Blog Archives

Asemasotaa paholaista vastaan vai onko jo voitettu? Yksi ajaa tuhatta takaa? Osa 3 / 4

9/24/2022

Trench warfare with the devil or having already won? 1 Chase 1000? 3 of 4
Asemasotaa paholaista vastaan vai onko jo voitettu? Yksi ajaa tuhatta takaa? Osa 3 / 4

Hei kaikki,

Joitakin vuosia sitten olin ajamassa läntisen Kansasin osavaltion halki, joka on lähes yhtä tasainen kuin pöydän pinta. Yhdysvaltain ulkopuolella asuville ja niille amerikkalaisille, jotka eivät ole koskaan matkustaneet siellä: Kansas on keskellä Yhdysvaltoja ja siellä viljellään monia viljalajikkeita kuten vehnää. On yksi pääasiallinen osavaltioiden välinen moottoritie I-70, joka kulkee koko osavaltion poikki idästä länteen 437 mailin (703 km) mittaisena. Kansasin keski- ja itäosasissa on kukkuloita, mutta läntinen Kansas on niin tasainen, että voi nähdä horisontin kattavasti ilman puita tai rakennuksia 180 aseteen näkymän taivaasta.

Yö oli laskeutumassa pilvettömänä iltana ja ajaessani katselin ympärilleni esteetöntä näkymää horisonttiin. Auringon laskiessa saatoin kirjaimellisesti katsella pimeyden idässä liikkuvan lännen suuntaan käärien maan pimeyteen. Se oli harvinainen ja kunnioitusta herättävä tapahtuma. Sanoin itsekseni: "Isä, katso kuinka pimeys etenee!" välittömästi Hän vastasi selvästi ja ytimekkäästi:

"Kyse ei ole siitä, että pimeys etenee; kyse on siitä, että valo vetäytyy."

Tuo Isän lausuma kuvaa hengellisen sodankäynnin kahta puolta. Toinen puoli on pelokas, huutaen koska pimeys heidän näkökulmastaan etenee heidän elämässään, heidän rakkaidensa elämässä tai yhteiskunnassa. Toinen näkökulma on, että pimeydellä ei itsessään ja itsestään ole mitään voimaa, sillä se etenee vain siinä määrin, kuin valo vetäytyy.

Kun puhumme 'hengellisestä sodankäynnistä', on tärkeä omaksua Isän näkökulma, nähdä se, että ainoa syy vihollisen etenemiselle jonkun elämässä on, että jossakin kohdassa, jotenkin, valo vetäytyy.

Ihmisten tekemä virhe

Raamatunopettajat ja pastorit ovat pahamaineisia sen suhteen, että irrottavat jakeita asiayhteydestään, vääntäen ne sellaisiksi, että ne näyttävät hyvältä ja että he voivat niitä markkinoida. Kun he tekevät niin liittyen hengellisen sodankäynnin aiheeseen, heidän virheensä johtaa siihen, että kristityt uskovat toimivansa raamatullisesti, kun näin ei tosiasiallisesti ole. Se tarkoittaa, ettei Jumala ole lähelläkään heidän rukouksiaan, julistuksiaan ja hengellisen sodankäynnin taisteluaan.

Koska nämä opettajat eivät ymmärrä Kristus meissä – todellisuutta ja sitä, mitä Hän teki ristillä ja ylösnousemuksessa ja kuinka meillä on auktoriteetti käyttää tuota maailmankaikkeuden voimallisinta nimeä, heidän täytyy nojautua nyt vanhentuneisiin Vanhan testamentin jakeisiin, koska olemme uudessa liitossa, joka on perustettu uusille ja paremmille lupauksille. (Hepr. 8:6)

Sen tähden heitä pelottaa, että pimeys etenee ja he pelkonsa vallassa johtavat muita mahdollistaen pimeyden etenemisen näissä hyväsydämisissä ihmisissä.

Esimerkiksi: yksi ajaisi tuhatta takaa, kaksi ajaisi pakoon kymmenentuhatta

Tämä opetus on niin yleistä, että kokonaiset kristittyjen sukupolvet luulevat ymmärryksensä olevan Raamatun tekstin mukaista. Nimittäin, että he voivat rukoilla jonkun kanssa moninkertaistaakseen voimansa riivaajia vastaan.

Kysymyksessä oleva jae on 5. Moos.: " Kuinka yksi ajaisi tuhatta takaa, kuinka kaksi ajaisi pakoon kymmenentuhatta, jollei heidän kallionsa olisi heitä myynyt ja Herra luovuttanut heitä?"

5. Mooseksen kirjan nimi Devarim tarkoittaa 'sanat', ja se on puhtaaksikirjoitus siitä, kun Mooses kertoi Israelin synnyn tarinan niille, jotka syntyivät autiomaassa israelilaisten 40 vaellusvuoden aikana.

