How to discern between your spirit and the Holy Spirit 3 of 4.
Miten erottaa, onko kyse sinun hengestäsi vai Pyhästä Hengestä, osa 3/4
 
Hei kaikki,
 
Viime viikolla lopetimme Jumalan ohjeisiin koskien sellaisia sanoja, jotka tekevät ihmiset turhamaisiksi ja jotka tulevat heidän omasta mielikuvituksestaan.
 
Kuka joutuu oman sydämensä ja mielikuvituksensa johdatuksen valtaan?
 
Herra kertoo Jer. 23: 17:ssa millaiset ihmiset ovat alttiita valheellisille sanoille. Valheellisilla sanoilla tarkoitan tämän Raamatunkohdan asiayhteyttä – ihmiset, joita johdattavat joko heidän oma sydämensä ja tunteensa tai jotka ovat sekoittaneet tunteensa siihen, mitä Jumala itse asiassa sanoo, mistä seuraa virheitä ja huonoja päätöksiä. 
 
"He hokevat minun halveksijoilleni… Teillä on oleva rauha!' Ja kaikille, jotka vaeltavat sydämensä paatumuksessa (he sanovat) …" 
 
Heprean sana 'naats' on tässä käännetty 'halveksijat'. Se tarkoittaa ensiksi 'torjua' tai 'tai kääntyä pois jostakin'. Joten Herra opettaa Jeremialle, että alttiimpia luottamaan omaan mielikuvitukseensa ja luulemaan, että kyse on Jumalasta, ovat ne, jotka ovat ensiksi kääntyneet pois siitä todellisesta asiasta, jota Jumala haluaa heidän työstävän tai käsittelevän. Kaikkein alttiimpia ovat ne, jotka ovat kääntyneet pois aidosta, koska se on vaikeaa, he ovat torjuneet sen etsiessään jotakin helpompaa, parempaa sanaa.
 
Asiayhteys tässä oli se, että Jumala yritti saada kansan valmistautuneeksi kansakuntaa kohtaaviin vaikeuksiin, mutta he kääntyivät pois aidoista lähestyvän uhkan sanoista kääntyen sen sijaan sellaisten 'profeettojen' sanojen puoleen, jotka kertoivat heille, ettei kansakunta muuttuisi.
 
Esimerkkejä ihmisistä jotka tekevät noin
 
Viime viikoilla annoin keksityn esimerkin henkilöstä valitsemassa kahden huoneiston välillä hänen valitessaan sen, joka vetosi hänen egoonsa ja sieluunsa hänen budjettinsa ja tarpeen sijaan. Jumala yritti saada hänet panemaan elämänsä järjestykseen, rupeamaan kurinalaiseksi ja järjestelmälliseksi varojensa suhteen. Mutta se olisi vaikea vaihtoehto. Niinpä kun hän kääntyi pois tuosta (torjui), hän kääntyi Jumalan puoleen saadakseen vahvistuksen oman sydämensä mielikuvituksen perusteella ja sai oman mielikuvituksensa 'vahvistuksen'.
 
Toinen esimerkki on kristitty, joka elää vaikeissa olosuhteissa ja jolla on kova elämä, hän toivoo epätoivoisesti ylöstempauksen tapahtumista millä tahansa hetkellä. Hän etsii videoita ja opetuksia, joissa julistetaan Jeesuksen tulevan, sanotaanko vaikka toukokuussa. Mutta joku toinen käyttää matematiikkaa ja laskee päiviä ja sanoo, että se tapahtuu tänä pääsiäisenä tai ehkä tänä jom kippurina. Hän takertuu siihen toivoon, että joku niistä on oikein ja pelastaa hänet tästä maailmasta. Hän saattaa hengellistää sen sanoen, että hän haluaa vain 'mennä kotiin', tavallisesti totuus on, että hänen elämänsä on ja on ollut vaikeaa. Hän ei halua kasvaa aikuiseksi kuten hänen pitäisi, kuten Jeesus häntä pyytää niissä olosuhteissa, joissa hän on.
 
Voisin kuvailla avioliittoja, johon nainen tai mies menivät sillä ajatuksella, että Jumala oli sanonut 'tämä se on', vain tajutakseen, että tuota tuhoisaa liittoa ei Jumala kasannut. Ja hän miettii: "Missä menin vikaan?" 
 
Ehkäpä he rakastuivat toistensa henkiin, mutta olivat kaukana erillään sieluissaan. Kuitenkin koska heillä oli tuo samalla hengellisellä aaltopituudella olemisen todistus, he luulivat Jumalan käskevän heidän mennä naimisiin. Hän ei käskenyt, heillä vain oli hengellisesti yhteys ja he veivät suhteen pitemmälle kuin mitä Jumala oli tarkoittanut. Hengestä henkeen suuntautuvaa viehätystä pidetään usein virheellisesti rakkautena ja sen tuottamina tunteina. Säilytä ne rajat, jotka Jumala tarkoitti.   
 
Voisin kuvailla myös vähemmän traagisia elämän tapahtumia – kuten valintaa kahden työpaikan välillä. Toinen olisi aidosti työn tekemisen paikka, kasvukokemus, ehkäpä alemman tasoinen aloittelijan tehtävä, mutta ihmisestä tuntuu, että Jumalalta tuleva todistus näyttää siltä, että tämä on se mitä Jumala tarkoittaa ja heti kun työpaikka olisi saatu, eteneminen tapahtuisi nopeasti. Mutta toinen työtarjous sisältäisi paremman palkan, mukavammat työtilat, suuremmat lupaukset etenemisen suhteen.
 
Hän ottaa jälkimmäisen työpaikan, koska paikan pomo vetosi hänen etoonsa ja hänen siihen kytkeytyvään mielikuvitukseensa. Lupaukset olivat suuremmat, toimisto kivempi. Mutta vuoden sisällä yritys meni nurin ja hän kävi läpi vaikean ajan ihmetellen, mitä Jumala oli tekemässä – Jumala ei ollut tekemässä mitään, koska tuo ihminen oli toiminut egonsa ja mielikuvituksensa mukaan sen sijaan, että olisi ottanut sen vaikeamman työpaikan, jonka Jumala halusi hänen ottavan.
 
Jumala ei puhunut, kuitenkin he juoksivat
 
Jer. 23:18:ssa Herra kysyy: "Kuka on tarkannut ja kuullut (huomaa, noteeraa) Herran Sanan" Herra etsii niitä, jotka tietävät, mitä Hän itse asiassa on heissä tekemässä ja kasvavat siinä.  
 
Oli eräs nainen, joka matkusti lentäen tuhansia maileja kuuden viikon välein Raamattuseminaareihin osallistuakseen ja asui viikon hotellissa suurin kustannuksin ja lisäksi tulivat jokaisen kurssin kustannukset, jotka olivat jokainen lähes 400 dollaria (kertaa kuusi kurssia). Hän pyysi neuvoa koskien aviomiestään, joka ei tuntenut Herraa ja joka oli tuohtunut naisen rahankäytöstä ja poissaolosta niin usein. Hän totesi myös, etteivät hänen teini-ikäiset lapsensa vaeltaneet Herran kanssa ja he tekivät pilaa hänestä. Nainen halusi tietää, minkä hengellisen avaimen, minkä totuuden voisin jakaa hänen kanssaan, mikä sana Herralta minulla voisi olla, jotta hänen perheensä pelastuisi.
 
Sanoin, että hänen tulisi lopettaa tai ainakin vähentää perheensä jättämistä viikon ajaksi kerrallaan joka kuudes viikko ja mennä takaisin ja olla se vaimo ja äiti, jonka Jumala on pyytänyt häntä olemaan. Nainen vastasi olevansa ikävystynyt, hänen elämänsä oli tylsää ja hänen kursseillaan Jumala näytti hänelle niin paljon ilmestystä. Lisäksi se ja se profeetta oli sanonut sitä ja tätä hänestä. Kuinka hän voisi tyytyä tylsään elämäänsä? Hän ei tarkannut ja kuullut Herran Sanaa egonsa tähden, turhamaisuutensa takia, hänen hengellisyytensä käski hänen jatkaa hengellistä hauskanpitoa ja Jumala pitäisi huolen hänen perheestään. Väärin. Hän ei tarkannut ja kuullut Jumalan sanoja. 
 
Päinvastoin muutama vuosi aiemmin
 
Seurakunnassamme oli nainen, joka oli paikalla joka kerta kun ovet olivat auki sekä teki vapaaehtoistyöä tuntikausia eri ohjelmissa ja oli yleisesti apuna. Myös hän rukoili miehensä ja kahden lapsensa puolesta. Hän toi lapset seurakuntaan, mutta mies ei ollut kiinnostunut. Eräänä päivänä hän kertoi luottamuksellisesti, että hänen miehensä oli sanonut hänelle, ettei voinut kilpailla Jumalan kanssa, vaikka paheksui kaikkea sitä aikaa, jota vaimo vietti seurakunnassa.
 
Kehotin häntä lopettamaan kaikki toimintansa seurakunnassa sunnuntaiaamuja lukuun ottamatta ja viettämään kaikki muu säästyvä aika ollen vaimo miehelleen ja äiti lapsilleen. Se oli Jumalan sana hänelle. Kolmessa viikossa hänen miehensä käveli ovesta hänen kanssaan sunnuntaiaamuna. Mies uudestisyntyi ja tuli ylistysryhmän jäseksi.
 
Avain? Vaimo jätti huomiotta mielikuvituksensa ja sen mitä hän tunsi hengellisessä turhamaisuudessaan. Hän pani syrjään uskomuksensa, että hänen rukouksensa ja ahkera työntekonsa seurakunnassa saisi Jumalan liikahtamaan ja pelastamaan hänen miehensä, ja hän valitsi mennä kotiin ja olla se vaimo ja äiti, joka Jumala itse asiassa pyysi häntä olemaan. Hän tarkkasi ja kuuli Herran sanan itselleen ja teki terveen päätöksen, mikä sai hänen perheensä pelastumaan.
 
Herra kertoi Jeremialle 23:21:ssa: "Minä en ole lähettänyt noita profeettoja, mutta silti he juoksevat. Minä en ole puhunut heille, mutta kuitenkin he ennustavat." 
 
Tuo on yhteenveto Jeremia 23:n ensimmäisestä osasta: ihmiset tekevät päätöksiä, vaikka Jumala ei heitä lähettänyt ja sanoivat Jumalan sanovan jotakin tai Jumalan johdattavan jotenkin, vaikka Hän ei niin ollut tekemässä. He lankesivat oman sydämensä turhamaisuuden, mielikuvituksensa vangiksi, he sivuuttivat Herran heitä varten olevat aidot ohjeet ja sen sijaan tekivät sen mikä oli helppoa.
 
Satoja vuosia myöhemmin Paavali käsittelee tähän liittyviä asioita Korintin seurakunnassa. 2. Kor. 11:ssä hän ilmaisee pelkonsa heidän puolestaan, koska siellä oli joitakin ns. Herran palvelijoita, jotka julistivat toista Jeesusta, toista evankeliumia ja joilla oli toinen henki. Hän kertoi, että vaikka hän ei puheensa ja ulkonäkönsä puolesta tehnyt vaikutusta, se mitä hän jakoi, oli oikein ja tasapainoista. Jakeissa 15-20 hän sanoo, että nämä ihmiset näyttävät valon enkeliltä esiintyessään, he kerskaavat lihan mukaan (rikkaiden ja kuuluisien elämäntyyli). Paavali sanoo heidän käyttävän korinttilaisia hyväksi, ottavan heidän rahansa (orjuuttavan heidät), jopa loukkaavan heitä niin kuin läimäys poskelle, mutta tästä huolimatta korinttilaiset juoksivat heidän perässään saadakseen sen viimeisimmän sanan, jonka he esittivät – eri Jeesus, eri evankeliumi, eri henki – mutta he hyväksyivät ne kaikki!
 
