Random thoughts # 5 Loss of sacred
Umpimähkäisiä ajatuksia, osa 5 Pyhitetyn katoaminen
 
Hei kaikki,
Oletko koskaan kuullut jostakin asiasta tai jostakusta henkilöstä ja ihmetellyt: "Missä on jumalanpelko?" Niin minäkin.
 
Kuori kerrostumat
Minun täytyy kuoria pois kerrostumat päästäkseni käsiksi juurisyihin ja perustoihin ennen kuin tunnen ymmärtäväni jossain määrin jotakin. Niinpä olen edennyt lopusta alkuun päin kuorien pois historiallisia ja kulttuurisia kerrostumia kunnes olen päässyt siihen, kuinka pakanat suhtautuivat juutalaisiin antiikin aikoina.
 
Historia paljastaa juutalaisia kunnioitetun kreikkalaisten ja roomalaisten parissa monin tavoin ja melkein mikä tahansa pakanayhteiskunnan kerros saattoi ihailla yhtä tai useampaa juutalaisen kulttuurin piirrettä. Uskonnollisten ihmisten joukossa juutalaisia kunnioitettiin, koska heillä oli aito usko ja vain yksi jumala (Jumala), jonka palvelemiseen liittyi hyvin määriteltyjä sääntöjä, toisin kuin pakanoilla, joiden useilla eri jumalilla ja jumalattarilla oli alati vaihtuvia sääntöjä ja määräyksiä.
 
Juutalaiset olivat aitoja uskovia, kun taas pakanoilla kyse oli uskonnon harjoittamisen show'sta. Tämä on yksi Raamatun mainitsema syy niin monen roomalaisen ja kreikkalaisen juutalaisuuteen sellaiselle kääntymiselle, joka oli vain osa juutalaista kulttuuria evankeliumeissa ja Apostolien teoissa – monet pakanat ihailivat juutalaisia niin paljon, että kääntyivät juutalaisuuteen.
 
Älykköjen joukossa juutalaisilla oli pyhien tekstien kunnioitusta siinä määrin, että he eivät edes käyttäneet vokaaleja, kun oli kyse J-m-l-n nimen kirjoittamisesta. Tästä saamme esimerkiksi YHWH, jonka tutkijat arvioivat olleen Yahweh/Jehovah (hepreaksi/kreikaksi), mutta kukaan ei oikeasti tiedä varmasti, koska Hänen nimessään ei koskaan käytetty vokaaleja siinä pelossa, että rikottaisiin lakia 'älä turhaan lausu minun nimeäni'!
 
Heidän pyhät tekstinsä antoivat heille moraalin, maailmankatsomuksen, jossa oli pakanoiden mukaan järkeä, ja joka viikko oli kokonainen päivä varattu palvonnalle, perheelle ja henkilökohtaiseen mietiskelyyn, mitä pakanajumalat eivät tarjonneet eivätkä vaatineet.
 
Jokapäiväisessä elämässä
He olivat myös uskollisia aviomiehiä ja – vaimoja, joilla oli vahvat perheet ja perhesiteet jopa silloin, kun noista lapsista tuli aikuisia, kun taas pakanaperheet olivat näkyajan ilmausta käyttääksemme dysfunktionaalisia, ja mukana oli seksiä (usein biseksuaalista) temppeli/kulttiprostituoitujen kanssa jokaisen uhraustapahtuman yhteydessä ja rakastajattarien ja avioliiton ulkopuolisten suhteiden ollessa vain osa elämää.
 
Juutalaiset tunnettiin myös rehellisinä liikemiehinä ja – naisina, sanansa mukaisina ihmisinä, joille voitiin uskoa rahaa, jotka eivät koskaan valehtelisi, varastaisi tai huijaisi ketään, jotteivät rikkoisi jotakin käskyistään. Osittain tästä syystä niin monista tuli pankkiireja antiikin ajan maailmassa – he olivat ainoita, joille pakanat saattoivat uskoa rahansa.
 
Tässä kohdassa se kadotettiin
Apt.11:26:n jälkeen, kun pakanauskovat alettiin tunnustaa juutalaisesta uskonnosta erillisiksi ja heitä alettiinkutsua kristityiksi, (erityisesti) Paavalin, Pietarin ja Jaakobin kirjeet sisälsivät opetuksia ja kehotuksia näille pakanoille luopua aiemmista pakanallisista tavoistaan ja nousemaan sille moraalin, suoraselkäisyyden ja elämäntyylin tasolle, jolla juutalainen väestö oli suurelta osin vaeltanut vuosisatoja – eriasteisesti siinä onnistuen.
 
Jos etsit näitä seikkoja lukiessasi kirjeitä roomalaisille, korinttilaisille, efesolaisille sekä Jaakobin ja Pietarin kirjeitä ja seitsemää viestiä Ilmestyskirjan seurakunnille, löydät monia kehotuksia olla elämättä lihallisesti niin kuin entisessä elämässä, vaan sen sijaan elää rehellistä, moraalista ja suoraselkäistä elämää omaten taju yhteisöstä ja perheestä. Juutalaiset saivat nämä positiiviset piirteet kulttuurissaan osana Mooseksen lakia, mutta monien pakanoiden täytyi oppia moraalista, suoraselkäisyydestä ja eettisyydestä ensimmäistä kertaa, kun he tulivat Kristuksen luo.  
 
Pyhitetty määriteltynä: Jumalan yhteydessä ja Häneen liittyen ja Hänen tarkoitusperiinsä omistettu
 
Yhteenvedon siitä, mistä puhun, voi löytää yhdestä sanasta: Pyhitetty. Pakanoille täytyi määritellä tuo sana ja sitten heille täytyi näyttää, kuinka elää pyhitettyä elämää ja nuo opetukset on punottu kauttaaltaan Uuden testamentin kirjeisiin.
 
Jumalten ja jumalattarien temppeleissä pyhitetty liittyi vain asioihin, jotka suoraan koskivat uhria tai temppeliä. Israelin Jumalan kohdalla pyhitetty oli hyvin määritelty, se alkoi kaikesta ihmiselämästä ja sitten jatkoi ulospäin luonnolliseen maailmaan, joka kokonaan tunnustettiin Jumalan maailmaksi ja sen tähden ihmiset olivat vain Jumalan luomakunnan hoitajia.
 
Paavalin täytyi opettaa aiemmin pakanallisille roomalaisille luvuissa 1 ja 8:19-23, että Jumala loi kaiken luonnon ja tulee vapauttamaan jopa luonnon synnin kirouksesta. Mikään pakanauskonto ei opettanut noin. Hän kertoi korinttilaisille ensimmäisessä kirjeessään 6:15-20, että yhtyminen (temppeli-) prostituoituun teki heidät yhdeksi tuon prostituoidun kanssa, mutta itse asiassa olemme yhtä henkeä/Henkeä Jumalan kanssa Kristuksessa, mikä tekee meidät yhdeksi Hänen kanssaan.  Mikään pakanajumala tai – jumalatar ei opettanut noin. Ajattele tuota – kokonainen kansa, jolla ei ollut mitään tietoa siitä, että Kristuksessa heidät varattu Jumalalle – pyhitetty.
 
Galatalaisille hän määritteli 5:16-25:ssa hyvin selvästi lihan teot ja (uudestisyntyneen) hengen hedelmän. Hän käski heidän vaeltaa hengessä/Hengessä, niin etteivät he täytä lihan himoja. Se oli heille aivan uutta, ajatus siitä, että heidät oli varattu Jumalan käyttöön – he olivat pyhitettyjä olentoja. Mikään jumala tai jumalatar ei ollut koskaan korottanut heitä siinä määrin, kuin Jumala oli tehnyt Poikansa Jeesuksen kautta tehden heidät ihan omiksi lapsikseen.
  
Efesolaisia täytyi 4:17-32:ssa opettaa olemaan harrastamasta irtosuhteita niin kuin he aiemmin olivat tehneet ja olemaan valehtelematta, varastamatta ja kiroilematta. Heitä täytyi käskeä hankkimaan työpaikka varastamisen sijaan, jotta heillä olisi rahaa puutteenalaisille annettavaksi. Mikaan jumala tai jumalatar ei ollut koskaan opettanut noin, ja kaikki perustui siihen ymmärrykseen, että ihmiselämä on pyhitettyä, joten vaaditaan rakkaudessa ja huolenpidossa vaeltamista, ja tulee olemaan lopullinen tilinteko kahden kesken Jumalan kanssa.  
 
Heille täytyi kertoa, että he olivat pyhiä ja että heidän täytyy ahkeroida kasvamaan Kristuksessa, sillä hän sanoi Ef. 2:12-22:ssa, että he ovat nyt liittyneitä Jumalaan yhdessä uskovien juutalaisten kanssa uskon kautta Kristuksessa, ja heitä rakennetaan yhdessä eläviksi temppeleiksi yksilöllisesti ja laajemmassa merkityksessä kokonaisena ruumiina, ainoa temppeli, jonka Jumala täyttää.
 
Kukaan ei ollut koskaan kertonut heille, että he olivat pyhitettyjä. Mikään jumala tai pakanauskonto ei koskaan väittäisi ihmiskunnan olevan mitään muuta kuin sadististen jumalien leikkikalu, jolla ne leikkisivät niin kuin kissa leikittelisi hiiren kanssa. 
 
Antiikin ajan juutalaisilla oli syvä pyhitetyn tunto, mikä erotti heidät pakanoiden joukossa.
 
Kun pakana (ei-juutalainen) tulee Kristuksen luo tänään
Ihmisluonto ei ole muuttunut ja niiden pakanoiden (ei-juutalaisten), jotka tulevat Herran luo eivätkä ole kasvaneet pyhitetyn tunnossa ja Jumalan kunnioituksessa, täytyy oppia sitä – eriasteisesti onnistuen.
 
Sen sijaan, että kristityt olisivat kuin pakanoiden joukossa olleet antiikin ajan juutalaiset, jotka olivat tunnettuja suoraselkäisyydestään, moraalisesta ryhdikkyydestään, vahvoista perheistään ja rehellisistä liiketoimistaan, heidät nähdään merkityksettöminä naurun ja pilkan kohteina, epärehellisinä bisneksessä, ei sen erilaisempana kuin kuka tahansa uskosta osaton. Miksi on niin?  
 
Omataksesi jumalanpelon, sinulla täytyy ensin olla ymmärrys pyhitetystä ja omataksesi ymmärryksen pyhitetystä, sinulla täytyy ensin olla jotakin muuta…
 
Ja tuo vie minut ensi viikolle: vaadittava perustus siihen, että ihmisellä on aito ja tarkka ymmärrys 'pyhitetyn' käsitteestä, mikä on suurelta osin kadotettu Kristuksen ruumiissa.
 
Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn

Random thoughts #4, What God told Isaac
Umpimähkäisiä ajatuksia, osa 4… Mitä Jumala sanoi Iisakille
 
Hei kaikki,
Isän puoleinen isoisäni oli noin 6 jalkaa 3 tuumaa (1,9 m) pitkä – mistä oma pituuteni tulee. Hän oli osavaltion edustajainhuoneen jäsen, omisti liikeyrityksen ja muiden ihmisten tuntiessa hänet jommassakummassa edeltävistä ominaisuuksista, minä tunsin hänet isoisänäni, jolla oli ihmeellinen puun käsittelyn taito.
 
Ollessani teini-ikäinen olin kaupassa ja kassalla oleva vanhempi nainen tunnisti sukunimeni. Hän kertoi tuntevansa isoisäni ja kertoi minulle hänestä osavaltion edustajainhuoneen jäsenenä: "Kun näki isoisäsi kävelemässä katua pitkin, hän vaikutti sellaiselta, että tiesi voivansa luottaa häneen ja että se, minkä parissa hän lainsäädäntöelimessä työskentelikin, olisi hyvä asia meille ja asuinyhteisöllemme."
 
Miksi naisesta tuntui siltä, en tiedä, mutta naisen lausuma oli ikkuna sellaiseen osaan isoisästä, jota en ollut tuntenut. Muistan leikkikalulaatikon, jonka hän minulle teki puusta ja maalatusta metallista ja joka oli tehty merirosvon aarrearkun näköiseksi ja jonka päällä oli kuva merirosvosta Pitkä John Silver – minun nimeni kun on John. Se oli upea ja toivon, että olisin arvostanut sitä riittävästi niin, että minulla olisi se vieläkin. Isoisäni kuoli yllättäen ollessani 7 ja puoli vuotta vanha ja vaikka hän eli noin 60 vuotta, minulla on hänessä muistoja nuoren elämäni ehkä noin kahdelta vuodelta.
 
Mitä Jumala sanoi Iisakille
Tunnemme Abrahamin useiden 1. Mooseksen kirjan lukujen ja Uudessa testamentissa häneen tehtyjen viittausten takia. Abraham eli 175 vuotta, mutta suuri osa siitä, mitä hänestä tunnemme, koskee hänelle 75 ja 100 vuoden iän välissä tapahtuneita asioita. Luulemme tuntevamme hänet noiden tietohippujen perusteella, mutta Abrahamilla on toinen erikoislaatuisuus, joka antaa meille käsityksen siitä, kuinka Herra hänet näki, mikä vihjaa paljon suurempaan suhteeseen Jumalan kanssa:
 
Hän on Vanhan testamentin ainoa henkilö, jota kutsutaan 'Jumalan ystäväksi'. (Jes. 41:8, missä Jumala suoraan kutsuu häntä 'ystäväni' ja Jaak. 2:23, missä Jaakob lainaa Jesajaa). Anna tuon mennä perille hetken aikaa. Ei Aadamia, Eenokia, Nooaa, Moosesta, Joosuaa, Daavidia, Salomonia, Eliaa tai ketään muuta kutsuta Jumalan ystäväksi. Ainoastaan Abrahamia. Heillä oli jotakin erityistä ja se lyhyt näkymä, joka 1. Mooseksen kirjassa heidän suhteestaan on, ei kerro koko totuutta.
 
Saamme syvällisemmän kurkistuksen heidän suhteeseensa, koska Herra tekee jotakin sellaista, mitä Hän ei tee kenenkään toisen suhteen Vanhassa testamentissa – Hän kertoo Abrahamin pojalle niistä tämän isän piirteistä, joista Hän tässä piti.  
 
Jopa kun Herra ilmestyy Salomonille kahdesti 1. Kun. 3:3-15:ssä ja 9:1-9:ssä, Hän vain mainitsee Salomonin isän Daavidin 9:4:ssä todeten, että tämä vaelsi vilpittömällä sydämellä ja oikeamielisesti. Sillä kenestäkään toisesta miehestä tai naisesta ei Herra puhu tämän lapselle siitä, kuinka hieno ihminen hänen isänsä oli – vain Iisakille Abrahamista.
 
1.Moos. 26:5 (Iisaakille)
"Siksi että Aabraham totteli ääntäni, piti sen minkä vastuulleen annoin, käskyni, määräykseni ja lakini." (suomennos tässä)
 
Määritelmä 'ystävästä' on: keskinäinen kiintymys kahden ihmisen välillä, henkilö, jonka tuntee, josta pitää ja johon luottaa. Ystävyys on luottamuksellisuuteen, ei suoritukseen perustuvaa. Abraham oli Jumalan ystävä. Vau.
 
Useimmat kristityt tuntevat Jumalan perustuen kahteen niistä viidestä sanasta, jotka yllä alleviivasin: ensimmäinen mainittu on ääni, tässä käytetty sana merkitsee 'kutsua ääneen' ja viimeinen mainittu on 'lait', mikä on toora tai 'sana'.
 
Näistä kahdesta asiasta riippuu useimpien kristittyjen elämä – he haluavat kuulla Jumalan äänen ja tuntea Hänen sanansa. Mutta on kolme muuta Herran mainitsemaa asiaa, jotka ovat ystävyyden määreitä. Jos tunnet Jumalasta vain äänen ja sanan, olet kuin minä joka tunsin vain pienen osan isoisääni ja hänen elämäänsä. Mutta Abraham tunsi Jumalaa enemmän kuin vain äänen ja sanan perusteella – he olivat ystäviä. 
 
Tämän Herran äänellä aloittaman ja sanallaan päättämän kerrosleivän keskellä meillä on suhteen liha: vastuulla oleva, käskyt ja määräykset.
 
Vastuulla oleva - mishmereth – vartioida, seistä vartiomiehenä, tarkkailla. Katsoa toistensa perään.
Käskyt - mitsvah - käsky. Juurisana on henkilökohtainen; nimittää, liittää/liittyä. Tarkoituksellisesti liitetty/liittyvä.
Määräykset - chuqqah – pitää sovittu tapaaminen, tuntea jonkun totunnaistavat
 
Katso näitä viittä ystävyyden tekijää siinä järjestyksessä, jossa Herra luetteli ne Iisakille: Abraham totteli, kun kutsuin häntä, hän toimi vartiomiehenä Minuun liittyvien asioiden suhteen, hän vastaanotti sovitut tapaamiseni liittymällä Minuun, hän piti meidän sovitut tapaamisemme ja tunsi minun totunnaistapani, ja totteli sanaani hänelle.
 
Tuo kuulostaa ystävyydeltä – ystävät tuntevat toistensa äänen, he sopivat tapaamisia toistensa kanssa, he suojelevat toisiaan ja katsovat toistensa perään, kumpikin tuntee toisen totunnaistavat ja he pitävät toisilleen antamansa sanan.
 
Jeesus etsii ystäviä
Tiedän, että ensimmäisen vuosisadan juutalaiset tiesivät perinpohjaisesti ja mainiosti sen, että Jumala kutsui Abrahamia ystäväkseen Jes. 41:8:ssa, ja että opetuslapset varmasti tiesivät Jeesuksen olevan Jumalan Poika, jonka kanssa he olivat eläneet yli kolme vuotta, kun Jeesus sanoi viimeisellä aterialla Joh. 15:15:ssä: "En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni."
 
Kun luen tuota jaetta, näen samat piirteet lihassa olleen Jumalan kanssa vuosia hengailleessa ryhmässä miehiä, joista tuli ystäviä Herran kanssa, kuin näen Abrahamin ja Herran ystävyydessä.
 
Jos kysyisit keskivertokristityltä, mikä tekisi ihmisestä Jumalan ystävän, hän luultavasti sanoisi, että käy paljon seurakunnassa tai rukoile paljon – suoritukseen perustuvaa – jonkin sellaisen tekemistä, mitä hän luulee Jumalan haluavan ja mihin olevan mieltynyt.
 
Mutta Jeesus, joka oli elänyt noiden miesten kanssa yli kolmen vuoden ajan, miesten, jotka olivat totelleet Hänen ääntään, jotka oppivat ja pitivät kiinni Hänen jokaisesta sanastaan, elivät noita kolmea keskellä olevaa asiaa, jotka Jumalalla oli Abrahamin suhteen – he liittyivät Jeesuksen elämään, seisoivat vartiomiehinä ja tarkkailivat Häntä kaikissa asioissa, tunsivat Hänen totunnaistapansa, äänensä ja sanansa.
 
Lapsia ja ystäviä
Kun Jeesus kutsui opetuslapsiaan ystävikseen ennen ristiä Joh. 15:15:ssä, ristin jälkeen Uusi testamentti kutsuu meitä myös Jumalan lapsiksi. Emme enää ole palvelijoita, olemme Jumalan lapsia ja voimme tulla aikuiseen suhteeseen Jumalan kanssa ystävinä.
 
Voimme olla Jumalan ystäviä, mutta se on enemmän kuin vain Hänen äänensä kuulemista ja Hänen sanansa pitämistä. Siihen kuuluvat nuo kerrosleivän kolme osaa; ajattele Isää ystävänä ja kohtele Häntä sellaisena ja Hän vastaa.
 
Ihan vain puhu Hänelle, kutsu Hänet mukaan rutiiniisi – etsi asioita, joista olla kiitollinen – jotakin luonnossa olevaa muutaman kerran päivässä, hyvällä ajoituksella päiväsi kuluessa, ja tilaisuutta kasvaa, kun tulee vaikeuksia. Tee jokaisesta asiasta tilaisuus kääntää ajatuksesi Hänen puoleensa ja kysy Hänen mielipidettään, kysy Hänen ajatuksiaan asiasta tai sano pikainen kiitos nähdessäsi armon elämässäsi. Jumalan ystävänä oleminen; tässä maailmassa ei ole mitään sen veroista!  
 
Vain joitakin umpimähkäisiä ajatuksia… Jumalan ystävänä olemisesta.
Ensi viikkoon, siunauksin, 
John Fenn

Random thoughts #3...Abortion
Umpimähkäisiä ajatuksia, osa 3… abortti
 
Hei kaikki,
Argumentti maailmanlaajuisesti abortin puolesta on 'naisen oikeus valita' ja argumentti sitä vastaan on 'kyse on elämästä'. Kumpikin osapuoli on oikeassa – naisella on oikeus valita, mitä tekee oman kehonsa kanssa ja kyse on ihmisolennosta, joka kasvaa naisen kohdussa. Mutta kumpikaan näistä argumenteista ei mene syvällisempään viisauteen, jonka kaikki maat ja kansa tunnustavat todeksi, mikä tekee yllä olevista argumenteista pienempiä totuuksia eivätkä ne ole todellinen kysymys. Katsotaanpa näitä toisarvoisia argumentteja pitemmälle syvällisempään viisauteen...
 
Aloitetaanpa tästä… eläimet ja ihmiset
Eräs mies ampui ja tappoi peuran Teksasissa metsästyskauden ulkopuolella, mikä on salametsästystä, mistä seuraa tuntuvat sakot ja mahdollisesti vankeutta. Alun perin häntä syytettiin yhdestä salametsästystä koskevasta syytekohdasta, mutta kun kuollutta peuraa tutkittiin, havaittiin sen kantavan kaksosia, joten syyte muutettiin kolmeksi salametsästystä koskevaksi syytekohdaksi.
 
Poliisit ja eläinsuojeluviranomaiset tekivät ratsian erään naisen kotiin Fort Myersissä Floridassa, koska naisella oli lähes 100 kissaa kotonaan, josta haju ulottui naapureille saakka. Jotkut kissat olivat sairaita, aliravittuja ja elinympäristö oli epähygieeninen ja soveltumaton naiselle, hänen teini-ikäiselle tyttärelleen sekä kissoille. Naista syytettiin eläinrääkkäyksestä, pahoinpitelystä, laiminlyönnistä ja hänet luovutettiin mielenterveysasiantuntijoiden huostaan arviointia ja neuvontaa varten.
 
Eräs mies Coloradossa hakkasi kytkettynä olevaa koiraansa säännöllisesti iltaisin palattuaan töistä kotiin purkaen koiraansa vihaamaansa työhön kohdistuvat turhautumat, kuten jälkikäteen paljastui. Naapurit saattoivat kuulla hänen karjuvan ja kuulla koiran huudot jokaisen kepinmäiskäyksen myötä. Mies sai syytteen eläinrääkkäyksestä ja muitakin syytteitä.
 
Leikki-ikäisen lapsenvahti sai useita syytteitä sen jälkeen, kun hän päätti kutsua ystävät talon ja bileisiin sen sijaan, että olisi vahtinut lasta, joka vaelsi ulos etuovesta läheiseen metsään ja löytyi lopulta kurjan säässä paleltuneena kuolleena muutama päivä myöhemmin.
 
Eräs koulun opettaja aloitti seksisuhteen erään miespuolisen oppilaansa kanssa ja hänet erotettiin tehtävästään ja häntä vastaan nostettiin erilaisia syytteitä, hänet tuomittiin ja hänet lähetettiin vankilaan ainakin 10 vuodeksi.
 
Aborttiteema
Kaikilla näillä Amerikan uutisotsikoista revityillä on yksi yhteinen punainen lanka: aikuisilla ihmisillä odotetaan olevan vastuuntuntoa ja heidän odotetaan elävän vastuullisesti huolehtien, suojellen ja ruokkien heikommista eläimistä ja huolehtia nuoremmista ihmisolennoista, jotka ovat heidän vastuullaan. Toisin sanoen kyse on huolehtimistehtävästä, joka voidaan määritellä: "Huolellinen ja vastuullinen sellaisen asian ja henkilön hoitaminen, joka on annettu jonkun vastuulle". Jokaisella edellä kerrotulla henkilöllä oli vapaa tahto tehdä mitä he tekivät, mutta niin tekemällä he rikkoivat syvempää tehtävänhoidon lakia vastaan.  
 
Tämä on syvempi viisaus – se että on ihmisolento, planeetalla korkein elämänmuoto, pitää sisällään vastuun hoitaa asianmukaisesti hoivassaan olevia eläimiä ja ihmisolentoja, jotka ovat vähemmän kypsiä tai kykeneviä verrattuna terveeseen aikuiseen – olipa sitten kyse eläimestä, lapsesta, vammaisesta henkilöstä tai sairaista ja loukkaantuneista.
 
Riippumatta siitä, tunnustavatko uskosta osattomat Raamatun tai ei, Herran Aadamille antama ensimmäinen ohje koski koko planeetasta huolehtimista mukaan luettuina kasvit ja eläimet. Heti kun tuo Ensisijainen Ohje oli annettu, kaikki eläimet ja linnut tuotiin Aadamin luo, jotta nähtäisiin, minkä nimen hän heille antaisi. Juutalaiset kirjoitukset ja traditio lausuvat, että Aadamille oli täysi tieto luonnollisesta maailmasta ja hän välitti sen eteenpäin Seetille ja Eenokille. (1. Moos. 1:26-31, 2:19-20, Josefus jne.)
 
Tämä sisäsyntyinen tehtävästä huolehtimisen tunto tunnustetaan halki kansakuntien, halki kulttuurien. Mutta Jumala otti riskin, kun Hän delegoi planeetasta huolehtimisen ihmiselle – huolehtimistehtävän saaneella on vapaus väärinkäyttää annettua vastuuta.
 
Oikeuden ja kyvyn välinen ero
 
Isä lainaa autoaan teini-ikäiselle pojalleen ja pojalta palaa renkaista tuhansia maileja/kilometrejä leveillessään kavereilleen, jotka pudottelevat ruokaa ja juomaa auton sisälle – se on huolehtimistehtävän väärinkäyttöä.
 
Mies lainaa ruohonleikkuriaan ystävälle ja ystävä palauttaa lommoilla olevan, likaisen leikkurin, jota pitää korjata – se on huolehtimistehtävän väärinkäyttöä.
 
Mies salametsästää tiineenä olevan peuran – huolehtimistehtävän väärinkäyttöä.
Nainen haalii kissoja yli sen mistä kykenee huolehtimaan – huolehtimistehtävän väärinkäyttöä.
Mies hakkaa koiraansa työhönsä liittyvien turhautumien vuoksi – huolehtimistehtävän väärinkäyttöä.
Lapsenvahti jonka huomion vievät häiritsevästi bileet, mikä aikaansaa lapsen kuoleman – huolehtimistehtävän väärinkäyttöä.
Opettaja, joka ryhtyy seksisuhteeseen oppilaansa kanssa – huolehtimistehtävän väärinkäyttöä.
 
Jokaisella ihmisellä on vapaan tahdon kyky väärinkäyttää huolehtimistehtäväänsä, mutta hänellä ei ole oikeutta tehdä niin. Tämä johtuu siitä, että huolehtimistehtävä tunnistetaan syvemmäksi oikeudeksi kuin ihmisen oikeus väärinkäyttää tuota tehtävää. Asian toisin sanoakseni, syvempi huolehtimistehtävää koskeva totuus poistaa oikeuden toimia tuosta vastuusta riippumatta.  
 
Esimerkiksi: edunvalvojalla, joka valvoo iäkkään miehen omaisuutta miehen kyvyn hoitaa omia raha-asioitaan heiketessä, on velvollisuus pitää saamastaan tehtävästä hyvää huolta ja tuon velvollisuuden mukana tulee ymmärrys, että hänellä ei ole mitään oikeutta käyttää tuota rahaa omaksi hyväkseen. Huolehtimistehtävä vie pois oikeuden toimia omin neuvoin. Mutta se ei poista ihmisen vapaan tahdon mukaista kykyä väärinkäyttää huolehtimistehtäväänsä.
 
Kuinka Jumala näkee syntymättömän vauvan?
Annapa kun hahmottelen tilanteen: 2. Moos.21:22-25:ssa Jumala selittää lakejaan, joten Hän antaa  hypoteettisen tilanteen kahdesta miehestä tappelemassa ja tappelua todistamassa ollut raskaana oleva nainen loukkaantuu sivustakatsojana:
 
"Jos miehet tappelevat ja vahingoittavat raskaana olevaa naista siinä määrin, että hän saa keskenmenon eikä kuitenkaan ollut mitään raiskauksen tai päällekarkauksen yritystä, miestä  tullaan varmasti rankaisemaan sen mukaisesti, mistä naisen aviomies haluaa nostaa syytteen ja miten tuomarit tulevat ratkaisemaan. Kuitenkin jos kyse oli raiskauksen tai päällekarkauksen yrityksestä, niin sitten mies tulee antamaan elämän elämästä, silmän silmästä, hampaan hampaasta…" (suomennos tässä)
 
Meidän terminologiamme mukaan tämä on erona kuolemaan päättyvän onnettomuuden, tapaturmaisen kuolemantuottamuksen, mikä tässä tapauksessa tuottaa sakon ja/tai muun rangaistuksen ja syntymättömän lapsen murhan välillä, jos tuo äiti sai keskenmenon sen tuloksena, että häntä vastaan hyökättiin fyysisesti tai seksuaalisesti.
 
Vapaa tahto on kaksiteräinen miekka
Vapaalla tahdolla on aina seurauksia, jotkut tahallisia, jotkut tahattomia. Siten vapaa tahto suunniteltiin toimimaan rajoittein – metsästäjällä on vapaa tahto metsästää, mutta metsästyskauden rajoissa. Oman tahdon ylentäminen huolehtimistehtävän velvollisuuksien yläpuolelle voi viedä metsästäjän vankilaan.
 
Naisella on vapaa tahto tehdä mitä haluaa kehonsa suhteen, mukaan luettuna, ainakin suuressa osassa länsimaista, luopua sisällään kasvavan lapsen ihmeellisen lahjan oikeutetusta huolehtimisesta, mutta on olemassa seurauksia.
 
On hyödytöntä kertoa uskosta osattomalle tämä Raamatun kohta, sillä hän ei tunnusta Jumalan auktoriteettia, joten argumentit pyörivät vähempien totuuksien ympärillä – naisen oikeuden päättää mitä hän tekee kehollaan ja kyse on vauvasta hänen kohdussaan – mutta kumpikaan näistä ei ole syvällinen argumentti. Kumpikaan ei käsittele sitä syvällisempää totuutta, että meillä on huolehtimistehtävä planeetasta, huolehtimistehtävä vähäisemmistä elämänmuodoista, huolehtimistehtävä omista kehoistamme. Ihmisellä on kyky huolehtia tehtävästään hyvin tai käyttää väärin sitä huolehtimistehtävää, joka on hänen vastuullaan.
 
Kun yhteiskunta ja kulttuuri torjuvat henkilökohtaisen huolehtimistehtävän vastuun, päädymme lakeihin, jotka suojelevat syntymättömiä peuroja ja kuitenkin laillistavat syntymättömien lasten murhan.
 
Uusi aihe ensi viikolla, kuten sanoin, umpimähkäisiä asioita, jotka jätetään pohdittavaksesi… siihen saakka, siunauksin!  
John Fenn

Random thought # 2, Jesus a capitalist? #2
Umpimähkäinen ajatus nro 2, Jeesusko kapitalisti? Osa 2
 
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin (vain) rahaan liittyvistä elementeistä talenttivertauksessa, jollainen Jeesuksen mukaan "Taivasten valtakunta on kuin".
 
Hän hahmotteli pomon, jolla oli monitahoinen bisnes, jossa oli eriasteisia kykyjä omaavia työntekijöitä ja joka odotti työntekijöidensä ilmaantuvan töihin ja työskentelevän potentiaalinsa mukaisesti: ota riski suuremman palkkion saamisen mahdollisuuden tähden, tee lujasti työtä suoraselkäisesti ja vastuullisesti tai saa potkut. Yksi paha ja laiska työntekijä kärsi seuraukset asenteestaan, jonka mukaisesti hän ajatteli pahaa pomostaan ja päätyi köyhyyteen ja ahdistukseen. Mitä pahaa hän sitten pomostaan ajattelikin, se ei selvästikään ollut totuus, mikä näkyy siinä reilussa ja kunniallisessa tavassa, jolla pomo kohteli kahta muuta työntekijää – mikä osoittaa sen, kuinka jotkut aina syyttävät toisia ja asenne määrää sen, kuinka korkealla tasolla olet.
 
Talenttivertaus, ainakin sen rahaa koskeva osa, on kapitalistinen – yksityisomistuksessa rahan ansaitsemista varten oleva bisnes, joka säilyi yksityisessä kontrollissa palkkioiden mennessä uutterimmille riskinottajille. Sen, että siinä oli järkeä alkuperäisen ensimmäisen vuosisadan juutalaisen yleisön silmissä, vahvistaa juutalaisen kulttuurin, sellaisena kuin Jumala sen antoi ja mistä kerroin viime viikolla, olleen pitkälti kapitalistisen – mikä antaa meille näkökulman Tuhatvuotisen valtakunnan aikaan ja siihen, kuinka maata tullaan hallitsemaan. Mutta toisaalta…
 
Kapitalismi rajoituksin – kansallinen velan mitätöinti
"Joka seitsemäs vuosi pane toimeen vapautus. Ja näin on vapautuksesta määrätty: jokainen saamamies luopukoon siitä, minkä hän on lähimmäiselleen lainannut, älköönkä velkoko lähimmäistänsä ja veljeänsä, sillä silloin on Herran kunniaksi vapautus julistettu.  Vierasta saat velkoa, mutta luovu siitä, mitä sinulla on saamista veljeltäsi." 5. Moos.15:1-3
 
Sen mukaisesti kiinteistöt, joihin kohdistui kiinnitys, arvioitiin sen arvon mukaan, joka niillä oli suhteellisesti ottaen huomioon seitsemänteen vuoteen jäljellä oleva aika: "Vaan maksa lähimmäisellesi riemuvuoden jälkeisten vuosien luvun mukaan, satovuosien luvun mukaan hän saakoon maksun sinulta. Kuta useampia vuosia on, maksa sitä suurempi hinta, ja kuta vähemmän vuosia on, maksa sitä pienempi hinta; sillä satomäärän hän myy sinulle. Älköön teistä kukaan tehkö vääryyttä lähimmäisellensä, vaan pelkää Jumalaasi; sillä minä olen Herra, teidän Jumalanne." 3. Moos. 25:15-17
 
Ja kun tultiin riemuvuoteen, joka tuli joka 50. vuosi, kaikki omaisuus palautui sen alkuperäiselle omistajaperheelle: "Laske seitsemän vuosiviikkoa: seitsemän kertaa seitsemän vuotta, niin että seitsemän vuosiviikon aika on neljäkymmentä yhdeksän vuotta. Ja pyhittäkää viideskymmenes vuosi… jokainen teistä saa silloin palata perintömaallensa… " 3. Moos. 25: 7-17.
 
Tässä näemme kapitalismin rajoituksin
Mitätöimällä velat joka seitsemäs vuosi ja vaatimalla 50:tenä vuonna kiinteän omaisuuden takaisin antamista alkuperäiselle perheelle, joka oli sen aiemmin omistanut, Jumala panee rajat sille, kuinka paljon omaisuutta yksi henkilö ja yksi perhe saattoi kerätä.
 
Oli bisneksessä taitavampia, jotka keräsivät varallisuutta jokaisessa seitsemän vuoden syklissä ja niitä vähemmän taitavia, jotka eivät kasvattaneet varallisuutta niin paljon, kuten talenttivertauksessa nähdään. Oli niitä, jotka olivat säästäneet käteistä noiden seitsemän ja 50 vuoden syklien aikana ja saattoivat jättää sen jälkipolville, ja sitten oli niitä, jotka eivät koskaan säästäneet käteistä. Kuten Jeesus huomautti, köyhiä ihmisiä oli silti olemassa. (Matt. 26:11)
 
Hänen nerokas kapitalismille rajojen asettamista koskeva järjestelmänsä sai aikaan sen, että jokaisen israelilaisen elintaso nousi verrattuna naapurimaihin – he saattoivat yhä periä korkoa pitkäaikaisista lainoista pakanoille, näin varallisuus siirtyi Israeliin niiltä, jotka eivät olleet liitossa Jumalan kanssa niille, jotka olivat liitossa Jumalan kanssa. Syntisten varallisuus siirtyi liiketoimien ja maksetun koron kautta.
 
(Sen tähden voi joskus olla Jumalan tahto jonkun kohdalla, että tämä hakee itsensä konkurssiin yhden tai useamman lainsäädännössä tuollaisia tapauksia koskevan määräyksen perusteella. Jumala keksi tuon idean ja kirjoitti sen Israelin liittovaltion lakiin.)
 
Ajattele maailman rikkaimpia ihmisiä ja jokaista pankkia. Mitä jos koko maan sisäisesti kaikki velat mitätöitäisiin? Kaikki kotien kiinnelainat, jokainen autolaina, jokainen luottokortti? Lisäksi mitä jos lapsuudenkotisi, joka myytiin lähes 50 vuotta sitten, tulisi takaisin perheellesi seuraavan 10 vuoden sisällä? Sinulla olisi vaihtoehto myydä se (uudelleen) sille, joka siinä nyt asuu, tai voisit saada sen takaisin. Mikä ihmeellinen järjestelmä henkilökohtaisen varallisuuden rajoittamiseksi ja maahan sellaisen järjestelmän luomiseksi, jossa automaattisesti ostetaan ja myydään ja annetaan lainoja ja otetaan lainoja ja luodaan aina uusia kauppoja, uusia maksuja, uusia kiinnelainoja joka seitsemäs ja 50. vuosi. Kapitalismi rajoituksin.
 
Entäpä Uusi testamentti ja toisillemme antaminen?
"Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä… Ei myöskään ollut heidän seassaan ketään puutteenalaista; sillä kaikki, joilla oli maatiloja tai taloja, myivät ne ja toivat myytyjen hinnan ja panivat apostolien jalkojen juureen; ja jokaiselle jaettiin sen mukaan, kuin hän tarvitsi." Apt. 4:32, 34-35
 
Siltä varalta, että tulkitsemme tuon väärin niin, että he muka asuivat jättiläismäisessä kommuunissa, ymmärrämme yksilöllisen vapauden heidän antamisessaan, sillä Pietari sanoi Ananiakselle: " Eikö se myymätönnä ollut sinun omasi, ja eikö myynnin jälkeenkin sen hinta ollut sinun?" Apt. 5:4
 
Ja Apt. 2:46: "... mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella." Tämä osoittaa, että he pitivät omat kotinsa, vaikka jotkut myivät ylimääräistä omaisuuttaan, kuten yllä nähtiin.  
 
Apt. sanoo 'eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli'. Se tarkoittaa sitä, että he olivat niin valtavia antajia, että he kaikki olivat halukkaita antamaan kaiken, mikä heillä oli puutteenalaiselle lähimmäiselle. Siinä ei sanottu, ettei heidän omaisuutensa ollut heidän omaansa, siinä sanotaan, etteivät he sanoneet omaksensa mitään siitä, mitä heillä oli. Siinä on suuri ero. Voin keksiä monta ihmistä tänään, joilla on sydämessään tuo sama anteliaisuus, minkä todistaa heidän elämäntapanaan oleva anteliaisuutensa.
Tuo sulkee pois laskuista kommunismin alkuseurakunnassa – kommunismia on se, kun valtio omistaa kaiken ja jakaa siitä kaikille tarpeen mukaan. Se on kapitalismia koko siinä juutalaisessa asiayhteydessä, joka nähtiin edellä ja viime viikolla, mutta sen liimasi yhteen rakkauden elämäntapa, joka kannusti antamiseen elämäntapana. Ruumis piti huolta ruumiista.
 
Sen tähden Paavali kirjoitti: "Tee työtä, että sinulla olisi mitä antaa tarvitsevalle." ja "kehota niitä, jotka nykyisessä maailmanajassa ovat rikkaita… olemaan anteliaita ja jakelemaan omastansa." Ef. 4:28 & I Tim. 6:17-19
 
Lisäksi prioriteettina oli varmistaa, että ensin tyydytetään kaikki tarpeet Kristuksen ruumiissa ja sen jälkeen kun uskovien tarpeet on tyydytetty, edetään ulospäin uskosta osattomille: "Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille." Gal. 6:10
 
Meidän vastuullamme on huolehtia toisistamme, ei hallituksen
Raha on täällä maan päällä ja vastuu siitä, kuinka käytämme sitä, on yksin meidän, kuten nähdään kymmenessä käskyssä ja talenttivertauksessa. Jumala ei ole liikekumppanisi ja hänen antamansa johdatus tai ohjaus seuraa näitä hahmoteltuja riskin/palkkion, suoraselkäisyyden ja tilivelvollisuuden periaatteita.
 
Sen tähden tilanne on sama koskien anteliaan sydämen omaamista – Kristus on sinussa, joten on sinun ja Hänen asiansa päättää: "Jokainen pankoon syrjään jotakin antamista varten sen mukaisesti, kuinka Jumala on häntä silla viikolla siunannut" (suomennos tässä). Kristus on sinussa, hankkiudu Hänen seuraansa tekemään laskelmia. 1. Kor. 16:2 
 
Ja huomaa, että puutteenalaisille antaminen oli valikoivaa, perustuen vastaanottavan henkilön luonteeseen, jonka osoitti aktiivinen kristillisen uskon elämäntyyli: "Kun otatte huomioon leskiä (joilla ei ole perhettä elättämässä), älä anna heille, elleivät he ole ahkeroineet toisten palvelemisen parissa." 1. Tim. 5:9-11 (suomennos tässä)
 
(Mikä antaa meille ymmärrystä Apt. 6 politiikasta koskien leskien tukemista – se ei ollut vastikkeetonta, heidän odotettiin ahkeroivan toisten palvelemisessa ja jatkavan sitä)
 
Näistä Raamatun kohdista selviää, että vastuu uskovista huolehtimisesta lankesi Kristuksen ruumiille, ei hallitukselle, ei järjestäytyneille hyväntekeväisyysjärjestöille – vaan ruumis pitää huolta ruumiista.
 
Kuten sanoin alussa, tämä sarja on kooste muutamista umpimähkäisistä ajatuksista – nämä ensimmäiset kaksi koskevat Jumalan valtakuntaa ja hallituksen roolin laajuutta maan kansalaisista huolehtimisesta ja heidän ruokkimisestaan. Olen kertonut riittäväksi, jotta nähdään valtakunnan, sellaisena kuin se hahmotellaan talenttivertauksessa, olevan kapitalistisen siten, että pääomalla on yläraja, ja että puutteenalaisista huolehtiminen lankeaa ensin, ei hallitukselle, ei sosiaalivirastolle, vaan ensiksi uskoville, jotka pitävät huolen uskovista.
 
Jätän asian käsittelyn tähän – tarkoitukseni oli määritellä, miten Jumala asennoituu kapitalismiin, sosialismiin ja kommunismiin, kun hallitukset kaikkialla maailmassa painivat sen kimpussa, kuinka laajalle hallituksen pitäisi levittäytyä.
 
Ensi viikolla umpimähkäisiä ajatuksia… abortista. Siihen saakka
Siunauksin,
John Fenn  

Random thought # 1, Jesus a capitalist? #1
Umpimähkäinen ajatus nro 1, Jeesusko kapitalisti? Osa 1
 
Hei kaikki,
Oli vuosi 2004, kun Bushin ja Kerryn välillä käydyn presidentinvaalikampanjan aikana havaitsin eron hengellisessä maailmassa Yhdysvalloissa ja erityisesti koskien tuota vaalikamppailua Valkoisesta talosta. Kysyin Isältä mikä se oli ja Hän sanoi tämän: "Se on sosialismin henki. Sitä voi viivyttää, mutta sitä ei tulla pysäyttämään." Kysyin mistä se tuli ja Hän vastasi: "Euroopasta", mihin reaktiona kysyin miksi: "Tässä maassa on joitakuita jotka ajattelevat, että Yhdysvaltain pitäisi olla kuin Eurooppa, mutta se ei ole se, jollaiseksi olen kutsunut tämän maan olemaan."
 
Hänen vastauksensa sai minut ihmettelemään: "Onko Jumala, ja erityisesti taivaan lakien valtakunta erityisesti, järjestetty kapitalistiseksi, sosialistiseksi, kommunistiseksi tai joksikin niiden välillä?"  
 
Tässä kapitalismin, sosialismin ja kommunismin määritelmiä:
 
Kapitalismi: Taloudellinen ja poliittinen järjestelmä, missä maan kauppaa ja teollisuutta kontrolloivat yksityisomistajat voiton tähden valtion sijasta. Antonyymi (vastakohta): kommunismi
 
Sosialismi: Taloudellinen ja poliittinen järjestelmä, joka ajaa sitä, että hallituksen pitäisi omistaa tai säännellä tuotantoa, jakelua ja hyödykkeiden ja palvelujen vaihdantaa.
 
Kommunismi: Järjestelmä, jossa kaikki omaisuus on julkista ja kaikki ihmiset työskentelevät hallitukselle ja heille annetaan asioita heidän tarpeidensa pohjalta hallituksen toimesta.
 
Onko Jumala kapitalisti? Kymmenen käskyä
Muinaisista ajoista lähtien on ollut laajalle levinneenä käsitys siitä, että kymmenen käskyä on yhteenveto 613:sta Mooseksen laista ja nuo kymmenen jakautuvat kahteen kategoriaan: Jumalaan ja ihmiseen.
 
Ensimmäiset neljä koskevat Jumalaa: Älä pidä mitään muuta Jumalaa kuin minut, älä tee mitään epäjumalankuvia, älä lausu turhaan Herran nimeä, älä tee työtä sapattina.
 
Viimeiset kuusi keskittyvät perheen ympärille: kunnioita isääsi ja äitiäsi, älä murhaa, älä varasta, älä tee aviorikosta, älä valehtele, älä himoitse lähimmäisesi omaisuutta. (2. Moos. 20:3-17)
 
Katso noiden kymmenen käskyn taakse. Ne rakentuvat Jumalaa rakastavan perheen perustalle.
 
Mene vielä syvemmälle ja näet, että ainakin kaksi käsittelee omaisuuden henkilökohtaista omistamista: älä varasta, älä himoitse lähimmäisesi omaisuutta. Mutta sekin on syvällisempää, sillä tässä on täydellisenä jae 17 joka hahmottelee sen, mitä himoitseminen merkitsee:
 
"Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa."
 
Nämä paljastavat henkilökohtaisen ja yksilöllisen omistajuuden ja hoitamisen. Lähimmäinen omistaa ja/tai hoitaa omaa kotiaan, perhettään, työntekijöitään, karjaansa ja (sen tähden) maataan. Ainakin puolet noista kuudesta käskystä, jotka koskevat sitä, kuinka ihminen kohtelee ihmistä, ovat kapitalistisia tarkoittaen sitä, että ne merkitsevät yksilöllistä omistusoikeutta ja vastuuta siitä, minkä omistaa ja käskyä olla puuttumatta siihen, kuinka lähimmäisesi hoitaa sitä, mitä hän omistaa ja johtaa.
 
Talenttivertaus: Matt. 25:14-30
Kun Jeesus sanoo: "Taivasten valtakunta on kuin", Hän puhuu taivaan 'maan' laeista ja laeista, jotka ovat ominaisia vain Taivasten valtakunnalle, jonka Kuningas on perustanut.
 
Jokaisella valtakunnalla on oma lakisysteeminsä. Esimerkiksi Matt. 12:26:ssa Jeesus sanoi paholaisella olevan valtakunnan, jota me kutsumme 'helvetiksi', paikka jota hallitsevat lait, jotka ovat vääristymiä kaikesta siitä, mikä on Jumalasta, ja on sen tähden kidutuksen paikka rauhan, rakkauden ja turvallisuuden sijaan. Mutta paholaisen valtakunnan lait ovat ominaisia vain hänen valtakunnalleen – hän pystytti sen sillä tavoin, hän on sen kuningas, joten se on hänen vastuullaan.
 
Sen tähden kun Jeesus aloittaa vertauksen sanomalla: "Taivasten valtakunta on kuin", tiedämme Hänen puhuvan Taivasten valtakunnan laeista, jotka ohjaavat tuota valtakuntaa.
 
Olemme nähneet kymmenen käskyn rakentuneen kodin, perheen, henkilökohtaisen omistajuuden ja niiden asianmukaisen hoitamisvastuun ympärille, mihin on kytkeytyneenä käsky olla puuttumatta lähimmäisen omistajuuteen ja hänen omansa hoitamiseen. Mennäänpä syvemmälle katsomalla ilmestystä Jumalan valtakunnan taloudellisista laeista:
 
Vertaus rahasäkeistä (talentit, muinainen rahayksikkö)
"Taivasten valtakunta on kuin matkalle lähtevä mies, joka kutsuu luokseen työntekijänsä ja uskoo rahansa heille. Yhdelle hän antoi viisi säkkiä kultaa, toiselle kaksi säkkiä ja kolmannelle yhden säkin, jokaiselle tämän kyvyn mukaisesti. Sitten hän lähti matkalleen. Viisi kultasäkkiä saanut lähti välittömästi käymään kauppaa isännän rahoilla ja lisäsi määrää viidellä säkillä. Kaksi säkkiä saanut teki saman voittaen kaksi säkkiä lisää. Mutta yhden säkin saanut mies meni kaivamaan kuopan ja kätki pomonsa rahat sinne.
 
Pitkän ajan kuluttua pomo palasi ja selvitti välinsä heidän kanssaan. Viisi säkkiä saanut toi ne säkit ja viisi lisäsäkkiä sanoen: 'Pomo, uskoit minulle viisi säkkiä ja katso, olen voittanut viisi säkkiä lisää.' Pomo vastasi: 'Hyvin tehty, olet ollut hyvä ja uskollinen! Tule osalliseksi palkkiostani.'
 
Kahden kultasäkin mies tuli myös ja vastasi: ' Olen ottanut kaksi säkkiäsi ja ansainnut kaksi lisää', mihin pomo vastasi: ' Hyvin tehty, olet ollut hyvä ja uskollinen! Tule osalliseksi palkkiostani.'
 
Sitten yhden kultasäkin saanut mies tuli ja sanoi: ' Pomo, tiedän sinun olevan ankara mies, joka korjaa sieltä, minne et ole istuttanut ja kokoaa sieltä minne et ole kylvänyt siementä. Joten olin peloissani ja menin hautaamaan kultasi maahan. Katso, tässä on se mikä sinulle kuuluu.'
 
Hänen pomonsa vastasi: 'Sinä paha ja laiska mies! Sinä sanot, että korjaan sieltä minne en ole kylvänyt ja kerään sieltä, minne en ole kylvänyt siementä? No hyvä on sitten, sinun olisi ainakin pitänyt panna rahani pankkiin, jotta olisi saatu korkoa! Ottakaa kultasäkki häneltä ja antakaa sille, jolla on 10 säkkiä. Sillä sille, jolla on, tullaan antamaan lisää, ylenpalttisesti. Siltä, jolla ei ole, tullaan ottamaan pois se, mikä hänellä on. Heittäkää tämä arvoton työntekijä ulos pimeyteen, missä on itku ja kärsimys."
 
Tässä vertauksessa on kyse kapitalismista ja Jeesus sanoi tuosta alusta: 'Taivasten valtakunta on kuin tämä'. Pohdi valtakunnan talousrakennetta:
 
On pomo, mikä tarkoittaa hänen omistavan yrityksen, hänellä on eri kykyjä omaavia työntekijöitä. Hän palkitsee jokaisen työntekijän tämän kyvyn mukaan uskoen heille jonkin bisneksensä osan hoitamisen. Kaksi kolmesta miehestä tekee lujasti työtä käyden kauppaa markkinoilla kaksinkertaistaen rahansa ja heidät palkitaan ja ylennetään lujan työntekonsa vuoksi.
 
Paha ja laiska mies, joka puhui väärin pomosta (väittäen tämän olevan epärehellisen siksi, että tämä varastaa toisten ihmisten sadot), erotetaan kohtuullisen ajan jälkeen, kun hän epäonnistui yrityksen hänen asemaansa koskevien vaatimusten täyttämisessä. Pomo olisi pitänyt hänet palkkalistoilla, jos hän olisi tehdyt edes sen vähän, että olisi laittanut rahat pankkiin koron saamiseksi. Mutta koska hän ei ilmestynyt töihin, vaan häipyi ja teki muita juttuja, hänet erotettiin ja joutui kärsimään sen itkun ja tuskan, joka liittyy köyhyyteen ja laiskuuteen – mikä kaikki oli hänen omaa syytään.
 
Taivasten valtakunnan lait, Jeesus opettaa, pitävät sisällään henkilökohtaisen omistajuuden, johtamisen, vastuun antamisen kyvyn perusteella, palkituksi tulemisen ylennyksellä suoraselkäisyydestä ja hyvästä ja lujasta työnteosta, sekä rahojen, ajan ja vastuun huonon hoitamisen seurauksista kärsimisen. Tämä vertaus on kymmenen käskyn perustan mukainen. (Enemmän tästä vertauksesta ja muista raamatullisista taloutta koskevista opetuksista katso 'Tasapainoinen raamatullinen vauraus' –sarjaani, englanninkielinen CD/mp3)
 
Syy tämän aiheen tärkeydelle sekä Yhdysvalloissa että suuressa osassa maailmaa on, että on käynnissä taistelu siitä, missä määrin hallituksen pitäisi olla mukana rahassa ja omaisuudessa ja maailma on muuttumaisillaan merkittävästi seuraavien vuosien aikana, minkä takia kerron tämän nyt, jotta ihmisillä on arvostelukykyä ja viisautta hengellisten periaatteiden ja raivoavan taistelun suhteen.
 
Mutta entäpä alkuseurakunta, joka jakoi kaiken yhteisen? Entäpä muinaisen Israelin kansallinen vararikko, joka tapahtui joka seitsemäs tai 50. vuosi? Onko valtakunta 100 % kapitalistinen vai liittyykö Jumalan teihin näissä asioissa enemmän… pysy mukana, ensi viikkoon.
Siunauksin,
John Fenn