Koska Egyptistä lähteneet olivat muutaman kuukauden sisällä torjuneet Herran 10 kertaa, Hän antoi heille sen, mitä he Hänelle kertoivat haluavansa: kuolla autiomaassa. " Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, aivan niin kuin te olette minulle puhuneet, niin minä teille teen. Tähän erämaahan kaatuvat teidän ruumiinne..." (4. Moos. 14: 2, 28-29)

Tässä 5. Moos. 32:ssa Mooses kertoo kaiken tämän autiomaassa kuolleiden lapsille. Mooses on kuolemaisillaan, ja näiden nuorten ihmisten täytyi kuulla, mitä oli tapahtunut heidän vanhemmilleen. Heidän täytyi tietää, miksi Israelin viholliset olivat menestyksekkäitä; se johtui siitä, että lasten vanhempien uppiniskaisesti kieltäydyttyä kymmenen kerran jälkeen uskomasta, Hänen oli annettava heille vaatimansa: kuolla autiomaassa. (He eivät voineet palata Egyptiin tässä kohdassa)

Tässä asiayhteydessä Mooses sanoo 32: 30:ssa: " Kuinka yksi ajaisi tuhatta takaa, kuinka kaksi ajaisi pakoon kymmenentuhatta, jollei heidän kallionsa olisi heitä myynyt (heidän epäuskolleen) ja Herra luovuttanut heitä – rajoittanut heidän yrityksiään tehdä se omin neuvoin?"

Tämä jae koskee sitä, kuinka vihollinen sai riemuvoiton epäuskoisesta sukupolvesta: Kuinka yksi vihollinen ajoi tuhatta kauhuissaan olevaa israelilaista pakoon ja kaksi vihollista ajoi 10.000 israelilaista pakoon, koska he hylkäsivät Jumalan, joka viimein oli luovuttanut heidät heidän epäuskolleen ja sen seurauksille.

Mutta joku julistaja irrotti vuosia sitten tuon jakeen alkuosan ja ajatteli, että se 'julistaisi'. Tällä tavalla syntyi virheellinen oppi, ja lopulta tuli opinkohta monien kristittyjen perustassa – ja he ihmettelevät, miksi heidän ponnistelunsa ovat niin voimattomia. Jumala on Totuus ja heille on valehdeltu, he uskovat tuon jakeen sanovan jotakin sellaista mitä se ei sano. Joten Jumala ei ole siinä.

On monia tuollaisia virheellisiä oppeja, jotka hyvää tarkoittavat kristityt ovat uskoneet. Mutta Pyhä Henki ei ole virheellisyydessä, sillä Hän on Totuus, joten nuo ihmiset tuntevat olevansa voimattomia hengellisesti eikä heillä ole aavistustakaan siitä, miksi.

Eteneekö pimeys tai vetäytyykö valosi, koska olet uskonut virheellisesti kaikki nämä vuodet?

Ensi viikolla: mitä Uusi testamentti sanoo hengellisestä sodankäynnistä… siihen saakka, siunauksin,

John Fenn/LL

0 Comments

Asemasotaa paholaista vastaan vai onko jo voitettu? osa 2 / 4

9/17/2022

0 Comments

Trench warfare with the devil or having already won? 2 of 4
Asemasotaa paholaista vastaan vai onko jo voitettu? osa 2 / 4

Hei kaikki,

Sanotaan, että kun hallituksen agentteja koulutetaan siinä, miten havaita väärennetty raha, agentteja koulutetaan tuntemaan aito raha viimeiseen yksityiskohtaan saakka. Tuolla tavoin silloin kun nähdään väärennös, agentti tunnistaa sen välittömästi väärennetyksi, koska hän tuntee aidon niin hyvin.

Niinpä tässä tarkastelussa aloitan näyttämällä Uuden testamentin tosiasioita. Kun olemme niin syventyneitä Uuden testamentin tosiasioihin, että silloin kun kohtaamme väärän, tunnistamme sen heti.

Mikä on sinun 'pääsylippusi' taivaaseen?

Kysyäkseni toisella tapaa: "Miksi menet taivaaseen?" tai "Kuinka tiedät olevasi menossa taivaaseen?"

Useimmat sanoisivat välittömästi: "Syntini on anteeksi annettu".

Mutta se ei ole oikea vastaus. Se, mikä vie sinut taivaaseen, on se, että Pyhä Henki on luonut henkesi uudeksi.

"...Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.' Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki."
Joh. 3: 5

Tässä Jeesus sanoo, että 'pääsylippusi' taivaaseen on se, että Pyhä Henki on luonut henkesi uudeksi – Hän ei sanonut mitään siitä, että synnit on anteeksi annettu. Ajattele sitä toisella tapaa: että jokaisella taivaassa on henki, jonka Pyhä Henki on luonut uudeksi. Vanha on mennyttä, katso, kaikki on uudeksi tullut. Olemme uusia luomuksia Kristuksessa.

Se, että syntimme annettiin anteeksi, oli oikeustoimi, joka salli Isän luoda Henkensä avulla henkemme uudeksi.

Entäpä vesi?

Joillekuille tämä on ollut suuren väittelyn kohta, mutta jos asetamme sen asiayhteyteen, siinä on järkeä. Ensimmäinen keino asiayhteyteen asettamisessa on nähdä se, kenelle Jeesus puhui. Vastauksena on Nikodeemus, Israelin johtajia, joka yritti tajuta Jeesuksen palvelutyötä. He tapasivat illalla, yksityisesti ja meille annetaan kiteytyksiä tästä yksityisestä keskustelusta.

Sitten kysymme 'milloin?' Vastaus tuohon on, että varhaisessa vaiheessa Jeesuksen palvelutyötä. Joh. 1 käsitteli Johannes Kastajaa ja Jeesus Itse oli alistunut vesikasteeseen. Jeesuksen täytyi näyttää Nikodeemukselle, että Hän oli vanhurskas – Hän oli täyttänyt kaiken vanhurskauden tulemalla vesikastetuksi. Mitä se tarkoittaa?