Kuulostaako mikään tästä tutulta meidän päivinämme? Päätämme tämän opetussarjan ensi viikolla käsitellen lisää sitä, mitä Herra kertoi Jeremialle… siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL

How to discern between your spirit and the Holy Spirit 2 of 4. From your spirit.
Miten erottaa, onko kyse sinun hengestäsi vai Pyhästä Hengestä, osa 2/4 sinun hengestäsi käsin.
 
Hei kaikki,
 
Päätin viime viikolla puhuen siitä, kuinka Jeremia kohtasi toisen nk. profeetan, joka antoi kansakunnalle profetioita, jotka olivat ristiriidassa Jeremian profetioiden kanssa. Hänen nimensä oli Hananja ja hän oli sekoittanut tunteensa ja toiveensa kansakuntansa suhteen siihen, mitä Herra tosiasiallisesti oli saattanut hänelle antaa, mikä aiheutti virheen. Voimme tehdä samoin emmekä ymmärrä Jumalaa luullen Hänen johdattavan meitä johonkin, kun Hän ei ole niin tekemässä.
 
Erehtyminen siinä, että pitää ihmisen henkeä ja tunnetta Jumalan Henkenä ja ohjauksena
 
Jeremia eli aikana, jolloin Babylonian kuningas Nebukadnessar uhkasi tuhota Juudan kuningaskunnan. Hananja piti itseään profeettana ja antoi henkilökohtaisia profetioita ja puhui myös voitosta kansakunnalle, siitä että Jumala taistelisi Juudan puolesta kuten menneinä päivinä.
Kuitenkin Jumala itse asiassa sanoi jotakin muuta aidon profeetan, Jeremian, välityksellä.
 
Jeremia kertoi kuningas Sidkialle Herran sanoneen, että hänen tulee alistua Nebukadnessarille. Hän käytti iestä esimerkkinä, Nebukadnessarin kanssa iestettynä olemista, hänen kanssaan kumppanina olemista, jotta kansakunta säästyisi täydelliseltä tuholta. Hanajan ja Jeremian kohtaaminen kuninkaan edessä on kirjattu Jeremia 28:an.
 
Valitettavasti kuningas kuunteli Hananjaa Jeremiaan sijasta ja pian kaupunki tuhottiin ja miehet kuten Daniel, 'kolme heprealaista nuorukaista (engl. lasta)' sekä Hesekiel vietiin vankeina Babyloniaan. Jer. 25:11:ssä ja 29:10:ssä Herra kertoi Jeremialle, että kansakunta tulisi olemaan vankina Babyloniassa 70 vuoden ajan ennen vapautumista ja palaamista kotimaahan.  Jeremia näki kaupungin ja kansakunnan sortumisen ja kirjoitti Valitusvirret Jerusalemin tuhosta.
 
Mitä Herra opetti Jeremialle valheellisista sanoista ja ohjauksesta
 
Ennen Jer. 28:ssa olevaa kohtaamista Herra oli opettanut Jeremialle siitä, miten ja miksi ihmiset profetoivat vääriä asioita ja miltä ihmisen omasta sydämestä käsin tuleva ohjaus tai sana näyttää. Herra oli erityisen harmistunut 'paimeniin', jotka tekivät sellaista. Jotkut asiat eivät koskaan muutu! Tuo Herralta tullut ohje löytyy Jeremia 23:sta, jota katsomme melko yksityiskohtaisesti.  
 
Tuon luvun ohjeissa on kyse henkilökohtaisesta profetiasta, hengellisistä unista, näyistä, joiden ihmiset uskovat olevan Herralta, joten siihen liittyy päätöksiä, jotka tehdään siltä pohjalta, minkä ihmiset uskovat olevan Jumalan johdatusta noissa johdatuksissa.
 
Ensimmäinen valheellisen henkilökohtaisen profetian osatekijä: turhamaisuus ja ego
 
Herra kertoo Jeremialle jakeessa 16, että he puhuvat sanoja: "…  täyttäen teidät tyhjillä toiveilla: oman sydämensä näkyjä he puhuvat..."
 
Paavali kirjoitti 1. Kor. 14:3:ssa, että profetia on ensisijaisesti sellainen sana Herralta, joka rakentaa, rohkaisee tai lohduttaa sitä, jolle profetia on. "Jeesuksen todistus on profetian Henki.", kuten Ilm. 19:10:ssa toteaa, mikä tarkoittaa, että henkilökohtainen sana ei ole sinusta, vaan se tulee kirkastamaan ja ylistämään Häntä. 
 
Vääriä profetioita tulee usein, jos ihminen sekoittaa omat tunteensa, omat uskonnolliset uskomuksensa ml. uskomansa väärän opetuksen tai oman kypsymättömyytensä Kristuksessa tai on iän tai tunteiden puolesta epäkypsä. Se valmistaa tien profetialle tai ilmestykselle, joka korottaa häntä, puhuu siitä, kuinka ihmeellinen hän on tai ehkä kuinka suurenmoinen hänen palvelutyönsä tulee olemaan jne. Kun kyse alkaa olla jostakusta ihmisestä Jeesuksen sijaan, se on väärä.
 
Eräs nainen suuttui minuun aikalailla annettuaan minulle 21 sivua käsin kirjoitettua tekstiä paperin kummallakin puolen, jonka joku nk. 'profeetta' oli puhunut hänen ylitseen. Hän sanoi haluavansa tietää, oliko se Jumalalta vai ei. Luin sen läpi ja ensimmäiset viisi virkettä on saattanut olla Herralta. Ne olivat rakentavia, kehottavia ja lohduttavia 1. Kor. 14:3:n mukaisesti.
 
