Random thoughts #4, What God told Isaac
Umpimähkäisiä ajatuksia, osa 4… Mitä Jumala sanoi Iisakille
Hei kaikki,
Isän puoleinen isoisäni oli noin 6 jalkaa 3 tuumaa (1,9 m) pitkä – mistä oma pituuteni tulee. Hän oli osavaltion edustajainhuoneen jäsen, omisti liikeyrityksen ja muiden ihmisten tuntiessa hänet jommassakummassa edeltävistä ominaisuuksista, minä tunsin hänet isoisänäni, jolla oli ihmeellinen puun käsittelyn taito.
Ollessani teini-ikäinen olin kaupassa ja kassalla oleva vanhempi nainen tunnisti sukunimeni. Hän kertoi tuntevansa isoisäni ja kertoi minulle hänestä osavaltion edustajainhuoneen jäsenenä: "Kun näki isoisäsi kävelemässä katua pitkin, hän vaikutti sellaiselta, että tiesi voivansa luottaa häneen ja että se, minkä parissa hän lainsäädäntöelimessä työskentelikin, olisi hyvä asia meille ja asuinyhteisöllemme."
Miksi naisesta tuntui siltä, en tiedä, mutta naisen lausuma oli ikkuna sellaiseen osaan isoisästä, jota en ollut tuntenut. Muistan leikkikalulaatikon, jonka hän minulle teki puusta ja maalatusta metallista ja joka oli tehty merirosvon aarrearkun näköiseksi ja jonka päällä oli kuva merirosvosta Pitkä John Silver – minun nimeni kun on John. Se oli upea ja toivon, että olisin arvostanut sitä riittävästi niin, että minulla olisi se vieläkin. Isoisäni kuoli yllättäen ollessani 7 ja puoli vuotta vanha ja vaikka hän eli noin 60 vuotta, minulla on hänessä muistoja nuoren elämäni ehkä noin kahdelta vuodelta.
Mitä Jumala sanoi Iisakille
Tunnemme Abrahamin useiden 1. Mooseksen kirjan lukujen ja Uudessa testamentissa häneen tehtyjen viittausten takia. Abraham eli 175 vuotta, mutta suuri osa siitä, mitä hänestä tunnemme, koskee hänelle 75 ja 100 vuoden iän välissä tapahtuneita asioita. Luulemme tuntevamme hänet noiden tietohippujen perusteella, mutta Abrahamilla on toinen erikoislaatuisuus, joka antaa meille käsityksen siitä, kuinka Herra hänet näki, mikä vihjaa paljon suurempaan suhteeseen Jumalan kanssa:
Hän on Vanhan testamentin ainoa henkilö, jota kutsutaan 'Jumalan ystäväksi'. (Jes. 41:8, missä Jumala suoraan kutsuu häntä 'ystäväni' ja Jaak. 2:23, missä Jaakob lainaa Jesajaa). Anna tuon mennä perille hetken aikaa. Ei Aadamia, Eenokia, Nooaa, Moosesta, Joosuaa, Daavidia, Salomonia, Eliaa tai ketään muuta kutsuta Jumalan ystäväksi. Ainoastaan Abrahamia. Heillä oli jotakin erityistä ja se lyhyt näkymä, joka 1. Mooseksen kirjassa heidän suhteestaan on, ei kerro koko totuutta.
Saamme syvällisemmän kurkistuksen heidän suhteeseensa, koska Herra tekee jotakin sellaista, mitä Hän ei tee kenenkään toisen suhteen Vanhassa testamentissa – Hän kertoo Abrahamin pojalle niistä tämän isän piirteistä, joista Hän tässä piti.
Jopa kun Herra ilmestyy Salomonille kahdesti 1. Kun. 3:3-15:ssä ja 9:1-9:ssä, Hän vain mainitsee Salomonin isän Daavidin 9:4:ssä todeten, että tämä vaelsi vilpittömällä sydämellä ja oikeamielisesti. Sillä kenestäkään toisesta miehestä tai naisesta ei Herra puhu tämän lapselle siitä, kuinka hieno ihminen hänen isänsä oli – vain Iisakille Abrahamista.
1.Moos. 26:5 (Iisaakille)
"Siksi että Aabraham totteli ääntäni, piti sen minkä vastuulleen annoin, käskyni, määräykseni ja lakini." (suomennos tässä)
Määritelmä 'ystävästä' on: keskinäinen kiintymys kahden ihmisen välillä, henkilö, jonka tuntee, josta pitää ja johon luottaa. Ystävyys on luottamuksellisuuteen, ei suoritukseen perustuvaa. Abraham oli Jumalan ystävä. Vau.
Useimmat kristityt tuntevat Jumalan perustuen kahteen niistä viidestä sanasta, jotka yllä alleviivasin: ensimmäinen mainittu on ääni, tässä käytetty sana merkitsee 'kutsua ääneen' ja viimeinen mainittu on 'lait', mikä on toora tai 'sana'.
Näistä kahdesta asiasta riippuu useimpien kristittyjen elämä – he haluavat kuulla Jumalan äänen ja tuntea Hänen sanansa. Mutta on kolme muuta Herran mainitsemaa asiaa, jotka ovat ystävyyden määreitä. Jos tunnet Jumalasta vain äänen ja sanan, olet kuin minä joka tunsin vain pienen osan isoisääni ja hänen elämäänsä. Mutta Abraham tunsi Jumalaa enemmän kuin vain äänen ja sanan perusteella – he olivat ystäviä.
Tämän Herran äänellä aloittaman ja sanallaan päättämän kerrosleivän keskellä meillä on suhteen liha: vastuulla oleva, käskyt ja määräykset.
Vastuulla oleva - mishmereth – vartioida, seistä vartiomiehenä, tarkkailla. Katsoa toistensa perään.
Käskyt - mitsvah - käsky. Juurisana on henkilökohtainen; nimittää, liittää/liittyä. Tarkoituksellisesti liitetty/liittyvä.
Määräykset - chuqqah – pitää sovittu tapaaminen, tuntea jonkun totunnaistavat
Katso näitä viittä ystävyyden tekijää siinä järjestyksessä, jossa Herra luetteli ne Iisakille: Abraham totteli, kun kutsuin häntä, hän toimi vartiomiehenä Minuun liittyvien asioiden suhteen, hän vastaanotti sovitut tapaamiseni liittymällä Minuun, hän piti meidän sovitut tapaamisemme ja tunsi minun totunnaistapani, ja totteli sanaani hänelle.
Tuo kuulostaa ystävyydeltä – ystävät tuntevat toistensa äänen, he sopivat tapaamisia toistensa kanssa, he suojelevat toisiaan ja katsovat toistensa perään, kumpikin tuntee toisen totunnaistavat ja he pitävät toisilleen antamansa sanan.
Jeesus etsii ystäviä
Tiedän, että ensimmäisen vuosisadan juutalaiset tiesivät perinpohjaisesti ja mainiosti sen, että Jumala kutsui Abrahamia ystäväkseen Jes. 41:8:ssa, ja että opetuslapset varmasti tiesivät Jeesuksen olevan Jumalan Poika, jonka kanssa he olivat eläneet yli kolme vuotta, kun Jeesus sanoi viimeisellä aterialla Joh. 15:15:ssä: "En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni."
Kun luen tuota jaetta, näen samat piirteet lihassa olleen Jumalan kanssa vuosia hengailleessa ryhmässä miehiä, joista tuli ystäviä Herran kanssa, kuin näen Abrahamin ja Herran ystävyydessä.
Jos kysyisit keskivertokristityltä, mikä tekisi ihmisestä Jumalan ystävän, hän luultavasti sanoisi, että käy paljon seurakunnassa tai rukoile paljon – suoritukseen perustuvaa – jonkin sellaisen tekemistä, mitä hän luulee Jumalan haluavan ja mihin olevan mieltynyt.
Mutta Jeesus, joka oli elänyt noiden miesten kanssa yli kolmen vuoden ajan, miesten, jotka olivat totelleet Hänen ääntään, jotka oppivat ja pitivät kiinni Hänen jokaisesta sanastaan, elivät noita kolmea keskellä olevaa asiaa, jotka Jumalalla oli Abrahamin suhteen – he liittyivät Jeesuksen elämään, seisoivat vartiomiehinä ja tarkkailivat Häntä kaikissa asioissa, tunsivat Hänen totunnaistapansa, äänensä ja sanansa.
Lapsia ja ystäviä
Kun Jeesus kutsui opetuslapsiaan ystävikseen ennen ristiä Joh. 15:15:ssä, ristin jälkeen Uusi testamentti kutsuu meitä myös Jumalan lapsiksi. Emme enää ole palvelijoita, olemme Jumalan lapsia ja voimme tulla aikuiseen suhteeseen Jumalan kanssa ystävinä.
Voimme olla Jumalan ystäviä, mutta se on enemmän kuin vain Hänen äänensä kuulemista ja Hänen sanansa pitämistä. Siihen kuuluvat nuo kerrosleivän kolme osaa; ajattele Isää ystävänä ja kohtele Häntä sellaisena ja Hän vastaa.
Ihan vain puhu Hänelle, kutsu Hänet mukaan rutiiniisi – etsi asioita, joista olla kiitollinen – jotakin luonnossa olevaa muutaman kerran päivässä, hyvällä ajoituksella päiväsi kuluessa, ja tilaisuutta kasvaa, kun tulee vaikeuksia. Tee jokaisesta asiasta tilaisuus kääntää ajatuksesi Hänen puoleensa ja kysy Hänen mielipidettään, kysy Hänen ajatuksiaan asiasta tai sano pikainen kiitos nähdessäsi armon elämässäsi. Jumalan ystävänä oleminen; tässä maailmassa ei ole mitään sen veroista!
Vain joitakin umpimähkäisiä ajatuksia… Jumalan ystävänä olemisesta.
Ensi viikkoon, siunauksin,
John Fenn
Umpimähkäisiä ajatuksia, osa 4… Mitä Jumala sanoi Iisakille
Hei kaikki,
Isän puoleinen isoisäni oli noin 6 jalkaa 3 tuumaa (1,9 m) pitkä – mistä oma pituuteni tulee. Hän oli osavaltion edustajainhuoneen jäsen, omisti liikeyrityksen ja muiden ihmisten tuntiessa hänet jommassakummassa edeltävistä ominaisuuksista, minä tunsin hänet isoisänäni, jolla oli ihmeellinen puun käsittelyn taito.
Ollessani teini-ikäinen olin kaupassa ja kassalla oleva vanhempi nainen tunnisti sukunimeni. Hän kertoi tuntevansa isoisäni ja kertoi minulle hänestä osavaltion edustajainhuoneen jäsenenä: "Kun näki isoisäsi kävelemässä katua pitkin, hän vaikutti sellaiselta, että tiesi voivansa luottaa häneen ja että se, minkä parissa hän lainsäädäntöelimessä työskentelikin, olisi hyvä asia meille ja asuinyhteisöllemme."
Miksi naisesta tuntui siltä, en tiedä, mutta naisen lausuma oli ikkuna sellaiseen osaan isoisästä, jota en ollut tuntenut. Muistan leikkikalulaatikon, jonka hän minulle teki puusta ja maalatusta metallista ja joka oli tehty merirosvon aarrearkun näköiseksi ja jonka päällä oli kuva merirosvosta Pitkä John Silver – minun nimeni kun on John. Se oli upea ja toivon, että olisin arvostanut sitä riittävästi niin, että minulla olisi se vieläkin. Isoisäni kuoli yllättäen ollessani 7 ja puoli vuotta vanha ja vaikka hän eli noin 60 vuotta, minulla on hänessä muistoja nuoren elämäni ehkä noin kahdelta vuodelta.
Mitä Jumala sanoi Iisakille
Tunnemme Abrahamin useiden 1. Mooseksen kirjan lukujen ja Uudessa testamentissa häneen tehtyjen viittausten takia. Abraham eli 175 vuotta, mutta suuri osa siitä, mitä hänestä tunnemme, koskee hänelle 75 ja 100 vuoden iän välissä tapahtuneita asioita. Luulemme tuntevamme hänet noiden tietohippujen perusteella, mutta Abrahamilla on toinen erikoislaatuisuus, joka antaa meille käsityksen siitä, kuinka Herra hänet näki, mikä vihjaa paljon suurempaan suhteeseen Jumalan kanssa:
Hän on Vanhan testamentin ainoa henkilö, jota kutsutaan 'Jumalan ystäväksi'. (Jes. 41:8, missä Jumala suoraan kutsuu häntä 'ystäväni' ja Jaak. 2:23, missä Jaakob lainaa Jesajaa). Anna tuon mennä perille hetken aikaa. Ei Aadamia, Eenokia, Nooaa, Moosesta, Joosuaa, Daavidia, Salomonia, Eliaa tai ketään muuta kutsuta Jumalan ystäväksi. Ainoastaan Abrahamia. Heillä oli jotakin erityistä ja se lyhyt näkymä, joka 1. Mooseksen kirjassa heidän suhteestaan on, ei kerro koko totuutta.
Saamme syvällisemmän kurkistuksen heidän suhteeseensa, koska Herra tekee jotakin sellaista, mitä Hän ei tee kenenkään toisen suhteen Vanhassa testamentissa – Hän kertoo Abrahamin pojalle niistä tämän isän piirteistä, joista Hän tässä piti.
Jopa kun Herra ilmestyy Salomonille kahdesti 1. Kun. 3:3-15:ssä ja 9:1-9:ssä, Hän vain mainitsee Salomonin isän Daavidin 9:4:ssä todeten, että tämä vaelsi vilpittömällä sydämellä ja oikeamielisesti. Sillä kenestäkään toisesta miehestä tai naisesta ei Herra puhu tämän lapselle siitä, kuinka hieno ihminen hänen isänsä oli – vain Iisakille Abrahamista.
1.Moos. 26:5 (Iisaakille)
"Siksi että Aabraham totteli ääntäni, piti sen minkä vastuulleen annoin, käskyni, määräykseni ja lakini." (suomennos tässä)
Määritelmä 'ystävästä' on: keskinäinen kiintymys kahden ihmisen välillä, henkilö, jonka tuntee, josta pitää ja johon luottaa. Ystävyys on luottamuksellisuuteen, ei suoritukseen perustuvaa. Abraham oli Jumalan ystävä. Vau.
Useimmat kristityt tuntevat Jumalan perustuen kahteen niistä viidestä sanasta, jotka yllä alleviivasin: ensimmäinen mainittu on ääni, tässä käytetty sana merkitsee 'kutsua ääneen' ja viimeinen mainittu on 'lait', mikä on toora tai 'sana'.
Näistä kahdesta asiasta riippuu useimpien kristittyjen elämä – he haluavat kuulla Jumalan äänen ja tuntea Hänen sanansa. Mutta on kolme muuta Herran mainitsemaa asiaa, jotka ovat ystävyyden määreitä. Jos tunnet Jumalasta vain äänen ja sanan, olet kuin minä joka tunsin vain pienen osan isoisääni ja hänen elämäänsä. Mutta Abraham tunsi Jumalaa enemmän kuin vain äänen ja sanan perusteella – he olivat ystäviä.
Tämän Herran äänellä aloittaman ja sanallaan päättämän kerrosleivän keskellä meillä on suhteen liha: vastuulla oleva, käskyt ja määräykset.
Vastuulla oleva - mishmereth – vartioida, seistä vartiomiehenä, tarkkailla. Katsoa toistensa perään.
Käskyt - mitsvah - käsky. Juurisana on henkilökohtainen; nimittää, liittää/liittyä. Tarkoituksellisesti liitetty/liittyvä.
Määräykset - chuqqah – pitää sovittu tapaaminen, tuntea jonkun totunnaistavat
Katso näitä viittä ystävyyden tekijää siinä järjestyksessä, jossa Herra luetteli ne Iisakille: Abraham totteli, kun kutsuin häntä, hän toimi vartiomiehenä Minuun liittyvien asioiden suhteen, hän vastaanotti sovitut tapaamiseni liittymällä Minuun, hän piti meidän sovitut tapaamisemme ja tunsi minun totunnaistapani, ja totteli sanaani hänelle.
Tuo kuulostaa ystävyydeltä – ystävät tuntevat toistensa äänen, he sopivat tapaamisia toistensa kanssa, he suojelevat toisiaan ja katsovat toistensa perään, kumpikin tuntee toisen totunnaistavat ja he pitävät toisilleen antamansa sanan.
Jeesus etsii ystäviä
Tiedän, että ensimmäisen vuosisadan juutalaiset tiesivät perinpohjaisesti ja mainiosti sen, että Jumala kutsui Abrahamia ystäväkseen Jes. 41:8:ssa, ja että opetuslapset varmasti tiesivät Jeesuksen olevan Jumalan Poika, jonka kanssa he olivat eläneet yli kolme vuotta, kun Jeesus sanoi viimeisellä aterialla Joh. 15:15:ssä: "En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni."
Kun luen tuota jaetta, näen samat piirteet lihassa olleen Jumalan kanssa vuosia hengailleessa ryhmässä miehiä, joista tuli ystäviä Herran kanssa, kuin näen Abrahamin ja Herran ystävyydessä.
Jos kysyisit keskivertokristityltä, mikä tekisi ihmisestä Jumalan ystävän, hän luultavasti sanoisi, että käy paljon seurakunnassa tai rukoile paljon – suoritukseen perustuvaa – jonkin sellaisen tekemistä, mitä hän luulee Jumalan haluavan ja mihin olevan mieltynyt.
Mutta Jeesus, joka oli elänyt noiden miesten kanssa yli kolmen vuoden ajan, miesten, jotka olivat totelleet Hänen ääntään, jotka oppivat ja pitivät kiinni Hänen jokaisesta sanastaan, elivät noita kolmea keskellä olevaa asiaa, jotka Jumalalla oli Abrahamin suhteen – he liittyivät Jeesuksen elämään, seisoivat vartiomiehinä ja tarkkailivat Häntä kaikissa asioissa, tunsivat Hänen totunnaistapansa, äänensä ja sanansa.
Lapsia ja ystäviä
Kun Jeesus kutsui opetuslapsiaan ystävikseen ennen ristiä Joh. 15:15:ssä, ristin jälkeen Uusi testamentti kutsuu meitä myös Jumalan lapsiksi. Emme enää ole palvelijoita, olemme Jumalan lapsia ja voimme tulla aikuiseen suhteeseen Jumalan kanssa ystävinä.
Voimme olla Jumalan ystäviä, mutta se on enemmän kuin vain Hänen äänensä kuulemista ja Hänen sanansa pitämistä. Siihen kuuluvat nuo kerrosleivän kolme osaa; ajattele Isää ystävänä ja kohtele Häntä sellaisena ja Hän vastaa.
Ihan vain puhu Hänelle, kutsu Hänet mukaan rutiiniisi – etsi asioita, joista olla kiitollinen – jotakin luonnossa olevaa muutaman kerran päivässä, hyvällä ajoituksella päiväsi kuluessa, ja tilaisuutta kasvaa, kun tulee vaikeuksia. Tee jokaisesta asiasta tilaisuus kääntää ajatuksesi Hänen puoleensa ja kysy Hänen mielipidettään, kysy Hänen ajatuksiaan asiasta tai sano pikainen kiitos nähdessäsi armon elämässäsi. Jumalan ystävänä oleminen; tässä maailmassa ei ole mitään sen veroista!
Vain joitakin umpimähkäisiä ajatuksia… Jumalan ystävänä olemisesta.
Ensi viikkoon, siunauksin,
John Fenn
RSS Feed