Discerning the spirit of anti-Christ already in the world, final thoughts
Maailmassa jo olevan antikristuksen hengen erottaminen, viimeisiä ajatuksia
Hei kaikki,
Halusin lisätä lopuksi joitakin ajatuksia tutkimukseeni antikristuksen hengestä, joka ilmenee eri hallitusten välityksellä nykyään, katsomalla hallitusvallan suuremman luokan irtaantumista juutalais-kristillisistä arvoista.
Länsimainen hallitusvalta on perustettu juutalais-kristillisille arvoille, jotka perustuvat 10 käskyn ehdottomuuksille. Pidämme tiettyjä totuuksia ehdottomina: murha on väärin. Valehteleminen on väärin. Varastaminen on väärin. Jonkin tai jonkun sellaisen himoitseminen, joka ei ole sinun, on väärin. Jumalan kiroaminen on väärin. Länsimaiset hallitusvalta, tuomioistuimet ja kulttuuri ovat suurelta osin olleet yhtä mieltä näistä ehdottomuuksista.
Koska uskomme on ollut yksimielinen näiden hallitusvallan arvojen kanssa, olemme kyenneet harjoittamaan uskoamme vuosisatoja rauhassa ja jumalisuudessa. Mutta tänään todistamme hallitustemme olevan nopeasti jättämässä nämä ehdottomuudet, mikä aiheuttaa kristittyjen mielessä ja tunteissa suurta kuohuntaa. Monet ovat hämmentyneitä tajuamatta tämän olevan käynnissä olevan prosessin.
Yhtäkkiä uskomme ja kunkin hallituksen yleisesti jaettujen arvojen yhteen kietoutuminen on purkautunut. Se järisyttää monia kristittyjä ytimiä myöten. Alkaa tulla pelkoa. Hämmennystä. Mutta se, mitä on tapahtumassa, on, että itse asiassa hallitukset jättävät nopeasti kansakuntiensa perinteisten juutalaiskristillisten perustojensa arvot ja moraalit.
Mitä tapahtuu, kun kansakunta jättää Jumalan ehdottomuudet?
Skotlantilainen filosofi Alasdair MacIntyre huomautti 1981 julkaistussa kirjassaan After Virtue (Hyveiden jäljillä, suomeksi julk. Gaudeamus 2004), että länsi on lakannut olemasta uskon, moraalisten ehdottomuuksien ja perinteen hallitsema ja on vaihtanut sen tunteen, tai kuten hän sitä kutsui 'emotivismin' hallitsemiseen. Minä kutsuisin sitä 'emotionaaliseksi järkeilyksi'.
Moraalinen ja hyveellinen kansakunta koostuu kansalaisista, jotka jakavat yhteisen moraalisen hyvän. Kansakunnan kansalaiset ovat yhtä mieltä siitä, mikä on hyvää ja moraalista. Hallitus sitten ohjaa kansakunnan paremmaksi tulemista tuota yhteistä moraalista hyvää ja noita arvoja kohti, mikä valuu alaspäin pienimpiin yhteisöihin. Sitä vastoin emotionaalisen järkeilyn hallitsema kansakunta on sellainen kansakunta, joka ei enää ole yhtä mieltä siitä, mikä on hyvää, mikä on ehdottoman oikeaa ja väärää, mitä ovat ehdottomat moraaliarvot.
Tuloksena on, että se mitä on kutsuttu hyväksi, kutsutaan nyt pahaksi, ja sitä mitä on kutsuttu pahaksi, se on nyt nostettu hyväksi. Kuten antiikin Rooman kohdalla ennen sen kaatumista ihmiset näkevät menneiden vuosisatojen historian linssien läpi, joista puuttuvat moraaliset ehdottomuudet ja arvot. Kuten antiikin Rooman kohdalla näemme saman: muistomerkkien ja patsaiden alas repimisen, historian uudelleen kirjoittamisen ja pyrkimyksiä muuttaa kansakunnan perustamisasiakirjoja.
Kaikki nämä asiat tapahtuvat jättämällä Jumalan moraaliset ehdottomuudet ja arvot.
HE päättävät, mikä on moraalista ja mikä on hyve, ja kuinka historia pitäisi muistaa. Yksilön kohdalla kaikki ulkopuoliset filosofiat, uskonnot ja uskomukset torjutaan, koska ne ovat ulkopuolelta tulevia. Vain se minkä he sanovat olevan hyve, on hyve. Vain se minkä he sanovat olevan oikein, on oikein.
Nämä ihmiset, jopa jotkut kristityt, uskovat vain sitä mitä he itse uskovat. He uskovat vain siihen, mikä tulee heidän omista ajatuksistaan ja tuntemuksistaan, ja muu torjutaan, siitä kiistellään ylimielisyyden ja itsepäisyyden ollessa tuloksena. Heille Jumalan Sana sanoo mitä tahansa he luulevat ja sanovat sen sanovan, ja he suodattavat pois jokaisen sellaisen ulkopuolisen, joka ei ole samalla kannalla sen kanssa, mitä he jo uskovat.
Sellaisessa kansakunnassa yksilöt korottavat ajatusta ja tunnetta siinä määrin, että yhteiskunnasta tulee kokoelma vieraita, joista jokainen tavoittelee omia etujaan kulttuurin ja yhteiskunnan rajoittaessa heitä minimaalisesti. Hallitus taputtaa käsiään, media taputtaa käsiään ja korottaa tuollaista käytöstä. Tuo henki vaikuttaa joihinkin Kristuksen ruumiissa, he ovat sokeita ja tietämättömiä eivätkä näe olevansa sokeita ja tietämättömiä. Heidän todellinen sydämensä paljastuu. Luullen olevansa viisaita ja oppineita, he ovat itse asiassa typeriä ja tietämättömiä.
He suodattavat elämästään pois jokaisen sellaisen, joka ei ole samaa mieltä heidän kanssaan. He ovat menettäneet sydämen tai ehkä heillä ei koskaan ollut sydäntä, joka arvostaa ideoiden väittelyä ilman että hyökätään yksilön kimppuun. Heidän tunteensa ovat pinnalla ja valmiina syöksymään jokaisen sellaisen kimppuun, joka haastaa heidät ajattelemaan eri tavalla. Puhun kristityistä, jotka ovat antaneet tämän hengen kiinnittäytyä heihin, en vain uskosta osattomista.
Tämän siirtymisen hyveestä emotivismiin tai emotionaaliseen järkeilyyn, voi nähdä näistä neljästä piirteestä yhteiskunnassa.
Ehdottomien moraalisten standardien ja arvojen hylkääminen.
Kieltäytyminen hyväksymästä mitään sellaista uskontoa, filosofiaa tai muuta uskomusta, joka tulee oman itsen ulkopuolelta.
Sellaisten perinteiden, sankareiden, muistomerkkien, muistojen hylkääminen ja torjuminen, jotka nyt nähdään vääriksi.
Irtaantuminen kaikesta sellaisesta yhteisössä tai yhteiskunnassa, mikä on luonteeltaan perinteistä.
Se tarkoittaa, että ihminen voi kutsua mitä tahansa haluaakin hyväksi tai pahaksi. Se tarkoittaa, että hallitus voi kutsua mitä tahansa se haluaakin hyväksi tai pahaksi. Enää eivät hallitukset seuraa perinteisiä ja ehdottomia juutalais-kristillisiä moraalisia arvoja, joiden mukaan hallita. Ne ovat hylänneet ne ja sen sijaan arvottaneet hyväksi tai pahaksi sen minkä vallalla oleva hallitus määrittelee hyväksi tai pahaksi.
Kristityt ja irtaantuminen
Kristityt uskovat jonkin olevan hyvää, koska Jumala sanoo sen olevan hyvää. Hyvyys virtaa Hänestä, ja hyvyys on itse asiassa Jumalan Itsensä piirteiden kokoelma: Rakkaus, ilo, rauha, lempeys, kärsivällisyys, sävyisyys, hyvyys, moraalinen erinomaisuus, johdonmukaisuus, jumalisuus, veljellinen rakkaus. Nämä asiat ovat hyviä, koska ne ovat Jumalasta.
Sen tähden kaiken merkitys virtaa Jumalasta. Hän muovaa maailmankatsomuksemme. Jos Hän kutsuu jotakin pahaksi, se on pahaa, ja jokainen joka tuntee Hänet ja pitäytyy Hänessä tietää, että se mitä Hän sanoo, on totuus. Sen tähden kristityt uskovat, että maapallolla ja kaikella siinä olevalla on merkitys ja tarkoitus.
Mutta suuressa osassa hallituksia ja yhteiskuntia tänään se, mitä Jumala kutsuu hyväksi ja moraaliseksi ja suoraselkäiseksi on viskattu syrjään, mikä jättää monet kristityt ihmettelemään, mitä on tekeillä. Amerikassa on kristittyjä, jotka luulivat Jumalan ja (heidän) maan olevan yhteen kietoutuneita, ja ehkä ne olivatkin alussa. Mutta ei enää. Juuri tämä Jumalan ja Hänen moraalisten ehdottomuuksien hylkääminen moraalisen relativismin, emotivismin hyväksi ravistelee joitakin kristittyjä ytimiä myöten.
Mitä tulee tapahtumaan?
Seurakunnan täytyy pienentyä tullakseen suuremmaksi. Kristityt tulevat etsimään niitä, jotka pitävät yhä kiinni Jumalan ehdottomuuksista, mikä osoitetaan ihmissuhteiden puitteissa. Ei enää ihmissuhteita, jotka kuuluvat rakennukseen perustuviin ohjelmiin, sillä ne eivät tyydytä. Monissa on nousemassa hengellinen nälkä ja he etsivät niitä, jotka ovat samalla hengellisellä aaltopituudella sisimmässään ja etsivät aitoja ihmissuhteita.
Kuten olen sanonut monta kertaa aiemmin: kuka tahansa voi sanoa olevansa uudestisyntynyt. Kuka tahansa voi sanoa rakastavansa Jumalaa. Mutta vanhurskaus osoitetaan ihmissuhteiden puitteissa. Siitä löytyy oman elämän hedelmä. Lausumat siitä, että on kristitty, todistetaan ihmissuhteiden puitteissa.
Sosiaalisen median 'ystävien' illuusio tuhotaan ja monet kohtaavat sen totuuden, että ovat yksin. Monet etsivät aitoja ihmisiä, ja sen tähden (puhun omasta puolestani) näemme monien tulevan siihen johtopäätökseen, että tuon tarpeen täyttävät ihmissuhteet perheeseen perustuvassa, kodeissa kokoontuvassa seurakunnassa.
TUO on se jäännös… tuo on se, minne Kristuksen ruumis on suuntaamassa… luottamuksellisiin ihmissuhteisiin toisten 'samalla hengellisellä aaltopituudella' olevien kanssa. Joitakin pohdittavia asioita… seuraa sitä, kun hallitusten irtaantuminen niiden perinteisistä arvoista jatkuu ja aidot kristityt tulevat pois tuosta kulttuurista etsimään toista kulttuuria. Jumalan perheen kulttuuria.
Uusi aihe ensi viikolla… siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Maailmassa jo olevan antikristuksen hengen erottaminen, viimeisiä ajatuksia
Hei kaikki,
Halusin lisätä lopuksi joitakin ajatuksia tutkimukseeni antikristuksen hengestä, joka ilmenee eri hallitusten välityksellä nykyään, katsomalla hallitusvallan suuremman luokan irtaantumista juutalais-kristillisistä arvoista.
Länsimainen hallitusvalta on perustettu juutalais-kristillisille arvoille, jotka perustuvat 10 käskyn ehdottomuuksille. Pidämme tiettyjä totuuksia ehdottomina: murha on väärin. Valehteleminen on väärin. Varastaminen on väärin. Jonkin tai jonkun sellaisen himoitseminen, joka ei ole sinun, on väärin. Jumalan kiroaminen on väärin. Länsimaiset hallitusvalta, tuomioistuimet ja kulttuuri ovat suurelta osin olleet yhtä mieltä näistä ehdottomuuksista.
Koska uskomme on ollut yksimielinen näiden hallitusvallan arvojen kanssa, olemme kyenneet harjoittamaan uskoamme vuosisatoja rauhassa ja jumalisuudessa. Mutta tänään todistamme hallitustemme olevan nopeasti jättämässä nämä ehdottomuudet, mikä aiheuttaa kristittyjen mielessä ja tunteissa suurta kuohuntaa. Monet ovat hämmentyneitä tajuamatta tämän olevan käynnissä olevan prosessin.
Yhtäkkiä uskomme ja kunkin hallituksen yleisesti jaettujen arvojen yhteen kietoutuminen on purkautunut. Se järisyttää monia kristittyjä ytimiä myöten. Alkaa tulla pelkoa. Hämmennystä. Mutta se, mitä on tapahtumassa, on, että itse asiassa hallitukset jättävät nopeasti kansakuntiensa perinteisten juutalaiskristillisten perustojensa arvot ja moraalit.
Mitä tapahtuu, kun kansakunta jättää Jumalan ehdottomuudet?
