Understanding grace 3, Empowering grace
Armon ymmärtäminen, osa 3; voimaannuttava armo
 
Hei kaikki,
 
Olen kertonut, kuinka armolla on odotus, tarkoitus ja rajat. Armo on täysin armon antajan sydämessä sisällä ja on pyhää. Mutta odota, ei tässä vielä kaikki!
 
Armo on myös voimaannuttavaa. Jumala rakastaa meitä, ja tuo armon sisällä on voimaannutus olla kaikkea sitä mitä me voimme olla ihmisolentoina ja ihmisolentoina Kristuksessa.
 
Kun Paavali käski Timoteusta 2. Tim. 2:1:ssä: 'Vahvistu siis, poikani, siinä armossa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa', hän ei käskenyt häntä olemaan vahva ansiottomassa mielisuosiossa. Hän sanoo, että ota vastaan se armo, joka on annettu sinulle tätä elämää varten ja ole vahva siinä armossa.
 
Paavali kirjoitti roomalaisille 12:3:ssa: "Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon… sen uskonmäärän (armon) mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut." Usko, joka sinulla on, on suoraan yhteydessä ja suhteessa siihen armoon, joka sinulle on elämässä annettu. Älä yritä elää jonkun toisen armoa ja hänen uskonsa määrää. Kaikki tarvitsemasi voimaannutus on sen armon ja uskon määrän sisällä, joka sinulla jo on.
 
Jos olet koskaan nähnyt jonkun pastorin julistavan jonkun toisen julistusta ja epäonnistuvan, ja olet ihmetellyt, miksi tuolla julistuksella ei ollut samaa voitelua kuin sillä oli silloin, kun kuulit sen alkuperäiseltä opettajalta, tässä syy: kun ensi kerran se ja se opetti asian, kyse oli hänen omasta ilmestyksestään, hänen omasta armostaan, hänen omasta uskostaan.
 
Tuo pastori käytti tuota samaa viestiä, muttei koskaan tehnyt sitä omakseen, ei koskaan viipynyt sen äärellä salliakseen Isän antaa henkilökohtaista ilmestystä hänelle siitä – hän vain puhui sielusta käsin jonkun toisen armosta käsin odottaen samaa vaikutusta ja voitelua kuin oli tuon toisen henkilön viestissä. Ei. Voit vain puhua ja elää sinulle annetun armon mukaan, ja tuon armon myötä tulee sopiva määrä uskoa.
 
Armo aina voimaannutta armon vastaanottajan. Kun tuot kotiin sen lemmikin, voimaannutat sen sillä ruoalla ja suojalla, jonka tarjoat. Lapsesi on myös voimaannutettu armossasi, eri tavoin ja eri kypsyysastein, kun se armo, jolla hänet voimaannutat, ohjaa häntä aikuisuuteen ja kykenevyyteen elää omillaan tuotteliaana nuorena aikuisena. Tuo keräämäsi esine on voimaannutettu kuulumaan osaksi sitä erityisesineiden kokoelmaa, jota niin rakastat. Armo voimaannuttaa aina. Sillä on tarkoitus. Sillä on rajoitukset, odotukset ja rajat. Pyhyydessä.
 
Armo opettaa
 
Ikään kuin me tarvitsisimme jotakin muuta kertomaan meille, että armo voimaannuttaa meidät elämään pyhää elämää, Paavali vahvisti tuon totuuden tällä:
 
"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa (= opettaa) meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa odottaessamme… Jeesuksen (kirkkauden ilmestymistä)." Titus 2: 11-13.
 
Armo opettaa – mutta mitä? Hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset ilot. Kreikan tässä 'kasvattamiseksi' käännetty sana on itse asia sana, joka merkitsee 'ohjata lapsia' tai 'harjoittaa lapsia' ja siihen sisältyy ajatus kurinalaisuudesta ja ojentamisesta, jos lapsi sitä tarvitsee.
(paideuousa) 
 
Armo on meidän ohjaajamme. Ihmeellistä. Ei laki, ei lakihenkisyys. Ei se, että jos teemme asian x, Jumala tekee asian y. Armo opettaa. Kun me sähläämme ja Hän antaa meille anteeksi, tuo armo voimaannuttaa meidät ja opettaa meidät selviytymään paremmin seuraavalla kerralla. Sen takia Paavali kirjoitti, että hän iloitsi elämän vaikeuksissa, sillä juuri noissa vaikeuksissa löytyvät armon syvyydet. Vaikeuksien keskellä ihminen löytää voimaantumisen Kristuksessa.
 
Olen kuullut monia todistuksia ihmisiltä, jotka ovat olleet vuoteenomina tai vammautumisen tai sairauden suuresti hidastamina, että heillä on ollut upea kausi Herrassa tuona aikana – että silloin kun liha on heikko, hengen ihmisen huomaa ja häneen reagoi nopeammin. Tuo on paastoamisen viehätys, sillä kun suljetaan ruoansulatusprosessi, me unohdamme lihan tarpeet keskittyäksemme henkeen.
 