Mitä vesikaste merkitsi Nikodeemukselle ja ensimmäisen vuosisadan juutalaisuudelle? Ensimmäisellä vuosisadalla juutalaisuudessa oli monia 'rituaalipesuja', mukaan luettuina täydellinen ja osittainen kaste. Pakanat, jotka halusivat tulla juutalaisiksi, vesikastettiin julkisena ilmauksena heidän uskostaan Israelin Jumalaan. Juutalaisia kastettiin katumuksen tai Herralle omistautumisen uudistamisen ilmauksena.

Joten olipa kyseessä juutalainen tai pakanakäännynnäinen, usko Israelin Jumalaan ilmaistiin julkisesti tulemalla vesikastetuksi. Ilman sitä sinua ei luettu Jumalan kanssa liitossa olevaksi. Sen tähden Jeesus alistui vesikastettavaksi, jotta Hänellä olisi uskottavuutta, koska se oli oikein kulttuurisesti ja historiallisesti juutalaiseen uskoon liittyen.

Tämä on Johanneksen kolmannessa luvussa

Jeesus oli alistunut Johanneksen vesikasteeseen. Johanneksen sanat ja Jeesuksen kaste olivat tuoreina Nikodeemuksen mielessä, sillä hän ymmärsi, että jotta johdetuksi uskoon, juutalaisen tai pakanan, täytyi ensin tulla vesikastetuksi.

Joten kun Jeesus sanoi Nikodeemukselle tässä yksityisessä tapaamisessa: 'Jos joku ei synny vedestä (otettu jäseneksi uskoon Israelin Jumalaan) ja Hengestä (Jumalan Henki on luonut henkesi uudeksi), ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.', siinä on järkeä.

Tämä ymmärrys painotuksesta, että uudeksi luotu henki on 'pääsylippu' taivaaseen, nähdään kautta koko Uuden testamentin.

En ole unohtanut aiheen olevan hengellinen sodankäynti...

Mutta meidän täytyy tietää asema, mistä käsin taistelemme – juoksuhaudoista vai siitä käsin, että olemme jo voittaneet?

Heti kun Pyhä Henki on luonut henkesi uudeksi – olet siis syntynyt Hengestä, olet nyt taivaan kansalainen. Olet Jumalan lapsi, sillä Hän otti Hengestään saadakseen sinut syntymään Valtakuntaansa.

"Sen tähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan…Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. Mutta kaikki on Jumalasta..." 2 Kor.5: 16-18

"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa." Ef. 1:3

"...sitten kuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti..." Ef. 1: 13

"... ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme-sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan, jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa. Ja kaikki hän (Isä) on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle (Kristuksen ruumis), joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää." Ef. 1: 18-23

Tämä on vain alku sen näkemisessä, mitä meillä on ja keitä me olemme Kristuksessa. Pyhä Henki on luonut meidät uudeksi, meillä on auktoriteetti käyttää Jeesuksen nimeä riivaajia vastaan, me istumme taivaallisissa Kristuksessa. Meidät on adoptoitu Isän yhteyteen Jeesuksen uhrin kautta. (1:5).

Heti kun tajuat tämän, tiedät, että riivaajat ovat kauhuissaan kristitystä, joka tietää, kuka on Kristuksessa.

Kerron avoimesti näkyjen aikana tapahtuneista Herraan ja enkeleihin liittyvistä asioista – noina aikoina olen 'Hengessä' kuten Ilm. 1:10 ja 4:2 sitä kutsuu. Mutta puhun harvoin riivaajien näkemisestä, vaikka olen nähnyt monia.

Lähes joka kerran, kun olen nähnyt riivaajan, ja se tajuaa minun näkevän sen, se juoksee pois kauhuissaan. Ne ovat kauhuissaan meistä. Poikkeus siitä oli riivaaja, jonka kerran näin eräässä seurakunnassa, itse asiassa olen nähnyt joitakin sen tyyppisiä. Ne näyttävät aika tavalla Tähtien sodan 'Jabba the Hutt'-hahmolta. Iso, sottainen, lihava, laiska. Joka kerran ne olivat varmoja asemastaan seurakunnan rakennuksessa.

Ja joka kerran kun näin niitä, ne olivat paikoissa, joita kutsuisimme 'menestysteologiaseurakunniksi'. Niiden tehtävä näytti olevan tehdä ihmisistä ylpeitä omaisuutensa vuoksi, minkä tuloksena on laiskuus – annetaan jonkun toisen tavoittaa köyhät, alas painetut. "Opeta minua, mutta älä haasta minua soveltamaan sitä elämääni" –tyyppinen kristitty. Sen kaltainen seurakunta, jossa ihmiset kutsuvat Jeesuksen elämäänsä osaksi aikatauluaan sen sijaan, että antaisivat Jeesukselle koko olemuksensa.

Nuo riivaajat tiesivät, etten voinut karkottaa niitä rakennuksesta, koska pastori ja johto ja ihmiset halusivat niiden olevan siellä.

Eräässä näyssä Herra opetti minulle, kuinka riivaajat pääsevät ihmisen mieleen.

Kristityillä ei voi olla riivaajia hengessään, sillä sen on Pyhä Henki luonut uudeksi. Mutta jos jollakulla on pahoja ajatuksia, hän voi saavuttaa pisteen, jossa riivaaja tulee hänen mieleensä ja yrittää ottaa valtaansa hänen ajatuksensa ja tunteensa.

Tässä näyssä kyse oli kristitystä miehestä, joka vain seisoi paikallaan ja Hengessä siinä missä Herra ja minä olimme, tämä mies oli valtavassa valoympyrässä. Lattia tai katto tai seinät eivät pysäyttäneet valoa. Miehen ympärillä oli noin 10 jalkaa (3 m.) tai enemmän valoympyrää – Jumalan valoa, Jumalan elämää.

Kaksi riivaajaa käveli tuon valoympyrän ulkopuolella ympäriinsä etsien tietä päästä tuon miehen mieleen. Herra ja minä seisoimme niiden takana Herran puhuessa minulle, sillä riivaajat olivat keskittyneet mieheen, eivätkä edes katsoneet taakseen nähdäkseen meidät.

Herra puhui siitä, kuinka tämä mies oli vanhurskas

Mutta yhdellä alueella hänellä oli salainen synti, jota hän suojeli. Noin joka toinen viikko Herra sanoi miehen ajattelevan lihansa ajatuksia ja sen sijaan, että harjoittaisi itseään kurinalaisuuteen ja ohjaisi huomionsa toisaalle, hän avasi oven noille riivaajille.

Juuri silloin osa ympyrästä avautui kuten piirakan palanen, ulkoreunasta leveä ja kaventuen keskustan suuntaan. Mutta se oli aukko. Näin riivaajien kääntyvän sivuttain, kun ne siirtyivät kohti miestä tuossa
'palassa' niin, etteivät koskettaneet valoa. Kun ne pääsivät riittävän lähelle miestä, ne hyppäsivät ylös hänen olkapäilleen ja alkoivat sitten puhua hänen korviinsa, ja sitten hyppäsivät hänen päänsä sisällä vallatakseen hänen ajatuksensa. Sitten mies teki syntiä, teki parannuksen, ne hyppäsivät ulos ja aukko valossa sulkeutui ja riivaajat olivat jälleen ulkopuolella.

Hengellinen sodankäynti tulee hyvin henkilökohtaiseksi, kun puhumme tahdostamme, kurinalaisuudesta ja salaisista synneistä. Mutta opin tuossa näyssä, että meillä on kaikki se voima, kaikki se auktoriteetti, jonka tarvitsemme. Mitä tulee henkilökohtaiseen hengelliseen sodankäyntiin, hyvin usein me avaamme ovet.

Mutta paholainen pääsee elämäämme myös ympärillämme olevien ihmisten kautta ahdistelemaan meitä – ja jatkamme siitä ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,

John Fenn/LL

0 Comments

Asemasotaa paholaista vastaan vai onko jo voitettu? osa 1 / 4

9/10/2022

0 Comments

Trench warfare with the devil or having already won? 1 of 4
Asemasotaa paholaista vastaan vai onko jo voitettu? osa 1 / 4

Hei kaikki,

Onko meidän määrä elää hengellisessä asemasodassa puolustuskannalla peläten, että jokin, mitä saattaisimme sanoa tai tehdä tai olla sanomatta tai tekemättä voisi avata oven paholaiselle elämässämme?

Vai kohtelemmeko paholaista ajoittaisena kiusankappaleena kuten pörisevää kärpästä, mutta hän ei ole mikään aito uhka meille tai rakkaillemme?

Kun teemme kaikkemme pysyäksemme pystyssä, ja tehtyämme kaiken, pysymme pystyssä, teemmekö niin siitä näkökulmasta käsin, että olemme jo voittaneet vai puemmeko päälle koko sota-asun käydäksemme taisteluun vihollista vastaan, jolloin voittomme ei ole vielä määräytynyt?

Muinoin Uskon sana-liikkeen päivinä...

...'positiivinen tunnustaminen' sai keskeisen aseman. Siihen yhteyteen kuului se, että oltiin varovaisia (hupsista, 'varovainen' oli yksi kielletyistä sanoista), ettei käytetty negatiivisiksi käsitettyjä sanoja.

Joskus vuoden 1981 kieppeillä olimme hyvästelemässä joitakin ystäviä ja teimme sen virheen, että vilkuttaessamme sanoimme: "Olkaa varovaisia!" Vau, miten pariskunnasta vaimo reagoi! Olisi voinut luulla, että olimme juuri loukanneet hänen äitiään päätellen tavasta, jolla hän käännähti ympäri ja vihaisena ojensi meitä: "Me torjumme tuon Jeesuksen nimessä, ei mitään riivaajaa, me emme ota mitään huolia päällemme. Emme varo mitään (sanamuoto vastasi Kuningas Jaakon englanninkielisen Raamatun tekstiä tarkasti, koska jos se kelpasi Paavalille, se kelpasi heillekin). Ettekö tiedä, että jos sanoo 'olkaa varovaisia', se merkitsee, että ottaa huolen itselleen? Emme aio tehdä niin, koska emme halua paholaisella olevan avointa ovea elämäämme!" Vau. Suljimme oven tultuamme tiukasti nuhdelluiksi.

