Knowing the Holy Spirit # 3
Pyhän Hengen tunteminen osa 3

Hei kaikki,
Kerroin viime viikolla joistakin kokemuksista ja sanoin, että Sanan tekeminen lopulliseksi auktoriteetiksi elämässämme on ensimmäinen pointti ja avain sille, että on herkkä kuulemaan Herran ääntä.

Pointti kaksi
Toinen pointti on keskittyminen tähän totuuteen, tarkoitan todella, todella sen tajuaminen, että Kristus on sinussa. Sinun täytyy siirrellä mielesi fokusta päivittäin, monta kertaa päivässä edestakaisin luonnollisen maailman ja sen välillä, mitä hengessäsi tapahtuu. Tänään kerron omasta matkastani ja taistelustani.

 Markus 5:ssä Jeesus väkijoukon tungeskellessa ja tungeksiessa ja töniessä häntä oli yhä hyvin tietoinen Omasta hengen ihmisestään, että hän tunsi parantavaa voimaa lähtevän itsestään, kun verenvuototautinen nainen kosketti hänen vaatteitaan uskossa.

Kun Hän kysyi: ‘Kuka minuun koski?’, opetuslapset pitivät sitä tyhmänä kysymyksenä väkijoukon takia – kaikki koskivat Häntä! Mutta Jeesus siirteli huomiotaan väkijoukon luonnollisen maailman ja Oman henkensä välillä elämäntapana, niin että Hän tunsi parantavan voiman virtaavan naiseen.

 Voit arvioida, missä määrin tämä totuus on osa sinua ja ajatteluasi, jos koskaan olet: huutanut Jumalalle alitajuisesti ajatelleen, että Hän kuulee sinua paremmin, ajatellut Jumalan elävän kirkko/seurakuntarakennuksessa tai olevan enemmän läsnä ’kirkossa/seurakunnassa’ tai että Häntä täytyy rukoilla ’ylöspäin tuonne’ jonnekin avaruuteen.

 Meidän täytyy elää siinä totuudessa, että Hän on syvällä sisälläsi, ei ‘tuolla jossain’, sillä Hän on sinussa yhtä lähellä kuin seuraava ajatuksesi. Yhteys Hänen kanssaan on sen tähden sisäistä, sydämen motiiveissa ja syvissä pohdinnoissa. Ei äänessä korvien välissä, vaan syvällä sisällä, hengessäsi. Hän on Henki, joten Hänen kommunikaatiostaan valtaosa tapahtuu Hengestä hengelle.

Kuinka tulin herkäksi Hänen äänelleen ja läsnäololleen
Aluksi olin tunsin ja kuulin niin heikosti, etten ‘tuntenut’ mitään. Sanat ja kuvaukset ja kokemukset, joita minulla on sen jälkeen ollut, olivat tuolloin kuin jotakin kuvitelmaa, ja näytti hämmästyttävältä ja lähes mahdottomalta, että kenelläkään voisi olla tuollainen vaellus Herran kanssa, mutta halusin sitä epätoivoisesti.

 Mutta muista, kamppailin hirvittävän minäkuvan, hirveän itsetunnon kanssa, alituisessa jännitteessä, koska toisaalta rakastin Isää, mutta toisaalta en koskaan tuntenut olevani riittävän hyvä Hänelle tai että Hän voisi haluta minut. Juuri se teki minusta niin huonokuuloisen ja herkistymättömän Hengen asioille. Tajusin, etten voi pitää kiinni näistä tuntemuksista ja samalla myös kuulla Häntä selvästi. Argumenttini olivat kuin savuverho meidän kahden välillä, ja kaikki mitä Hän sanoi, oli kuin sellaiselta toiselta ihmiseltä tulevaa, joka oli toisessa huoneessa ja puhui vaimeasti – erotan jonkun puhuvan, mutten saa selvää siitä, mitä hän sanoo. En halunnut pysähtyä, ennen kuin se tekijä, joka teki minusta heikkokuuloisen, oli poissa.

Sana vastaan se mitä tunsin
Tässä kohdassa ensimmäinen ja toinen pointtini tulevat yhteen: Sana lopullisena auktoriteettina ja tietoisuus Kristuksesta minussa. Muistan maanneeni vuoteessa teini-ikäisenä taistellen riittämättömyyden tunteitani vastaan ja halunneeni kuitenkin löytää tuon Hänen läsnäolonsa ’taajuuden’ minussa niin, että voisin kuulla Hänen äänensä ja siten vaeltaa alituisessa keskustelussa tai vähintään tietoisuudessa Hänestä 24/7.

 Isän lähdettyä rahat olivat tiukalla. Hänen lähteissään olin 11-vuotias ja minulla oli kesäpäiväpeite ’Jaska Jokunen’ –teemalla, mikä tarkoittaa, että Jaska Jokunen, Eppu, Ressu, Tellu ja muut olivat siinä kuvattuina koko peiton leveydeltä. Minulla oli tuo päiväpeite koko lukion ajan vuodenajasta riippumatta.

 Toiseksi viimeisellä luokalla ja seuraavana vuonna viimeisellä luokalla ollessani cheerleaderit tulivat koristelemaan korisjoukkuelaisten makuuhuoneet ennen tärkeintä ottelua ja näkivät minun Ressu- ja Jaska Jokunen –sänkyni. Minua hävetti NIIN, mutta äidillä ei vain ollut rahaa vaihtaa sisustusta enkä raaskinut kertoa hänelle, että minua hävetti. Minun täytyi ajatella, että Jeesukselle makuuhuoneeni oli ok, niinpä tyydyn siihen, mitä minulla on. Tuo ajatteluprosessi oli pieni askel, mutten tajunnut sitä siihen aikaan.

 Vuoteeni yläpuolella oli ikkuna, tuolloin ’ilmastointi’ merkitsi ikkunan avaamista. Ja muistan maanneeni siinä yhtenä yönä toivoen viileän tuulahduksen raivaavan tiensä ikkunasta verkon läpi ja laskeutuvan pitkin hikoilevaa kehoani.

Sota
Suuri taistelu oli käynnissä tuona iltana mielessäni, taistelu joka valoi perustan koko loppuelämälleni. Juuri silloin tein mielessäni kaksi saraketta. Oikealla puolella olivat kaikki tunteeni ja järkeilyni siitä, ettei Jumala haluaisi minua tai kykenisi käyttämään minua. Isä hylkäsi minut, kasoin niin nopeaa vauhtia, että olin romuluinen ja kömpelö kukkakeppi ollessani niin laiha, mutta koska minulla on luonnonkihara tukka ja olin pitkätukkainen, minulla oli luonnollinen afrokampaus. Tuo nöyhtä pään päällä sai minut näyttämään jättiläismäiseltä pumpulipallolta. Minulla ei ollut rahaa, ei ollut mitään, mitä kukaan luonnollisessa haluaisi, ja syyt siihen, että Jumala ei pitäisi minusta, saatika sitten rakastaisi minua, kasautuivat tuossa sarakkeessa.

Vasemmassa sarakkeessa pakotin itseni muistamaan, mitä olin lukenut Sanasta. Kristus minussa, kirkkauden toivo. Suurempi on Hän kuin se, joka on maailmassa. Minä olen uusi luomus Kristuksessa, 15-vuotiaana olemassa ollut poika oli kuollut ja nyt 16-vuotiaana olin uudestisyntynyt ja kaikki oli uutta. Tulin jatkuvasti takaisin Kristukseen minussa, Kristus minussa, kehoni on pelkästään temppeli, Pyhä Henki on minussa opettamassa minua Isältä saatua. Jumala elää syvällä sisällä hengessäni.

Voitto
Olin väsynyt päässäni oleviin väitteisiin, alituiseen pelkoon, stressiin, epävarmuuteen, joka oli tuo taistelu kahden sarakkeen välillä mielessäni. Päätin kertakaikkisesti tuona yönä tekemällä valinnan, lujan päätöksen, että Jumalan Sana ja se mitä Hän sanoi, lopettaisi kaikki kiistelyt. Pakottaisin maailmani pyörimään Sanan totuuden ympärillä – jos Hän sanoi jotakin, se ratkaisi asian riippumatta siitä, miltä minusta tuntui tai kuinka minun täytyi nöyryyttää itseäni tai mitä olosuhteen sanoivat. Vaikka en tuntenut Häntä sisälläni, tiesin Hänen olevan siellä, koska Raamattu sanoo niin. Piste. Uusi kappale. Loppu.

Niinpä kerroin itselleni, että Kristus oli minussa, tunsinpa Hänet sisälläni tai en, ja aloin etsiä Hänen läsnäoloaan, koska Hän oli siellä jossain – tuo asian ratkaiseminen, että Sana oli lopullinen auktoriteetti, on opastanut minua koko elämäni ja avannut oven vaellukselleni Hänen kanssaan aina tähän päivään saakka.

Taskulamppu
Aluksi olin kuin taskulampun (brittienglanniksi soihtua tarkoittava sana) kanssa liikkuva ihminen valtavassa pimeässä varastossa, joka oli sisäinen ihmiseni, etsien siellä täällä jotakin, mitä en tarkkaan tiennyt. Riittämättömyyden tunteeni oikeassa sarakkeessa virtasivat usein mieleeni ja vastasin itselleni: 'Tuo on valhe, torjun tuon, koska Sana sanoo Kristus on minussa (ja aion löytää Hänet, vaikka se olisi viimeinen asia, minkä teen)' ja jatkoin etsiskelyä syvällä sisimmässäni.

En todella tietänyt mitä olin etsimässä tuona iltana, mutta muistan, että sen jälkeen kun luovutin elämäni Hänelle, sisälläni tuntui erilaiselta, syvällä sisimmässäni oli rauhan tunto, jonka saatoin tuskin aistia, joten etsin sitä. Aluksi rauha oli kuin tuo taskulamppua pitävä mies, joka löytää jotain hiiren kokoista suuren tilan kulmassa. Mutta heti kun tajusin, että kyse oli Hänestä, kykenin unohtamaan sen pimeyden, joka oli vanhat riittämättömyyden ajatukseni, ja omistamaan itseni täysimääräisesti tuolle rauhalle, vaikka se näytti niin pieneltä tuona yönä.

Mutta mitä enemmän pysyttelin tuossa ajatuksessa – ajatuksillani oli tapana harhailla ja sisäisesti huusin itselleni: Lopeta! Lopeta! Mitä väliä, jos unohdin yhden sivun läksyistä! Keskity, Fenn! Sitten vaiensin jälleen mieleni ja pysyin kurinalaisesti tuossa rauhassa. Havaitsin ylistyksen auttavan, joten palvoin hiljaa, pitäen mieleni kuuntelemssa sitä, mitä ylistin – sen sijaan, että olisin ylistänyt suullani mieleni ajatellessa huomista koulupäivää tai mitä vaatteita pukisin päälleni yms.

Tuossa hetkessä rauhasta tuli valo ja se päihitti pimeyden – tulin sataprosenttisesti tietoiseksi Hänestä sisälläni ja siitä hetkestä lähtien saatoin suodattaa kaikki muut ajatukset ja tunteet ja mennä suoraan tulle 'taajudelle' joka on Hänen läsnäolonsa ja rauhansa.

Siirtämällä huomiotani tuohon rauhaan saatoin 'tarkistaa' ikään kuin 'Oletko siellä yhä, Herra' kyselyllä monta kertaa päivässä. Tuo oli se taajuus, jota olin etsinyt – Hänen rauhansa hengessäni. Tuosta rauhasta virtaisi kaikki se, mitä Hän sanoisi minulle ja johtaisi näkemään asioita Hänen piirissään.  

Pikakelaus tähän päivään
Kun herään, tarkoitan kun alan tajuta olevani hereillä, alan rukoilla hiljaa kielillä – Barb ei kuule minua, vaikka on ihan vierelläni – se on niin heikköäänistä.

Kuten kuka tahansa ensimmäikseksi aamulla saatamme tarkistaa mahdollisen vessassakäyntitarpeen ja siristellä yksi silmä raollaan, paistaako aurinko (lol), mutta tavallisesti ennen sitä tai tuolloin siirrän huomioni henkeeni, syvälle sisimpääni, tunteakseni Hänen läsnäolonsa – se on aina NIIN hyvä tuntea, tuo rauha, tuo lämpö, tuo läsnäolo tietoisuuden ensi hetkellä. Tuossa kohdassa kysyn: 'Isä, onko joku/jokin asia jonka puolesta haluat minun rukoilevan?'

Kun toimin niin, joku tulee välittömästi mieleeni, leijuen lempeästi kuin ehdotus, kuin kaukainen muistikuva,jota kutsutaan utuisesta menneisyydestä – mutta hänen nimensä tai muistikuvansa leijailee lempeästi ylös mieleeni hengestäni, joten rukoilen hänen puolestaan kielillä ja mielessäni samanaikaisesti. Usein minulla ei ole aavistustakaan hänen tarpeistaan, joten tuo Läsnäolo sisälläni muuttaa asian siksi, mikä hänen tarpeensa sitten onkin – on tunne raivoavasta taistelusta, raskaus liittyen johonkin päätökseen, hämmennys, pelko, parantuminen – ja rukoilen loppuun asti, kunnes se (raskas tunne) poistuu ja rauha palaa. Tuolla tavalla tiedän, että voitto hänen puolestaan on saavutettu.

Sinun oma taistelusi
Joskus saan meilin, Skyepen tai pikaviestin kautta tiedustelun ihmiseltä, joka taistelee sen kanssa, onko hän todella pelastunut vai ei. Joskus joku meilaa ja kertoo uskomuksesta ihmistraditioon tai johonkuhun saarnaajaan hyvin selvän Raamatun kohdan sijaan. Toisinaan taistelu on tunnepohjainen, on pelon, riittämättömyyden, hylkäämisen, yksinäisyyden tunteita.

Mutta vastaus on sama, Kristus on sinussa ja Jumalan Sanan täytyy ratkaista kaikki asiat sydämessämme. Sinun täytyy pakottaa ajatuksesi, emootiosi ja maailmankatsomuksesi pyörimään näiden totuuksien ympärille. Kirjoitettu Sana virtaa ensiksi Elävästä Sanasta. Ilman, että omaa tuon ilmestyksen Elävästä Sanasta sisällä, Kristuksesta, ihmiset yrittävät uskoa kirjoitettua Sanaa ilman todellista ilmestystä. Ensi viikolla kerron siitä, kuinka saada tuo 'rhema sana', tuo sana suoraan sinulle, Isältä.

Siihen saakka siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org konferenssi

Knowing the Holy Spirit #2

Pyhän Hengen tunteminen osa 2
Hei kaikki,
kerron jotakin omasta matkastani ja siitä kuinka opin seurustelemaan Isän, Pyhän Hengen kanssa sekä kuinka seurustella Herran kanssa – joitakin lisäesimerkkejä teinivuosiltani ja sitten ‘kuinka’.

Kertoja jolloin Isä puhui minulle
Ensimmäisen asian muistan Isän kertoneen minulle joskus 16 ikävuoden tienoilla – se ei ollut ilmestys, ei tunne, ei oma ääneni tulossa takaisin minulle kuten jotkut opettavat/olettavat meidän kuulevan Jumalan, ei mitään sellaista, jota minun olisi täytynyt muokata sanoiksi ja (virheellisesti) sanoa ’Jumala puhui minulle’. Hän sanoi tämän ajatellessani taivasta ja millainen se tulee olemaan:

"Tiedätkö, tulet havaitsemaan, että kun saat taivaallisen ruumiisi, se ei ole maan luonnonlakien alainen.” Kysyin: ”Mitä tarkoitat?” ja Hän vastasi: ”Jos haluat kävellä, voit kävellä. Jos haluat juosta, voit juosta. Jos haluat leijua, voit leijua, jos haluat lentää, voit lentää. Jos haluat olla jossakin, voit olla siellä ajatuksen nopeudella.”

Tämä sananvaihto tapahtui ainoastaan hengessä/Hengessä. En käyttänyt ääntäni vastatakseni, enkä kuullut Häntä fyysisillä korvillani. Hän on Henki, joten Hänen äänensä on hengessäsi, ja vastaat hengessäsi ja sielussasi. Hänen äänensä on lempeä, arvovaltainen, ystävällinen. Ei syvä tai ’raskas’, vaan aivan kuin hyväntahtoinen isä olisi puhumassa aikuiselle lapselleen.

Muistan myös noihin aikoihin olleeni korjaamassa istuimella varustettua ruohonleikkuria, joka oli rikki – samaa, joka meillä oli silloin kun isä jätti meidät 5 vuotta aikaisemmin, mutta 11 ½ -  vuotiaasta lähtien minä olin vastuussa  ruohon leikkaamisesta meidän 2,5 eekkerillämme (1 hehtaarilla). Tarkastelin moottoria pyytäen Hänen apuaan ja kun silmäni osuivat osaan moottorin alueella, Isä puhui minulle: ”Katso tuota johtoa, se on lähtenyt irti. Kiinnitä se ja kone toimii taas.”      

Helvetti?
Noina samoina lukiovuosina olin mietiskelemässä taivasta ja helvettiä ja kysyin Isältä: ”Kuinka voit lähettää ketään helvettiin?” (Olin järkyttynyt siitä ilmeisestä ristiriidasta, joka oli tuntemani rakastavan Isän ja hänen välillään, joka näytti vihaiselta Tuomarilta) Olin silti yllättynyt kun Hän vastasi: ”En minä lähetä ketään helvettiin!” Sanoin Hänelle: ”Isä, olen lukenut valkean valtaistuimen tuomiosta, ja sinä taatusti lähetät ihmisiä helvettiin!” Lähestyen asiaa toisesta suunnasta Hän kysyi minulta: ”Mitä valamiehistö tekee?”

Minun täytyi ajatella tuota kysymystä hetki ennen kuin päädyin vastaamaan: “Valamiehistö arvioi näytön, määrittää henkilön syyllisyyden tai syyttömyyden näytön perusteella.”  Hän sanoi: ”Oikein hyvä. No mitä sitten tuomari tekee?” Se oli helppoa – “Tuomari panee toimeen rangaistuksen.” “Oikein hyvä”, Hän vastasi.”Ja mikä on tuo valamiehistö?”

Jonain päivänä vähän aikaisemmin olin lukenut Joh. 12:48, jossa Jeesus sanoi: “ Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.”

Niinpä sanoin Isälle “Sana määrittää syyllisyyden tai syyttömyyden, niinpä Jeesuksen sanat ovat tuo valamiehistö.” Hän vastasi melkeinpä arkipäiväisesti: ”Valamiehistö on Sana, joka määrittää syyllisyyden tai syyttömyyden; Minä vain panen toimeen rangaistuksen. ”

Syy miksi olen etsinyt tasapainoa Sanassa ja Hengessä
Olin vuodattamassa sydäntäni Hänelle siitä, että halusin olla tarkka, tasapainossa – kuten Jeesus kaikessa mitä sanon ja teen. Jo teininä olin nähnyt ikätovereideni poikkeavan traditioihin ja opillisiin virheisiin tai synnin ’ojaan” jommallekummalle puolelle pyhyyden valtatietä, mutta minä halusin ajaa elämääni aivan keskellä tuota valtatietä.

Niinpä eräänä päivänä olin tutkimassa Jeesuksen elämää ja kyselemässä Isältä, mikä teki Hänet niin tasapainoiseksi Sanassa ja Hengessä, mikä teki Hänet niin menestyksekkääksi, vaikka edes Hän ei voinut tehdä monia ihmisiä kotikaupungissaan heidän epäuskonsa tähden. (Mk. 6:5-6)

Hän vastasi: “Hän on Sana, täynnä Henkeä, rakkauden motivoima. Niinpä Hän puhui vain Sanaa. Yleisesti puhuen tiedä sen tähden tämä; Hengessä syntyneen Sanan määrä viestissä on suoraan verrannollinen tuloksiin.”  

Tuosta päivästä lähtien en ole lähes koskaan puhunut tai kirjoittanut viestiä, ellen ensiksi saa jotakin Hengeltä henkeeni, Sanan sen jälkeen valaistessa sitä ja jaan sen sitten muille. En vain puhu siksi, että aikataulu vaatii minua puhumaan. Odotan kunnes asia muotoutuu hengessäni. Se on yksi syy siihen, miksi en pidä rukousjonoista – havaitsen pysähtyväni jokaisen ihmisen edessä ennen kuin kuulen suoraan Isältä, mitä minun tulisi rukoilla tai tehdä – ja se vie aikaa ja on uuvuttavaa kun jokainen 200 ihmisestä haluaa sitä. On paljon tehokkaampaa opettaa ihmisille, kuinka vastaanottaa henkilökohtaisesti siellä, missä he istuvat, sillä sitten olen opettanut heille jotakin, jota he voivat kantaa mukanaan halki elämän, eikä vain välittänyt yhtä kosketusta Jumalalta.

Työskentele... minkä tai kenen kanssa?
Opin varhaisessa vaiheessa, että monet Mk. 16:20 käännökset sanovat tämän: ” Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra työskenteli heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta.” Mutta kreikankielinen teksti sanoo tämän: ”Ja he lähtivät liikkeelle, saarnasivat kaikkialla Herran työskennellessä Sanan kanssa ja vahvistaen Sanan sitä seuraavilla merkeillä.”

Herra ei työskennellyt heidän kanssaan, vaan Hän työskenteli Sanan kanssa. Olen tarkkaillut palvelutyössä olevia, joilla on synnillinen henkilökohtainen elämä ja/tai hullu oppi, kuitenkin Herra on armollinen ja tekee ihmeitä, koska jossain kohdassa he ovat esittäneet ainakin osan Sanasta oikein. Tietämättömät ajattelevat, että varmastikin Jumala kannattaa tätä ihmistä kun kerran ihmeitä tapahtuu. Väärin. Hän kannattaa Sanaansa ja työskentelee sen kanssa, usein ihmisestä huolimatta eikä hänen takiaan. Ainoa Ihminen, jota Hän kannattaa, on Jeesus, sillä Hän on Sana – niinpä hänen kanssaan Hän tekee työtä.   

Pappi?
Minut kasvatettiin episkopaaliksi, ja tulen aina olemaan kiitollinen Isä Cooperille, joka oli

kirkkoherrana, kun pääsin ripille ja joka haastoi meidät rippikoulussaan Jumalan olemassaololla vieden meidät mielessämme taaksepäin yhä kauemmaksi luomiseen ennen kuin kysyi: ”Ja mistä tuo ensimmäinen molekyyli tuli?”

Ja tulen aina olemaan kiitollinen Isä George Davisille, joka tuli Isä Cooperin tilalle kun tämä jäi eläkkeelle. Isä D kuten häntä kutsuimme, päästi äitini vaatimuksesta karismaattisen liikkeen seurakuntaamme. Isä D antoi minulle kaksikielisen kreikka-englanti –Uuden testamentin, joka minulla on yhä ja jota käytän toistuvasti vielä nykyäänkin.

Kun Jeesus puhui minulle retriitissä (kerroin viime viikolla), ajattelin, että minusta pitäisi tulla episkopaalinen pappi. Mikä oli sata kertaa pahempaa kuin tuo ajatus, oli Barbin tuleminen episkopaalisen papin vaimoksi! Olin niin stressaantunut tuona kesänä jolloin täytin 18 vuotta, että saatoin tuskin ajatella mitään muuta – pitäisikö minun valita papinkauluksen käytön ja Barbin välillä? Kuinka selviytyisimme neljästä college-vuodesta ja sen jälkeen pappisseminaarista? Olisin vanha mies ennen kuin saisin ensimmäisen seurakuntani, en ehkä kuin vasta 30-vuotiaana!

Minulla oli ylläni t-paita, urheilushortsit, ja olin kulkemassa talomme etuovesta kysellessäni Isältä, mitä minun pitäisi tehdä, kun Hän puhui minulle: ”John! Katso 1 Joh. 2:27” Luulen, että Hänen täytyi kutsua minua nimeltä, koska olin niin keskittynyt sisäisesti omaan stressiini, että Hänen täytyi tehdä jotain saadakseen huomioni. Niinpä istahdin ja avasin Raamattuni: ” Mutta te - teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niin kuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niin kuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä.”

 

Kuinka kuulen Häntä?
Ensimmäinen avain on halu muuttaa se mitä uskot, jos näet sen Sanassa ja Henki vahvistaa sen. Herra on erittäin paljon ’tapahtukoon teille uskonne mukaan.’ Jos haluat uskoa, että Pyhän Hengen Kaste ei ole tätä päivää varten, niin sitten Jumala kohtaa sinut siinä, missä olet niin täydellisesti siinä laajuudessa kuin voi ja Hän tyytyy siihen, ettet vastaanota sitä.

Ja jos uskot sen, mitä Sana sanoo; että Kristus on sinussa, että olet voideltu, että Hän ei koskaan jätä sinua tai ota voiteluasi, niin näin tulee olemaan sinun kohdallasi. Mutta jos uskot, että se kaikki on mennyttä, niin Hän kohtelee sinua uskosi mukaan, Hän kohtaa sinut siinä missä olet, vaikkakin kovasti rajoittuneena sen suhteen, mitä sallit Hänen tehdä.

Niinpä tuo on ensimmäinen asia – olla halukas olemaan väärässä, olla kykenevä ottamaan opetusta vastaan, lykätä mielipidettään kunnes näkee asian Sanassa ja voi käyttää aikaa Isän kanssa niin että Hän voi vahvistaa asian hengessäsi. Sen tähden älä täytä päätäsi tällä kommentaarilla tai tuolla opettajalla kuin vain vähäisempinä auktoriteetteina, jotka saattavat olla oikeassa tai sitten ei.

Jeesuksen veri ja traditiot, vai Sana?
Suosikkiesimerkki: Sana opettaa, että Jeesuksen veri vuodatettiin syntien antamiseksi. Sitä ei koskaan nähdä Raamatussa annetuksi ihmiselle jotta tämä ’vetoaisi vereen’ hengellisessä sodankäynnissä. Vain Jeesuksen nimi on annettu meille käytettäväksi vihollista vastaan käskyllä, että me karkotamme riivaajat, kuten evankeliumeista ja Apostolien teoista nähdään.

Kuitenkin tänään jotkut kristityt taistelevat kynsin hampain, koska he uskovat kristityn voivan ‘vedota vereen’ paholaista vastaan. Joten kumpi pätee, Sana joka sanoo, että Jeesuksen pyhä veri vuodatettiin kerran meidän synneistämme vai ihmistraditio, joka sanoo, että voimme kohdentaa tuon veren käytettäväksi paholaista vastaan?

He saattavat sanoa: ‘Mutta se toimi’ ja minä kysyn: käytitkö missään vaiheessa Jeesuksen nimeä?

He sanovat ’kyllä’, ja minä vastaan, että se on se, joka ’toimi’, koska se on Jeesuksen käskyjen tottelemista ja Pyhä Henki voi toimia sen kanssa. Petit itseäsi ajatellessasi ’vereen vetoamisella’ olevan Jumalan hyväksyntä riivaajista irti pääsemiselle – Pyhä Henki käytti sitä osaa, mitä voi, Jeesuksen nimeä, loppu oli turhuutta.

Ajattele asiaa tähän tapaan: jos joku tuntemasi on uskonut kaikenlaisia valheita sinusta ja on luonut täysin väärän kuvan sinusta mielessään, kuinka innokas olet tapaamaan häntä ja tekemään asioita hänen hyväkseen? Et kovinkaan innokas, eikö niin? Niinpä kuinka ihmiset voivat täyttää mielensä kaikenlaisilla ihmistraditioilla, ja kuitenkin tuntea itsensä riittävän rohkeiksi odottamaan Jumalan tekevän suuria asioita heidän kauttaan tai jopa saada Jeesus ilmestymään heille, kun nämä traditiot ovat täysin väärässä Jumalan suhteen? Jos Hän tekisi puoliakaan niistä asioista, joita tuollainen ihminen haluaa, se vain lujittaisi hänen virheellisiä uskomuksiaan.

Eivätkö nämä ihmiset tajua, että heistä on tullut fariseuksia suoraan evankeliumeista, kun he korottavat tradition tai sen mitä saarnaaja x sanoo Jumalan Sanan yläpuolelle? Päätä, että Sana ratkaisee kaikki väittelyt. Jos Sana sanoo jotakin, mutta olet aina uskonut toista, niin sopeudu, opi, kasva. Ensi viikolla, miltä Hänen äänensä kuulostaa, kuinka tietää, että kyseessä on Hän etkä sinä itse ja muutakin.

Siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org

Knowing the Holy Spirit # 1

Pyhän Hengen tunteminen, osa 1

Hei kaikki,
Oli yksi noista kuuman kosteista kesäpäivistä, joista pohjoinen keski-Indiana on tunnettu, niin että me kolme päätimme pitää retriitin eräänä viikonloppuna. David, Mike ja minä yritimme saada Miken, vai olisiko se Davidin, sukulaisen lainaamaan meille järvenrantamökkiään viikonlopuksi, jotta voisimme ylistää, rukoilla ja kastaa toisemme. Jokainen meistä oli kastettu vauvana siinä tunnustuskunnassa, jonka piirissä jokainen oli kasvanut, mutta ketään meistä ei ollut kastettu uskoontulon jälkeen, joten se oli retriitin päätarkoitus.

Muistissani ei kuitenkaan etualalla ole se, että kastoimme toisemme Shafer/Freeman –järven ruskeassa vedessä, vaikka muistankin astuneeni veteen hieman huolissani siitä, että vesi näytti huomattavan samanlaiselta kuin pihallamme lillunut likakaivosta ylivuotanut vesi.
   

Enkä muista paljoakaan syvällisistä keskusteluista koskien elämää ja sitä, minne me melkein college-ikäiset nuoret miehet aioimme mennä opiskelemaan. Sen sijaan se oli ensimmäinen kerta, jolloin kuulin Herran Jeesuksen äänen. Isä oli puhunut minulle aiemmin, ja aloin tuntea yhteyden Pyhän Hengen kanssa, mutten ollut koskaan kuullut Jeesuksen ääntä.

Suoraan sanoen minulla oli kaksi muuta aihetta, joista halusin kirjoittaa, mutten päässyt pakoon Isän

ohjetta jakaa sellaista, mikä on minulle hyvin yksityisluontoista ja henkilökohtaista; eli kuinka tulin tuntemaan Pyhän Hengen ja havaita Isän, Jeesuksen ja Pyhän Hengen väliset hienovaraiset erot.

Niinpä tässä on matkani pähkinänkuoressa, kuten meillä sanotaan. En tunne mitään muuta tapaa opettaa asiasta kuin jakaa omia kokemuksiani ja Sanaa, mutta tunnen oloni vähän paljaaksi ja epämiellyttäväksi. Kiitos, kun luet.

Takaisin retriittiin – sydämen puhtaus
Joku laittoi soimaan (Nancy) Honeytreen 'Evergreen' albumin, joka minulle on iPod/puhelimessani ja

jota yhä kuuntelen sen puhtauden ja intohimon tähden, jolla ihan vain rakastetaan Jeesusta ja joka oli luonteenomaista kristilliselle musiikille 1970-luvulla.  Viimeinen laulu albumin yhdellä puolella oli nyt taivaassa olevan Larry Normanin kirjoittama ”I Am Your Servant” (suom. minä olen sinun palvelijasi).

Olin ”omaksunut ylistysasennon”, kuten minulla on tapana sanoa, mikä tarkoittaa, että suosin ylistämistä käsiin nojautuen polvillani ollen, otsa lattiassa, kädet ojennettuina kämmenet ylöspäin mieleni kuunnellessa kiihkeyteni ja rakkauteni Isää ja Jeesusta kohtaan vuodattamista hengestäni suuni kautta, ’Hengessä’ kuten John kuvaa asiaa Ilmestyskirjassa 1:10 ja 4:2 – täysin fyysisestä ympäristöstäni tietämättömänä. 

Kuka Minä olen?
Ymmärrä se, että tuossa kohdassa elämääni todella, siis todella halusin olla palvelutyössä, mutta minulla oli niin heikko minäkuva ja minulta puuttui itseluottamusta niin, etten nähnyt mitään tapaa, jolla Herra saattaisi koskaan haluta minut, saatikka ajatellut sitä, kuinka Hän voisi koskaan käyttää minua. Ulospäin kaikki näytti hyvältä: olin koripallossa tähtipelaaja pienessä maaseutukoulussamme, olin rakastunut suuresta kaupunkikoulusta tulevaan tyttöön, isäni täytyi avioerosopimuksen perusteella maksaa college-opintoni. Elämä oli hyvää. Minulla oli jopa vuoden 1965 mallia oleva GTO, jossa oli Thrush-äänenvaimennin ja Hurst-vaihdelaatikko – mitä siitä, jos öljyä paloi kuin länsiteksasilaisen öljylähteen palossa, se oli kovaääninen, nopea ja minun.

Mutta sisäisesti minulla oli heikko itsetunto, olin täynnä epäilystä, olin vakuuttunut siitä, etten ollut riittävän hyvä Jumalalle – itse asiassa ainoa asia, jonka suhteen oli luottavainen, oli vaellukseni Isän kanssa, mutta mitä hyötyä minusta Hänelle oli? Ja kyse oli kypsymättömästä suhteesta – rakastin Isää osittain siksi, että Hän oli tukenani, kun maallinen isäni häipyi. Kuitenkin olin yhä tuo poika ja tunsin, etten koskaan ole riittävän hyvä Isälleni – sillä olin siirtänyt kaiken maallisen isäni ja minun välillä olevan kielteisen taivaallisen Isäni ja minun välille.

Hän puhui minulle
Tuo laulu 'I Am Your Servant' jäljittää ihmisen sydämessä olevan prosessin, minkä voit lukea alla, ja tuohon aikaan sydämeni peilasi laulun sanoja (ja se vaikuttaa yhä oikealta tänään):

"Minä olen palvelija. Kuuntelen tarkkaavaisesti kuullakseni nimeni. Istun tässä odottamassa, olen katsellut sitä peliä, jota olen pelannut, olen pysynyt jokseenkin samana. Kun olet yksinäinen, saat syyttää vain itseäsi. Olen palvelija, kuuntelen kutsua, olen ollut uskoton, joten istun täällä eteisessä. Kuinka Hän voi käyttää minua, kun en ole koskaan antanut kaikkea? Kuinka Hän voi valita minut, kun Hän tietää, kuinka pian lankean?”

"Niin Hän ruokkii minun sieluni, ja Hän saa minut kasvamaan, ja Hän ilmoittaa rakastavansa minua. Olen arvoton nyt, mutta olen vannonut valan, kumarrun nöyränä eteesi – Oi, käytä minua! Olen yksinäinen. Olen palvelija, valmistautumassa osaani varten, on tapahtunut muutos, uudistaminen sydämessäni. Lopultakin olen oppimassa, ettei paluuta ole sen jälkeen, kun olen aloittanut. Eläminen on etuoikeus, rakastaminen on sellaista taidetta! Mutta tarvitsen apuasi aloittaakseni – Oi, puhdista sydämeni, minä olen SINUN palvelijasi.”

Välittömästi kun olin laulanut viimeiset neljä sanaa: “Minä olen SINUN palvelijasi”, kuulin yhtäkkiä Jeesuksen äänen murtautuvan ylistykseeni yllättäen minut täysin: “John! Minä rakastan sinua!” Olin niin yllättynyt, olin kuullut Isän puhuvan minulle aiemmin, mutten koskaan Jeesuksen, niin että nikottelin vastauksessani: ”Minä, minä, minä myös rakastan sinua, Herra.” Hänen vastauksensa oli lempeä eikä yhtä äänekäs: ”Katso Johannes 14:27.” Kysyin yhtä lempeästi: ”Nytkö, Herra?”, ja Hän sanoi: ”Kyllä, nyt.” 

Mike ja David olivat yhä ylistyksessä, vaikka alkoivatkin liikahdella levysoittimen neulan noustessa ylös ja soittimen sammuessa. Nousin istumaan, tartuin mukaan ottamaani New American Standard –Raamattuun ja selasin auki Johannes 14:27, joka sanoo: ” Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.”

Noiden sanojen myötä tiesin Isän ja Herran hyväksyneen minut palvelukseensa. Istuin niin kuin nyt näitä sanoja kirjoittaessani kyynelten kihotessa silmiini, nöyränä, rauhassa tulevaisuuteni suhteen ensimmäistä kertaa elämässäni, epäilyt itseni suhteen ja alhainen itsetunto olivat poispyyhityt ja niiden tilalla oli luottamus ja itsevarmuus Kristuksessa. En tuntenut tulevaisuutta, mutta tiesin sen olevan Isäni ja Herrani huostassa, ja tiesin, että tiesin olevani rakastettu itseni tähden, en suorittamisen perusteella.

Täyttymys
Koko lukion ajan olin yrittänyt eri asioita löytääkseni täyttymyksen: SCUBA-sukellustunteja 15-vuotiaana, koska rakastan valtamerta ja vettä ja ajattelin, että voisin olla ammattisukeltaja tai valtamerentutkija tai meribiologi – mutta se ei koskettanut henkeäni, joten se ei tuottanut tyydytystä. Lopetin juuri ennen koesukellustani avovedessä. Otin lentotunteja ja opiskelin lentokonehuoltoa 15-vuotiaana – mutta lopetin juuri ennen Yhdysvaltain ilmailuhallinnon virallista tutkintoani ja koelentoani.

Mutta Jeesuksen äänen kuuleminen – se tuotti tyydytyksen! Halusin elää siinä äänessä. Halusin olla tuon Äänen lähettyvillä. Halusin elää elämäni yltiöpäisellä huolettomuudella tuossa Äänessä.

Sen syöpyminen mieleeni
Elämässä on hetkiä, jotka tulevat aina olemaan muistoihimme poltettuina yksistään hetken intensiivisyyden perusteella, ja on toisia hetkiä, jotka silloin kun haluamme säilyttää ne, meidän täytyy pysähtyä, antaa juuri tapahtuneen mennä perille sieluumme, ja tarkoituksellisesti vangita jokainen vivahde tuosta tapahtumasta mieleemme. Meidän täytyy tehdä muisto. Jos emme tee, yksityiskohdat katoavat iäksi.

Sen tähden esimerkiksi voit olla ajamassa tietä pitkin eteenpäin ja saat ihmeellisen ilmestyksen, jonka ajattelet olevan niin suuren, ettet koskaan unohda sitä, ja sitten myöhemmin et muistakaan, mikä se oli! Syynä siihen on se, että ilmestys oli hengestäsi, etkä vaivautunut ajan ja ponnistelujen puolesta sallimaan ilmestyksen iskostumista mieleesi. Ilmestyksessä ei ole mieli mukana, ellet itse saa sitä aikaan.

Minä toimin niin, että pidän autossa jotain, jolle kirjoittaa muistiin, ja se aikaan saa sen, että muistan. Vaikka jos jätänkin sen tekemättä, näen vaivaa muistellakseni missä olin ajamassa, mitä olin ajattelemassa rukoillen kielillä näin tehdessäni, menen mielessäni siihen, missä olin ja sitten ilmestys alkaa jälleen leijua ylöspäin hengestäni. Sitten kirjoitan sen ylös tai jollain toisella tavalla otan mieleni mukaan tilanteeseen. Puhu itsellesi siitä, kirjoita se ylös, ota mieli mukaan ja tuo hengestäsi tuleva ilmoitus tulee tallennetuksi.

(Yksi syy siihen, että olen usein ylhäällä niin myöhään kirjoittamassa ja opiskelemassa, on se, että vuoteessa hengessä/Hengessä rukoillessani ja Herraa ajatellessani juttuja alkaa tulla. Niinpä olen oppinut vain antamaan periksi, nousemaan vuoteesta ja kirjoittamaan sen ylös  – muutoin se on hävinnyt seuraavana aamuna – tai siihen saakka kunnes löydä tuon saman mielentilan, tai ’aaltopituuden’, kuten alhaalta voit lukea.)

Tuo hetki, jolloin Hän puhui minulle, oli sellainen, jonka saatoin antaa pysyä sellaisenaan, merkitä sen kalenteriin ensimmäisenä kertana, jolloin kuulin Jeesuksen äänen, mikä muutti elämän, ja jatkaa eteenpäin. Tai saatoin viipyä siinä hetkessä ja sitten pitää sitä sielussani päästämättä Häntä irti, hellittämättä otettani tuosta tunteesta, Hänen äänestään, pyöritellen sitä kerta toisensa jälkeen mielessäni tavalla, jolla annan suklaan sulaa suussani ja pyörittäen sitä ympäriinsä napatakseni jokaisen hienovaraisen maun – ja se on se, mitä valitsin tehdä tämän muiston suhteen.

Mieti loppuun saakka
‘Vanhoina aikoina’ oli autoradioita, joissa oli valitsin jota käänneltiin oikeaan kohtaan jollekin tietylle radioasemalle. Kun lähestyit tuota asemaa, oli päällekkäisyyttä lähimmän toisen aseman kanssa siinä kohdassa, jossa olit valitsimen kanssa ja sen aseman välillä, jota kohti olit radiota säätämässä, ja tämä päällekkäisyys yhdessä sähköisten korkeiden ja raastavien äänten kanssa siihen hetkeen asti, jolloin säädit tuon asemaan tarkalleen oikealle taajuudelle – yhtäkkiä kuulit vain tuon asemaan voimakkaana ja selvänä!

Mielessäni, varhaisimmasta Hänessä olevasta muistosta lähtien, tuo on se tapa, jolla etsin Isää –

pidin kiinni mielessäni, tarkoituksellisesti syövytin mieleeni – Hänen läsnäolonsa äänen ja tunteen hengessäni, josta Hänen äänensä virtasi, ja halusin löytää tuon taajuuden elämäntapana – halusin elää tuolla taajuudella – mutta aluksi näytti siltä, että osuin lähelle, mutta harvoin suoraan tuolle taajuudelle. Niinpä kerron esimerkkejä Isän ensimmäisistä sanoista minulle ja siitä, miltä Hän kuulostaa... ja tuosta jatkamme ensi viikolla.

Siihen saakka siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org

As in the days of Noah # 2

Sillä niin kuin Nooan päivinä, osa 2

Hei kaikki,

viime viikolla kerron yhteiskunnasta Nooan päivinä aloittaen jumalisten sekoittumisesta jumalattomiin. Kun Herra näki jumalisten menevän naimisiin jumalattomien kanssa, Hän näki lopun alusta alkaen: "Minun henkeni ei ole vallitseva (ei ole tuomarina) ihmisessä iankaikkisesti, koska hän on lihaa. Niin olkoon hänen aikansa sata kaksikymmentä vuotta.”

Asiat olivat muuttumassa
Lähtölaskenta oli alkanut, ne päivät, jolloin Jumala oli tuomarina ihmisten elämässä, olivat päättymässä. Mitä Hän oli tuomaroimassa? Vastaus on rikosta ja rangaistusta, joita Hän käsitteli henkilökohtaisesti Aatamin ja Nooan välissä. Kun Nooa tuli ulos arkista, Jumala delegoi rikoksen ja rangaistuksen ja kaksi muuta asiaa ihmiselle käsiteltäväksi.

 1 Moos. 9:ssä näemme ne siteerattuina yhden kerrallaan: “Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa”, mikä osoittaa, että syntyvyyden säännöstely (tai säännöstelemättä jättäminen) oli nyt ihmisen vastuulla. Aiemmin Jumala käski kaikkia eläimiä, kasveja ja ihmistä olemaan hedelmälliset ja lisääntymään ja täyttämään maa – yleiskäsky siitä vain ryhtyä täyttämään maa!

Mutta 1 Moos. 9:ssä Hän puhuu vain ihmiselle jättäen alkuperäisen käskyn kasveille ja elämille lisääntyä yhä paikoilleen, mutta tässä Hän antaa ihmiselle vastuun suvunjatkamisesta, ei vain yleiskäskyä lisääntyä.

Toiseksi “Pelko ja kauhu teitä kohtaan on jokaisessa eläimessä ja linnussa ja kalassa, teidän käsiinne on annetaan ruoaksi.” (suomennos tässä) Ennen tätä ajankohtaa 1 Moos. 1:29-30 toteaa, että ihminen ja eläin olivat kasvissyöjiä, mutta nyt ihminen saattoi syödä mitä halusikin – se oli hänen vastuullaan – mutta Jumala teki tilanteen reiluksi tehden eläimet ihmistä pelkääviksi ja sen tähden vaikeammiksi saada kiinni.

Kolmanneksi ”Ja elämänne verestä pidän teitä vastuullisina...jokaisen ihmisen veljen taholta minä vaadin sitä... joka vuodattaa ihmisen verta, hänen verensä tulee vuodattaa ihmisen kautta, sillä Jumalan kuvaksi ihminen tehtiin.”

Tuohon asti siis Jumala käsitteli rikokset Itse, kuten Kainin ja Kainin lapsenlapsen lapsenlapsen Lemekin tapauksessa, mutta heti kun ihminen tuli ulos arkista, rikos ja rangaistus olivat ihmisen vastuulla. Sen vuoksi Hän totesi, että päivät, jolloin Hän oli tuomarina ihmisten elämässä, olivat päättymässä, sillä ihminen oli nopeasti sulkemassa Jumalaa pois elämästään, perhe perheeltä kun jumaliset avioituivat jumalattomien kanssa. 

Aivan kuten meidän päivänämme
Nostan tämän esille, koska kun Jeesus totesi: ’Sillä niin kuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva’, on tärkeä tajuta, että Nooan päivät olivat yhden aikakauden päätös, yhden tavan päätös, jolla Jumala käsitteli ihmistä, ja toisen aikakauden sarastus.  Niin myös tulemme me näkemään muutoksen, kun Jeesus palaa pystyttämään maailmanlaajuisen valtakuntansa maan päälle – valtaisia muutoksia siihen, kuinka Jumala käsittelee ihmistä.

Samalla tavalla Hän asetti päivän 120 vuoden päähän tulevaisuudessa tulvaa varten Nooan päivänä, meidän päivänämme Paavali sanoit Apt. 17: 31 - 32 ”...Jumala...käskee kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen, koska Hän on säätänyt päivän, jona Hän tulee tuomitsemaan maailman vanhurskaudessa...” (suomennos tässä) Aivan kuten Nooan päivinä, lähtölaskenta on alkanut.

Muita yhteiskunnallisia samankaltaisuuksia
1 Moos.  6:4-6, 12 sanoo: ’Noina päivinä oli maan päällä jättiläisiä, ja sen jälkeen kun Jumalan pojilla oli lapsia ihmisen tyttärien kanssa, nämä olivat tunnettuja väkeviä miehiä. Ja Jumala näki ihmisen pahuuden olevan suuren, ja hänen sydämensä aivoitusten olevan alituisesti vain pahoja. Ja Herra oli pahoillaan siitä, että oli tehnyt ihmisen maan päälle, ja se murehdutti Häntä Hänen sydämessään. Ja Jumala katsoi maata ja se oli turmeltunut, sillä kaikki liha oli turmellut Hänen tiensä maan päällä.” (suomennos tässä)

Nämä ovat ne avainjakeet, jotka näyttävät meille, millainen yhteiskunta tuolloin muinoin oli, ja olosuhteet ennen Kristuksen paluuta. Ihminen oli turmellut Jumalan tien maassa – tuohon kohtaan saakka Setin sukulinja oli seurannut Jumalan tietä – mutta he olivat turmelleet Hänen tiensä perheissään. Näemme samanlaisen Jumalan tien turmeltumisen yhteiskunnassa tänään, hyökkäyksiä niitä moraalisia rakennuspalikoita kohtaan, jotka Jumala on luonut perhettä, yhteisöä ja kansakuntia varten.

Jättiläiset?
Hieman sanasta, joka usein käännetään sanalla ‘jättiläiset’. Kyse on heprean sanasta ’nefilim’, joka tarkoittaa ’langennut’, ja viittaa Setin jumalisen sukulinjan lankeamiseen pois Herrasta avioituen Kainin linjan jumalattomien naisten kanssa ’kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä.’

Se tarkoittaa ‘öykkäri’ tai ‘tyranni’ ja siten myös jättiläisiä jumalattoman luonteen puolesta (vaikka monet ajattelevat heidän olleen jättiläisiä myös kokonsa puolesta), ja he olivat näiden erisarjan aisaparien lapsia. Sananmukaisesti: ’... oli langenneita öykkäreitä ja tyranneja maassa noina päivinä, sen jälkeen kun jumalisilla pojilla oli lapsia jumalattomien ihmisten tyttärien kanssa...’

Fraasi, että he olivat tunnettuja ja väkeviä miehiä, ei ole kohteliaisuus, vaan surullinen osoitus heidän jumalattomista teistään. Kyse on samasta terminologiasta, jota käytetään kuvaamaan jumalatonta Nimrodia 1. Moos. 10:ssä: ’Hän oli ensimmäinen, joka oli väkevä maan päällä, väkevä metsästäjä Herran edessä’ (suomennos tässä), mikä ei käänny hyvin.

 Wycliffe (Raamatun käännös) kääntää jakeen 9: "... ja hän oli vahva metsästäjä, ihmisten sortaja, Herran edessä”. Nimrod järjesti Baabelin voimakeinoin, hän ei ollut ’Herran edessä’ eläinten metsästäjä, vaan Jumalan kasvojen edessä, pahansuopuuttaan Herran katseen edessä hän metsästi ihmisiä ja sorti heitä – tuo on se, mitä tämä jae sanoo.  

Kyse on samasta terminologiasta, jota käytetään kuvaamaan öykkäreitä ja tyranneja Nooan päivinä, jumalisia ja jumalattomia lapsia, jotka täyttivät maan väkivallalla ja joiden ainoat ajatukset olivat pahat.

Lyhyt ‘sivupolku’, koska monet ovat meilanneet minulle
Täydennän tätä lisäämällä sanan uskomuksesta, että nämä öykkärit ja tyrannit saivat alkunsa toisesta kapinasta taivaassa, jonka kautta enkeleitä paritteli naisten kanssa ja saivat aikaan nämä öykkärit. On useita syitä siihen, miksi näin ei ole, sillä asiayhteys on selvä siinä, että 1 Moos. 4-6 käsittelee kahta sukua maan päällä, mutta on myös muita syitä sille, miksi tämä uskomus on väärin.

Sen faktan ohella, että Jeesus sanoi päivien ennen Hänen paluutaan olevan kuin Nooan päivät, jolloin ihmiset menevät naimisiin ja naittavat tyttärensä, ja jos ajattelet tapahtuneen toisen kapinan ja enkeleiden paritelleen naisten kanssa, niin sitten ymmärtääksesi Matteus 24 asianmukaisesti,  sinun täytyisi nähdä, että samaa enkelien/ihmisten parittelua tapahtuisi jälkeen ennen Kristuksen paluuta, jotta ’niin kuin oli Nooan päivinä, niin tulee olemaan...palatessani...’

Lisäksi Jeesus sanoi, etteivät enkelit mene naimisiin – heillä ei ikään kuin ole tarvittavaa varustusta. Henkiolennot eivät lisäänny, henkiä luo vain Jumala, jota kutsutaan Henkien isäksi Hepr. 12:9:ssä, Sakarja 12:1:ssä ja noin kolmessa, neljässä muussa kohdassa – vain Jumala luo henkiä. Eivät enkelit eivätkä edes ihmiset voi luoda henkiä. Jumala luo henkiä. Kun ihmisvauva saa alkunsa, Jumala on se, joka antaa vauvalle hengen. Jotta olisi toinen kapina, Jumalan olisi pitänyt antaa enkeleille kyky lisääntyä ja sitten Hänen olisi pitänyt olla osa tätä seurannutta elämän sikiämistä – Hänet täytyisi tehdä kanssarikolliseksi (avunantajaksi, kumppaniksi) toisessa kapinassa.

Niinpä Jumalan täytyisi muuttaa mielensä ja tiensä ja antaa enkelien hengille kyky lisääntyä, sitten täytyisi saada aikaan koiran ja elefantin yhteisiä jälkeläisiä – miksi? Koska lajien välistä parittelua ei tapahdu – ei voi risteyttää porsasta ja kotkaa, valasta ja tiikeriä, eikä enkeliä ja ihmistä. Niinpä Jumalan täytyisi lakkauttaa tuo geneettinen laki tätä yhtä tapausta varten.

Sitten täytyisi vääristellä Raamattua aikaansaadaksesi toisen kapinan taivaassa – mikä voidaan tehdä, jos halutaan irrottaa muutama jae Juudaksen ja Pietarin kirjeistä, mutta selvästi he puhuvat Saatanan kapinasta. Jos olisi toinen kapina, niin sitten pitäisi muuttaa Ilmestyskirjan 12, jossa sanotaan Mikaelin ja hänen enkeliensä taistelleen lohikäärmettä (Saatanaa) ja hänen enkeleitään vastaan ja Saatana potkaistiin pois taivaasta – täytyisi mainita toisen kapinan toinen johtaja, joka myös potkaistiin pois.

Tuo kohta Ilm. 12:ssa sanoo Saatanasta, että me ihmiset olemme voittaneet hänet todistuksemme sanan ja Karitsan veren kautta – niinpä jos ei lisätä toista kapinaa, viittaisiko se siihen, ettei todistuksemme ja Jeesuksen uhri kata tuota kapinaa? Tarkoitan, että jos Jeesuksen veri kattaa sen kaiken, niin miksei tuota toista kapinaa mainita? 

Ja kun Jeesus sanoi Lk. 10: 17 – 20:ssä opetuslasten palatessa sanoen ’Herra, riivaajatkin ovat meille alamaiset sinun nimesi tähden’, Herra vastaa sanoen pohjimmiltaan: ”Olin paikalla, kun Saatana lankesi kuin salama taivaasta, joten älkää olko innoissanne siitä, että riivaajat ovat teille alamaiset, vaan siitä, että olette minun puolellani taivaassa!” - ja Jeesuksen täytyisi sanoa jotakin seuraavankaltaista: ’Olin paikalla näkemässä Saatanan lankeavan taivaasta ja tuon toisen kaverin ja hänen kapinansa myös...’

Yhteenveto on, että pitäisi kieltää 1. Moos. 4 – 6:n peruslähtökohta ja perusteet, jotka selostavat kahta perhettä/sukua maan päällä, että kaikki liha oli turmellut Jumalan tiet, että Jumalan viha kohdistui ihmisiin, ei olisi mitään mainintaa enkeleistä, Jumalan pitäisi antaa enkeleille kyky lisääntyä, Hänen pitäisi lakkauttaa laki, jonka mukaan eri lajit eivät voi hedelmöittää toisiaan, pitäisi sanoa, että kun Jeesus sanoi, etteivät enkelit mene naimisiin tai lisäänny, Hän puhui NYKYTILANTEESTA ja että joskus Hän antoi heille kyvyn lajirajojen ylitykseen, varustuksen hedelmöittää, pitäisi irrottaa kaksi jaetta asiayhteydestä viittaamaan toiseen kapinaan, mutta jättää lausumatta ääneen koko loppu Raamattu, joka kertoo, että oli yksi ainoa kapina, jota johti entinen kerubi, Lusifer.

  

Ja jos joku yhä haluaa uskoa kaiken tuon, he kaikki kuitenkin kuolivat tulvassa, ja Jumala aloitti uudelleen Nooan ja hänen perheensä kanssa. Mutta kaikki tuo on epäolennaista pääasiani kannalta – sillä niin kuin oli Nooan päivinä, niin tulee olemaan...

Yhteenveto
Huomaa, mitä muuta Jeesus sanoi viimeisistä päivistä Matt. 24:10 – 12:ssa: ”Ja monet tulevat kompastumaan ja pettämään toisensa, ja monia vääriä profeettoja tulee nousemaan ja harhauttamaan monia, ja koska synti on lisääntynyt, monien rakkaus tulee (vähitellen) kylmenemään. Mutta se, joka kestää loppuun, tulee pelastumaan.” (suomennos tässä)

Siispä olemme nähneet nämä tekijät: jumaliset tulevat vietellyiksi pois Jumalasta sekoittumalla maailmaan, ihmissukupolvi, joka tietää Jumalasta, mutta on osa maailmaa. Sukupolvi, joka askartelee väkivallan ja pahuuden kanssa, rakkaus monissa kylmenee... ja jäännös, joka tuntee Jumalan ja vaeltaa Hänen kanssaan.

Jos tuo ei kuvaa elämää tänään, niin en tiedä mikä kuvaa!  Mutta Jeesus jatkaa sanoen pääpointtinsa Matteus 24.stä: ”... siihen päivään saakka kunnes Nooa meni arkkiin, eivätkä he tienneet, ennen kuin tulva tuli ja pyyhkäisi heidät kaikki pois, niin tulee olemaan Ihmisen pojan tuleminen.” (suomennos tässä) Elämä tulee jatkumaan yhtä normaalina juuri ennen Hänen paluutaan eikä suurella osalla väestöstä ole aavistustakaan siitä, mitä on pian tapahtumassa.

Yllätys
Pietari kutsui Nooaa ‘vanhurskauden saarnaajaksi’ 2 Piet. 2:5:ssä, kuitenkin Jeesus viittaa siihen, että elämä jatkui normaaliin tapaan juuri ennen kuin tulva tuli. Nyt kaikkialla maailmassa saarnataan, kuitenkin elämä jatkuu. Monilla meistä on pelastumattomia sukulaisia ja ystäviä, elämämme ovat todistus heille, ja/tai olemme kertoneet heille, kuitenkin elämä jatkuu. Heille nämä asiat ovat mysteeri.

Toisessa yhteydessä, siinä jossa puhutaan niiden poisottamisesta, jotka etsivät Kristusta, Paavali sanoo: ‘ Te tiedätte, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä... mutta te veljet ette ole pimeydessä, niin että tuo päivä yllättäisi teidät kuin varas.’ 1Tess. 5:2-4

Tuo päivä ei tule yllätyksenä niille, jotka vaeltavat valossa – Hepr. 9:28 sanoo ‘Niille jotka etsivät Häntä, Hän tulee ilmestymään tuodakseen pelastuksen...’

Etsimmekö Häntä?
Kuinkakohan moni itseään kristityksi kutsuva itse asiassa odottaa innolla Kristuksen paluuta?

Vaikka aloitankin uuden aiheen ensi viikolla, kerron nämä ‘raskaat’ ajatukset nyt vuoden vaihteessa, jotta voisimme ajatella raittiisti uskostamme.

Ne ylimieliset päivät ovat menneet, jolloin ihmiset keskittivät ’uskonsa’ ’uskomaan Jumalaa’ saadakseen uuden Lexuksen tai Mercedeksen, menneet ovat ne päivät, jolloin käyttäydyttiin kuin lapset karkkikaupassa ja maisteltiin eri makuja kuten henkilökohtainen profetia tai kaupunkien yllä olevien linnakkeiden alas repiminen tai konferensseissa käyminen pelkästään siksi, että nähdään ihmisten tärisevän ja tutisevan. Menneet ovat ne päivät, jolloin meillä on se ylellinen tilanne, että ajelehdimme tästä seurakunnasta tuohon seurakuntaan etsien jotakuta, joka raapisi korvasyyhyämme. 

Nämä ovat niitä päiviä (jotka ovat tosiasiassa aina olleet), jolloin kasvetaan aikuiseksi Kristuksessa  kaikella vakavuudella ja keskittyneisyydellä, tehdään ankarasti työtä rakastaaksemme vaikeasti rakastettavia, jätetään huomiotta loukkaantuminen yhteyden korkeamman tarkoitusperän vuoksi, arvostetaan niitä, jotka haluavat kasvaa Kristuksessa ja annetaan loppujen mennä menoaan, sekä tehdään kaikkemme yhteyden siteen säilyttämiseksi rauhan Hengessä.

Yhteiskunta jatkaa hajoamistaan ympärillämme. Tulee tapahtumaan jumalisten kompromissien teko jumalattomien kanssa. Väkivalta ja pahuus jatkavat kasvuaan, ja hyvää tullaan kutsumaan pahaksi ja pahaa hyväksi. Monien rakkaus tulee kylmenemään ja pettämisiä tapahtuu.

Eikö näiden varoitusten pitäisi motivoida meitä panemaan syrjään kaikki maailman häiriötekijät, kaikki mitättömät väittelyt ja loukkaukset, ja keskittymään siihen, millä on todella merkitystä? Voin kertoa sinulle, että 2013 tulee olemaan vuosi, joka määrittää sen, millä todella on merkitystä, mikä todella merkitsee jotain, jolloin monet uudelleen järjestävät prioriteettinsa. Toiset ovat jo järjestäneet prioriteettinsa uudelleen, joten 2013 tulee olemaan tuettu järkähtämättömällä rauhalla, joka ei horju – pysy tuossa rauhassa!

Kerroin tässä eräänä iltana Barbille, mitä Isä kertoi minulle: “2013 tulee olemaan vuosi, jolloin monet ihmiset järjestävät elämän prioriteettinsa uudelleen vähentäen pois sen, millä ei enää ole merkitystä nähdäkseen ja pitääkseen sen, mikä on tärkeää. Jäljelle jäävän vahvistamisen vuosi, heidän ’Jerusaleminsa’, kuten tykkäät sanoa, vahvistamisen vuosi.”

(Käytän Jeesuksen Apt. 1:8:ssa todettuja prioriteetteja koskien todistamista ensin Jerusalemissa, sitten ulospäin läheisessä Juudeassa, sitten kauempana Samariassa, sitten lopulta ‘maan äärissä saakka’, sen jälkeen, kun kaikki muut on katettu. Tämä on ’Jerusalemisi’, ytimesi vahvistamisen vuosi – suojelemisen ja eteenpäin liikkumisen vuosi hallinnassasi olevalla voimalla sen sijaan, että hajaantuisit sinne, tänne ja kaikkialle elämässä. Älä yritä tavoittaa ’ääriä’ äläkä edes Samariaa tai Juudeaa, ennen kuin tai ellei Jerusalemisi ole turvattu.

Löydä ydinarvosi, identifioi toiset, joilla on nuo ydinarvot, ole yhteydessä heidän kanssaan ja anna muiden mennä, ja kasva aikuiseksi Kristuksessa kohdaten jokaisen haasteen ja jokaisen loukkauksen asenteella ‘Kuinka voin käyttää tätä tullakseni kypsäksi Kristuksessa’. Tunne kaudet, joissa elämme, ole osa jonkun ratkaisua, äläkä osa hänen ongelmaansa.  

Uusi aihe ensi viikolla, siunauksin,
John Fenn

12 – 14.4.2013 Herttoniemen Säätiön tilat, osoite Näätätie 21, 00800 Helsinki
 
Kokoontumisajat
 
Perjantai 18 – 21
Lauantai aamupäivä 9.30 – 13
Lauantai-ilta 17 – 20.30
Sunnuntai aamupäivä 10 – 14
 
Konferenssissa tulkkaus Suomeksi.
 
Konferenssiin tarkemmat kotiseurakuntiin liittyvät teemat valmistuvat tuonnempana.
Aamupäivällä lauantaina ja sunnuntaina kahvi/tee nyyttäriperiaatteella. Siilitien metroasemalta n. 5
minuutin metromatka Itikseen, jossa useita ravintoloita.
 
KONFERENSSI ON MAKSUTON, ENNAKKOILMOITTAUTUMINEN ON PAKOLLISTA.
 
Ilmoittautuminen viimeistään 24.3 mennessä. Konferenssissa kerätään rakkauden lahja puhujalle.
 
VALITETTAVASTI LAPSILLE EI LÖYDY TILOJA.
 
Julkisilla liikennevälineillä Näätätielle
 
Ohje: Metroasema Siilitie, 5 minuutin kävely Siilitieltä numeron 6 kohdalle (ruokakauppa), käänny kulmasta
heti vasemmalle, tien toisella puolella on bensiiniasema. Kokouspaikka on ensimmäisessä talossa tien
vasemmalla puolella.
 
Omalla autolla
 
Pysäköintitilaa löytyy jonkin verran Näätätie 21 kohdalla tien laidassa. Siilitien metroaseman
yhteydessä on pieni parkkipaikka. Tilava pysäköintialue sijaitsee Herttoniemen sairaalan lähellä Siilitie
9 kohdalla tien toisella puolella.
 
Ilmoittautumiset sähköpostiosoitteeseen (paikkoja rajoitetusti)
[email protected]
 
Lisätietoja saa Suomessa järjestäjiltä ma-pe (10-12) sekä (16-18)
puh 040-9605439
 
Järjestäjät CWOWI
CWOWI Finland