Loput 20 sivua oli noiden viiden virkkeen toistoa eri tavoin ja koskivat sitä, kuinka ihmeellinen nainen oli, mitä lahjoja hänellä oli, miten suuri palvelutyö hänellä tulisi olemaan jne. Kerroin hänelle, että ensimmäiset viisi virkettä saattoivat olla Jumalasta, mutta loput olivat lihassa annettuja. Hän suuttui minuun enkä ole kuullut hänestä sen jälkeen. Ajattelin, kuinka hänen nöyryyteen puettu toimintansa oli itse asiassa hänen ylpeytensä pakottamaa hänen ajatellessaan, että sanoisin 'kyllä ja aamen' profeetan hänen ylitseen lausumille sanoille. Hänen loukkaantumisensa todisti tuon pointin. Kyse oli koko ajan vain hänestä ja hänen egostaan ja ylpeydestään.
 
Katso sitä vaikutusta, joka Pietarilla, Paavalilla ja muilla UT:n kirjoittajilla on ollut kautta noin 20 vuosisadan. Näemmekö koskaan evankeliumeissa Herran puhuvan korusanaisella kielellä siitä, kuinka suurenmoisia he olivat ja mikä vaikutus heidän elämällään tulisi olemaan? Hän kertoi Pietarille, että tämä tulisi olemaan ihmisten kalastaja, Paavalille, että tämä oli kutsuttu pakanoiden luo – mutta ei mitään, joka kuvaisi sitä 2000 vuoden vaikutusta ja kirjoittajana olemista koskien teosta, josta tuli meidän Uusi testamenttimme.  
 
Jos nämä miehet ovat niin suurenmoisia, mutta kuitenkin heille kerrottiin niin vähän Jumalan suunnitelmista koskien heidän elämäänsä ja sitä vaikutusta, joka heidän elämällään olisi halki vuosisatojen, miksi ihmiset tänään luulevat, että Isä tai Herra puhuisi profeetan kautta sanan heille koskien sitä, kuinka väkeviä asioita he tulevat Herrassa tekemään? Ego. Turhamaisuus. Ylpeys.  
 
Sivuhuomautus tässä kohdassa
 
Katso senkaltaisia profetioita, joita Jeesus antoi Matt. 24:ssä ja Lk. 21:ssä tai henkilökohtaisia sanoja, joita Hän antoi Pietarille todeten, miten tämä tulisi kuolemaan. Nuo profetiat ovat melko lyhyitä kestoltaan, ytimekkäitä, eivät toista itseään. Toinen merkki siitä, että ollaan hakoteillä ja että kyse on tunteen ja mielikuvituksen sekoituksesta on, että se on pitkä ja soljuva.  Meidän Isämme ja Herramme ovat riittävän taitavia sanoissaan sanoakseen sen, mitä haluavat sanoa, tiiviisti ja ytimekkäästi.
 
Hänen oman sydämensä näky, joka lähtee turhamaisuudesta
 
Yllä Jer. 23:16:ssa Herra kertoo Jeremiaalle valheellisten sanojen, näkyjen, kuvitelmien ei vain tekevän ihmisiä turhamaisiksi, vaan että "oman sydämensä näkyjä he puhuvat."
 
Tässä esimerkki. Sanotaan vaikka, että joku etsii vuokra-asuntoa. Hänellä on kaksi vaihtoehtoa valittavana. Toinen on lähellä työpaikkaa ja ostosmahdollisuuksia, mutta on pienempi ja näkymä on parkkipaikalle. Mutta se mahtuu budjettiin ja on kätevä. Loogisesti se on täydellinen. Se sopii siihen, missä henkilö tällä hetkellä elämässä on, koska hän tarvitsee paikan, johon on varaa ja jossa saada elämänsä järjestykseen vuodeksi tai pariksi.
 
Toinen on kauempana työpaikasta ja kaupoista, se on suurempi ja näkymä antaa puistoon, jossa on kaunis lampi. Hän voi nähdä itsensä kävelevän puistossa. Tapaavan siellä ystäviä. Se on kallis, mutta hän uskoo, että Jumalan avulla hänellä on siihen varaa.
 
Tämä toinen vaihtoehto vetoaa hänen tunteisiinsa, henkilökohtaiseen makuunsa ja toiveisiinsa ja hän luulee, että koska se 'sopii' hänen makuunsa ja on sellainen paikka, josta hän voi olla ylpeä ja hän voi kutsua sinne ystäviä, 'hänellä on sisäinen todistus siitä'. Se sopii hänen sielulleen – hänen makuunsa, siihen miten hän näkee voivansa kutsua ystäviä kylään ja hän luulee virheellisesti, että tuo hyvä tunne hänen sielunsa sisällä on Jumalan rauha, joka sanoo, että antaa mennä. Hän ymmärtää väärin sielunsa olevan hänen hengestään. Kyse on hänen oman sydämensä näystä.
 
Hän valitsee tuon vetoavan huoneiston kertoen itselleen, että hänellä on sisäinen todistus asiasta ja Jumala johdattaa häntä. Puolessa vuodessa hän on vuokranmaksussa jäljessä, työmatkat uuvuttavat ja hän ihmettelee, mitä Jumalalla oli mielessä johdattaessaan hänet sinne. Kyse ei ollut Jumalasta, vaan tuon henkilön turhamaisuudesta, siitä että hän sekoitti tunteet ja henkilökohtaiset mieltymykset sydämessään, mikä sai hänet tekemään väärän valinnan.
 
