Nyt tajuan jutun, osa 4, Valkoinen kivi
Hei kaikki,
Tänä syksynä teimme muiden kanssa matkan vieraillaksemme ystävien luona kotiseurakunnissa Yhdysvaltain 'Uudeksi Englanniksi' kutsutulla alueella, joka tarkoittaa maamme koillista osaa. Viimeisenä päivänämme pysähdyimme erääseen suosikkipaikkaamme Lobster Shack –nimiseen ravintolaan Two Lights –kadulla, Cape Elizabethissa, Mainen osavaltiossa. En syö hummereita tai sen tapaisia, joita kutsun 'meren hyönteisiksi', mutta Barb pitää ravintolan hummerisämpylästä ja sijainti on aivan kallioisen rannikon reunalla.
Otin hampurilaiseni ja jääteeni ja pysähdyin pikku kulmapöytään, jossa pidettiin mausteita, jotka kaikki olivat pikku paketeissa pienissä lokeroissa pöydällä: ketsuppi, sinappi, majoneesi ja sitruunamehu. Panin kaksi sitruunamehupakettia niille olevasta lokerosta teetäni varten tarjottimelle ja kävelin pöytäämme.
Avasin sitruunamehupaketin ja puristin sisällön teeheni, sitten otin seuraavan paketin, revin sen auki ja puristin sisällön teeheni – mutta yllätyksekseni paketti, jonka luulin olevan sitruunamehua, olikin itse asiassa sinappia! Naurettuani tajusin, että toivottavasti raskaampi sinappi asettuisi pohjalle ilman että se sotkeutuisi teehen, joten jatkoin teen juomista aterian ajan ja unohdin minua kupin pohjalla väijymässä olevan sinapin.
Totta tosiaan, viimeinen siemaus teetä oli silkkaa sinappia ja nauroin taas vaikka melkein tukehduin siihen ja se totisesti avasi poskionteloni!
Ulkonäkö voi pettää
Se näytti normaalilta teeltä, mutta ulkonäkö voi pettää, jos ei tiennyt, mitä siihen oli lisätty.
Samalla tavalla meillä on Matt. 8:5-12:ssa tilanne, joka on aiheuttanut paljon huolta uskovissa, koska se näyttää toiselta ensi silmäyksellä, mutta kun tarkistaa tarinassa olevat kaikki 'ainesosat', todellinen maku selviää.
Roomalainen sadanpäämies lähestyy Jeesusta sanoen näin: "Herra, minun palvelijani makaa kotona halvattuna ja on kovissa vaivoissa." Mihin Jeesus vastaa: "Minä tulen ja parannan hänet." Mutta sadanpäämies sanoi: "Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; vaan sano ainoastaan sana, niin minun palvelijani paranee."
Tässä kohdassa monilta jää huomaamatta asiayhteys ja jää ymmärtämättä tuon ajan kulttuuri. Tämä sadanpäämies ei ollut juutalainen, kuitenkin hän oli Jeesukseen uskova ja ymmärsi Hänen auktoriteettinsa. Kun hän pyytää Jeesusta vain antamaan parantumiskäskyn, Herra toteaa, että myös pakanalla voi olla uskoa:
"Totisesti minä sanon teille: en ole kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa. Ja minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä (pakanakansakunnista) ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa. Mutta valtakunnan lapset (israelilaiset) heitetään ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. (jakeet 5-12)
Jeesuksen viittaus 'monet tulevat idästä ja lännestä' viittaa pakanakansoihin kuuluvien tulemiseen valtakuntaan kuten tämä Hänen edessään seisova roomalainen, samalla kun valtakunnan lapset (juutalaiset) tullaan heittämään ulos. Voisimme sanoa sen tällä tavoin:
'...lapset, jolle valtakunta kuului, mutta he torjuivat' tullaan heittämään pimeyteen…
Älkää pelätkö, uskovat – Jeesus ei puhunut siitä, että uskovilla olisi epävarma tulevaisuus – Hän puhui pakanoista, joilla sadanpäämiehen tavoin olisi usko Kristukseen, ja jotka tulisivat aterioimaan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa valtakunnassa, samalla kun monet, jolle valtakunta kuului, heitetään ulos siksi, etteivät he usko Häneen.
Nousta seisomaan, vai istuutua?
Apt. 7:55-60:ssa Stefanus on syytettynä Israelin vanhimpien edessä, mikä päättyy äkillisesti, kun Stefanus kiidätetään kaupungin ulkopuolelle ja kivitetään kuoliaaksi. Koko luku seitsemän on omistettu hänen oikeudenkäynnilleen, joka näyttää etenevän ripeässä tahdissa vain päättyäkseen yhtäkkiä. Se saa lukijan ihmettelemään, mitä sellaista tapahtui, joka sai aikaan niin äkillisen ja traagisen lopun?
"Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella ja sanoi: "Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella". Niin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä… ja kivittivät… Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: "Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!" Ja sen sanottuaan hän nukkui pois."
Selvästi käännekohta oli, kun hän kertoi vanhimmille näkevänsä Ihmisen Pojan seisomassa Jumalan oikealla puolella. Mutta miksi?
Siksi, että tuon ajan juutalainen kulttuuri opetti, että Jumala nousee seisomaan, kun Hän tuomitsee ihmiskunnan, mikä perustuu Jes. 3:13 - 15:een: "Herra asettuu käymään oikeutta, nousee kansoja tuomitsemaan. Herra käy tuomiolle kansansa vanhinten ja sen päämiesten kanssa… Kuinka saatatte runnella minun kansaani ja ruhjoa kurjien kasvot sanoo Herra, Herra Sebaot..."
Stefanus vain kertoi heille mitä näki – Jeesus oli noussut seisomaan tuomitsemaan vanhimmat, koska he alkoivat käydä oikeutta Stefanusta vastaan hänen uskonsa tähden. SEN tähden he olivat raivoissaan. Ajatus siitä, että HEITÄ, Israelin vanhimpia, oltiin tuomitsemassa…
Haluan tuoda esiin seuraavan pointin: kun Stefanus pyysi Herraa luopumaan syytteistä heitä kohtaan pyytämällä 'Älä lue heille syyksi tätä syntiä', Herra istuutui takaisin ja viimeisenä päivänä Stefanuksen murhaamista koskevaa syntiä ei luettaisi heille syyksi. Meillä on hämmästyttävä auktoriteetti Herran edessä, mitä tulee sellaiselle ihmiselle anteeksiantamiseen ja hänen vapauttamiseensa, joka on tehnyt syntiä meitä vastaan.
Valkoinen kivi
Ilm. 2:12-17:ssa Jeesuksella on viesti Pergamon opetuslapsille. Hän kiittelee heitä siitä, etteivät he ole tehneet myönnytyksiä uskonsa suhteen, vaikka he asuvat keisarinpalvonnan kannalta tärkeimmässä kaupungissa. Mutta sanoo myös sen, että heidän keskellään on niitä, jotka ovat toimineet kuten Baalam Israelin suhteen ja ovat panneet uskoville kompastuskiven siten, että ovat pitäneet kiinni nikoliittojen opetuksesta, mitä Hän sanoo vihaavansa.
Varhaiset kirkkoisät sanovat tuon harhaopin lähteenä olleen seurakunnan erään johtajan nimeltä Nikola. Sana 'nikoliitta' tarkoittaa 'valta kansan yli' ja kun se yhdistetään Herran esimerkkiin Baalamista, joka suunnitteli Israelin viettelemisen, näemme sen, että kun johtajien opetuksella on valta kansan yli, se on viettelemistä jota Herra vihaa – se johtaa siihen, että yksi ääni puhuu kansalle kertoakseen sille mitä Jumala sanoo sen sijaan, että pysyteltäisiin siinä Uuden testamentin totuudessa, että Kristus on jokaisessa uskovassa ja sen tähden opetuslapset ovat keskenään tasa-arvoisia.
Jeesus käskee nikoliittojen opetusta noudattavien tehdä parannuksen, ja sille "… joka voittaa, minä annan salattua mannaa ja annan hänelle valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja."
Salattu manna on viittaus taivaaseen, sillä saatat muistaa, että osa Israelin erämaassa löytämästä mannasta pantiin liitonarkkiin Hänen läsnäolonsa ikuisesti säilytettäväksi. Herra kertoo voittajille, että he tulevat olemaan Hänen kanssaan itse taivaassa, todellisessa kaikkein pyhimmässä.
Mikä tuo valkoinen kivi on?
Jeesus yhdistää valkoisen kiven antamisen salatun manan syömiseen. Rooman valtakunnan aikaan valkoisia kiviä käytettiin käyntikorttien tavoin, joskus pääsylippuna johonkin roomalaiseen tapahtumaan. Mutta tavanomaisin käyttötarkoitus kivellä oli, että kun joku majoitti vieraan yöksi, tuo vieras antoi lähtiessään isännälleen valkoisen kiven, jossa oli hänen nimensä ja osoitteensa. Tämä siksi, että jos isäntä joskus tulisi puolestaan vieraan kaupunkiin, hän olisi muitta mutkitta tervetullut vieraaksi hänen kotiinsa, saisi majapaikan, voisi syödä ja yöpyä siellä.
Jeesus sanoi, että Hän antaisi voittajalle sellaisen kiven. Pohjimmiltaan Jeesus sanoo: "Olen tehnyt kotini sydämeesi, ja nyt annan sinulle henkilökohtaisen pääsylipun, jolla pääset kotiini, sillä olet sydämessäni." Se tosiasia, että Hän tekee sen niin henkilökohtaiseksi, että vain Hän ja tuo henkilö itse tietävät mitä kortissa on, osoittaa meille, kuinka läheisesti Hän tuntee meidät kirjoittaakseen tuohon kiveen eräänlaisen 'koodin', jonka vain Hän ja me tiedämme. Kuinka ihmeellistä armoa!
Tämän sarjan viimeisen osan teemana, kuten luultavasti osaatkin sanoa, on pelastusvarmuus, varmuus kodistamme taivaassa. Lähtien siitä sadanpäämiehestä, joka on eittämättä yksi niistä pakanoista, joka tulee idästä ja lännestä aterioimaan Aabrahamin kanssa, Jeesukseen saakka, joka istuutuu, kun me pyydämme Häntä olemaan lukematta meitä vastaan syntiä tehneille syyksi tuota syntiä. Sekä aina niihin lupauksiin saakka, joiden mukaan syömme taivaallista ruokaa ja meillä on pääsy pääsylipulla, joka on niin henkilökohtainen, että vain Hän ja sinä tiedätte, mitä siihen on kirjoitettu – meillä on jännittävä tulevaisuus!
Kuten Ef. 2:7 sanoo Isän hyvistä aikeista meitä kohtaan: "Niin että tulevina maailmanaikoina Hän tulee selvästi osoittamaan armonsa mittaamattomat ja ylittämättömät rikkaudet hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa..." (suomennos tässä)
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin!
John Fenn