Armo opettaa: meidän täytyy oppia armo virrata rakkaudessa, ilossa, rauhassa, lempeydessä, kärsivällisyydessä, sävyisyydessä, ystävällisyydessä, jotka ovat hengen/Hengen sisäistä hedelmää missä tahansa tilanteessa.
 
Sydän saa vahvistusta armosta
 
Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo 13:9:ssa: "Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä; sillä on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista, joista ne, jotka niitä menoja ovat noudattaneet, eivät ole mitään hyötyneet." 
 
Koska hän sijoitti armon ‘vieraiden oppien’ ja ‘uskonnollisen lakihenkisyyden’ väliin, meidän täytyy ajatella noiden kahden virheen olevan kaikkein uhkaavimpia sydämen armosta vahvistumiselle. Sydän saa vahvistusta armosta.
 
Kreikan ilmaus 'saada vahvistusta' tässä on 'bebaioo' ja tarkoittaa 'kävellä siinä missä on pitävää (maata)’, sen tähden lujaa, vahvaa, vahvistettua. Armo on ‘kävelemistä siinä missä on pitävää’. On hyvä asia, että sydän saa vahvistusta, lujittuu armosta. Toisin sanoen pois siirtyminen outoihin opetuksiaan ja lainomaisiin tekoihin tarkoittaa, ettei kävele siellä, missä on pitävää.
 
Oudot opetukset eivät vahvista sydäntä
 
Jaakob kirjoitti 3: 14-17:ssä kuvaten maallista viisautta (outoja opetuksia) sellaisiksi, jotka tuottavat hämmennystä, riidan, kateuden ja katkeruuden tunteita ja aikaansaavat jakautumisia, jotka johtuvat tällaista virhettä opettavien itsekkäästä kunnianhimosta (he käyttävät sinua). Hän sanoi, että tuo viisaus on maallista, on aistien alueelta (lihalliset tunteet) ja demonista.
 
Sitä vastoin hän sanoo Jumalan viisauden olevan pyhää sen motiivin ollessa puhdas, se tuottaa rauhaa, on järkevää ja lempeätä, täynnä laupeutta ja tuottaa Hengen/hengen hyvää hedelmää, on horjumatonta eikä ole tekopyhää.
 
Tuo on se vastakohtaisuus, joka vallitsee toisaalta demonilta tulevan opetuksen, joka on puettu sellaiseksi, että se kuulostaa Jumalalta tulleelta, sekä toisaalta Jumalalta tulevan opetuksen välillä, joka tuottaa rauhaa hengessäsi. Toinen tuottaa hämmennystä (hämmennykseen liittyy pelkoa) ja riitoja, toinen tuottaa rauhaa. Heprealaiskirjeen 13:9 kirjoitus sanoo, ettei tule antaa väärän opetuksen ‘vietellä’ – sydäntä ei vahvista virhe, joka vain tuottaa pelkoa, hämmennystä, riitoja ja muuta levottomuutta.
 
Lakihenkisyyskään ei vahvista sydäntä – vain armo vahvistaa sydämen
 
Toinen Hepr. 13:9:ssa mainittu vertailu koskee Jumalalle tehtyjä uhreja jonkin uskonnollisen järjestelmän puitteissa. Nekään eivät vahvista sydäntä. Ne ovat lihallisia tekoja, joihin ihminen menee mukaan ajatellen, että jos hän tekee ‘jutun x’, Jumala on häneen tyytyväisempi, tai että se on sitä mitä Jumala haluaa tai Jumala on taipuvaisempi vastaamaan johonkin ‘suureen’ rukouspyyntöön. Ja joskus ihmiset palaavat lakiin, koska se on turvallinen ja he ovat haavoittuneet karismaattisessa maailmassa, jossa joskus näyttää siltä, ettei ole mitään sääntöjä, etiikkaa tai moraalia niin kauan kuin joku sanoo, että 'jokin asia on Jumalasta'. 
 
Paavali nuhteli galatalaisia 3:1:ssä: "Kuka on lumonnut teidät… jättäneet armon noudattaaksenne (Mooseksen) lain tekoja?’ Kreikan sana 'lumonnut' on 'baskaino' ja tarkoittaa: "Loihtia paha kirous (jonkun ylle), käyttää valtaa jonkun yli pahoista tai epäpuhtaista motiiveista, saattaa joku kirouksen alaiseksi, vedota jonkun turhamaisuuteen tai tarpeeseen manipuloidakseen ja kontrolloidakseen häntä." Siihen liittyy kateus.  
 
Hän kysyy heiltä, kuinka he, aloitettuaan Hengessä armon kera ja nähtyään Jumalan ihmeet elämissään, kykenivät menemään lakihenkisyyden alaisiksi, sillä lain alla he eivät näe ihmeitä, eivät näe Jumalan armoa – kyse on heidän teoistaan ja ponnistelustaan. Siitä ei sydän vahvistu.
 
Armo vahvistaa sydäntä. Armo opettaa, Armo voimaannuttaa. Armolla on tarkoitus. Armo on 100% armon antajan sydämessä. Armolla on odotuksia ja rajat armon vastaanottajalle.
 
