tavataan lounaan merkeissä' tai *Soittelen sinulle', mutta ette koskaan tee sanomanne mukaisesti!"

Etsimässä aitoa asiaa, mutta...
Nainen etsi todellisia ihmissuhteita seurakunnasta eikä hänellä ollut aavistustakaan siitä, että vain vähän ajan kuluttua tästä erään megaseurakunnan musiikinjohtaja istuisi toimistossani ja ilmaisisi saman halun eri sanoja käyttäen: "Täällä seurakunnassa ihmiset ympäröivät minua, mutta olen aivan yksin. Minulla ei ole yhtään aitoja ystäviä eikä kukaan todella tunne vaimoani ja minua. Mitä teen? Onko tuolla jossakin yhtään vilpitöntä ihmistä, jolla ei ole kätkettyjä aikeita käyttää minua hyväksi tai manipuloida minua? Onko seurakunnassa yhtään aitoja ystäviä?"

Kumpikin pariskunta, joista muuten voin kertoa tulleen hyviä ystäviämme, etsi jotakin sellaista, jota se rakenne, jolla seurakuntatoimintaa on viimeiset 1700 vuotta harjoitettu, ei ole suunniteltu tekemään: edistämään ihmissuhteita.

Miksi IS (Institutionaalinen seurakunta) on sellainen kuin se on
Jetro katsoi vävynsä Mooseksen ratkaisevan kiistoja ja vastaavan ihmisten kysymyksiin uupumispisteeseen saakka. Hän kertoi tälle suoraan, että tämän täytyi luoda infrastruktuuri Israelin liittohallitusta varten – uusimmalle planeetan valtiolle, joka oli syntynyt muutamaa päivää aiemmin, kun he olivat kulkeneet poikki tilapäisesti kuivuneen Punaisen Meren.

"Valitse päämiehiä 1000:lle, sadalle, 50:lle ja 10:lle ja anna heidän hoitaa pienet jutut, niin että sinun täytyy käsitellä vain ylempiä johtajia ja niitä ongelmia, jotka ovat liian suuria alemmille päämiehille." (2. Moos. 18:17-26)

Mooses toimi niin ja Israelin liittohallitus syntyi. Tuolla samalla aikavälillä temppelihallintoa varten perustettiin pappeus samalla periaatteella, jolloin oli ylipappi johtamassa alempiarvoisia pappeja aina yhä alempiarvoisiin pappeihin ja lopulta poikiin, joita koulutettiin papeiksi. (Samuel esimerkiksi)

Seurakunta omaksuu Mooseksen liittohallitusrakenteen
Hurautetaan eteenpäin aikaan noin 300 vuotta helluntain jälkeen – on vuosi 313 jKr.. Keisari Konstantinus laillistaa kristinuskon ja kutsuu uskovat ulos kodeissa tapahtuvista kokoontumisista entisiin pakanatemppeleihin ja niiden penkkiriveille sekä pystyttää Mooseksen järjestelmän uusia 'seurakunnan' auditoriotyylisiä kokoontumisia varten. Ruumis lakkasi olemasta seurakunta ja alkoi mennä seurakuntaan/kirkkoon. Pakko saneli sen, että yhdestä lahjasta tuli korotettu, pastori/pappi, ja ihmisten yläpuolelle asetettiin vähempiarvoisia 'päämiehiä'.  

Näin viisi virkaa, diakonit (tarjoilijat), avustajat, Hengen lahjat, motivaatiolahjat kuten kehottaminen ja antaminen ja organisointi, irrotettiin Raamatun asiayhteydestä, mikä oli koti, ja saatettiin sopimaan auditorioon – ja näin on ollut asia 1700 vuoden ajan. Sen takia on olemassa niin paljon kirjoja tästä ja tuosta, koska Jumala suunnitteli kokoontumiset kodeissa tapahtuviksi, mutta ihminen siirsi ne ulos kodista ja asetti auditorioon. Ihminen on yrittänyt sovittaa tuota neliskulmaista tappia pyöreään reikään siitä lähtien.

Mikä muuttui helluntaina ja millainen seurakunta oli 300 vuoden ajan
2 Moos. 19:ssä Jumala tuli ikuisuudesta ja alas vuorelle puhumaan Moosekselle, sitten siirtyi juuri rakennettuun Liitonarkkuun olemaan kerubien välissä kommunikoidakseen Mooseksen kanssa siellä. Nelisen sataa vuotta myöhemmin Daavid tunsi Hänet 'Jumalana joka asuu kerubien välissä'. Hän siirtyi sitten Daavidin telttamajasta Salomonin temppeliin sellaisella kirkkaudella, että papit menettivät voimansa kun Hänen läsnäolonsa kirkas pilvi täytti temppelin. (2. Moos. 25:21-22, 33:1-11, 2. Sam. 6:2, 2. Aik. 5:7-14, 7:1-3)

Siitä hetkestä eteenpäin Jumala asui Jerusalemin temppelin Kaikkein pyhimmässä – se oli ainoa minkä Israel ja maailma tiesivät 1 000 vuoden ajan. Se tarkoittaa 1 000 vuotta sen tietämistä, että jos halusi tavata Jumalan, täytyi mennä Jerusalemin temppeliin eikä voinut kohdata Häntä suoraan, vaan sen täytyi tapahtua yhden Hänen pappinsa välityksellä, niiden harvojen ja valittujen, joiden palvelutehtävänä oli palvella Jumalaa. Muilla oli 'maalliset' työpaikat.

Tuo kaikki muuttui helluntaina, sillä tuo sama Jumala, joka tuli ikuisuudesta kohtaamaan Mooseksen vuorella, joka tuli pois vuorelta asumaan ilmestysmajan Kaikkein pyhimpään, joka yhä asui kerubien välissä 400 vuotta myöhemmin Daavidin aikoina, joka siirtyi kirkkaudella ja tulella Salomonin temppeliin, kun tuohon rakennukseen tuotiin Liitonarkki ja Hänen ilmeinen läsnäolonsa – Helluntaina Hän siirtyi ihmisolentoihin! Ihmisolennoista tuli eläviä Jumalan temppeleitä!

Paavalin ilmestys
Paavalilla 'sytytti', että me olemme nyt Jumalan temppeleitä ja hän kirjoitti jatkuvasti tuon tosiasian realiteeteista, mutta missään hän ei ole nasevampi kuin Kolossalaiskirjeen 1:25-27:ssä:

"...Jumala paljastaa tämän mysteerin kirkkauden rikkaudet pakanoiden joukossa, mikä on; Kristus teissä! - kirkkauden toivo."

