The Magi #1
Tietäjät osa 1

Hei kaikki,
Ollessani noin 17 jouduin kiivaaseen sanaharkkaan äitini kanssa uskosta. Tuohon aikaan olin keskittynyt Raamatunkohtiin, joissa puhuttiin uskon voitosta ja sanoin äidilleni tämän tapaisia sanoja: 'Jos sinulla on riittävästi uskoa, sinulla ei ole ongelmia, koska Raamattu sanoo meidän voittaneen maailman.'

Äiti oli tuohon aikaan noin 41-vuotias ja kasvatti yksin neljää lasta sen jälkeen, kun isä oli lähtenyt kuusi vuotta aiemmin, joten hän oli kokenut sen ilon, että oli kasvattanut perhettä sen mukaisesti kuten oli unelmoinut elämän olevan, sitten kokenut kaikkien noiden unelmien pirstoutumisen. Niin kuin joku joka varovasti kävelee paljain jaloin sellaisen huoneen poikki, joka on täynnä rikkoutuneen peilin sirpaleita, hänen unelmansa, jotka kerran heijastuivat eheinä hänelle, lojuivat nyt hajallaan ja vajaina, eikä niitä koskaan koottaisi uudelleen, ja mikä tahansa harha-askel palasten joukossa viiltäisi häntä ja aiheuttaisi suurta tuskaa hänelle ja hänen lapsilleen.

Minulla oli yhä korvantaustat märkinä, en ollut koskaan maksanut asuntolainaa tai asumiseen liittyviä laskuja, ja kesätöistä saadut palkkarahat, jos niiden käyttö laskettiin huolellisesti, mahdollistivat sen, että Barb ja minä saatoimme käydä ulkona treffeillä pitkin kouluvuotta.

Seisoessani lujana uskomuksessani, että omistaessaan riittävästi uskoa ihmisellä voisi olla kitkaton elämä ja kaikki hänen unelmansa täyttyisivät, ja äidin seisoessa lujana uskomuksessaan, että usko auttoi kulkemaan läpi elämän vaikeuksien, hän vei asian päätökseen näin sanoen: "Sinun vain täytyy saada vähän enemmän maileja matkamittariisi."

 

Seurakunnan kulttuuri
Kun tutkin eroja sen välillä, miten Paavali harjoitti seurakuntatoimintaa ja miten seurakuntatoimintaa harjoitetaan tänään perinteisessä seurakunnassa, näin eroavaisuuksien olevan suurempia kuin kokoontumisen jossakin auditoriossa tai kokoontumisen kodissa.

Se kulttuuri, jota opetetaan populaarissa karismaattisessa kristillisyydessä, on hyvin samanlaista kuin se, mitä esitin väittelyssä äidilleni – jos on riittävästi uskoa, voi nuhdella oikeaa riivaajaa, voi liikuttaa Jumalaa riittävästi, voi puhua Sanaa riittävästi, voi löytää sen yhden hengellisen avaimen, joka avaa tarvitut vastaukset, voi saada silkoisen elämän. Tuollainen olin 22-vuotiaaksi.

Maileja matkamittariin
Tuo muutos elämässämme tapahtui kun vanhimmalla pojallamme kahdeksan kuukauden iässä diagnosoitiin CP-vamma, tila joka viittaa mihin tahansa aivovaurioon, joka tapahtuu synnytyksen aikana. Lääkäri sanoi Barbille: "Laita hänet johonkin hoitokotiin ja unohda, että koskaan saitkaan hänet, ja jatka eteenpäin ja hanki lisää lapsia ja kasvata perheesi ja elä elämääsi."

Barb kyynelehti soittaessaan minulle töihin ja hänen tuskastaan Chrisin tilan suhteen tuli minun tuskani, meidän sydämemme repeytyi riekaleiksi samalla kun olimme tuohtuneita lääkärin ehdotuksesta.

Tuona iltana kylvetimme Chrisin ja huolellisesti kiedoimme hänet lämpimään peitteeseen ja asetimme hänet pehmeälle kylpyhuoneenmatolle. Hänen katsoessaan meitä ylöspäin me panimme kätemme hänen ylleen ja kerroimme Isälle, että torjumme lääkärin diagnoosin ja neuvon, käskimme Chrisiä parantumaan ja kiitimme Isää Chris-lahjastamme.

Jumalan auttaminen
Seisoimme Sanassa, mutta Chrisin kasvaessa tuli selväksi, että diagnoosi oli oikein. Opimme, että usko ei kutsu sitä mikä on ikään kuin sitä ei olisi. Usko ei ole niiden tosiasioiden kieltämistä, jotka täytyy käsitellä tässä ja nyt.

Chris kävi läpi erilaisia kokeita meidän seisoessamme Sanassa ja etsiessämme avainta hänen parantumisensa arvoituksen ratkaisulle. Mitä me voimme rukoilla, paastota, tunnustaa, sitoa, vapauttaa saadaksemme asian hoidetuksi? Väittelimme, oliko fysio- ja puheterapian antaminen hänelle uskon mukaista vai sitä vastaan. Kulutimme jokaisen pennin saadaksemme hänet mihin tahansa terapiaan, joka voisi auttaa saamaan aikaan Jumalan parantamisen hänen kehossaan. Etsimme tapoja auttaa Jumalaa halukkaina yrittämään melkein mitä tahansa voidaksemme auttaa Jumalan lupausten aikaansaamista hänen elämässään.

Eräänä päivänä olin jälleen kerran puhumassa Raamatunkohtia Chrisin ylle ja yhtäkkiä Isä keskeytti: " Mitä olet tekemässä?", Hän kysyi. "Puhun Sanaa hänen ylleen." "Missä Raamatunkohdassa seisot?", Hän kysyi. Vastasin: "1. Piet. 2:24, joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette paratut"." Hän vastasi: "No hyvä. Voitko uskoa tuon lupauksen?" Sanoin: "Kyllä, minä uskon" Ja Hän sanoi: "Sitten lepää."

Tuossa kohdassa siirryin siitä, että yritin saada asioita tapahtumaan minun uskoni kautta siihen, että lepäsin siinä tosiasiassa, että Hänen Sanansa on totta ja usko Häneen on lepoa, kuten Hepr. 4:9-11 sanoo uskosta, kun lopetamme omat ponnistelumme ja yksinkertaisesti lepäämme Hänessä.

Usko: Vastaus armoon
Mutta suuri osa perinteisestä seurakuntakulttuurista yrittää yhä saada asioita tapahtumaan uskolla. Se, mitä minä luen Raamatusta, on kuitenkin se, että usko on pelkästään vastaus armoon. Armo saa asiat tapahtumaan, ja armo on ilmestys Isältä joko Hänestä tai Hänen tahdostaan. Usko on vastauksemme armoon, ja armo on ilmestys Isästä ja/tai Hänen tahdostaan.

Nooa ei rakentanut laivaa omasta aloitteestaan. Hän sai armon Herran silmissä ja tuosta ilmestyksestä hän rakensi laivan. Mooses ei vain muuttanut mieltään ja päättänyt mennä Egyptiin, hänellä oli ilmestys Jumalan suunnitelmasta, mikä oli armoa ja hän vastasi. Jopa Jeesus sanoi, että Hän teki vain sitä ja sanoi vain sitä, mitä Hän näki ja kuuli Isän sanovan ja tekevän. (Joh. 5:19,30)

Usko ei ole riippumatonta Jumalan paljastetusta tahdosta, usko on vastaus ilmestykseen Hänen tahdostaan. Lakkasin vetämästä jakeita Raamatusta oman tahtoni mukaan päättäen, että tuo olisi se, missä seisoisin. Sen sijaan kommunikoin Herran kanssa ja annoin ilmestyksen tulla minulle ja sen jälkeen uskoin ja lepäsin tuossa ilmestyksessä.

Tajusin eräässä vaiheessa, että niin paljon kuin haluankin Chrisin parantuvan, Chrisin usko on asettunut siihen minkä hän on monta kertaa todennut: "Kun pääsen taivaaseen, ei pyörätuolia" ja nähdessään lasten juoksentelevan: "Kun pääsen taivaaseen, aion juosta noin!"

Minulla oli kerran näky Chrisin ollessa istumassa oikealla puolellani pyörätuolissaan ja Jeesus seisoi vasemmalla puolellani opettamassa minulle parantumisesta ja siitä kuinka vaikea on jonkun sellaisen, joka ei ole koskaan tuntenut eheyttä, uskoa parantumiseensa. Minä NIIN halusin keskeyttää Hänet ja sanoa Hänelle, että laskisi kätensä poikani ylle, mutta Hän on Jumala, en minä, joten tuo ei ole sellainen juttu, jota tehdään Kuninkaan ollessa läsnä. Mutta sain syvempää ymmärrystä Chrisin mielestä tuona iltana.

Chrisin usko ei ole tulla parannetuksi nyt, hänen uskonsa on asettunut taivaaseen, ja tuohon Herra on vastannut. Eräänä päivänä Chris tuli ryömien pitkin käytävää hyvin innostuneen: "Iskä, iskä! Arvaa mitä Jeesus sanoi minulle? Hän sanoi, että aikoo kävellä vuorten poikki kanssani! Jep, noin Hän sanoi, jahuu! Jep, Hän aikoo kävellä vuorten poikki kanssani, niin Hän sanoi!"

Huonoimmat vanhemmat?
Kun tuli aika, jolloin meidän täytyi tehdä elämämme ehdottomasti vaikein päätös Chrisin sijoittamisesta ryhmäkotiin, joka tuolloin oli lähes kahden tunnin ajomatkan päässä meiltä, meistä tuntui siltä, että olimme huonoimmat vanhemmat maan päällä. Huonoimmat vanhemmat.

Epätoivoisina puhuimme myöhään yöhön, mutta lopulta Barb lipui uneen minun jäädessäni puhelemaan yhä Isälle. Sanoin: "Isä, jos et aio parantaa häntä, ota hänet kotiin. Sekä Barb että minä olemme kumpikin käyneet taivaassa, olemme kumpikin nähneet sinut, olemme kumpikin nähneet Herran, joten haluaisimme mieluummin poikamme olevan eheä taivaassa kuin elämään lopun elämänsä vaurioituneessa kehossaan. Vaikka me eläisimme vielä 50 vuotta, mieluummin kaipaisin häntä nuo lukuisat vuodet kuin panisin hänet asumaan ryhmäkotiin lopuksi elämäänsä."

Yhtäkkiä Jeesus seisoi huoneessani. Silmäni olivat auki ja näin Hänet sekä huoneemme niin kuin normaalisti näkisin sen sillä erotuksella, että Herra seisoi siellä. Tervehtimättä sanallakaan Hän sanoi: "Haluaisitko minun tuovan Chrisin kotiin etuajassa ja häneltä jäisi saamatta täysi palkkionsa vain siksi, että sinusta tuntuu pahalta, kun sinun täytyy sijoittaa hänet ryhmäkotiin?"

Mykistyin: "Minä, minä olen pahoillani Herra. En ollut koskaan ajatellut hänen palkkiotaan. Tiedän, että kun olen poissa palvelemassa ja hän ja Barb ovat kotona mahdollistaen sen, että lähden matkalle, he ottavat osaa tähän palvelutyöhön, mutta en ollut todella tiennyt sitä ennen kuin nyt. Ei, haluan Chrisin saavan täyden palkkionsa, vaikka se merkitsee vaikeuksia meille ja hänelle, sillä me arvostamme taivasta enemmän kuin maata. Mutta vain näillä ehdoilla: ettei häntä koskaan ahdistella tai laiminlyödä." Jeesus nyökkäsi päätään tiukasti alaspäin kerran sanoessaan: "Selvä", ja Hän oli poissa.

Kirjoittaessani tätä 21. joulukuuta Chris täyttää maanantaina 23. päivänä 34 vuotta. Koko perhe on tulossa hänen syntymäpäiväjuhliaan ja joulua varten, kumpikin hänen veljistään, kumpikin miniämme, ja kaikki hänen kuusi veljentytärtään ja veljenpoikaansa. Chris rakastaa Herraa ja edelleen odottaa innolla uutta kehoaan taivaassa, mutta siihen saakka…

Siihen mennessä kun Paavali kirjoitti kirjeensä Lyydialle, Filippin kotiseurakunnan alkuperäiselle emännälle, hän oli käynyt läpi hyvin suuria vaikeuksia, jotka liittyivät tuon ajan vainoon ja vaaralliseen matkustamiseen. Kun hän kirjoitti Fil. 4:11 - 13 hän oli tullut siihen vaiheeseen elämässään, että saattoi sanoa tämän: 

"Olen oppinut, missä tahansa tilassa olenkin, olemaan tyytyväinen. Tiedän kuinka olla vähissä varoissa ja kuinka runsaissa. Kaikkialla ja kaikissa asioissa minua opetetaan olemaan sekä kylläinen että nälkäinen, omaamaan runsaasti ja kärsimään puutetta…" (suomennos tässä)

Tämä ilmaus englanniksi (suomeksi) on kreikassa lähempänä tätä: "Minut on perehdytetty salaisuuksiin". Paavali paljastaa ydinsalaisuuden: "Minä voin tehdä kaiken Kristuksen kautta, joka minua vahvistaa."

Ensi viikolla – perehtymistä salaisuuksiin. Siihen saakka siunauksin,

John Fenn

Muista käyttää cwowi@aol.com kirjoittaessasi minulle sähköpostia

www.cwowi.org
mail naar: cwowi@aol.com

Source of Revelation #4
Ilmestyksen lähde osa 4

Hei kaikki,
Ei, ihanko totta
Eräs mies käveli sisään ravintolaan ja kysyi ravintolapäälliköltä: "Jos näytän sinulle ihmeellisimmän koskaan näkemäsi esityksen, saanko ilmaisen aterian?" Ravintolapäällikkö halusi auttaa kaveria ja oli utelias, niinpä hän sanoi: "Taatusti, mutta sen on syytä olla tosi hyvä."

Niinpä mies istahti pöydän ääreen ja veti salkusta pienen pianon, sitten jäniksen, jonka hän asetti pianon ääreen ja sen jälkeen sammakon, jonka hän istutti jäniksen viereen. Välittömästi jänis alkoi soittaa erästä laulua pianolla ja sammakko alkoi laulaa mukana.

Ravintolapäällikkö oli ihmeissään: "Tuo ON suurenmoisin esitys, minkä koskaan olen nähnyt! Tilaa listalta mitä tahansa!"

Eräs lähellä istuva mies näki tämän kaiken ja sanoi miehelle: "Hei kaveri, annan sinulle heti 100 dollaria käteistä tuosta laulavasta sammakosta." Mies mietti hetken ja sanoi sitten: "Ok, tästä saat." Hän pisti nuo 100 dollaria taskuunsa ja toinen mies käveli ulos sammakko taskussaan.

Ravintolapäällikkö katseli tilannetta eikä voinut olla sanomatta miehelle: "Anteeksi, hyvä herra. Asia ei tietenkään kuulu minulle, mutta luulisin, että olisit voinut saada paljon enemmän kuin nuo 100 dollaria tuosta laulavasta sammakosta." Mies vastasi: "Ei, se on ok. Katsos, kun jänis on myös vatsastapuhuja."

Ja jutun pointti on…
Olla menemättä halpaan, vaan sen sijaan tulee kyetä erottamaan se, mitä todella on tekeillä.

Matt. 16:3:ssa Jeesus kysyi opetuslapsilta, kenen ihmiset sanovat Hänen olevan.  He vastasivat: "No, jotkut sanovat Johannes Kastaja", he kertoivat Hänelle. "Jotkut sanovat Elia tai Jeremia tai joku profeetoista."

Tuo on sitä, mitä ihmiset, väkijoukot sanoivat. Jokaisella oli mielipide, jokainen oli ällistynyt ihmeistä. Jokainen tuli pois kokouksista puhuen siitä, kuinka voideltua Jeesuksen opetus oli. Joillakuilla saattoi olla kirjakääröjä täynnä muistiinpanoja. Mutta heiltä jäi täysin huomaamatta pääasia. Heillä ei ollut aavistustakaan siitä Kuka puhui heille ja mikä merkitys Hänellä oli määrä olla heidän elämässään. Heillä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä todella oli tekeillä.

Minusta on ällistyttävää, että lihassa oleva Jumala oli opettanut ja parantanut joka puolella maata ja puhunut heille Jumalan poikana ja viitannut Isä Jumalaan Omana Isänään, ja kuitenkin ihmiset sanoivat Hänen olleen joku kuollut profeetta, joka oli palannut elämään sen sijaan, että olisivat sanoneet Hänen olevan Se joka Hän sanoi olevansa.

Hengelliset vauvat jotka ajattelevat olevansa hengellisiä aikuisia
Ihmiset, joita Jeesus palveli, olivat Sanan opetusta saaneita juutalaisia. Synagogien kokouksissa kasvaneita, monia matkoja temppeliin tehneitä – kirjoitukset 1. Mooseksen kirjasta aina Malakian kirjaan saakka olivat vakiintuneet Raamatuksi ennen kuin Jeesus syntyi Betlehemissä.

Kuitenkin he mieluummin irtautuivat terveestä opetuksesta ja uskoivat Jeesuksen olevan jälleensyntynyt Johannes Kastaja, Elia, Jeremia tai joku muu suosikkiprofeetta. Jälleensyntyminen – todellako? Kuinka pian he olivatkaan halukkaita luopumaan terveestä järjestä ja terveestä Raamatun opetuksesta ja uskoivat Jeesuksen olevan joku jälleensyntynyt sankari.

He olivat kuin tuo mies, joka tarjosi 100 dollaria laulavasta sammakosta tajuamatta sitä, mitä hän todella näki. Halukkaasti heidät johdatetaan pois jollakin kaavamaisella rukouksella tai opetuksella, joka lopultakin vain kurnuttaa ja antaa heille hengellisiä syyliä.

Mitä Hän todella ajoi takaa
Jeesus tiesi ihmisten puhuvan, muutoin Hän ei olisi kysynyt tuota kysymystä opetuslapsilta, mutta ehkä kyse oli myös Hänen tavastaan johdattaa keskustelu sinne, minne Hän todella halusi sen menevän:

“Mutta entäpä te?” Hän sanoi heille, "Kenen te sanotte minun olevan?”  Simon Pietari vastasi. “Sinäkö? Sinä olet Kristus, Elävän Jumalan Poika!”

Pietari kykeni oikaisemaan huhujen ja spekulaation halki ja panemaan syrjään kaiken ihmisten juoruilun ja kuiskuttelut, koska hän oli saanut taivaasta ilmestyksen Jeesuksen aidosta identiteetistä. "Simon, Joonan poika, sinä olet totisesti onnekas mies!", sanoi Jeesus. "sillä ei sinun oma luontosi, vaan Minun taivaallinen Isäni on se, joka on paljastanut tämän totuuden sinulle!" (JB. Phillipsin UT, suomennos tässä)

Kuinka ei tulla liikutetuksi
Maailman kulttuuri on äänibittien kulttuuria, tai jotkut ilmaisisivat tämän sanomalla äänipuremien kulttuuria. Bitti on sähköisen tiedon pieni yksikkö, ja bitti on vähemmän kuin suullinen ruokaa. Ihmisten keskittymiskykyä voidaan mitata sekunneissa, pelkkinä informaatiobitteinä. Kuitenkin Jeesus odottaa meidän olevan ihmisiä, jotka näkevät, tarkkailevat, harkitsevat ja pohtivat sitä, mitä Henki on tekemässä ja sanomassa.

Kun Pietari kuuli jonkun sanovan, että Jeesuksen täytyy olla jälleensyntynyt Johannes Kastaja, hänen täytyi verrata tuota siihen, mitä hän tiesi Jeesuksesta ja miten tuo huhu sai tai ei saanut sisäisen todistuksen. Seurakuntakulttuuri ei opeta ihmisiä vertaamaan sisällä olevan Totuuden Hengen todistusta Jumalan Sanaan ja käyttämään noita kahta todistusta koettelemaan jonkun opetusta, kokemusta tai väitteitä.

Ja koska tätä taitoa ei opeteta, on ihmisiä, jotka uskovat enemmän kokemuksiinsa kuin kirjoitettuun Sanaan, kokemuksiinsa enemmän kuin sisällä olevaan Totuuden Henkeen ja kokemuksiinsa enemmän kuin terveeseen järkeen. Raamattu kutsuu tuota itsensä pettämiseksi.  

Kuinka saada voitto paholaisesta joka kerta
Jeesus lausui sitten: "Sinä Pietari (kreikka, petros, pikku kivi), mutta tälle kalliolle (Petra, suuri vuoren kaltainen kallio) Minä tulen rakentamaan seurakuntani, eivätkä helvetin portit  voita (ilmestystä Isältä).”

Ei ihmisen, Pietarin, pikku kiven päälle, vaan sen vuoren päälle, joka on ilmestys taivaasta, Jeesus rakentaa seurakuntansa, alkaen siitä ilmestyksestä, että Jeesus on Herra ja virraten siitä eteenpäin. Jeesus sanoi 'helvetin portit eivät voi voittaa' ilmestystä. Raamatun aikoina kaupunkien portit olivat paikkoja, joissa kaupunkien johtajat istuivat hoitamassa kaupungin asioita.

Simson kantoi pois Gazan portit osoittaen olevansa vallassa. Boas meni kaupungin portilla olevien vanhinten luo saadakseen luvan mennä naimisiin Ruthin kanssa. Absalom istui Jerusalemin portin luona tehden ratkaisuja, jotka heikensivät hänen isäänsä, Kuningas Daavidia. Tänään ajattelisimme paikkaa, jossa kaupungin pormestari ja kaupungintalo, kaupungin johtajisto on.

Ilmestys on SE avain, joka tuo voiton elämässä. "Tälle kalliolle (taivaasta tulevan ilmestyksen kalliolle) Minä tulen rakentamaan seurakuntani, eivätkä helvetin portit (johto) voivat voi sitä voittaa."

Edestakaisin juoksentelu
Kuultuaan levottomuutta aiheuttavia uutisia tai kohdatessaan ongelman jotkut hyökkäävät välittömästi paholaisen kimppuun pitäen sitä asian aiheuttajana. Jotkut ovat hämmästyttävää kyllä tehneet Jumalasta vihollisen ajatellen, että jos he paastoavat ja sitten rukoilevat tosi kovaan ääneen, Jumala saadaan vakuuttuneeksi muuttamaan heidän tilanteensa tai jopa kaupunkinsa.

Jotkut luulevat jokaisella kivulla ja säryllä olevan juurisyynä jonkun synnin, ja on kaikkea mahdollista näiden ajattelutapojen välillä. On riittävästi kirjoja täyttämään kokonaiset osastot kristillisissä kirjakaupoissa siitä, kuinka saada voitto tai voittaa synti tai paholainen. 

Mutta Jeesus sanoi ilmestyksen taivaasta olevan sen, mitä helvetti ei voi voittaa. Joten miksi me juoksemme 'tuonne jonnekin' jonkin rukouksen, toimenpiteen, kaavan, konferenssin perässä sen sijaan, että keskittyisimme Kristukseen meissä, ja maksaisimme sen hinnan, että menisimme Isän luo ja pysyttelisimme Hänen edessään saadaksemme ilmestystä?

Synnin voittaminen
Efesos oli noin 250.000 asukkaan kaupunki, ja jotkut tutkijat arvioivat peräti 10 %, 25.000 tulleen Apt. 19:ssa dokumentoidusta Paavalin vaikutuksesta opetuslapsiksi.  Saatat muistaa, että nämä hädin tuskin uudestisyntyneet ihmiset luopuivat noituudesta ja taikuudesta, joissa he olivat aiemmin olleet mukana ja polttivat kirjansa suuressa kokossa. Niin moni ihminen tuli Herran luo, että se vaikutti paikalliseen epäjumalien valmistusbisnekseen, minkä tuloksensa Paavali ajettiin ulos kaupungista.

Mutta pohdipa tätä heidän elämäntapaluetteloaan, niitä asioita, joista Paavali YHÄ sanoi, että heidän täytyi luopua. Ef. 4: 17 - 31:stä: kaiken tyyppinen seksuaalinen synti, valheet, anteeksiantamattomuus ja katkeruus, kiroilu, varastaminen, työn vieroksunta, räjähtävä viha ja raivo, Pyhän Hengen murehduttaminen syntisellä elämäntavallaan.

Jos tämä olisi ollut nykypäivää, monet pastorit käskisivät paholaisen pois ihmisistä, veisivät ihmisiä sisäisen parantumisen konferenssiin tai seksuaalisen toipumisen ja sielun siteen murtamisen konferenssiin tai kuinka antaa anteeksi -konferenssiin tai johonkin toiseen temaattiseen kokoukseen ja teemaa käsittelevän puhujan luo, joka erikoistuu yhteen yllä olevista synneistä ja toipumiseen.

Se on niin hullua, että se voisikin toimia!
Tässä Paavalin ratkaisu kaikille näille synneille näiden ihmisten elämissä: "…mainitsen teidät rukouksissani. Että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen Hänen tuntemisessaan. Että teidän ymmärryksen silmänne tulisivat valaistuiksi, niin että tuntisitte Hänen kutsumuksensa toivon ja Hänen perintönsä kirkkauden rikkaudet pyhiä varteen, että tuntisitte Hänen voimansa tavattoman suuruuden meille, jotka uskomme." (1:16 - 19, suomennos tässä)

Paavali oli niin hullu, että uskoi Jeesusta, että ilmestys taivaasta oli vahvempi kuin paholainen. Sen tähden rukoile, että ihmiset saavat ilmestystä ja haluavat omasta vapaasta tahdostaan sitten jättää synnin ja kasvaa Kristuksessa.

Ja: “Tästä syystä notkista polveni Herramme Jeesuksen Kristuksen Isälle, josta koko perhe taivaassa ja maassa on saanut nimensä. Että Hän antaisi teidän, Hänen kirkkautensa rikkauksien mukaan, tulla vahvistetuiksi voimalla sisäisessä ihmisessä (olevan) Pyhän Hengen kautta... niin että saatatte tuntea Kristuksen rakkauden, joka ylittää tietämyksen…" (3: 14 – 21, suomennos tässä)

Ilmestyksen lähde on oppia, kuinka tuntea ja luottaa sisällä olevaan Totuuden Henkeen. Olemaan halukas punnitsemaan asioita Henkeen verraten sekä omaamaan selkäranka pidättyä kaavamaisuudesta ja kaikesta uskonnollisesta voimistelusta, johon populaari seurakuntakulttuuri meitä käskee saadaksemme voiton paholaisesta. Sen sijaan opi kommunikoimaan Isän kanssa hengessäsi. Opi seurustelemaan Kristuksen ja sisällä olevan Totuuden Hengen kanssa.

Paavali kertoi efesolaisille 4:14 - 15:ssa, että he olivat yhä kuin pikku lapsia, joita heitellään hengellisessä vaelluksessaan edestakaisin silloin, kun tuli pienintäkään uutista jostakin uudesta opetuksesta, ja hän rukoili ilmestystä heille, niin että tuo ilmestys muuttaisi heidät perinpohjaisesti. Totisesti ilmestys Isältä on jotakin sellaista, mitä paholainen ei voi voittaa. Opettele siirtämään huomiosi alaspäin henkeesi, Hänen läsnäoloonsa siellä ja opi nauttimaan tuosta rauhasta, tuosta ilosta, tuosta yhteydestä Hänen kanssaan.

Jos emme opi vastaanottamaan ilmestystä, saatamme päätyä omistamaan hengellisen sammakon ja kun se ei laula meille, ihmettelemme, kuinka meiltä jäi koko juttu huomaamatta.

Uusi aihe ensi viikolla, siunauksin,

John Fenn

Source of Revelation #3
Ilmestyksen lähde osa 3

Hei kaikki,
Muistan erään pojan ja tytön ulkona ensitreffeillään. Poika ajoi arvostamaansa 1965 vuoden mallia olevaa GTO:ta, ja vaikka siinä paloi öljyä kuin teksasilaisen öljylähteen palossa, ei joka pojalla syksyllä 1974 ollut omaa autoaan. Tyttö oli vaikuttunut.

Poika oli hermostunut viedessään tyttöä kotiin elokuvista kun liikennevalo vaihtui punaiseksi ja moottorista tuleva savu alkoi ajelehtia auton sisään – poika rukoili hienoista tuulenvirettä ja lyhyttä punaista valoa ennen kuin he kumpikin haisisivat palaneelta öljyltä – laupiaasti valo vaihtui vihreäksi ja he jatkoivat matkaa. Myöhemmin tyttö sanoi, ettei hän ollut huomannut asiaa, hän oli vain onnellinen, että hänet oli vienyt elokuviin poika omalla autollaan.  

Pojalla ei ollut rahaa päivällistä ja elokuvaa varten, niinpä oltiin vain elokuvissa, ensitreffillä, tutustumassa. Mutta poika todella piti tytöstä eikä halunnut illan ihan vielä päättyvän. Poika laski nopeasti, kuinka paljon rahaa hänellä oli jäljellä taskussaan ja kysyi hetken mielijohteesta tytöltä, halusiko tämä pysähtyä vielä donitseille niitä myyvään kauppaan, jonka ohi he olivat ajamassa, ja tyttö sanoi innokkaasti kyllä! He istuivat juttelemassa pitkään maitolasien ja donitsien äärellä, mutta aika näytti lentävän sekunneissa ja he yllättyivät siitä, kuinka myöhä jo oli.

Ilta päättyi suudelmaan pojan saatettua tytön tämän kotiovelle ja tyttö seisoi rappusilla, koska poika oli niin pitkä – hellä suudelma, joka viipyili hetken – ja tyttö suorastaan liiteli sisälle kun he olivat toivottaneet toisilleen hyvää yötä. Myöhemmin hän kertoi pojalle tienneensä tuosta suudelmasta saakka menevänsä pojan kanssa naimisiin.

Kuten olet jo arvannut, kyse oli Barbista ja minusta ensitreffeillä. Barbiin tekivät vaikutuksen auto ja käytöstapani, spontaaniuteni ja huomaavaisuuteni. Hänen vanhempiinsa teki vaikutuksen se, että tulin hyvästä perheestä, hänen äitinsä silmissä ikään kuin 'riittävän hyvä hänen tyttärelleen'. Minun teki vaikutuksen se, että hän oli kaunis, hauska, ilkikurinen, fiksu, suora ja hänen seurassaan oli hauskaa.  

Perustuuko uskosi suorittamiseen vai tuntemiseen?
Monet kristityt luulevat uskossa olevan kyse siitä, että yritetään tehdä vaikutus Jumalaan kuten minä yritin tehdä vaikutuksen Barbiin ensitreffeillämme. Mutta vain hyvän vaikutuksen tekemisestä motivoituminen ei ole pohja, jolle rakentaa pitkäaikainen ihmissuhde.

Jossakin vaiheessa ponnistelut vaikutuksen tekemiseksi jäävät syrjään kun pääset käsiksi siihen, että opettelette tuntemaan toisianne, olemaan läpinäkyviä ja halukkaita ottamaan riski tulemaan torjutuksi, kun toinen saa kuulla tämän tai tuon asian sinuun liittyen. Tuossa vaiheessa ilmestys jokaisen persoonan luonteesta, elämänkokemuksesta, siitä kuka hän on ja kuka hän toivoo olevansa, jaetaan heidän puhuessaan vaimealla äänellä yksityisistä salaisuuksista tai huutavat huoneen poikki heidän riidellessään ensimmäistä kertaa.

Ensitreffeillä Jumalan kanssa, yhä vieläkö?
Kuitenkin monet kristityt elävät uskoaan ikään kuin olisivat aina ensitreffeillään Jumalan kanssa – olipa sitten kyse siitä, miten he pukeutuvat tai siitä, minkä rukouskaavan sanotaan olevan tehokkaan tai että käyvät seurakunnassa tuon yhden ylimääräisen kerran tällä viikolla muistuttaakseen Herraa, että heillä on rukousaihe, johon he tarvitsevat vastauksen… "Oi Jumala, ole niin kiltti ja tule vaikuttuneeksi ponnisteluistani ja vastaa rukoukseeni" on usein sen takana oleva motivaatio.

Kuten pariskunnan kohdalla, joka käy ulkona treffeillä toisensa jälkeen yli vuoden ajan tai pitempään, todellinen toisen tunteminen tulee elämän halki kulkemisesta yhdessä, kun nähdään ajan myötä ihmisen paras ja pahin, ja annetaan rakkauden kehittyä. Rakkaus kehittyy prosessina sen ilmestyksen kautta, jonka tuon ihmisen olemuksesta saa, ensin pidät hänestä, pidät hänestä syvemmin, sitten tajuat, että antaisit henkesi tämän ihmisen puolesta. Samoin on laita vaelluksessamme Herran kanssa, kun Hän meissä eläen vaeltaa kanssamme elämäksi kutsutun prosessin halki.

Toinen ajomatka kotiin
Olimme ajamassa moottoriteitä pitkin kotiimme Barbin torkkuessa vieressäni ja ajattelin vanhurskauden vaikutuksia perheessämme. Sydämeni oli ääriään myöten täynnä ajatellessani sitä millaisia kolmesta pojastamme oli tullut, kaikki hyviä miehiä, jotka eivät koskaan epäröi sanoa minulle tai Barbille rakastavansa meitä. Meidän upeat miniämme, vahvaluonteisia periaatteen naisia, mahtavia äitejä ja vaimoja. Ja kuinka haluankaan luoda muistoja lastenlasteni kanssa, niin että he tulevat muistamaan minut esimerkkinä Isästä Jumalasta ja rukoillen, että he tulevat vaeltamaan Hänen kanssaan ja tuntemaan Hänet.

Nähdessäni Hänen armonsa laajuuden huudahdin melkein ääneen: "Oi Isä, en voi koskaan maksaa sinulle takaisin!" ja yhtä nopeasti kuulin Hänen vastaavan: "Ei sinun pidäkään." Ja minä ihmettelin ja ihailin, yhä vain suuremman syvän kunnioituksen vallassa, ikuisuuden kestävän Rakkauden valtavuuden ja Hänen suuren lempeytensä hiljentämänä. Ajattelin sitä, että tällainen rakkaus on – rakkaus ei pyydä takaisinmaksamista tai vaikutetuksi tulemista, rakastava persoona vain rakastaa, eikä hänen rakkautensa kohde voi tehdä mitään lisätäkseen mitään tuohon rakkauteen tai vähentääkseen siitä jotakin.

Kun lakkaat yrittämästä tehdä Häneen vaikutusta, voit alkaa vaeltaa Hänen kanssaan.
Vastakohdan löydät, kun katsot meitä tänään perinteisessä seurakuntakulttuurissa. Kuinka monet kirjakaupan hyllyt ovat täynnä kirjoja ja opiskeluoppaita, jotka on kirjoitettu sitä varten, että ihmisiä autettaisiin tuntemaan Jumala tai heidän rukouksensa olisivat tehokkaampia. Rukouksen kimppuun hyökkääminen samalla tavalla kuin jokin liikeyritys laatisi suunnitelman kasvaa x-prosenttia seuraavan vuoden aikana, ihmiset kääntävät sen, että vaeltavat Isän kanssa niin kuin vaeltavat sellaisen kanssa jonka tuntevat ja tuntevat hyvin, keinoksi manipuloida Hänet siunaamaan heidän elämäänsä.

Mutta tuo lähestymistapa olisi kuin tilanne, jossa minä pyytäisin Barbin vanhemmilta lupaa mennä hänen kanssaan naimisiin ja he antaisivat minulle kaikki hänen vauvakirjansa ja kouluajan vuosikirjat, säilytetyt koulupaperit ja palkinnot vuosien ajalta keinona oppia tuntemaan hänet matkan päästä, ilman että koskaan menisi elokuviin ja donitseille.

Nuo asiat kertoisivat minulle hänestä, mutta ne eivät auttaisi minua hänen TUNTEMISESSAAN. Hänen tuntemisensa vaatii ihmissuhdetta, joka kehittyy ajan myötä hänen KANSSAAN, hänen läsnä ollessaan käytäessä yhdessä läpi elämän myötä- ja vastamäkiä.

Tee vain sitä mitä Hän teki
Katso Isän metodia suhteen kehittämisessä ihmiskunnan kanssa. Hän lähetti Poikansa elämään 12 miehen kanssa noin 3 ja ½ vuoden ajan. Ei kirjaakaan, eikä saarnaakaan kirjoitettu. Hän kertoi kertomuksia siitä, millainen Hänen Isänsä oli, mitkä Hänen unelmansa heille olivat, mihin heistä kukin yltäisi, mitä Hän oli suunnitellut.

Emmekö olekin kiitollisia, ettei Jeesus saanut 12 elämäkertakääröä Isältä, yhtä jokaista apostolia kohti – Jeesus olisi voinut käyttää leijonanosan tuosta 3 ja ½ vuodesta lukien yksityiskohtaisia elämäntarinoita jokaisesta heistä, sillä vain Isä joka tuntee kaikki ja näkee kaiken, voisi kirjoittaa ne, ilman että koskaan olisi viettänyt aikaa heidän kanssaan. Mutta ei, Hän lähetti Poikansa elämään heidän kanssaan, oppimaan tuntemaan heidät, näkemään heidät parhaimmillaan ja huonoimmillaan.

Siispä miten ihmeessä silloin, kun ajattelemme opetuslapseuttamista, me ajattelemme: 'Minun täytyy saada kirja siitä, kuka Jeesus on ja mitä Hän teki puolestamme?' Kuinka ensimmäisellä vuosisadalla tehtiin opetuslapsia ilman kristillisiä materiaaleja, jotka selittävät Elämää Kristuksessa?  Opetuslapsia tehtiin vaeltamalla niiden kanssa, jotka tunsivat Hänet ja se pysyy ensisijaisena tapana, jolla opetuslapsia tehdään tänään – olemalla suhteessa niihin jotka tuntevat Hänet ja ovat vaeltaneet Hänen kanssaan halki elämänsä, jotta he voivat tietää kuinka puhua Hänelle ja vaeltaa Hänen kanssaan elämän halki.

Ilmestyksen lähde on oma henkilökohtainen, intiimi Isän tuntemisemme. Kun Jeesus sanoi Joh. 14:6:ssa: 'Minä olen tie, totuus ja elämä', Hän jatkoi: '… kukaan ei tule Isän luo muuten kuin Minun kauttani.' Jeesus on tie, mutta Isä on määränpäämme. Mutta monet uskovat eivät ole Isää tuntevia, koska he ovat pysähtyneet Tiehen, mutteivät koskaan ole saapuneet määränpäähän.

Kaiken hyvän Lähteeseen tutustuminen
(Kuten olen huomauttanut viimeiset kaksi viikkoa) olemme ristiajattelevia ylösnousemusajattelevien sijaan. Olemme temppeli-on-rakennus – ajattelevia 'temppeli on minun ruumiini koska Kristus on minussa' – ajattelevien sijaan. Meidän täytyy ensin tietää tietävämme, että Kristus on meissä, että Hän on NIIN lähellä, että tietää, mitä aiomme ajatella ennen kuin me ajattelemme sitä. Kuitenkin tässä on täydellinen lepo, koska Hän on hyvä ja Hänellä on vain hyvät suunnitelmat meitä varten – Hän on panostanut meihin ikuisiksi ajoiksi, joten Hän tiesi, mitä tulisi saamaan näistä harvoista x-määrästä vuosiamme maapallolla.  

Sen jälkeen kun tiedät, että Hän on sinussa ja järjestät uuteen uskoon tuon ilmestyksen ympärille kaikki ponnistelusi tuntea Hänen, seuraava asia tietää on ilmeinen ja kuitenkin joissakin piireissä ehkä vallankumouksellinen: Kun pyydät, osoita pyyntösi Isälle, ei Jeesukselle.

Jeesus sanoi Joh. 16:23-26:ssa siitä, kun Hän tulisi olemaan taivaassa: "Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni … Sinä päivänä te anotte minun nimessäni…"

Uudessa Testamentissa ei ole ainuttakaan rukousta, joka anoo mitään Jeesukselta tai Pyhältä Hengeltä. Kaikki rukouspyynnöt ovat osoitetut Isälle. Hän on kaikkien hyvien ja täydellisten asioiden Lähde, henkiemme Isä.

Kun hallitsijat olivat ottaneet kaikki apostolit kiinni ja sitten enkeli vapautti heidät, he menivät opetuslasten luo ja yhdessä he kaikki rukoilivat Apt. 4:23-30:ssa: "Herra, sinä olet Jumala , joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja elämän… Herra, katso heidän uhkauksiaan meitä vastaan, ja me pyydämme, että kaikella rohkeudella voimme puhua sinun Sanaasi, ja että ihmeitä ja merkkejä voidaan tehdä sinun pyhän lapsesi, Jeesuksen nimen kautta." (suomennos tässä) He puhuttelivat Isää.

Paavali rukoili efesolaisten puolesta Ef.1: 17 - 18: "Että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän ymmärryksenne silmät…" (suomennos osin tässä)

Ja jälleen 3:14-20:ssa: "Sen tähden minä notkistan polveni Herramme Jeesuksen Kristuksen Isän edessä… että Hän antaisi teidän tulla vahvistetuiksi Hänen Henkensä väkevyydellä sisäisessä ihmisessänne… ollen juurtuneina ja perustettuina ehdottomaan rakkauteen, tulette olemaan kykeneviä käsittämään sen, mikä käy yli ymmärryksen, ja tuntemaan sen, mikä käy yli tietämyksen, sen leveyden ja pituuden ja syvyyden ja korkeuden – tuntemaan Kristuksen rakkauden…" (suomennos tässä)

Tunnetko Isän? Aloita vaihtamalla temppelikulttuurista Kristus minussa –kulttuuriin. Vaihda ristiajattelusta ylösnousemusvoima-ajatteluun. Muutu ja päätä lujasti sydämessäsi tuntea Hänet, ei vain uskoa Häneen. Muuta se, Ketä rukoilet ja keskity… Isä!

Lakkaa käyttäytymästä ikään kuin olisit ensitreffeillä ja yrittäisit tehdä Häneen vaikutusta. Olet voittanut Hänet ja Hän sinut. Ensi viikolla: kuinka seurustella Pyhän Hengen kanssa,

siunauksin,
John Fenn

www.cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen cwowi@aol.com

Source of Revelation #2
Ilmestyksen lähde osa 2



Hei kaikki,
Kurkistus elämäämme: Meillä on keittiön tiskialtaan vieressä saippuan annostelija, jossa on liiketunnistin, niinpä kun pidät kättäsi hanan alla, se tunnistaa liikkeen ja ruiskuttaa annoksen kädellesi.


Lähes joka kerran kun pesen astia, annostelijan tyveen on tippunut pikku saippualammikko, kuten voit nähdä tästä kuvasta. (Vasemmalla oleva pikkukaveri on meidän perunanpesuharjamme; Barbin tekosia, lol)

Ongelma alkaa tässä
Mitä tulee keittiöhommiin, minä olen pata- ja kattilamies, niinpä otan hankaustyynyn, pyyhkäisen siihen annostelijan tyvessä olevan saippualammikon ja pesen padat ja kattilat. Jos tarvitsen enemmän pesuainetta, SITTEN pidän tyynyä hanan alla ja annan sen ruiskuttaa siihen vähän saippuaa.

En muista sitä, kuinka päädyin pesupalveluun, tiedän vain, että Barb on loistokokki ja harjoittaa uskomusta, että likainen pata tai kattila voidaan panna syrjään ja hoitaa 'myöhemmin' ,niin että hän voi keskittyä tekemään kokkauksensa valmiiksi. Minun nimeni on 'myöhemmin'.

Meillä on ollut tuo annostelija luultavasti 5 vuotta ja muita annostelijoita sitä ennen. Olen tuntenut Barbin jokseenkin siitä saakka kun olimme 7 tai 8 vuotta vanhoja. Kävimme samoilla syntymäpäiväkutsuilla ollessamme lapsia, koska meillä oli samat ystävät. Vanhempamme tunsivat toisensa. Isoisäni oli heidän lääkärinsä. Setäni oli osakkaana lakifirmassa heidän naapurinsa kanssa, jonka tytär oli Barbin paras ystävä ja yksi minun parhaista ystävistäni. Aloimme seurustella 15 & 16 vuoden iässä. Meillä on PITKÄ ja syvällinen historia keskenämme ja perheidemme välillä.

Mutta minä luulin...
Tässä eräänä päivänä Barb oli tiskipöydän ääressä ja kysyi, olinko pyyhkäissyt tuon pikku saippualammikon annostelijan tyvestä ja vastasin tehneeni sen ja kerroin hänelle tavanomaisen toimintatapani. Hän pyysi minulta, etten tekisi sitä, koska kun hän pesee kätensä, hän ei halua kokonaista ruiskausta saippuaa, hän vain pyyhkäisee sormensa tuon pikkulammikon poikki saadakseen juuri riittävästi saippua kättensä pesemiseen.

Miksi kuulen tästä ensimmäistä kertaa? Olen aina pyyhkäissyt hankaustyynyyn ensin tuon pikku saippualammikon, säästäen siten saippuaa käyttämällä ylimääräisen saippuan ja tehden luuloni mukaan hänelle palveluksen ja pitäen keittiön siltä osin puhtaamman näköisenä toimiessani noin.

Yli 35 aviovuotta ja vasta nytkö saan kuulla, että olen estänyt hänen toimintaansa kaikki nämä vuodet pyyhkäisemällä tuon pikku saippualammikon? En tiennyt tuohon hetkeen saakka, että olin estänyt hänen yrityksensä pestä kätensä. Argh!

Turhauttava armo
Ja niin on monien kristittyjen kohdalla, jotka luulevat tekevänsä Jumalalle palveluksen – hyvät sydämet, mutta väärä sovellus. Ehkä uskonnollisin kaavoin ja harjoituksin, ehkä laskien ihmisiä, jotka he ovat voittaneet Herralle kuin villinlännen pyssysankarin vyössä olevia koloja, tai ihmetellen Hänelle italialaisista laatoista rakentamaansa valtavaa audiotriota, he luulevat että se on sitä mitä Jumala haluaa.

Tai ehkä he ovat täyttäneet auditorioita 3000 muun ihmisen kanssa huutaakseen ja kiljuakseen avoimen taivaan puolesta ja rukoillakseen herätystä tuohon kaupunkiin ja johtajat ovat sanoneet heille herätyksen tulevan 30 päivän sisällä, jos he paastoavat 30 päivää.

Ehkä kuten minäkin aikaansain Barbissa turhautumista luullessani tekeväni hänelle palveluksen, he tekevät sitä mitä he luulevat Hänen haluavan ja se mitä he tekevät, on itse asiassa Hänelle turhauttavaa.

He jättävät huomiotta sen ihmeellisen asian, että Kristus elää heissä, ja he voivat lakata tekemästä asioita tehdäkseen Häneen vaikutuksen ja voivat vain kulkea elämän halki Hänen kanssaan. Hän nauttii tuosta prosessista, joten nauti siitä Hänen kanssaan.

Me luulemme...
Me luulemme toimivamme raamatullisesti muistuttaessamme alituisesti itseämme siitä, että Jeesus kuoli puolestamme, koska Hän rakastaa meitä. Me todistamme pelastumattomille, että Jeesus rakastaa sinua NIIN paljon, että Hän kuoli puolestanne – ja kaikki se on totta, mutta vain puolet totuudesta, sillä Hän ei pysynyt kuolleena. Ihmisten tuominen vain puoliväliin matkaa ylösnousemukseen pitää heidät keskittyneinä kuolemaan ja syntiin ylösnousemusvoiman sijaan.

Kun Pietari tuotiin johtajien eteen hänen parannettuaan halvaantuneen, hän ei pysähtynyt ristin kohdalle: "Niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne." (4:10)

Kun uskovat olivat kokoontuneina sellaisessa ykseydessä Jerusalemissa helluntain jälkeen, kokoontuen kodista toiseen vaihdelleen, aterioiden yhdessä – mikä oli siellä keskipisteenä? "Ja apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta." He eivät todistaneet Hänen kuolemastaan ristillä, vaan Hänen ylösnousemuksestaan, koska juuri ylösnousemusvoima oli se, mikä oli muuttanut heidän elämänsä. (4:33)

Elämä
Kun apostolit oli vangittu ja enkeli avasi vankilan ovet vapauttaakseen heidät kaikki, Hän sanoi: " "Menkää ja astukaa esiin ja puhukaa pyhäkössä kansalle kaikki tämän elämän sanat". (5:20) Hän ei käskenyt heitä puhumaan ristinkuolemasta, vaan ennemmin 'tästä Elämästä'.

Onko siis mikään ihme, että Paavali avaa Roomalaiskirjeensä sanomalla: "Ja julistettu olemaan Jumalan Poika voimassa, pyhyyden Hengen mukaan kuolleista ylösnousemisen kautta." (1:4, suomennos tässä)

Paavalin sydämen halu oli: " saada tuntea Hänet ja Hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden… " (Fil. 3:10)

Tuntea vai uskoa?
Onko siis mikään ihme, että meidän seurakuntakulttuurimme on kasvattanut pikemminkin Herraan 'uskovia' kuin Herran 'tuntevia' . Et voi tuntea kuollutta henkilöä, ja koska ihmiset ovat keskittyneet vain ristiin, he uskovat Jeesukseen, joka kuoli, mutta ilman sitä, että he siirtyvät ylösnousemukseen, he eivät kykene TUNTEMAAN ylösnoussutta ja elävää Herraa!

Koska he ovat Hänen kuolemaansa uskovia ennemmin kuin Hänen ylösnousemuksensa tuntevia, he kääntyvät uskossaan sivuun vääriin opetuksiin, jahdaten juuri nyt kauppansa tekevää oppivillitystä, jahdaten suurta show'ta samalla kun heiltä jää huomaamatta se yliluonnollinen työ, jota Herra yrittää tehdä heidän sydämessään.

Päässään he hyväksyvät Hänen nousseen kuolleista, mutta jokapäiväisessä elämässään he identifioituvat kuolleeseen Ihmiseen ristillä. Uudessa Testamentissa on kyse ylösnousseesta Herrasta ja tuosta voimasta, joka muuttaa elämiä.

Takaisin saippuaan
Aloin seurustella Barbin kanssa muutama kuukausi sen jälkeen kun olin täyttänyt 16. Anna esimerkkinä joku tilanne ja voin ennakoida, miten hän reagoisi, mitä hän sanoisi. Mutta minulla ei silti ollut aavistustakaan siitä, että hän tahtoi pyyhkäistä saippuan annostelijan alle kerääntyneen pienen saippualammikon.

Monet Herran kanssa vuosien ajan vaeltaneet ovat juuri nyt havaitsemassa sen, että ehkä he ovat turhauttaneet Hänen armoaan koko tuon ajan. Luullen Hänen haluavan kaavaa ja prosessia, he ovat juuri nyt oppimassa yksinkertaisesti vaeltamaan ja puhumaan Hänen kanssaan tuntijan ja opetuslapsen keskustelullisessa elämäntavassa.

Kuinka sinusta voi tulla tuntija vain uskovan sijaan?
Kristus teissä on Uuden Testamentin keskipiste. Ylösnoussut Herra on Uuden Testamentin keskipiste. Kuinka voit tehdä sen sinun keskipisteeksesi?

Hänen tuntemisensa on ilmestyksen lähde… ja enemmän siitä ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn

www.cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen cwowi@aol.com