Ihmisellä on taipumus jättää armo ja siirtyä lakihenkisyyteen, koska armo tarkoittaa, että ottaa vastuun omasta elämästään, kun taas uskonnollinen lakihenkisyys asettaa kaiken ponnistelun suoristusperusteiseen elämiseen, jota sanellaan ulkopuolelta ja siihen liittyy lupaus, että jos teet asian x, Jumala tekee asian y. Ja tuo aloittaa uuden sarjan ensi viikolla ja siinä kysytään, miksi sitten Jumala antoi lain alun alkaenkaan.
 
Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL

Understanding Grace 2; It's not about you.
Armon ymmärtäminen, osa 2; kyse ei ole sinusta.
 
Hei kaikki,
 
Kerroin viime viikolla, että rakkaus on ehdotonta, mutta armolla on aina ehtoja ja odotuksia.
 
Armolla on aina rajoja, sääntöjä, rajoitteita. Jopa leskille elannon antamisessa Efesoksessa Paavali käskee Timoteusta antamaan vain niille leskille, joilla ei ole mitään mutta perhettä, sillä perheen on määrä pitää heistä huolta ja että noiden naisten tulee olla tunnettuja siitä, että he ovat olleet aktiivisia vapaaehtoisia käyttämään aikaansa ja lahjojansa toisten palvelemiseen. Paavali käskee kieltäytymään tukemasta niitä, jotka haluavat jotakin ilmaiseksi. Alun alkaenkin on ehtoja tuon armon vastaanottamisessa ja on odotusarvo armon saadessa. 1. Tim. 5:9-13
 
Kun armo annetaan, siihen liittyy aina tarkoitus
 
Ei ole olemassa sellaista armoa, joka annettaisiin ilman ehtoja, ilman odotuksia. Jopa kun ostat pikku koiran- tai kissanpennun ja viet sen kotiin, odotat saavasi emotionaalisia etuja siitä. Kun vanhempi sallii lapsensa saada lemmikin, lapsi tavallisesti tunnistaa armon ehdon vedoten näin: "Minä pidän siitä huolen, minä ruokin sen, annan sille vettä, siivoan sen jäljet, lupaan… " :) Niin varmaan teetkin. Vanhempi käyttää armoa opettaakseen lapselle vastuullisuutta. Armoon liittyy aina tarkoitus.
 
Tämä lausuma löytyy 2. Tim. 1:9:ssä: "Hän (Isä) hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman (Isän) aivoituksensa (=tarkoituksensa, suom. huom.) ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja."
 
Armoa ei ole annettu siinä tarkoituksessa, että kristitty eläisi jatkuvassa synnissä. Se ei vaadi täydellisyyttä, vaan armo odottaa kasvua, edistymistä, kypsymisprosessia. Se on pyhä kutsumus, jonka tarjoamiseen liittyy tarkoitus. 
 
Se, että Hän antoi meille pelastuksen Kristuksessa ennen ikuisia aikoja oman tarkoituksensa mukaan, näyttää meille, että Jumalalla on suunnitelma meidän elämäämme varten sekä nyt että tulevia maailmanaikoja varten. Olemme jo ikuisuudessa samalla kun elämme tämän maan päällä, joten Hänen tahtonsa löytäminen ja sen näkyviin tuleminen elämässämme vie (kirjaimellisesti) ikuisuuden. 
 
Armon epäonnistuminen
 
Jos henkilö, jolle olet osoittanut armoa, epäonnistuu tarkoituksen suhteen, on olemassa piste, jossa lakkaat antamasta armoa.  Kun Israel lähti Egyptistä, israelilaiset epäonnistuivat armon suhteen kymmenen kertaa. Heidän epäonnistuessaan kymmenennen kerran Herra sanoi 4. Moos. 14:21-23, että he olivat siirtyneet yli rajan tuomion puolelle. (Viime kuun englanninkielinen mp3-opetussarja käsitteli niitä läksyjä, jotka heidän olisi pitänyt oppia: "Autiomaassa löydettävät aarteet" ja siinä on joitakin suurenmoisia opetuksia meille tänään)
 
Jeesus sanoi meille Matt. 5: 39-41:ssä, että kun joku löi sinua poskelle kerran, käännä toinenkin poski – mutta ei enempää. Hän sanoi, että jos takkisi viedään, anna myös toinen – mutta ei enempää. Hän sanoi, jos pakotettiin kävelemään yksi maili, kävele se ja yksi maili lisää – mutta ei enempää sen jälkeen. Armolla on rajat, joiden jälkeen päädymme sanomaan: 'enää ei voi osoittaa armoa'. 
 
Olet tehnyt oman osasi osoittaessasi armoa. Nyt asia riippuu toisesta osapuolesta, joka joko pysyy pystyssä tai kaatuu omin ansioin. Mikä tahansa sen yli menevä merkitsee sitä, että mahdollistat tuon toisen synnin. Mihin asettaa raja eroaa jokaisessa tapauksessa ja meidän täytyy luottaa Herraan määrittäessämme tuon pisteen.
 
