Relationships and getting along #1, The Great Pink Underpants Incident of 2014
Ihmissuhteet ja toimeen tuleminen, osa 1, vuoden 2014 suuri pinkkien alushousujen tapaus
Hei kaikki,
Luulen löytäneeni tavan päästä kotitöistä – sotken vain riittävästi niin että Barb sanoo lopulta: "Okei, okei, teet sen aina väärin, anna minun tehdä se tästä lähtien."
Tietenkään en yritä päästä kotitöistä enkä yritä sotkea, se vain käy luonnostaan.
Kuten Barb on tarkasti huomioinut, käytän pesukonetta kuten roska-astiaa vaatteille – heitän sinne likaiset vaatteet usean päivän aikana, Barbin ja omat vaatteeni, ja sitten kun kone on täysi, vain kaadan pesuainetta, suljen kannen ja pesen koneellisen ilman aavistustakaan siitä, mitä vaatteita koneessa on. Se selittää, miksi hänen punainen puseronsa oli heitetty koneeseen valkoisten alushousujeni, valkoisen t-paitani ja joidenkin hänen vaalean väristen vaatteiden kanssa myös, mikä värjäsi koko pyykin tasaisen pinkiksi.
Muutaman päivän ajan kunnes saatoimme ostaa uusia alusvaatteita vain toivoin Isän järjestäneen askeleni siinä määrin, että päässäni oleva äitini ääni sanomassa
'Pidä aina puhtaita alusvaatteita siltä varalta että joudut onnettomuuteen' osoittautuisi vääräksi, sillä farkkujeni alla käytin violettiin vivahtavan vaaleanpunaisia alusvaatteita, joita en halunnut minkään päivystyspoliklinikan työntekijän näkevän. Kuvittelin mielessäni, että minua kannettaisiin paareilla ja huutaisin epätoivoisena:
'En minä normaalisti käytä pinkkejä alusvaatteita, ihan totta en käytä!' ennen pyörtymistäni. Se ei ollut minun ensimmäinen pyykkirikkomukseni, sillä tultaessa vuoden 2014 suureen pinkkien alushousujen selkkaukseen olimme olleet naimisissa jo 36 vuotta tai niissä main. Tämä oli vain viimeisin rikkomuksista ja se, joka edellytti uusia pyykkisääntöjä.
Vaikuttaa siltä, että aina luulen ja usein sanonkin Barbille (usein puoliääneen) 'Miehen rukouksen' kanadalaisesta komediasarjasta The Red Green Show: "Olen mies. Voin muuttua. Jos täytyy. Niin kai." Ja jos olen todella liemessä, turvaudun Red Green –sarjan mottoon leikkilatinaksi: ""Quando omni flunkus moritati" (Kun kaikki muu pettää, esitä kuollutta)
Joten nyt kun minua on kielletty pesemästä yhtäkään Barbin vaatetta, elämäni on helpompaa. Näen yhä pesukoneen pyykkikorina likaisille vaatteille, mutta nyt vain heitän siihen omat tai Chrisin vaatteet ja jätän Barbin likaisten vaatteiden kasan huomiotta. Joskus vilkaisen hänen kasaansa ja ajattelen: 'Voin pestä hänen vaatteensa ilman, että aiheutan millekään vahinkoa', ja sitten tunnustan, että sen täytyy tulla paholaiselta ja nopeasti nuhtelen ajatusta Barbin vaatteiden pesemisestä.
Kukaan ei kertonut minulle tätä kun olin nuori!
Kukaan ei kertonut minulle hääparien avioliittoneuvonnassa v. 1978: "Poika, kun menet naimisiin, sitoudut koko elämän mittaiseen henkilökohtaiseen kasvuun, muutokseen kehittymiseen persoonana ja Kristuksessa. Älä ajattele sekunnin murto-osaakaan, että muutat vaimoasi äläkä anna hänen luulla sekunnin murto-osaa, että hän tulee muuttamaan sinut. Te sekä Kristus teissä molemmissa muuttaa teitä kumpaakin, jos te kumpikin olette joustavia, opetettavia, nöyriä, läpinäkyviä ja rehellisiä ja halukkaita tulemaan venytetyksi useimmin tavoin kuin voitte kuvitellakaan. Ja osa siitä tarkoittaa, että tulee päivän, jolloin olet tuhonnut riittävästi vaatteita pesukoneessa niin, että vaimosi kieltää sinua pesemästä hänen vaatteitaan. Hyväksy se, poika, aseta henkesi alttiiksi vaimosi puolesta ja pysyttele poissa hänen pyykkikasastaan."
Jos meidät vihkinyt Barbin pastori, pastori Staton olisi sanonut minulle tuon, olisin hymyillyt leveästi kuin 10-vuotias lapsi, joka yrittää olla kohtelias raketti-insinöörille, joka käyttää teknisiä termejä selostamaan maan ilmakehästä lähtevän raketin nopeutta suhteessa työntövoimaan ja maan vetovoimaan ottaen huomioon raketin painon ja halutun kiertoradan korkeuden. Kuvittele leveä hampaat paljastava hymy ja hyväuskoisesti katselevat silmät, joissa ei näkyisi mitään osoittamassa älyllistä elämää. Se kuvaa minua tuolloin.
Tieni näin tein
Kun annoin sydämeni Herralle ollessani 16-vuotias, kukaan ei kertonut minulle, että ilmoittauduin koko elämän ajaksi jatkuvaan muuttumiseen ja henkilökohtaiseen kasvuun. Ajattelin sen olevan jonkinlainen seikkailu, suuri ikuinen tutkimusmatka, uusi uljas maailma Jumalan valtakunnassa, ja ensisijaista oli se, että minulla oli jälleen Isä.
Mutta kun aloin seurustella Barbin kanssa ja johdatin hänet Herran luo (hän oli 15, minä olin 16-vuotias), koin ensimmäisen oikean haasteen muuttua. Se näyttää nyt niin yksinkertaiselta, mutta muutama kuukausi seurusteltuamme Barb sanoi: "Kysyt aina, mitä minä haluan tehdä ja minne mennä, mutta riippumatta siitä mitä sanon, me päädymme tekemään sitä mitä sinä haluat ja menemään sinne minne sinä haluat mennä. "Minun täytyi todella ja aidosti katsoa sisimpääni ja tutkia itseäni ja historiaani koskien päätöksentekoani Barbin kanssa. Missä on SE Raamatunkohta? Missä oli SE meidän jossakin vuoden 1974 ja 1975 rukouskokouksissamme?
Opin ensimmäistä kertaa, että Barb ei kuulu niihin, jotka esittävät tuollaisen syytöksen ellei ollut väitettä tukevaa aseistusta – päätös toisensa perään hän siteerasi minua, mikä tarkoitti meille tuolloin herkässä nuoressa iässä oleville treffejä treffien jälkeen ja ateriaa aterian jälkeen. Ei mitään tuon vakavampaa päätöstä, mutta se auttoi kumpaakin meistä kasvamaan Kristuksessa ja yhdessä.
Päätökset olivat sellaisia kuten "Minä haluan nähdä elokuvan x, minkä sinä haluat nähdä, Barb?" Hän vastasi: "Haluaisin nähdä elokuvan y, "mutta sitten me menimme katsomaan elokuvan x, minkä (päätöksen) minä oikeutin lipun hinnalla tai elokuvan alkamisajalla tai että meillä oli riittävästi aikaa käydä syömässä ystäviemme kanssa tai jollain sen tapaisella perustellulla syyllä, jonka luulin olevan oikean ottaen huomioon sen illan kokonaiskuvan. Tuohon hetkeen saakka luulin Barbin nähneen, mitä minä näin illan kokonaiskuvasta ja siitä, kuinka se sujuisi täydellisesti. Hän halusi vain nähdä elokuvan y. Tuloksena oli se, että minä luulin tekeväni päätöksen meidän yhteisen hyvämme puolesta, mutta todellisuudessa Barb ei koskaan saanut sitä, mitä halusi. Auts.
Onneksi kasvoin Herrassa toisilla alueilla, joten olin kehittänyt asenteen, että jokainen elämäni haaste, jopa tyttöystäväni, johon ajattelin olevani rakastunut, tarjosi tilaisuuden tulla enemmän Kristuksen kaltaiseksi. Maallinen isäni oli poissa kuvioista näissä asioissa, joten juuri taivaallinen Isäni auttoi minua työstämään läpi sen kysymyksen, olinko rakastunut Barbiin vai en.
Kun Hän kysyi minulta: "Luopuisitko elämästäsi hänen puolestaan?", se sai minut tutkimaan sisimpääni syvällisesti, jopa noin nuorena kuin 16-vuotiaana tajusin, ettei Isän Jumalan kysymään raskaan sarjan kysymykseen annettu kevyen sarjan vastausta.
Tutkittuani sydäntäni muutaman päivän sanoin Isälle: "Voin vastata kysymykseesi nyt. Kyllä. Luopuisin." Luulin, että se olisi siinä – tiesin olevani rakastunut, jippii, jippii. Mutta kun Hän vastasi: "Elämäsi alttiiksi asettaminen hänen puolestaan voi merkitä tai olla merkitsemättä näin tekemistä teloituskomennuskunnan edessä, mutta se merkitsee aina sitä, että asetat elämäsi alttiiksi hänen puolestaan pienin tavoin joka päivä. Ideasi, suunnitelmasi, ajatuksesi, prioriteettisi, palvellen ja rakastaen häntä kuten Kristus palvelee ja rakastaa seurakuntaa." Se järkytti teini-ikäisen maailmaani tajutessani yhtäkkiä, mitä se tarkoitti, että sanoin Barbille "Minä rakastan sinua". Olin pestautumassa elämänikäiseen muutokseen ja se pelotti minua.
Ja sen takia se, että EN pese hänen pyykkiään merkitsee elämäni alttiiksi asettamista hänen puolestaan – ei enää pinkkejä vaatteita
Kun Barb teki kielletyksi hänen vaatteidensa pesemisen, osa minusta halusi reagoida kuten tuo 16-vuotias nuori, joka saattoi selittää näkemänsä kokonaiskuvan ja sen, kuinka se, että auttaisin hänen vaatteidensa pesemisessä (saatoin oppia läksyni, ihan totta) olisi paras kokonaiskuvaa koskeva päätös jonka voisin tehdä meille kaikille. Mutta vanhempi ja viisaampi minä tajusi, että minun kokonaiskuvan näkökulmani ei merkitsisi mitään, jos hänen valkoiset ja kukalliset alusvaatteensa muuttuisivat pinkiksi kun minä pesin pyykkiä.
Ystävä, naapuri, työtoveri tai puoliso, lähimmäisen rakastaminen kuin itseään merkitsee meille ensisijaisesti henkilökohtaista kasvua. Kuten sanon usein, kuka tahansa voi sanoa olevansa uudestisyntynyt, mutta hänen vanhurskautensa pysyy todentamattomana ja näkymättömänä. Jumala on sen tähden suunnitellut, että Hänen vanhurskautensa meissä tulee osoitetuksi ihmissuhteiden puitteissa. Ja se alkaa kotoa. Toinen 'selkkaus' Johnin ja Barbin elämäkerrasta ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
RSS Feed