Yritimme vain ilmaista heistä välittämistä, kun he ajavat pimeässä kotiin… emme esittäneet, että he ottaisivat hartioilleen maailman huolet. Vau, tuo oli värikäs oppitunti kahdella alueella: yksi, että tulee olla varovainen sen suhteen mitä sanomme (hupsista, tein sen taas) ja kaksi, oli ihmisiä, jotka tosiaan pelkäsivät sitä, että jos he astuisivat vain yhden harha-askeleen, paholainen tulisi heidän elämäänsä ja aiheuttaisi sekasortoa.

Tässä sitä ollaan vuosikymmeniä myöhemmin

Uskomusjärjestelmät liittyen oikean asian sanomiseen ja siihen, että ollaan huolissaan siitä, että saattaisimme avata oven paholaiselle, eivät vain ole olemassa, vaan kukoistavat ja ovat tulleet paljon hienovaraisimmiksi.

On ryhmä, joka uskoo taivaassa olevaan tarkkaan tuomioistuinjärjestelmään, johon kuuluu sääntöjä ja määrämuotoja, joiden mukaan voimme ajaa asiaamme.Jos teemme jotakin väärin, juttu voi ratketa meitä vastaan.

On ryhmä, joka yksityiskohtaisesti käsittelee jokaista riivaajaa, joka on vastuussa kaikesta lähtien kansakunnista aina alueisiin ja kaupunkeihin ja he käyvät rukouksessa taisteluun noita riivaajia vastaan. Kun tuo opetus kaupunkien yllä olevien henkien kanssa sotimisesta oli huipussaan, yksi ryhmä Tulsasta pukeutui armeijan maastopukuihin ja vuokrasi erään rakennuksen 60. kerroksen, jotta he saattoivat olla lähempänä ilmavaltojen ruhtinasta.

Luemmeko Apostolien teoista tai kirjeistä Paavalin tai Pietarin, Jaakobin, Johanneksen tai Filippoksen käyneen hengellistä taistelua niiden kaupunkien yllä, joihin he matkustivat? Näemmekö Samariassa tai Efesossa manattavan pahat henget alas noiden kaupunkien yltä? Emme.

On myös ryhmiä, jotka seuraavat johtajiaan tunnontarkasti kuunnellen heidän jokaista sanaansa tarkasti, usein nähden jonkin hengellisen merkin tai uhan jokaisessa asiassa lähtien kuun väristä aina kalenteripäiviin, ja kaikki tehdään puolustuskannalla ollen katsellen sitä, mitä paholainen saattaa tehdä. Muistaako kukaan kun rukoushälytykset lähtivät liikkeelle, kun kalenterissa käännettiin esiin 6/6/(0)6?

Tämä suuntaus pitää yleisönsä (vankeina) uppoutuneena seuraamassa jokaista liikahdusta, sillä jos he eivät katso seuraavaa ohjelmaa, jos he eivät tee tarkalleen kuten sanotaan, paholaisella on varmasti ovi heidän elämäänsä ja tuo heille puutetta ja kaikkea muuta mitä haluaa.

Pelko saa monenlaisia muotoja, se käy ilmi monin tavoin kuten edellä voit nähdä, ja olen maininnut vain muutamasta tavasta. Mutta mitä tulee 'uskontoon', pelko panee meille taakaan siitä, että olemme puolustuskannalla paholaista vastaan.

Jotkut ovat niin koukussa pelkoon, että kutsun sitä "pelkop*rnoksi". He sekä pelkäävät että ovat lumoutuneita, ja saavuttavat hengellisen purkautumisen pelkop*rnoriippuvuuden kautta. He eivät voi lakata katsomasta noita sivustoja, jotka kietovat uutisensa pelkoon.

Tuo sama pelko, joka saa ihmiset pelkäämään paholaista, tekee Jumalasta vihollisen.

Joitakin vuosia sitten erään 'suuntauksen' johtajat kertoivat seuraajilleen, että jos he vain kokoaisivat riittävästi ihmisiä yhteen konferenssiin, he toisivat taivaan alas maan päälle ja saisivat aikaan herätyksen vuodattamisen kautta koko maan. He matkustivat yhdestä kaupungista toiseen, konferensseissa oli 3.000 ihmistä ja ylikin, jopa täyttäen stadionin tai kaksi, ja kaikki samalla teemalla – jos kokoamme riittävästi ihmisiä, voimme huutaa ja kiljua ja anoa Isää Jumalaa vuodattamaan Henkensä meille ja maallemme.

Erilaisissa 'herätyksissä' lähiajan historiassa Jumalalle kiljuminen ja huutaminen olivat normaali toimintatapa monelle. He tekivät Isästä Jumalasta taivaasta sellaisen, joka kieltäytyi kuulemasta heitä, kieltäytyi vuodattamasta Henkensä lähettääkseen herätyksen, jolle täytyi huutaa, jota täytyi pakottaa vastaamaan rukoukseen tai lähettämään herätyksen.

Kaikki nuo ihmiset unohtivat, että Kristus elää heidän hengessään ja olemme yhtä Hänen kanssaan – ei ole tarvetta huutaa.

Anna minun keskeyttää itseni juuri tässä: jos olet sellaisessa hengellisessä tilassa, missä Taivaallisesta Isästäsi on tullut vastustajasi, riippumatta siitä ketä sitten olet kuunnellut, mitä sitten oletkaan katsonut, ole niin hyvä ja juokse, älä kävele, lähimmälle hätäuloskäynnille. Nuo ihmiset, jotka tekevät Isästä tai Herrasta meidän vastustajamme, eivät ole terveitä eivätkä tasapainossa.