Ihmiset tekevät tämänkaltaisia asioita koko ajan; valitessaan puolisoa, työpaikkaa, lemmikkiä, lasten saamista, autoja, harrastuksia, seurakuntia, kouluja – mitä tahansa elämässä. He tekevät sielun päätöksiä ja sitten heidän täytyy kärsiä tekojensa seuraukset. He luulevat, että koska kerran jokin tai joku sopii heidän tyyliinsä, siihen mistä he pitävät tai eivät pidä, kyse täytyy olla Herrasta. Joskus näin onkin, mutta usein he tekevät päätöksiä turhamaisuuden ja sielun mukavuuden ja oman sydämensä näyn pohjalta sen sijaan, että tekisivät vaikeamman päätöksen, joka vaatisi kasvamista ihmisenä Kristuksessa. Oma kokemukseni on ollut se, että vaikeampi päätös on usein Herrasta ja helppo päätös ei usein ole Hänestä.  
 
Hyvänen aika, tässähän mennään elämän yksityiskohtiin, eikö totta? Olemme vasta aloittelemassa sitä, mitä Herra opetti Jeremialle koskien henkilökohtaisten asioiden sotkemista Jumalan Henkeen ja sen seurauksena tulevasta virheestä. Jatkamme tästä ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL

​How to discern between your spirit and the Holy Spirit. 1 of 4; Our spirit
Miten erottaa, onko kyse sinun hengestäsi vai Pyhästä Hengestä, osa 1/ 4 meidän henkemme
 
Hei kaikki,
 
Erään nuorenparin sydämessä on ajatus rakentaa leirialue seurakuntien retriittejä varten, pastoreiden lepopaikaksi ja 'herätyskokousten' pitopaikaksi. He käyvät katsomassa kiinteistöä ja välittömästi heidän sydämessään jokin liikahtaa ja he uskovat Jumalan näyttävän heille, mitä voisi olla: puron toisella puolella leirinuotio ja piknikalue, pitkin puron toista reunaa mökkejä ja polkuja, jotka johtavat aukeaman keskellä olevaan latoon ja konferenssialueelle…  he voivat nähdä tuon mielessään ja uskovat sydämessään, että Jumala on näyttämässä heille leirialuetta koskevaa näkyä.
 
Uskoen Herran johdattavan heitä ostamaan tuon kiinteistön he tekevät niin suurella henkilökohtaisella kustannuksella, mutta liiketoiminnallisesta näkökulmasta hanke on alirahoitettu. He rakentavat omalla rahallaan ladon, jossa voi pitää kokouksia ja odottavat Herran antavan heille rahaa näyn saattamiseksi loppuun.
 
Kuluu muutama ankaran työnteon vuoksi, mutta edistystä on vain vähän. Pariskunta on lähestynyt paikallisia pastoreita tarjoten leirialuettaan paikallisille seurakunnille, mutta kukaan ei varaa heiltä retriittejä tai konferensseja. Pariskunnalla on taakkana alituinen taloudellinen paine, vapaaehtoisia ja talonmiehiä tulee ja menee ja sydämessään he miettivät, onko heiltä jäänyt jotain ymmärtämättä. Mutta ulkonaisesti he yhä kertovat leirialuetta koskevasta näystä jokaiselle joka haluaa kuulla. Voi, heillä on ollut joitakin 'herätyskokouksia' 'ladossa', mutta ei mitään lähelläkään sitä, mitä he luulivat Jumalan panneen heidän sydämeensä. Pian iän, sairauden ja varojen puutteen yhdistelmä pakottaa heidät myymään paikan ja he jäävät ihmettelemään, miten he pettivät Jumalan, missä he menivät vikaan.
 
Heidän henkensä vai Pyhä Henki?
 
Ehkä he olivat kuulleet Herralta, mutta tässä hypoteettisessa tapauksessa liikahdus tapahtui heidän omassa hengessään, joka on elävä ja jossa on Jumalan elämä, niin että he voivat hengen ihmisessään nähdä kiinteistön mahdollisuudet. He käsittivät sydämessään näkemiensä mahdollisuuksien merkitsevän sitä, että Jumalan käski heidän ostaa ja rakentaa. Se tuntui oikealta heidän hengessään, heillä oli 'sisäinen todistus' siitä, että heidän tuli toimia niin. Mutta jos kyse oli Jumalasta, miksi asia ei toteutunut?  
 
Kova totuus meidän keksityllä pariskunnallamme on tämä: kyse oli heidän omasta sydämestään eikä Herrasta, ja selitän sen, miten ja miksi tässä opetussarjassa. Mutta koska he tekivät tämän Herralle, Hän auttoi heitä missä voi, mutta Hän ei ollut kokonaisnäyssä mukana. Heidän hengessään oleva elämä on täynnä luovuutta, mutta kyse oli kuvailemisesta, ei ohjailemisesta. Toisin sanoen Jumalan Elämä heidän hengessään kuvasi sitä, mitä voisi olla, mutta kyse ei ollut siitä, että Jumala ohjaisi johonkin toimintatapaan.  
 
Kyse on siitä erosta uudestisyntyneen ihmishengen välillä, joka voi nähdä sen mahdollisuudet, mitä voisi olla, ja Pyhän Hengen välillä, joka itse asiassa käskee ihmistä tekemään niin ja näin, ja tässä ihmiset menevät vikaan. Hyvin usein he, kuten tämä keksitty pariskunta, tekevät päätöksiä omasta sydämestään käsin, mutta uskovat sen olevan Jumalan sydämeltä.
 
Kuinka ihmisen henki toimii näissä asioissa
 
Tosiasia on, että olemme ikuisia olentoja, meidät on Pyhä Henki luonut uudeksi hengessämme, joten voimme nähdä Elämän melkein missä tahansa tilanteessa, tehtävässä, jokainen meistä sen armon ja niiden lahjojen mukaan, jotka meille on annettu. Sanotaan esimerkiksi, että tuolla yllä mainitulla pariskunnalla on Jumalalta saatu uusien projektien lahja. Menneisyydessä he ovat auttaneet seurakuntia alkuun tai auttaneet rakentamaan uuden pyhätön. Lyhyillä lähetysmatkoilla he ovat innostuneet orpokodin aloittamisesta tai uuden seurakunnan rakentamisesta tai uuden kaivon kaivamisesta. Heidän lahjansa on aloittaa uusia asioita ja koska tuo lahja on Jumalalta, tuolla lahjalla on Elämä jokaisessa aspektissaan. Mikä tahansa uusi asia heidän edessään onkaan, tuo Jumalan antama luovuus ja Elämä räjähtää heidän sisällään näyksi ja mahdollisuuksiksi. Mutta tavallisesti se minkä he näkevät mahdollisena, on kuvailevaa, ei ohjailevaa.
 
Jos joku on muusikko ja hänen sydämessään on ajatus rakentaa levytysstudio ja tarjota lupaaville kristityille muusikoille paikka tehdä äänitteitä ja oppia, tuossa lahjassa on koko Jumalan Elämä niin, että hän näkee välittömästi hengessään kaiken sen, mitä tuo levytysstudio voisi olla – ehkä se olisi maaseutuympäristössä esimerkiksi. Ehkä kaupungissa niin, että yläpuolella on huoneistoja ja pohjakerroksessa kristillinen kahvila… koska hänen lahjansa ovat Jumalalta, ilmestys ja Elämä virtaavat näiden tiettyjen lahjojen välityksellä. Jumalan luovuus räjähtää sen sisällä, mitä voisi olla – mutta mikään tuosta ei merkitse sitä, että Jumala käskee hänen tehdä sen, mitä voisi olla.
 
Uusi työpaikka
 
Joku aloittaa uudessa työpaikassa ja näkee hyvin nopeasti sen, mitä tuo osasto voisi olla. Hän uskoo Herran näyttävän hänelle, mitä voisi olla kuinka hän voisi olla osa tuon osaston siirtämisessä eteenpäin. Mutta jokainen yritys pysäytetään, ja jopa hänen pomonsa moittii häntä, vaikka hän luulee yrittävänsä viedä toimipaikkaa eteenpäin Jumalan suunnitelmassa.
 
Pian tämä henkilö hälyttää ystävät rukoilemaan, nuhtelemaan paholaista, joka yrittää estää toimipaikkaa liikkumasta eteenpäin Jumalan suunnitelmassa. Hän uskoo, että pomon täytyy muuttua tai hänet pitää siirtää pois. Mutta totuus on tämä: Hän havaitsee sen, mitä voisi olla omassa hengessään, omassa sydämessään, koska hänellä on lahjoja tuollaista työtä ja hallintoa ja organisaatiota varten. Ja todellakin Jumala voisi viedä toimipaikkaa tuohon suuntaan. Mutta se, mitä tämä henkilö havaitsee hengessään, ei merkitse sitä, että Jumala käskee hänen olevan se taho, joka saa asian tapahtumaan. Hän on sekoittanut sen, mitä on sydämessään havainnut siitä, mitä voisi olla, ja muuttanut sen mitä voisi olla Jumalalta tulleeksi toimeksiannoksi saada se aikaan. Hän piti ohjailevana jotakin sellaista, joka oli kuvailevaa.   
 
Tuleva puoliso
 
Mies ja nainen alkavat seurustella ja hengellisesti he ovat samalla aaltopituudella. He rakastavat toistensa henkeä, sydäntä, toisen rakkautta Jumalaan. Mutta fyysisesti ei ole paljoakaan vetovoimaa, ja sielussaan ja elämänkokemuksessaan kummallakin on painolastia, joka haittaa heitä joka askelella heidän yrittäessään oppia tuntemaan toisensa.
 
Silti, koska he ovat hengellisesti samalla aaltopituudella, he ajattelevat, että kyse on Jumalasta. Kelataan nopeasti muutama vuosi eteenpäin ja heidän avioliittonsa on yhtä sotkua. He eivät tiedä, kuinka he ovat voineet huijata itseään ajattelemaan, että olivat rakastuneita.
 
Tämä hypoteettinen pariskunta rakastui toistensa henkeen, mutta he eivät rakastaneet toistensa sieluja. Heillä oli vain vähän yhteistä, he näkivät maailman ei vain eri tavoilla, vaan vastakkaisilta ja ristiriidassa olevilta suunnilta. Fyysisesti ei ollut koskaan mitään aitoa vetovoimaa, mutta he menivät naimisiin ajatellen, että koska he olivat oikein hengellisesti, juttu toimisi. Nainen luuli voivansa muuttaa miehen tai Jumala muuttaisi tämän. Mies luuli voivansa muuttaa naisen tai Jumala muuttaisi tämän – tai he voisivat oppia elämään eroavaisuuksiensa kanssa.
 
Koko ajan he sanoivat ihmisille Jumalan tuoneen heille puolison, he kertoivat ihmisille Jumalan käskeneen heitä menemään naimisiin, että Jumalalla oli suuria suunnitelmia heitä varten… mutta kyse ei ollut Jumalasta. He olivat ottaneet hengessään olevan rakkauden toisen henkilön henkeä kohtaan ja muuttaneet sen avioliitoksi, jota ei pitänyt olla. Silti Hän auttaisi heitä, jos he olisivat Hänelle avoimia, mutta Hän ei koskaan suunnitellut, että he menisivät toistensa kanssa naimisiin.
 