Kristus meissä! Kun ihmisistä tuli eläviä Jumalan temppeleitä, se teki temppelirakennuksen epäolennaiseksi, tarpeettomaksi, muinaisaikaiseksi ilmentymäksi edeltäneestä ajasta. Jumala oli paljastanut mysteerin – Hän ei kyennyt siirtymään ihmisiin, jotka olivat syntisiä, joten Hänen täytyi luoda uudelleen heidän henkensä Oman Henkensä toimesta, sitten Hän saattoi siirtyä heihin sisälle ja he saattoivat olla käveleviä, puhuvia, kannettavia temppeleitä Hänelle ja viedä Hänet ja Hänen teidensä tuntemuksen pitkin ja poikin koko maan piiriä!

Seuraukset sille että Kristus on teissä
Tämä on suuren luokan seuraus siitä, että Kristus on teissä: Voitte lakata tekemästä asioista yrittääksenne tehdä vaikutusta tai liikuttaa Häntä; voitte nyt alkaa kulkemaan Hänen kanssaan.

Kristus teissä merkitsee, ettei tarvita mitään kaavoja. Hän elää teissä, joten ei tarvitse huutaa – Hänellä ei ole huono kuulo. Ei tarvitse rukoilla, jotta taivas olisi avoin, Kristus on teissä. Ei tarvitse laittaa erityisesti voideltua neliömäistä vaatekappaletta tyynyn alle seitsemänä perättäisenä yönä ja lähettää se sitten parhaan uhrilahjasi kannassa veljelle x, niin että hän voi rukoilla puolestasi.

Ei tarvitse pudottaa sataa taalaa puhujan x puhujakorokkeelle saadaksesi Jumalan vastaamaan rukoukseesi tai antamaan sinulle tarvitsemasi läpimurto. Ei tarvitse pelätä paholaista – ei vain Kristus ole sinussa, olet saanut sekä auktoriteetin käyttää Hänen nimeään että myös Hengen voiman – vain käske riivaajia pakenemaan, ja ne pakenevat.

Se tarkoittaa sitä, ettei ole erityisiä viikonpäiviä, jolloin palvoa Jumalaa, sillä Kristus on meissä 24/7, joten joka päivä on palvontapäivä. Se tarkoittaa sitä, että voin antaa vapaasti niille, jotka ovat puutteenalaisia, johtajille, auttaa muita sen mukaan, kuinka Kristus minussa ja sydämeni ovat suuntautuneet.

Se tarkoittaa sitä, ettei ole mitään sellaista asiaa kuin pyhä ja maallinen, koska Kristus minussa tekee kaikesta siitä, mitä teen ja mitä olen, pyhää. Työpaikastani kotiini ja tietokoneeseeni – vien Kristuksen kanssani töihin, vapaa-aikaan, 24 tuntia päivässä, niinpä kaikki on pyhää. Meillä kaikilla on pyhä työpaikka. Me kaikki olemme palvelutyössä, koska Kristus on meissä.

Kolikon kääntöpuoli
Se tarkoittaa myös sitä, että olen henkilökohtaisesti ja välittömästi tilivelvollinen Hänelle, joka asustaa minussa. Se tarkoittaa, että minulla on osa Hänen persoonallisuudestaan itsessäni, ja jokaisella muulla veljellä ja sisarella Herrassa on osa Hänen persoonallisuuttaan itsessään, sen tähden muiden elävien temppelien kanssa suhteessa olemisesta tulee prioriteetti nro 1 siinä, kuinka palvon. Olen niin innokasta näkemään sen, mitä Hän tekee toisissa, näkemään Hänet heissä, että minusta on ihanaa olla heidän kanssaan tosielämässä halki ylä- ja alamäkien, tappioiden ja voittojen.

Se tarkoittaa sitä, että olemme kaikki tasa-arvoiset, apostoli ja lapselle vesikupillisen antaja, sillä meidät kaikki on pelastanut sama veri – ainoa ero on meidän tehtävämme elämässä ja Kristuksen ruumiissa. Kristus minussa tarkoittaa sitä, että olen vapaa olemaan oma itseni, kun jatkuvasti kasvan Hänessä suhtautuen jokaiseen haasteeseen elämässä ja ihmissuhteissa kysyen: "Kuinka voin kasvaa enemmän Hänessä tämän kautta?"

Se tarkoittaa – minä voin uida avomeressä, en enää sidottuna johonkin akvaarioon, vaan koulutettavana yhdessä toisten samankaltaisten 'kalojen' kanssa, sillä Paavali sanoi, ettei ole juutalaista eikä kreikkalaista, orjaa eikä vapaata, me kaikki olemme yhtä Kristuksessa.

Vanhurskaus tulee uskon kautta Kristukseen, mutta se on koettelematonta – kuka tahansa voi sanoa olevansa kristitty. Jumala on suunnitellut niin, että vanhurskautemme todistus voi tulla ilmi ihmissuhteissa ja ne alkavat kotona aivan kuten se alkoi Aatamilla, Eevalla ja Herralla puutarhassa – missä kaksi tai useampi on yhdessä, Hän on heidän keskellään – miksi? Koska Hän elää heissä kummassakin!

Ja tuo nostaa esiin kysymyksen ensi viikolle uudessa kirjoitussarjassa … siihen saakka!

Siunauksin,
John Fenn

I've been ruined #5
Minut on pilattu osa 5

Hei kaikki,
"Epänormaalia kristillisyyttä! Kaikkialla ympärilläni kaikki näkemäni on epänormaalia kristillisyyttä."

Kaipasin niitä ihmeellisiä kokemuksia Herran kanssa, joita ihmisillä oli halki Apostolien tekojen kattaman 30 vuoden ajan, mutta en nähnyt mitään tuosta uskon 'akvaariossani'. Minulle oli selvää, että Apostolien teot on enemmän kuin historiaa, se kertoo yksityiskohtaisesti 30 vuodesta normaalia kristillisyyttä.

Kuitenkin kaikkialla ympärilläni näin vain hölmöilyä tai rutikuivaa tylsyyttä. Missään en nähnyt 'oikeita' ihmisiä, jotka ovat luonteeltaan ja elämässään kypsiä, jotka ovat tasapainoisia vaelluksessaan, jotka tietävät kuinka kulkea Hengessä – kristittyjä sellaisina kuin heitä kuvataan Apostolien teoissa ja mainitaan Paavalin kirjeissä.

Argumentit
Mieli yrittää löytää keinoja oikeuttaakseen sen, miksi kristillisyys tänään ei muistuta Apostolien teoissa nähtävää kristillisyyttä:

Se oli vain ensimmäistä vuosisataa varten, jossa Jeesuksen tarina pääsisi alkuun – Mutta minä ajattelin; emmekö me tarvitse yhtä dramaattista evankeliumia nyt kuin silloin, nyt kun on miljoonia ja miljoonia ihmisiä enemmän maan päällä? Ja jos Jumala on kaikkien Tuomari, eikö Hän ole halukas antamaan Jeesusta koskevasta totuudesta todistusta nyt niin kuin Hän teki tuolloin?

