The Ways of Righteousness # 5 (dealing with emotional hurts)
Vanhurskauden tiet, osa 5 (tunne-elämän kipujen ja loukkausten käsittely)
Hei kaikki,
Jeesus ei koskaan muutu: Tapa, jolla Hän käsitteli ihmisiä evankeliumeissa, on se tapa, jolla Hän käsittelee sinua ja minua tänään. Joten jos tarkastelemme evankeliumeja, tiedämme, kuinka Hän käsittelee meitä.
Hän ei muuta sitä, kuinka Hän käsittelee meitä meidän rankan tai helpon lapsuutemme perustella tai meidän rikkautemme tai köyhyytemme, miehisyytemme tai naiseutemme perusteella: totuus on totuus ja riippumatta siitä, missä olemme olleet tai keitä olemme, Hän tulee aina pyytämään meitä sisältä käsin linjaamaan tunteemme ja ajatuksemme Totuutta vastaaviksi. Hän tuo meille tilaisuuden tehdä oikeita päätöksiä, tuntea oikeita tunteita, nähdä Hänen totuuteensa joka tilanteessa.
Niinpä kun puhumme tunne-elämän kivuista ja loukkauksista, meidän täytyy ensin kysyä, ovatko ne vanhurskaita tunne-elämän kipuja vai epävanhurskaita loukkaantumisia. Kaikki kivut eivät ole samanlaisia. Jotkut kivut ovat tulosta tapahtumista, jotka ihminen on itse aiheuttanut. Tuo loukkaantuminen ei ole oikeutettua ja hänet ja sydämensä täytyy jättää Herralle kohtaamaan seuraukset, ja se on sitä, mitä Hän tulee tekemään, jos ihminen ei tule totuuteen asiassa. Mutta sitten jokin kipu ja loukkaantuminen ovat oikeutettuja, ja ne täytyy Herran parantaa, mikä käsittää usein ajan kuluessa tapahtuvan parantumisen todeksi elämisen. Mutta ensin epävanhurskaaseen loukkaantumiseen.
Loukkaantuminen ja pettyminen ihmisiin
Joh. 6:26:ssa Jeesus sanoi Häntä etsiville ihmisille: 'Ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan sen tähden, että saitte syödä niitä leipiä (joiden määrän Hän oli moninkertaistanut) ja tulitte ravituiksi. "Auts, tuon täytyi sattua. Kun Hän sitten puhkesi kertomaan muutamia vaikeasti ymmärrettäviä vertauksia Hänen lihansa syömisestä ja Hänen verensä juomisesta – monet heistä lähtivät – hämmentyneinä, loukkaantuneina ja pettyneinä. (Joh. 6: 66-67)
Oliko heidän loukkaantumisensa oikeutettua? Heidän petetyksi tulemisen tunteensa olivat todellisia. Heidän syvät pettymyksen tunteensa Jeesukseen olivat todellisia. Heidän elämänsuunnitelmansa kääntyi yhtäkkiä uuteen järjestykseen ja he palasivat kotiin päästäkseen jaloilleen seurattuaan tätä miestä, jonka he luulivat olevan uusi kuningas, mutta Hän oli NIIN satuttanut heitä. Oliko heidän loukkaantumisensa oikeutettua? Ei. Olivatko heidän loukkaantumisen, pettymyksen, petetyksi tulemisen tunteensa todellisia? Kyllä. Todellisia tunteita, mutta epäoikeutettuja tunteita, joten Hän odotti heidän muuttavan tunteensa Totuuden mukaisiksi – Hän on sama tänään meidän suhteemme.
Entäpä Mk. 1:30-38, missä Jeesus asustaa Pietarin anopin kotona parantaen kaikki, jotka tulivat ovelle, auringonlaskuun saakka. Seuraavana aamuna Hän meni ulos ollakseen yksin ja rukoillakseen, ja kun Hänet löydettiin, Pietari sanoi: "Kaikki etsivät sinua!" odottaen Hänen alkavan parantaa jälleen kuten Hän oli tehnyt edellisenä iltana. Mutta Jeesus sanoi, että Hän aikoi mennä toisiin kaupunkeihin sen sijaan. KUINKA pettyneitä kaikkien ihmisten on täytynyt olla – kuinka loukkaantuneita – he tarvitsivat parantumista ja pelkästään mielijohteesta Jeesus peruuttaa ja jatkaa eteenpäin. Mitä jos et ehtinyt edellisen illan auringonlaskun aikarajaan mennessä ja jäit sairaaksi tai loukkaantuneeksi? Heidän kipunsa ja pettymyksensä olivat todellisia. Mutta oliko heidän loukkaantumisensa oikeutettua? Ei. Olivatko heidän pettymyksen, loukkaantumisen, vihan tunteensa todellisia? Kyllä.
Liittymäkohta Herrassa aikuiseksi kasvamiseen
Erota tunteesi siitä hetkestä ja kysy itseltäsi, onko loukkaantumisesi oikeutettua. Jos on, sitten Herra on kanssasi ja voit pyytää Häntä käsittelemään ne, ja Hän auttaa sinua työstämään tunteesi ja kärsimäsi epäoikeudenmukaisuuden tunteen.
Jos havaitset, että tuntemuksesi eivät ole oikeutettuja tai että tunteesi ovat tulosta siitä, että haluat jotakin epävanhurskasta, sitten Hän ei ole kanssasi (oikean vastustaminen on ylpeyttä, ja Jumalan vastustaa ylpeitä). Ja ellet ojenna itseäsi, sinut jätetään käsittelemään tunteitasi kunnes niin teet. Jos jatkat vastustelua (kuten ylpeys toimii), saatat löytää itsesi hengelliseltä saarelta syyttämässä kaikkia niitä ympärilläsi olevia, jotka ovat sinua satuttaneet ja sinut pettäneet ja hylänneet (vaikka tunteesi ovat oikeudettomia, koska sinä sait aikaan sen, että he toimivat niin) – kunnes olet valmis myöntämään omat virheesi. Oman sydämensä rumuuteen käsiksi käymistä ja tuon tilan korjaamista Kristuksen kautta kutsutaan aikuiseksi kasvamiseksi Kristuksessa.
Evankeliumeissa on kymmenittäin esimerkkejä siitä, että Jeesus tuottaa pettymyksen ihmisille, loukkaa ihmisiä tehden näistä pettyneitä ja vihaisia. Nuo Hänen toisissa aikaansaamansa tunteet ovat osaksi sitä. mikä lähetti Hänet ristille. Hän teki ihmisistä vihaisia ja toi heissä esiin tunteita, joita he eivät halunneet käsitellä. Hän ei koskaan muutu!! Hän tekee yhä niin meissä tänään!
Hän yhä provosoi meitä sisältä käsin oikeiden päätösten ja tunteiden tai väärien päätösten ja tunteiden valitsemisella. Hän saa meidät kohtaamaan Totuuden. SE on päätöksenteon kohta, se piste, jossa vallitsee korostunut tietoisuus ja tunteet koskien tilannettamme ja Totuutta. Heti kun Hän on saanut meidät tietoisiksi totuudesta, Hän vaikenee havainnoidakseen sydämemme ja mielemme ja tunteidemme toimintaa nähdäkseen, mitä teemme.
Loukatuksi tuleminen on elämään kuuluva tosiasia; loukkaantuneisuuteen jääminen on valinta
Ne tunteet ovat todellisia, mutta loukkaantuneisuudessa eläminen on valinta. Itsesi leimaaminen vahingoitetuksi, loukkaantuneeksi, on valinta. Kyllä, sinun hylkäämisen, pettymyksen, loukkaantumisen, vihan tunteesi ovat kaikki todellisesti koettuja, mutta loukkaantuneisuus on valinta. Jos ihminen saatuaan hylkäämisen piston muuttaa tunteensa ja ajatuksensa välittömästi rakastamaan sitä, joka loukkaa ja syyttää, loukkaantuneisuuden piston voi sitten nähdä etäisyydeltä, mikä sallii päätellä, onko tuntemamme loukkaantuneisuus vanhurskasta vai ei.
Jeesus oli pettynyt siihen, että hänen lähimmät ystävänsä eivät kyenneet pysymään hereillä rukoillakseen Hänen kanssaan Getsemanessa. Se oli oikeutettua loukkaantumista. (Mk 14:37) Mutta se ei hidastanut Häntä vähääkään sen tekemisessä, mikä oli oikein (mennä ristille). Siinä on se ero. Ihmiset loukkaantuvat, joten he oikeuttavat itselleen neutraalille vaihtamisen elämässään pysähtyen juhlimaan ja toistuvasti kertaamaan loukkaantuneisuuttaan, syyttävät toisia siitä, missä he elämässä ovat. He syyttävät toisia, kulkevat seurakunnasta toiseen, kokouksesta toiseen, ihmisen luota toisen luo kykenemättä koskaan asettumaan aloilleen ja luomaan aitoja ja pitkäaikaisia ihmissuhteita, he ovat ihmisten ympäröimiä hengellisiä saaria hautomassa omia loukkaantumisiaan.
Emme saa antaa loukkaantumisen estää meitä tekemästä sitä mikä on oikein. Valinta tehdä mitä Sana sanoo kun se on vastoin kaikkea sitä miltä sinusta tuntuu ja vastoin kaikkea loukkaantumistasi, on osa Kristuksessa aikuiseksi kasvamista. Kun et etsi omaasi, kun et provosoi tai vastaa provosointiin, kun suhtaudut rakkaudellisesti vastenmielisiin. Olet vastuussa tunteistasi. Älä oikeuta niitä hormoneilla, väsymyksillä, sairaudella, stressillä – ole vain vastuussa siitä mitä tunnet. Opi hallitsemaan tunteita. Meitä johdattavat logiikka, päättely, Pyhä Henki, mutta harvoin meitä johdattaa yksin inhimillinen tunne – ne ovat niin ailahtelevaisia. Meidän on määrä olla vastuussa tunteistamme, se on niin yksinkertaista. Valitse tehdä oikein riippumatta siitä, miltä sinusta tuntuu. Aina.
Jeesus vie meidät aina päätöksen teon kohtaan – Hän kysyy meiltä aina kysymyksiä osoittaakseen, mitä sydämessämme on
Hän kysyi 12 opetuslapselta, kuka Hän heidän mielestään oli: kenellä oli ilmestys Isältä siitä, kuka Jeesus oli. Hän kysyy yhä ihmisiltä tänään: 'Kenenkä te sanotte minun olevan?'
Kun Jeesus kohtasi massiivisen kansanjoukon vailla mitään tapaa ruokita heidät, Hän kääntyi Filippuksen luo ja kysyi, kuinka niin moni ihminen ruokittaisiin, tutkien voidakseen nähdä, ulottaisiko Filippus tai kukaan toisista ajatteluaan 'ilmeisen ulkopuolelle' uskossa odottaen Herralta jotakin poikkeuksellista, koska oli nähty Hänen tekevän jo niin monia ihmeitä. Hän kysyy yhä meiltä, mitä teemme, kun kohtaamme edessämme mahdottomuuksia; ulotammeko ajattelumme 'ilmeisen ulkopuolelle' odottaen Hänen tekevän jotakin poikkeuksellista vai olemmeko kuin Filippus, joka vetäytyi takaisin luonnolliseen ja etsi vain luonnollisia ratkaisuja
Matt. 17:25:ssa, 21:28:ssa, 22:42:ssa Jeesus kysyi: "Mitä te ajattelette" kuulijoiltaan ja Hän kysyy meiltä yhä "Mitä te ajattelette?" elämäntilanteistamme. Vastaammeko me vanhurskaudessa vai syvästä, mutta epävanhurskaasta tarpeesta käsin olla oikeassa kaikissa asioissa?
Mk. 3:4:ssa Jeesus kysyi kysymyksen, joka on kirjattu myös Matteukseen ja Luukkaaseen: "Onko oikein tehdä hyvää (sapattina)?" Ja yhä Hän pyytää meitä arvioimaan, onko edessämme oleva tarve oikea ja sovelias meidän tehdä, vai pitäisikö meidän tehdä jotakin muuta. Päätän tämän kirjoitussarjan ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
Vanhurskauden tiet, osa 5 (tunne-elämän kipujen ja loukkausten käsittely)
Hei kaikki,
Jeesus ei koskaan muutu: Tapa, jolla Hän käsitteli ihmisiä evankeliumeissa, on se tapa, jolla Hän käsittelee sinua ja minua tänään. Joten jos tarkastelemme evankeliumeja, tiedämme, kuinka Hän käsittelee meitä.
Hän ei muuta sitä, kuinka Hän käsittelee meitä meidän rankan tai helpon lapsuutemme perustella tai meidän rikkautemme tai köyhyytemme, miehisyytemme tai naiseutemme perusteella: totuus on totuus ja riippumatta siitä, missä olemme olleet tai keitä olemme, Hän tulee aina pyytämään meitä sisältä käsin linjaamaan tunteemme ja ajatuksemme Totuutta vastaaviksi. Hän tuo meille tilaisuuden tehdä oikeita päätöksiä, tuntea oikeita tunteita, nähdä Hänen totuuteensa joka tilanteessa.
Niinpä kun puhumme tunne-elämän kivuista ja loukkauksista, meidän täytyy ensin kysyä, ovatko ne vanhurskaita tunne-elämän kipuja vai epävanhurskaita loukkaantumisia. Kaikki kivut eivät ole samanlaisia. Jotkut kivut ovat tulosta tapahtumista, jotka ihminen on itse aiheuttanut. Tuo loukkaantuminen ei ole oikeutettua ja hänet ja sydämensä täytyy jättää Herralle kohtaamaan seuraukset, ja se on sitä, mitä Hän tulee tekemään, jos ihminen ei tule totuuteen asiassa. Mutta sitten jokin kipu ja loukkaantuminen ovat oikeutettuja, ja ne täytyy Herran parantaa, mikä käsittää usein ajan kuluessa tapahtuvan parantumisen todeksi elämisen. Mutta ensin epävanhurskaaseen loukkaantumiseen.
Loukkaantuminen ja pettyminen ihmisiin
Joh. 6:26:ssa Jeesus sanoi Häntä etsiville ihmisille: 'Ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan sen tähden, että saitte syödä niitä leipiä (joiden määrän Hän oli moninkertaistanut) ja tulitte ravituiksi. "Auts, tuon täytyi sattua. Kun Hän sitten puhkesi kertomaan muutamia vaikeasti ymmärrettäviä vertauksia Hänen lihansa syömisestä ja Hänen verensä juomisesta – monet heistä lähtivät – hämmentyneinä, loukkaantuneina ja pettyneinä. (Joh. 6: 66-67)
Oliko heidän loukkaantumisensa oikeutettua? Heidän petetyksi tulemisen tunteensa olivat todellisia. Heidän syvät pettymyksen tunteensa Jeesukseen olivat todellisia. Heidän elämänsuunnitelmansa kääntyi yhtäkkiä uuteen järjestykseen ja he palasivat kotiin päästäkseen jaloilleen seurattuaan tätä miestä, jonka he luulivat olevan uusi kuningas, mutta Hän oli NIIN satuttanut heitä. Oliko heidän loukkaantumisensa oikeutettua? Ei. Olivatko heidän loukkaantumisen, pettymyksen, petetyksi tulemisen tunteensa todellisia? Kyllä. Todellisia tunteita, mutta epäoikeutettuja tunteita, joten Hän odotti heidän muuttavan tunteensa Totuuden mukaisiksi – Hän on sama tänään meidän suhteemme.
Entäpä Mk. 1:30-38, missä Jeesus asustaa Pietarin anopin kotona parantaen kaikki, jotka tulivat ovelle, auringonlaskuun saakka. Seuraavana aamuna Hän meni ulos ollakseen yksin ja rukoillakseen, ja kun Hänet löydettiin, Pietari sanoi: "Kaikki etsivät sinua!" odottaen Hänen alkavan parantaa jälleen kuten Hän oli tehnyt edellisenä iltana. Mutta Jeesus sanoi, että Hän aikoi mennä toisiin kaupunkeihin sen sijaan. KUINKA pettyneitä kaikkien ihmisten on täytynyt olla – kuinka loukkaantuneita – he tarvitsivat parantumista ja pelkästään mielijohteesta Jeesus peruuttaa ja jatkaa eteenpäin. Mitä jos et ehtinyt edellisen illan auringonlaskun aikarajaan mennessä ja jäit sairaaksi tai loukkaantuneeksi? Heidän kipunsa ja pettymyksensä olivat todellisia. Mutta oliko heidän loukkaantumisensa oikeutettua? Ei. Olivatko heidän pettymyksen, loukkaantumisen, vihan tunteensa todellisia? Kyllä.
Liittymäkohta Herrassa aikuiseksi kasvamiseen
Erota tunteesi siitä hetkestä ja kysy itseltäsi, onko loukkaantumisesi oikeutettua. Jos on, sitten Herra on kanssasi ja voit pyytää Häntä käsittelemään ne, ja Hän auttaa sinua työstämään tunteesi ja kärsimäsi epäoikeudenmukaisuuden tunteen.
Jos havaitset, että tuntemuksesi eivät ole oikeutettuja tai että tunteesi ovat tulosta siitä, että haluat jotakin epävanhurskasta, sitten Hän ei ole kanssasi (oikean vastustaminen on ylpeyttä, ja Jumalan vastustaa ylpeitä). Ja ellet ojenna itseäsi, sinut jätetään käsittelemään tunteitasi kunnes niin teet. Jos jatkat vastustelua (kuten ylpeys toimii), saatat löytää itsesi hengelliseltä saarelta syyttämässä kaikkia niitä ympärilläsi olevia, jotka ovat sinua satuttaneet ja sinut pettäneet ja hylänneet (vaikka tunteesi ovat oikeudettomia, koska sinä sait aikaan sen, että he toimivat niin) – kunnes olet valmis myöntämään omat virheesi. Oman sydämensä rumuuteen käsiksi käymistä ja tuon tilan korjaamista Kristuksen kautta kutsutaan aikuiseksi kasvamiseksi Kristuksessa.
Evankeliumeissa on kymmenittäin esimerkkejä siitä, että Jeesus tuottaa pettymyksen ihmisille, loukkaa ihmisiä tehden näistä pettyneitä ja vihaisia. Nuo Hänen toisissa aikaansaamansa tunteet ovat osaksi sitä. mikä lähetti Hänet ristille. Hän teki ihmisistä vihaisia ja toi heissä esiin tunteita, joita he eivät halunneet käsitellä. Hän ei koskaan muutu!! Hän tekee yhä niin meissä tänään!
Hän yhä provosoi meitä sisältä käsin oikeiden päätösten ja tunteiden tai väärien päätösten ja tunteiden valitsemisella. Hän saa meidät kohtaamaan Totuuden. SE on päätöksenteon kohta, se piste, jossa vallitsee korostunut tietoisuus ja tunteet koskien tilannettamme ja Totuutta. Heti kun Hän on saanut meidät tietoisiksi totuudesta, Hän vaikenee havainnoidakseen sydämemme ja mielemme ja tunteidemme toimintaa nähdäkseen, mitä teemme.
Loukatuksi tuleminen on elämään kuuluva tosiasia; loukkaantuneisuuteen jääminen on valinta
Ne tunteet ovat todellisia, mutta loukkaantuneisuudessa eläminen on valinta. Itsesi leimaaminen vahingoitetuksi, loukkaantuneeksi, on valinta. Kyllä, sinun hylkäämisen, pettymyksen, loukkaantumisen, vihan tunteesi ovat kaikki todellisesti koettuja, mutta loukkaantuneisuus on valinta. Jos ihminen saatuaan hylkäämisen piston muuttaa tunteensa ja ajatuksensa välittömästi rakastamaan sitä, joka loukkaa ja syyttää, loukkaantuneisuuden piston voi sitten nähdä etäisyydeltä, mikä sallii päätellä, onko tuntemamme loukkaantuneisuus vanhurskasta vai ei.
Jeesus oli pettynyt siihen, että hänen lähimmät ystävänsä eivät kyenneet pysymään hereillä rukoillakseen Hänen kanssaan Getsemanessa. Se oli oikeutettua loukkaantumista. (Mk 14:37) Mutta se ei hidastanut Häntä vähääkään sen tekemisessä, mikä oli oikein (mennä ristille). Siinä on se ero. Ihmiset loukkaantuvat, joten he oikeuttavat itselleen neutraalille vaihtamisen elämässään pysähtyen juhlimaan ja toistuvasti kertaamaan loukkaantuneisuuttaan, syyttävät toisia siitä, missä he elämässä ovat. He syyttävät toisia, kulkevat seurakunnasta toiseen, kokouksesta toiseen, ihmisen luota toisen luo kykenemättä koskaan asettumaan aloilleen ja luomaan aitoja ja pitkäaikaisia ihmissuhteita, he ovat ihmisten ympäröimiä hengellisiä saaria hautomassa omia loukkaantumisiaan.
Emme saa antaa loukkaantumisen estää meitä tekemästä sitä mikä on oikein. Valinta tehdä mitä Sana sanoo kun se on vastoin kaikkea sitä miltä sinusta tuntuu ja vastoin kaikkea loukkaantumistasi, on osa Kristuksessa aikuiseksi kasvamista. Kun et etsi omaasi, kun et provosoi tai vastaa provosointiin, kun suhtaudut rakkaudellisesti vastenmielisiin. Olet vastuussa tunteistasi. Älä oikeuta niitä hormoneilla, väsymyksillä, sairaudella, stressillä – ole vain vastuussa siitä mitä tunnet. Opi hallitsemaan tunteita. Meitä johdattavat logiikka, päättely, Pyhä Henki, mutta harvoin meitä johdattaa yksin inhimillinen tunne – ne ovat niin ailahtelevaisia. Meidän on määrä olla vastuussa tunteistamme, se on niin yksinkertaista. Valitse tehdä oikein riippumatta siitä, miltä sinusta tuntuu. Aina.
Jeesus vie meidät aina päätöksen teon kohtaan – Hän kysyy meiltä aina kysymyksiä osoittaakseen, mitä sydämessämme on
Hän kysyi 12 opetuslapselta, kuka Hän heidän mielestään oli: kenellä oli ilmestys Isältä siitä, kuka Jeesus oli. Hän kysyy yhä ihmisiltä tänään: 'Kenenkä te sanotte minun olevan?'
Kun Jeesus kohtasi massiivisen kansanjoukon vailla mitään tapaa ruokita heidät, Hän kääntyi Filippuksen luo ja kysyi, kuinka niin moni ihminen ruokittaisiin, tutkien voidakseen nähdä, ulottaisiko Filippus tai kukaan toisista ajatteluaan 'ilmeisen ulkopuolelle' uskossa odottaen Herralta jotakin poikkeuksellista, koska oli nähty Hänen tekevän jo niin monia ihmeitä. Hän kysyy yhä meiltä, mitä teemme, kun kohtaamme edessämme mahdottomuuksia; ulotammeko ajattelumme 'ilmeisen ulkopuolelle' odottaen Hänen tekevän jotakin poikkeuksellista vai olemmeko kuin Filippus, joka vetäytyi takaisin luonnolliseen ja etsi vain luonnollisia ratkaisuja
Matt. 17:25:ssa, 21:28:ssa, 22:42:ssa Jeesus kysyi: "Mitä te ajattelette" kuulijoiltaan ja Hän kysyy meiltä yhä "Mitä te ajattelette?" elämäntilanteistamme. Vastaammeko me vanhurskaudessa vai syvästä, mutta epävanhurskaasta tarpeesta käsin olla oikeassa kaikissa asioissa?
Mk. 3:4:ssa Jeesus kysyi kysymyksen, joka on kirjattu myös Matteukseen ja Luukkaaseen: "Onko oikein tehdä hyvää (sapattina)?" Ja yhä Hän pyytää meitä arvioimaan, onko edessämme oleva tarve oikea ja sovelias meidän tehdä, vai pitäisikö meidän tehdä jotakin muuta. Päätän tämän kirjoitussarjan ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
RSS Feed