Mutta voin sanoa Raamatusta, että meidän ei pidä uhrata omaa perhettämme ja taloudellista ja emotionaalista hyvinvointiamme, jotta joku toinen olisi paremmassa tilanteessa. Paavali sanoi toisille antamisesta 2. Kor. 8: 12-14: "Sillä jos on alttiutta, niin se on otollinen sen mukaan, kuin on varoja, eikä sen mukaan, kuin niitä ei ole. Sillä ei ole tarkoitus, että muilla olisi huojennus, teillä rasitus...tulkoon tätä nykyä teidän yltäkylläisyytenne heidän puutteensa hyväksi..." 
 
Me annamme, mitä voimme, emmekä hanki lainaa antaaksemme yli sen, mitä meillä on käytettävissä, sillä antamisen ei pitäisi koskaan tulla taakaksi antajalle samalla kun se rikastuttaa vastaanottajaa. Se ei ole armoa, se on sitä, että hyvää tarkoittavat sydämet toimivat epäviisaasti. Jumalan täytyy olla armon saajan lähde, hänen täytyy seistä omilla jaloillaan tai kaatua. Olet tehnyt oman osasi tuon toisen posken kääntämisellä, ylimääräisen takin antamisella, ylimääräisen mailin kulkemisella. Nyt on hänen vuoronsa kasvaa kypsyydessä. Jos hän ei kasva, se on hänen vikansa, ei sinun.
 
Armo on pyhää
 
Huomaa myös, että Paavali sanoi Hänen kutsuneen meidät "pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan." 
 
Meidän pelastuksemme armo on pyhää – tarkoittaen sitä, että se on jotakin erityistä. Luonnollisessa kun annat tai lainaat raha perheenjäsenelle tai ystävälle jotakin tarkoitusta varten, tuo suhde sinun ja hänen välillään on erityinen, pyhä yhdellä sanalla sanottuna.
Hänelle antamaasi armoon kuuluu tarkoitus ja odotat hänen tunnistavan ja arvostavan erityisenä sitä, mitä olet tehnyt – se on pyhyyttä. Sinulla on ainutlaatuinen suhde hänen kanssaan ja odotat hänen pitävän sitä arvossa, antavan sille arvoa. Sama on totta koskien meitä ja meidän pelastustamme, joka maksoi niin paljon. Se on pyhää, armo on pyhää, armolla on pyhä tarkoitus. Armoa ei tarjota, jotta saattaisimme sanoa 'vapaa tekemään syntiä', vaan sen sijaan 'vapaa tekemään sen mikä on oikein, vapaa kasvamaan'. 
 
Kun joku jolle osoitat armoa, väärinkäyttää tuota armoa eikä koskaan tule osalliseksi siitä tarkoituksesta, jota varten armo annettiin, hän osoittaa, ettei arvosta sitä mitä olet tehnyt, että se ei ole mitään erityistä hänelle, minkä hänen tekonsa ovat osoittaneet. Hän ei ymmärrä suhdettanne 'pyhäksi', erityiseksi, ainutlaatuiseksi. Tuossa pisteessä hän ylittää rajan tuomion puolelle – katkaiset välit. Hänen tekojensa tähden ei enää voida osoittaa armoa. Hän aiheutti sen itse itselleen.
 
Armolla ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi; kyse ei ole sinusta
 
Huomaa, että Isä antoi meille Kristuksen ennen ikuisia aikoja. Hänen armonsa annettiin ennen ikuisia aikoja. Se tarkoittaa, että armo riippuu 100% armon antajasta. Armon saajalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Armon vastaanottaja ei voi vaikuttaa armon antajaan suuntaan tai toiseen, koska armo on antajan sydämessä. Armo antaa sinulle anteeksi ensi vuoden synnit annettiin jo ennen kuin maailma edes syntyi. Risti on se juridinen keino, jolla Hän teki sen 2000 vuotta sitten – mutta Hänen sydämensä, joka antoi meille anteeksi, oli jo päättänyt asian ennen kuin 1. Mooseksen kirja edes alkaa sanoilla 'Alussa'. 
 
Olipa sitten kyse rakkaudesta lasta tai lemmikkiä kohtaan, jostakin jutuista joita keräilet, et kykene selittämään, miksi rakastat heitä/niitä, sinä vain rakastat. Se armo, joka sinulla on sydämessäsi heitä/niitä kohtaan, on täysin sisälläsi – jopa jos tuo lapsi tai lemmikki tekee pahimman mahdollisen, rakastat häntä/sitä yhä, koska sisälläsi vain on rakkaus häntä/sitä kohtaan. Se on armoa. Hänellä/sillä ei ole mitään tekemistä sinun sen armosi tai rakkautesi kanssa, joka sinulla on häntä/sitä kohtaan – se on sydämessäsi, eikä mikään voi koskaan muuttaa sitä.
 
Jumala antoi meille armon siihen liittyvine tarkoituksineen Hänen itsensä ja vain Hänen oman itsensä mukaan. Se on täysin Hänestä riippuvaista etkä voit tehdä mitään, mikä erottaisi sinut tuosta rakkaudesta. Etkä voi tehdä paremmaksi tuota armoa ja rakkautta.
 
Et voi paastota riittävästi, antaa riittävästi, elää riittävän pyhällä tavalla, jotta voisit tehdä Häneen vaikutuksen, koska armo annettiin sinulle ennen kuin luominen tapahtui. Et voi epäonnistua riittävästi, niin että saat Hänet katumaan, vaikka Hänen täytyykin siivota sotkusi toistuvasti, koska armo oli Hänen sydämessään ennen kuin maailmankaikkeus syntyi. Kyse ei ole uskonnosta, kyse on suhteesta. Suhteet voimaannuttavat, uskonto rajoittaa.
Ihmeellistä armoa… jatkamme tästä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
  
John Fenn/LL

Understanding Grace #1; The limits of grace
Armon ymmärtäminen, osa 1; armon rajat
 
Hei kaikki,
 
Sanon usein seuraavan, jotta ymmärretään erot tuomion, laupeuden ja armon välillä:
 
Tuomiota on, että saa sitä, minkä ansaitsee.
Laupeutta on, ettei saa sitä, minkä ansaitsee.
Armoa on, että saa sitä, mitä ei ansaitse.
 
Monet opettavat armon olevan sitä, että saa sitä mitä emme ansaitse, mutta se on vain armon 'lämmin ja tunteisiin vetoava' osa. Rakkaus on ehdotonta, mutta armolla on aina ehtoja. Monet eivät tiedä tai opeta sitä, mikä johtaa osin hyvin epätasapainoiseen opetukseen ja ymmärrykseen Kristuksen ruumiissa.
 
Ihmiset luulevat armon tarkoittavan vapautta ja se tarkoittaakin sitä. Mutta armon vapaus ei tarkoita, että olemme vapaita tekemään mitä tahansa sitten haluammekin, vaan sen sijaan vapautta palvella Herraa. Jumala käski Moosesta sanomaan faaraolle:
"Päästä minun kansani palvelemaan minua." Ei vain viemään heidät pois orjuudesta vapauteen vapauden tähden, vaan vapaiksi, jotta he saattoivat vaeltaa Jumalan kanssa. 2. Moos. 7:16
 
Armolla on aina ehtoja. Saatat rakastaa koiranpentuasi ehdoitta, mutta armollasi sitä kohtaan on ehtoja. Jossain vaiheessa odotat sen lopettavan kakkaamiseen ympäri taloa, lopettamaan tyynyjen tuhoamisen, lopettamaan kotiisi tulevien ihmisten nilkkojen puremisen. Armo odottaa sen kasvavan aikuiseksi. Saatat rakastaa lastasi ehdoitta, mutta odotat häneltä joitakin asioita. Rakkaus on ehdotonta, mutta armo ei ole. Armolla on aina ehtoja.
 
Armolla on rajoja
 
Jokaisessa Raamatun kohdassa, jossa nähdään armo, todetaan tuon armon ehdot ja rajoitukset. Kaiken pelastukseen liittyvän perusta on tämä totuus:
 
Joh. 3: 16: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." 
 
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa" – tuo on armoa – ehto on tämä: "Että kaikilla jotka Häneen uskovat, on ikuinen elämä." Seuraukset ovat selvät; Jumala rakastaa sinua, joten Hän lähetti Jeesuksen; jos et ota tuota armoa vastaan sen kautta, että uskot Jeesukseen, sinulla ei tule olemaan Jumalan elämää. Jumalan rakkaus on ehdotonta, pelastuksen armo ei ole. Siihen liittyy ehtoja. Pelastus tulee Jeesuksen kautta.
 
Ajattele sitä rikasta nuorukaista, jota kutsuttiin tulemaan Jeesuksen opetuslapseksi – se oli armoa. Ehtona oli, että hänen täytyi myydä kaikki ja antaa se köyhille. Hän halusi vain lämmintä ja tunteisiin vetoavaa' armoa ja perääntyi, kun tuon armon ehdot kerrottiin hänelle.
 
Armolla on odotuksia
 
Armo vaati aina armon vastaanottajalta sitä, että hän käsittelee vastuullisesti tarjottua armoa. Armon rajojen sisäpuolella on aina tilivelvollisuus.  
 
Jos vanhempi antaa 16-vuotiaalleen autonavaimet (Yhdysvalloissa ajokortin voi saada 16-vuotiaana, suom. huom.), se on armoa. Se, että odottaa nuoren olevan kotona iltayhdeksältä (21:00) auton ollessa puhdas ja ehjä on tuon armon päämäärä ja rajoitus. Jos tuo 16-vuotias ylittää sen rajan, missä armo päättyy, hän tulee kohtaaman tuomion. Ehkä hän ei saa autoa käyttöönsä viikon ajan, ehkä hän saa kotiarestia, ehkä käy huonommin.
 
Pelastuksen armossa on odotuksia sen suhteen, että kasvaa aikuiseksi Kristuksessa, haluaa vaeltaa Hänen kanssaan, oppii tuntemaan Isän, on moraalisesti suoraselkäinen. Armoon liittyy odotuksia.
 
Jos tuo 16-vuotias vastaa tarjottuun armoon vastuullisella käyttäytymisellä, hän ei koskaan näe vanhemman 'vihaista puolta'. 
 
Työntekijän on määrä olla toimistossa kello 8 aamulla, mutta hän ilmestyy jatkuvasti noin 8.30. Pomo ja työkaverit huomaavat asian ja antavat armon jonkin aikaa toivoen, että hän muuttaa tapansa. Jos hän ei muuta tapojaan, hän saa suullisen varoituksen, sitten kirjallisen varoituksen, mikä yhä on armoa – jotta hän voi tietää, että armon aika on lähestymässä loppua. Jos hän ei hyväksy tuota armoa… hän tulee tuomiosta osalliseksi ja menettää työpaikkansa.
 
Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo 12:15:ssa: "...ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta..." Tämä näyttää meille, että armoa tarjotaan, mutta on mahdollista jäädä osattomaksi tuon armon työstä elämässämme. Tuo 16-vuotias perheen auton kanssa voi jäädä osattomaksi hänelle osoitetusta armosta. Työntekijä voi jäädä osattomaksi armosta kieltäytymällä tulemasta töihin klo 8, kun kaikki muut tulevat.
 
Voimme jäädä armosta osattomaksi, jos emme nouse armon tarjoamien rajojen puitteissa ja tee sitä, mikä on oikein (mikä vaatii aina kasvamista ihmisenä ja kristittynä). Jos emme täytä ehtoja tuon armon puitteissa, voimme jäädä osattomaksi armosta, jäädä osattomaksi tilaisuudesta kasvaa, ja kärsimme seuraukset sen tuloksena. Jeesus sanoi naisesta lempinimeltään Iisebel Ilm. 2:21:ssä: "…minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo parannusta tehdä." Tuli seuraamuksia.  
 
Juuda 4 puhuu oletetuista kristityistä, jotka: "...jotka ovat kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi."
 
On monia, jotka ovat kääntäneet Jumalan armon lupakirjaksi *syntiin (*kreikaksi: irstaus, avoin siveettömyys). Jotkut ovat käyttäneet Jumalan armoa julistaakseen 'hyperarmoa'; ei syntiä, ei tilivelvollisuutta, mikä on virheellistä. He näkevät vain armossa tarjottavan vapauden tunnustamatta sitä, että armolla on tarkoitus, rajat ja seuraukset.
 
On olemassa ensimmäisen vuosisadan vanha virhe, jota näemme myös meidän päivinämme, sillä ihmiset eivät ole muuttuneet eivätkä riivaajat.  Sitä kutsutaan 'gnostilaisuudeksi', joka tarkoittaa 'tietämistä'. Varhaiset kristityt, jotka kohtasivat vanhat syntiset tapansa, mutta eivät halunneet totuttaa itseään kurinalaiseen toimintaan voittaakseen nuo synnit, alkoivat hyväksyä itsensä, sillä 'Jumala teki minut tällaiseksi', joten he tunsivat, että saattoivat elää, miten halusivatkin ja asia oli Jumalalle ok.
 
Ytimessä oleva uskomus (mikä tuli pakanakulteista) oli, että materia oli pahaa – luonnollinen maailma oli paha. Ja olla hengellinen oli hyvää. Joten koska Kristus maksoi synneistä, he olivat armossa ja vapaita elämään niin kuin vain halusivat, sillä luonnollinen maailma, mukaan luettuna heidän maalliset ruumiinsa, olivat pahoja, siis katomassa. Heille vapaus tuli 'tietämisestä', että heidän ruumiinsa oli paha ja heidän henkensä uudesti syntynyt ja hyvä, joten he olivat vapaita elämään synnillistä elämää, koska he tiesivät, että 'Kristus' oli jokaisessa syvällä sisimmässä ja luonnollinen maailma katoaisi jokin päivä. Kuulostaako tutulta? Gnostilaisuus poistaa vaatimuksen tehdä tiliä toisille ihmisille ja Jumalalle, koska he 'tietävät paremmin'. 
 
Jotkut silloin ja nyt selittelevät epistoloiden jakeita ja Jeesuksen sanoja, jotka käskevät meitä tunnustamaan (myöntämään) syntimme tai 'virheemme' Jumalalle ja toisillemme, oikeuttaakseen syntisen käyttäytymisensä. Parannuksenteko on yksi perusperiaatteista* Kristuksen opissa ja ensimmäinen pelastuksen sana. Toisin sanominen merkitsee Jumalan armon kääntämistä lupakirjaksi heidän synnintekoonsa. *Hepr. 6: 1-2; Apt. 2: 38, Matt. 18: 15-16, Jaak. 5: 16, 1. Joh. 1: 7-9.
 
Epäonnistumisella armon ymmärtämisessä on aina rajoitteita ja rajat myös saavat aikaan sen, että hyvää tarkoittavia kristittyjä käytetään hyväksi. He osoittavat armoa kerta toisensa jälkeen perheenjäsenelle tai ystävälle, ja kuitenkaan armon vastaanottaja ei koskaan käytä sitä muuttamaan elämäänsä, muuttamaan tilannettaan – hän vain toistuvasti tulee takaisin saadakseen lisää armoa. Kristityt, jotka eivät ymmärrä armoa, luulevat Jumalan haluavan heidän antavan ja antavan kunnes he ovat vararikossa ja uupuneita. He tuntevat olevansa juuttuneita keskelle sitä, mitä luulevat Jumalan haluavan heidän tehdä, heidän armoa väärinkäyttävän ystävän tai perheenjäsenen ollessa toisella puolella.
 
Jatkamme tästä ensi viikolla sillä tosiasialla, että armo on tarkoitettu opettamaan ja voimauttamaan meidät… siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL

Final thoughts: Surprised who is in heaven? Royals and non-royals in the kingdom,
Loppuajatuksia: Yllätyitkö siitä, kuka on taivaassa? Kuninkaalliset ja ei-kuninkaalliset valtakunnassa
 
Hei kaikki,
 
Me olemme kuningaskunnan kansalaisia, emme parlamentaarisen valtakunnan tai tasavallan kansalaisia
 
Kuningaskunnassa on kuningas ja kuninkaan perhe, jotka ovat kuninkaallisia ja sitten on tavallisia kansalaisia.
 
Meillä on kuningas nimeltä Jeesus. Hän hallitsee kuningaskuntaa, Isänsä valtakuntaa ja ollessaan kuninkaallisia heillä on perhe: meidät. Ef. 1:1-8 mukaan meidät on sekä adoptoitu perheeseen Jeesuksen toiminnan välityksellä ja olemme myös syntyneet perheeseen. Ymmärtääksemme, että olemme kuninkaan lapsia ja sen tähden kuninkaallisia, katsotaanpa Hänen alkuperäistä tarkoitusperäänsä Israelin suhteen.
 
Israelin suunnitelma
 
Jumala sanoi Israelille 2. Moos. 19: 5-6:ssa, että Hän tarkoitti heidän olevan "kallisarvoinen kansakunta kaiken kansan yläpuolella, pappisvaltakunta, pyhä kansakunta" (engl. Raamatun käännös). Hän tarkoitti, että kansakunnat tuntisivat Hänet kuninkaallisen Israelin kansakunnan välityksellä. Heidän oli määrä olla teokratia – Jumalan hallitsema kansakunta. Tuota kutsua Hän ei antanut millekään muulle kansakunnalle. Toiset kansakunnat saattoivat tuntea Hänet Israelin välityksellä, maan huippukansakunnan välityksellä, koska Jumala oli liitossa heidän kanssaan – ei minkään muun kansakunnan kanssa.
 
Heidän oli määrä olla kuninkaallisia, mutta he epäonnistuivat ja hylkäsivät kansallisen pappeutensa… mutta Jumala sai tahtonsa perille omata erityinen kansa kaikkien toisten yläpuolella, pappisvaltakunnan, kun Hän kääntyi (ensisijaisesti) ei-israelilaisten ihmisten (pakanoiden) puoleen. Huomaa 1. Piet. 2:9:
 
"Mutta te olette valittu kansa, kuninkaallinen papisto, kuninkaallinen kansakunta, Jumalan erityistä omaisuutta..." (engl. Raamatun käännös) Tuo on juuri sitä, mitä Jumala sanoi Israelille olevan Hänen aikomuksensa heidän suhteensa 2. Moos. 19:5-6:ssa. Mutta nyt meistä, sinusta ja minusta, on tullut tuo Jumalan kuninkaallinen papisto, jolle on annettu tehtävä levittää Jumalan tuntemus kansakunnille, niin kuin Israelilla oli ennen meitä…
 
Hänen suunnitelmansa onnistui loppujen lopuksi, sillä Pietarin sanat vahvistetaan Ilm. 1:6:ssa ja 5:10:ssa: "Hän on tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi." Me olemme nuo kuninkaalliset. Sen tähden Paaali sanoi korinttilaisille 1. Kor. 6:2:ssa, että me tulemme tuomitsemaan (hallitsemaan, hallinnoimaan) tulevaa maailmaa ja enkeleitä. Kuninkaalliset hallitsevat ei-kuninkaallisia kuningaskunnassa.
 
Kuninkaallisilla on pääsy hallitsijansa luo, muilla ei ole. Meitä käsketään tulemaan rohkeasti valtaistuimen eteen. Meille kerrotaan, että olemme sekä syntyneet valtakuntaan, että meidät on adoptoitu siihen. Sinä ja minä olemme juuri nyt kuninkaallisia – meidän täytyy elää sen mukaisesti. Meillä on auktoriteetti käskeä pahat henget pois käyttäen Hänen nimeään – miksi? Koska olemme osa Hänen perhettään, voimme käyttää Hänen nimeään. Me käskemme parantumisen ruumiisiin. Me elämme suoraselkäisesti ja pyhää elämää kuten kuninkaan kuninkaallisten pitäisi – kyse on prosessista eikä kukaan meistä ole täydellinen (mutta me emme ole tilivelvollisia täydellisyyden, vaan ainoastaan kasvamisen suhteen).  
 
Jumala haluaa laajentaa kuninkaallista perhettään
 
Elämme aikaa, jolloin kutsu on lähtenyt liikkeelle uskoa, syntyä uudesti, tulla oksastetuksi uskovan Israelin kuninkaalliseen sukujuureen. Kutsua tulla kuninkaalliseksi on esitetty helluntaista lähtien: mutta tuolla kutsulla on umpeutumisaika.
 
Karitsan hääateria
 
Ilm. 19: 5-9:ssä näemme karitsan hääaterian. Tämä juhla-ateria tapahtuu taivaassa samalla kun maa käy läpi ahdistuksen ajan. Karitsan hääateria on Kristuksen morsiamen (Kristuksen ruumiin) kanssa, joka pasuunansoiton juhlan mukaan 'temmattiin pois' taivaaseen Messiaan luo viimeisen pasuunan soidessa meidän 'ahdistuksen ajaksi' kutsumamme ajan alussa. 
 
"Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut. Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus." Ja hän sanoi minulle: "Kirjoita: Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!"
 
Kun lähetetään kutsuja juhliin, se tarkoittaa sitä, että jotkut ovat kutsutut ja jotkut eivät. Meidät on kutsuttu. Toisia ei ole.
 
Kristuksen ruumiin ollessa taivaassa miljoonia lisää pelastuu maan päällä ahdistuksen aikana. Miljoonia surmataan heidän uskonsa tähden. Monet kuolevat nälkään ja tauteihin. Ilm. 20:4 sanoo että ne ahdistuksen ajassa, jotka eivät palvo petoa tai ota hänen numeroaan, hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta – joten he liittyvät meihin silloin – mutta he jäävät karitsan hääaterian ulkopuolelle, koska meidän ollessamme taivaassa he olivat maan päällä ahdistuksen ajassa. Meidät on kutsuttu jäämään ahdistuksen ajan ulkopuolelle, koska olemme kuninkaallisia, Hänen lapsiaan, ja kuten Paavali kahdesti kertoi tessalonikialaisille, meidät on pelastettu vihan päivistä ja 'tulevalta vihalta'. 
 
Ajattele myös, että ahdistuksen ajasta henkiin jäävät ihmiset menevät suoraan tuhatvuotiseen valtakuntaan Hänen palatessaan ja perustaessaan valtakuntansa. Sak. 14: 16: "Mutta kaikki niiden pakanakansain tähteet, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, käyvät vuosi vuodelta sinne ylös kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa..."
 
Miljoonia uusia uskovia selviää hengissä ahdistuksen ajasta – mutta he eivät ole se morsian, joka oli taivaassa karitsan hääaterialla.
 
Mitä enkelini sanoi
 
Jotkut muistavat minun kertoneen siitä kerrasta 'enkelini' ja Herran kanssa, kun minun sallittiin kysyä joitakin kysymyksiä enkeliltäni. Kysyin häneltä, miltä hänestä tuntui se, että minä hallitsisin häntä tulevalla maailmanajalla ja hänen kasvoillaan näkyi välittömästi kauhistunut ilme sen johdosta, että edes saatoin kysyä tuollaista asiaa: "Se on oikein! Se on asianmukaista!" Kysyin, miksi ja hän vastasi lempeämmin tajuten, etten todellakaan ymmärtänyt: "Muista, me tunnemme Hänet Luojana, mutta sinä tunnet Hänet Vapahtajana." 
 
Olemme erityisessä ajassa ja meidät on tehty kuninkaalliseksi papistoksi, pappisvaltakunnaksi. Meidän täytyy arvostaa sitä, kuinka erityisiä me olemme taivasten valtakunnassa. Sen pitäisi inspiroida meitä elämään sen mukaan. Muista, meidän kuninkaamme arvostaa vesimaljaa janoiselle, lempeyttä lapsille, ruoan ja vaatetuksen antamista, niiden luona käymistä, joista välitämme. Ne ovat valtakunnan arvoja.
Kaikki tulee palamaan poroksi, mutta ihmiset ovat ikuisia. Tuo on valtakunnan arvojen ytimessä.
 
Emme tunne Jumalan armon täyteyttä, mutta tiedämme Hänen olevan oikeudenmukainen. Me tiedämme, että tietämättömyydellä voi olla osa siinä, että pääsee valtakuntaan, ja tiedämme, että perustavimman laatuinen tapa tuntea Hänet on nähdä Hänet luomakunnassa. Meillä on paljon enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, mutta tiedämme Hänen olevan oikeudenmukainen. Sydän on Jumalan alueella ja luulen, että tulemme yllättymään siitä, kuka on taivaassa…
 
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL