Umpimähkäinen ajatus nro 2, Jeesusko kapitalisti? Osa 2
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin (vain) rahaan liittyvistä elementeistä talenttivertauksessa, jollainen Jeesuksen mukaan "Taivasten valtakunta on kuin".
Hän hahmotteli pomon, jolla oli monitahoinen bisnes, jossa oli eriasteisia kykyjä omaavia työntekijöitä ja joka odotti työntekijöidensä ilmaantuvan töihin ja työskentelevän potentiaalinsa mukaisesti: ota riski suuremman palkkion saamisen mahdollisuuden tähden, tee lujasti työtä suoraselkäisesti ja vastuullisesti tai saa potkut. Yksi paha ja laiska työntekijä kärsi seuraukset asenteestaan, jonka mukaisesti hän ajatteli pahaa pomostaan ja päätyi köyhyyteen ja ahdistukseen. Mitä pahaa hän sitten pomostaan ajattelikin, se ei selvästikään ollut totuus, mikä näkyy siinä reilussa ja kunniallisessa tavassa, jolla pomo kohteli kahta muuta työntekijää – mikä osoittaa sen, kuinka jotkut aina syyttävät toisia ja asenne määrää sen, kuinka korkealla tasolla olet.
Talenttivertaus, ainakin sen rahaa koskeva osa, on kapitalistinen – yksityisomistuksessa rahan ansaitsemista varten oleva bisnes, joka säilyi yksityisessä kontrollissa palkkioiden mennessä uutterimmille riskinottajille. Sen, että siinä oli järkeä alkuperäisen ensimmäisen vuosisadan juutalaisen yleisön silmissä, vahvistaa juutalaisen kulttuurin, sellaisena kuin Jumala sen antoi ja mistä kerroin viime viikolla, olleen pitkälti kapitalistisen – mikä antaa meille näkökulman Tuhatvuotisen valtakunnan aikaan ja siihen, kuinka maata tullaan hallitsemaan. Mutta toisaalta…
Kapitalismi rajoituksin – kansallinen velan mitätöinti
"Joka seitsemäs vuosi pane toimeen vapautus. Ja näin on vapautuksesta määrätty: jokainen saamamies luopukoon siitä, minkä hän on lähimmäiselleen lainannut, älköönkä velkoko lähimmäistänsä ja veljeänsä, sillä silloin on Herran kunniaksi vapautus julistettu. Vierasta saat velkoa, mutta luovu siitä, mitä sinulla on saamista veljeltäsi." 5. Moos.15:1-3
Sen mukaisesti kiinteistöt, joihin kohdistui kiinnitys, arvioitiin sen arvon mukaan, joka niillä oli suhteellisesti ottaen huomioon seitsemänteen vuoteen jäljellä oleva aika: "Vaan maksa lähimmäisellesi riemuvuoden jälkeisten vuosien luvun mukaan, satovuosien luvun mukaan hän saakoon maksun sinulta. Kuta useampia vuosia on, maksa sitä suurempi hinta, ja kuta vähemmän vuosia on, maksa sitä pienempi hinta; sillä satomäärän hän myy sinulle. Älköön teistä kukaan tehkö vääryyttä lähimmäisellensä, vaan pelkää Jumalaasi; sillä minä olen Herra, teidän Jumalanne." 3. Moos. 25:15-17
Ja kun tultiin riemuvuoteen, joka tuli joka 50. vuosi, kaikki omaisuus palautui sen alkuperäiselle omistajaperheelle: "Laske seitsemän vuosiviikkoa: seitsemän kertaa seitsemän vuotta, niin että seitsemän vuosiviikon aika on neljäkymmentä yhdeksän vuotta. Ja pyhittäkää viideskymmenes vuosi… jokainen teistä saa silloin palata perintömaallensa… " 3. Moos. 25: 7-17.
Tässä näemme kapitalismin rajoituksin
Mitätöimällä velat joka seitsemäs vuosi ja vaatimalla 50:tenä vuonna kiinteän omaisuuden takaisin antamista alkuperäiselle perheelle, joka oli sen aiemmin omistanut, Jumala panee rajat sille, kuinka paljon omaisuutta yksi henkilö ja yksi perhe saattoi kerätä.
Oli bisneksessä taitavampia, jotka keräsivät varallisuutta jokaisessa seitsemän vuoden syklissä ja niitä vähemmän taitavia, jotka eivät kasvattaneet varallisuutta niin paljon, kuten talenttivertauksessa nähdään. Oli niitä, jotka olivat säästäneet käteistä noiden seitsemän ja 50 vuoden syklien aikana ja saattoivat jättää sen jälkipolville, ja sitten oli niitä, jotka eivät koskaan säästäneet käteistä. Kuten Jeesus huomautti, köyhiä ihmisiä oli silti olemassa. (Matt. 26:11)
Hänen nerokas kapitalismille rajojen asettamista koskeva järjestelmänsä sai aikaan sen, että jokaisen israelilaisen elintaso nousi verrattuna naapurimaihin – he saattoivat yhä periä korkoa pitkäaikaisista lainoista pakanoille, näin varallisuus siirtyi Israeliin niiltä, jotka eivät olleet liitossa Jumalan kanssa niille, jotka olivat liitossa Jumalan kanssa. Syntisten varallisuus siirtyi liiketoimien ja maksetun koron kautta.
(Sen tähden voi joskus olla Jumalan tahto jonkun kohdalla, että tämä hakee itsensä konkurssiin yhden tai useamman lainsäädännössä tuollaisia tapauksia koskevan määräyksen perusteella. Jumala keksi tuon idean ja kirjoitti sen Israelin liittovaltion lakiin.)
Ajattele maailman rikkaimpia ihmisiä ja jokaista pankkia. Mitä jos koko maan sisäisesti kaikki velat mitätöitäisiin? Kaikki kotien kiinnelainat, jokainen autolaina, jokainen luottokortti? Lisäksi mitä jos lapsuudenkotisi, joka myytiin lähes 50 vuotta sitten, tulisi takaisin perheellesi seuraavan 10 vuoden sisällä? Sinulla olisi vaihtoehto myydä se (uudelleen) sille, joka siinä nyt asuu, tai voisit saada sen takaisin. Mikä ihmeellinen järjestelmä henkilökohtaisen varallisuuden rajoittamiseksi ja maahan sellaisen järjestelmän luomiseksi, jossa automaattisesti ostetaan ja myydään ja annetaan lainoja ja otetaan lainoja ja luodaan aina uusia kauppoja, uusia maksuja, uusia kiinnelainoja joka seitsemäs ja 50. vuosi. Kapitalismi rajoituksin.
Entäpä Uusi testamentti ja toisillemme antaminen?
"Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä… Ei myöskään ollut heidän seassaan ketään puutteenalaista; sillä kaikki, joilla oli maatiloja tai taloja, myivät ne ja toivat myytyjen hinnan ja panivat apostolien jalkojen juureen; ja jokaiselle jaettiin sen mukaan, kuin hän tarvitsi." Apt. 4:32, 34-35
Siltä varalta, että tulkitsemme tuon väärin niin, että he muka asuivat jättiläismäisessä kommuunissa, ymmärrämme yksilöllisen vapauden heidän antamisessaan, sillä Pietari sanoi Ananiakselle: " Eikö se myymätönnä ollut sinun omasi, ja eikö myynnin jälkeenkin sen hinta ollut sinun?" Apt. 5:4
Ja Apt. 2:46: "... mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella." Tämä osoittaa, että he pitivät omat kotinsa, vaikka jotkut myivät ylimääräistä omaisuuttaan, kuten yllä nähtiin.
Apt. sanoo 'eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli'. Se tarkoittaa sitä, että he olivat niin valtavia antajia, että he kaikki olivat halukkaita antamaan kaiken, mikä heillä oli puutteenalaiselle lähimmäiselle. Siinä ei sanottu, ettei heidän omaisuutensa ollut heidän omaansa, siinä sanotaan, etteivät he sanoneet omaksensa mitään siitä, mitä heillä oli. Siinä on suuri ero. Voin keksiä monta ihmistä tänään, joilla on sydämessään tuo sama anteliaisuus, minkä todistaa heidän elämäntapanaan oleva anteliaisuutensa.
Tuo sulkee pois laskuista kommunismin alkuseurakunnassa – kommunismia on se, kun valtio omistaa kaiken ja jakaa siitä kaikille tarpeen mukaan. Se on kapitalismia koko siinä juutalaisessa asiayhteydessä, joka nähtiin edellä ja viime viikolla, mutta sen liimasi yhteen rakkauden elämäntapa, joka kannusti antamiseen elämäntapana. Ruumis piti huolta ruumiista.
Sen tähden Paavali kirjoitti: "Tee työtä, että sinulla olisi mitä antaa tarvitsevalle." ja "kehota niitä, jotka nykyisessä maailmanajassa ovat rikkaita… olemaan anteliaita ja jakelemaan omastansa." Ef. 4:28 & I Tim. 6:17-19
Lisäksi prioriteettina oli varmistaa, että ensin tyydytetään kaikki tarpeet Kristuksen ruumiissa ja sen jälkeen kun uskovien tarpeet on tyydytetty, edetään ulospäin uskosta osattomille: "Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille." Gal. 6:10
Meidän vastuullamme on huolehtia toisistamme, ei hallituksen
Raha on täällä maan päällä ja vastuu siitä, kuinka käytämme sitä, on yksin meidän, kuten nähdään kymmenessä käskyssä ja talenttivertauksessa. Jumala ei ole liikekumppanisi ja hänen antamansa johdatus tai ohjaus seuraa näitä hahmoteltuja riskin/palkkion, suoraselkäisyyden ja tilivelvollisuuden periaatteita.
Sen tähden tilanne on sama koskien anteliaan sydämen omaamista – Kristus on sinussa, joten on sinun ja Hänen asiansa päättää: "Jokainen pankoon syrjään jotakin antamista varten sen mukaisesti, kuinka Jumala on häntä silla viikolla siunannut" (suomennos tässä). Kristus on sinussa, hankkiudu Hänen seuraansa tekemään laskelmia. 1. Kor. 16:2
Ja huomaa, että puutteenalaisille antaminen oli valikoivaa, perustuen vastaanottavan henkilön luonteeseen, jonka osoitti aktiivinen kristillisen uskon elämäntyyli: "Kun otatte huomioon leskiä (joilla ei ole perhettä elättämässä), älä anna heille, elleivät he ole ahkeroineet toisten palvelemisen parissa." 1. Tim. 5:9-11 (suomennos tässä)
(Mikä antaa meille ymmärrystä Apt. 6 politiikasta koskien leskien tukemista – se ei ollut vastikkeetonta, heidän odotettiin ahkeroivan toisten palvelemisessa ja jatkavan sitä)
Näistä Raamatun kohdista selviää, että vastuu uskovista huolehtimisesta lankesi Kristuksen ruumiille, ei hallitukselle, ei järjestäytyneille hyväntekeväisyysjärjestöille – vaan ruumis pitää huolta ruumiista.
Kuten sanoin alussa, tämä sarja on kooste muutamista umpimähkäisistä ajatuksista – nämä ensimmäiset kaksi koskevat Jumalan valtakuntaa ja hallituksen roolin laajuutta maan kansalaisista huolehtimisesta ja heidän ruokkimisestaan. Olen kertonut riittäväksi, jotta nähdään valtakunnan, sellaisena kuin se hahmotellaan talenttivertauksessa, olevan kapitalistisen siten, että pääomalla on yläraja, ja että puutteenalaisista huolehtiminen lankeaa ensin, ei hallitukselle, ei sosiaalivirastolle, vaan ensiksi uskoville, jotka pitävät huolen uskovista.
Jätän asian käsittelyn tähän – tarkoitukseni oli määritellä, miten Jumala asennoituu kapitalismiin, sosialismiin ja kommunismiin, kun hallitukset kaikkialla maailmassa painivat sen kimpussa, kuinka laajalle hallituksen pitäisi levittäytyä.
Ensi viikolla umpimähkäisiä ajatuksia… abortista. Siihen saakka
Siunauksin,
John Fenn