Skotlantilainen filosofi Alasdair MacIntyre huomautti 1981 julkaistussa kirjassaan After Virtue (Hyveiden jäljillä, suomeksi julk. Gaudeamus 2004), että länsi on lakannut olemasta uskon, moraalisten ehdottomuuksien ja perinteen hallitsema ja on vaihtanut sen tunteen, tai kuten hän sitä kutsui 'emotivismin' hallitsemiseen. Minä kutsuisin sitä 'emotionaaliseksi järkeilyksi'.
Moraalinen ja hyveellinen kansakunta koostuu kansalaisista, jotka jakavat yhteisen moraalisen hyvän. Kansakunnan kansalaiset ovat yhtä mieltä siitä, mikä on hyvää ja moraalista. Hallitus sitten ohjaa kansakunnan paremmaksi tulemista tuota yhteistä moraalista hyvää ja noita arvoja kohti, mikä valuu alaspäin pienimpiin yhteisöihin. Sitä vastoin emotionaalisen järkeilyn hallitsema kansakunta on sellainen kansakunta, joka ei enää ole yhtä mieltä siitä, mikä on hyvää, mikä on ehdottoman oikeaa ja väärää, mitä ovat ehdottomat moraaliarvot.
Tuloksena on, että se mitä on kutsuttu hyväksi, kutsutaan nyt pahaksi, ja sitä mitä on kutsuttu pahaksi, se on nyt nostettu hyväksi. Kuten antiikin Rooman kohdalla ennen sen kaatumista ihmiset näkevät menneiden vuosisatojen historian linssien läpi, joista puuttuvat moraaliset ehdottomuudet ja arvot. Kuten antiikin Rooman kohdalla näemme saman: muistomerkkien ja patsaiden alas repimisen, historian uudelleen kirjoittamisen ja pyrkimyksiä muuttaa kansakunnan perustamisasiakirjoja.
Kaikki nämä asiat tapahtuvat jättämällä Jumalan moraaliset ehdottomuudet ja arvot.
HE päättävät, mikä on moraalista ja mikä on hyve, ja kuinka historia pitäisi muistaa. Yksilön kohdalla kaikki ulkopuoliset filosofiat, uskonnot ja uskomukset torjutaan, koska ne ovat ulkopuolelta tulevia. Vain se minkä he sanovat olevan hyve, on hyve. Vain se minkä he sanovat olevan oikein, on oikein.
Nämä ihmiset, jopa jotkut kristityt, uskovat vain sitä mitä he itse uskovat. He uskovat vain siihen, mikä tulee heidän omista ajatuksistaan ja tuntemuksistaan, ja muu torjutaan, siitä kiistellään ylimielisyyden ja itsepäisyyden ollessa tuloksena. Heille Jumalan Sana sanoo mitä tahansa he luulevat ja sanovat sen sanovan, ja he suodattavat pois jokaisen sellaisen ulkopuolisen, joka ei ole samalla kannalla sen kanssa, mitä he jo uskovat.
Sellaisessa kansakunnassa yksilöt korottavat ajatusta ja tunnetta siinä määrin, että yhteiskunnasta tulee kokoelma vieraita, joista jokainen tavoittelee omia etujaan kulttuurin ja yhteiskunnan rajoittaessa heitä minimaalisesti. Hallitus taputtaa käsiään, media taputtaa käsiään ja korottaa tuollaista käytöstä. Tuo henki vaikuttaa joihinkin Kristuksen ruumiissa, he ovat sokeita ja tietämättömiä eivätkä näe olevansa sokeita ja tietämättömiä. Heidän todellinen sydämensä paljastuu. Luullen olevansa viisaita ja oppineita, he ovat itse asiassa typeriä ja tietämättömiä.
He suodattavat elämästään pois jokaisen sellaisen, joka ei ole samaa mieltä heidän kanssaan. He ovat menettäneet sydämen tai ehkä heillä ei koskaan ollut sydäntä, joka arvostaa ideoiden väittelyä ilman että hyökätään yksilön kimppuun. Heidän tunteensa ovat pinnalla ja valmiina syöksymään jokaisen sellaisen kimppuun, joka haastaa heidät ajattelemaan eri tavalla. Puhun kristityistä, jotka ovat antaneet tämän hengen kiinnittäytyä heihin, en vain uskosta osattomista.
Tämän siirtymisen hyveestä emotivismiin tai emotionaaliseen järkeilyyn, voi nähdä näistä neljästä piirteestä yhteiskunnassa.
Ehdottomien moraalisten standardien ja arvojen hylkääminen.
Kieltäytyminen hyväksymästä mitään sellaista uskontoa, filosofiaa tai muuta uskomusta, joka tulee oman itsen ulkopuolelta.
