Why no rapture last week? #2
Miksei viime viikolla ollut mitään ylöstempausta? Osa 2
Hei kaikki,
Kerran, joka näyttää tapahtuneen kauan aikaa sitten kaukaisessa galaksissa, omistin kaksi noutopizzaravintolaa. Toisessa niistä oli esimies, joka oli hyvin pidetty, tuli kaikkien kanssa toimeen ja oli kohtelias asiakkaille… mutta ei vain kyennyt ymmärtämään ajoissa töihin ilmaantumisen käsitettä.
Lukuisat kerrat menin ravintolaan klo 11 (avaamisaika) ja puhelimet pärisivät villisti, pizzakuskit seisoivat ulkopuolelle odottamassa sisäänpääsyä, jotta voisivat ryhtyä töihin… eikä esimies ollut paikalla.
Lisäksi esimerkiksi meidän isoissa (16 tuumaa/40,6 cm) pizzoissa oli määrä olla 16 unssia (453 g) juustoa ja 52 pepperoniviipaletta, mutta hän pani 18 unssia ja 62 viipaletta niihin. Ja hän piti niin paljon työntekijöiden kanssa puhumisesta, että kun bisnes hiljeni lounas- tai päivällisajan jälkeen, hän ei kyennyt käskemään heitä leimaamaan itseään ulos. Sen tuloksena hänen elintarvike- ja työkulunsa olivat 2.000 dollaria liian suuret joka kuukausi.
Mutta minä todistin hänelle Jeesuksesta, joten tammikuusta aina syyskuuhun saakka anoin hänelle jatkuvasti varoituksia ja puhuin hänelle. Jokaisena kuluneena kuukautena tai palkkakautena annoin hänelle aikamäärän ja tavoitteen. Kun hän epäonnistui, hän pyysi vilpittömästi anteeksi kertoen omasta näkökulmastaan perusteltuja syitä sille, mitä tapahtui jonakin tiettynä iltana ja sille, mikä sai kulut niin suuriksi… niinpä hellyin.
Lokakuun 3 päivänä valitin Barbille jälleen kerran kuinka tuo mies maksoi meille 2.000 dollaria kuussa elintarvike- ja työkuluina, ja oli epäonnistunut jokaisen asettamani tavoitteen saavuttamisessa aina jostakin syystä, ja Barb sanoi: "Sinä rakastat häntä enemmän kuin rakastat minua, koska hän maksaa meille vähintään 2.000 dollaria kuussa kuten sanoit. Se on rahaa, joka on viety pois minulta ja lastemme suusta ja sinä annat sen hänelle." Barb oli oikeassa.
Annoin hänelle potkut seuraavana aamuna.
Päätin viime viikolla sen kertomiseen, kuinka Stefanus kertoi meille Apt. 7:42:ssa Jumalan saavuttaneen pisteen, jossa Hän päätti, ettei Hän jatkaisi sitä, että antaa Israelille mahdollisuuksia katua. Hän sanoi: "… ja Jumala kääntyi heistä pois ja hylkäsi heidät palvomaan taivaan joukkoja."
Israel torjui Jumalan 10 kertaa
Kuullessaan, että Jumala oli kääntynyt heistä pois eikä antaisi heille vielä yhtä mahdollisuutta, vaan pakottaisi heidät vaeltamaan erämaassa 49 vuotta, yhden vuoden jokaista päivää kohtaan, jona he olivat vakoilleet maassa ja päättäneet olla menemättä sinne, ihmiset surivat ja katuivat – mutta heidän katumuksensa tuli liian myöhään*.
Osoittaakseen Herralle, kuinka vilpittömiä he olivat, he kokosivat armeijan ilman Moosesta tai Joosua ja menivät Luvattuun maahan ja hyökkäsivät siellä asuvien amalekilaisten ja kanaanilaisten kimppuun vastoin Mooseksen neuvoa. Hän oli käskenyt heitä olemaan menemättä, sillä 'Jumala ei ole kanssanne'; mutta he hyökkäsivät silti ja heidät löylytettiin perin juurin ja heidän täytyi vetäytyä takaisin leiriinsä. * 4. Moos. 14:39-45
Israel on tuo esimies...
Yllä olevassa esimerkissäni voisimme tehdä Israelista esimiehen ja minun asemani omistajana oli kuten Jumala oli Israelille.
