Know the Word? # 5
Tunnetko Sanan? Osa 5
Hei kaikki,
Neljänä viime viikkona olen kertonut siitä miten päätellä, onko jokin opetus aitoa ja tasapainoista Jumalan Sanaa. Päättelemme sen, onko jokin opetus ’Jumalan koko neuvo’ kysymällä nämä kysymykset: Pitääkö se yhtä Jeesuksen luonteen kanssa? Pitääkö se yhtä Jeesuksen tekojen/elämän kanssa? Löytyykö se muualta Sanasta 2-3 kertaa? Ymmärretäänkö se asiayhteydessä ja tuon ajan kulttuurissa?
Mutta mitä tehdä sellaisen asian suhteen, jota ei löydy Sanasta?
Mitä jos joku tulee luoksesi ja sanoo: ”Herra kertoi minulle...” eikä se kuulosta korviisi oikealta, muttet voi olla eri mieltä hänen kanssaan, koska hän sanoi ”Jumala sanoi”, ja kuitenkin tiedät, ettei asiassa ole järkeä eikä se ole viisasta, mutta tuo toinen ei ole vastaanottavainen mielipiteellesi – mitä teet?
Mitä jos joku kertoo sinulle Jumala kertoneen, että hän voi jättää työnsä, koska Hän pitää hänestä huolen?
Mitä jos joku sanoo Jumalan kertoneen, ettei hänen tule ottaa enää lääkettään, mutta et näe mitään muutosta hänen voinnissaan ja hän vaarantaa terveytensä ja elämänsä?
Mitä jos joku sanoo Jumalan kertoneen, ettei hänen pidä viedä sairasta lastaan lääkäriin?
Mitä jos joku kertoisi sinulle Jumalan sanoneen sen ja sen olevan hänen tuleva puolisonsa? Mitä jos joku uskoo Jumalan parantavan hänet ja samalla jatkaa kehonsa rääkkäämistä tavalla, joka aiheutti tuon vaivan alun alkaen, eikä hän muuta ruokavaliotaan tai elämäntyyliään – ja ’Jumala sanoi’ pohjimmiltaan, ettei hänen tarvitsekaan, sillä Hän tulee parantamaan hänet joka tapauksessa?
Vastaus ei kuulosta hengelliseltä
Jeesus sanoi: ’Ja viisaus on lastensa puolelta oikeaksi näytetty’. Se merkitsee sitä, että viisas päätös tulee myöhemmin paljastumaan viisaaksi päätöksen lasten/tulosten kautta. Lk 7:35
Se merkitsee sitä, että jos joku on tekemässä päätöstä ’Jumala kertoi minulle’ – pohjalta, mutta se mitä hän väittää Hänen sanoneen ei näytä raamatulliselta eikä viisaalta, muttet voi kääntyä minkään luvun ja jakeen puoleen osoittaaksesi asian, vastaus on, että anna hänen toteuttaa väittämänsä. Jos rakastat häntä, on vaikea nähdä hänen kärsivän, mutta muuta ratkaisua ei ole.
Tuota toteuttamisen sallimista opettaa Paavali: ”Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen. Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain.”
”Sillä jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää itsensä. Mutta tutkikoon kukin omat tekonsa, ja silloin hänen kerskaamisensa on vain siinä, mitä hän itse on, ei siinä, mitä toinen on; sillä kunkin on kannettava oma taakkansa.” Gal. 6:1-5
Niinpä näemme kahden asian olevan toiminnassa tässä: kahdessa ensimmäisessä jakeessa on kyse jostakusta, joka tekee syntiä ja katuu, ja jota ympäröivät rakastavat ystävät, jotka ovat innokkaita uudistamaan yhteytensä ja ystävyytensä.
Seuraavaksi hän puhuu sellaisesta, joka ei halua tehdä parannusta, on kaavoihin kangistunut, kieltäytyy hyväksymästä opastusta muilta. Tutkitaanpa, mitä Paavali sanoo, että meidän pitäisi tehdä tuollaiselle ihmiselle.
Ensiksikin tämä ihminen ajattelee itsestään enemmän kuin pitäisi – ’luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään’.
Toinen asia on, että hän pettää itseään. Kreikaksi tämä on ’phrenapatao’, mikä tarkoittaa ’pettää kuvitelmin’ tai kuten Vinen UT:n sanoja koskeva sanakirja sanoo: ’synti tervettä järkeä vastaan’. Jaakob sanoo tämän ihmisen olevan Sanan kuulija, muttei tekijä. Kokemukseni on ollut se, että nämä ihmiset poimivat valikoiden Sanasta ne osat, joita haluavat totella ja kieltäytyvät tutkimasta itseään toisilla alueilla.
Kolmanneksi jae toteaa: ’tutkikoon kukin omat tekonsa (elämänsä ja tekonsa)’. Kokemukseni mukaan heti kun joku ihminen ajattelee itsestään enemmän kuin pitäisi (ylpeys) ja tulee itsensä pettämäksi tehden kuvitelmillaan syntiä maalaisjärkeä vastaan, hän menettää halun tutkia elämäänsä ja ottaa vastuun teoistaan.
Yksi tavallisimmista on nopeasti-rikkaaksi –ajattelutapa, jota olen nähnyt niin monesti vuosien varrella. Tavallisesti tuo ihminen on joko velkaantunut ja rukoillut pikaratkaisua veloista pääsemiseksi tai hän haluaa tarpeeksi rahaa elämiseen, niin että ’voi tehdä sitä mitä minut on kutsuttu tekemään’ Herrassa. Kun hän saa jonkin ehdotuksen, hän investoi rahaa siihen uskoen, että Herra on lopulta lähtenyt liikkeelle hänen puolestaan.
Tarvittaisiin enemmän kuin kaikki sormeni ja varpaani laskemaan ne Herran kanssa vaeltamani yli 36 vuoden aikana kohtaamani hyvissä voimissa olevat miehet ja naiset, jotka ovat sanoneet minulle: ’Jumala käski minua jättämään työni’ tai ’Jumala kertoi minulle, ettei minun tarvitse tehdä enää työtä’, ja sitten kun he ovat nälkiintymisen partaalla, he menevät takaisin töihin – ilman, että olisi häivähdystäkään halukkuudesta tutkia omaa elämäänsä! Ei sen myöntämistä, että ovat osuneet harhaan, ei kykyä tulla opetetuksi – he syyttävät yhä paholaista sen sijaan, että katsoisivat peiliin.
Neljäs asia on, että ‘kunkin on kannettava oma taakkansa’. Tämä on sanallinen kuva miehestä, joka kantaa taakkaa selässään – ja se tarkoittaa sitä, että jos joku väittää ’Jumala kertoi minulle’, aika paljastaa asian oikean laidan. Viisaudessa ja tasapainossa vaeltava tulee riemuitsemaan tykönänsä siitä, mitä Herra on tehnyt. Sen, joka ajattelee olevansa jotakin kun ei ole mitään, on myös toteutettava väittämänsä ja kärsittävä seuraukset.
Kun Jumala on aktiivisesti lapsiaan vastaan
"Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne (lopettakaa ylpeä toimintanne), te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset. Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi. Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.” Jaak. 4:6-10
Ylpeys – ainoa Vanhassa ja Uudessa Testamentissa lueteltu ratkaisu ylpeyteen on se, että ylpeä ihminen katuu ja nöyrtyy Jumalan edessä. Jos joku tekee syntiä sinua vastaan, voit pyytää Isää antamaan hänelle anteeksi ja Hän tekee niin. Mutta ylpeys ei ole sellainen asia, josta voit rukoilla ihmisen tulevan vapautetuksi, hänen itsensä täytyy nöyrtyä ja päästä siitä eroon.
Voit rukoilla, että hän näkee ylpeytensä, voit rukoilla, että Isä käsittelee hänen kanssaan asiaa, mutta et voi karkottaa tuon ihmisen ylpeyttä tai rukoilla sitä pois hänen puolestaan – vain ylpeä voi päästä eroon ylpeydestään, ja ainoa Raamatussa esitetty ratkaisu on katumus.
Isä tulee aktiivisesti vastustamaan ylpeää kristittyä. Emme halua Isämme olevan aktiivisesti meitä vastaan. Tiedä tämä: Hän tulee aktiivisesti vastustamaan ihmistä sillä yhdellä ainoalla alueella, jolla tämä on ylpeyden ja erheen vallassa, samalla kun muu osa hänen elämästään on avointa ja soljuvaa. Monet, jotka eivät tajua tätä totuutta, ajattelevat, että koska Hän siunaa heidän elämänsä jotakin aluetta, niin silloin Hän suhtautuu hyväksyvästi myös muuhun osaan heidän elämässään – mutta useinkaan näin ei ole asian laita.
Meidän täytyy vain katsoa lapsiamme nähdäksemme tästä luonnollisen esimerkin. Saatamme määrätä lapset ’kotiarestiin’ ja ottaa pois heiltä oikeuksia joksikin aikaa, ja kuitenkin muilta osin heidän elämäänsä meidän suhteemme heihin on normaali – he ovat meidän lapsiamme, vain tällä yhdellä alueella olemme vastustaneet heitä (heidän ylpeyttään).
Lyhyesti sanoen, jos joku ihminen sanoo sinulle ‘Jumala kertoi minulle’, etkä usko Jumalan näin tehneen, anna hänen toteuttaa väittämänsä. Ole kannustava, katso, onko hän avoin ottamaan vastaan opetusta ja jos hän ei ole, anna hänen toteuttaa väittämänsä. Kuten Paavali sanoi, Jumala ei salli itseään pilkattavan, Hän suo tälle ihmiselle sen, minkä tämä ansaitsee. Ja jos hän pettää itseään, hän on ylpeyden vallassa ja vain hän itse voi korjata oman tilanteensa.
Kun havaitset jonkun, joka on menneisyydessä usein sanonut ’Jumala kertoi minulle’ ja jonka elämä on tuottoisaa, rauhallista, vakaata, niin silloin hänen ’lapsensa’ – hänen päätöstensä tulokset – ovat ilmiselvästi Jumalan vaikutusta. Jos havaitset jonkun, joka on menneisyydessä usein sanonut ’Jumala kertoi minulle’, mutta sen jälkeen mikään ei toteudu tai Jumala näyttää äkkiä muuttaneen mielensä tai tuo ihminen ajelehtii olematta avoin totuudelle – hänen täytyy toteuttaa väittämänsä. Usein Jumalan armo yrittää tavoittaa hänen ylpeytensä toisella tavalla antaen hänen saada tahtonsa läpi (vaikkakin raskasta tietä) jonkin aikaa ennen kuin vie heidät takaisin tarpeelliselle kohdalle ja toivottavasti katumukseen ja muutokseen.
Ensi viikolla – toinen aihe.
Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
Tunnetko Sanan? Osa 5
Hei kaikki,
Neljänä viime viikkona olen kertonut siitä miten päätellä, onko jokin opetus aitoa ja tasapainoista Jumalan Sanaa. Päättelemme sen, onko jokin opetus ’Jumalan koko neuvo’ kysymällä nämä kysymykset: Pitääkö se yhtä Jeesuksen luonteen kanssa? Pitääkö se yhtä Jeesuksen tekojen/elämän kanssa? Löytyykö se muualta Sanasta 2-3 kertaa? Ymmärretäänkö se asiayhteydessä ja tuon ajan kulttuurissa?
Mutta mitä tehdä sellaisen asian suhteen, jota ei löydy Sanasta?
Mitä jos joku tulee luoksesi ja sanoo: ”Herra kertoi minulle...” eikä se kuulosta korviisi oikealta, muttet voi olla eri mieltä hänen kanssaan, koska hän sanoi ”Jumala sanoi”, ja kuitenkin tiedät, ettei asiassa ole järkeä eikä se ole viisasta, mutta tuo toinen ei ole vastaanottavainen mielipiteellesi – mitä teet?
Mitä jos joku kertoo sinulle Jumala kertoneen, että hän voi jättää työnsä, koska Hän pitää hänestä huolen?
Mitä jos joku sanoo Jumalan kertoneen, ettei hänen tule ottaa enää lääkettään, mutta et näe mitään muutosta hänen voinnissaan ja hän vaarantaa terveytensä ja elämänsä?
Mitä jos joku sanoo Jumalan kertoneen, ettei hänen pidä viedä sairasta lastaan lääkäriin?
Mitä jos joku kertoisi sinulle Jumalan sanoneen sen ja sen olevan hänen tuleva puolisonsa? Mitä jos joku uskoo Jumalan parantavan hänet ja samalla jatkaa kehonsa rääkkäämistä tavalla, joka aiheutti tuon vaivan alun alkaen, eikä hän muuta ruokavaliotaan tai elämäntyyliään – ja ’Jumala sanoi’ pohjimmiltaan, ettei hänen tarvitsekaan, sillä Hän tulee parantamaan hänet joka tapauksessa?
Vastaus ei kuulosta hengelliseltä
Jeesus sanoi: ’Ja viisaus on lastensa puolelta oikeaksi näytetty’. Se merkitsee sitä, että viisas päätös tulee myöhemmin paljastumaan viisaaksi päätöksen lasten/tulosten kautta. Lk 7:35
Se merkitsee sitä, että jos joku on tekemässä päätöstä ’Jumala kertoi minulle’ – pohjalta, mutta se mitä hän väittää Hänen sanoneen ei näytä raamatulliselta eikä viisaalta, muttet voi kääntyä minkään luvun ja jakeen puoleen osoittaaksesi asian, vastaus on, että anna hänen toteuttaa väittämänsä. Jos rakastat häntä, on vaikea nähdä hänen kärsivän, mutta muuta ratkaisua ei ole.
Tuota toteuttamisen sallimista opettaa Paavali: ”Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen. Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain.”
”Sillä jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää itsensä. Mutta tutkikoon kukin omat tekonsa, ja silloin hänen kerskaamisensa on vain siinä, mitä hän itse on, ei siinä, mitä toinen on; sillä kunkin on kannettava oma taakkansa.” Gal. 6:1-5
Niinpä näemme kahden asian olevan toiminnassa tässä: kahdessa ensimmäisessä jakeessa on kyse jostakusta, joka tekee syntiä ja katuu, ja jota ympäröivät rakastavat ystävät, jotka ovat innokkaita uudistamaan yhteytensä ja ystävyytensä.
Seuraavaksi hän puhuu sellaisesta, joka ei halua tehdä parannusta, on kaavoihin kangistunut, kieltäytyy hyväksymästä opastusta muilta. Tutkitaanpa, mitä Paavali sanoo, että meidän pitäisi tehdä tuollaiselle ihmiselle.
Ensiksikin tämä ihminen ajattelee itsestään enemmän kuin pitäisi – ’luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään’.
Toinen asia on, että hän pettää itseään. Kreikaksi tämä on ’phrenapatao’, mikä tarkoittaa ’pettää kuvitelmin’ tai kuten Vinen UT:n sanoja koskeva sanakirja sanoo: ’synti tervettä järkeä vastaan’. Jaakob sanoo tämän ihmisen olevan Sanan kuulija, muttei tekijä. Kokemukseni on ollut se, että nämä ihmiset poimivat valikoiden Sanasta ne osat, joita haluavat totella ja kieltäytyvät tutkimasta itseään toisilla alueilla.
Kolmanneksi jae toteaa: ’tutkikoon kukin omat tekonsa (elämänsä ja tekonsa)’. Kokemukseni mukaan heti kun joku ihminen ajattelee itsestään enemmän kuin pitäisi (ylpeys) ja tulee itsensä pettämäksi tehden kuvitelmillaan syntiä maalaisjärkeä vastaan, hän menettää halun tutkia elämäänsä ja ottaa vastuun teoistaan.
Yksi tavallisimmista on nopeasti-rikkaaksi –ajattelutapa, jota olen nähnyt niin monesti vuosien varrella. Tavallisesti tuo ihminen on joko velkaantunut ja rukoillut pikaratkaisua veloista pääsemiseksi tai hän haluaa tarpeeksi rahaa elämiseen, niin että ’voi tehdä sitä mitä minut on kutsuttu tekemään’ Herrassa. Kun hän saa jonkin ehdotuksen, hän investoi rahaa siihen uskoen, että Herra on lopulta lähtenyt liikkeelle hänen puolestaan.
Tarvittaisiin enemmän kuin kaikki sormeni ja varpaani laskemaan ne Herran kanssa vaeltamani yli 36 vuoden aikana kohtaamani hyvissä voimissa olevat miehet ja naiset, jotka ovat sanoneet minulle: ’Jumala käski minua jättämään työni’ tai ’Jumala kertoi minulle, ettei minun tarvitse tehdä enää työtä’, ja sitten kun he ovat nälkiintymisen partaalla, he menevät takaisin töihin – ilman, että olisi häivähdystäkään halukkuudesta tutkia omaa elämäänsä! Ei sen myöntämistä, että ovat osuneet harhaan, ei kykyä tulla opetetuksi – he syyttävät yhä paholaista sen sijaan, että katsoisivat peiliin.
Neljäs asia on, että ‘kunkin on kannettava oma taakkansa’. Tämä on sanallinen kuva miehestä, joka kantaa taakkaa selässään – ja se tarkoittaa sitä, että jos joku väittää ’Jumala kertoi minulle’, aika paljastaa asian oikean laidan. Viisaudessa ja tasapainossa vaeltava tulee riemuitsemaan tykönänsä siitä, mitä Herra on tehnyt. Sen, joka ajattelee olevansa jotakin kun ei ole mitään, on myös toteutettava väittämänsä ja kärsittävä seuraukset.
Kun Jumala on aktiivisesti lapsiaan vastaan
"Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne (lopettakaa ylpeä toimintanne), te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset. Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi. Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.” Jaak. 4:6-10
Ylpeys – ainoa Vanhassa ja Uudessa Testamentissa lueteltu ratkaisu ylpeyteen on se, että ylpeä ihminen katuu ja nöyrtyy Jumalan edessä. Jos joku tekee syntiä sinua vastaan, voit pyytää Isää antamaan hänelle anteeksi ja Hän tekee niin. Mutta ylpeys ei ole sellainen asia, josta voit rukoilla ihmisen tulevan vapautetuksi, hänen itsensä täytyy nöyrtyä ja päästä siitä eroon.
Voit rukoilla, että hän näkee ylpeytensä, voit rukoilla, että Isä käsittelee hänen kanssaan asiaa, mutta et voi karkottaa tuon ihmisen ylpeyttä tai rukoilla sitä pois hänen puolestaan – vain ylpeä voi päästä eroon ylpeydestään, ja ainoa Raamatussa esitetty ratkaisu on katumus.
Isä tulee aktiivisesti vastustamaan ylpeää kristittyä. Emme halua Isämme olevan aktiivisesti meitä vastaan. Tiedä tämä: Hän tulee aktiivisesti vastustamaan ihmistä sillä yhdellä ainoalla alueella, jolla tämä on ylpeyden ja erheen vallassa, samalla kun muu osa hänen elämästään on avointa ja soljuvaa. Monet, jotka eivät tajua tätä totuutta, ajattelevat, että koska Hän siunaa heidän elämänsä jotakin aluetta, niin silloin Hän suhtautuu hyväksyvästi myös muuhun osaan heidän elämässään – mutta useinkaan näin ei ole asian laita.
Meidän täytyy vain katsoa lapsiamme nähdäksemme tästä luonnollisen esimerkin. Saatamme määrätä lapset ’kotiarestiin’ ja ottaa pois heiltä oikeuksia joksikin aikaa, ja kuitenkin muilta osin heidän elämäänsä meidän suhteemme heihin on normaali – he ovat meidän lapsiamme, vain tällä yhdellä alueella olemme vastustaneet heitä (heidän ylpeyttään).
Lyhyesti sanoen, jos joku ihminen sanoo sinulle ‘Jumala kertoi minulle’, etkä usko Jumalan näin tehneen, anna hänen toteuttaa väittämänsä. Ole kannustava, katso, onko hän avoin ottamaan vastaan opetusta ja jos hän ei ole, anna hänen toteuttaa väittämänsä. Kuten Paavali sanoi, Jumala ei salli itseään pilkattavan, Hän suo tälle ihmiselle sen, minkä tämä ansaitsee. Ja jos hän pettää itseään, hän on ylpeyden vallassa ja vain hän itse voi korjata oman tilanteensa.
Kun havaitset jonkun, joka on menneisyydessä usein sanonut ’Jumala kertoi minulle’ ja jonka elämä on tuottoisaa, rauhallista, vakaata, niin silloin hänen ’lapsensa’ – hänen päätöstensä tulokset – ovat ilmiselvästi Jumalan vaikutusta. Jos havaitset jonkun, joka on menneisyydessä usein sanonut ’Jumala kertoi minulle’, mutta sen jälkeen mikään ei toteudu tai Jumala näyttää äkkiä muuttaneen mielensä tai tuo ihminen ajelehtii olematta avoin totuudelle – hänen täytyy toteuttaa väittämänsä. Usein Jumalan armo yrittää tavoittaa hänen ylpeytensä toisella tavalla antaen hänen saada tahtonsa läpi (vaikkakin raskasta tietä) jonkin aikaa ennen kuin vie heidät takaisin tarpeelliselle kohdalle ja toivottavasti katumukseen ja muutokseen.
Ensi viikolla – toinen aihe.
Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
RSS Feed