Tässä opetussarjassa käsitellään eron tekemistä ihmisen hengen ja Pyhän Hengen välillä. Jeremia kohtasi miehen, joka luuli, että hänellä oli profeetallinen sana kansakunnalle, mutta hän profetoi omasta sydämestään ja sielustaan ollen tunnepohjaisesti siinä mukana, koska rakasti maataan. Mutta sen, mitä hän sanoi olevan Jumalasta, ei ollut. Kyse oli vain hänen omasta sydämestään. Herra käytti aikaa selittääkseen Jeremialle eron ihmisen oman sydämen ja sen välillä, kun Jumala puhuu – ja jatkamme siitä ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin
 
John Fenn/LL

About free will if you like 4 of 4
Vapaasta tahdosta, jos teille sopii osa 4/4
 
Hei kaikki,
 
Suurin yksittäinen sähköpostilla saamani kysymys koskee tunteita ja ajatuksia. Elämme kulttuurissa, johon kuuluvat lyhyet videoiden ja äänen ryöpsähdykset, jotka on suunniteltu herättämään tunteita, käyttämään hyväksi pelkoja ja epäilyä, ja jotka harvoin vetoavat ihmisen korkeampiin ja jaloihin tunteisiin ja ajatuksiin.
 
Langenneen ihmisluonnon kautta olemme myös itsekeskeisiä ja elämme vaurioituneessa ja langenneessa maailmassa. Elämänkokemus saa aikaan sen, että jotkut varttuvat ilman, että heidän on koskaan tarvinnut hallita tunteitaan ja ajatuksiaan – he elävät 'tunneperäisen järkeilyn' mukaan, mistä olen kirjoittanut aiemmissa 'Ajatuksissa'. Vapaa tahto tekee mahdolliseksi sen, että löydämme tasapainon.
 
Vapaa tahto antaa meille kyvyn omata tunteita ja oppia, kuinka hallita niitä
 
Koska emme ole robotteja, vaan täysivaltaisia olentoja, se merkitsee meidän olevan vastuussa siitä, mitä ajattelemme, mitä tunnemme ja kuinka toimimme. Tunteet yllyttävät meitä toimimaan ja vaikuttavat päätöksiimme. Tunteet luovat arvon maailmallemme, mutta ne ovat kuin jokia, joista jokainen menee johonkin suuntaan ja kantaa mukanaan tietyn määrään vettä ja sisältöä. Tunteet sallivat meidän kokea ihmisenä olemisen korkeudet ja syvyydet, ja ne on annettu meille, että saatamme tasapainottaa järkeä tunteella, sillä elämä vaatii tuota tasapainoa, jotta teemme viisaita päätöksiä.
 
Tunnistaen sen ristiriidan, joka on sen osan välillä ajatuksiamme ja tunteitamme, joka haluaa vaeltaa Herran kanssa ja sen osan välillä, joka ei halua, Paavali kirjoitti 2. Kor. 10: 4-6, että meidän tulee hajottaa "…maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi."
 
Meistä saattaa tuntua jonain kylmänä ja sateisena aamuna, että haluamme jäädä kotiin, mutta sivuutamme tunteemme ja nousemme ylös valmiina töihin tai kouluun. Jotkut kristityt eivät koskaan vie tuota jokapäiväistä kurinalaisuutta ajatuksiinsa ja tunteisiinsa pelastusta koskien. He elävät ristiriitaisuudessa: kykenevinä sivuuttamaan tunteensa ja nousemaan ylös sängystä ja menemään töihin, mutta kykenemättöminä hallitsemaan tunteita ja pelkoja, jotka kertovat heille, että he ovat ehkä loukanneet Jumalaa liian monta kertaa ja Hän on potkaissut heidät ulos valtakunnasta.
 
Tunteet asianmukaisesti tasapainossa ja kuuliaisina Kristukselle tekevät mahdolliseksi sen, että järkeilemme asianmukaisesti. Jos ajatukset ja tunteet ovat epätasapainossa, ne vaikuttavat meihin niin, että vaikka näemme jonkin kohdan Raamatussa, sivuutamme lukemamme ja sen sijaan valitsemme (vapaa tahto) toisia jakeita, jotka ovat käyvät yksiin sen kanssa, miltä meistä tuntuu -  pelkäämme pelastuksemme puolesta, pelkäämme, että olemme syyllistyneet syntiin, jota ei anneta anteeksi. Emme tunne Jumalaa tunteidemme kautta, tunnemme Hänet Hänen Henkensä ja Sanan kautta. Hän voi tosiaankin vaikuttaa tunteisiimme, mutta emme tunne Häntä tunteiden perusteella.
 
Vapaa tahto mahdollistaa sen, että elämme moraalin mukaan – moraalin ollessa oikean ja väärän välinen ero
 
Ihminen, joka valitsee omenan ja appelsiinin välillä ei ole yhtään erilainen kuin apina, joka valitsee omenan ja appelsiinin välillä – emme aidosti käytä vapaata tahtoa. Vapaaseen tahtoon kuuluvat moraalia koskevat päätökset – uhraukset, koska se on oikein. Oikein toimiminen silloin, kun kukaan ei katsele.
 
Meillä on kyky hillitä impulssi ja tehdä jotakin muuta. Koirasi voi hajottaa jonkin huoneen, mutta sillä ei ole mitään moraalikompassia ohjaamassa sitä. Ihmisillä on kyky tarkastella jotakin tilannetta ja arvioida sitä sekä sivuuttaa tunteet ja toimia oikein. Kyse on meidän päätöksestämme. Ei Jumalan. Ei paholaisen. Vapaa tahto pakottaa meidät tekemään moraalisia päätöksiä.   
 
Ihmiset, jotka kieltäytyvät ottamasta vastuuta elämästään, haluavat olla kuin tuo appelsiinin valitseva apina. He haluavat elää ikään kuin heidän teoillaan ei olisi mitään seurauksia, niihin ei liittyisi mitään moraalista arvoa. Joku voi varastaa perheenjäseneltä eikä ilmaise mitään ulkonaisia katumuksen merkkejä. Mutta hän ei ole apina. Hänen elämänsä on suurempi kuin pelkästään sen valitseminen, mitä ruokaa syödä, siihen kuuluu moraalivalintojen tekemistä, johon liittyy toisia, joita hän on satuttanut tai auttanut. Vastuun ottaminen teoistamme on se, mitä vapaa tahto meille antaa. Juuda kirjoitti jakeessa neljä: 'älkää kääntäkö Jumalan armoa lupakirjaksi synnin tekemiseen.' (suomennos tässä) Vapaa tahto mahdollistaa sen, että teemme juuri noin – oikeutamme synnin, koska olemme armossa. Tai voimme ymmärtää, että vapaan tahdon armo voimaannuttaa meidät elämään jumalista elämää kasvaessamme ihmisinä ja kasvaessamme aikuisiksi Kristuksessa.
 