Jumala saavutti Israelin suhteen pisteen, jossa Hän päätti antaa heidän kokea sanojensa ja tekojensa seuraukset. Vanhemmat saavuttavat nuo pisteet lastensa suhteen. Opettajat oppilaiden. Jossakin pisteessä armon osoittamisesta heille tulee sitä, että mahdollistetaan heidän jatkamisensa häiriintyneessä käyttäytymisessä tai synnissä tai laiskuudessa ja tulee piste, jossa heidän täytyy kokea ne seuraukset, joista heitä on varoitettu. Juuri tämän Jumala teki Israelille. Heidän tekonsa saivat Hänet (ja meidät) tekemään asioita, joita emme halua tehdä, mutta meidän täytyy tehdä.
Joosuan ja Kaalebin sallittiin päästä Luvattuun maahan
Pohdipa Joosuan ja Kaalebin näkökulmaa, sillä se on meidän näkökulmamme kristittyinä riippumatta maasta jossa elämme. Joosua ja Kaaleb olivat jäännös, joka näki kansakuntansa lankeavan pois Jumalan teiltä.
Jäännös on pieni kankaanpala, joka jää jäljelle kun muu osa siitä on myyty tai käytetty – sen on jäljelle jäävä kappale. Tuota sanaa 'jäännös' käytetään 540 kertaa Raamatussa ja usein se merkitsee 'se mikä on jäljellä sen jälkeen, kun yhteisö tai kansakunta käy läpi suuronnettomuuden tai katastrofin'.
Sitä käytettiin kuvaamaan jäljelle jäänyttä ruokaa tai öljyä ja 'jäljelle jäänyttä' kansaa. Se on uskovien asema keskellä kansakuntaa ja kulttuuria, joka ei palvele Jumalaa. Se kuvaa Joosuaa ja Kaalebia, jotka olivat sukupolvensa jäännöksiä ja kuvaa niitä 7.000 polvea, jotka kieltäytyivät notkistumasta Baalin edessä Elian aikoina.
Ajattele, mitä jäännös näki olevan meneillään ympärillään, kun Israel kokonaisuutena alkoi seurata muita jumalia ja jumalattaria. Kuinka heidän on täytynytkään surra ja rukoilla ja jopa pelätä, mitä heille ja heidän kansakunnalleen voisi tapahtua. Olemmeko me yhtään sen erilaisempia tänään riippumatta siitä, mikä maa on kotisi?
On aina jäännös, joka katselee kauhuissaan maataan kohtaavia asioita jumalattomien ihmisten harjoittamien pahojen tapojen vuoksi – mutta se tapahtuu heidän kansakunnilleen siitä huolimatta.
Häiriköitä?
Kun Ahab ensi kertaa tapasi Elian, hän kysyi 1. Kun 18:17:ssä: "Oletko sinä se, joka häiritsee koko Israelia?" Pahoille Jumalan seuraajat, jäännös ovat ne, jotka näyttävät olevan häiriköitä ja heidän mukaansa näistä pitää tehdä loppu.
Tuo henki, joka antaa pahoille ihmisille tuon näkökulman, on voitu nähdä kautta historian – läntien Babylonin hallitsijoista jotka olivat Danielia ja ystäviä vastaan, Hitleriin asti, joka ajatteli juutalaisten ja kristittyjen häiritsevän Saksaa, sekä Yhdysvalloissa ja muissa maissa jatkuvasti kasvavalla rohkeudella liberaalien joukossa oleviin saakka, jotka syyttävät konservatiiveja, kristittyjä ja juutalaisia oman maansa vaikeuksista.
Heidän näkökulmastaan me aikaansaamme sen, ettei heidän suunnitelmaansa panna täytäntöön, joten me olemme häiriköitä ja jos vain heidän sallittaisiin tehdä mitä he haluavat, maa olisi rauhassa.
Ihmiset ovat kysyneet minulta...
Matkustaessani minulta usein kysytään, tunnenko pahoja henkiä jonkin kaupungin yllä. Ja jos käännän huomioni siihen, voin usein aistia tietyn demonisen toiminnan alueita tai sen, mitkä 'isot' henget jotakin aluetta hallitsevat, mutta totuuden kertoakseni olen niin tietoinen Kristuksesta minussa ja Jumalan läsnäolosta minussa, ympärilläni ja kanssani ja etsin niin sitä mitä Hän on tekemässä jollakin alueella, niin että vain näen ja koen Hänet. Minä vain en luonnostani etsi sitä mitä paholainen on tekemässä.
Jeesus sanoi Matt. 24:14:ssä "Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi (merkit/ihmeet) kaikille kansoille; ja sittentulee loppu.", SE on minun mittatikkuni siinä, missä olemme maailmantapahtumissa – se mitä Jumala on tekemässä – ei se mitä paholainen on tekemässä.
Minusta on kiehtovaa kuinka Hesekiel 38:n liittouma Venäjän, Turkin, Iranin (Persia VT:n aikoina, joten se voi helposti pitää sisällään Irakin) välillä on saamassa muotoaan päivittäin aivan meidän silmiemme edessä, jopa tätä kirjoittaessani näemme uutisia siitä, kuinka Venäjä, Iran ja Irak perustavat venäläistukikohtia Irakiaan ja Syyriaan – hämmästyttäviä päiviä!
MUTTA...henkilökohtaisella tasolla huomioni kohdistuu siihen, että kuuntelen Yhden ääntä: Kristuksen minussa, kirkkauden toivon ääntä.
Monia, monia kristillisiä ääniä ajaa asiassa pelon henki – lähtien salaliittoteorioista aina maailman talouden romahtamiseen, monet kristityt ovat saavuttaneet sen pisteen, etteivät he välitä enää, koska ovat vain niin väsyneitä kaikkiin ääniin. Ne ovat vain aamiaismurohöttöä: hedelmiä, pähkinöitä ja hiutaleita.
Kun Jeesus sanoi Joh. 10:3:ssa, että Hänen lampaansa tuntevat Hänen äänensä ja Hän kutsuu jokaista nimeltä, se oli vain ensimmäinen osa Hänen lausumaansa. Hän päättää sen sanomalla jakeessa 5: "Eivätkä ne seuraa vierasta, sillä ne eivät tunne vieraiden ääntä."
Liian monet uskovat kuuntelevat muita ääniä kuin heissä olevaa Hyvää Paimenta. Meidän täytyy kuulla Hänen äänensä sisällämme, sillä olemme niissä päivissä, jolloin silloin kun Jumala on kääntynyt ja antaa kaikkien kansakuntien vaeltaa omia teitään samalla kuin me jäännöksenä katselemme lumoutuneen kauhistuneina maailman hajoamista ympärillämme. Ja kuten on aiemmin tapahtunut, meitä syytetään.
Minulta on tila loppunut – ensi viikolla – nivon tuon kaiken yhteen, miksi ylöstempaus ei tapahtunut, mitä Jumala on tekemässä.
Siunauksin,
John Fenn
Miksei viime viikolla ollut mitään ylöstempausta? Osa 2
Hei kaikki,
Kerran, joka näyttää tapahtuneen kauan aikaa sitten kaukaisessa galaksissa, omistin kaksi noutopizzaravintolaa. Toisessa niistä oli esimies, joka oli hyvin pidetty, tuli kaikkien kanssa toimeen ja oli kohtelias asiakkaille… mutta ei vain kyennyt ymmärtämään ajoissa töihin ilmaantumisen käsitettä.
Lukuisat kerrat menin ravintolaan klo 11 (avaamisaika) ja puhelimet pärisivät villisti, pizzakuskit seisoivat ulkopuolelle odottamassa sisäänpääsyä, jotta voisivat ryhtyä töihin… eikä esimies ollut paikalla.
Lisäksi esimerkiksi meidän isoissa (16 tuumaa/40,6 cm) pizzoissa oli määrä olla 16 unssia (453 g) juustoa ja 52 pepperoniviipaletta, mutta hän pani 18 unssia ja 62 viipaletta niihin. Ja hän piti niin paljon työntekijöiden kanssa puhumisesta, että kun bisnes hiljeni lounas- tai päivällisajan jälkeen, hän ei kyennyt käskemään heitä leimaamaan itseään ulos. Sen tuloksena hänen elintarvike- ja työkulunsa olivat 2.000 dollaria liian suuret joka kuukausi.
Mutta minä todistin hänelle Jeesuksesta, joten tammikuusta aina syyskuuhun saakka anoin hänelle jatkuvasti varoituksia ja puhuin hänelle. Jokaisena kuluneena kuukautena tai palkkakautena annoin hänelle aikamäärän ja tavoitteen. Kun hän epäonnistui, hän pyysi vilpittömästi anteeksi kertoen omasta näkökulmastaan perusteltuja syitä sille, mitä tapahtui jonakin tiettynä iltana ja sille, mikä sai kulut niin suuriksi… niinpä hellyin.
Lokakuun 3 päivänä valitin Barbille jälleen kerran kuinka tuo mies maksoi meille 2.000 dollaria kuussa elintarvike- ja työkuluina, ja oli epäonnistunut jokaisen asettamani tavoitteen saavuttamisessa aina jostakin syystä, ja Barb sanoi: "Sinä rakastat häntä enemmän kuin rakastat minua, koska hän maksaa meille vähintään 2.000 dollaria kuussa kuten sanoit. Se on rahaa, joka on viety pois minulta ja lastemme suusta ja sinä annat sen hänelle." Barb oli oikeassa.
Annoin hänelle potkut seuraavana aamuna.
Päätin viime viikolla sen kertomiseen, kuinka Stefanus kertoi meille Apt. 7:42:ssa Jumalan saavuttaneen pisteen, jossa Hän päätti, ettei Hän jatkaisi sitä, että antaa Israelille mahdollisuuksia katua. Hän sanoi: "… ja Jumala kääntyi heistä pois ja hylkäsi heidät palvomaan taivaan joukkoja."
Israel torjui Jumalan 10 kertaa
Kuullessaan, että Jumala oli kääntynyt heistä pois eikä antaisi heille vielä yhtä mahdollisuutta, vaan pakottaisi heidät vaeltamaan erämaassa 49 vuotta, yhden vuoden jokaista päivää kohtaan, jona he olivat vakoilleet maassa ja päättäneet olla menemättä sinne, ihmiset surivat ja katuivat – mutta heidän katumuksensa tuli liian myöhään*.
Osoittaakseen Herralle, kuinka vilpittömiä he olivat, he kokosivat armeijan ilman Moosesta tai Joosua ja menivät Luvattuun maahan ja hyökkäsivät siellä asuvien amalekilaisten ja kanaanilaisten kimppuun vastoin Mooseksen neuvoa. Hän oli käskenyt heitä olemaan menemättä, sillä 'Jumala ei ole kanssanne'; mutta he hyökkäsivät silti ja heidät löylytettiin perin juurin ja heidän täytyi vetäytyä takaisin leiriinsä. * 4. Moos. 14:39-45
Israel on tuo esimies...
Yllä olevassa esimerkissäni voisimme tehdä Israelista esimiehen ja minun asemani omistajana oli kuten Jumala oli Israelille.
Jumala saavutti Israelin suhteen pisteen, jossa Hän päätti antaa heidän kokea sanojensa ja tekojensa seuraukset. Vanhemmat saavuttavat nuo pisteet lastensa suhteen. Opettajat oppilaiden. Jossakin pisteessä armon osoittamisesta heille tulee sitä, että mahdollistetaan heidän jatkamisensa häiriintyneessä käyttäytymisessä tai synnissä tai laiskuudessa ja tulee piste, jossa heidän täytyy kokea ne seuraukset, joista heitä on varoitettu. Juuri tämän Jumala teki Israelille. Heidän tekonsa saivat Hänet (ja meidät) tekemään asioita, joita emme halua tehdä, mutta meidän täytyy tehdä.
Joosuan ja Kaalebin sallittiin päästä Luvattuun maahan
Pohdipa Joosuan ja Kaalebin näkökulmaa, sillä se on meidän näkökulmamme kristittyinä riippumatta maasta jossa elämme. Joosua ja Kaaleb olivat jäännös, joka näki kansakuntansa lankeavan pois Jumalan teiltä.
Jäännös on pieni kankaanpala, joka jää jäljelle kun muu osa siitä on myyty tai käytetty – sen on jäljelle jäävä kappale. Tuota sanaa 'jäännös' käytetään 540 kertaa Raamatussa ja usein se merkitsee 'se mikä on jäljellä sen jälkeen, kun yhteisö tai kansakunta käy läpi suuronnettomuuden tai katastrofin'.
Sitä käytettiin kuvaamaan jäljelle jäänyttä ruokaa tai öljyä ja 'jäljelle jäänyttä' kansaa. Se on uskovien asema keskellä kansakuntaa ja kulttuuria, joka ei palvele Jumalaa. Se kuvaa Joosuaa ja Kaalebia, jotka olivat sukupolvensa jäännöksiä ja kuvaa niitä 7.000 polvea, jotka kieltäytyivät notkistumasta Baalin edessä Elian aikoina.
Ajattele, mitä jäännös näki olevan meneillään ympärillään, kun Israel kokonaisuutena alkoi seurata muita jumalia ja jumalattaria. Kuinka heidän on täytynytkään surra ja rukoilla ja jopa pelätä, mitä heille ja heidän kansakunnalleen voisi tapahtua. Olemmeko me yhtään sen erilaisempia tänään riippumatta siitä, mikä maa on kotisi?
On aina jäännös, joka katselee kauhuissaan maataan kohtaavia asioita jumalattomien ihmisten harjoittamien pahojen tapojen vuoksi – mutta se tapahtuu heidän kansakunnilleen siitä huolimatta.
Häiriköitä?
Kun Ahab ensi kertaa tapasi Elian, hän kysyi 1. Kun 18:17:ssä: "Oletko sinä se, joka häiritsee koko Israelia?" Pahoille Jumalan seuraajat, jäännös ovat ne, jotka näyttävät olevan häiriköitä ja heidän mukaansa näistä pitää tehdä loppu.
Tuo henki, joka antaa pahoille ihmisille tuon näkökulman, on voitu nähdä kautta historian – läntien Babylonin hallitsijoista jotka olivat Danielia ja ystäviä vastaan, Hitleriin asti, joka ajatteli juutalaisten ja kristittyjen häiritsevän Saksaa, sekä Yhdysvalloissa ja muissa maissa jatkuvasti kasvavalla rohkeudella liberaalien joukossa oleviin saakka, jotka syyttävät konservatiiveja, kristittyjä ja juutalaisia oman maansa vaikeuksista.
Heidän näkökulmastaan me aikaansaamme sen, ettei heidän suunnitelmaansa panna täytäntöön, joten me olemme häiriköitä ja jos vain heidän sallittaisiin tehdä mitä he haluavat, maa olisi rauhassa.
Ihmiset ovat kysyneet minulta...
Matkustaessani minulta usein kysytään, tunnenko pahoja henkiä jonkin kaupungin yllä. Ja jos käännän huomioni siihen, voin usein aistia tietyn demonisen toiminnan alueita tai sen, mitkä 'isot' henget jotakin aluetta hallitsevat, mutta totuuden kertoakseni olen niin tietoinen Kristuksesta minussa ja Jumalan läsnäolosta minussa, ympärilläni ja kanssani ja etsin niin sitä mitä Hän on tekemässä jollakin alueella, niin että vain näen ja koen Hänet. Minä vain en luonnostani etsi sitä mitä paholainen on tekemässä.
Jeesus sanoi Matt. 24:14:ssä "Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi (merkit/ihmeet) kaikille kansoille; ja sittentulee loppu.", SE on minun mittatikkuni siinä, missä olemme maailmantapahtumissa – se mitä Jumala on tekemässä – ei se mitä paholainen on tekemässä.
Minusta on kiehtovaa kuinka Hesekiel 38:n liittouma Venäjän, Turkin, Iranin (Persia VT:n aikoina, joten se voi helposti pitää sisällään Irakin) välillä on saamassa muotoaan päivittäin aivan meidän silmiemme edessä, jopa tätä kirjoittaessani näemme uutisia siitä, kuinka Venäjä, Iran ja Irak perustavat venäläistukikohtia Irakiaan ja Syyriaan – hämmästyttäviä päiviä!
MUTTA...henkilökohtaisella tasolla huomioni kohdistuu siihen, että kuuntelen Yhden ääntä: Kristuksen minussa, kirkkauden toivon ääntä.
Monia, monia kristillisiä ääniä ajaa asiassa pelon henki – lähtien salaliittoteorioista aina maailman talouden romahtamiseen, monet kristityt ovat saavuttaneet sen pisteen, etteivät he välitä enää, koska ovat vain niin väsyneitä kaikkiin ääniin. Ne ovat vain aamiaismurohöttöä: hedelmiä, pähkinöitä ja hiutaleita.
Kun Jeesus sanoi Joh. 10:3:ssa, että Hänen lampaansa tuntevat Hänen äänensä ja Hän kutsuu jokaista nimeltä, se oli vain ensimmäinen osa Hänen lausumaansa. Hän päättää sen sanomalla jakeessa 5: "Eivätkä ne seuraa vierasta, sillä ne eivät tunne vieraiden ääntä."
Liian monet uskovat kuuntelevat muita ääniä kuin heissä olevaa Hyvää Paimenta. Meidän täytyy kuulla Hänen äänensä sisällämme, sillä olemme niissä päivissä, jolloin silloin kun Jumala on kääntynyt ja antaa kaikkien kansakuntien vaeltaa omia teitään samalla kuin me jäännöksenä katselemme lumoutuneen kauhistuneina maailman hajoamista ympärillämme. Ja kuten on aiemmin tapahtunut, meitä syytetään.
Minulta on tila loppunut – ensi viikolla – nivon tuon kaiken yhteen, miksi ylöstempaus ei tapahtunut, mitä Jumala on tekemässä.
Siunauksin,
John Fenn
RSS Feed