Nyt ihmisillä on kirjoitettu Sana, joten emme tarvitse ihmeitä ja merkkejä. Mutta Herran täytyi nähdä eteenpäin ajassa meidän päiviimme ja kuitenkin Hän sanoi: 'Ne jotka uskovat minun nimeeni tulevat laskemaan kätensä sairaiden ylle, karkottamaan riivaajia…" (Huomaa, ettei sanota: "Ne jotka uskovat, minun nimessäni tulevat laskemaan kätensä…' vaan sen sijaan 'Ne jotka uskovat minun nimeeni tulevat laskemaan kätensä…'  Tämä ymmärrys on yhtäläinen Apt. 3:16:n kanssa, missä Pietari sanoi, että uskonsa kautta Jeesuksen nimeen halvaantunut mies parantui)

Yksi kerrallaan
Argumentteja toisensa jälkeen nousi mieleeni ja yksi kerrallaan Sanalla oli vastaus. Ja sitten luin Apt. 1:1:n, mikä päätti kaikki argumentit, kaikki ponnistelut ympärilläni olevan epänormaaliuden oikeuttamiseksi, juttu käsitelty, piste, finito: "Edellisessä kertomuksessani kirjoitin, oi Teofilus, kaikesta, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa."

Ilmestyksen tulva virtasi lävitseni. Luukas oli kirjoittanut Luukkaan evankeliumin Teofilus-nimiselle roomalaiselle, kuten nähdään Lk. 1:1-4:stä: "Rakas Teofilus, olen sen tähden päättänyt… kirjata itse Jeesuksen elämän sinua varten asianmukaisessa järjestyksessä…" (Huomaa: Luukas on ainoa evankeliumin kirjoittaja, joka toteaa kirjoittavansa Jeesuksen elämän aikajärjestyksessä ja Apostolien teot jatkaa hänen aikajärjestyksessä tapahtuvaa tapahtumien kertomista.)

Luukaan evankeliumia on ensimmäinen osa kaksiosaista teosta, jossa lukijaa kuljetetaan Jeesuksen elämän halki aikajärjestyksessä, Apostolien teot on tuon kirjan osa kaksi. Luukkaan evankeliumi päättyy Jeesuksen taivaaseen astumiseen, eikä Häntä nähdä fyysisesti ennen paluutaan (vaikka halki vuosisatojen monet ovat nähneet Hänet Hengessä).

Kuitenkin hän avaa Apostolien teot sanoen tämän: "Minä kirjoitin kaikesta siitä, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa." Luukkaan evankeliumi oli vain sitä mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa, mikä merkitsee sitä, että Apostolien teot on kaiken sen jatkoa, minkä Hän ALOITTI.

Vuosisatojen halki kuljettaessa epänormaalista tuli normaalia, surullista kyllä
"Epänormaalia kristillisyyttä. Kaikkialla ympärilläni, kaikki se mitä näen, on epänormaalia kristillisyyttä. Apostolien teot on normaalia. Apostolien teot on sen jatko, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa. On olemassa rikkoutumaton ketju Jeesuksen palvelutyön evankeliumista Jeesuksen hengelliseen palvelutyöhön Apostolien teoissa ja siitä elämääni tänään – ja opetuslapset jatkoivat kaikkia niitä ihmeitä ja merkkejä, joita Jeesus alkoi tehdä ja opettivat sitä mitä Hän opetti – Jeesus jatkaa yhä sen tekemistä, mitä Hän alkoi tehdä ja opettaa jopa minun päivinäni. Minä olen osa sitä katkeamatonta 2000 vuoden halki kulkevaa ketjua joka käsittää kaiken sen, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa."

Tuo oli sitä mitä sanoin itselleni, kun tajusin Apostolien tekojen olevan sen jatkoa, mikä oli alkanut… eikä mikään ympärilläni muistuttanut tuota sen jatkoa, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa. Apostolien teot on normaalia kristillisyyttä. Minä kaipasin sitä! Halusin olla osa sen jatkoa, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa!

En voinut tehdä sitä missään akvaariossa, koska jokainen uskon akvaario oli poikennut Apostolien teoista. Minun täytyi uida Hengen avomeressä kuten apostolit tekivät, jatkaa Herran palvelutyötä kuten he tekivät.  Olin viimein halukas antamaan järkeilyni, tunteeni, saamani Raamattu-opetuksen, kaiken sen minkä luulin olevan 'oikein' oman Sanan ymmärrykseni mukaan, tosiasiallisesti alamaiseksi Sanalle siinä asiayhteydessä, missä se oli tarkoitettu.

Jos minun tuli määrä olla osa sitä, minkä Hän aloitti, minun täytyi järjestää uudelleen ajatteluni ja tajuta, että apostolit vain elivät todeksi sitä, minkä Jeesus aloitti. Niinpä minun täytyi tehdä sitä, mitä he tekivät, jotta voisin tuntea Hänet niin kuin he tunsivat, ja nähdä ne ihmeet ja merkit, jotka he näkivät. Ja mahdollisesti mullistaa maailmani Kristuksessa kuten he tekivät.

Kuinka he harjoittivat 'seurakunnan' toimintaa
Niinpä kun nousi argumentti, jolla yritettiin selittää pois se, miksi he tapasivat kodeissa ensimmäiset 300 vuotta helluntain jälkeen sillä, että se johtui vainosta, se suli pois. Kodeissa kokoontuminen on kaiken sen jatkoa, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa.

Monet jolleivät useimmat Hänen ihmeistään ja ihmisten tuomisista Hänen luokseen tapahtuivat kodeissa – Lähtien vedestä viiniksi kahden sokean miehen parantamiseen ja parantumiskokouksiin Pietarin anopin talon ovensuussa ja päivälliseen lepraa sairastaneen Simonin kotona ja pituudeltaan haasteellisen Sakkeuksen kutsumiseen alas puusta päivällisen nauttimiseksi tämän kotona – evankeliumitarina jaettiin kodeissa ja niiden liepeillä. Mutta kyse on syvemmästä asiasta kuin tuosta, ensimmäinen kotiseurakunta oli Aatami, Eeva ja Herra paratiisissa, sillä missä kaksi tai useampi on koolla, Hän on heidän keskellään ja kautta koko Vanhan Testamentin Jumala tekee selväksi sen, että koti on Hänestä oppimisen keskuspaikka.

Sitten katselin ympäri maailman ja näin kotiseurakuntien putkahtavan esiin jokaisessa maassa, riippumatta siitä, vainottiinko kristittyjä vai ei, niinpä tuo argumentti putosi pois nopeasti. Jumala liikehtii ihmissuhteissa, jotka löytyvät perheestä ja kodeista.