Oletko huomannut, että Uuden testamentin kirjeissä syytetään erinomaisen vähän paholaista? Oletko huomannut, että kaikki kirjoittajat opettavat henkilökohtaisen vastuun ottamista, Jumalan kanssa vaeltamista, uutena luomuksena Kristuksessa vaeltamista ja kasvamista kristillisessä luonteessa ja ajatuksissa ja tunteissa? Paholaista tuskin mainitaan. He asettavat yksilön vastuuseen. Katso mitä Jeesus teki puolestasi, ota vastuu ja kasva aikuiseksi ja reagoi kuten sinun pitäisi Häneen, joka maksoi niin suuren hinnan sielustasi! Juuri siitä heillä oli kyse.  
 
Vapaa tahto mahdollistaa sen, että meillä on toivo
 
Kun Jumala ilmestyi Aabrahamille ja aloitti suhteen häneen, se ei vain tehnyt kaikista uskonnollisista kaavoista merkityksettömiä, vaan se toi ihmiskunnalle toivon. Aabrahamin päivinä jokainen oli mukana uskonnollisissa rituaaleissa miellyttääkseen jumalia. Elettiin siinä pelossa, että jos tehtiin jotain väärin, loukattiin jotakin jumalaa tai jumalatarta jollakin tavoin, iskisi tuho. Kun Jumala kutsui Aabrahamin tuntemaan Hänet ja tarjosi sitä koko ihmiskunnalle, se toi tullessaan toivon. Ihminen saattoi jatkaa uskonnollista rituaalia, jos halusi, mutta hänellä oli vapaa tahto tuntea Kaikkivaltias Jumala, saada suhde Häneen. Vapaa tahto mahdollistaa sen, että meillä on toivo, että tunnemme Isän, että tiedämme, että pahin asia, joka meille koskaan voi tapahtua on, että menemme taivaaseen. Se on luja toivo ja luottamus – sielun vakuuttuneisuus, joka toimii ankkurina halki elämän myrskyjen.  
 
Vapaa tahto merkitsee sitä, että epäonnistuminen ei koskaan merkitse loppua
 
Ollessani kuudennella luokalla meillä oli mainio opettaja, joka aina haastoi meitä. Eräänä päivänä hän esitti meille tämän kysymyksen seisoessaan jonkin matkan päässä seinästä: kuinka monta puoliväliin kohti seinää kulkemista minulta tarvitaan, jotta saavutan seinän? Oli monia arvauksia, mutta hänen vastauksensa tyrmistytti meitä: en saavuta sitä koskaan.   
 
Teoriassa puoliväliin kohti seinää kulkeminen joka askeleella tarkoittaa, että ihmisellä on aina puolet matkasta jäljellä. Et koskaan saavuta tuota seinää. Se oli todennäköisesti ensimmäinen oppituntini kvanttifysiikasta, lol. Mutta opettajan pointti liittyy vapaaseen tahtoon, ja pointti on se, että sinulla on aina valinnanvara tässä elämässä. Epäonnistuminen ei koskaan merkitse loppua, aina on jotakin muuta. 
Edes kuolema ei ole loppu. Raamattu puhuu tulevasta ajasta, jolloin Jeesus hallitsee kuninkaana kansakuntia. Se puhuu siitä, että hallitsemme Hänen kanssaan. Sitten mainitaan 'tulevat maailmanajat'. Kuolema ei ole loppu, sen on vain uuden oven avautuminen seuraavaan maailmanaikaan elämässä. Ikuinen Jumala, joka loi ikuisia olentoja Hänessä tarkoittaa, ettei ole sellaista asiaa kuin perimmäinen epäonnistuminen. On aina valintamahdollisuus, Hän on aina varautunut jokaiseen tilanteeseen. 
  
Uskossamme puhumme siitä, että Jumala avaa tai sulkee oven. On myös kuultu ilmaus 'kun Jumala sulkee oven, Hän avaa ikkunan'. On aina yksi 'puoliväliin' vievä liike johonkin muuhun. Et voi pohjimmaltasi epäonnistua.
 
Absoluuttinen vapaa tahto on yksin Jumalan alaa: Hän tahtoi – ja maailmankaikkeus oli olemassa, Hän tahtoi – ja maapallo oli olemassa.  Hän tahtoi – ja ihminen oli olemassa. Ihminen on luotu Hänen kuvakseen ja kaltaisekseen, siksi myös meille on annettu vapaa tahto, mutta koska olemme luotuja olentoja, vapaata tahtoamme käytetään Hän luomisensa rajoissa, niillä rajoitteilla. Mutta myös noiden vapauksien puitteissa. Emme koskaan tietäisi, mitä meillä on Hänessä, jos meillä ei olisi vapaata tahtoa.
 
Ef. 2: 8-10 kertoo meille, että olemme Jumalan 'teko', armosta uskon kautta pelastettuja. Kreikan sana 'teko' on 'poiema', mikä englanniksi kääntyy runoja tarkoittavalla sanalla. Paavali kirjoitti: "Sillä me olemme hänen tekonsa (engl. runonsa), luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on (Isä) edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme." 
 
Olemme Jumalan runoja, vapaalla tahdolla voimaannutettuja vaeltamaan niissä, jotka Hän en valmistanut ennen maailman syntyä – käyttäkäämme luottavaisesti vapaata tahtoamme Hänessä. Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL