Spirit of Prophesy, # 2 (girl, Word/Word)
Profetian henki, osa 2 (tyttö, Sana/Sana)
Hei kaikki,
Eilen Chris ja minä puhuimme kaupan naismyyjän kanssa, joka oli iältään ainakin viisikymppinen, mutta kun maksoimme ja Chris rullasi (pyörätuolin) jonon läpi hän sanoi naiselle: "Okei tyttö, meidän täytyy nyt mennä, kiitokset, nähdään taas, tyttö." Nainen vain hykersi ja sanoi näkemiin ja me suuntasimme takaisin auton luo ja kohti kotia. Juuri ennen kun saapuu meille kotiin, sijaitsee niitty, ja kääntyessämme kadunkulmasta niityllä oli joukko lehmiä, jotka nähdessään Chris sanoi: "Hei tytöt, mitäs puuhaatte, ruohoako syötte? Jep."
Hän käytti samaa sanaa 'tyttö' sekä noin 50-vuotta vanhasta naisesta kaupassa että lehmälaumasta niityllä, vaikka oikea käyttötapa sanalle 'tyttö' on naispuolinen ihmislapsi. Mutta se oli riittävän lähellä soveltuakseen tuohon tilanteeseen, ainakin Chrisin mielessä.
Samalla tavoin on olemassa sellainen Raamatun ja profetian ymmärtäminen, joka on nimeltään 'kaksinkertaisen viittauksen laki'. Se merkitsee sitä, että profetia tai jae merkitsee jotakin alkuperäisille kuulijoille tai lukijoille, ja että Herra voi käyttää samaa sanaa myöhemmin jollekulle toiselle toisena aikana johonkin täysin eri asiaan. Kuitenkin kun Hän puhuu jokin jakeen meille, se ei tee tyhjäksi ensikäyttöä, vaan sen sijaan on yhtäpitävä sen kanssa ja rakentaa sille.
Paavali ja Barnabas sekä Jeesus
Apt. 13:44-48:ssa meille kerrotaan lähes koko Antiokian kaupungin kokoontuneen kuulemaan, kun Paavali kertoi ihmiselle pelastuksesta Kristuksen kautta, ja juutalaiset valtasi kiihko. Kun he olivat lietsoneet väkijoukkoa, Paavali teki huomion, että koska he eivät katso itseään mahdollisiksi ikuiseen elämään, he kääntyisivät nyt pakanoiden puoleen:
"Sillä näin on Herra meitä käskenyt: 'Minä olen pannut sinut pakanain valkeudeksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti'. Sen kuullessansa pakanat iloitsivat..."
Herran sanoma Raamatun kohta oli tarkoitettu Paavalille, se oli itse asiassa suora lainaus Jesaja 49:6:sta Jeesusta koskevasta profetiasta. Se lausuttiin myös Jeesus-vauvan ylitse Lk. 2:32:ssa, kummassakin tapauksessa viitaten Herraan, ei Paavaliin. Kuitenkin Herra otti tuon Itseään koskevan jakeen ja sanoi sen olevan Paavalille ja Barnabasille.
Huomaa, etteivät Paul & Barnabas valinneet tuota jaetta soveltumaan itseensä, Herra valitsi.
"Avaapa Joh. 14:27"
Kun olin teini-ikäinen ja kamppailin epävarmuuden, alemmuuden tunteen ja omanarvontunteen puuttumisen kanssa, en uskonut Herran hyväksyvän tarjoustani palvella Häntä – en uskonut Hänen haluavan minua. Sitten keskellä palvontaa kuulin ensimmäisen kerran Herran Jeesuksen Itsensä äänen, Hän sanoi:
"Minä rakastan sinua, John." Hätkähdin niin, että änkytin vastauksena: "Mi- minä myös rakastan sinua, Herra." Mihin Hän sanoi: "Avaapa Joh. 14:27." "Nytkö, Herra?" "Aivan, nyt." Joten tein niin: " Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö."
Tuon myötä tiesin Hänen hyväksyneen elämäni Hänen palvelemisensa alttarilla. Mutta huomaa, että tuo jae oli jotakin sellaista, mitä Jeesus alun perin puhui opetuslapsille antaakseen heille rauhan. Sitten noin 1944 vuotta myöhemmin Hän valitsi sen ja sanoi sen myös soveltuvan minuun. En valinnut sitä. Hän valitsi.
Virta
Meidän kaikkien kohdalla on jokin jae 'hypähtänyt esiin' lukiessamme Raamattua. Tai joku on antanut meille henkilökohtaisen profetian. Tai Herra on tehnyt eläväksi, paljastanut tai tähdentänyt meille, että jokin jae oli meitä ja tilannettamme varten. Joskus ei ole kyse tietystä Raamatun kohdasta, vaan suorasta meille annetusta lupauksesta ilmestyksen kautta tai suoraan kuten "Äitisi tulee 'uudestisyntymään' ennen kuin kuolee." Joskus Hän voi jopa tehdä eläväksi jonkin sellaisen asian, jonka sanoi joku sellainen, joka ei edes tiennyt Jumalan käyttävän häntä, mutta me tiedämme tietyn osan siitä, mitä hän sanoi olevan Häneltä meille.
Voimme olla myös kuten Timoteus, jota käskettiin 1. Tim. 1:18:ssa elämään "… sinusta aiemmin annettujen profetioiden mukaisesti." (suomennos tässä). Emme tiedä, käsittivätkö nuo nuorelle Timoteukselle olleet profetiat Raamatun kohtia, mutta Paavali tunnusti ne aidoiksi ja tarkoiksi ohjatessaan tätä muistamaan ja elämään niiden mukaisesti. Huomaa, ettei Timoteus luonut profetiaa; jollakulla oli 'sana' hänelle.
Sanasta kiinni pitäminen
Katso Raamatun kaavaa: Herra valitsee jakeen jollekulle ja sanoo 'tämä on sinulle'. Tuo joku ei valinnut sitä, Hän valitsi.
Kuitenkin yleinen käytäntö tänään menee näin: kohtaamme kriisin, joten tartumme Raamattuun tai viitejakeiden luetteloon. Selaamme sivuja tai haemme oman 'lupausten listamme', etsimme jonkin jakeen, rukoilemme sen ääneen Jumalalle ilmoittaen, että tämä on se, mistä pidämme kiinni.
Mutta tuo käytäntö ei ole Raamatussa. Sitten kun olemme pettyneitä, ihmettelemme, miksi. Sanoimme kaikki oikeat jutut, eikö niin? Löysimme jakeen, josta pitää kiinni, tunnustimme sitä, rukoilimme sitä, odotimme… ruksi, ruksi, ruksi. Mikä meni pieleen? Tai jos saimme vastauksen, luulimme, että se johtui siitä kirjoitetusta Sanasta ja siitä, mitä teimme pitääksemme siitä kiinni, kun itse asiassa emme voi lisätä tuumaakaan emmekä senttiäkään pituutemme – Jumala tekee monia asioita ihan vain laupeudesta ja armosta, ja ajattelemme virheellisesti kaavamme toimineen.
Ymmärräthän, että meidän tulee hankkiutua olemaan yhdessä Hänen kanssaan ja antaa Hänen antaa meille Sana, sitten me pidämme siitä kiinni. Kristinuskossa on kyse Hänen tuntemisestaan, ei kaavoista, rituaaleista ja 'malleista', joilla tehdään juttu x, jotta saadaan tulokseksi juttu y. Meidän on määrä tuntea Jumala ja vaeltaa Hänen kanssaan.
Liian monet sukupolvestamme tuntevat kirjoitetun Sanan, mutta eivät tunne Totista Sanaa (mikä jättää heidät tyhjiksi ja elämään usein lihallista 'kristillistä' elämää). Emme voi 'pitää kiinni' kirjoitetusta Sanasta, ellei Totinen Sana ole ensin antanut tuota jaetta meille. Meidän täytyy tuntea Hänet. Ei vain uskoa Häneen. Ei vain rukoilla Häntä. Ei vain laulaa lauluja Hänestä. Mutta meidän täytyy tuntea Elävä Sana, josta kirjoitettu Sana lähtee.
Hepr. 4:12 -13 – Sana ja Sana
"Sillä Jumalan Sana on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, tunkien lävitse, kunnes jakaa kahtia sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet. Eikä ole olemassa luotua, joka on kätkössä Hänen näkyvistään, vaan kaikki asiat ovat auki ja avoimia, ja paljastettuja Hänen silmilleen, Hänelle, jolle meidän täytyy tehdä tili." (suomennos tässä)
Kun tätä opetetaan, useimmat julistajat käyttävät vain jaetta 12 kertomaan seurakuntalaisille, että heidän täytyy 'alkaa tutkia Sanaa joka päivä'. Harvoin he lukevat jakeen 13, joka paljastaa hänen puhuvan Sanaa tarkoittavasta Persoonasta, Herrasta Jeesuksesta ja juuri Hän on se joka erottaa sielun ja hengen ja tuomitsee sydämemme ajatukset ja aikeet.
Ajattele sitä tällä tavoin
Jeesus on Sana, ja kirjoitettu Sana on virrannut Hänestä painetulle sivulle, sen tähden Hän voi valita jakeen ja soveltaa sitä kehen tahansa jonka Hän arvioi olevan sovelias sen vastaanottamiseen. Mutta jos me valikoimme jakeen kirjoitetusta Sanasta ilman, että se on ensin tullut Elävältä Sanalta meille tuossa tilanteessa, me otamme riskin siitä, ettemme saa sitä mitä Herralla on meitä varten, koska olemme lihassa.
Hyvä uutinen on, että kun kirjoittaja sanoo Elävän Sanan erottavan sielun ja hengen ja tuomitsevan sydämen ajatukset ja aikeet, ja että kaikki asiat ovat auki ja paljaita Hänen edessään, jonka kanssa meidän täytyy toimia, niin hän jatkaa sanoen: " Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika... Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan."
Hän sanoo Herran Jeesuksen tietävän ja tuomitsevan ajatuksemme ja aikeemme, ja sitten kutsuu meitä tulemaan saadaksemme laupeutta ja armoa avuksemme – vau, mitä rakkautta! Mikä rentous Hänen läsnäolossaan, sillä Hän tuntee koko sydämemme ja kuitenkin rakastaa ja kyllä, jopa pitää meistä.
Muista vain, että annat Hänen valita jakeen sinulle ja tilanteeseesi tai voit olla kuin Chris joka käyttää samaa sanaa kahteen tilanteeseen eikä kumpikaan noista ole tuon sanan oikeaa käyttöä. Enemmän ensi viikolla,
Siunauksin,
John Fenn
Profetian henki, osa 2 (tyttö, Sana/Sana)
Hei kaikki,
Eilen Chris ja minä puhuimme kaupan naismyyjän kanssa, joka oli iältään ainakin viisikymppinen, mutta kun maksoimme ja Chris rullasi (pyörätuolin) jonon läpi hän sanoi naiselle: "Okei tyttö, meidän täytyy nyt mennä, kiitokset, nähdään taas, tyttö." Nainen vain hykersi ja sanoi näkemiin ja me suuntasimme takaisin auton luo ja kohti kotia. Juuri ennen kun saapuu meille kotiin, sijaitsee niitty, ja kääntyessämme kadunkulmasta niityllä oli joukko lehmiä, jotka nähdessään Chris sanoi: "Hei tytöt, mitäs puuhaatte, ruohoako syötte? Jep."
Hän käytti samaa sanaa 'tyttö' sekä noin 50-vuotta vanhasta naisesta kaupassa että lehmälaumasta niityllä, vaikka oikea käyttötapa sanalle 'tyttö' on naispuolinen ihmislapsi. Mutta se oli riittävän lähellä soveltuakseen tuohon tilanteeseen, ainakin Chrisin mielessä.
Samalla tavoin on olemassa sellainen Raamatun ja profetian ymmärtäminen, joka on nimeltään 'kaksinkertaisen viittauksen laki'. Se merkitsee sitä, että profetia tai jae merkitsee jotakin alkuperäisille kuulijoille tai lukijoille, ja että Herra voi käyttää samaa sanaa myöhemmin jollekulle toiselle toisena aikana johonkin täysin eri asiaan. Kuitenkin kun Hän puhuu jokin jakeen meille, se ei tee tyhjäksi ensikäyttöä, vaan sen sijaan on yhtäpitävä sen kanssa ja rakentaa sille.
Paavali ja Barnabas sekä Jeesus
Apt. 13:44-48:ssa meille kerrotaan lähes koko Antiokian kaupungin kokoontuneen kuulemaan, kun Paavali kertoi ihmiselle pelastuksesta Kristuksen kautta, ja juutalaiset valtasi kiihko. Kun he olivat lietsoneet väkijoukkoa, Paavali teki huomion, että koska he eivät katso itseään mahdollisiksi ikuiseen elämään, he kääntyisivät nyt pakanoiden puoleen:
"Sillä näin on Herra meitä käskenyt: 'Minä olen pannut sinut pakanain valkeudeksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti'. Sen kuullessansa pakanat iloitsivat..."
Herran sanoma Raamatun kohta oli tarkoitettu Paavalille, se oli itse asiassa suora lainaus Jesaja 49:6:sta Jeesusta koskevasta profetiasta. Se lausuttiin myös Jeesus-vauvan ylitse Lk. 2:32:ssa, kummassakin tapauksessa viitaten Herraan, ei Paavaliin. Kuitenkin Herra otti tuon Itseään koskevan jakeen ja sanoi sen olevan Paavalille ja Barnabasille.
Huomaa, etteivät Paul & Barnabas valinneet tuota jaetta soveltumaan itseensä, Herra valitsi.
"Avaapa Joh. 14:27"
Kun olin teini-ikäinen ja kamppailin epävarmuuden, alemmuuden tunteen ja omanarvontunteen puuttumisen kanssa, en uskonut Herran hyväksyvän tarjoustani palvella Häntä – en uskonut Hänen haluavan minua. Sitten keskellä palvontaa kuulin ensimmäisen kerran Herran Jeesuksen Itsensä äänen, Hän sanoi:
"Minä rakastan sinua, John." Hätkähdin niin, että änkytin vastauksena: "Mi- minä myös rakastan sinua, Herra." Mihin Hän sanoi: "Avaapa Joh. 14:27." "Nytkö, Herra?" "Aivan, nyt." Joten tein niin: " Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö."
Tuon myötä tiesin Hänen hyväksyneen elämäni Hänen palvelemisensa alttarilla. Mutta huomaa, että tuo jae oli jotakin sellaista, mitä Jeesus alun perin puhui opetuslapsille antaakseen heille rauhan. Sitten noin 1944 vuotta myöhemmin Hän valitsi sen ja sanoi sen myös soveltuvan minuun. En valinnut sitä. Hän valitsi.
Virta
Meidän kaikkien kohdalla on jokin jae 'hypähtänyt esiin' lukiessamme Raamattua. Tai joku on antanut meille henkilökohtaisen profetian. Tai Herra on tehnyt eläväksi, paljastanut tai tähdentänyt meille, että jokin jae oli meitä ja tilannettamme varten. Joskus ei ole kyse tietystä Raamatun kohdasta, vaan suorasta meille annetusta lupauksesta ilmestyksen kautta tai suoraan kuten "Äitisi tulee 'uudestisyntymään' ennen kuin kuolee." Joskus Hän voi jopa tehdä eläväksi jonkin sellaisen asian, jonka sanoi joku sellainen, joka ei edes tiennyt Jumalan käyttävän häntä, mutta me tiedämme tietyn osan siitä, mitä hän sanoi olevan Häneltä meille.
Voimme olla myös kuten Timoteus, jota käskettiin 1. Tim. 1:18:ssa elämään "… sinusta aiemmin annettujen profetioiden mukaisesti." (suomennos tässä). Emme tiedä, käsittivätkö nuo nuorelle Timoteukselle olleet profetiat Raamatun kohtia, mutta Paavali tunnusti ne aidoiksi ja tarkoiksi ohjatessaan tätä muistamaan ja elämään niiden mukaisesti. Huomaa, ettei Timoteus luonut profetiaa; jollakulla oli 'sana' hänelle.
Sanasta kiinni pitäminen
Katso Raamatun kaavaa: Herra valitsee jakeen jollekulle ja sanoo 'tämä on sinulle'. Tuo joku ei valinnut sitä, Hän valitsi.
Kuitenkin yleinen käytäntö tänään menee näin: kohtaamme kriisin, joten tartumme Raamattuun tai viitejakeiden luetteloon. Selaamme sivuja tai haemme oman 'lupausten listamme', etsimme jonkin jakeen, rukoilemme sen ääneen Jumalalle ilmoittaen, että tämä on se, mistä pidämme kiinni.
Mutta tuo käytäntö ei ole Raamatussa. Sitten kun olemme pettyneitä, ihmettelemme, miksi. Sanoimme kaikki oikeat jutut, eikö niin? Löysimme jakeen, josta pitää kiinni, tunnustimme sitä, rukoilimme sitä, odotimme… ruksi, ruksi, ruksi. Mikä meni pieleen? Tai jos saimme vastauksen, luulimme, että se johtui siitä kirjoitetusta Sanasta ja siitä, mitä teimme pitääksemme siitä kiinni, kun itse asiassa emme voi lisätä tuumaakaan emmekä senttiäkään pituutemme – Jumala tekee monia asioita ihan vain laupeudesta ja armosta, ja ajattelemme virheellisesti kaavamme toimineen.
Ymmärräthän, että meidän tulee hankkiutua olemaan yhdessä Hänen kanssaan ja antaa Hänen antaa meille Sana, sitten me pidämme siitä kiinni. Kristinuskossa on kyse Hänen tuntemisestaan, ei kaavoista, rituaaleista ja 'malleista', joilla tehdään juttu x, jotta saadaan tulokseksi juttu y. Meidän on määrä tuntea Jumala ja vaeltaa Hänen kanssaan.
Liian monet sukupolvestamme tuntevat kirjoitetun Sanan, mutta eivät tunne Totista Sanaa (mikä jättää heidät tyhjiksi ja elämään usein lihallista 'kristillistä' elämää). Emme voi 'pitää kiinni' kirjoitetusta Sanasta, ellei Totinen Sana ole ensin antanut tuota jaetta meille. Meidän täytyy tuntea Hänet. Ei vain uskoa Häneen. Ei vain rukoilla Häntä. Ei vain laulaa lauluja Hänestä. Mutta meidän täytyy tuntea Elävä Sana, josta kirjoitettu Sana lähtee.
Hepr. 4:12 -13 – Sana ja Sana
"Sillä Jumalan Sana on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, tunkien lävitse, kunnes jakaa kahtia sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet. Eikä ole olemassa luotua, joka on kätkössä Hänen näkyvistään, vaan kaikki asiat ovat auki ja avoimia, ja paljastettuja Hänen silmilleen, Hänelle, jolle meidän täytyy tehdä tili." (suomennos tässä)
Kun tätä opetetaan, useimmat julistajat käyttävät vain jaetta 12 kertomaan seurakuntalaisille, että heidän täytyy 'alkaa tutkia Sanaa joka päivä'. Harvoin he lukevat jakeen 13, joka paljastaa hänen puhuvan Sanaa tarkoittavasta Persoonasta, Herrasta Jeesuksesta ja juuri Hän on se joka erottaa sielun ja hengen ja tuomitsee sydämemme ajatukset ja aikeet.
Ajattele sitä tällä tavoin
Jeesus on Sana, ja kirjoitettu Sana on virrannut Hänestä painetulle sivulle, sen tähden Hän voi valita jakeen ja soveltaa sitä kehen tahansa jonka Hän arvioi olevan sovelias sen vastaanottamiseen. Mutta jos me valikoimme jakeen kirjoitetusta Sanasta ilman, että se on ensin tullut Elävältä Sanalta meille tuossa tilanteessa, me otamme riskin siitä, ettemme saa sitä mitä Herralla on meitä varten, koska olemme lihassa.
Hyvä uutinen on, että kun kirjoittaja sanoo Elävän Sanan erottavan sielun ja hengen ja tuomitsevan sydämen ajatukset ja aikeet, ja että kaikki asiat ovat auki ja paljaita Hänen edessään, jonka kanssa meidän täytyy toimia, niin hän jatkaa sanoen: " Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika... Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan."
Hän sanoo Herran Jeesuksen tietävän ja tuomitsevan ajatuksemme ja aikeemme, ja sitten kutsuu meitä tulemaan saadaksemme laupeutta ja armoa avuksemme – vau, mitä rakkautta! Mikä rentous Hänen läsnäolossaan, sillä Hän tuntee koko sydämemme ja kuitenkin rakastaa ja kyllä, jopa pitää meistä.
Muista vain, että annat Hänen valita jakeen sinulle ja tilanteeseesi tai voit olla kuin Chris joka käyttää samaa sanaa kahteen tilanteeseen eikä kumpikaan noista ole tuon sanan oikeaa käyttöä. Enemmän ensi viikolla,
Siunauksin,
John Fenn
RSS Feed