Kirjoitettu keille?
Sitten näin keille alkuperäiset kirjeet kirjoitettiin, kuten on kerrottu yksityiskohtaisesti Apostolien teoissa ja joidenkin Paavalin kirjeiden lopussa: Priskillalle ja Aquilalle Roomassa js sitten Efesossa, Justukselle Korintissa, Jasonille Tessalonikissa, Lyydialla FIlippissä, FIlemonille Kolossassa ja naiselle nimeltä Nymfas Laodikessa – kaikkien mainitaan isännöinneen/emännöinneen kotiseurakunnan kokouksia kodeissaan. Uusi Testamenttimme koostuu kirjeistä, jotka alun perin lähettiin seurakunnille, jotka kokoontuivat näiden ihmisten kodeissa. (Apt. 16:15, 40; 17:5; 18:7; 20:20; Room. 16: 3 – 5; 1. Kor. 16: 8,19; Kol. 4:15; Filemon jakeet 1-2)

Asiayhteydestä irrottu
Yhtäkkiä sain sellaisen hirvittävän ilmestyksen, jonka saa vain silloin, kun tajuaa sen avainperustan, jolle koko elämänsä on rakentanut, olevan täysin väärän, kaikkien oletustensa olevan vääriä ja kaiken sen mitä on jostakusta uskonut vinoutuneen väärään suuntaan. Koko elämäni olin soveltanut Uutta Testamenttia auditorioympäristöön, kun itse asiassa koko Uusi Testamentti oli kotiseurakuntatoimintaa harjoittavien apostolien kirjoittama ihmisille, jotka olivat kotiseurakunnissa ja jota sovellettiin heidän elämäänsä kodeissa tapahtuvissa kokoontumisissa.

Paikka juhlitulle 'viidelle viralle' on kodissa. Paikka Hengen lahjoille on kodissa. Paikka Herran Ehtoolliselle on kodissa – kaiken sen mitä pidin erityisen tärkeänä ja rakkaana olin irrottanut asiayhteydestä ja soveltanut auditorioympäristöön – täysin erilaiseen kuin tarkoitettiin! Kaikki aivovoimistelu sen oikeuttamiseksi miksi harjoitin auditorioseurakuntatoimintaa, sen todistamiseksi, miksi saatoin harjoittaa seurakuntatoimintaa eri tavalla kuin sillä, mikä näkyi  Apostolien teoissa Jeesuksen palvelutehtävän jatkamisena, päättyi. Sen sijaan että yritin oikeuttaa oman toimintani, tein parannuksen.

Olin täysin masentunut, kauhuissani ja inhosin itseäni, tein kokonaan parannusta pyytäen anteeksi Herralta kerta toisensa jälkeen sitä, että olin vääristellyt sitä, mitä Hän oli alkanut tehdä ja opettaa, oman mallini mukaiseksi. Yhtäkkiä näin asian – kaikki nuo uskon akvaariot olivat todellakin ihmistekoisia samalla kun perhe ja koti olivat Jumalan tekemiä; Hän rakensi Eedenin puutarhan ja ensimmäisen perheen, Hän ei tehnyt niitä auditorioita, joita meillä on ollut viimeiset 1 700 vuotta. 

Kodeissa kokoontuminen oli Jumalan suunnitelma,
Hän teki kodin ja palveli kodeissa, sen tähden se on jakoa kaikelle sille, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa! Sen 25 elämäni vuoden kauheus, jolloin olin opettanut Herran sanoja asiayhteydestä irrotettuina, kolahti minuun lujasti – ja olin myös tehnyt karhunpalveluksen Paavalille ja Pietarille ja Johannekselle ja Jaakobille ja Juudalle, niin että pyysin jopa Herraa pyytämään heiltä anteeksi – olin niin itseeni kauhistunut!

Toiset ovat irrottaneet sanojani asiayhteydestään ja käyttäneet niitä tavalla, jota en ole tarkoittanut, usein hyökätäkseen kimppuuni. Yksi vihollisen suurimmista työkaluista on ottaa lainauksia ja tulkita mielikuvituksellisesti toisen sanoja virittääkseen riitaa – jopa Herraa vastaan annettu todistus käsitti todistajia, jotka irrottivat Hänen sanansa asiayhteydestään ja vääristelivät niitä Häntä vastaan käytettäväksi. Olin tehnyt aivan tuon saman asian opettamalla Sanaa auditorio-asiayhteydessä! Hän on NIIN armollinen, kun minut vastaan, voiteli Sanansa opettaessani, vaikka tuon Sanan soveltaminen oli tarkoitettu tapahtumaan niissä läheisissä ihmissuhteissa, jotka nähdään kodeissa kokoontuvissa seurakunnissa.

Tajuan Jumalan olevan riittävän ison täyttämään minkä tahansa rakenteen, jonka ihminen Hänelle antaa, joten en kritisoi toisia siitä, että palvovat auditoriossa, mutta voin vain puhua minulle annetun armon kautta ja minun kohdallani 25 vuotta huolellisesti rakennettu usko täytyi järjestää uudelleen. Saatoin vain tulla tyytyväiseksi olemassa osa Jeesuksen palvelutyön jatkoa sellaisena kuin Hän sen aloitti ja apostolit sitä jatkoivat – minun täytyi olla osa tuota uskon avomerta.

Ensi viikolla; jatketaan ja kootaan palaset uudelleen. Siunauksin,
John Fenn

www.cwowi.org  ja sähköpostiosoite [email protected]

I've been ruined #4
Minut on pilattu osa 4

Hei kaikki,
Nainen oli pyytänyt esirukousta koko päivän kestäneeseen päänsärkyyn. Meitä oli useita kokoontuneita erääseen kotiin aterialle, mutta päivällisen jälkeen ja juuri ennen kuin kaikki lähdimme kukin omalle tahollemme, hän pysäytti meidät ja anteeksipyydellen pyysi meitä rukoilemaan puolestaan. Olimme lähestulkoon hetkessä, jolloin tajusin, etten ollut osa mitään uskon 'akvaariota'.

Voimattomat opetuslapset
Viisi ihmistä ympäröi naisen välittömästä ja laski kätensä hänen päälleen samalla kun minä pysyttelin taustalla kuunnellen Herraa viisautta saadakseni ja nähdäkseni, mitä Hän halusi tehdä ja oliko parantaminen se suunta, johon mennä. Häneltä kyselemiini kysymyksiin kuuluivat oliko kyse elimistön kuivumisesta ja/tai korkeasta ilmanalasta meidän ollessamme vuoristoisessa Colorado Springissä, Coloradossa ja nainen tuli paljon matalammalta ilmanalalta. Se tarkoittaisi sitä, ettei rukousta tarvittaisi, vettä ja unta sen sijaan. Johtuiko asia väsymyksestä tai stressistä, koska kyseessä oli vilkas viikonloppu ja kotona oli perheeseen liittyviä ongelmia. Niinpä odotin Hänen edessään kun toiset välittömästi ryhtyivät laajamittaiseen hengelliseen hyökkäykseen joka veti vertoja sille kun sotilaat ottivat haltuunsa Omaha-rannan Normandian maihinnousupäivänä.

Eräs nainen otti johdon ja rukoili 'katetaan kaikki asiat' tyyppisen rukouksen alkane vetoamalla Jeesuksen vereen ja vetäen 'veriviivan hiekkaan'. Sitten hän sanoi ryntäävänsä taivaan porteille ja sen jälkeen käski paholaista menemään Grand Canyonin pohjalle (sääli siellä alhaalla olevia retkeilijöitä ja vaeltajia), sitten pyysi Herraa olemaan laupias häntä kohtaan, sitten käski enkeleitä tulemaan ja palvelevaan häntä ja sanoi muitakin käskyjä ja vetoomuksia, jotka kuulostivat hyvin hengelliseltä suurella kiihkolla ja koukeroisella kielellä sanottuna.  

Laupias taivas!
Sitten toiset rukoilivat pyytäen Isää parantamaan hänet, siunaamaan hänen perhettään ja tuomaan heidät Hänen luokseen, käskivät paholaisen pois hänen lapsistaan ja miehestään heidän liikeyrityksestään. Tämä on sitä mitä kutsuisin 'patarukoukseksi' – heitä kaikki pataan, toivo sen toimivan ja kaikki menevät kotiin hengelliset masut täynnä ja tuntien ikään kuin olisivat potkaisseet paholaista takamukselle.

Jossain kohdassa joku kysyi naiselta, miten hän voi ja vastentahtoisesti hän myönsi, että päätä särki yhä. Sanoin, anna kun lasken käteni yllesi, minkä tein sanoen tämän: "Käsken sinua parantumaan Jeesuksen nimessä. Kipu lähde." Ällistys paistoi naisen silmissä kun hän sanoi: "Se on poissa! Se on poissa! Ihan noin vain!"

Ei mitään akvaariota, jota voisin kutsua kodiksi
Tuo oli se hetki, jolloin tajusin, etten ollut mistään uskon akvaariosta, jossa nämä ihmiset uivat. Olin Jumalan Sanaan uskomisen ja sen tottelemisen avomerestä. Se ei ole ylimielisyyttä, se on diagnoosi. Vaikka he rakastivat Jumalaa, heidän uskonsa oli siinä, mitä heille populaarikulttuuri ja tuon kulttuurin korottamat opettajat olivat opettaneet, mikä ei ollut Sanaa. Jeesus oli hyvin selvä – käske parantumista – Jeesus ei koskaan rukoillut Isää parantamaan ketään (eivätkä apostolit), Hän käski ja meidän tulee tehdä sitä mitä Hän teki.

Ajattelin itsekseni, voitko kuvitella Pietarin ja Johanneksen sanovan miehelle Apt. 3:ssa: "Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan, Jeesuksen nimessä, Isän nimessä ole niin hyvä ja kosketa häntä, me vetoamme vereen, mene pois hänestä paholainen, enkelit minä käsken teitä tulemaan nyt ja palvelemaan tätä miestä, me murramme sukukirouksen tämän miehen yltä, oi kunpa joku voisi mennä kolmanteen taivaaseen, laupeuden pisaroita hänen ylleen oi Herra, nouse ja kävele." Voitko kuvitella tuota?  

Tee siitä yksinkertaista
Myöhemmin kun Pietarilta kysyttiin, kuinka tuo mies parantui, Apt. 3:16:ssa Pietari vastasi yksinkertaisesti: " Uskon kautta Jeesuksen nimeen tämä mies seisoo edessänne terveenä (kokonaisena)." Vastusta halua puhua enemmän – sano vain nimi ja jätä asia siihen ja katso kun Hän toimii. Muutoin paljastat monilla sanoillasi kuinka vähän uskot.

(Muuten, tämä jae tuhoaa sessationistien teologian, jotka uskovat parantumisen/ihmeiden olevan ohi. Sillä jos parantuminen olisi ollut vain tuota aikaa varten, niin olisi myös usko Jeesuksen nimeen ollut vain ensimmäistä vuosisataa varten.)

Mutta sinun täytyy tuntea Hänet, ja tuntea Isän tahto kutakin tilannetta varten ennen kuin sinulla voi olla tuollainen usko lausua tuo ihmeellinen nimi vain yhden kerran ja nähdä tuloksia. Modernit akvaariot osuvat eri puolille maalitaulua, mutteivät koskaan osu napakymppiin – opettaen niitä asioita, mitä tiedonhaluiset mielet haluavat tietää, mutteivät opeta Jeesuksen nimen voimaa ja Hänen riittävän hyvin tuntemistaan, jotta heille voisi uskoa sen käyttöä asianmukaisesti. 

Sivupolku: Lyhyt historiantunti

Erään Herran näyssä tekemän vierailun aikana kysyin Häneltä, kuinka Amerikassa oleva Kristuksen ruumis oli päätynyt tilaan, jossa se on, tempautunut mukaan kaavoihin ja vähäpätöisiin asioihin yksinkertaisen evankeliumin sijaan ja Hän sanoi tämän:

"Nostin teidän Uskon Sanaksi kutsuman liikkeen 1980-luvulla tuomaan Sanani integriteetin niille, jotka tulivat 1970-luvun karismaattisesta uudistuksesta. Mutta pian vihollinen alkoi hyödyntää monissa sydämissä olevaa himoa ja vääristeli Sanani keskittymään rahaan ja siten horjutti Sanani integriteetin tuntemuksen leviämistä ruumiissani. Mitä tänään näet, on seurausta perättäisistä sukupolvista, joilla ei koskaan ollut perustaa minun Sanassani, joten he tavoittelevat häiriötekijöitä ja toista evankeliumia ja toista henkeä. He luulevat olevansa viisaita ja kypsiä ja kärjessä, mutta ovat typeriä, koska ovat antautuneet näille asioille… mutta Minä olen käyttänyt näitä asioita paljastamaan heidän sydäntensä typeryyden, jotta voisin erottaa Itseäni varten aidot opetuslapset, jotka haluavat siirtyä kypsyyteen Minussa…"

Tunteet vai Sana?
Ollessani teini-ikäinen mustan kertoneeni Isälle, että minusta tuntui siltä, ettei Hän halunnut minun elämääni koska isäni hylkäsi minut, en oikeastaan pitänyt itsestäni ja kamppailin hylkäämisen ja toivottomuuden tunteiden kanssa.

Mutta muistan lukeneeni efesolaiskirjettä, joka kertoi minulle, että minut oli sinetöity Pyhällä Hengellä silloin kun uskoin, että minua oli siunattu kaikilla hengellisillä siunauksilla, että olin istuutunut taivaallisiin Kristuksen kanssa ja että minun oli luotu Hänessä hyviä asioita varten.
(1:3, 11; 2:6, 10)

Muistan sen päivän hyvin, olin seisomassa makuuhuoneessani jossa oli tuo vanha "Ressu ja Jaska Jokunen" – päiväpeitto vuoteellani, tuo sama päiväpeitto, joka minulla oli ollut 10-vuotiaasta saakka, mutta äiti oli liian köyhä ostaakseen minulle 17-vuotiaalle sopivamman peiton, ja sanoin puoliksi itselleni ja puoliksi Isälle: "Minun tunteeni kertovat minulle, etten ole pelastettu, sinä et halua minua eikä minulla ole mitään suunnitelmaa tai tarkoitusta elämässä, mutta minä uskon Sanaasi, että minut on sinetöity Pyhällä Hengellä, istutettu taivaallisiin sinun kanssasi Herra Jeesus ja luotu hyviä tekoja varten. Valitsen uskoa sinua Isä sen sijaan, että uskoisin sitä miltä minusta tuntuu."  

Niinpä asia pelkistyy siihen, uskooko Jumalan Sanaa vai uskooko tunteita ja muistoja. Tuo hetki muutti elämäni – päätin uskoa Sanaa riippumatta siitä, miltä minusta tuntui tai mitä näin. Siitä hetkestä eteenpäin tajusin, että tunteeni ja emootioni voitaisiin tehdä sen alaisiksi, mitä Sana sanoi. Myönnän olleeni niin kiihkeä ja tietämätön todellisesta elämästä, että kerroin äidille, että kun uskomme meillä ei koskaan olisi mitään ongelmia. Luotuaan minuun melko epäuskoisen katseen hän sanoi yksinkertaisesti: "Sinä vain et ole elänyt riittävän kauan, poika. Odotapa kun sinun täytyy maksaa laskut."

Saan usein sähköposteja tai pikaviestejä tai puhun ihmisten kanssa, jotka ovat vakuuttuneet siitä, että ovat tehneet anteeksiantamattoman synnin. Anteeksiantamaton synti, se että torjuu Pyhän Hengen, on ytimeltään toimi, jossa torjutaan Jeesus Herrana. Jeesus kuoli toisten puolesta, ei Itsensä, niinpä ainoa synti, jota ei maksettu ristillä, on Hänen torjumisensa. Ja koska Pyhä Henki on pelastuksen Välittäjä, Jeesuksen torjuminen merkitsee Pyhän Hengen pilkkaamista (torjumista, vastaan puhumista, palvelutehtävän torjumista).

Kun vien jotakuta uskovaa Sanan läpi näyttäen hänelle, ettei hän ole syyllistynyt anteeksiantamattomaan syntiin, melkein aina hän vastaa olevansa vakuuttunut, että Hän on jättänyt hänet, koska hän ei kykene tuntemaan Häntä enää. Nämä ovat ihmisiä, jotka uskovat Herraan, rakastavat Häntä, mutta ovat vakuuttuneita siitä, että Jumala on heille vihainen ja on hylännyt heidät, koska he tekivät jonkun sellaisen synnin kuten puhuivat jotakuta julistajaa vastan tai pikaistuksissaan sanoivat Herralle, että jos tämä on sitä, mitä Hänen palvelemisensa merkitsee, he eivät halua Häntä tai saavat jonkin muun kiukunpuuskan, joka on tyypillistä vauvakristitylle. (Äläkä usko, että Herran tunteminen pidemmän aikaa merkitsee, ettei hän olisi vauva. Paavali viitasi siihen, että kristityt, jotka ovat epävakaita, jahtaavat outoja opetuksia tai ovat riidoissa, jakautuneina eri ryhmittymiin tai kateellisia, ovat uskossa vauvoja.)

Akvaariovapaa
Se ydintotuus, että uskon Jumalan Sanaa ennemmin kuin tunteitani, piti minut kaikkien sellaisten akvaarioiden ulkopuolella, jotka keskittyivät kaavoihin ja rituaaliin. En ollut reviiritietoinen, niinpä en sopinut seurakuntasysteemiin – mutta Sana sanoi, ettei tule olla reviiritietoinen. En ollut poliittinen enkä 'jees-mies', niinpä kerroin totuuden, vaikka loukkasin ihmisiä toisinaan, mutta se (totuus) oli sitä mitä Sana sanoi.

Sain puhelinsoiton pomoltani, vanhemmalta pastorilta, maanantaina sen sunnuntain jälkeen, kun oli ollut amerikkalaisen jalkapallon loppuottelu. Hän uhkasi antaa minulle potkut, koska en ollut sunnuntai-illan jumalanpalveluksessa olettaen, että olin jäänyt kotiin katsomaan ottelua. Sanoin hänelle, että olin edustanut häntä kuutena iltana viimeisestä kahdeksasta illasta eri tilaisuuksissa ja vammainen poikani tarvitsi minua ja vaimoni tarvitsi vahdinvaihtoa. Silti hän yhä uhkasi erottaa minut. Vastasin: "Teetpä niin tai et, se on sinun asiasi, mutta Sana käskee asettamaan perheeni etusijalle ja vaimoni ja poikani ovat prioriteettini, eikä se tule muuttumaan, sillä se mitä tein oli oikein." Säilytin työni, mutta riskeerasin sen, koska elin Sanaa todeksi.

Jos joku opetti jotakin eikä henkeni kokenut sitä oikeaksi, käännyin Sanan puoleen ja tarkistin Asian. Jos jokin emootio nousi Sanaa vastaan, muutin emootiota, työstin asian ja muutin ajatteluani, joka oli johtanut väärään emootioon, ojensin itsenäni; 'Tuo ei ole oikein, Sana sanoo näin…'

Opin, että jos hengessäni heräsi vastakaiku johonkin opetukseen, se johtui siitä, että Totuuden Henki sisälläni todisti hengelleni siitä. Mutta jos henkeni murehti tai se tunsi jonkin opetuksen olevan väärin, se johtui siitä, että Totuuden Henki sisälläni todisti siitä totuudesta, että tuo opetus oli väärää. Niinpä Hengen ja Sanan todistuksen kautta opin luottamaan tuohon sisälläni suurempana auktoriteettina kuin kaikkein kuuluisin opettaja, riippumatta siitä, kuinka korkealle häntä oli nostettu ihmisten arvostuksessa.

Ja tuo on ydinsyy siihen, etten sopinut kenenkään akvaarioon. Uskollisuuteni kohdistui Sanaan ja kirjoitettuun Sanaan, ei mihinkään systeemiin, ihmiseen tai kaavaan. Sitten Jeesus ilmestyi minulle vuoden 2001 helmikuussa sanoen tämän:

"Näe se mitä Minä näen. Ihmiset juoksentelevat edestakaisin tähän ja tuohon kokoukseen etsien suurta show'ta luullen SEN olevan yliluonnollista. Samalla heiltä jää huomaamatta yliluonnollinen työ heidän keskellään, jopa heidän sydämessään, sillä opetuslapseuttamisen prosessi ON yliluonnollinen… niin kuin oli alussa, niin täytyy olla nytkin; Minä liikun ihmissuhteissa."

Löytäessäni itseni ilman akvaariota, jossa uida, aloin tutkia kuinka me harjoitamme seurakuntatoimintaa tänään ja kuinka Paavali sitä teki, ja sain selville, että näillä kahdella on vain vähän yhteistä.

Jos saatoin ajatukseni ja emootioni Sanalle ja Hengelle alamaisiksi päivittäisessä elämässä, olinko valmis muuttamaan ajatuksen siitä, mitä Sana sanoi kuinka seurakuntatoimintaa tuli harjoittaa? Kuinka Paavali teki sitä?

Tuosta ensi viikolla, siunauksin,
John Fenn

www.cwowi.org ja lähetä minulle sähköpostia osoitteeseen [email protected]

I've been ruined #3
Minut on pilattu osa 3

Hei kaikki,
Herra on ollut suosiollinen Barbille ja minulla ajoittamalla elämämme niin, että olemme vain

sipaisseet tai olleet vähäisesti mukana lukuisissa palvelutehtävissä juuri ennen kuin ne ovat ajautuneet epätasapainoon tai romahtaneet täysin.  Pysyäkseni käyttämässäni akvaarioanalogiassa, olemme uineet monissa akvaarioissa, mutta siirtyneet toisiin akvaarioihin juuri ennen kuin vesi alkoi haista.

Vieden parhaan pois
Olimme PTL Clubissa Charlottessa ja sitten lähdimme sieltä muutamaa vuotta ennen kuin taloudelliset ja moraaliset epäonnistumiset aiheuttivat sen romahduksen. Olimme Rhemassa ja poistuimme sieltä muutama vuotta ennen kuin toiset saivat aikaan sen, että siitä tuli nimeä-se-vaadi-se ja menestysevankeliumin paikka. Työskentelin ja lähdin pois Global Harvestista ja New Life Churchista ennen kuin tapahtui erilaisia opillisia virheitä ja moraalisia epäonnistumisia.

Kaiken tämän kokemuksen laitan nettisivustollemme, ja jotkut uskovat lukiessaan kokemuksestani palvelutehtävässä leimaavat minut automaattisesti tai olettavat tietävänsä, mistä minun kohdallani on kysymys tai kieltäytyvät lukemasta tai kuuntelemasta minua näiden ennakkoajatusten vuoksi. Joskus minua haluttaisi kysyä heiltä, pitäisivätkö he siitä, että arvioisin heitä sen työpaikan perusteella, mikä heillä oli vuonna 1980, mutta tajuan heidän olevan haavoitettuja ja epäkypsiä ja vain asettavan jonkun toisen synnit minun jalkojeni juureen.

Mutta fakta on, että Barb ja minä juurruimme uskoon kodeissa kokoontuneissa 'rukouskokouksissa' ollessamme teini-ikäisiä, ja riippumatta siitä, mihin uskon 'akvaarioon' seuraavaksi päädyimme, kaipasimme aina niitä avomerikokemuksia Hengessä uimisesta, joita nuo kotikokoukset tarjosivat. Tiesimme, ettemme sopineet mihinkään kokemaamme 'uskonakvaarioon', me vain emme olleet tajunneet miksi – vielä. 

Muovista vai todellista?
Jos olet avomeressä uimaan tottunut kala, kuinka kuvaat noita ihmeitä sellaiselle kalalle, joka on tuntenut vain akvaarion?

Kuinka kuvailet aitoa koralliriuttaa kalalle, joka on tuntenut vain muovisen koralliriutan?  Valtameressä liikkuva kala on nähnyt eläimiä, joita akvaario ei ole koskaan nähnyt, kuten esimerkiksi mustekalan. Kuinka kuvaat kahdeksanlonkeroisen luuttoman eläimen, joka suihkuttaa mustaa mustetta pelästyneenä, sellaiselle kalalle, joka ei ole koskaan sellaista nähnyt?

Käyttäisit sanoja, jotka ovat sille tuttuja: kahdeksan, käsivarret, musta, muste – mutta nuo tutut sanat kuvaavat jotakin sellaista, mitä se ei ole koskaan nähnyt tai kokenut, joten sen mielessä muovautuva kuva on hyvin erilainen kuin se eläin, jota yrität kuvata. Mieli yrittää tavoittaa sanat, muttei kykene siihen, sillä tuon kalan elämänkokemuksessa ei ole mitään sellaista, johon se voisi sitä verrata.

Sitähän minä juuri sanon
Kun päädyimme jälleen yhteen akvaarioon ja puhuimme johtajille Hengen vapauksien 'avomerestä', jota olimme teini-ikäisinä kokeneet ja jota kaipasimme heidän akvaariossaan – he eivät ymmärtäneet meitä.

Yritimme kuvata etsimäämme käyttäen tuttuja sanoja ja ilmauksia – annetaan Jumalan päättää agendasta, palvotaan niin kauan kuin haluamme, tilivelvollisuuden toteutumista ihmissuhteiden vahvuuksien kautta, johto antaa pois johtajuuttaan ihmisten voimaannuttamiseksi – mutta he katsoivat meitä kuin olisimme toiselta planeetalta. Olimme umpikujassa, koska käytimme samoja sanoja, mutta minä kuvasin valtamerta ja he kuvasivat akvaariotaan.

Siis tuosta valtamerestä...
Jokainen, jolle puhuin, tunsi vain temppelin ja temppeliterminologian ja oli kuullut pelottavia asioita valtamerestä.  Sellaisia juttuja kuten kultti ja vaara ja epätasapainossa oleminen ja tilivelvollisuus valtavalla kysymysmerkillä.

He puhuivat ihmisistä, jotka uivat kotiseurakunnan avomeressä varhaisina aikoina vainon takia, antaen itselleen yhdellä ainoalla yleisluonteisella lausumalla tekosyyn jättää huomiotta se fakta, että Uuden testamentin kirjoittivat kotiseurakuntatoimintaa harjoittavat apostolit kotiseurakunnissa oleville opetuslapsille, ja että sen Sanan, jonka he väittävät olevan lopullinen auktoriteetti heidän elämässään, he ovat ymmärtäneet täysin irti asiayhteydestään koko sen elämänsä ajan, jonka ovat olleet uudestisyntyneitä!

Neliskulmainen tappi, pyöreä reikä
Niinpä kautta vuosien olen aina tuntenut olevani irrallinen. Olin voimakkaan tietoinen Kristuksesta minussa, niinpä en voinut huutaa ja kirkua tuodakseni Hänet alas tai saadakseni Hänen huomionsa tuon porukan kanssa. Tiesin, että Jeesuksen veri vuodatettiin kerran lunastukseksi monista ja se oli ainoa sitä koskeva käyttö, mistä Raamattu puhuu, joten en kyennyt olemaan samaa mieltä niiden kanssa, jotka vetävät veriviivan hiekkaan. Jeesus sanoi, että tulee yksinkertaisesti käskeä riivaajia lähtemään Hänen nimessään, minkä olen tehnyt monta kertaa ja nähnyt sen toimivan, joten en kyennyt identifioitumaan porukkaan, joka kävi läpi vapauttamisen kaavoja.

Tiedän Kristuksen olevan minussa, joten minun ei tarvitse rukoilla avointa taivasta, niinpä en kyennyt samaistumaan tuohon porukkaan. Näin Apostolien teoista, että kaupunkeja muutettiin voittamalla ihmisiä Herralle kotikokouksista käsin, ei yrittämällä manata demonisia henkiä, joten en kyennyt samaistumaan tuohon porukkaan.

Saatoin lukea Raamatusta, että korkein ja paras ilmestys oli se, että ihminen oppi kuinka kuulla Hänen äänensä ja olin halukas maksamaan hinnan Hänen kanssaan vaeltamisesta, joten en kyennyt identifioitumaan ihmisiin, jotka etsivät oikotietä hankkimalla profetian joltakulta – lääkkeeksi kaikkiin elämän ongelmiin sen sijaan, että maksaisivat itse hinnan Hänen etsimisestään koko sydämestään kunnes saisivat vastauksensa suoraan Häneltä.

Luin, ettei minun tullut rakastaa tätä maailmaa eikä siinä olevia asioita, joten en voinut samaistua ihmisiin, jotka uskoivat Jumalaan vain saadakseen lisää tavaroita. Luin, kuinka apostolit eivät manipuloineet ihmisiä saadakseen heidän rahansa, eivätkä he eläneet niiden ihmisten yläpuolella, joita palvelivat, joten en voinut samaistua niihin, jotka ajattelivat Jumalan hyväksymisleiman merkitsevän kuninkaallisten tavoin elämistä.

Niinpä olen ollut avomerestä tuleva kala, joka on ollut sijoitettuna akvaarioihin koko elämänsä ajan. Ei ihmekään, etten koskaan sopinut mukaan.

Yrittämässä jälleen kerran kuvata mustekalaa
Niinpä tapahtui, että sanoin eräälle raamattukoulun johtajalle, ettei hänen pitäisi opettaa opiskelijoitaan huutamaan ja kiljumaan Jumalalle täyttä kurkkua jokaisessa kappelijumalanpalveluksessa. Sen sijaan hänen pitäisi opettaa heitä keskittymään Kristukseen, joka jo asuu heissä ja opettamaan heitä kuulemaan Häntä ja vaeltamaan Hänen kanssaan – mutta hän luuli minun puhuvan toisesta akvaariosta eikä sen vuoksi kyennyt ymmärtämään minua.

Käytin sellaisia sanoja kuten 'Kristus meissä' ja Room. 5:1-5:stä, että meillä on rauha Jumalan kanssa, niin että meidän ei tarvitse kiljua ja huutaa saadaksemme Hänen huomionsa osaksemme, ja samalla kun hän oli samaa mieltä asiasta, hänellä ei ollut aavistustakaan, miltä Isämme ja Herramme kanssa vaeltaminen tuolla tavoin näytti. Hänellä ei ollut mitään millä olisi voinut verrata sanojani johonkin elämässään, koska hän oli aina ollut kaavapohjainen kristitty. Hänen tyylinsä toi kouluun opiskelijoita, mikä merkitsi rahaa, mikä merkitsi suurempaa ja vaikutusvaltaisempaa palvelutyötä, ja oli muodin mukaista huutaa ja kiljua saadakseen Jumalan huomion.

Pilattu
Ja niin asia on, kun joku kysyy mitä kotiseurakunta tekee 'viiden palvelutehtävän' suhteen ja kerron hänelle 'viiden palvelutehtävän' alkuperäisen asiayhteyden olevan kodin ja että se toimii ällistyttävän hyvin kotona – nöyrästi, päivästä toiseen vaelluksessa elämän halki Jumalan lahjat ilmentyvät. Hän ei ole nähnyt tuota akvaariota, sillä hänen akvaariossaan nuo viisi ovat kuninkaallisia, joita kuullaan harvoin auditoriossa ja heitä korotetaan melkein kuin rock-tähteä.

Kun hän kysyy tilivelvollisuudesta, niin minä kuvaan sitä, että kotiseurakunnassa se tapahtuu ihmissuhteiden vahvuuden välityksellä ja sitä, että Jeesuksen opetus on oppaamme: jos tiedät, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan (tai sinulla häntä vastaan), mene veljesi luokseen ja tervehdytä tuo ihmissuhde. Akvaariossa olevat eivät osaa suhtautua asiaan, koska heidän akvaariossaan tilivelvollisuutta mitataan paikalla olemisella, antamisella ja vapaaehtoistehtävissä toimimisella.

Hän ei ole koskaan nähnyt sellaista akvaariota, jollaista kuvailen. Jos hän kaivaa vähän enemmän asiaa, hän havaitsee, ettei kysymyksessä lopultakaan ole mikään akvaario; se on avomeri, jota hän on kaivannut koko elämänsä, mutta johon hän on pelännyt astua loukatuksi ja petetyksi tulemisen ja ikuisen epäonnistumisen tai tuomion vuoksi.

Käytän samoja sanoja, jotka hän tuntee – Hengen lahjat, johdatus, ilmestys, opetus, keskustelu, yhteisö, laajennettu uskonperhe, tarkoituksellisuus ihmissuhteissa – mutta hän ei ole koskaan kuullut noita sanoja käytettävän tuolla tavoin aikaisemmin, joten hänellä ei ole aavistustakaan siitä, mistä minä puhun.  

Kotiseurakunnasta voi lukea vain tiettyyn rajaan asti, voi kuulla avomerestä vain tiettyyn rajaan asti, mutta mieli ei kykene tavoittamaan asiaa. Se täytyy kokea ja SITTEN kaikissa palapelin paloissa on järkeä. Kyse ei ole niinkään siitä, mitä opetetaan, vaan siitä, mikä tarttuu.

Enemmän ensi viikolla… siunauksin,
John Fenn

Muista käyttää sähköpostiosoitetta [email protected] minulle kirjoittaessasi