Grace abuse #1
Armon väärinkäyttö osa 1

Hei kaikki,
Näinä aikoina saan eniten sähköpostia erityisesti kotiseuraverkostomme sisältä liittyen ’armoa’ koskevan opetuksen eräisiin äärimuotoihin. Joidenkuiden uskomukset hyperarmosta voivat pitää sisällään seuraavaa:

1)    Evankeliumit eivät ole tätä päivää varten, ne ovat Vanhaa Testamenttia, joten niillä ei ole merkitystä. (Ne ovat ’laki’)
2)    1. Johanneksen kirjettä ei kirjoitettu meille nykyaikana eläville, erityisesti 1. Joh:9 – ei minun tarvitse tunnustaa syntiä.
3)    Liittyen kohtaan 2; Syntiä ei ole olemassa enää Jeesuksen/ristin ansiosta, on vain armo.
4)    Sen tähden minun ei tarvitse tehdä tiliä kenellekään, ei tarvitse pyytää anteeksi tai tunnustaa syntiä/vääryyttä, sillä ei ole enää sellaista asiaa kuin synti, koska Jeesus hoiti sen.
5)    Helvettiä joko ei ole olemassa, se on ymmärretty väärin tai kaikki halki historian eläneet ihmiset tulevat eräänä päivänä päätymään taivaaseen – armon tähden.

"Kaikki valittavat säätä, mutta kukaan ei tee asialle mitään” - Charles Dudley Warner

Tavallinen tilanne, josta kuulen, on se, että joku on kiertänyt kehää hyperarmouskovaisen kanssa keskustelussa, joka on päättynyt pattitilanteeseen, loukattuihin tunteisiin, ärsyyntymiseen ja usein rikkoutuneisiin ihmissuhteisiin.

Mutta Jeesuksen malli ei ollut kulkea ympäriinsä fariseusten tai saddukeusten kanssa, vaan sen sijaan vain opettaa sitä mitä Sana sanoo ja antaa heidän päättää. Joten tässä on se, mitä Sana sanoo armosta. Sinä ratkaiset sen oikeellisuuden.  

Armo ja totuus
Paavalin kirjoitus seuraa kaikkialla Uudessa Testamentissa näkemäämme mallia, jossa selitetään jotakin sellaista, minkä evankeliumit toteavat, tässä tapauksessa Joh. 14: Sana tuli lihaksi ja eli meidän keskellämme, täynnä armoa ja totuutta. Myös jae 17: Laki tuli Mooseksen kautta, mutta armo ja totuus tulivat Jeesuksen Kristuksen kautta.

Armo on vastaanottamamme Jumalan mielisuosio ja pitää sisällään ristintyön. Totuus on armon sovellus. Totuus on ’elintärkeä’ tai elävä armon osoitus elämässämme. Siten Jeesus oli täynnä armoa ja totuutta.

Ajattele asiaa näin – sinulla saattaa olla armo jotakuta kohtaan, mutta jollet osoita heille armoa käytännössä, he tietävät ainoastaan armon ajatuksen, koska olet kertonut heille, että sinulla on armoa heitä kohtaan. He eivät tiedä, kerrotko totuuden vai et.  

Mutta kun toimit tuon armon pohjalta, paljastat sen totuudenmukaisuuden. Sen jälkeen tuo toinen ihminen voi elää siinä armossa ja totuudessa suhteessaan sinuun, sillä hän tuntee sydämesi. Siten armo ja totuus ovat Kristuksen Jeesuksen ruumiillistuma ja tapa, jolla tunnemme Hänet ja Isän. Hän kantoi sitä armoa, joka Isällä on meitä kohtaan, omassa sydämessään ja eli sen totuutta ihmiskunnan edessä koko matkan ristille osoittaakseen asian olevan niin.

Näemme tämän saman mallin, että armo (näkymätön Jumalan sydämessä) on yhdistettynä totuuteen (ilmestys ja sovellus tuosta armosta elämässämme) koko Uudessa Testamentissa. Tai ilmaistakseni asian toisin, totuus on juurtunut sisälle armoon ja on olennaisesti sen osa, sillä Jumalan mielisuosion omistaminen merkitsee myös kykyä elää tuossa mielisuosiossa.

Jos ainoa asia, jonka joku ihminen armosta näkee, on ansiottoman mielisuosion osuus, hän menee epätasapainoon ajatellen, ettei ole mitään todeksi elettävää totuutta.  Elämästä tulee hyvin itsekeskeistä, hyvin ‘minään’ keskittynyttä, hyvin itsekästä. Armo on ristillä tehty oikeudellinen teko, joka mahdollistaa ylösnousemusvoiman totuuden elämisen todeksi jokapäiväisessä elämässä.

Armo opettaa
"Sillä Jumalan armo, joka voi pelastaa jokaisen ihmisen, on tullut tunnetuksi, ja se opettaa meille, ettei meillä ole enää mitään tekemistä jumalattomuuden kanssa tai tämän maailman halujen kanssa, vaan että elämme tässä ja nyt vastuullista, kunniallista ja hurskasta elämää. Ja eläessämme tätä elämää toivomme ja odotamme Suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen loistavaa ilmestymistä. " (Phillipsin Uuden Testamentin englanninnos, suomennos tässä, Tit. 2:11)

Tässä on armo ja totuus: Armo, joka voi pelastaa jokaisen ihmisen, on mielisuosion osuus, ja se opettaa meille totuuden osuuden – elävän ja olennaisen osan jokapäiväistä elämäämme. Armo ja totuus jälleen yhdistettyinä, tällä kertaa ilmaistuna opetuksessa meille elää jumalista elämää. Armo opettaa, mikä merkitsee sitä, että armossa oleva ihminen on opetettavissa.

Yksi merkki jonkun olemisesta epätasapainossa on se, ettei hän ole opetettavissa. Hän on kykenemätön puntaroimaan jonkun toisen näkemyksiä asiasta tuntematta itseään henkilökohtaisesti uhatuksi. Armo opettaa meitä elämään jumalista elämää. Joten jos näet armosta opetettavan lupakirjana moraalittomaan käyttäytymiseen, kyse ei ole armosta – tuo ihminen on johdettu harhaan.

Armo on aina yhteydessä tarkoitukseen
"Hän on pelastanut meidät ja kutsunut meidät pyhään elämään – ei minkään sellaisen tähden, mitä olemme tehneet, vaan oman tarkoituksensa ja armonsa mukaisesti, joka meille annettiin ennen ikuisia aikoja." (2 Tim. 1:9, suomennos tässä)

Huomaa armo - 'Hän on pelastanut meidät...'
Huomaa totuus; '...ja kutsunut meidät pyhään elämään'.

Tässä on loput tästä jakeesta: ”Ei minkään sellaisen tähden, mitä olemme tehneet, vaan oman tarkoituksensa ja armonsa mukaisesti, joka meille annettiin ennen ikuisia aikoja." Tarkoitus on se elävä totuus, armo on Hänen sydämessään.

Jumalan tarkoitus on aina osa Jumalan armoa. Nooa sai armon, laivan rakentaminen oli tarkoitus ja totuus – tuon armon elämistä. Mooses sai armon, totuus ja tarkoitus oli johtaa Israelia.

Sydän vahvistuu armosta
"Älkää riehaantuko sekalaisista ja oudoista opetuksista: Sillä on hyvä, että armo vahvistaa sydämen; eivät seremonialliset ruoat, joista ei ole mitään hengellistä etua niille, jotka niitä syövät.” Hepr. 13:9 (suomennos tässä)

Uudesti syntyneen ihmisen sydämen, hänen henkensä, vahvistaa armo. Tämän jakeen pointti on, että sydäntä eivät vahvista teot, seremoniat, rituaalit. Armo on sydämen vahvistamista, esitetty totuus on, ettei armoa löydy rituaalista ja seremoniasta.

Nämä ainesosat koottuina: Armo & totuus, opetus, tarkoitus, vahvistuneet sydämet

Armoa on, että annat lapsesi hankkia ajokortin. Tuon armon sisälle on juurtuneena totuus – hänen täytyy oppia kuinka käsitellä autoa, hänen täytyy oppia autolla ajamisen tarkoitus, hänen täytyy elämänkokemuksen kautta vahvistua auton ratissa olemisessa. Kaikki nämä ovat armon ainesosia, joita ilmensit antaessasi hänelle luvan hankkia ajokortin.

Kulisseissa, taivaallisissa ‘ikuisina aikoina’ Isä Jumalalla ja Kristuksella oli armo sydämessään vielä luomistaan odottavaa ihmiskuntaa kohtaan. Mutta armon täytyi olla enemmän kuin ilmestys heidän mielisuosiostaan meitä kohtaan, sen täytyi olla voimaannutus elää todeksi armon antamat pelastuksen edut. Armo ja totuus.

Irrota yksi ainesosa ja saat...
Rakkautta ei voi jakaa sen moniin ainesosiin, sillä edes yhden rakkauden ainesosan poistaminen tuhoaa koko sanan merkityksen. Pitkämielisyyden poistaminen, sen että tuskin huomaa kun itselle on tehty vääryyttä, uskollisuuden, lojaalisuuden, omistautumisen, kunnioituksen, läpinäkyvyyden tai minkä tahansa muun rakkauden ainesosan poistaminen merkitsee rakkauden merkityksen ja sen täysivoimaisen vaikutuksen menettämistä.

Jos irrotamme yhden ainesosan ja keskitymme siihen erillään lopuista ainesosista, joudumme vaarallisesti epätasapainoon ja vaarannamme rakkautemme kohteen täysin. Esimerkiksi jos ’läpinäkyvyys’ irrotetaan rakkaudesta, ja tuon läpinäkyvyyden on tarkoitettu olevan miehen ja vaimon välillä, ja toinen puolisosta tulee läpinäkyväksi jonkun toisen ihmisen kanssa. Kun hän jakaa läpinäkyvästi puolisolleen tarkoitettuja asioita ystävän, työtoverin tai vastakkaista sukupuolta edustavan henkilön kanssa, hän rikkoo avioliittonsa rakkautta. Monia rakkaussuhteita ja sydänsuruja on ollut seurauksena siitä, että toinen puoliso on irrottanut yhden rakkauden ainesosan muut laiminlyöden ja jakanut tuon ainesosan jonkun kanssa.

Jos joku irrottaa rakkaudesta ’omistautumisen’ keskittyäkseen siihen, hän ottaa riskin tulla omistautumisensa kohteen orjaksi kykenemättä tekemään muuta kuin antamaan itsestään 100% omistautumisensa kohteelle. Tämä johtaa lopulta vähintään loppuun palamiseen, jollei uupumukseen ja oman hyvinvoinnin tuhoutumiseen, vaikka omistautuminen kohdistuisikin omaan puolisoon, ja varmasti näin käy, jos se kohdistuu työhön tai lapsiin tai harrastukseen tai henkilökohtaiseen syntiin.

Mitä armoon tulee
Samoin armoa ei voi jakaa sen moniin ainesosiin tuhoamatta sanan koko merkitystä. Ansiottomaan mielisuosioon keskittyminen, samalla kun laiminlyödään se totuus, että ihmistä opetetaan elämään jumalista elämää, elämään tarkoituksellisesti ja pysymään vapaana uskonnollisesta rituaaleista ja seremonioista, merkitsee itsensä avaamista ajatukselle, että omaa niin paljon mielisuosiota, ettei syntiä ole olemassa, ei tarvitse tunnustaa syntiä tai virhettä, sekä muita erheitä.

Tässä kirjoitussarjassa on kysymys armon monitahoisten ainesosien ymmärtämisestä, niin että voimme olla tasapainoisia ymmärryksessämme, pyhiä elämässämme ja pidemmälle edenneitä tiellä kohti Hänen kaltaisuuttaan.

Päätän lainauksella n. 150 vuoden takaa, jotta tietäisitte, että tässä ‘armo’ liikkeessä ei ole mitään uutta – se oli olemassa jopa Paavalin aikoina, mutta siitä puhutaan ensi viikolla.  


"Ihmiset puhuvat ilmaisesta armosta tuntematta sitä hitusenkaan vertaa omasta kokemuksestaan; sen sijaan, että he eläisivät armon elementissä, heillä ei ole muuta kuin vain pään tietoa, tai pinnallinen käsitys siitä sydämessään; täydellistä irtiottoa maailmasta, lihasta ja paholaisesta ei ole vielä tapahtunut; omatunto nukkuu kuolonunta ja Kristusta pidetään vain sijaisena, jonka syntinen luulee täydentävän hänen oman luulotellun ansionsa vajavaisuuden.

Täten tämän opinkappaleen väärinkäyttö tulee hyvin helpoksi. Kun koko pää, koko sydän on täynnä valheellisia lähtökohtia, kuinka voimme yllättyä siitä, että ne johtavat mitä valheellisimpiin – ei, häpeällisimpiin johtopäätöksiin?  Mitä ihmettelemistä on siinä, että sellainen ihminen, joka jaarittelee armosta ilman että on tullut sen kanssa tutuksi vilpittömästä kokemuksesta, johon liittyvät katumuksen kyynelet, omii itselleen Vapahtajan hyväntahtoisuuden tavalla, joka jättää hän sydämensä ja elämänsä muuttumattomaksi." F. W. Krummacher (1796 - 1868)

Enemmän ensi viikolla, siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org

Big Picture # 5
Laajempi kokonaisuus, osa 5

Hei kaikki,
Vuonna 1965 brittibändi Herman’s Hermitsillä oli hittikappale nimeltään ‘Mrs Brown, You’ve Got a Lovely Daughter’ (suom. Rouva Brown, teillä on viehättävä tytär), joka oli 1960-luvun lopulla ostamallani albumilla, jolloin olin noin 10 tai 12 vuotta vanha. (Tiedän, se paljastaa ikäni eikö niin? Täytin viime kuussa 55 vuotta, kamalaa!)  

Vielä nytkin minulla on iPhonessani osana ‘Easy Listening’ (kevyttä kuunneltavaa) soittolistaani Herman’s Hermitsien ’Greatest Hits’ (suurimmat hitit)  

Keskeytämme tämän sähköpostiviestin pääkirjoitusta varten, lol 
Olen sanonut tämän aiemminkin ja tiedän, ettei se kuulosta hengelliseltä, mutta koen usein olevan helpompaa rukoilla Hengessä ja puhua Isälle silloin, kun taustalla soivat pehmeät 1960 – ja 70-vuosien kappaleet, joiden parissa vartuin, kuin monet moderni kristillinen rock, jossa joko kiljutaan minulle tai sanat kertovat minulle, että olen maan matosta alhaisempi. (Mutta on myös paljon hienoa kristillistä ylistysmusiikkia ja kuuntelen sitä paljon!)

Mutta jotkut kristilliset kappaleet (jopa jotkut ‘ylistys’ laulut) ovat sellaisia, kuten joistakin country-kappaleista sanottiin ennen, jos soitat niitä takaperin – saat kuorma-autosi takaisin, saat koirasi takaisin, saat tyttöystäväsi takaisin, saat työsi takaisin...

Takaisin laajempaan kokonaisuuteen, lol
Sinun täytyy tietää, että olen osannut ‘Mrs Brown, You’ve Got a Lovely Daughter’ ulkoa ainakin vuodesta 1970 lähtien ja koko tuon ajan olen luullut, että alkusäe kuuluu seuraavasti (parhain imitointini laulaja Peter Noone’n voimakkaasta Manchesterin korostuksesta): ”Mrs. Brown you’ve got a lovely daughter, girls who shop as her are something rare...” (Rouva Brown, teillä on viehättävä tytär, tytöt, jotka shoppailevat kuin hän, ovat harvinaislaatuisia)

Laulu on 2 minuuttia 24 sekuntia pitkä ja vähintään 43 vuotta olen iloisesti laulanut mukana ”Mrs. Brown you’ve got a lovely daughter, girls who shop as her are something rare...” tietämättä koskaan miksi tämä teini-ikäinen teinipoika ihailee jonkun tytön shoppailutapoja – ennen kuin viime kuussa.

Se tapahtui juuri silloin, kun olin kuuntelemassa Herman’s Hermitsejä taustalla puhuessani Isälle laajemmasta kokonaisuudesta ja rukoillessani Hengessä.

Yhtäkkiä näen
Olin vastaanottamassa ilmestystietoa evankeliumeissa olevista esimerkeistä, joissa Jeesus siirsi huomiotaan käsillä olevasta ihmisestä tai hetkestä katsoakseen suurempaa kokonaisuutta saadakseen näkökulmaa tilanteeseen ja sen jälkeen jälleen keskittyen käsillä olevaan asiaan – Hän teki tuon selvästi asettaakseen jonkun ihmisen kriisin tai epäonnistumisen laajemman kokonaisuuden yhteyteen, ettei tuo ihminen menettäisi rohkeuttaan.

Ja samalla kun ajattelin tuota asiaa, tämä laulu alkoi ja Isä sanoi yhtäkkiä: “Se menee näin”, kun Hän jotenkin käänsi huomioni pois Hänestä taustamusiikkiin, joka nyt kuulosti olevan paljon kovaäänisempää ja oli yhtäkkiä hyvin selkeää: 'Mrs. Brown, you've got a lovely daughter, girls as sharp as her are something rare..." (Rouva Brown, teillä on viehättävä tytär, tytöt, jotka ovat yhtä teräviä kuin hän, ovat harvinaislaatuisia.)

VOIH...tytöt, jotka ovat yhtä TERÄVIÄ KUIN HÄN ovat harvinaislaatuisia, ei tytöt, jotka shoppailevat kuin hän , ovat harvinaislaatuisia!

Siirtovaikutus
Siitä lähtien, kun olin 10 tai 12, olen ihmetellyt jonkun Manchesterista kotoisin olevan tytön shoppailutapoja, kun koko ajan mies lauloi siitä, että tyttö oli ‘terävä’ – mikä viestii älykkyydestä, nokkeluudesta, puoleensavetävyydestä – EI siitä, että hän oli hyvä shoppailija.

Isä käytti tätä opetusvälineenä ja teki pointtinsa selväksi: tuo 2 min 24 sek pitkä laulu on kuin elämämme ja usein elämämme alkusäkeiden aikana opimme jotakin väärin, ja kuitenkin koska opimme sen jo varhain, kannamme sitä mukanamme koko elämämme. Se saa meidät tekemään päätöksiä ja muodostamaan mielipiteitä tuon väärän uskomuksen pohjalta, mikä tekee kaikesta siitä, joka on rakennettu tuolle uskomukselle, hieman harhaan menevää ja väärää melkein joka alueella.

Tuo väärinymmärrys laulun avaussäkeestä tärveli koko laulun minulle +-45 vuoden ajaksi! Kuinka usein ajattelemmekaan itsestämme tai Jumalasta jotakin sellaista, minkä valamme perustaksi, jolle rakennamme tämän koko minäkuvamme tai jumalakuvamme, ja vasta vuosia myöhemmin ymmärrämme ’sanoituksen’ oikein!

Ne kuuluisat sveitsiläislehmät
Kun Barb ja hänen paras ystävänsä Kathy olivat noin 6-vuotiaita ja luultavasti katselleet elokuvaa ’Pikku-Heidi’ pienestä sveitsiläistytöstä, Kathy kertoi Barbille ihmettelevänsä, kuinka lehmät Sveitsissä voivat seisoa noiden jyrkkien sveitsiläisvuorten rinteillä. Hetkeäkään epäröimättä Barb kertoi hänelle, että sveitsiläislehmien jalat ovat toisella sivulla lyhyemmät kuin toisella, mikä mahdollistaa sen, että lehmät pysyvät suorana seistessään jyrkillä vuorilla. 

12 vuotta myöhemmin ja nyt 18-vuotiaina Barb ja Kathy olivat kämppäkavereita opiskelija-asuntolassa Indiana Universityssä ja puhuivat evoluutioteoriasta ja Kathy sanoo: ‘Tiedätkö, kuten nuo sveitsiläislehmät, joilla kasvaa lyhyet jalat toiselle sivulle, jotta ne sopeutuvat ympäristöönsä.’

Barb oli ällistynyt ja alkoi nauraa ja kertoi Kathylle, ettei sveitsiläislehmillä ole lyhyitä jalkoja toisella puolella – se oli vain vitsi. Mutta Kathy oli epäuskoinen ja järkyttynyt siitä, ettei se ollut totta, sillä hän oli uskonut niin, koska Barb oli hänelle niin kertonut. He viettivät seuraavan tunnin etsien tietoja sveitsiläislehmistä ja niiden jaloista todistaakseen sen, että Barb oli vain vitsaillut 12 vuotta aiemmin.  

Laajempi, suppeampi, laajempi, suppeampi, laajempi
LK 22:14-23 käsittelee viimeistä ehtoollista ja laajempaan kokonaisuuteen kuuluvaa ristintyötä. Mutta heti seuraavassa jakeessa 24 opetuslapset tekivät kuten ihmisluonto tekee, he muuttavat tärkeän laajempaan kokonaisuuteen kuuluvan tapahtuman koskemaan juuri heitä sekä sitä,  mitä he siitä ajattelevat, mikä merkitsee ’suppeampaa kokonaisuutta’. Kuka tulee olemaan heistä suurin?

Jeesus auttaa heitä siirtämään katseensa pois ‘itsestä’ ja suppeammasta kokonaisuudesta katsomaan laajempaa kokonaisuutta jakeissa 29-30. Hän kertoo heille, että antaa heille osan Isän Hänelle antamasta valtakunnasta ja he tulevat tuomitsemaan/hallitsemaan Israelin 12 heimoa tulevassa valtakunnassa – joten lakatkaa kilpailemasta asemista tässä ja nyt.

Jeesus ei koskaan muutu – Hän kehottaa meitä yhä siirtämään katseemme pois itsestämme suurempaan kokonaisuuteen. Mutta... 

Sen jälkeen Jeesus kääntyy Pietarin puoleen ja antaa tuon väkevän ja ihmeellisen totuuden väliin, että he tulevat tuomitsemaan Israelin 12 heimoa tulevassa valtakunnassa, ilmestystiedon siitä, että Pietaria tullaan ensin seulomaan kuin nisua. ”Saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niin kuin nisuja; mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi.” (jakeet 31-32).

Noin ½ askelta harhassa
Pietari, hyvää tarkoittaen ja täysin väärällä ajoituksella yrittää lähestyä laajemman kokonaisuuden kannalta Jeesusta: “ Sinun kanssasi minä olen valmis menemään sekä vankeuteen että kuolemaan!" Mutta Jeesus keskittyy jälleen suppeampaan kokonaisuuteen: ”Minä sanon sinulle, Pietari: ei laula tänään kukko, ennen kuin sinä kolmesti kiellät tuntevasi minua”

Laajemman kokonaisuuden katseleminen ei merkitse faktojen kieltämistä tai käsillä olevan työn ja sellaisten asioiden laiminlyöntiä, jotka täytyy hoitaa. Laajemman kokonaisuuden pitäminen mielessämme taustalla, kun käsittelemme ’suppeampaan kokonaisuuteen’ liittyviä vahvoja kriisejä, pitää asiat oikeissa mittasuhteissa ja antaa meille voiman ja toivon jatkaa eteenpäin.  

Sen tähden Jeesus koki helpoksi jakaa suppeampaan kokonaisuuteen kuuluvan Pietarin Herran kieltämisen siinä yhteydessä, että Pietari eräänä päivänä tulisi istumaan valtaistuimella hallinnoimassa Israelia tulevassa valtakunnassa. Hän asettaa aina ongelmamme laajemman kokonaisuuden yhteyteen samalla kun kehottaa meitä hoitamaan käsillä olevan asian rehellisesti ja suoraselkäisesti.

Ja sitten Jeesus siirtyy Pietarin suppeammasta kokonaisuudesta jälleen laajempaan kertoessaan heille pohjimmiltaan sen, että Hän on jättämässä heidät, joten tästä kohdasta eteenpäin heidän täytyy lähteä liikkeelle täysin varustettuina. Sitten he lähtevät laajempaan kokonaisuuteen kuuluvien Getsemanen puutarhan tapahtumien pariin.

Takaisin noihin laulunsanoihin ja lehmiin
Ensimmäisellä vuosisadalla opetettiin, että Messias oli tulossa kukistamaan roomalaiset ja palauttamaan uudestaan Israelin merkittävään asemaan maailmassa kuten se oli Daavidin ja Salomonin päivinä. Tuon perustavaa laatua olevan väärin ymmärtämisen perusteella monet Jeesuksen opetuslapsista seurasivat Häntä. Yksi alkuperäisistä 12:sta oli ’Simon kiivailija’ (selootti).

Seloottien puolue oli poliittinen liike, joka halusi yllyttää kansaa nousemaan kapinaan ja pakottamaan roomalaiset poistumaan. Monet uskovat tämän olleen pohjimmainen syy sille, että Juudas petti Jeesuksen yrittäen saada Hänet todistamaan kaikille, että Hän oli Messias ja asettaa Hänet asemaan konfrontoimaan roomalaiset ja sitten pakottamaan Hänet tekemään ihmeitä kukistaakseen heidät.

Jopa Apt. 1:6:ssa “ollessansa koolla” heti taivaaseenastumisen jälkeen, he kysyivät ryhmänä: "Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?"  He pohdiskelivat YHÄ sitä, aikoisiko Hän tuossa ajankohdassa potkaista roomalaiset pois maasta!

Kaikki se mitä he olivat nähneet ja kuulleet ja tehneet viimeisten 3 ja ½ vuoden aikana Jeesuksen kanssa, joka nyt oli noussut kuolleista, ei tehnyt tyhjäksi heidän elämänlaulunsa ‘vääriä sanoja’, jotka he luulivat tuntevansa niin hyvin. He uskoivat yhä, että niin sanotusti sveitsiläislehmillä on lyhemmät jalat toisella puolella, vaikka he olivat olleet yli 3 ja ½ vuotta Jeesuksen kanssa.

Olemmeko yhtään sen erilaisempia?
Riippumatta siitä, kuinka kauan vaellamme Herran kanssa tässä elämässä, opimme edelleen uudelleen sanoja, opimme uudelleen sen, etteivät monet ‘faktat’ ole faktoja lainkaan, vaan erhettä ja ihmisten perinnäissääntöjä. Paavali sanoi 1 Kor. 14:10:ssä, että maailmassa on monia ääniä (suom. Raamattu: kieliä), eikä mikään niistä ole vailla merkitystä (suom. Raamattu: ei ainoatakaan, jonka äänet eivät ole ymmärrettävissä). Vaikeutena on se, että tulemme Herran ja Hänen äänensä luo, jota seuraamme ja samalla muut äänet yhä kimpoilevat mielemme, tunteidemme ja elämän kokemuksemme seiniltä.

Opetuslapsena oleminen merkitsee noiden toisten äänten, noiden ‘suppeampaan kokonaisuuteen’ kuuluvien perusteiden, joille olemme viallisen elämän rakentaneet, uudelleen järjestämistä ja niiden asettamista oikeaan asiayhteyteen ja nähtynä oikeasta tulevaisuutemme ja tälläkin hetkellä olevan taivaan kansalaisuutemme, näkökulmasta. (Fil. 3:20)

Yhtäkkiä tuossa laulussa on järkeä. Yhtäkkiä tajuat, että nuo lehmät ovat aivan kuin kaikki muutkin lehmät. Ja yhtäkkiä näet Isän ja Herran Jeesuksen ja sen hyvyyden, jota he ovat, ja rakkaustarina alkaa...

Uusi aihe ensi viikolla – käsittele suppeampaa kokonaisuutta laajemman kokonaisuuden näkökulmasta!

Siunauksin
John Fenn
www.cwowi.org

Big Picture # 4
Laajempi kokonaisuus, osa 4

Hei kaikki,
Olen puhunut siitä, kuinka Herra katsoo elämäämme ‘laajemman kokonaisuuden’ näkökulmasta, sillä Hän on panostanut meihin ikuisuudeksi. Valitettavasti meillä on taipumus tehdä elämässämme olevista ongelmista suurempia kuin niiden pitäisi olla ikuisuuden edessä.

Mutta hetkinen
Ei tarvitse elää kovin pitkään maa-planeetalla ennen kuin joku pettää ja satuttaa sinua. Leikkipuistossa tapahtuneista pettämisistä lukion saippuaoopperaa muistuttaviin romansseihin ja edelleen aikuisuuteen saakka satuttamiset ja pettämiset ovat sellaisia asioita, joita olemme kaikki kokeneet.

Palvelustehtävässä oleminen ja seurakuntaelämä voivat olla erityisen loukkaavia, ja eräänä päivänä eräs nainen perinteisessä seurakunnassa, jonka pastoreina olimme, loukkasi Barbia syvästi. Hän kertoi avoimesti toisille sellaisia asioita, joita Barb oli hänelle kertonut luottamuksellisesti. Eikä loukkaavaa ollut vain pettäminen, vaan Barbia loukkasi enemmän se, että tämä nainen arvosti heidän ystävyyttään niin vähäisesti, ei pitänyt sitä suojeltavana asiana vaan pikemminkin kertakäyttötavarana.

Barbia loukkasi syvästi se, että hänen sanansa erotettiin asiayhteydestään ja hänen sydämensä paljastettiin epäkypsien ihmisten edessä, jotka reagoivat epäkypsien ihmisten tapaan. Tuo nainen ei koskaan pyytänyt anteeksi ja vaikka Barb antoi hänelle anteeksi, hänen tunteisiinsa sattui edelleen.  

Kun häntä koski syvästi yhä muutama viikko myöhemmin, Isä keskeytti hänen murheensa sanoen: ”Älä tee yhdestä hetkestä koko elämän pituista; kyse on vain yhdestä hetkestä.”

(Minulla on cd/MP3 opetussarja anteeksiannosta, joka saattaa auttaa jotakuta. Jeesus sanoi anteeksiannon olevan päätöksen, ei tunteen. Ihminen voi antaa anteeksi jollekulle ja kuitenkin vie jopa vuosia käsitellä asiaan liittyvät tunteet – tuota prosessia käsitellään opetussarjassa)

Isän sanat vapauttivat Barbi tunnetasolla, sillä hän oli ollut niin keskittynyt ‘suppeampaan kokonaisuuteen’, joka käsitti loukkaantumisen ja pettämisen, että hän oli unohtanut ‘laajemman kokonaisuuden’. Tuon naisen toiminta osoitti, ettei hän ollut valmis olemaan Barbin aito ystävä, ja sen tähden hän pakotti Barbin pitämään heidän suhteensa uinumassa siihen saakka, kunnes me kaikki pääsemme taivaaseen, ja tulee olemaan ’turvallista’ jatkaa ystävyyssuhdetta hänen kanssaan jälleen.

Tuolloin keskustelin Barbin kanssa Isän sanoista: ”Älä tee yhdestä hetkestä koko elämän pituista.” Tämä lausuma merkitsi, että Isä osoitti Barbille tällä olevan mahdollisuus valita – oli Barbin valinta kantaa tuon hetken kipua halki koko elämänsä, suppeampi kokonaisuus, tai hän voisi astua askeleen taaksepäin ja nähdä tuon hetken verrattuna ikuisuuteen ja päästää siitä irti. Barb valitsi viisaasti nähdä tuon kivun laajemmassa kokonaisuudessa ja tämän tuloksena kipu poistui.

Jättivät kaiken?
Joh. 1:41-42.ssa Andreas, Pietarin veli, esittelee Pietarin Jeesuksella väittäen ‘Me olemme löytäneet Messiaan’. Tuossa tapaamisessa ei tapahtunut mitään, vaan Pietari jäi pohtimaan väitettä Jeesuksesta Messiaana. Seuraavan kerran näemme Pietarin ja Jeesuksen yhdessä Lk. 5:1-11:ssa. Pietari ja hänen liikekumppaninsa, veljekset Jaakob ja Johannes, lainaavat yhtä veneistään Jeesukselle, jotta Hän voi puhua pitkin järven rantaa olevalle väkijoukolle käyttäen hyväksi veden parempaa akustiikkaa.

Kiittäessään heitä veneen käytöstä Jeesus käskee heitä heittämään verkkonsa vielä yhden kerran, vaikkeivät he olleet saaneet koko yönä mitään, ja antaa heille valtavan kalalastin, niin runsaasti, että kumpikin vene lähes upposi ja verkot repeilivät, kun niitä kiskottiin laidan yli veneisiin.

Nähdessään tämän ihmeen Pietari lankeaa polvilleen sanoen: “Mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen”, mihin Jeesus vastaa: “Älä pelkää, tästedes sinä saat saaliiksi ihmisiä (kalojen sijaan) ”.  Ja he kaikki luopuivat heti paikalla liiketoiminnastaan ja seurasivat Jeesusta.

Pietari, Jaakob ja Johannes jättivät kalastustoimensa, jättivät Sebedeuksen – Jaakobin & Johanneksen isän – joka oli nyt vanhempi yhtiökumppani ja jonka täytyi uudelleen organisoida liiketoimensa täysin ilman poikiaan ja näiden ystävää Pietaria.
 

Minä menen kalaan
Kuitenkin suunnilleen 3 ja ½ vuotta myöhemmin ylösnousemuksen jälkeen näemme jälleen kerran Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen yhdessä muiden kanssa palaamassa kalastusbisnekseen. Ja aivan kuten aiemminkin ennen kuin Pietari näki ensimmäisen ihmeensä Lk 5:ssä, he eivät saaneet koko yönä mitään.

Ja jälleen kerran Jeesus on rannalla antaen ohjeet heittää verkko vielä yhden kerran, ja kun he tekevät niin, he eivät kykene kiskomaan verkkoa kalojen valtavan määrän vuoksi, kuitenkaan tällä kertaa verkko ei revennyt. Pietari ei ole mikään tyhmyri, déjà vu – kokemuksen saaden hän tunnistaa ’Se on Herra’ ja hyppää veteen uidakseen rannalle. (Joh. 21)

Näkiköhän Pietari vertauskuvan siinä, että verkko repeili ensimmäisen kerralla Lk 5:ssä, muttei toisella kerralla. Se oli kuva Pietarista toivottoman vajavaisena ennen kuin Jeesus tuli hänen elämäänsä verkon repeillessä paineen alla. Tämä kuvaa hänen murtunutta, vajavaista luonnettaan, joka jatkuvasti salli ’kalojen’ paeta? (Synnit, virheet, puutteet tavoiteltaessa kypsyyttä Jumalassa)

Joten tässä sitä ollaan toisen kerran, tällä kertaa verkko ei murru vertauskuvana Pietari kypsymisprosessista viimeisten 3 ja ½ vuoden aikana hänen loppuelämäänsä varten, ja Jeesus kysyy Pietarilta laajempaan kokonaisuuteen viittaavan kysymyksen: ”Rakastatko sinä minua enemmän kuin näitä (engl. myös nämä)?”

Ei Jaakob, Johannes, Filippus tai Natanael
Jotkut saattavat olettaa, että Jeesus kysyi Pietarilta, rakastiko tämä Häntä enemmän kuin Jaakob & Johannes ja muut rakastivat. Tai ehkäpä Hän kysyi Pietarilta, rakastiko tämä Häntä enemmän kuin hän rakasti ystäviään.

Mutta tuo olisi täysin epäjohdonmukaista kaiken muun Jumalan ja ihmisen välisen vuorovaikutuksen kannalta 1. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan saakka. Jumala ei milloinkaan Sanassa kysy vertailevaa kysymystä, jossa on mukana ihmisiä – rakastatko minua enemmän kuin parhaat ystäväsi minua rakastavat? Rakastatko minua enemmän kuin rakastat ystävääsi? Rakastatko minua enemmän kuin puolisosi rakastaa Minua?

Vanhassa testamentissa tehdään joitakuita vertailuja epäjumalien palvelemisen ja Israelin Jumalan palvelemisen välillä, muttei koskaan sellaista kysymystä, jossa yhden ihmisen rakkautta Häneen verrataan toisen ihmisen rakkauteen Häntä kohtaan.

Ei, asiayhteys tekee selväksi sen, että Jeesus kysyy Pietarilta, rakastaako hän Häntä enemmän kuin kaloja ja kalastusta. Tuo ’nämä’ merkitsee kaloja. Rakastatko minua enemmän kuin nämä kalat, jotka me juuri söimme Pietari? Rakastatko minua enemmän kuin kalastusbisnestäsi? Varhaisessa vaiheessa Pietari oli jättänyt kalastusbisneksen seuratakseen Jeesusta – hän oli tehnyt laajempaan kokonaisuuteen kuuluvan päätöksen.

Tunteet ja laajempi kokonaisuus
Jeesus pyytää häntä jälleen tekemään laajempaan kokonaisuuteen kuuluvan päätöksen, ja Hän pyytää, että tuo päätös perustuisi syvään rakkauteen Häntä kohtaan kysyen kolmasti: ”Rakastatko minua? Ruoki lampaitani.”

Kun Herra pyytää meitä tekemään laajempaan kokonaisuuteen kuuluvan päätöksen kuten hän tässä teki Pietarin kohdalla huomaa, että se tehdään rakkaudesta Häntä kohtaan, eikä se lähetä meitä mihinkään konferenssiin ja terapeutin luo työstämään tuollaiseen suureen päätökseen liittyvät tunteet.   

Esimerkiksi Joh. 8:11:ssä kun nainen jää kiinni aviorikoksesta ja Jeesus pelastaa hänet kauhistuttavalta kivityskuolemalta Hän sanoo yksinkertaisesti: “Mene äläkä enää syntiä tee” tai “Mene ja jätä syntisi”. Hän ei sano, mene tapaamaan sielunhoitajaa käsitelläksesi hankkimiasi ’sielun siteitä’. Hän ei käske naista rukoilemaan koskien sukusyntiä, joka oli avannut oven himolle, joka oli sallinut hänen ryhtyä rakkaussuhteeseen. Hän ei tyynnyttele naisen tunteita – Hän vain sanoo, että lopeta synnin tekeminen – lakkaa se ja siirry elämässäsi eteenpäin!

Hän pyytää naiselta laajempaan kokonaisuuteen kuuluvaa päätöstä – tee päätökset perustaen ne kohtaloosi, älä lyhyen tähtäimen pohjalta. 

Niinpä kun Jeesus pyytää Pietarilta laajempaa kokonaisuutta koskevaa päätöstä, joka perustuisi rakkauteen Häntä kohtaan, Hän ei rupea yksityiskohtaisesti tyynnyttelemään Pietarin tunteita ja vastailemaan kysymyksiin siitä, kuinka luovuttaa liiketoiminta kertakaikkisesti Sebedeukselle tai myydä liiketoiminta ja veneet. Hän ei kerro Pietarille, kuinka tämä kertoo vaimolleen ja lapsilleen, että heidän täytyy luultavasti luopua kodistaan ja elää matkalaukusta suurimman osan elämästään ja todennäköisesti muuttaa pois Israelista.

Hän kyllä kertoo Pietarille jotakin niistä seurauksista, jotka syntyvät laajempaa kokonaisuutta koskevasta päätöksestä: ”Kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo", siten ilmaisten Joh. 21: 18-19  mukaan, että Pietari tulee kuolemaan ristiinnaulitsemisella.

Hän näyttää meille aina valmiiksi tulleen näyn
Hän ei kerro meille, kuinka työstää laajempaa kokonaisuutta koskevaan päätökseen liittyvät tunteet, olipa sitten kyse siitä, että Barb palauttaa ajassa olevan hetken pelkästään ajassa olevaksi hetkeksi koko elämän kestävän asian sijaan, tai siitä, että Pietari tekee päätöksen tietäen, että kun hän on vanha, hän tulee kuolemaan ristinnaulitsemisella. Hän vain julkistaa asian meille – Teetkö tämän?

Saulus tarsolainen vainosi Kristuksen ruumista Jerusalemissa, mutta Apt. 8:1 kertoo meille joka ikisen Jeesukseen uskovan lähteneen Jerusalemista paitsi apostolit. Niinpä Sauluksen täytyi laajentaa näiden ihmisten kiinniottamista muille alueille, mikä johti hänet Damaskokseen eräänä päivänä.

Herra ei ollut valmis sallimaan vainon laajentuvan vielä, ja niin muodoin keskeyttää Sauluksen matkan ilmestymällä hänelle ennen kuin hän saavuttaa kaupungin portit. Hän oli käsitellyt Saulusta jo jonkin aikaa, koska Herra toteaa hänelle: ”Työläs on (sinun) potkia tutkainta vastaan” (suom. huom. suomalaisessa raamatunkäännöksessä pelkästään kohdassa Apt. 26:14).  

Tutkain oli teräväkärkinen keppi, jonka kanssa kuljettiin härän jäljessä ja tökittiin sitä, jotta se saatiin menemään tiettyyn suuntaan. Sana oli se teräväkärkinen keppi, jota Herra oli käyttänyt yrittäessään saada Saulus tarsolaista oikeaan suuntaan, mutta jääräpäisen eläimen tavoin Saulus oli jatkanut Herran tökkäisyjä vastaan ’potkimista’. Pohjimmiltaan Herra ilmestyi Saulukselle ja sanoi ’Luovuta!’.

Herra käskee Saulusta nousemaan ja menemään kaupunkiin, jossa tullaan kertomaan mitä hänen täytyy tehdä. Tuossa kohdassa Herra ilmestyy toiselle opetuslapselle ja käskee tätä kertomaan Sauluksenne joitakin asioita sekä mainitsee tämän: ”Hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen. Sillä minä tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden.”

Saulus tarsolaisen todistus löytyy Apt. luvuista 9, 22 & 26 Paavalin lisätessä tai poistaessa erilaisia yksityiskohtia joka kerran riippuen siitä, kenelle hän puhuu. Mutta on selvää, että Herra näytti hänelle laajemman kokonaisuuden, kypsän palvelutyön, ja seuraukset tuon kaltaisen päätöksen tekemisestä.

Hän ei auta meitä työstämään tunteita suoraan, Hän asettaa päätöksen tehtäväksi, näyttää meille hinnan, joka tulee laajempaa kokonaisuutta koskevan päätöksen tekemisestä ja jättää asian meidän päätettäväksemme.

Tulevat maailmanajat
Joka kerran kun joku vieraileva puhuja tuli seurakuntaamme, hän poimi joukosta erään pariskunnan ja profetoi heille sekä antoi saman profeetallisen sanan siitä, että he menivät eri maihin opettamaan ihmisille Sanaa. Kuitenkin toinen heistä syyllistyi aviorikokseen ja avioliitto päättyi eroon.

Erään ilmestymisensä aikana, jolloin Herra opetti minua profeetallisuudesta, kysyin Häneltä tästä pariskunnasta sanoen: “Jesaja 55 sanoo, ettei sinun Sanasi palaa luoksesi ilman, ettei tekisi sitä mikä otollista on, joten entä kaikki ne tuolle pariskunnalle sanotut sanat? Kuinka ne tulevat toteutumaan?”  

Hän sanoi: “Jotkut tässä maailmanajassa puhut sanat eivät tule täyttymään ennen kuin vasta tulevana maailmanaikana.” Sanoin: ”En ole koskaan kuullut tuota aiemmin, tarvitsen raamatunkohdan!” Ystävällisesti Hän vastasi: ”Vanhassa testamentissa on monia profetioita, jotka hyppäävät tämän maailmanajan yli puhuakseen tulevasta tuhatvuotisesta maailmanajasta, ja sinä uskot niitä, joten miksi sinun on niin vaikea uskoa, että jotkut tässä maailmanajassa puhutut profetiat tulevat täyttymään seuraavassa?”  

Ymmärräthän, Jumalan Sana elämässämme TULEE tapahtumaan. Hän näyttää meille kypsän näyn, valmiiksi saatetun työn, ja sitten tapahtuu syntiä ja elämää ja tehdään suppeampaan kokonaisuuteen kuuluvia päätöksiä, kunnes eräänä päivänä katsomme taaksepäin sitä, kuinka olemme pettäneet Hänet ja ihmettelemme, kuinka meidät tullaan koskaan päästämään taivaaseen.  Tai jos pääsemme, ajattelemme kuulevamme, kuinka tuskaisen pettynyt ja ehkäpä jopa vihainen Hän oli meille koko meidän elämämme ajan.

Kuitenkin mikään elämässämme ei ole yllättänyt Häntä, ja kun Hän puhuu jonkin Sanan, näyn, kutsun meille tehdä laajempaan kokonaisuuteen kuuluva päätös, Hän teki sen nähtyään kaikki kiertotiet ja epäonnistumiset elämässämme.

Hänen laajempaa kokonaisuutta koskeva Sanansa TULEE tapahtumaan elämässämme. Jollei tässä elämässä, niin sitten tästä hetkestä ehkä100 vuoden, kenties 400 vuoden, ehkäpä 900 vuoden päästä – mutta riippumatta siitä, tapahtuuko se tässä vai seuraavassa elämässä tiedä, että laajemmassa kokonaisuudessa olemme jo ikuisuudessa. Me emme kuole ja SEN JÄLKEEN siirry ikuisuuteen. Olet jo alkanut elää ikuisesti.  

Tämä elämä on vain hetki, älä tee siitä koko elämää. 

Enemmän ensi viikolla, siunauksin, 
John Fenn
www.cwowi.org
cwowi AT aol.com

Big Picture # 3
Laajempi kokonaisuus, osa 3

Hei kaikki,
Olen puhunut siitä, kuinka Isä ja Herra haluavat meidän näkevän laajemman kokonaisuuden sen sijaan, että keskitymme yksityiskohtiin, jotka johtavat meidät kierteeseen alaspäin hengellisesti ja tunteiden osalta.

Isän vastaus
Olin auttamassa housujen nostamisessa poikaani Chrisiä, joka on henkisesti nelivuotias vaikkakin fyysisesti 33, kun hän oli istunut wc-istuimella, ollen nyt valmis tulemaan autetuksi tuoliinsa olohuoneessa. Mieleni kelasi yhä hänen kaksi viikkoa aiemmin tapahtunutta onnettomuuttaan, hyvin vaikeaa mutta tuloksekasta ensimmäistä hammaslääkärikäyntiä, jolla kiinnitettiin hänen kaatuessaan irronneet ja ikeniin jumittuneet neljä hammasta ja kaikkia siitä seuranneita yksityiskohtia, joita piti suunnitella ja aikatauluttaa.

Ajattelin sitä, kuinka paljon minulla oli puheluja soitettavana, Skype-puheluja, Facebookin chattivastauksia, sähköposteja ja kaikkea sitä tutkimista ja kirjoittamista, jota minun piti tehdä. Ajattelin opetussarjoja, lisäoppituntien tekemisestä videolle ja kiitoskirjeiden kirjoittamista. Ajattelin ruohonleikkuuta, puutarhan istuttamista, erilaisia kevätprojekteja ja kuinka kaikki yllä oleva oli laiminlyötynä kun minä (ja Barb) pidimme huolta Chrisistä.

Kaikki nämä jutut ja niin monet muut pyörivät mielessäni ja tuntemuksissani ei missään tietyssä järjestyksessä kun sanoin: “Isä, kuinka minä voin tehdä kaikki ne asiat palvelutyössä, jotka minun täytyy tehdä, kun tällaisia asioita tapahtuu Chrisille? Melkein kaikki palvelutyössä pysähtyy siksi, että pidämme hänestä huolta...” kun Isä keskeytti vuodatukseni:

"Chris ON palvelutyösi!"
Se pysäytti minut niille jalansijoilleni, kun ilmestys siitä, mitä Hän oli sanomassa, upposi minuun. Sanat, jotka sinä ja minä puhumme, pitävät sisällään ajatuksia ja emootioita, mutta ollessamme pelkkiä ihmisiä, me olemme rajoitettuja kyvyssämme tarkasti kommunikoimaan toisillemme kaikkea sitä, mitä me ajattelemme ja tunnemme puhuessamme.

Opi kuuntelemaan kaikua
Mutta Isällä ei ole inhimillisten rajoitusten heikkoutta ja niinpä usein, kun Hän puhuu vain muutaman sanan, niissä on kirjan verran Hänen ajatuksistaan ja emootioistaan, kaikki ladattuna siinä hetkessä kun Hänen sanansa kuullaan. Se tapahtui minulle. Kun totut tähän Isän piirteeseen, opit kuuntelemaan, paremman termin puutteessa Hänen äänensä ’kaikua’ pitkään sen jälkeen, kun Hänen sanansa ovat tauonneet.

Juuri tuossa kaiussa, siinä hiljaisuudessa sen jälkeen kun Hänen äänensä häipyy, voidaan kuulla ilmestys Hänen syvemmistä ajatuksistaan ja emootioistaan – ei vain tuntea, vaan kuulla, jos kuuntelet ihan tarkkaan ja hiljaa, viipyen Hänen läsnäolossaan, joka kyllästää tuon hetken.

Jokaisen Hänen sanansa ja virkkeensä takana on jotakin syvempää ja juuri tuossa kaiussa me kuorimme kerroksia sanojen takana kuin nypimme pois kukkivan kukan uloimpia terälehtiä erittäin hellästi, jokaisen terälehden paljastaessa yhä uuden yhä syvemmällä olevan terälehden. Näin on kun viivytään tuossa kaiussa.

"Kun sinä olet Minussa, Minulla on sinut kokonaan Minussa. Chris ei ole yksi lokero ja palvelutehtävä toinen lokero ja yhteinen aikasi Barbin kanssa vielä yksi lokero lisää. Milla on sinut kokonaan, sen tähden sinun elämäsi on yksi. Ei mitään palvelutyötä eikä Chrisiä voi erottaa ja lokeroida pois lopusta sinua. Chris on sinun palvelutyötäsi yhtä paljon kuin kotiseurakuntien pystyttäminen tai jollekulle Euroopassa puhuminen Skypessä.”

Vanha menemään
Olin kauhussani itsestäni, sillä se mitä olin sanonut Hänelle, oli osa vanhaa perinteistä seurakunta-ajattelua, enkä tiennyt, että tuo vanha, ei-raamatullinen ajattelu oli yhä minussa, sikäli kun se liittyy ‘seurakuntaan’. Tuo ajattelu sanoo: ”Elämäni tapahtumat estävät minua tekemästä sitä palvelutyötä, jota Jumala haluaa minun tekevän. Jos vain voisin saada tämän osan elämääni järjestykseen, niin SITTEN voisin tehdä, mitä Jumala haluaa.” Pohjimmiltaan tuo oli se, mitä mieleni ja emootioni sanoivat Isälle, niin virheellistä ja erheellistä kuin se olikin.

Tuonkaltainen ajattelu sanoo: ’Jos vain pääsisin veloista, niin SITTEN voisin tehdä sitä, mitä Jumalalla on varattuna minua varten.’ Tuonkaltainen ajattelu sanoo: ”Jos ihmiset eivät olisi tehneet minulle tuota seurakunnassa, minä olisin tekemässä sitä mitä Jumalalla on minua varten varattuna juuri nyt.” ja ”Jos en olisi ollut vieraantunut kaikki nuo vuodet Jumalasta, olisin tekemässä sitä, mitä Jumala haluaa minun tekevän.”

Ollessamme Isässä sen ansiosta, että olemme Kristuksessa, elämämme on palvelutyötä – muista kreikankielen sana ‘palvelutyö’ tarkoittaa ‘palvelu’.  Palvelemme Jumalaa työssä ja vapaa-aikana, kotona ja harrastusten parissa, päivällispöydän  ympärillä tai autoa korjatessa. Palvelemme perheitämme, ystäviämme, ihmisiä, joita emme edes tunne ystävyyden tekojen kautta ja vain olemalla täällä maaplaneetalla.

Koska olemme Kristuksessa me olemme kaikki kuninkaallinen papisto 24/7 riippumatta siitä, kuinka ansaitsemme elantomme, riippumatta iästämme, sukupuolestamme tai asemastamme. Olemme kokonaan ja täysin Hänessä kuten Raamattu sanoo – meidän vanha elämämme on kuollut ja mennyttä ja se elämä, jota me nyt elämme, elämme Kristuksessa. (Kol. 2:2-4). Olemme kokonaan Hänessä.

Mielen näkökulmasta oleminen ‘Kristuksessa’ tai ‘Hänessä’ oli jotakin sellaista, minkä tiesin – Uudessa testamentissa on yli 100 viittausta siihen, että on ‘Hänessä’ tai ‘Kristuksessa’. Mielessäni tiesin sen, mutta tämä kolahti lujaa.

Saatoin vain sanoa vastauksena kaikkeen siihen, mitä Isä sanoi: “Isä, olen pahoillani. En tiennyt, että tuota ajattelua oli yhä minussa. Pyydän vain yhtä asiaa, anna ihmisten nähdä sinun armosi, kun he näkevät meidän elämämme, anna heidän nähdä armo.”

Pikku juttu vai laajempi kokonaisuus?
Olin tehnyt juuri sitä mistä, olin kirjoittanut ETTEI tule tehdä. Olin kaventanut huomioni kohdistumaan tämän elämän väliaikaisiin paineisiin, siirtänyt katseeni pois siitä laajempaa kokonaisuutta edustavasta tosiasiasta, että minä kokonaan olen Isässä Kristuksen kautta. Olin ollut kuin Pietari, joka käveli veden päällä Jeesuksen luo, sitten siirsi huomionsa tuuleen ja aaltoihin ja alkoi vajota. Isän lausumat olivat käsi, joka oli ojennettu nostamaan minut jälleen ylös laajempaan kokonaisuuteen.

 

Maailmankaikkeuden suurin rakennusprojekti
Psalmissa 56:8 Daavid sanoo: “...pane leiliisi minun kyyneleeni, ovathan ne sinun kirjassasi.”

Tämä jae sanoo, että Isä jollakin tavalla otti Daavidin kyyneleet ja hengellisesti pani ne leiliin (pulloon) taivaassa ja kirjoitti ne kirjaan taivaassa. Tuo kuulostaa runoudelta jollei olisi sitä tosiasiaa, että Raamatussa on monia lausumia, jotka sanovat Isän muuttavan maiset kivut ja surut, uhrit ja rukoukset, taivaalliseksi materiaaliksi.

Apt.10:4:ssä enkeli ilmestyy roomalaiselle Korneliukselle: “Rukouksesi ja uhrisi ovat nousseet muistomerkkinä Jumalan eteen.” (suomennos tässä) Muistomerkit ovat jotakin, jotka ovat pystyssä tallenteena kaikille nähtäväksi jostakin ja jostakusta huomattavasta. Jollakin tavalla Isä muutti Korneliuksen uhrit ja rukoukset muistomerkiksi taivaassa.

Ilm. 5:8:ssa apostoli Johannes näkee maljoja, joista suitsutus nousee Isän eteen, ja joka hänen mukaansa “ ovat pyhien rukoukset.” Kuinka Hän ottaa sydämestämme lausutut rukoukset ja muuttaa ne suitsutukseksi taivaassa, menee yli ymmärryksemme, mutta Hän tekee niin.

Mitä Jeesus valmistelee
1 Kor. 3:12:ssa Paavali sanoo, että vaikka Jeesus on peruskivi, meidän täytyy tarkata sitä, kuinka rakennamme tuolle perustukselle; kultaa, hopeaa, jalokiviä vai puuta, heinää ja olkia. Nuo kolme viimeistä ovat tulosta kateudesta, riidoista ja jakautumisista, jotka kiusasivat korinttolaisia tuohon aikaan.

Hän vertaa maallista kateutta, riitaisuutta ja jakautumisia hengelliseen puuhun, heinään ja olkiin – joten mistä ominaisuuksista koostuvat kulta, hopea ja jalokivet, jolla hän käskee rakentamaan? Rakkaudessa vaeltaminen, ilo, rauha, lempeys, sävyisyys...

...ja muut kypsyvän uskovan luonteenpiirteet ovat noita kallisarvoisia asioita, joilla rakennetaan Peruskivelle.

1 Piet. 2:4-8.ssa Pietari toteaa oikein, että Jeesus on Kulmakivi ja sanoo: ‘Mutta te olette eläviä kiviä, rakentukaa hengelliseksi huoneeksi, kuninkaalliseksi papistoksi...’  

Tajuammeko me tuon? Jokainen meistä on elävä kivi, jota rakennetaan hengelliseksi huoneeksi. Aivan kuten Jeesuksen elämä muutettiin taivaan kulmakiveksi, jokainen meistä on samanlainen elävä kivi, jokainen antaa panoksensa taivaan rakentamiseen.  No saatat ajatella tuon olevan symbolista, mutta katsopa taivaallisen Jerusalemin muureja: ”Kaupungin muurilla oli 12 perustusta ja niissä 12 Karitsan apostolin nimet.” (Ilm. 21:14)

Jokainen kyynel, jokainen oikea päätös, jokainen rukous, jokainen uhri, jota ihminen ei ole näynyt, mutta Isä ja Herra ovat – se kaikki muuttuu taivaalliseksi materiaaliksi.

Morsian on Kristuksen ruumis, eikö totta?
Mitä saadaan, kun kaikki nuo kyyneleet ja uhrit ja rukoukset ja oikeat päätökset tallennetaan taivaaseen? Mitä saadaan, kun pinotaan kaikkina aikoina eläneiden miljoonien uskovien elämät, uskovien, jotka ovat voittaneet suuria vaikeuksia, jättäneet taakseen riitelyn, kateuden ja jakautumiset vaeltaakseen rakkaudessa, ilossa ja rauhassa niin, että tuosta kullasta, hopeasta ja jalokivistä voisi tulla osa heidän taivaallista materiaaliaan?

Saadaan maailmankaikkeuden laajin rakennusprojekti. "Sitten minä, Johannes, näin pyhän kaupungin, Uuden Jerusalemin tulevan alas taivaasta Jumalan luota, valmistettuna kuin morsian on koristettu aviomiestään varten...’Tule, näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon... ja hän näytti minulle tuon suuren kaupungin, pyhän Jerusalemin laskeutuvan taivaasta Jumalan luota ja sillä oli Jumalan kirkkaus. Morsiamen valo oli kuin mitä kallisarvoisin kivi, kuin jaspis, kirkas kuin kristalli...” (Ilm. 21, suomennos tässä)

Tämä on perimmäinen ’laajempi kokonaisuus’.  Se on vakuutus siitä, ettei meidän elämämme ole turhaa. Että Kristuksessa me se, mitä olemme käyneet läpi ja voittaneet, kaikki nuo näkymättömät vaikeudet, jotka on nähnyt vain sydämen tunteva Jumala, muutetaan taivaalliseksi Jerusalemiksi. Me ruumiina olemme morsian ja meidän elämämme muutetaan pyhän kaupungin materiaaliksi, joka siten on myös morsian, Karitsa vaimo. Ihmeellinen armo!

Rukoillessamme, voittaessamme, itkiessämme, tehdessämme oikeita päätöksiä siksi että ne ovat oikeita hinnasta välittämättä, Hän ottaa tuon kaiken ja rakentaa meidän osaamme taivaallisesta Jerusalemista. Kuten Herra kertoi Barbille tuona päivänä heti kun hän oli pelastunut ja hän näki nuo karkeat rakennuspalikat, joka on hänen kotinsa taivaassa: ’Antaessasi meille enemmän, millä rakentaa, me rakennamme sitä.’  

Riippumatta siitä, mitä olemme käymässä läpi, meidän täytyy katsoa ylöspäin laajempaa kokonaisuutta. Se on loistava!

Siunauksin,
John Fenn

Big Picture # 2
Laajempi kokonaisuus, osa 2

Hei kaikki
Tarkastelen Raamatunkohtia, jotka kertovat meille Isän ja Herran katsovan elämämme laajempaa kokonaisuutta sen sijaan, että keskittäisivät huomionsa jokaiseen pikkuasiaan elämässämme.

Herran ehtoollinen ja kosinta
Jeesuksen päivinä kun tuleva sulhanen halusi kihlata naisen, hän meni naisen kotiin viinimaljan kera. Naisen isä ja veljet (todistajina) neuvottelivat sitten kihlauksesta sulhasen kanssa. Tavallisesti tämä neuvottelu piti sisällään myötäjäiset, sulhasen suunnitelman tulevan vuoden aikana valmistaa naista varten koti, avioliittoseremonian yksityiskohdat, ja neuvottelun tuloksena tultiin sopimukseen, joka voitiin rikkoa vain avioerolla.

Kun yksityiskohdat oli sovittu, nainen kutsuttiin paikalle ja sulhasen viinimalja asetettiin hänen eteensä sulhasen sanoessa:

“Sinä uskot Jumalaan, usko myös minuun. Minun isäni talossa on monta huonetta, ja minä aion valmistaa sinulle sijan, sitten minä palaan ja tuon sinut mukanani niin, että siellä missä minä olen, sinä voit olla.”

Tuon päivän yleinen tapa, kuten tänäänkin monissa paikoissa maailmaa, oli että sulhanen rakentaa huoneen isänsä taloon heidän asuinpaikakseen, siksi tämä lausunto. Jos nainen hyväksyi sulhasen ehdotuksen, hän joi viinin sinetöidäkseen sopimuksen muistoksi samalla odottaen innolla hääpäiväänsä.  

Joh. 14:1-4:ssä Jeesus lainasi näitä sanoja kuvatakseen sitä, että Hän menee ristille ja sitten Isänsä ’taloon’ valmistamaan meille sijan – laajempi kokonaisuus. Sen tähden Hän pyytää meitä juomaan Viimeisen Ehtoollisen viinin, mikä tehtiin juuri ennen kuin Hän sanoi tämän, hyväksymisenä kihlautumisestamme Hänelle, samalla kun katsomme nykyisyyttä tulevan avioliiton silmien kautta.

Jopa ristin häämöttäessä seuraavana aamuna Hän osoitti meille Karitsan Hääateriaa.

Tämän vuoksi Hän myös totesi, ettei kukaan ihminen tiedä Hänen paluunsa päivää – tuon päivän tavan mukaisesti ajankohdan määräsi sulhasen isä, joka innokkaasti piti salaisuutena tykönään häiden ajankohdan yllätyksenä pariskunnalle. Sulhasen isä pidättyi antamasta lupaa kunnes huone, jonka sulhanen valmisti omaa (Omaa) morsiantaan varten, oli valmis, sekä morsiamen omat valmistelut saatettu päätökseen. Sitten Isä antoi luvan sulhaselle noutaa oman (Oman) morsiamensa.

 Salainen viesti sijoitettuna
Jeesus päätti opetuslasten kanssa viettämänsä ajan käskyyn muistaa Häntä Viimeisellä Ehtoollisella, katsomista taaksepäin, kuitenkin siihen oli sijoitettuna lainaus tuon päivän avioitumiskäytännöstä, katsomista eteenpäin.

Se mitä Saatana ja uskonto ja me itse teemme on, että erotamme ajatuksemme laajemmasta kokonaisuudesta keskittyen tämänhetkisiin ’pikku’ juttuihin, omaksi vahingoksemme. Kautta koko Uuden Testamentin kirjoittajat yhdistävät nykyisyyden käsittelyn siihen, että sitä katsotaan varman ja ikuisen tulevaisuuden silmien läpi.

 

Laskepa kanssani
Samalla kun John päättää Jeesuksen elämän puhuen koodipuhetta tulevaisuuden avioliittoseremoniasta, hän aloitti evankeliuminsa myös koodatulla viittauksella tulevaisuuden avioliittoseremoniaan, Kaanassa pidettyjen maallisten häiden kautta. Tähän tarinaan on sijoitettuna viesti taivaallisesta tulevaisuudestamme.

Ensimmäinen luku Johanneksen evankeliumista kertoo yksityiskohtaisesti neljästä päivästä peräjälkeen, ainoa kerta, jolloin hän tekee noin koko evankeliumissaan. Mutta siihen on syy.

Joh. 1:19 alkaa sanoen ’Ja tämä on Johanneksen (Kastajan) todistus... ja jatkuu jakeeseen 28, joka päättää päivän 1. Ensimmäinen päivä oli silloin, kun Johannes Kastajalta kysytään, onko hän Messias, minkä hän kieltää.

Jae 29 sanoo ’Seuraavana päivänä’ aloittaen päivän 2. Tällöin Johannes sanoi: ’Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin’. (Huomaa; Hän otti pois maailman synnin, ei syntejä. Hän käsitteli juurisynnin eikä meidän yksilöllisiä syntejämme, niin että maksamalla maailman synnistä kaikki meidän ’pikkusyntimme’ on automaattisesti maksettu.)

Jae 35 sanoo: ‘Seuraavana päivän’ aloittaen päivän 3, jolloin Andreas esittelee Pietarin Jeesukselle.

Jae 43 sanoo: ‘Seuraavana päivänä’ aloittaen päivän 4, joka jatkuu jakeeseen 51. Tänä päivänä Jeesus kutsui Filippuksen ja Natanaelin tulemaan opetuslapsikseen.

Niinpä näemme, että Joh. 1:19-51:ssä on neljä päivää yksi toisensa jälkeen meille selostettuna yksityiskohtaisesti – mutta miksi?  

Vastaus nähdään seuraavassa jakeessa Joh. 2:1:ssä, joka sanoo ”Kolmantena päivänä (3 päivää myöhemmin) Galilean Kaanassa oli häät...” Tällöin Hän muutti veden viiniksi.

Toisin sanoen näemme Jeesuksen toiminnan neljän päivän aikana, kuten yllä on yksityiskohtaisesti kerrottu, sitten emme näe Häntä 2 päivään, sitten näemme Hänet yhtäkkiä päivänä 7 häissä Kaanassa.

Seitsemäs päivä
Johannes antaa meille vihjeen katsoa laajempaa kokonaisuutta, ei vain yhden viikon yksityiskohtia herran elämässä. Profeetallisessa kielessä yksi päivä on kuin 1 000 vuotta, joten katso tätä viikkoa tuolla tavoin: 4 päivää tai 4 000 vuotta, ihmiskunta näkee Kristuksen – 4 000 vuotta Aatamin ja Jeesuksen palvelutyön välillä.

Sitten 2 päivään tai 2 000 vuoteen Häntä ei näy. Tämä on sitä aikaa, jossa elämme, Taivaaseenastumisen jälkeen mutta ennen Hänen toista tulemistaan. Ja Tuo on 6 päivää tai 6 000 vuotta kaikkiaan.

Viimeinen päivä, 7. on häät ja hääateria – 7 000 vuoden sarja, joka vastaa Hänen tuloaan ja Tuhatvuotista valtakauttaan maan päällä.

(Nuo kuusi vesisäiliötä täynnä vettä, jotka muutettiin viiniksi, ovat myös kuva. Niitä käytettiin pesuja varten, mihin teksti viittaa, kuitenkin ne muutettiin viiniksi, joka on esikuva siitä, että Kristuksen veri pesee meidät puhtaaksi. Lisäksi 6 on ihmisen numero tai 6 000 vuotta, mikä osoittaa sen, kuinka Kristus oli aktiivinen lunastustyössä koko ihmisen historian ajan.)

Apostoli Johannes johdatettiin aloittamaan evankeliuminsa luonnollisella tapahtumalla, häillä, ja kuitenkin sisään sijoitettuna on viesti meille katsoa ylös, katsoa tulevaisuuteen, katsoa laajempaa kokonaisuutta, ei vain sitä osaa elämästä, jossa nyt viivymme. Samalla kun käsittelet elämää tässä ja nyt, muista myös katsoa ylös tulevaan Karitsan Hääateriaan. Tämä auttaa meitä ymmärtämään, että nykyinen elämämme saa aikaan sisällämme ikuista arvoa omaavia ominaisuuksia.

 Kun Barb...
Heti kun Barb syntyi uudesti, hän uskoi Herraa keskellä hyvin dramaattisia olosuhteita, mutta se tarina kuuluu hänen kerrottavakseen. Kuitenkin se toimii taustana Barbin tarpeelle tietää, että Herra on todellinen, että Hänellä on suunnitelma ja tulevaisuus häntä varten, ja Hän antoi tämän kokemuksen hänelle halutessaan vakuuttaa Barbin asiasta:

Barb oli eräässä kotinsa yläkerrassa olevassa huoneessa myöhään eräänä iltapäivänä katsoen länteen puiden läpi laskevaa aurinkoa ja valon leikkiä heiluvassa oksistossa. Yhtäkkiä koko seinä hänen kodistaan hävisi, luonnollinen maailma hävisi ja hän oli seisomassa taivaassa Jonkun, jonka hän olettaa olleen Herra, ollessa hänen oikealla puolellaan.

Barbia kiehtoi niin näkemänsä, ettei hänen mieleensä tullut ollenkaan kääntyä katsomaan Häntä. Hän näki pihamaalla olevan kivisen kulmikkaan suuren talon, jota ympäröivät kukat ja linnut ja perhoset, käsittelemättömästä kivestä tehty talo joka seisoi karun yksinkertaisena keskellä kaikkea tuota väriä ja aktiviteettia. Hän sanoo, että kivilohkareet olivat rakenteeltaan samanlaisia kuin pyramideissa, kuitenkin siinä oli leikattu aukkoja oven ja ikkunoiden paikoille, kuitenkin se oli vain kulmikas kokoelma kivilohkareita, jotka muodostivat talon ääriviivat.

Barb kysyi: ‘Mitä minä katselen?’. Hän sanoi: ”Tämä on sinun kotisi taivaassa. Kun annat meille enemmän sitä, mitä työstää, me rakennamme sen sinua varten.” Ja samassa näky hävisi ja Barb oli takaisin huoneessaan.

Maalimankaikkeuden suurin rakennusprojekti
Maailmankaikkeuden suurin rakennusprojekti on ensi viikon aihe – se on sekä henkilökohtainen luonteeltaan, että taivaallinen laajuudeltaan. Mitä sitten käymmekin läpi tässä elämässä, siitä on löydettävissä syvempi tarkoitus, kehotus katsoa ylös ja katsoa tulevaisuuteen, katsoa laajempaa kokonaisuutta. Ensi viikkoon, siunauksin,

John Fenn