Katsotaan Raamatun tekstiä....

Oletko huomannut, että Apostolien teoista Juudaksen kirjeeseen asti sanotaan hyvin vähän paholaisesta? Pohdi Luukasta (kirjoitti Apostolien teot, joka kattaa 30 vuotta), Paavalia, Pietaria, Jaakobia, Johannesta, Juudaksen, jotka kirjoittivat kirjeet, joista Uusi testamenttimme koostuu noin 70 vuoden aikana, eikä kellään noista miehistä ollut kovin paljoa sanottavana paholaisesta. Ei ole mitään kirjettä, joka olisi täysin omistettu hengelliselle sodankäynnille. Ne tuskin mainitsevat paholaisen.

He elivät aikana, jolloin kristittyjä surmattiin vain siksi, että he olivat kristittyjä. Mutta hyvin vähän sanottiin paholaisesta. Ei ollut mitään kommentaaria tai opetusta siitä, että riivaajat motivoivat Caesaria tai paikallishallintoja vainoamaan kristittyjä. Ei ollut mitään kehotuksia manata Roomaa kontrolloivia henkiä.

Meillä on 1. Pietarin kirje, jossa Pietari kirjoittaa enimmäkseen kärsimisestä Herran tähden. On suunnilleen 15 tai 16 viittausta Herran tähden kärsimiseen, ja jotkut noista ovat siitä, että tuomme lihamme alisteisiksi Kristukselle ja kärsimystä, jotka siedetään, kun kohdataan kuritusta (1. Piet. 4:1), mutta loppu koskee vainoa ja kuinka käyttäytyä. (4:16-19)

Paavali mainitsee'lähestyvän ahdingon' 1.Kor. 7:26:ssa viitaten vainoon ja esittäen heille pohdittavaksi sitä, että ei ehkä ole paras aika mennä naimisiin – jos toinen tai kumpikin teistä saattaa menettää henkensä marttyyreina.

Loppusanoissaan kirjeessään efesolaisille Paavali puhuu rukouksesta, siitä kuinka käyttäytyä vanhempana ja työnantajana ja työntekijänä ja mainitsee koko Jumalan sota-asun pukemisen, jotta voi seistä paholaista vastaan.

Tuon kolikon toinen puoli...

Kun Paavali mainitsee Efesolaiskirjeen 6: 10-18:ssa, että meidän tulee pukea yllemme koko Jumalan sota-asu, hän mainitsee tämän siinä asiayhteydessä, että hän on vankilassa uskonsa tähden – selvästi ensimmäinen merkitys tuossa tekstikohdassa liittyy siihen, että seisoo paholaisen sinun vainoamistasi tarkoittavia juonia vastaan (jakeet 19-20).

Kolikon toinen puoli on pohtia, kenen sota-asun hän käskee pukea. Jos sanon: 'Voit saada minun takkini, pane se päällesi, koska ulkona on kylmä', ymmärrät, että tuo takki on minun. Joten kun Paavali kehottaa pukemaan ylle Jumalan sota-asun, kenen sota-asu se on?

Raamatun viite on Jes. 59: 15-21, jonka useimmat, jos ei kaikki, alkuperäiset lukijat olisivat ymmärtäneet, Kenen sota-asu se oli. Jesaja profetoi ajasta, jolloin niitä, jotka ovat hyviä, syytetään siitä, että he ovat pahoja.Se on aika, jolloin hyvän tekeminen tekee sinusta saaliin pahoille ihmisille.

Jesaja jatkaa jakeessa 16 sanoen, että Herra ihmetteli, ettei ollut yhtään esirukoilijaa ja Häntä suututti se, ettei ollut oikeutta, ei ketään joka olisi oikaissut vääryydet. "Silloin hänen oma käsivartensa auttoi häntä, ja hänen vanhurskautensa häntä tuki.Ja hän puki yllensä vanhurskauden kuin rintahaarniskan ja pani pelastuksen kypärin päähänsä...ja verhoutui kiivauteen niinkuin viittaan..."

Ymmärräthän, että kun Paavali kehotti pukemaan koko Jumalan sota-asun, Jumala, josta hän puhui, oli Herra Jeesus, joka oli hengellisesti varustettu täyttämään tehtävänsä maa-planeetalla (vainottu kauttaaltaan) – muistatko kun Daavidille annettiin kuningas Saulin sota-asu, jossa kohdata Goljat? Muistatko, mitä hän sanoi Saulille: "En minä voi näissä käydä, sillä en ole koskaan tällaisia koettanut(taistelussa)." Daavid otti pois Saulin sota-asun ja meni virralle poimimaan viisi kiveä, jotta sai aseistuksen, jota oli koettanut leijonaa ja karhua vastaan. (1. Sam. 17: 34-40)

Jeesus koetti sota-asun taistelussa.Hän toi menestyksekkäästi pelastuksen ja nyt meitä käsketään pukemaan yllemme koko Jumalan sota-asu – se on koetettu taistelussa, se on meitä varten.

Mutta olemmeko juoksuhaudoissa käyttäessämme tätä sota-asua vai taistelemmeko kuten Daavid tietäen, että olemme jo voittaneet ennen kuin taistelu edes alkaa?

Jatkamme ensi viikolla. (Tämä sarjan ensimmäinen osa venyi vähän pitkäksi, anteeksi, lyhempi ensi viikolla)

Siihen saakka, siunauksin,

John Fenn/LL

0 Comments

Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa, osa 4 / 4

9/3/2022

0 Comments

The 7 churches of The Revelation, 4 of 4
Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa, osa 4 / 4

Hei kaikki,

Nyt tulemme Filadelfiaan – se on kreikan sana 'veljelliselle rakkaudelle' ja sitä käytetään kautta koko Uuden testamentin kuvaamaan juuri tuota. Kuten kirje Smyrnalle, on vain vähän sellaista, mitä Herra havaitsee olevan väärin siellä olevassa Kristuksen ruumiissa.

Ilmestyskirjan 3: 7-12:ssa Herra kehuu filadelfialaisia siitä, että 'tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt.' Sitten Herra antaa ihmeellisen lupauksen koskien tulevan ajan tuomiota, jolloin heidän osoitetaan olleen oikeassa;

"Katso, minä annan sinulle saatanan synagogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valehtelevat; katso, minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan."

Se muistuttaa minua Matt. 12: 41-42:sta, jossa Herra totesi ympärillään oleville, että Niniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he tekivät parannuksen Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, tässä on enempi kuin Joona ja Saaban kuningattareen liittyen tapahtuu sama asia, sillä tässä on enempi kuin Salomo.

Se vetoaa aikaan, jolloin meitä nyt halveksivat ihmiset tulevat näkemään Kenestä ja mistä me puhuimme. Herralla on viimeinen sana sanottavana elämästämme ja meidän täytyy rohkaistua, kun ihmisen puhuvat meitä vastaan tai kohtelevat meitä huonosti.

Laodikea – rikas seurakunta, joka ei tarvinnut mitään

Kaupunki sijaitsi Lycus-virran varrella kuten Kolossa ja Hierapolis, mikä oli merkittävä matkareitti idästä länteen. Hierapolis oli vain kuusi mailia (10 km) pohjoiseen ja siellä oli kuumia lähteitä, jotka olivat vesivarastoja Laodikealle, jonne vesi kuljetettiin akveduktia pitkin.

Hierapoliksesta lähtiessään vesi oli hyvin kuumaa, mutta sen saavuttaessa Laodikean se oli haaleaa, mikä merkitsi sitä, että se oli liian kuumaa juotavaksi, mutta liian kylmää ruoanlaittoon – se ei kelvannut mihinkään, ellei sitä joko lämmitetty tai viilennetty tarpeen mukaan.

Kuumien lähteiden ja niihin liittyvän mudan takia Laodikeassa oli lisäksi suuri lääketieteellinen keskus silmätaudeille ja muille sairauksille, uskottiin mutapohjaisen voiteen auttavan sairaiden silmien parantumista. Kumpikin näistä kulttuuriin kuuluvista seikoista tulee esille siinä, kuinka Herra heille puhuu:

14 " Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku: 15 Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! 16 Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. 17 Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. 18 Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.19 Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. 20 Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. 21 Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa. 22 Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo."

Voisi väittää Laodikean tulleen haaleaksi suuren varallisuutensa tähden – voimme nähdä sen myös meidän aikanamme. Heillä oli menestysteologia, joka oli itse asiassa sen mukaista, mitä jotkut juutalaisuudessa uskoivat, eli että varallisuus oli merkki Jumalan siunauksesta ihmisen elämässä. Näin ei aina ole asian laita, sillä se seurakunta, jota varten Hän saapuu, on hyvin käytännöllinen ja käytännönläheinen – olin nälkäinen… janoinen…alasti…vierailija…sairas…vankilassa… ja te piditte minusta huolta. Juuri siinä Jumalan siunaus lepää jonkun yllä, niissä asioissa, joita ei kukaan ihminen näe, vaan Isä yksin.

Minulle se 'voi minua' läksy on, että nämä kristityt eivät tienneet, etteivät enää olleet vanhurskaita Herran silmissä. Hän sanoi, että he olivat 'viheliäisiä ja kurjia ja köyhiä ja sokea ja alastomia', ja Hän sanoi, että heidän täytyisi 'ostaa valkeat vaatteet'. (Vanhurskauden viitat, Ilm. 19: 8, 14)

Kuinkakohan moni uskovista on nykyään epävanhurskas kuten laodikealaiset – eivät helvettiin menossa, vain eivät otollisia Herran edessä. Ehkä minun pitäisi sisällyttää tähän tämä ajatus. Jos elämämme on kuin 12 palaan jaettu pizza, ehkä 11:ssä noista paloista olemme suoraselkäisiä ja otollisia Herran edessä. Mutta joillakuilla on jokin salaisuus palassa 12, jossa he pitävät kiinni salaisesta synnistä tai he pitävät kiinni katkeruudesta tai eivät ole korjanneet välejään jonkun ystävän kanssa tai ovat kateellisia tai riitelevät tai ovat erimielisiä. Tuo pala 12 tekee heidät epävanhurskaiksi heidän tuolla elämänalueellaan. Herra siunaa noita 11 muita paloja yksityisyyden suojan vuoksi työstäen samanaikaisesti ihmisen sydäntä koskien tuota palaa 12…

Paavali sanoi saman ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille Kor. 3: 3-15:ssa. Hän sanoi, että heidän riitelynsä ja erimielisyytensä olivat puuta, heinää ja olkia, joka palaisi pois tuomiossa, vaikka he itse pelastuisivat ikään kuin tulen läpi. Korinttilaiset rakastivat Herraa, olivat kielillä puhuvia uskovia – mutta he olivat täynnä riitelyä ja erimielisyyksiä – tuo osa palaisi pois tuomiossa, jos he eivät käsittelisi sitä taivaan tällä puolen.

On kiinnostavaa, että ensimmäinen kirje efesolaisilla koski seurakuntaa, joka oli kerran innokas Herran tähden, mutta oli nyt viilentynyt, ja päätetään kirjeeseen laodikealaisille samasta aiheesta. Kautta koko näiden kirjeiden varoitetaan pitämään varansa, ettei tulla omahyväisiksi, ettei usko ole haaleaa, neutraalilla vaihteella livutaan 'liikenteen' mukana, käydään vain läpi pakollisia kuvioita.

Jotkut lukevat viestit seitsemälle seurakunnalle kirkkohistorian vaiheina – aloittaen helluntaista ja suuresta innosta kuten Efeso, sitten langetaan tekoihin Herran nimessä, mutta ei ole mitään todellista suhdetta ensimmäisen vuosisadan lopussa. Sitten nähdään Smyrnan vainon olevan aika Ilmestyskirjan ja kristinuskon 300-luvulla jKr. tapahtuneen laillistamisen välissä ja niin edelleen lopettaen Laodikeaan, joka on seurakunta tänään.

Minusta tuo on aika lailla omaan itseen keskittyvä amerikkalainen tai länsimainen tapa katsoa asioita. Yli 20 vuotta sitten eri organisaatiot julkaisivat arvioita, että vähintään 173.000 kristittyä kärsii marttyyrikuoleman vuosittain uskonsa tähden ja päätellen siitä, mitä sen jälkeen olen lukenut, tilanne ei ole muuttunut. Enemmän kristittyjä tapetaan kristittynä olemisen takia nykyään kuin koskaan aiemmin. Eikä jokainen kristitty ympäri maailman ole riittävän varakas tunteakseen haaleutta Herran suhteen.

Mutta jos katsomme sitä, että jokainen seurakunta edustaa oman hengellisen elämämme kausia...

Ajattelen sen voivan sopia. Monilla meistä on ollut aluksi innostuksen kausi kuten Efesolle, sitten havaitsemme käyvämme läpi pakollisia kuvioita kuten he… ja kuten Smyrna, alkuvaiheessa kärsimme vainoa, ystävien ja perheen hylkäämistä uuden uskomme tähden.

Sitten kuten Pergamo meillä oli aika, joka näytti olevan sellaisten ihmisten kanssa, jotka olivat 'saatanan synagogaa', maailmallisia ihmisiä, ehkä meillä oli kausia, jolloin 'lankesimme pois' uskosta. Ja ehkä Tyatiran tavoin meillä oli aikamme maailman järjestelmässä, olimme sydämessämme kristittyjä, mutta hoidimme liikeasioita kuten häikäilemättömät liikemiehet. Tai menimme mukaan järjestelmään, teimme kompromisseja moraalimme ja etiikkamme suhteen rahan tekemisen ja 'omaisuuden' keräämisen nimessä.

Seuraava oli Sardes, unessa valossa, hengellisesti kuolleelta tuntuva seurakunta – joka ehkä oli kokenut maailmaa kuten Tyatira ja epäjumalanpalvelemisen ja seksuaalisen moraalittomuuden syviä syntejä, kävimme läpi hengellisen kuoleman kauden, olimme unessa valossa, pitäen ajatuksemme Herrasta ja 'siitä mitä meidän täytyi tehdä'.

...ja sitten meillä oli Filadelfia-kausi, käänsimme sydämemme rakkauteen ja anteeksiantoon, halusimme liittyä uudelleen 'veljesrakkauteen', opimme kasvattamaan selkärangan, vaikka olimme uskosta osattomien ympäröimiä, nöyrrymme niiden suhteen, joiden kanssa olimme katkaisseet välimme, raivaamme itsellemme tien takaisin Herran luo. Sitten Laodikeaan luullen kaiken olevan hyvin, Jumala kuitenkin siunaa, mutta sydämessä etsimme yhä todellista, aitoa, totista… ja ehkä tuo on joitakuita varten tänään.

Ja siihen Hän sanoo heille: "Tässä Minä olen! Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani... minä annan istua kanssani valtaistuimellani ja valtakunnassani..."

Jokaiselle on jotakin tänään Herran viesteissä seitsemälle seurakunnalle niin kauan aikaa sitten. Mitkä kohdat tulevatkaan eläviksi sinulle, seuraa tuota 'rhemaa', tuota kohtaa, jota Herra sinulle näyttää, ja ota kaikki se hengellinen ravinto, jonka voit saada! Tule nopeasti Herra Jeesus!

Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,

John Fenn/LL

0 Comments

Asemasotaa paholaista vastaan vai onko jo voitettu? Yksi ajaa tuhatta takaa? Osa 3 / 4

Asemasotaa paholaista vastaan vai onko jo voitettu? osa 2 / 4

Asemasotaa paholaista vastaan vai onko jo voitettu? osa 1 / 4

Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa, osa 4 / 4

John Fenn

Arkisto