Sellaisten perinteiden, sankareiden, muistomerkkien, muistojen hylkääminen ja torjuminen, jotka nyt nähdään vääriksi.
Irtaantuminen kaikesta sellaisesta yhteisössä tai yhteiskunnassa, mikä on luonteeltaan perinteistä.
Se tarkoittaa, että ihminen voi kutsua mitä tahansa haluaakin hyväksi tai pahaksi. Se tarkoittaa, että hallitus voi kutsua mitä tahansa se haluaakin hyväksi tai pahaksi. Enää eivät hallitukset seuraa perinteisiä ja ehdottomia juutalais-kristillisiä moraalisia arvoja, joiden mukaan hallita. Ne ovat hylänneet ne ja sen sijaan arvottaneet hyväksi tai pahaksi sen minkä vallalla oleva hallitus määrittelee hyväksi tai pahaksi.
Kristityt ja irtaantuminen
Kristityt uskovat jonkin olevan hyvää, koska Jumala sanoo sen olevan hyvää. Hyvyys virtaa Hänestä, ja hyvyys on itse asiassa Jumalan Itsensä piirteiden kokoelma: Rakkaus, ilo, rauha, lempeys, kärsivällisyys, sävyisyys, hyvyys, moraalinen erinomaisuus, johdonmukaisuus, jumalisuus, veljellinen rakkaus. Nämä asiat ovat hyviä, koska ne ovat Jumalasta.
Sen tähden kaiken merkitys virtaa Jumalasta. Hän muovaa maailmankatsomuksemme. Jos Hän kutsuu jotakin pahaksi, se on pahaa, ja jokainen joka tuntee Hänet ja pitäytyy Hänessä tietää, että se mitä Hän sanoo, on totuus. Sen tähden kristityt uskovat, että maapallolla ja kaikella siinä olevalla on merkitys ja tarkoitus.
Mutta suuressa osassa hallituksia ja yhteiskuntia tänään se, mitä Jumala kutsuu hyväksi ja moraaliseksi ja suoraselkäiseksi on viskattu syrjään, mikä jättää monet kristityt ihmettelemään, mitä on tekeillä. Amerikassa on kristittyjä, jotka luulivat Jumalan ja (heidän) maan olevan yhteen kietoutuneita, ja ehkä ne olivatkin alussa. Mutta ei enää. Juuri tämä Jumalan ja Hänen moraalisten ehdottomuuksien hylkääminen moraalisen relativismin, emotivismin hyväksi ravistelee joitakin kristittyjä ytimiä myöten.
Mitä tulee tapahtumaan?
Seurakunnan täytyy pienentyä tullakseen suuremmaksi. Kristityt tulevat etsimään niitä, jotka pitävät yhä kiinni Jumalan ehdottomuuksista, mikä osoitetaan ihmissuhteiden puitteissa. Ei enää ihmissuhteita, jotka kuuluvat rakennukseen perustuviin ohjelmiin, sillä ne eivät tyydytä. Monissa on nousemassa hengellinen nälkä ja he etsivät niitä, jotka ovat samalla hengellisellä aaltopituudella sisimmässään ja etsivät aitoja ihmissuhteita.
Kuten olen sanonut monta kertaa aiemmin: kuka tahansa voi sanoa olevansa uudestisyntynyt. Kuka tahansa voi sanoa rakastavansa Jumalaa. Mutta vanhurskaus osoitetaan ihmissuhteiden puitteissa. Siitä löytyy oman elämän hedelmä. Lausumat siitä, että on kristitty, todistetaan ihmissuhteiden puitteissa.
Sosiaalisen median 'ystävien' illuusio tuhotaan ja monet kohtaavat sen totuuden, että ovat yksin. Monet etsivät aitoja ihmisiä, ja sen tähden (puhun omasta puolestani) näemme monien tulevan siihen johtopäätökseen, että tuon tarpeen täyttävät ihmissuhteet perheeseen perustuvassa, kodeissa kokoontuvassa seurakunnassa.
TUO on se jäännös… tuo on se, minne Kristuksen ruumis on suuntaamassa… luottamuksellisiin ihmissuhteisiin toisten 'samalla hengellisellä aaltopituudella' olevien kanssa. Joitakin pohdittavia asioita… seuraa sitä, kun hallitusten irtaantuminen niiden perinteisistä arvoista jatkuu ja aidot kristityt tulevat pois tuosta kulttuurista etsimään toista kulttuuria. Jumalan perheen kulttuuria.
Uusi aihe ensi viikolla… siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed