Profetian henki, osa 1
Hei kaikki,
Eräänä päivänä kun vanhempani olivat illan ulkona ja lapsenvahti oli tekemässä läksyjään, veljeni ja minä päätimme rakentaa valtaisan linnan olohuoneeseen käyttäen lakanoita ja peittoja sekä huonekaluja. Olen vanhin neljästä lapsesta: minun on täytynyt olla noin kahdeksan, sitten oli kuusivuotias, sitten nelivuotias ja meidän pikku siskomme oli kaksivuotias.
Veljeni ja minä puhuimme innokkaasti tämän tulevan upean linnan perusdesignista, ja jokaisella oli panosta siihen, mitä voimme käyttää; olohuoneen sohva muodostaisi sen pääosan, koska voimme helposti tunkea lakanoita seinän ja sohvantauksen väliin levittäytymään tuoleille saakka. Laskimme nopeasti, kuinka monta tuolia voisimme käyttää, pikku pöytiä, lakanoita ja peittoja vuoteistamme, ja ryhdyimme töihin.
Mielessämme linna kattaisi koko huoneen ja ulottuisi lähes kattoon, jos pinoaisimme tuolit ylösalaisin toistensa päälle ja sitten asettaisimme siskomme huipulle hädässä olevaksi neidoksi. Koska hän oli vain kaksivuotias, pidimme häntä pikemminkin lemmikkinä ja kun hän taapersi ympäriinsä, hän näytti kumista tehdyltä, joten häntä ei haittaisi tulla nostetuksi noihin suuriin korkeuksiin – olimme siitä varmoja.
No, siitä ei tullut ihan niin suurta ja majesteetillista kuin olimme kuvitelleet. Voi, me olimme kasanneet tuolit riittävän korkealle kulmatornimme kohdalla, ja sisaremme luotti meihin riittävästi niin, että saatoimme laittaa hänet neljän päällekkäisen tuolin päälle epävakaasti, mutta viime hetkellä ajattelin, että saattaisimme päätyä rikkomaan pikku siskomme, joten puutuin asiaan hänen puolestaan.
Mutta hänen määräämisensä 'tyrmään' peitoin ja lakanoin peitetyn olohuoneen äärimmäiseen nurkkaan ei ollut yhtä hauskaa ja vaarallista. Yhtä nopeasti kun solmu irtoaa lakanasta, joku kiskaisi nostosiltanamme olleen kaistaleen liian pitkälle ja koko homma romahti peittojen, lakanoiden ja kaatuneiden tuolien röykkiöksi.
Mutta me olimme onnistuneet tekemään linnan. Se ei ollut sellainen kuin olimme luulleet, mutta oli sen henkinen, edusti ytimeltään jotakin paljon suurempaa, ja olimme tyytyväisiä illan seikkailuun.
Mooses ja ilmestysmaja autiomaassa
Hepr. 8:5:ssä meille kerrotaan, että kun Mooses oli ylhäällä vuorella Herran kanssa, hänelle annettiin ohjeet ilmestysmajan rakentamisesta – tuon kannettavan telttarakenteen, jossa liitonarkku sijaitsi. Sanotaan, että hänelle kerrottiin: "Katso, että teet kaikki sen kaavan (kreikka: kaava, malli, jäljennös, esimerkki) mukaan, joka sinulle vuorella näytettiin."
Voitko kuvitella työn joka Mooseksella oli edessään? Hän oli Isän edessä kirkkaudessa nähden täydellisen taivaallisen ja hänellä oli epäkiitollinen tehtävä muuttaa taivaallinen täydellisyys maiseksi kuvaukseksi materiaalien ollessa vain puuta, metalleja, seinäverhoja ja eläinten nahkoja!
Parhainta, mitä hän tilanteessaan saattoi tehdä, oli tehdä teltta pitäen samalla sydämessään kiinni siitä mitä hän oli Hengessä nähnyt.
Kun saamme Herralta sanan koskien elämäämme, Hän näyttää meille taivaallisen, kypsän, valmiiksi saatetun version, kuten Mooses näki taivaassa tai mitä meillä lapsilla oli mielessämme kun rakensimme peitoista tehtyä linnaa. Mutta hyvin usein me pyrimme siihen, että tarkalleen tuo sama asia elämässämme tapahtuu ja olemme pettyneitä tai ihmettelemme, mitä teimme väärin, kun täyteys ei tapahdu sellaisena kuin olemme sen nähneet.
Vaikka meidän telttalinnamme ja Mooseksen ilmestysmaja olivat vain karkeita esityksiä siitä ydintotuudesta, joka nähtiin, molemmat olivat uskolliset sille, mitä sydämessä ja mielen silmissä säilytettiin. Usein kun kuulemme sanan Herralta koskien maatamme, aluettamme, perhettämme tai itseämme, ja näemme Hengessä loppuun viedyn näyn, mutta todellisuus saattaa olla (vain) ydintotuus ja kuva taivaallisesta.
Joitakin esimerkkejä elävästä elämästä
Eräs nainen seurakunnastamme kehotti minua käymään kuolemassa olevan äitinsä luona, jotta voisin rukoilla hänen kanssaan. Tämä nainen oli hyvin järkyttynyt, koska Hera oli kertonut hänelle vuosia aiemmin, että hänen äitinsä pelastuisi ja pääsisi taivaaseen. Mutta koko tuon ajan hän oli tulkinnut tuon Sanan merkinneen sitä, että hänen äitinsä lähtisi seurakunnastaan ja alkaisi käydä vahvasti Raamattuun uskovassa seurakunnassa, ja he voisivat olla aitoja 'sisaria Herrassa' hänen äitinsä kasvaessa syvemmälle Sanaan ja Henkeen. Mutta nyt äiti oli kuolinvuoteellaan ja selvästi tuo sana sellaisena kuin hän oli mielessään kuvitellut, ei tulisi tapahtumaan.
Nainen ei ymmärtänyt, kuinka hän oli voinut kuulla niin väärin (hän luuli), mutta itse asiassa tuon Sanan ydintotuus kyllä tapahtui. Hänen äitinsä rukoili kanssamme kun Herran läsnäolo täytti huoneen ja viiden päivän kuluttua hän kuoli vietettyään suurimman osan tuosta ajasta puhuen tyttärensä kanssa Herrasta. Ja Herra oli armollinen sallien tyttären opettaa äidilleen vanhurskaudesta ja uudestisyntymisestä – hän jopa sai Pyhän Hengen kasteen vähän ennen kuolemaansa. Profetian ydintotuus täyttyi, muttei se kuva, jota tytär oli sydämessään säilyttänyt siitä, että hänen äitinsä uskoisi tarkalleen niin kuin hän itse uskoi.
Koditon mies
Eräs mies halusi puhua minulle ja hän oli vihainen Jumalalle. Hän kertoi mielellään ihmisille Jeesuksesta ja halusi tehdä sitä kokoaikaisesti ja kertoi minulle, että Herra oli vuosia sitten kertonut hänelle, että hänet oli kutsuttu evankelistaksi. Tuon Sanan seurauksena hän jätti hyvin palkatun työnsä, yritti sopia seurakuntien kanssa puhetilaisuuksista, mutta epäonnistui siinä, hänen vaimonsa jätti hänet hänen kieltäydyttyään hankkimasta työpaikkaa ja nyt hän asui erään palvelujärjestön asunnottomille tarkoitetussa paikassa.
Kun hän kuuli Sanan siitä, että on evankelista, hän liitti siihen määritelmänsä siitä, mitä se tarkoitti ja sydämessään olevan näyn: kokoaikainen palvelutyö, puhumista suurille ihmisjoukoille ja televisiossa, ja kaikkea mitä siihen liittyy. Mutta kun kysyin häneltä ihmisten voittamisesta Herralle, hän kertoi minulle kertomuksen toisensa jälkeen siitä, kuinka ihmisiä pelastui, parantui, elämät muuttuivat, ja se oli sitä, mistä hän sai tyydytystä. Hän täytti tehtävän, johon hänet oli kutsuttu, ydintotuus, mutta se oli vain varjo siitä, mitä hän luuli olevansa. Käyntimme jälkeen hän onneksi kykeni ymmärtämään tämän ja rakentamaan elämänsä uudelleen.
Monet ihmiset ovat hämmentyneet, kun ovat nähneet aidon näyn Hengessä siitä, mitä Herralla oli heitä varten tai henkilökohtaisen profetian, mutta sitten elämässä tapahtui asioita. Hän näyttää meille valmiiksi saatetun, kypsän asian sellaisena kuin miltä se Hengessä näyttää, ja meidän tehtävämme on olla liittämättä siihen kulttuurisia tai uskonnollisia ajatuksia siitä, kuinka se muuttuu nykyajan elämään.
Mooses näki täydellisen, mutta saattoi rakentaa vain karkean jäljennöksen, kuitenkin se oli tarkalleen sitä mitä Herra halusi sitä aikaa ja paikkaa varten. Se oli parasta, mitä Mooses saattoi tehdä tilanteessaan.
Elia?
Matt. 11:14:ssä Jeesus sanoi Johannes Kastajasta: " Ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elia, joka oli tuleva (ennen Herraa)." Johannes ei ollut Elia henkilönä, vaan hänen palvelutyöllään oli Elian palvelutyön pääasialliset tekijät siinä, että hän kutsui ihmisiä parannuksen tekemiseen valmistaakseen sydämensä Herraa varten. Elia oli oikea, Johannes oli karkeampi edustaja, mutta hänellä oli Elian palvelutyön kaikki elementit.
Jeesus sanoi: "Jos tahdotte ottaa vastaan", viitaten siihen, että Oikeaa edustavan karkean edustajan vastanottaminen vaatii vastaanottavaista sydäntä, erottelukykyistä henkilöä joka katsoo ulkoisten seikkojen ohi sydämeen ja totuuden ytimeen.
Mitä etsiä
Palauta mieleesi jotakin sellaista, mitä Herra kertoi sinulle itsestäsi tai läheisistäsi. Katso ydintotuutta, sitten riisu pois se mitä ehkä olet lisännyt tuohon totuuteen, kaikki se miten olet kuvitellut sen tapahtuvan. Katso sitä mitä ON tapahtunut, mikä ON toteutunut, se on ydintotuus. Mooseksen tavoin sinä tai he ovat ehkä nähneet taivaallisen ja säilyttävät sen sydämessään, mutta olet kulkenut erämaan halki ja olet tehnyt parhaasi tilanteessasi. Ja kuten Mooseksen kohdalla, Herra tietää ja hyväksyy sen.
Kun Israel uskoi Elian tulevan ennen Herraa, heillä oli mielessään yksi kuva siitä mitä se tarkoitti eikä Johannes Kastaja sopinut siihen kuvaan. Jotkut korjasivat sen mitä olivat uskoneet Herran lausuman mukaan siitä, että hän (Johannes) oli Elia joka oli tuleva. He käsittivät avainasemassa olevat yhteiset tekijät siinä, että ihmisiä kutsutaan parannuksen tekemiseen ja kuinka hän väheni kun Kristus kasvoi.
Mitä Herra onkaan sinulle kertonut, etsi sitä ydintotuutta, joka on toteutunut. Ehkä sinulla on elämä, joka näyttää enemmän lapsuuteni telttalinnalta, mutta säilytä sydämessäsi kuva aidosta linnasta, sillä olet kuin Mooses joka teki parhaansa sillä mitä hänellä oli, ja se hyväksyttiin. Toivottavasti tuossa on järkeä… enemmän ensi viikolla, siunauksin,
John Fenn