Blog Archives

Israel-messiaaniset (juutalaiset) laki, osa 3

11/29/2014

Israel-Messianics Law # 3
Israel-messiaaniset (juutalaiset) laki, osa 3

Hei kaikki,
Minun on tunnustettava jotakin. Kyse ei ole mistään kauniista tarinasta ja se on melko nolo juttu, mutta haluaisin jakaa sen.

Lopettaessani yhden päivän paastoa kaipasin saada syödä hodareita – syön kosheria olevia Hebrew National – hodareita, ja vaikka harvoin syömme perunalastuja, koin, että jotain erityistä oli niissä cheddar-juustolla maustetuissa perunalastuissa, jotka olivat lojuneet ruokakomerossa aivan liian monta viikkoa.

Paistoin kokonaisen kuuden kappaleen paketin sämpylämittaisia hodareita paistinpannulla pyöritellen niitä ympäri niiden ruskistuessa saadakseni niihin grillatun maun ja ajatellen syöväni kolme… ajattelin todella ponnistelevani syödessäni kolme yhdellä istumalla. Pitäisikö tehdä Chicago-hodari, johon kuuluu pieniä paprikoita, relissiä ja sinappia? Hapankaalin loppu oli käytetty kuukausia sitten edellisellä kerralla, kun olin syönyt hodareita, joten en voinut tehdä hapankaalihodaria. Ehkä perusamerikkalainen hodari, jossa on relissiä, sipulia, sinappia tai ketsuppia? Hmm… niin monia mahdollisuuksia, niin vähän tilaa vatsassani!

Päädyin relissiin ja sinappiin ja muutamaan ripaukseen chilikastiketta… ja kolme niitä, ajattelin, sen pitäisi minulle riittää. Mutta tiedätkö, ne näyttivät niin hyviltä ja jos panisin niitä lautaselle neljä, voisin tehdä niistä neliön ja panna keskelle perunalastuja, joten tein niin… ja ne olivat herkullisia! Kun olin lopettanut, minusta tuntui, etten ollut syönyt mitään. Jäljellä olevat kaksi olivat yhä pannulla, yhä lämpiminä, kutsuen minua…

Ne voivat olla jälkiruoka, sanoin itselleni… ja noin vain jäljellä olleet kaksi olivat menneet. Hyvä jälkiruoka, ajattelin… nyt olin täynnä, en liian täynnä, vain mukavasti täynnä… siitä oli ollut niin kauan, kun viimeksi sain hodareita.

Mutta tiedätkö, rakastan tummalla suklaalla päällystettyjä kirsikoita ja mielijohteesta olin ostanut paketin niitä itselleni ollessani Chrisin kanssa kaupassa edellisellä viikolla… Niinpä ajattelin, että vain yksi tai kaksi noita tummalla suklaalla päällystettyjä kirsikoita ei olisi pahitteeksi aterian kruunatakseni… ja jotenkin ennen kuin tajusinkaan, kuusi niistä oli hävinnyt kylmän maitolasillisen kera!

Sanotaan, että vatsa on itse asiassa täysi 10 minuuttia ennen kuin kylläisyydestä kertova signaali tavoittaa aivot. Tavallisesti syödessäni arvioin 10 minuuttia eteenpäin ja lopetan siinä kohdassa, mutta oli ollut NIIN pitkä aika siitä kun olin saanut hodareita ja suklaapäällysteisiä kirsikoita, ja tummalla suklaalla päällystettyjä on niin vaikea löytää!

Noin 10 minuuttia myöhemmin tunsin olevani kuin turvonnut possu ja kyselin itseltäni, kuinka ihmeessä saatoin syödä kuusi hodaria ja yhtä monta suklaapäällysteistä kirsikkaa, erityisesti paaston jälkeen. Olin ollut syöksykierteessä, jota syvensivät joka askelella omat järkeilyni ja virheellinen logiikkani, joka selitti parhain päin tämän tai tuon asian oikeuttaakseni mässäilyni.

Tasapainon hakeminen

Ja kävi niin, että istuin pöydän ääressä vastapäätä miestä, joka oli ollut syvästi mukana messiaanisessa seurakunnassa ja oli nyt hirvittävän peloissaan pelastuksensa tähden ja hämmentynyt. Kuten minä olin syönyt aivan liian paljon aikoessani vain syödä kohtuullisen aterian, hän oli kokenut hengellisen syöksykierteen aloitettuaan yksinkertaisesti raamatullisista juhlista oppimisen, mutta päätyi pelkäämään sitä, että jos hän rikkoi mitään Mooseksen laeista, hän olisi tuomittu helvettiin.

Hän kysyi, miltä näytti tasapainoinen vaellus, joka piti sisällään juutalaisten juurien elementtejä, uudestisyntyneelle pakanalle?

Miksi laki?

Moosekseen saakka kansakunnilla oli omat lakinsa, joita ne noudattivat, mutta missään vaiheessa ei Jumala ollut antanut ihmiskunnalle omaa lakiaan. Ihmiskunta oli tietämätön siitä, mitä Jumala odotti, mikä todetaan kahdesti Apostolien teoissa:
"Jumala... menneitten sukupolvien aikoina hän on sallinut kaikkien pakanain vaeltaa omia teitänsä. ja kuitenkaan hän ei ole ollut antamatta todistusta itsestään, sillä hän on tehnyt teille hyvää, antaen teille taivaasta sateita ja hedelmällisiä aikoja ja raviten teidän sydämenne ruualla ja ilolla." ja "… emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt…" (14: 15-17, 17:29-30)

Mutta kun Hän antoi Sanansa Moosekselle, ihmiskunta sai ilmestyksen: he olivat syntisiä. Laki annettiin juuri tuosta syystä:
"... että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; sen tähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto." Rm. 3:19-20

Sen tähden Paavali sanoi: " Lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille… " ja "sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista." Gal. 3:21, 1. Tim. 1:9

Laki oli opettaja, opettaen meille että me (olimme) syntisiä

"Mutta ennen kuin usko tuli, meitä pidettiin lain alla saarrettuina kunnes usko tuli, joka paljastettaisiin oikealla ajallaan. Sen tähden laki oli meidän opettajamme, ohjaajamme, tuoden meidät Kristuksen luo, että voisimme tulla vanhurskautetuiksi uskosta. Niinpä sen jälkeen kun usko on tullut, emme enää ole opettajan alaisia. Sillä nyt te kaikki olette Jumalan lapsia uskon kautta Kristukseen Jeesukseen." Gal. 3:22-26 (suomennos tässä)

Isän tavoite oli adoptoida meidät, tehdä meistä omia lapsiaan. Hän ei vain tahtonut kertoa ihmiskunnalle, että olemme syntisiä, Hän halusi ratkaista tuon syntiongelman, jotta Hän voisi tehdä meidät lapsikseen:
"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä… hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät … edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan…"
Ef.1:3-5

Jeesus tuli halukkaasti adoptiolapsia välittäväksi toimistoksi ristinuhrinsa kautta tuon veren ollessa se valuutta, jota käytettiin maksamaan meidän adoptiomme Isän perheeseen. Tuo adoptio piti myös sisällään jotakin, mitä mikään maallinen adoptio ei voinut pitää sisällään: meidän 'hengellinen DNA:mme' muuttui – henkemme syntyi uudesti kun olimme siirtyneet kuoleman perheestä Jumalan perheeseen. Meidät sekä adoptoitiin että synnyimme Isän perheeseen!

"Kiittäen Isää… joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan." Kol. 1:12-13

Syöksykierre kuuteen hodariin: miksi laki 'messiaanisille' pakanoille?

Kun apostolin määrittelivät Apt. 15:ssa ja 10 vuotta myöhemmin vahvistivat asian Apt. 21:25:ssä: "…on monia tuhansia uskovia juutalaisia, jotka kiivailevat lain puolesta, mutta pakanoiden ei tarvitse sellaista noudattaa", he vahvistivat, että Mooseksen lain noudattaminen on puhtaasti vapaaehtoista.

"Kristus on täysin pyyhkinyt pois rikottujen lakien ja käskyjen tuomitsevan todistuksen, joka aina roikkui meidän päämme yllä, ja on kokonaan tehnyt sen tyhjäksi naulitsemalla sen ristiin. Nämä valtavat tosiasiat huomioon ottaen älkää antako kenenkään aiheuttaa teille huolta kritisoimalla sitä mitä syötte tai juotte tai mitä pyhäpäiviä juhlitte tai häiritkö teitä koskien uusia kuita tai sapatteja." Paavali jatkaa:

"Kaikilla näillä asioilla on korkeintaan vain symboliarvoa: Luja fakta on Kristus... tiedän, että nämä säännökset näyttävät viisailta omalähtöisine palvontaponnisteluineen, itsensä nöyryyttämisen toimintatapoineen ja harkittuine ruumiin laiminlyönteineen. Mutta tosiasiassa he eivät osoita kunnioitusta Jumalalle, vaan ihmisen omalle ylpeydelle." Kol. 2:14-23 (J.B. Phillipsin englanninkielinen Raamatunkäännös tässä suomennettuna)

Huomaa hänen sanoneen, että he näyttävät viisailta – eikä kukaan voi moittia jotakuta veljeä tai sisarta, joka haluaa oppia enemmän laista – mutta Paavali sanoi lopputuloksen olevan, että he kunnioittavat ihmisen ylpeyttä eivätkä Jumalaa, koska Jumala on antanut Jeesuksen.

Jos noudatan lakia, teen niin omasta halustani, en uskonnollisesta pakosta. Syön kosher-hodareita vapaaehtoisesti, en uskonnon takia. Kun paastoan, teen niin, jotta voisin tulla herkemmäksi Isää kohtaan, en siksi, että saisin jotakin Häneltä tai ajattelisin, että minun täytyy rangaista itseäni näyttääkseni Hänelle, kuinka vakavissani olen. Olen Hänen lapsensa!

Jos haluan noudattaa perjantain (illan) sapattia, juutalaista pääsiäistä, Jom Kippuria enkä syödä äyriäisiä tai sianlihaa, teen niin omasta halustani enkä uneksisikaan tyrkyttäväni omaa valintaani toisille tai väittäväni sen olevan korkeampi tai parempi tie. Se on valinta. Laissa on viisautta, älä ymmärrä minua väärin. Korkeampi viisaus on Kristuksen täyteydessä.

Voiko mikään tekemämme lähestyä yhtäläisyyttä sen tosiasian kanssa, että Kristus asuu meissä? Se on Paavalin pointti – mikään Mooseksen laissa ja mikään ihmisen tekemä ei voi edes lähestyä sitä mitä Kristus teki, joten avain on Hänen tuntemisensa ja Hänen ylösnousemuksensa voima ja osallisuus Hänen kärsimyksiinsä… olla enemmän Hänen kaltaisensa…

Enemmän ensi viikolla, siunauksia!

John Fenn

www.cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen cwowi@aol.com

0 Comments

Israel-messiaaniset (juutalaiset) laki, osa 2

11/22/2014

0 Comments

Israel-Messianics Law # 2
Israel-messiaaniset (juutalaiset) laki, osa 2

Hei kaikki,

Muuttopäivä – 2. Moos. 19:ssä Herra tuli ikuisuudesta kohtaamaan Mooseksen Siinain vuorella. Yksi ohjeista oli rakentaa kuljetettava telttamaja, jossa Hän voisi asustaa, mikä piti sisällään kullalla päällystetyn laatikon nimeltään liitonarkki, jonka päällä oli kahden kerubin kullalla peitetyt hahmot – noiden monisiipisten enkelien, jotka nähdään vain valtaistuimen ympärillä* - ja Hän olisi heidän siipiensä välissä ja puhuisi Moosekselle siellä*. (2. Moos 25:21-22, Jesaja 6, Hesekiel 1, Ilmestyskirja 4)

Suunnilleen 400 vuotta myöhemmin Daavid tunsi Hänet 'Sotajoukkojen Herrana, joka asuu kerubien välissä'*, ja kun Salomon rakensi temppelin, hän siirsi liitonarkin temppeliin, ja Herra tuli myös asumaan aivan kerubien väliin*, kuten Hän oli ollut Mooseksesta lähtien. (2. Sam. 6:2, 2. Aikak. 5:7-14)

Jopa Jeesuksen aikana jos halusi olla lähellä Israelin Jumalaa (paitsi Hän tietysti), täytyi mennä Jerusalemin temppeliin, vaikka kenenkään ei sallittu lähestyä liitonarkkia kaikkein pyhimmässä kuin vain ylipapin kerran vuodessa* - asia oli ollut noin vuosisatojen ajan. (Hepr. 9:7)

Ihmisistä on tullut Jumalan temppeleitä

Mutta helluntaipäivänä tapahtui jotakin ihmeellistä: Israelin Jumala, joka oli kohdannut Mooseksen vuorella, jonka Daavid tunsi Hänenä, joka asui kerubien välissä, Jumala, jonka läsnäolo oli niin vahvaa, että kun Hän muutti Salomonin temppeliin, papit eivät edes kyenneet seisomaan – Hän muutti nyt kerubien välistä temppelissä ihmisiin*. (1. Kor. 3:16, 6:19,Kol. 1:26)

Ihmisistä tuli nyt eläviä Jumalan temppeleitä. Miten ihmeellisen hämmentävää aikaa opetuslapsille nuo ensimmäiset vuodet helluntain jälkeen olivatkaan Apt. 2 – 7:ssä. He olivat varttuneet oppien kaikki tarinat Vanhan testamentin Jumalasta ja nyt Hän asui heissä. Yritäpä tavoittaa mielessäsi tuo!

Rakennukset nyt epäolennaisia ja heistä tuli vastakulttuuriliike

Kun ihmisistä tuli yksilöllisiä temppeleitä, temppelirakennuksesta tuli heille epäolennainen, kuitenkin se oli yhä hallitseva voima juutalaisessa kulttuurissa. Mitä aarretta he säilyttivätkään sydämessään katsoessaan, kun hurskaat juutalaiset tekivät parhaansa totellakseen kaikkia 613:a Mooseksen lakia ynnä kaikkia fariseusten lisäämiä lakeja samalla kun opetuslapset olivat prosessissa, jossa he sopeuttivat ajattelunsa siihen todellisuuteen, että jokainen Jeesuksen opetuslapsi oli Jumalan temppeli.

Sen sijaan, että he olisivat tuoneet kymmenykset ja uhrit temppelirakennukseen, Apt. 2 - 6 kirjaavat, että he jatkoivat antamista, mutta he antoivat eläville temppeleille, joiden kanssa heillä oli yhteys. Sen sijaan, että he olisivat antaneet temppelipapiston ottaa vastuulleen köyhistä ja puutteenalaisista huolehtimisen, he tajusivat jokaisen Jeesuksen opetuslapsen olevan pappi ja sen tähden vastuussa huolehtia köyhistä ja puutteenalaisista.

Ehkä suurin vastakulttuuria merkitsevä todellisuus oli, etteivät he enää tarvinneet pappeja temppelirakennuksessa. Sen sijaan he tajusivat kaikki olevansa pappeja, joilla vain oli erilaiset tehtävät Kristuksen ruumiissa. Temppelipapisto oli menettämässä ihmiset, joita se oli kontrolloinut omaksi rikastumisekseen sukupolvien ajan ja sen tuloksena se vainosi tätä uutta Tietä. Apostolit ja johtajat saivat riittävästi uhreista elääkseen sillä heidät sisällytettiin antamiseen, mutta jokainen ihminen saattoi nyt myös antaa toiselle tarpeen mukaan, ja tämä vei rahaa pois temppelipapistolta.

Kun Stefanos oli tapettu Apt. 7:ssä Apt. 8:1 sanoo, että vaino oli NIIN ankaraa että JOKAINEN opetuslapsi lähti Jerusalemista apostoleja lukuun ottamatta muuttaen kaupungin ulkopuolelle Juudean ja Samarian maaseuduille. Kaikkialle minne he menivät, he kertoivat toisille juutalaisille, että Kristus saattoi asua heissä, mikä teki heistä eläviä Jumalan temppeleitä ja ihmiset vastasivat siihen. 'Herätys' Samariassa Filippoksen kautta Apt. 8:ssa on suora tulos tästä.

Pakanat uskovat

Mutta Apt. 11:19-30 kertoo meille, että kun jokainen lähti Jerusalemista Apt. 8:1:ssä, jotkut menivät Juudeaa ja Samariaa kauemmaksi aina Foinikiaan asti, joka käsitti nykypäivän Libanonissa ja Syyriassa olevat rannikkokaupungit, Kyprokselle, joka on Välimeren saari, ja Antiokiaan, joka on nykypäivän Turkissa. Siellä he kertoivat kreikkalaisille Jeesuksesta Kristuksesta ja kuinka heistä voisi tulla Kaikkivaltiaan Jumalan eläviä temppeleitä – heidän ei enää tarvitsisi mennä pakanatemppeleihin uhraamaan jumalille, he saattoivat tulla nyt Kaikkivaltiaan Jumalan eläviksi temppeleiksi! Mikä ihmeellinen uutinen!

Näistä kreikkalaisista uskovista tuli vastakulttuuri kreikkalaiselle kulttuurille, aivan kuten juutalaisista, jotka olivat kertoneet heille Jeesuksesta, oli tullut omalle kulttuurilleen vastakkaisia. Mutta pakanoiden lisääminen Herralle aiheutti ongelman Kristuksen juutalaiselle ruumiille. Voisiko kreikkalainen syntyä uudesti uskomalla juutalaiseen Messiaaseen? Ja jos voi, täytyisikö heidän noudattaa mitään osaa Mooseksen laista? Juutalaismiehet ympärileikattiin osoituksena heidän liitostaan Jumalan kanssa, kreikkalaisia miehiä, jotka eivät olleet syntymän kautta osa liittoa, ei ympärileikattu. Nyt kun he uskoivat, täytyikö heidät ympärileikata? Eikö ympärileikkaus juuri erottanut juutalaiset kreikkalaisista, liiton kansan ei-liiton kansasta? Vai oliko sydämen ympärileikkaus, uusi syntymä, joka erotti heidät?

Paavali tulee mukaan

Herra ilmestyi Paavalille, sitten Saulus Tarsolaiselle, ja kertoi hänelle: "Olen ilmestynyt sinulle tätä tarkoitusta varten… pelastaen sinut ihmisten ja pakanoiden käsistä, joiden luo Minä nyt sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä ja kääntämään heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallan alta Jumalan yhteyteen, että he voivat vastaanottaa syntien anteeksiannon ja perinnön niiden joukossa, jotka ovat pyhitetyt uskollaan Minuun." Apt. 26:16-18

Paavalia syytettiin jumalanpilkasta, koska hän ei vaatinut Herraan uskovien pakanoiden ympärileikkaamista tai Mooseksen lain noudattamista, ja koko kysymys tuotiin johtajien ratkaistavaksi Apt. 15:ssa.

Pietari puolusti Paavalia kertoen kokemuksensa Korneliuksen, roomalaisen, talossa, jolloin Pietarin opettaessa kuinka Jeesus nousi kuolleista, Pyhä Henki tuli heidän kaikkien päälle ja he alkoivat puhua vierailla kielillä. (Apt. 10:44) Pietari sanoi:
"Jumala teki valinnan ja pani minut ensin julistamaan pakanoille, jotka sitten uskoivat. Ja Jumala, joka tuntee sydämet, todisti heille ja antoi heille Pyhän Hengen niin kuin Hän teki meille, tekemättä mitään eroa meidän ja heidän välillään, puhdistaen heidän sydämensä uskolla. Nyt siis miksi te kiusaatte Jumalaa panemaan opetuslasten kaulaan ikeen (Mooseksen lain), mitä eivät isämme emmekä me ole kyenneet kantamaan? Mutta me uskomme, että Herramme Jeesuksen Kristuksen armon kautta me tulemme pelastumaan, samalla tavoin kuin hekin." Apt. 15:7–11

Päätös oli, ettei pakanauskovien tarvitsisi totella Moosesta, mutta heitä pyydettiin olemaan herkkä ympärillään olevan juutalaisväestön suhteen niin, ettei näitä loukattaisi, ja olemaan moraalisesti puhtaita.

Vieläpä noin 10 vuotta myöhemmin Paavalin palatessa Jerusalemiin apostolit panevat merkille pakanauskovien vapauden todeten samalla useimpien juutalaisuskovien pysyvän juutalaisina: "Näethän veli, kuinka monia tuhansia on niitä juutalaisia, jotka uskovat, ja he kaikki kiivailevat lain puolesta… mitä uskoviin pakanoihin tulee, olemme kirjoittaneet ja tulleet siihen tulokseen, etteivät he noudata sellaista, vain tulee pidättäytyä uhraamasta epäjumalille, ja pidättäytyä verestä ja lihaa, josta verta ei ole laskettu (ruokavaliota koskeva herkkyys liittyen heidän keskellään olevaan juutalaiseen väestöön) ja pidättäytyä seksuaalisesta synnistä." Apt. 21:20, 25

Niinpä näemme kasvavan kuilun näihin aikoihin tultaessa noin vuonna 60 jKr, jolloin tuhannet Jeesukseen uskovat juutalaiset kiihkoilivat lain noudattamisen suhteen, samalla kun pakanauskovat olivat vapautetut olemaan seuraamasta sitä – tai seuraamaan sitä jos halusivat. Ja tuo jättää meidät tämän päivän kysymyksiin – mikä on lain rooli uskovan elämässä, messiaaninen liike seurakunnassa, ja mikä rooli on Israelin kansakunnalla? Tästä jatkan ensi viikolla, siunauksin,

John Fenn

www.cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen cwowi@aol.com

0 Comments

Israel-messiaaniset (juutalaiset) laki, osa 1

11/15/2014

0 Comments

Israel-Messianics Law #1
Israel-messiaaniset (juutalaiset) laki, osa 1

Hei kaikki,
Mennessäni Barbin kanssa naimisiin mukanani avioliittoon tuli vanha t-paita. Olin ostanut sen collegessa ollessani, se oli kääntöpaita ja kaksikerroksinen, joten sitä saattoi käyttää kylmempinä päivinä ja minä rakastin sitä. Siihen oli kummallekin puolelle painettu kirjaimet HPER: Health (terveys), Physical Education (urheilu), Recreation (virkistys). HPER.

Barb vain uskoi minun ilmoittavan maailmalle, että olin hyperiä.

Hän inhosi tuota paitaa, koska se oli ruma ja virttynyt ja hän pakotti minut lupaamaan, etten koskaan käyttäisi sitä julkisesti. Siitä tuli minun ”yleispaitani”, jonka laitoin päälle kotosalla ollessani, mutta eräänä päivänä huomasin hänen vilkuilevan sitä syrjäsilmällä niin kuin naarasleijona voi katsella haavoittunutta gasellia odottaen oikeaa hetkeä syöksyä sen kimppuun.

Hän sanoi sellaisia juttuja kuten: 'Tiedätkö, jonain päivänä tullessasi kotiin saatat huomata, että tuo paita on kadonnut' tilannetta tutkaillen. Käskin häntä lopettamaan edes asiasta vitsailun. Mutta Barb rakastaa järjestystä, jolloin kaikki on omalla paikallaan ja hänelle tuo paita merkitsi kaiken sen tuhoutumista, mikä oli oikein ja järjestyksessä hänen maailmassaan, joka jotenkin käsitti myös minun vaatelipastoni. Tuossa varhaisessa vaiheessa avioliittoa hänellä oli yhä se monien nuorten morsianten hellimä virheellinen käsitys: 'Minä muutan hänet', ja 'Minä puen hänet' – hänestä se tosiasia, että itse asiassa pidin tuosta paidasta, oli luonteessani oleva virhe, joka hänen täytyi korjata.

Eräänä päivänä se tapahtui

Barbille järjestyksen palauttaminen hänen universumiinsa merkitsi, että tuon paidan täytyi lähteä. Minulle se, jos tuo paita sattuisi häviämään, merkitsisi alkuräjähdystä Barbin universumissa.

Eräänä päivänä tulin kotiin töistä, menin lipastolle hakemaan paitaani, enkä löytänyt sitä. Aluksi Barb kohautti olkapäitään toivoen, että luopuisin metsästyksestä ja pukisin jotakin muuta päälleni. Mutta hänellä oli silmissään tuo syyllisen naarasleijonan katse ikään kuin hän olisi tappanut gasellin ja piilottanut sen kaikilta muilta. Heti kun hän oli myöntänyt heittäneensä paidan pois, minä räjähdin. Olimme seurustellessamme laatineet säännön, että heti kun olisimme naimisissa, emme koskaan sallisi ”D” -sanan (divorce, suom. avioero) tulla ajatuksiimme tai keskusteluumme, mutta olin lähellä rikkoa tuon lupauksen tuona päivänä.

Käyttäydyin hyvin huonosti paasaten ja huutaen lentoon lähdössä olevasta suihkukoneesta tulevia desibelejä lähestyvällä määrällä, ikään kuin Barb olisi juuri repinyt kylkiluun kyljestäni ja emotionaalisesti tuntui siltä. En edes päässyt hyvästelemään paitaa, kun roska-auto kuljetti sen pois. Barb sanoi paidan olevan niin ruman, etteivät köyhät olisi halunneet sitä, mikä oli huikea lausuma, sillä me OLIMME noita köyhiä! Sitten hän myönsi, että jos hän olisi antanut sen köyhille, hän olisi pelännyt, että olisin jäljittänyt ja pelastanut sen ja hän tiesi roska-auton merkitsevän lopullisuutta.

Hän pyysi anteeksi ja pakotin hänet lupaamaan, ettei hän koskaan, ikinä, milloinkaan enää heittäisi pois vaatteitani ilman suostumustani. Hän suostui tähän ja minä myös pyysin anteeksi sitä, että purkauduin kuin Vesuvius, ja todisteena siitä, että Barb on pitänyt kiinni lupauksestaan, on yli 36 vuotta avioliittoa ja kaksi rumaa, reikäistä t-paitaa lipastossani.

Minun HPER-paitani oli mukava, istui täydellisesti, oli mainio kaikkina vuodenaikoina ja oli lähellä sydäntäni. Niin ovat myös monien kristittyjen hellimät perinteet ja uskomukset, ja se, että edes puhun niistä, saa niitä rakkaina pitävät ajattelemaan, että uhkaan heittää ne pois. Erityisesti haluan puhua messiaanisesta liikkeestä kristinuskossa, modernin Israelin roolista vastaan hengellinen Israel, sekä Vanhan testamentin lain asemasta meidän Uuden testamentin aikoinamme.

Joten älä vertaa näistä asioista keskustelemista suoraan rakkaan paidan poisheittämiseen; salli minun tutkia Raamattua, kulttuuria, historiaa ja logiikkaa.

Vastakulttuuri on vastakohta kulttuurille, jossa he elävät

Uuden testamentin seurakunta oli vastakulttuuriliike. Vastakulttuuri hylkää vallitsevat arvot ja sitä ympäröivän kulttuurin tai vastustaa niitä. Yksi esimerkki evankeliumin ajan Israelin kulttuurista oli, että perheettömien leskien annettiin kerjätä ruokaa kadulla. Seurakunta oli tuota vastaan tarjoten ruokaa ja suojaa kuten nähdään Apt. 2-6:ssa.

Tuon ajan kulttuurin mukaan jokainen henkilö ja perhe pitivät huolta omastaan ja tiettyinä aikoina annettiin pieniä uhrilahjoja temppelille. Vastakulttuuriseurakunta oli tuota vastaan, ja siinä yksilöt olivat verkostoituneet ja jakoivat resursseja, taitoja ja rahaa esiin tulevien tarpeiden mukaan ollen yhteen nivoutuneina vahvoihin ihmissuhteisiin.

Alakulttuuri on kulttuurin sisällä oleva ryhmä, joka erottautuu muista ja josta merkkinä ovat erityiset käyttäytymistavat, kieli ja usein tyylit. Tänään seurakuntakulttuuri on suurelta osin alakulttuuri, jonka sisällä on pienempiä alakulttuureita.

Alakulttuurit ovat niitä ympäröivälle yhteiskunnalle ja kulttuurille epäolennaisia

Vastakulttuurit vaikuttavat yhteiskuntaan ja kulttuuriin ja katselevat ulospäin. Alakulttuurit ovat suurelta osin yhteiskunnalle epäolennaisia, koska ne katselevat sisäänpäin. Kulttuuri näkee alakulttuurit outoina, omituisina, typerinä eikä niihin suhtauduta vakavasti.

Alakulttuureilla on oma kielensä, jota ymmärtävät vain tuossa alakulttuurissa olevat. 1950-luvulla beatnikit olivat alakulttuuria ja antavat hyviä esimerkkejä kielestään: kelaa se, mikä tarkoittaa ajattele asia loppuun asti. Ei maissintähkää, tarkoittaen kornia tai vanhanaikaista. Lyijyreki oli klassikkoauto, usein iskän vanha auto. Jos kuitenkin oli tuon kulttuurin ulkopuolella, noita sanoja ei ymmärretty ja niitä pidettiin outoina.

Oletko osa alakulttuuria vai oletko osa vastakulttuuria uskossasi?

Puhutko kaanaankieltä vai voivatko alakulttuurisi ulkopuolella olevat ymmärtää sinua täysin?

Tunnetko nämä fraasit, jotka ovat omaleimaisia eri alakulttuureille (haaroille) uskossa: Avoin taivas, avata portaali, vedota vereen, kirkkauden kananliha, taputus/ylistysuhri Herralle, seistä Sanan päällä, en koe johdatusta, pyydä Jeesus sydämeesi, aseenkantaja, halaja rukouksiasi, matkan siunausrukoukset, villojen laittaminen. Jos käyttäisit mitään näistä puhuessasi jollekulle sellaiselle, joka ei ole kasvanut seurakunnan liepeillä eikä ole uudestisyntynyt, täytyisikö sinun selittää, mitä tarkoitat normaalia kieltä käyttäen? (Miksi sitten puhua kaanaankieltä?)

Oletko osa alakulttuuria, joka ei masennu, se saa 'raskauden hengen'?

Oletko osa alakulttuuria, joka ei stressaannu, vaan sen vain täytyy 'päästää irti ja antaa Jumalan'?

Oletko osa alakulttuuria, joka ei koskaan ole töykeä, vaan vain 'puhuu totuuden rakkaudessa'?

Oletko osa alakulttuuria, joka ei koskaan tee itsenäisiä päätöksiä, vaan on vain 'Herran johdatuksessa'?

Oletko osa alakulttuuria, joka ei koskaan sano, että olen pahoillani, vaan sanoo vain 'En ole täydellinen, vain anteeksisaanut'?

Onko ensimmäinen kielesi englanti (tai suomi) ja synnyit ei-juutalaiseksi, mutta olet tullut osaksi alakulttuuria, joka kutsuu Jeesusta Jeshuaksi? Oletko osa alakulttuuria, joka valitsee mitkä Raamatunkohdat se uskoo selittäen pois valikoidut Paavalin ja Johanneksen jakeet ja kohdat erityisesti?

Valtakunnan kulttuuri on yhteiskunnalle vastakulttuuria –

Luuletko olleesi valtakunnan vastakulttuurissa vain huomataksesi, että olet jotenkin tullut osaksi alakulttuuria riippumatta siitä, mitä uskonhaaraa olet? Vastakulttuurit haluavat muuttaa maailmaansa elämällä elämää toisten edessä laajemmassa kulttuurissa ollen täten olennaisia ja osoittaen samalla tien korkeampaan ajatteluun ja korkeampaan elämäntapaan, kuten Apostolien teoissa tehtiin. Tämä opetussarja on avuksi, jos olet havainnut olleesi osa alakulttuuria samalla kun sydämesi huutaa saada olla osa valtakunnan vastakulttuuria.

Enemmän ensi viikolla messiaanisesta, Israelin ja kristinuskon pakanaopetuslasten kulttuureista.

Siunauksin,

John Fenn www.cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen cwowi@aol.com

0 Comments

Keskipiste ja Jeesus, osa 4

11/8/2014

0 Comments

Focus & Jesus #4
Keskipiste ja Jeesus, osa 4

Hei kaikki,
Kuten useimmat viikoittaisia ajatuksiani lukevat tietävät, vanhin poikamme Chris on vammainen. Hän syntyi hätäsektiolla jouduttuaan "sikiön ahdinkotilanteeseen" synnytyksen aikana ja hänellä havaittiin olevan napanuora kaulansa ympäri kietoutuneena vetosolmussa. Tuloksena on se, että fyysisesti hänestä tulee 35-vuotias joulukuun 23, mutta mieleltään hän on noin nelivuotias.

Chris on hyvin ulospäin suuntautunut, puhelias ja hänellä on hyvin hauska huumorintaju. Mutta koska hänellä on aivovaurio, se merkitsee myös sitä, että hän jakaa ne piirteet, joita niin usein havaitaan ihmisillä, joilla on aivovaurio vaurion syystä riippumatta. Tämä pitää sisällään sen, ettei pidetä rutiinin muutoksesta, hätkähdetään helposti kovia ääniä ja ollaan taipuvaisia raivonpuuskiin jos jompikumpi ensin mainituista tapahtuu.

Huomiomme uudelleen suuntaaminen

Sen tuloksena opimme varhain Chrisin huomion 'uudelleen suuntaamisen' taidon. Jos olimme suunnitelleet menevämme autolla hoitamaan asioita ja yhtäkkiä suunnitelmat muuttuivat, hänellä oli tapanAa tulla hyvin vihaiseksi ja huutaa tai jopa iskeä jotakin tai jotakuta. Kuitenkin jos me saatoimme yhtäkkiä sijoittaa hänen näköpiiriinsä uuden lelun tai jotakin kiinnostavaa kuten ohi ajavan junan, viha sammui kuin napista painaen, kun hänen huomionsa oli suunnattu uudelleen.

Siinä näyssä tapahtuneessa vierailussa ja niissä kolmessa esimerkissä Raamatusta, joita Herra käytti minua opettaakseen, on pitkälti kyse siitä, kuinka Hän suuntaa uudelleen huomiomme salatuista motiiveistamme ja häiriötekijöistä huomion keskipisteen puhtauteen ja rakkauteen.

Viimeinen esimerkki tuolta näyssä tapahtuneelta vierailulta

Ensimmäinen Hänen käyttämänsä esimerkki oli Joh. 3:sta, missä Hän tarkoituksellisesti kulki Samarian halki, minne fariseukset eivät seuraisi suunnatakseen uudelleen heidän huomionsa takaisin Johannes Kastajan parannuksenteon palvelutyöhön. Hänen pointtinsa oli, etteivät he voineet mennä eteenpäin Hänessä ennen kuin he olivat ensin hyväksyneet Johanneksen saarnaaman parannuksenteon.

Toinen kertomani esimerkki, jonka Hän minulle opetti, oli Joh. 6:sta, missä monet niistä, jotka Jeesus oli ihmeellisesti ruokkinut ja jotka olivat halunneet viedä Hänet väkisin ja tehdä Hänestä kuninkaan, tulivat paljastetuksi sen totuuden suhteen, etteivät he seuranneet Jeesusta niiden ihmeiden tähden, jotka osoittivat kuka Hän oli, vaan sen tähden, mitä Hän saattoi tehdä heidän hyväkseen. Paljastaakseen heidän salatut motiivinsa ja pakottaakseen heitä kohtaamaan oman sydämensä Hän kertoi heille sen vaikeaselkoisen vertauksen, että heidän täytyi syödä Hänen lihansa ja juoda Hänen verensä, sillä Hän oli todellinen Manna taivaasta. Monet jättivät Hänet mieluummin kuin kohtasivat oman sydämensä.

Tänään kerron Hänen vierailunsa kolmannen esimerkin, joka on rikkaan nuorukaisen Herran kanssa käymän keskustelun uudelleen suuntaaminen, niin kuin se nähdään Matt. 19: 16 – 22:ssa.

Vierailun tapahtuessa ...

Kun rikas nuorukainen tuli Jeesuksen luo, hän kysyi: "Hyvä mestari, mitä minun täytyy tehdä saadakseni ikuisen elämän?" Jos siis tässä olisi kyse sinusta tai minusta, olisimme vain vastanneet miehelle käskemällä häntä uskomaan Jeesukseen. Emme olisi välittäneet siitä, miksi hän halusi seurata Jeesusta, olisimme raportoineet, että 'saimme jonkun pelastettua' kuten osoitti se tosiasia, että hän rukoili kanssamme.

Mutta Jeesus vastasi: "Miksi sinä kutsut minua hyväksi? Ei ole ketään muuta hyvää kuin Jumala." Jeesus kysyi mieheltä tämän: Kutsumalla Minua hyväksi, ja tietämällä, ettei ole ketään muuta hyvää kuin Jumala, kutsutko minua näin ollen Jumalaksi?

Tuo oli se suuri kysymys, jonka Jeesus kysyi häneltä suoraan, mutta mies väisti tuon kysymyksen. Luemme nämä seitsemän jaetta muutamassa sekunnissa tajuamatta, että kyse oli todellisesta keskustelusta, jossa oli taukoja virkkeiden lopussa ja pohdiskelevaa harkintaa ennen vastaamista.

Kun hän ei vastannut Herralle suoraan, Herra yritti toisella tavalla paljastaa hänen sydämensä ja seuraavissa kolmessa jakeessa nuorukainen totesi, kuinka täydellinen oli, kuinka vanhurskas lausunnossaan suorituspohjaisesta uskostaan tajuamatta, että Herra oli asettanut hänelle ansan. Yhtäkkiä keskustelu kääntyi ja hän oli pakotettu katsomaan omaa sydäntään: "Jos haluat olla täydellinen, mene ja myy kaikki mitä sinulla on, anna tuotto köyhille ja sinulla tulee olemaan aarre taivaassa, ja tule ja seuraa Minua."

Jos hän olisi uskonut Jeesuksen olevan Jumala, kuten hän oli päätellyt alussa, muttei koskaan vastannut suoraan, hän eittämättä olisi tehnyt noin iloiten, kuten Andreas, Pietari, Jaakob, Johannes ja Matteus olivat kaikki tehneet aiemmin. Mutta hän ei tehnyt niin, joten tämä oli se uudelleen suuntaaminen, jolla vietiin keskustelu takaisin miehen sydämeen ja siihen, mitä hän todella rakasti: ei siihen, mitä hänen suorituspohjainen uskonsa osoitti, vaan niihin motiiveihin, miksi hän kaipasi Jumalaa alun alkaen.

Nuoren miehen huomion keskipiste oli alun perin ollut hänessä itsessään – Mikä yksi asia minun täytyy tehdä saadakseni ikuisen elämän? Olen pitänyt kaikki (nämä) käskyt nuoruudestani. Mitä minulta vielä puuttuu? Se oli 'minä' -pohjaista uskoa.

Syyttämättä häntä suoraan siitä, että hän rakasti rahojaan ja statustaan enemmän kuin Jumalaa ja pakottamatta häntä kohtaamaan sitä, kuka Jeesus on, Herra sysäsi kaiken takaisin hänelle pakottaakseen häntä tekemään päätöksen. Ja heti kun hänen huomionsa oli suunnattu uudelleen näkemään oman sydämensä totuus, hän lähti pois surullisena olematta vielä halukas luopumasta varallisuudestaan.

Yhtäkkiä ymmärsin miksi menneinä aikoina minulla oli niin huutava tarve saada rukousvastaus tai rahaa tai ratkaisu, ja taivas oli täysin hiljaa tuolla alueella, kuitenkin tarkalleen samaan aikaan Hän pakotti minua työstämään jotakin persoonallisuuteni aluetta samalla kun Hän EI vastannut siihen, minkä luulin olevan pakottavampi tarve. Hän yritti suunnata uudelleen huomioni siihen, minkä suhteen Hän teki työtä sydämessäni samalla kun minä halusin koko ajan keskittyä tarpeeseeni saada rukousvastaus, rahantarpeeseeni tai vain tarpeeseen saada vastauksia.

Minun vuoroni

Kun Herra kertoi tämän rikkaasta nuorukaisesta ja kuinka Hän suuntasi uudelleen hänen huomionsa keskipisteen takaisin hänen omaan sydämeensä, en voinut olla kysymättä Häneltä tätä: "Herra, on olemassa ikivanhaa perimätietoa, jonka mukaan tuo rikas nuorukainen oli Barnabas, joka lopulta todella myi kaiken ja seurasi sinua kuten nähdään Apt. 4: 36-37:ssa, onko se totta?"

Hän oli hiljaa, vain katseli minua. Ja yhtäkkiä katsoessani Hänen silmiinsä oli kuin olisin katsellut peiliin, mutta näkemäni heijastus ei ollut fyysinen olemukseni, vaan motiivini tuollaisen kysymyksen kysymiselle. Ensimmäinen näkemäni asia oli, että rakastan nippelitietoa ja historiaa ja kysyin, koska olin utelias. Sitten taso vedettiin syrjään tuon motiivin takana olevaan motiiviin, ja näin kysyneeni, koska osa minusta halusi tietää jotakin, jota en voinut todistaa Raamatunkohdalla, vaan voisin kertoa ihmisille 'Herra kertoi minulle'. Ja yksi taso tuon takana oli hypoteettinen kuva itsestäni kertomassa tuota pientä nippelitietoa joukolle ihmisiä eikä sen tekeminen tapahtunut heidän rakentamisekseen, vaan siksi, että näyttäisin entistä ehommalta heidän silmissään. Synti oli se, että olisin kertonut sen omaksi edukseni samalla kuin puin sen siihen muotoon, että autoin heitä. Näin ylpeyteni ja kauhistuin itseäni.

Sanoin: "Olen pahoillani, Herra" ja muutin sydäntäni niin, että tulevaisuudessa varmistaisin, ennen kuin kertoisin Häneltä saamaani niin, että jos kertoisin, se tapahtuisi todella toisten auttamiseksi eikä oman egoni vuoksi. Vei vain sekunnin katua ja suunnata sydämeni uudelleen.

Ja sitten tajusin niiden kolmen esimerkin, jotka Hän oli juuri minulle opettanut siitä, kuinka Hän ohjasi ihmisten huomion keskipisteen uudelleen heidän omaan sydämeensä ja motiiveihinsa, on juuri sitä, mitä Hän juuri teki minulle. Minusta oli juuri tullut opetuksen kohta numero neljä tuossa näyssä tapahtuneessa vierailussa ja olin nöyrtynyt tavalla, jolla en koskaan aiemmin ollut ollut. Ja kaikki tapahtui ilman pienintäkään tuomion häivähdystä, se oli vain tosiasiaa jolle antoi tukea Absoluuttinen ehdoton rakkaus.

Näin Hänet tuona päivänä Elävänä Jumalan Sanana, joka arvioi ja jakaa sydämen ajatukset ja aikomukset, ja Jonka silmien edessä kaikki on paljasta ja avointa. (Hepr. 4:12-13).

Ja yhtäkkiä Hän hymyili ja sanoi minulle: "Se on OK. Opettaminen on ohi, opetus jääköön." Ja sen myötä Hän vaihtoi puheenaihetta puhuakseen joistakin muista asioista kuten ystävä saattaa keventää vakavan keskustelun tunnelmaa ennen lähtöään ja näin Hän juuri toimi. Hän kääntyi ja kuten Hänen tapansa on, käveli pois ja hävisi puolimatkassa kolmatta askeltaan, epäilemättä ilmestyäkseen jollekulle toiselle jossain päin maailmaa jättäen minut ajattelemaan juuri saamani opin syvyyttä. Ja tässä kohdassa myös minä jätän teidät – uusi aihe ensi viikolla.

Siunauksin,

John Fenn

cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen cwowi@aol.com

0 Comments

Keskipiste ja Jeesus, osa 3

11/1/2014

0 Comments

Focus & Jesus #3
Keskipiste ja Jeesus, osa 3

Hei kaikki,
Kun yksi pojistamme oli näyttämässä tulevalle vaimolleen perhekuvia sisältävää valokuva-albumia, hän pysähtyi kuvan kohdalla, joka esitti 19-vuotiasta tyttöä punaisissa bikineissä seisomassa polvisyvyydessä Miamin rannan aallokossa. "Hän on hot! Kuka hän on? Ja miksi hän on meidän perhekuvien valokuva-albumissa?", hän kysyi.

Barb, joka katseli heidän olkapäidensä yli ja selitti kuvia heidän selaillessaan sivuja, sanoi: "…Etkö tunnista häntä, poika?" Poika: "En, kuka hän on?" Barb: "Äitisi, poika! Se olen minä."

Poika keskeytti: "Voi, yäk! Tunnen itseni saastuneeksi! (tekee liikkeitä repiäkseen silmänsä ja kielensä ulos), kutsuin juuri äitiäni hotiksi! Voi yäk…", kun he kaikki purskahtivat nauruun. Ja sitten siitä viattomuudesta käsin, joka voi tulla vain nuoresta miehestä vailla kuolemanpelkoa, hän kysyi äidiltään: "Mitä tapahtui?"

Hänen tuleva vaimonsa ja Barb henkäisivät ja hillitsivät kiusauksen vahingoittaa häntä ruumiillisesti ja Barb tiuskaisi nopeasti takaisin: "Kolme poikaa! Se tapahtui, poika! Kolme poikaa!"

Enemmän tuosta näyssä tapahtuneesta vierailusta
Sisäisesti meistä tuntuu samalta, mutta kehomme henkemme ympärillä on muuttunut, kuten poikamme oppi tuona päivänä. Ja samalla kun keho muuttuu aivan tavallisen tapahtumien kulun mukaisesti ollen maasta, henkemme, joka on syntynyt taivaasta, vaatii keskittymistä ja päättäväisyyttä kasvaa Kristuksessa. Me olemme syntyneet uudesta kuin vastasyntyneet vauvat, Pietari sanoi, ja käski meidän haluta Sanan maitoa, jotta voisimme kasvaa. Me määrittelemme kasvumme. (1. Piet. 2:2)

Lopetin viime viikolla puheeseen siitä, kuinka Herra sanoi jakavansa intiimejä asioita kanssamme ja kun me jaamme ne jonkun kanssa, se murehduttaa henkemme ja ihmettelemme, miksi. Älkää ajatelko näiden olevan aina syviä sydämen salaisuuksia, sillä valtakunta toimii Isältä tulevan ilmestyksen pohjalta, joten jopa yksinkertainen sydämelle paljastettu asia, kun sen on tarkoitettu jäädä sydämeen, mutta sitten on jaettu avoimesti, tulee murehduttamaan Pyhää Henkeä, ja meidän henkeämme vuorostaan.

Esimerkiksi erään kerran etsiessäni töitä näin erään ilmoituksen lehdessä ja välittömästi tiesin, että se paikka oli minun – olimme juuri muuttaneet Coloradosta Tulsaan jättäen siellä pastorin paikan tullakseni seurakunnan palvelukseen Tulsassa, mutta tarvitsin työpaikan välissä olevan ajan täyttämiseen. Näin sen ilmoituksen ja välittömästi tiesin, että paikka oli minun.

Ennen kuin minua haastateltiin kerroin eräälle ihmiselle siitä ja että tiesin paikan olevan minun – ja henkeni murehti, se sattui hengessäni, minkä mieleni huomasi heti. Sain silti paikan, mutta vakuutuksen siitä, että Hän oli antanut paikan minulle, oli Herra tarkoittanut olevan yksityisluonteisen. Kun rikoin Hänen tarkoitustaan, henkeni oli murheissaan.

Valtakunta pyörii Isältä tulevan ilmestystiedon ympärillä – lähtien siitä ilmestystiedosta, että Jeesus on Kristus, ja kaikki muu virtaa tuosta ilmestyksestä. Ja pohdipa tätä – jokainen ilmestys Isältä kypsyttää meitä hengessämme, jos me sallimme sen tehdä niin, kasvattaen meitä kun vastaamme jokaiseen soveltamalla sitä elämässämme.

Käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle milloin siellä, milloin täällä, tätä ihmiset usein lainaavat Jes. 28:9-13:sta tapoina, joilla Herra opettaa meitä, Paavalin mukaan kyse on itse asiassa kielistä ja siitä, että hengestämme tuleva ilmestys panee liikkeelle. Paavali lainaa tuota 1. Kor. 14:20-25:ssä siitä, kuinka henkilökohtaiset kielet johtavat henkilökohtaiseen ilmestykseen, mutta profetoiminen on julkiseksi ilmestykseksi sydämen salaisuuksista (suurempi asiayhteys on 14:14.25).

Siinä, että Herra opettaa meitä "läksy läksyn päälle", "käsky käskyn päälle" ja "milloin siellä, milloin täällä" on ensiksikin kyse henkilökohtaisesta ilmestyksestä sydämissämme yhden ilmestyksen rakentuessa seuraavalle. Kun vastaamme ja sovellamme jokaista ilmestystä, ajatuksemme muuttuvat ja meidän elämäntapamme muuttuu ja lisää ilmestystä seuraa. Kuten Jeesus sanoi: "Arvioi se, mitä kuulet, sillä juuri sillä arvolla, jonka annat, tullaan sinulle takaisin mittamaan, ja sille, jolla on, tullaan antamaan enemmän. Ja jos laiminlyöt sen, minkä kuulet, se tullaan ottamaan pois sinulta." Mk. 4:24-25 (suomennos tässä)

Tuossa vierailussa oli enemmän: Herra kertoi minulle Joh. 6 tapahtumista
Matt. 14, Mk 6, ja Joh. 6 kaikki ovat kirjanneet Jeesuksen kävelyn veden päällä 5.000 miehen joukon plus naisten ja lasten ruokkimisen jälkeen. Matteus kirjaa Pietarin kävelyn veden päällä, Markus kirjaa sen tosiasian, että Jeesus olisi kävellyt eteenpäin heidän ohitseen, jolleivät he olisi huutaneet pelosta ja Johannes kirjaa sen, että kun Hän astui veneeseen "… vene saapui välittömästi sen maan rannalle, jonne he olivat menossa." (jae 21) Toisin sanoen Jeesus, nuo 12 ja vene siirrettiin välittömästi karkeasti ottaen puolet matkasta Genesaretinjärven poikki etäällä olevalle rannalle.

Monet Jeesuksen ruokkimasta väkijoukosta näkivät Hänen lähettävän opetuslapset pois veneessä ja näkivät Hänen menevän toiseen suuntaan, ylös vuorelle rukoilemaan. Joh. 6 jakeet 22 – 25 kirjaavat, että seuraavana aamuna myöhemmin veneisiin menneet ja järven ylittäneet ihmiset sekä ne jotka olivat kävelleet järven ympäri päästäkseen sinne, minne opetuslapset olivat nousseet veneellään maihin, olivat hyvin hämmästyneitä löytäessään Jeesuksen sieltä ja kysyivät Häneltä, kuinka Hän pääsi sinne.

Jae 26 kirjaa, että heidän kysymykseensä vastaamisen sijasta Hän antoi lausunnon, joka paljasti heidän sydämensä motiivin: "Totisesti ette te minua seuraa Minun tekemieni ihmeiden tähden, vaan koska saitte vatsanne täytetyksi." Nämä olivat ne samat jakeen 15 ihmiset, jotka sen jälkeen kun heidät oli ihmeellisesti ruokittu, halusivat viedä Hänet väkivalloin ja tehdä Hänestä kuninkaan. Voitko kuvitella, mitä olisi tapahtunut, jos Hän olisi kertonut heille, että Hän käveli järven poikki.

Jeesus on sama tänään kuin Hän oli silloin ja tuossa näyssä Hän kertoi, kuinka juuri tällaisissa tilanteissa Hän paljastaa heidän todellisen motiivinsa heille itselleen ja sitten katsoo, mitä he tekevät asian suhteen.

Moderni versio Joh. 6:sta
Eräs henkilö seurakunnassamme ylitti jatkuvasti pankkitilinsä saldon, koska hän piti ostoksilla käymisestä, nautti ystävien kanssa ulkona käymisestä ja siitä, että pysyi heidän tahdissaan heidän kyetessään ostaa haluamansa tavarat. Hänellä oli tapana pyytää minua olemaan sopimusrukouksessa kanssaan mielisuosion suhteen, että pankki luopuisi joistakin tai kaikista tilinylitysmaksuista. Kun ehdotin, että hän rajoittaisi ostoksilla käymistään ja eläisi budjettia noudattaen, hän vastasi rakastavansa liikaa tavaroiden ostamista.

Jotkut rukoukset koskivat mielisuosiota pankin suhteen. Toiset olivat "Herra, anna minulle lisää rahaa." Hän jopa ilmaantui rukoiltavaksi keskiviikkoillan jumalanpalveluksiin pyytäen Jumalaa antamaan hänen aviomiehelleen ylitöitä 'siunaamaan' heidän raha-asioitaan. Aivan oikein, hän rukoili, että hänen miehensä tekisi enemmän töitä tukeakseen hänen ostoskelun himoaan.

Jokaisen kauppiaan myötä, joka joutui kieltäytymään hyväksymästä muuta kuin käteistä häneltä, jokaisen pankkimaksun myötä, jokaisen kiistan myötä, joka hänellä oli rahasta miehensä kanssa, Herra paljasti hänelle todellisen, toisten tavaroiden himoitsemisen ongelman – mutta hän ei halunnut käsitellä sitä. Sen sijaan että keskittyisi himoonsa ja ylpeyteensä, hän halusi suuremman budjetin ja jatkoi sen puolesta rukoilemista sen sijaan, että olisi katsonut sydämeensä.

Hän näki jokaisen pankkimaksun paholaisen hyökkäyksenä heidän raha-asioitaan vastaan ja näki Herran vastustajana, joka hänen täytyi suostutella antamaan hänelle lisää rahaa. Hän ei missään vaiheessa muuttanut huomionsa keskipistettä kysyäkseen, kuinka Herra saattaisi sallia hänen korjata sitä, mitä oli kylvänyt, niin että hän voisi käsitellä tavarahimoaan.

Missä on sinun huomiosi keskipiste?
Joh.6:ssa kun Jeesus paljasti ihmisten motiivit sanomalla, että he seurasivat Häntä sen takia, mitä Hän saattoi tehdä heidän hyväkseen, Hän aloitti vertauksen, joka oli vaikeampi ymmärtää kuin muut vertaukset. Hän kertoi minulle, että koska he eivät halunneet käsitellä motiivejaan suoraan, Hän käytti toista keinoa paljastaakseen heidän huomionsa keskipisteen ja motiivin. Hän kertoi heille, että heidän täytyi syödä Hänen lihansa ja juoda Hänen verensä, koska Hän on todellinen manna.

Joh. 6:66-68 paljastaa, että monet, jotka seurasivat Jeesusta, lakkasivat seuraamasta Häntä tämän Hänen lausuntonsa jälkeen heidän huomionsa keskipisteen ja motiiveidensa tullessa paljastetuiksi, he valitsivat perääntyä pois vaikeasta asiasta, perääntyä pois kasvusta. Monet kuitenkin pysyivät Jeesuksen kanssa, koska he seurasivat Jeesusta puhtaudella eikä heillä ollut mitään salattuja motiiveja, eivätkä palvelleet Häntä sen tähden, mitä Hän saattoi tehdä heidän puolestaan. Kun Jeesus kysyi, lähtisivätkö hekin, Pietari vastasi: "Kenen luo me menemme? Sinulla on ikuisen elämän sanat ja me tiedämme ja olemme varmoja, että sinä olet Jumalan Poika!"

Pietari ei ymmärtänyt, mitä oli tekeillä, mutta hän valitsi kasvaa uskossa eikä antanut hämmennyksen siirtää hänen huomionsa keskipistettä pois Jeesuksesta. Muista, näitä tapahtumia edeltävänä iltana Pietari oli kävellyt veden päällä, mutta oli alkanut vajota, kun irrotti katseensa Jeesuksesta tuuleen ja aaltoihin. Hän ei aikonut antaa minkään irrottaa katsettaan Jeesuksesta tällä kerralla. Mutta näen tilan loppuvan – lisää tästä näystä ensi viikolla. Siunauksia!

John Fenn

cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen cwowi@aol.com

0 Comments

Israel-messiaaniset (juutalaiset) laki, osa 3

Israel-messiaaniset (juutalaiset) laki, osa 2

Israel-messiaaniset (juutalaiset) laki, osa 1

Keskipiste ja Jeesus, osa 4

Keskipiste ja Jeesus, osa 3

John Fenn

Arkisto